Perustelut

Yleistä

Esityksen keskeisenä tavoitteena on edistää viittomakieltä käyttävien henkilöiden kielellisten oikeuksien toteutumista. Tavoitteena on, että viranomaiset pyrkivät toiminnassaan edistämään viittomakieltä käyttävien mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Tavoitteena on myös lisätä viranomaisten tietoisuutta viittomakielestä sekä viittomakieltä käyttävistä nimenomaan kieli- ja kulttuuriryhmänä ja parantaa näin viittomakieltä käyttävien huomioimista säädösvalmistelussa ja käytännön ratkaisutoiminnassa. Ehdotetun lain tavoitteena on myös parantaa mahdollisuuksia hahmottaa sitä aineellisen lainsäädännön kokonaisuutta, jossa säädetään viittomakieltä käyttävien kielellisistä oikeuksista.

Lakiehdotus on suppea yleislaki, eikä sillä muuteta lainsäädännön nykytilaa. Aineelliset säännökset viittomakieltä käyttävien kielellisistä oikeuksista sisältyvät siten edelleen eri hallinnonalojen lainsäädäntöön.

Oikeus omaan kieleen ja sen käyttämiseen

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kannatettu viittomakielilain säätämistä ja sen tavoitteita.

On kuitenkin myös ehdotettu, että lakiin lisättäisiin nimenomainen säännös, joka parantaisi viittomakieltä käyttävien nykyisiä oikeuksia. Tämän lisäyksen tavoitteena olisi turvata oikeus saada viittomakieli omaksi kieleksi ja oikeus viittomakielen käyttämiseen, mikäli siihen on tarve kuurouden, kuulovamman, kuurosokeuden tai muun syyn perusteella. Saadun selvityksen mukaan kysymys on erityisesti tilanteesta, jossa lapsi syntyy sellaiseen ympäristöön, jossa viittomakieltä ei osata. Asian taustalla on etenkin viittomakielisen yhteisön huoli siitä, että sisäkorvaistutteen käytön yleistyttyä kuulevien vanhempien kuurot lapset eivät saa viittomakieltä omaksi kielekseen eivätkä myöskään riittävästi viittomakielisiä palveluja.

Oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin säädetään perustuslaissa. Mitä tulee oikeuteen käyttää omaa kieltä nykyistä laajemmin, valiokunta katsoo, että mm. viittomakielisten palveluiden harkinnanvaraisuus ja niihin liittyvät alueelliset erot puoltaisivat pidemmälle ulottuvaa uudistusta, jossa oikeus omaan kieleen kirjattaisiin selkeästi lainsäädäntöön. Julkisen talouden tiukat reunaehdot huomioon ottaen tällaiseen uudistukseen ei kuitenkaan ole katsottu olevan mahdollisuutta. Tämän vuoksi oikeuksien laajentaminen ei ole ollut hallituksen esityksen valmistelun lähtökohtana eikä esityksessä ole myöskään arvioitu niitä taloudellisia vaikutuksia, joita subjektiivisten oikeuksien laajentamisesta ja palveluiden parantamisesta aiheutuisi. Valiokunta ei siksi pidä nykyisten oikeuksien lisäämistä tässä yhteydessä mahdollisena.

Sivistysvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä, mutta katsoo, että jatkossa oikeus omaan kieleen tulee turvata lainsäädännössä vielä nyt esitettyä puitelakia selkeämmin. Valiokunta korostaa oman kielen oppimisen merkitystä mm. lapsen kehitykselle, koulunkäynnille, ammatin saamiselle ja koko elämälle ja pitää tärkeänä, että oikeus omaan kieleen turvataan etenkin varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa. Valiokunta esittää perustuslakivaliokunnalle, että se ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi asiaa koskevan lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus).

Kielellisten oikeuksien toteutumisen edistäminen

Vaikka lakiehdotus ei yksistään muuta nykyistä viittomakielisten tilannetta, se antaa kuitenkin aiempaa paremman pohjan viittomakielisten kielellisten oikeuksien edistämiseen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että eri hallinnonalat aidosti ja määrätietoisesti parantavat nykyisen lainsäädännön toimeenpanoa ja sen soveltamista. Lisäksi on tärkeää, että viittomakielisiä koskevaa lainsäädäntöä kehitetään myös osana eri hallinnonalojen säädösjärjestelmää ja muuta kehittämistyötä.

Valiokunta painottaa, että varsinkin varhaiskasvatukseen suunnatut toimenpiteet ovat äärimmäisen tärkeitä kielitaidon kehittymisen kannalta. Viittomakieltä käyttävän kielellisten oikeuksien toteutumista tulee edistää erityisesti huolehtimalla viittomakieltä osaavien opettajien ja kasvattajien sekä viittomakielen tulkkien kouluttamisesta sekä muutoinkin palvelujen riittävyydestä ja saatavuudesta koko maassa. Valiokunnan mielestä on myös syytä tarkastella opetusjärjestelyjä ja esimerkiksi sitä, voidaanko riittävällä opettajakoulutuksella vähentää tarvetta pidennettyyn oppivelvollisuuteen. Myös oppimisympäristöjä tulee kehittää.

Valiokunta korostaa suomenruotsalaisen viittomakielen edistämistä, sillä suomenruotsalainen viittomakieli on luokiteltu vakavasti uhanalaiseksi, ja sen on arvioitu katoavan noin 10 vuoden aikana, ellei pian ryhdytä toimenpiteisiin sen elvyttämiseksi. Onkin erittäin tärkeää, että lakiehdotuksen 1 §:ssä mainitaan myös suomenruotsalainen viittomakieli, mikä on keskeinen lähtökohta ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta. Valiokunta on tyytyväinen myös siihen, että kuluvan vuoden talousarvioon sisältyy erillinen määräraha (250 000 euroa) suomenruotsalaisen viittomakielen elvytysohjelman käynnistämiseen. Valiokunta kiirehtii elvytyshankkeen etenemistä ja pitää välttämättömänä, että sen jatkorahoituksesta huolehditaan.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille tarve perustaa uusi viittomakieliasiain neuvottelukunta, joka koordinoisi viittomakieleen liittyvää tiedottamista ja valvoisi kielellisten oikeuksien toteutumista. Tällä hetkellä viittomakielisten palveluiden kehittäminen ei ole selkeästi minkään hallinnonalan päävastuulla. Ilman neuvottelukuntaa viittomakielisten kieli- ja kulttuuriryhmän on katsottu jäävän eriarvoiseen asemaan muihin perustuslain 17 §:n 3 momentissa mainittuihin kieliryhmiin nähden.

Saadun selvityksen mukaan oikeusministeriön 27.1.2015 asettaman työryhmän tehtävänä on mm. tarkastella kansallisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden, ml. neuvottelukuntien, tehtävänkuvia ja kehittämistarpeita. Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitystyössä arvioitaisiin myös tarvetta viittomakieliasiain neuvottelukunnan perustamiseen. Lisäksi viittomakielen asemaa on arvioitava asetettaessa seuraavaa kieliasiain neuvottelukuntaa, jossa Kuurojen Liitto ry on tällä hetkellä pysyvänä asiantuntijana.