Perustelut
Sivistysvaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan
sisältötuotantohanketta ja taiteen perusopetusta.
Kulttuuri ja digitalisoituminen
Suomessa on panostettu voimakkaasti tietoyhteiskuntakehityksen
edellyttämään tekniikkaan ja infrastruktuuriin.
Sisällöntuottamista koskevat toimenpiteet sen
sijaan ovat olleet melko vähäisiä. Valiokunta
painottaa sitä, että juuri opetuksen ja kulttuurin
sisältötuotannon vahvistaminen vahvistaa myös
kansallista sivistystä ja näin myös taloudellisen
toiminnan perustaa.
Nykyisen hallituksen ohjelman Tietoyhteiskunta-osassa todetaan:
"Hallitus käynnistää laajapohjaisen ja
poikkihallinnollisen tietoyhteiskunnan sisältöä kehittävän
hankkeen, jonka tarkoituksena on luoda edellytykset Suomen nousemiseksi
tietoliikenneteknologian ohella merkittäväksi
sisältöteolliseksi maaksi."
Tämän johdosta käynnistettiin ns.
sisältötuotantohanke, jonka tavoitteena on edellä mainitun
hallitusohjelman kohdan mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen.
Sisältö- ja kulttuuriteollisuuden toimintaedellytysten
kehittämisen tavoitteena on rakentaa suomalaiselle kulttuurille mahdollisimman
suuri osuus kotimaan markkinoista sekä merkittävä kasvuhakuinen
rooli kansainvälisillä markkinoilla. Sisältötuotantotyöryhmän
toimintaa koordinoi opetusministeriö ja siinä on
mukana seitsemän muuta ministeriötä. Työryhmä on
julkaissut väliraportin 16.2.2001 (OPM työryhmän
muistioita 6:2001). Sisältötuotannon rahoitusjärjestelmien
kehittämiseksi on kauppa- ja teollisuusministeriö yhdessä opetusministeriön
kanssa teettänyt myös rahoitustutkimuksen (Sisältötuotannon
arvoketjun rahoitus, 2001).
Nykykulttuurinen tietotyö on suurelta osin muuta kuin
perinteistä tekniikkaa. Teknologian tarjoamien mahdollisuuksien
hyväksikäyttö on sisällön
tuottajalle tärkeä taito, mutta sen rinnalle keskeisesti
nousevat audiovisuaaliset taidot ja luova osaaminen sekä alan
yritysosaaminen. Teknologiaan perustuvan opetuksen ja oppimisen
sisällöt eivät ole kehittyneet seuraamaan
teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Jos vastaavasti sisältötuotantoalan
kehitykseen investoitaisiin merkittävästi nykyistä enemmän,
suomalainen informaatiotekniikan osaaminen kanavoituisi monien ammattiryhmien
hyödyksi sekä samalla ammatillisen että yleissivistävän
opetuksen oppimiskäsitystä, -metodeja ja -materiaaleja uudistavaksi.
Hankkeen toimenpiteet ovat toistaiseksi keskittyneet ensisijassa
sisältötuotannon rahoitusmuotojen ja -lähteiden
selvittämiseen sekä arviointiin. Toisaalta
on panostettu olemassa olevan kulttuuriperinnön digitointiin.
Toistaiseksi vähemmälle huomiolle on kuitenkin
jäänyt keskittyminen itse palvelun sisältöön.
Luovan kulttuurityön perusta on luovaan taiteeseen liittyvässä tiedossa
ja osaamisessa. Sisällöt muotoutuvat pitkälti
ihmisten, teknologian ja median vuorovaikutustilanteissa. Tietoverkkojen
nopean kehityksen sekä monimuotoisen ja kiinnostavan tiedon
saatavuuden myötä käyttäjän
ja käyttäjäyhteisön rooli jatkuvasti
korostuu. Sen vuoksi myös kulttuurin taloudessa menestymisessä on tärkeintä taiteilijoiden
näkökulman mukanaolo. Valiokunta pitääkin
välttämättömänä,
että jatkossa itse kulttuurintekijät eli sisällön
varsinaiset tuottajat otetaan tiiviimmin mukaan hankkeita toteutettaessa.
Edellä mainittu rahoitustutkimus on selvittänyt
suomalaisen sisältöteollisuuden rahoitusmahdollisuuksia
keskittyen erityisesti mahdollisuuksiin lisätä alan
yrityksiin suuntautunutta yksityistä pääomaa.
Sisältötuotantoalan suomalaisilla yrityksillä on
mahdollisuus kasvaa ja kansainvälistyä oman huippuosaamisensa
avulla. Menestyksekkäät esimerkit ovat toistaiseksi
kuitenkin olleet yksittäisiä. Alan yritykset ovat
tyypillisesti pieniä. Niiden voimavarat eivät
useinkaan riitä tuotekehitystoimintaan eikä kansainvälistymiseen.
Mahdolliset pääoman sijoittajat eivät
yleensä tunne riittävästi sisältötuotantoalaa
kokonaisuudessaan. Tämä hidastaa yksityisen pääoman
sijoittumista sisältöteollisuuteen. Tutkimuksen
mukaan eräänä tärkeimmistä tavoitteista
sisältötuotannon yritystoimintasektorilla voidaan
pitää voimavarojen kohdistumista tutkimus- ja
kehityshankkeisiin. Tämän myötä sisältötuotannon
ala kokonaisuudessaan kasvaisi ja kehittyisi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että valtio myös Tekesin kautta kannustaa ja tukee teknologian
kehittämiseen olennaisesti kuuluvia sisältötuotantoja
ja niiden kehittämistä rahoittavia projekteja.
Tekesin rooliin tulee lisätä myös arvoketjun
ensimmäisen vaiheen rahoitus eli ideoiden ja sisältöjen
synnyttäminen ja niiden tuotekehitys. Valtion tulee jatkaa
ja voimistaa myös panostuksiaan sisältöalan
verkostoitumiseen ja liiketoimintaosaamisen kouluttamiseen.
Yksittäisen kulttuurintekijän tai pienen ryhmän
kulttuurin tekijöitä on nykyisin hankittava rahoituksensa
monista eri lähteistä. Taiteellinen luovuus synnyttää kulttuurillisen
tuoteidean, mutta ylipääsemättömäksi
ongelmaksi muodostuu usein se, että taiteilijan olisi itse
hankittava rahoitus, kun helposti käytettävät
kanavat jatkotyöstämiseen ja tuotteistamiseen
puuttuvat. Valiokunta pitääkin ratkaisevana sitä,
että valtio osaltaan edesauttaa teknisen asiantuntemuksen ja
kulttuurintekijöiden yhteistyön kehittämistä. Kansallisesti
tarvitaan ohjelmia, joissa taiteilijoiden ja tekniikan kehittäjien
välille kehittyy vahva "henkinen silta". Innovaatioissa
ovat ytimenä ihminen ja ihmisyhteisöt ideoiden
synnyttäjinä, kehittäjinä ja
syntyvien tuotteiden käyttäjinä.
Valiokunta kuitenkin muistuttaa siitä, että jokaisen
luovan työn teoksen arvoa ei voida mitata vain sen kaupallisella
arvolla eikä sillä, onko teos saatu aikaan perinteisillä menetelmillä vai käyttäen
uusia tekotapoja hyväksi.
Valiokunta korostaa myös sähköisten
oppimisympäristöjen ja oppimateriaalituotannon merkitystä.
Valmistelussa olevien toimenpiteiden määrä ja
taso on näiden osalta riittämätön. Erityisen
välttämätöntä on luoda
kaikille kansalaisille edellytykset täydentää perinteistä lukutaitoa
medialukutaidolla. Medialukutaito on yhä korostetummin
tietämyksen hallinnan systemaattista kehittämistä.
Sen ytimenä on itsensä ilmaiseminen ja yhdessä muiden
kanssa tapahtuva oivaltaminen ja uuden luominen. Se on myös jatkuvan
ammatillisen kehittämisen perusta.
Yhtenä sisältötuotantohankkeen tehtävänä on digitaalisen
ympäristön kehittymisen, oppimateriaalien ja kulttuuriperinnön
aineiston käyttöön liittyvien lainsäädännöllisten
esteiden poistaminen ja tätä kautta edellytysten
luominen sisältötuotannon kehittymiselle. Valiokunta
pitää tärkeänä tekijänoikeudellisten
ja niihin liittyvien kysymysten ratkaisemista eri osa-alueilla.
Elokuvatuotanto.
Elokuvatuotanto eri muodoissaan — fiktiivinen ja dokumentaarinen,
pitkä-, lyhyt- ja sarjamuotoinen — on keskeisessä asemassa
audiovisuaalisessa kulttuurissa. Se leimaa ja tulkitsee yhä olennaisemmin
identiteettiämme ja ajatteluamme. Valiokunta viittaa suomalaisen
elokuvan tavoiteohjelmaan, jossa todetaan muun muassa, että digitalisoitumisen
ja uusien levityskanavien myötä markkinat sirpaloituvat,
mikä merkitsee uusia rahoitusmahdollisuuksia mutta voi
johtaa myös yksikköhintojen laskuun. Tämä merkitsee
haastetta myös suomalaiselle elokuvatuotannolle. Ohjelmassa
todetaan myös, että televisiotoiminnan suuri rakennemuutos
kanavien määrän moninkertaistuessa saattaa
merkitä myös television rahoittajaroolin muuttumista.
Valiokunta yhtyy tavoiteohjelmassa todettuun siitä,
että julkisen vallan panostus elokuvatuotantoon on perusteltua
sekä kulttuuripoliittisesti että elinkeinopoliittisesti.
Laadukas, kunnianhimoinen draama- ja dokumenttielokuva on olennainen
osa kansallista kulttuuria ja samalla se on osa tuotantoa, jolla
on vientipotentiaalia. Valiokunta pitää välttämättömänä panostaa
nykyistä enemmän ja määrätietoisemmin
elokuvan tuotantoedellytysten vahvistamiseen. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että tämä ei
saa merkitä muiden kulttuurinalojen syrjäyttämistä.
Taiteen perusopetus
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin 11 prosenttia ikäluokasta
on taiteen perusopetuksen piirissä. Suomalainen musiikkikasvatusjärjestelmä on
yksi kansallisen kulttuurityömme ylpeyden aiheista. Laajennettaessa
järjestelmää myös muuhun taideopetukseen
annetaan entistä tasa-arvoisemmat mahdollisuudet kehittää lasten
taideopetusta.
Valiokunta viittaa myös edellä todettuun luovan
osaamisen merkityksestä monilla työelämän
alueilla. Kattava taideopetus ja lapsen valmiuksien tukeminen hänelle
luontaisella kulttuurin alueella voi merkittävästi
myös ehkäistä syrjäytymistä.
Voimassa olevan taiteen perusopetusta koskevan lainsäädännön
mukaan laskennalliseen opetustuntimäärään
perustuvaa valtion rahoitusta voidaan myöntää kaikkien
taiteen alojen oppilaitoksille. Eduskunta on ollut kuitenkin huolestunut
siitä, että määrärahakehitys
ei ole ollut sellaista, jotta valtion rahoitusta olisi voitu riittävästi
laajentaa musiikin lisäksi eri taiteen alojen opetukseen.
Laskennallisiin opetustunteihin perustuva rahoitus on vuonna 2001
musiikkioppilaitosten antamaan taiteen perustopetukseen noin 240
miljoonaa markkaa 89 musiikkioppilaitokselle. Eduskunnan tekemien
lisäysten jälkeen muuhun taiteen perusopetukseen
käytettävä rahoitus on noin 10,6 miljoonaa
markkaa, mikä tarkoittaa noin 69 044 laskennallista
opetustuntia. Vuonna 2001 muun kuin musiikin tuntiperusteisen valtionosuuden
piirissä on 23 oppilaitosta, jotka edustavat kuvataiteen,
tanssin, käsityön, teatteri-ilmaisun ja arkkitehtuurin
oppilaitoksia. Eräissä näistä on
usean taidealan opetusta.
Valiokunnan mielestä opetusministeriön tavoite
laajentaa edelleen opetustuntien määrään perustuvaa
valtionosuutta taiteen perusopetuksessa on oikea. Valiokunta pitää välttämättömänä
myös
harkinnanvaraisten määrärahojen lisäämistä,
jotta voidaan lisätä sekä musiikkioppilaitosten
että muiden taiteenalojen perusopetusta antavien oppilaitosten
harkinnanvaraisia valtionavustuksia.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että koululaisten iltapäivätoiminta
vaatii kehittämistä. Useista eri tekijöistä johtuen
koululaisten koulun jälkeinen vapaa-aika on kehittymässä yhä turvattomammaksi.
Sen vuoksi yhteiskunnan toimenpitein on tärkeää panostaa
iltapäivätoiminnan kehittämiseen. Taiteen
perusopetuksen laajentaminen voisi palvella myös lasten valvotun
iltapäivätoiminnan lisäämisessä ja
kehittämisessä.