Yleisperustelut

Uudistuksen lähtökohdista

Hallituksen esitys eläkelainsäädännön muuttamiseksi on merkittävä ja laaja muutos maamme eläkejärjestelmien kannalta. Uudistuksen pääpaino on yksityisten alojen työeläkejärjestelmän perusteellisessa uudistamisessa. Uudistus ei koske julkisen sektorin työeläkkeitä eikä suoranaisesti kansaneläkejärjestelmää, jotka järjestelmät joudutaan vielä sopeuttamaan yksityisten alojen työeläkejärjestelmässä tehtäviin muutoksiin, jotta kokonaiseläkejärjestelmä säilyisi toimivana.

Hallituksen esityksen tavoitteena on turvata palkansaajille ja yrittäjille riittävä ansiosidonnainen eläketurva myös tulevaisuudessa sekä samalla turvata koko järjestelmän kestävyys väestörakenteen muuttuessa ja elinajan pidentyessä. Lisäksi tavoitteena on eläketurvan oikeudenmukainen määräytyminen ja eläkesäädösten yksinkertaistaminen. Uudistamista tullaan jatkamaan esityksen perusteluissakin mainituilla useilla muilla eläkejärjestelmään liittyvillä uudistuksilla, joilla yksinkertaistamis- ja tasa-arvotavoitteisiin pyritään edelleen.

Valiokunta toteaa, että esitetyt muutokset ovat periaatteiltaan perusteltuja eläkejärjestelmän rahoituksen varmistamisen ja väestön ikääntymiseen liittyvän ja odotettavissa olevan eläkemenojen kasvun valossa. Esitettyjä muutoksia voidaan pitää perusteltuina myös työhön osallistuvan väestön ikärakenteen, elinikäodotteen, terveydentilan ja ennakoitavissa olevan työkyvyn yleisen kehityksen valossa. Lainmuutoksilla varaudutaan ajoissa suhteellisen pitkän aikavälin kehityksen varalle. Valiokunta pitää perusteltuna pyrkiä ajoissa vaikuttamaan eläkemenojen kehitykseen hallitulla tavalla.

Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa eläkejärjestelmän taloudellista kestokykyä ja sitä kautta myös luottamusta eläkejärjestelmän pysyvyyteen. Lähtökohtana on, että ehdotetuilla muutoksilla eläkejärjestelmän rahoituspohja kestää, jolloin myös nuorempien sukupolvien eläkkeet pystytään rahoittamaan. Uudistusta voidaankin pitää kannatettavana eläkejärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen vahvistamiseksi.

Valiokunta toteaa, että uudistuksen vaikutusten arvioinnin perusteena olevat olettamat talouden ja väestön kehityksestä sekä käyttäytymisen muutoksista ulottuvat hyvin pitkälle aikavälille ja olettamiin liittyy myös monia epävarmuustekijöitä. Eläketason arvioihin on esityksessä pitänyt sisällyttää myös näkemys siitä, miten kansalaiset uudessa, joustavan eläkkeellejäämisen mahdollistavassa tilanteessa valitsevat, koska eläkkeelle siirtymisiästä ja karttuman myötä eläketasosta tulee esityksen mukaan tietyissä rajoissa valinnainen. Työeläkkeiden rahoituksen kestävyyden kannalta keskeistä on, miten toteutuu tavoite eläkkeelle siirtymisiän nostamisesta pitkällä aikavälillä 2—3 vuodella. Eläkemenojen aleneminen eläketason alenematta on mahdollista, jos eläkkeelle siirtyminen myöhentyy ja eläkkeellä oloaika lyhenee tulevaisuudessa verrattuna nykysäännösten tuottamaan tulokseen. Työllisten määrän arvioidaan lakiesityksen takia kasvavan 4—5 prosenttia pitkällä aikavälillä. Näin esityksen arvioidaan purkavan noin puolet nykysäännösten tuottamasta TEL-maksun pitkän aikavälin korotuspaineesta, joka on arvioitu noin 10 prosentin suuruiseksi. Esityksen vaikutusarvioiden mukaan maksua korotettaisiin vuoteen 2050 mennessä runsaat 5 prosenttiyksikköä.

Nykyistä parempitasoisten eläkkeiden turvaamisessa voidaan onnistua, jos esityksen keskeinen tavoite eläkkeellesiirtymisiän nostamisesta toteutuu. Valiokunta korostaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan merkittävää muutosta asenteissa, koska tutkimustulokset viittaavat siihen, että usean työikäisen tavoitteena edelleen on varhainen eläköityminen. Tähän viittaa myös enenevä halukkuus järjestää eläketurva vapaaehtoisten eläkkeiden kautta.

Eläkkeelle jäämisen myöhentäminen

Elinajan odotteen sekä kansanterveyden myönteisen kehityksen valossa hallituksen esitys on perusteltu ja se on sopusoinnussa terveyden ja työkyvyn myönteisen kehittymisen kanssa. Odotettavissa oleva elinaika on maassamme jatkuvasti pidentynyt kuolleisuuden vähentyessä. Myönteisen kehityksen on arvioitu jatkuvan. Vastikään tehdyssä valtakunnallisessa Terveys 2000 -tutkimuksessa on todettu, että työikäisten työkyky on viimeisen 20 vuoden aikana selvästi parantunut. Keskeinen syy työkyvyn ja toimintakyvyn kohenemiseen on joidenkin kansansai-rauksien ja niiden vaikeusasteen väheneminen. Mainittujen muutosten perusteella on aiheellista olettaa, että lähivuosina paljon nykyistä suurempi osa ihmisistä on työkykyisiä ikävuosien 55—70 välillä. Yksilöiden väliset työ- ja toimintakykyerot kuitenkin kasvavat ikääntymisen myötä. Tästä syystä esitetty joustavuus eläkkeelle siirtymisessä on tarpeellinen yksilökohtaisten työskentelymahdollisuuksien ja elämäntilanteiden huomioon ottamiseksi. Tämä on erityisen tarpeellista, koska eläkejärjestelmässä on toteutettu jo muutoksia, jotka vähentävät eläkejärjestelmän yksilöllisiä piirteitä, koska ammatillinen eläkeikäjärjestelmä on lakkautettu, yksilöllinen varhaiseläke lakkaa vähitellen ja osa-aikaeläkkeen ikäraja nousee.

Esityksellä pyritään vaikuttamaan pidempään työssä jatkamiseen taloudellisten kannusteiden avulla. Valiokunta toteaa, että työssä jatkaminen riippuu paitsi yksilön todellisesta työkyvystä, terveydentilasta ja osaamisesta keskeisesti myös työoloista, työn vaatimuksista ja työilmapiiristä sekä erityisesti siitä, miten ne voidaan sovittaa ikääntyneen yksilön mahdollisuuksiin ja tarpeisiin. Tästä syystä on korostettava, että vaikuttavimmat keinot eläkkeellesiirtymisiän nostolle löytyvät työpaikoilta eli työolojen ja johtamisen parantamisesta, työntekijöiden osaamisen vahvistamisesta sekä pitkäjänteisestä henkilöstöpolitiikasta. Työelämän osaamisvaatimusten kasvaessa ammattitaidon, osaamisen ja niiden jatkuvan kehittämisen vaikutus työkykyyn on nousemassa yhä merkittävämmäksi tekijäksi, joka vaikuttaa työssä jatkamiseen jopa enemmän kuin terveys. Ammatillinen kuntoutus ja kuntoutustarpeen varhainen havaitseminen samoin kuin työkykyä ylläpitävän toiminnan vahvistaminen työpaikoilla kaikkien ikäryhmien kohdalla on yhä tärkeämpää työssä jatkamisen kannalta.

Tutkimuksissa on havaittu, että mitä vanhemmista työikäisistä on kyse, sitä merkittävämpiä työssä jatkamisen kannalta ovat työelämän laadulliset kysymykset, työn kuormittavuus, fyysiset työolot ja psykososiaaliset työolot. Eläke-uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tulisi systemaattisesti tukea työolojen laadun kehittämistä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota pätkitetyn työn teettämisen lisääntymiseen, jonka on tutkimuksissa havaittu olevan riski työelämässä jatkamiselle. Tästä syystä työelämässä kaivataan myös sellaisia muutoksia, jotka lisäävät työsuhteiden pysyvyyttä.

Työllisyyspolitiikka on ratkaisevassa asemassa esityksen tavoitteiden kannalta. Ikääntyneiden työelämästä pois jäänti johtuu edelleen liian usein puuttuvista työllistymismahdollisuuksista. Entistä tärkeämpää on myös vajaakuntoisten työssä pitäminen. Työelämästä työttömäksi jää vuosittain 10 000 uutta vajaakuntoista, joilla alentunut työkyky on estänyt työssäjatkamisen ja joiden työllistymismahdollisuuksista tulee pystyä nykyistä paremmin huolehtimaan. Työpaikalla tulisi aina ensisijaisesti selvittää mahdollisuudet vajaakuntoisen sijoittamiseen uusiin tehtäviin taikka ohjaamiseen kuntoutukseen tai koulutukseen.

Eläkkeen ansaintaan vaikuttavat muutokset

Hallituksen esityksen mukaan työeläketurvan ansainta-aika laajenee 42 vuodesta 50 vuoteen eli työeläkettä alkaa karttua 18 ikävuodesta al-kaen aina 68 vuoden ikään asti. Nykyisten säännösten mukaan vanhuuseläkettä karttuu 23 ikävuoden jälkeisistä ansioista 65 ikävuoteen saakka ja tavoitetasona on ollut 60 prosentin eläke.

Keskeistä esityksessä on työeläkkeiden laskennan uudistuminen siten, että lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta eläke lasketaan koko työhistorian kunakin vuonna ansaittujen palkkojen perusteella ja palkat tarkistetaan eläkkeen alkamisvuoden tasoon indeksillä, jossa yleisen ansiokehityksen osuus nousee nykyisestä 50 prosentista 80 prosenttiin. Uudistus lisää tältä osin oikeudenmukaisuutta, kun työsuhteiden pituus tai niiden lukumäärä eivät enää vaikuta työeläketurvan määrään.

Uudistus merkitsee, että tulevina vuosikymmeninä nykyistä useammat palkansaajat voivat erilaisilla työhistorioilla saavuttaa kohtuullisen, esimerkiksi nykyisen 60 prosentin tavoitetason. Ansainta-ajan pidentämisen lisäksi tähän vaikuttaa karttumaprosentin nousu 53 vuoden täyttämisen jälkeisiltä työvuosilta. Valiokunta pitää myönteisenä, että uudistuksella työeläkejärjestelmä saatetaan paremmin vastaamaan työelämässä tapahtuneita muutoksia.

Korotettu eläkekertymä

Työssä pidempään jatkamista pyritään eläke-uudistuksessa tukemaan paitsi joustavalla eläkeiällä myös korotetulla eläkekertymällä 53 vuoden iästä lähtien. Korotetun eläkekertymän kustantamiseksi työntekijän eläkemaksua ehdotetaan korotettavaksi 53 vuotta täyttäneillä palkansaajilla. Valiokunta pitää sinänsä ymmärrettävänä korotetun eläkevakuutusmaksun käyttämistä eläkekertymän korottamiseen. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että jo tällä hetkellä eläkkeelle siirtymisiät poikkeavat alakohtaisesti toisistaan ja joissakin ammateissa työssä jatkaminen on harvinaista vanhuuseläkeikään saakka. Näin ollen korkeampi eläkekertymä ei koidu kattavasti niiden eduksi, joilta korotettua maksua peritään.

Valiokunnalle esitetyn arviolaskelman mukaan yleisimmät ammatit niiden henkilöiden joukossa, jotka eivät saa kannustinkarttumaa ovat rakennustyöntekijät, varastotyöntekijät, pankkitoimihenkilöt, myymälähenkilöstö, yleiskonttoristit ja siivoojat. Arviot tukevat tutkimustuloksia, joiden mukaan vähemmän koulutetut ovat eläkesuuntautuneempia ja korkeampi koulutustaso ja sosioekonominen asema yleisesti ottaen vähentävät varhaiseläkesuuntautumista. Mainitut erot ovat ymmärrettäviä, koska työn kuormittavuus ja rasittavuus vähemmän koulutettujen ammateissa vaikuttaa enemmän työkykyisyyteen ja mahdollisuuksiin jatkaa työelämässä. Valiokunta toteaa, että nykyinen korotettu karttuma ei ole ratkaisevasti vaikuttanut työelämässä pysymiseen. Kuten valiokunta on edellä todennut, taloudellisen houkuttelevuuden lisäksi tulee työelämä muutoin saada houkuttelevaksi ja työllisyysaste korkeammaksi, jotta korotetulla karttumalla voitaisiin esityksen tavoitteita saavuttaa.

Palkansaajan työeläkemaksu vähennetään jatkossakin eläkkeen perusteena olevista ansioista ennen eläkkeen määrän laskemista. Maksun suuruuden on vuonna 2005 arvioitu olevan 4,73 prosenttia alle 53-vuotiailla ja noin 6 prosenttia 53 vuotta täyttäneillä. Maksun on siitä arvioitu nousevan siten, että normaalimaksu vuonna 2050 on noin 6,95 prosenttia ja 53 vuotta täyttäneiden maksu noin 8,8 prosenttia. Näin eläkkeen perusteena olevista ansioista tehtävän vähennyksen määrä vastaavasti nousee. On kuitenkin arvioitu, että korotettu maksu kattaa vain noin kolmasosan korotetusta karttumasta johtuvan eläketason nousun kustannuksista. Elinajan pitenemisestä johtuen eläkemaksujen vastineeksi saadun eläkkeen kokonaismäärä myös kasvaa.

Ansio- ja eläkeindeksien muutokset

Hallituksen esityksen mukaan maksussa olevat eläkkeet ja niitä vastaavat etuudet tarkistetaan 1.1.2005 lukien eläkeindeksillä, jossa palkkojen painoarvo on 20 prosenttia ja hintojen 80 prosenttia. Eläkkeen alkutaso saatetaan palkkojen tasolle palkkakertoimella, jossa palkkojen painoarvo on 80 prosenttia ja hintojen painoarvo 20 prosenttia.

Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että eläkeaikainen tulotaso turvataan takaamalla hyvä eläkkeen alkumäärä, jolloin eläkeaikaisen indeksiturvan tasosta esitetään tingittäväksi. Esitykseen sisältyy useita eläkkeen tasoon vaikuttavia muutoksia, joilla eläkekarttumaa pyritään nostamaan. Indeksijärjestelmävalinta on olennainen rahoituksen tasapainon kannalta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eläkeindeksin määrittäminen siten, että palkkojen painoarvo olisi 50 ja hintojen muutoksen painoarvo 50, nostaisi uudistuksen kustannuksia noin 1,4 prosenttia palkkasummasta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen myönteiseen seikkaan, että eläkkeen alkutaso saatetaan palkkojen tasolle nykyistä paremmalla kertoimella.

Esitys yhdenmukaistaa maksussa olevien työeläkkeiden indeksitarkistusjärjestelmää. Kansaneläkkeen ja työeläkkeiden indeksitarkistusjärjestelmät jäävät erilaisiksi, koska kansaneläkkeet tarkistetaan edelleen pelkän hintaindeksin perusteella. Alhaisempi indeksi johtaa kansaneläkkeiden tason jälkeenjääneisyyteen, ellei indeksitarkistusjärjestelmää yhtenäistetä tai kansaneläkkeen tasoa korjata aika ajoin tehtävillä tasokorotuksilla. Valiokunta pitää joka tapuksessa välttämättömänä, että kansaneläkkeen saajien toimeentulon kehityksestä oikeudenmukaisesti huolehditaan. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Eläkeindeksin muutos merkitsee, että myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja alle 65-vuotiaiden eläkkeensaajien indeksitarkistus muuttuu. Indeksin muutosta hyvitetään esityksen mukaan niille 26—55-vuotiaille työkyvyttömyyseläkettä saaville, jotka ovat saaneet työkyvyttömyyseläkettä laissa tarkoitetun 5 vuoden ajan. Hyvitys suoritetaan kertakorotuksena vuodesta 2010 lukien. Kertakorotus koskee myös ennen lain voimaantuloa alkaneita eläkkeitä.

Valiokunta ei pidä hyväksyttävänä sitä, ettei vastaavaa korotusta tehtäisi perhe-eläkkeisiin. Myös lapsen- ja leskeneläkkeet saattavat olla pitkäkestoisia, ja niiden tason säilyminen on perusteltua turvata vastaavalla korotuksella. Tästä syystä valiokunta ehdottaa lakiehdotusta jäljempänä tältä osin muutettavaksi.

Kansaneläkkeen sovittaminen uudistukseen

Uudistuksen jälkeen palkansaaja voi valita eläkkeellesiirtymisen 62 ja 68 ikävuoden väliltä. Täytettyään 63 vuotta saa palkansaaja ansaitsemansa työeläkkeen ilman varhennusvähennystä. Uudistus merkitsee, että eläkejärjestelmien vanhuuseläkeiät eriytyvät. Kansaneläkejärjestelmässä säilyy vanhuuseläkeikä 65 vuodessa ja sitä aikaisemmin eläkkeelle jäävien kansaneläkeosuuteen tehdään varhennusvähennys. Kun kansaneläkkeessä säilyy 65 vuoden vanhuuseläkeikä, myös työkyvyttömyyseläkkeet säilyvät kansaneläkejärjestelmässä 63- ja 64-vuotiailla. Tältäkin osin eläkejärjestelmien yhtenäisyys jää toteutumatta.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että varhennusvähennyksen tekeminen kansaneläkkeeseen 65 vuoden ikään saakka merkitsee erityisesti pienen työeläkkeen ansainneiden naisten samoin kuin pientä yrittäjäeläkettä saavien eläkkeellejäämisiän valintamahdollisuuksien kaventumista verrattuna suuremman työeläkkeen kartuttaneisiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansaneläkejärjestelmän sovittamista työeläkeuudistukseen jatkossa vielä uudelleen ar-vioidaan. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 3). Kansaneläkettä saavien kannalta esityksessä on myönteistä se, ettei kansaneläkettä vähentävänä tulona oteta huomioon 63 vuoden iän jälkeen karttunutta työeläkettä eikä työkyvyttömyyseläkkeeseen iän perusteella tehtävää korotusta.

Työeläkkeen kertyminen palkattomilta ajoilta

Uudistus laajentaa merkittävästi työelämästä poissaolon ajalta kertyvää eläketurvaa. Nykyisinkin työeläkettä karttuu lastenhoitoajoilta, jos palkaton poissaolo työstä kestää yhdenjaksoisesti enintään vuoden ja jos palkansaaja palaa samaan työsuhteeseen. Sen sijaan niille, jotka lasten hoitojakson jälkeen menevät uuteen työsuhteeseen, työeläkettä ei kerry yhtään palkattomalta lastenhoitoajalta. Näin ollen kaikille määräaikaisessa työsuhteessa ennen lapsen syntymää olleille naisille on tullut lasten syntymän ja hoidon takia eläkemenetyksiä.

Uudistus tasa-arvoistaa lastenhoitoaikojen eläkekarttumisen. Jatkossa eläkettä saavat samalla periaatteella pysyvässä työsuhteessa olevat ja määräaikaisia tai pätkätöitä tekevät naiset ja miehet. Työeläkettä karttuu uudistuksen voimaantulosta lukien palkattomilta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakausilta päivärahojen laskennan perusteena olevien tulojen mukaan. Tämän työeläkelakeihin perustuvan karttuman lisäksi uudistukseen sisältyy lakiehdotus valtion kustantamasta palkattomien aikojen eläketurvasta. Valtio kustantaa eläketurvaa vanhempainrahakauden jälkeiseltä alle 3-vuotiaan lapsen hoitoajalta sekä loppututkintoon johtaneiden opiskeluiden ajalta. Palkan asemasta kertymän perusteeksi on määritelty 500 euroa kuukaudessa. Myös vähimmäismääräisen äitiys- ja vanhempainrahakausien osalta kertymän peruste työeläkelain nojalla on saman suuruinen.

Valiokunta pitää merkittävänä uutena eläketurvan elementtinä valtion kustantamaa eläketurvaa työelämästä poissaolon ajalta. Esitys on merkittävä erityisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, koska lasten hoitamisesta työhistoriaan tulevat aukot ovat merkinneet naisille heikompaa eläketurvaa. Lastenhoitoajan lukeminen eläketurvaan oikeuttavaksi on selkeä parannus lapsia kotona hoitavien sosiaaliturvaan.

Työhistoriassa olevien aukkojen eläkekertymään aiheuttamien heikennysten paikkaaminen valtion varoista on kuluerä, jonka maksaminen alkaa täysimääräisesti vasta vuosikymmenten kuluttua. Perustelujen mukaan vuonna 2040 meno olisi vuositasolla noin 130 miljoonaa euroa, josta se edelleen kasvaisi arviolta noin kymmenkertaiseksi. Koska kuluerää on tässä vaiheessa mahdoton täsmällisesti arvioida, voidaan pitää perusteltuna, että palkattomien jaksojen korvaamiseen ei tässä vaiheessa sitouduta laajasti. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että uudistuksen jatkovaiheessa varmistetaan, että työn ja lastenhoidon yhteensovittaminen voidaan etuutta myönnettäessä ottaa entistä kattavammin huomioon. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 4).

Valiokunta kiinnittää huomiota myös esityksen perusteluissa esiin otettuun ongelmaan, joka liittyy asevelvollisuusajan lukemiseen valtion varoista suoritettavan eläkekertymän piiriin. Valiokunta pitää tarpeellisena, että eläkejärjestelmän uudistusta jatkettaessa varusmies- ja siviilipalveluajan samoin kuin sairauden vuoksi keskeytyneiden opintojen lukemista korvaukseen oikeuttaviin jaksoihin vielä selvitetään. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 5).

Eläkekarttuma työttömyyden ajalta

Eläke karttuu työttömyyden aikana työeläkelain perusteella ainoastaan työttömyysturvan ansiopäivärahan aikana sen perusteena olevan ansion mukaisesti. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että ehdotusta voidaan pitää ymmärrettävänä, koska ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa osallistutaan myös työeläkejärjestelmän rahoitukseen. Työhistoriaa korostavan näkökulman kannalta perustellumpaa kuitenkin perustuslakivaliokunnan mukaan on panna ratkaiseva paino siihen, että myös peruspäivärahaa saavalla täyttyy työskentelyedellytys. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että työeläkeuudistusta jatkettaessa tulee peruspäivärahaa saavien asema vielä erikseen selvittää, jotta työttömyysaika ei johda kohtuuttomiin puutteisiin eläketurvassa. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Elinaikakerroin

Uudistukseen sisältyy uutena alkaviin eläkkeisiin vaikuttavana tekijänä elinaikakerroin. Alkavien eläkkeiden alkumäärää alennetaan elinaikakertoimella sen mukaan, miten paljon väestön yleinen elinajan odote kasvaa. Elinaikakerroin on keino tasapainottaa elinajan pitenemisestä aiheutuvia kustannuspaineita. Elinaikakerroin alkavia eläkkeitä pienentävänä tekijänä olisi esityksen perustelujen mukaan yksi kannustin jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään aleneman kompensoimiseksi. Eläkkeelle jäämisen myöhentäminen on lähivuosikymmenten keskeinen tavoite, johon pyritään vaikuttamaan monin eri keinoin. Näin ollen tarkkaa tietoa siitä, onko eläkemenojen kasvuun liittyviä kustannuspaineita tarpeen vielä hillitä elinaikakertoimen tyyppisellä, eläkkeitä alentavalla muuttujalla vielä vuosien jälkeen, ei tässä vaiheessa voi olla olemassa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ennen elinaikakertoimen soveltamisen alkamista erikseen tarkastellaan, ovatko ne tekijät, jotka nyt puoltavat kertoimen käyttöönottoa, oletusten mukaisesti toteutuneet ja onko kertoimen käytölle siten riittävät perusteet.