Yleisperustelut
Yleistä
Lastensuojelun tarve ja esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen
lasten määrä ovat kasvaneet viime vuosina,
ja pienelle osalle lapsia kasautuu entistä vaikeampia ongelmia.
Hallituksen esityksen tavoitteena on varmistaa lapsen hyvinvointia
ja kehitystä uhkaavissa tilanteissa lapsen ja hänen
perheensä tarvitsemien tukitoimien ja palveluiden saaminen.
Esityksen sisällöllinen painopiste on lastensuojelun
järjestämisvelvollisuuden täsmentämisessä.
Tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen ongelmiin muun
muassa ilmoitusvelvollisuutta ja avohuoltoa kehittämällä.
Laintasoisilla säännöksillä täsmennetään
muun muassa tukitoimia ja henkilöstömitoituksia koskevia kuntien velvoitteita.
Sekä lasten että vanhempien oikeusturvaa
pyritään kehittämään
menettely- ja päätöksentekosäännöksiä täsmentämällä.
Valiokunta pitää lastensuojelulain uudistusta
tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten
hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Ehkäisevät toimet
Esityksen perustelujen mukaan uudistuksella pyritään
suuntamaan lastensuojelutyön painopistettä avohuoltoon
ja entistä varhaisempaan tukeen. Lasten hyvinvointia edistävät ja
ongelmia ennalta ehkäisevät toimet jäävät
kuitenkin esityksessä yleiselle tasolle ja sisällöllisesti pääasiassa
ennalleen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että jatkossa
on tarpeen panostaa erityisesti ehkäisevään
lastensuojelutyöhön sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa.
Käytännössä mahdollisuuksia
vastuullisen vanhemmuuden tukemiseen ja ongelmien ehkäisemiseen
on muun muassa perhetyössä, kotipalveluissa, neuvoloissa,
päivähoidossa ja oppilashuollossa. Myös
muilla sektoreilla tehtävillä toimilla on huomattava
vaikutus lastensuojelun tarpeeseen.
Valiokunta pitää asianmukaisina ja tarpeellisina
lastensuojelulain 26 ja 27 §:ssä ehdotettuja määräaikoja
lastensuojelun tarpeen arvioimiselle. Kiireellisen lastensuojelun
tarve on arvioitava välittömästi ja on
ratkaistava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä,
onko lastensuojeluilmoituksen johdosta ryhdyttävä lastensuojelutarpeen
selvittämiseen. Selvitys puolestaan on tehtävä ilman
aiheetonta viivytystä, ja sen on valmistuttava viimeistään
kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta. Määräaikojen
asettamisella pyritään tehostamaan puuttumista
jo ilmenneisiin vakaviin ongelmiin.
Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle tehdään
ehdotuksen 30 §:n mukainen asiakassuunnitelma. On tärkeää,
että asiakassuunnitelmaan kirjataan muun muassa lapsen
ja hänen perheensä tuen tarve sekä palvelut
ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään
vastaamaan.
Valiokunta korostaa, että esimerkiksi lasten vanhemmille
suunnattujen mielenterveys- ja päihdehuollon palvelujen
tarve on jo lapselle tehtävän asiakassuunnitelman
yhteydessä syytä arvioida ja pyrkiä ohjaamaan
vanhemmat tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Varsinkin äitiysneuvolakäyntien
yhteydessä on tarvittaessa aktiivisesti tarjottava päihdehuoltolain
mukaisia ja muita sosiaalihuollon palveluja. Jatkossa on myös
syytä selvittää tarvetta ja mahdollisuuksia edelleen
vahvistaa lasten vanhempien ja raskaana olevien naisten oikeutta
saada päihdehuollon palveluja.
Lastensuojelutyön voimavarat
Uudistuksen käsittelyn yhteydessä on toistuvasti
tullut esiin huoli sosiaalityön voimavarojen riittävyydestä ja
tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Lastensuojelussa
työskentelevän henkilöstön riittämättömyys
on monin paikoin johtanut henkilöstön väsymiseen
ja vaihtuvuuteen. Henkilöstövoimavarojen määrä vaihtelee
huomattavasti myös alueellisesti. Huostaanottoasiat ovat
nykyisin usein varsin monimutkaisia oikeudellisia prosesseja, ja
niiden valmistelussa tulee ottaa huomioon lapsen edun ohella hyvän
hallinnon sekä perheen ja lapsen oikeusturvaan liittyvät näkökohdat.
Esityksessä on arvioitu, että mikäli lapselle
ja perheelle pystyttäisiin antamaan varhaisempaa tukea
avohuollossa, voitaisiin esimerkiksi yhden kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen
vuosittaisen hoitomaksun hinnalla palkata 1—4 uutta lastensuojelun
sosiaalityöntekijää (s. 100/II).
Esityksen vaikutusten arvioinnissa on todettu henkilöstön lisätarpeeksi
avohuollossa 155, kunnallisissa laitoksissa 240 ja yksityisissä laitoksissa
200—300 työntekijää. Uudistus
lisää myös henkilöstön
koulutustarvetta. Uudistuksen kokonaiskustannuksiksi kunnille on
arvioitu 18,8—20,2 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on
6,3—6,7 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että uudistuksen vaikutuksia sosiaalityön voimavarojen
tarpeeseen seurataan huolellisesti ja arvioidaan tarvittavat muutokset
niin pian kuin uudistuksen käytännön
toteutumisesta on riittävä kokemus (Valiokunnan
1. lausumaehdotus).
Ilmoitusvelvollisuus
Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvoittavia säännöksiä on
pidetty tulkinnanvaraisina eikä niitä ole käytännössä aina
sovellettu tarkoitetulla tavalla. Lainsäädännön
uudistustarvetta tältä osin on käsitelty
Eduskunnan oikeusasiamiehen erilliskertomuksessa (K 1/2006
vp), josta muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi lausuntonsa
(StVL 8/2006 vp). Kertomuksessa ja siitä annetuissa
lausunnoissa todettuja epäkohtia on lakiehdotuksen 25 §:ssä pyritty korjaamaan
täsmentämällä säännöksiä ja
laajentamalla ilmoitusvelvollisten piiriä.
Ilmoitusvelvollisuus sosiaaliviranomaisille on ehdotuksen mukaan
säännöksessä mainituilla tahoilla,
jos nämä tehtävässään
ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja
huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai
oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun
tarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisia ovat
esimerkiksi avioliittolaissa tarkoitetut perheasioiden sovittelijat.
Valiokunta ehdottaa säännöksen ilmoitusvelvollisiin
tahoihin lisättäväksi koululaisten aamu-
ja iltapäivätoimintaa järjestävät
yksiköt.
Kuten lakivaliokunta esityksestä antamassaan lausunnossa
toteaa, ei sosiaaliviranomaisille ole kuitenkaan ehdotettu velvollisuutta
ilmoittaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
tai lapseen kohdistuneen väkivallan epäilystä poliisille.
Tätä on perusteltu sillä, että velvoite
saattaisi merkitä perusteettomien ilmoitusten tekemistä esimerkiksi
vanhempien välisten riitaisuuksien vuoksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa lakivaliokunnan ehdottamaa
säännöstä, jonka mukaan lastensuojeluviranomaisilla
on velvollisuus saattaa asia poliisin tutkittavaksi, jos epäilty
rikos on vakava ja jos epäily lisäksi on perusteltu.
Tällöin ilmoitusvelvollisuus ei syntyisi pelkän
väitteen perusteella, ellei viranomaisella ole käytettävissään
olevien tietojen perusteella syytä pitää rikosepäilyä perusteltuna.
Valiokunta korostaa, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta
ja oikeuksista annetun lain 18 §:n perusteella sosiaalihuollon
järjestäjällä on lainkohdassa
säädetyissä tapauksissa oikeus oma-aloitteisesti
ilmoittaa rikosepäilyistä poliisille.
Lapsen kuuleminen
Voimassa olevan lastensuojelulain mukaan 12 vuotta täyttänyttä lasta
on kuultava hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään
koskevissa lastensuojeluasioissa. Hallintolain 34 §:n mukaisen
kuulemisen yhteydessä lapselle on annettava mahdollisuus
tutustua kaikkiin asiaan liittyviin asiakirjoihin. Säännöksen
tulkinnassa on esityksen mukaan ollut ongelmia sen suhteen, missä asioissa
12 vuotta täyttäneitä lapsia olisi kuultava.
Käytännössä heitä yleensä kuullaan hallintolain
mukaisesti ainoastaan keskeisissä asioissa, kuten huostaanotto, sijaishuoltoon
sijoittaminen,
sijaishuoltopaikan muutos, huostassapidon lopettaminen
sekä yhteydenpidon rajoittaminen.
Lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmä ehdotti
lapsen hallintolain 34 §:n mukaisen kuulemisen ikärajan nostamista 15 vuoteen
lukuun ottamatta huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon
sijoittamista sekä yhteydenpitoa sijaishuollon aikana,
joissa olisi kuultava hallintolain mukaisesti jo 12 vuotta täyttänyttä lasta. Tätä
nuoremmankin
lapsen mielipide olisi työryhmän mukaan aina selvitettävä.
Lakiehdotuksen mukaan hallintolain mukainen kuuleminen koskisi 12
vuotta täyttäneitä lapsia huostaanottoa,
sijaishuoltoon sijoittamista, sijaishuoltopaikan muuttamista, huostassapidon
lopettamista sekä yhteydenpitoa koskevissa asioissa. Muissa asioissa
hallintolain mukaisesti olisi kuultava 15 vuotta täyttänyttä lasta.
Esityksen perustelujen mukaan säännös
käytännössä vastaisi asiallisesti
muutoin voimassa olevaa lakia, mutta hallintolain mukaisen kuulemisen
tilanteet olisi lueteltu laissa.
Perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta kiinnittivät
lausunnoissaan huomiota ikärajan nostamiseen. Perustuslakivaliokunta
katsoi, että ehdotus 15 vuoden ikärajaan perustuvasta
kuulemissääntelystä ei parhaalla mahdollisella
tavalla toteuta lapsen oikeutta vaikuttaa itseään
koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Ikäraja on
perustuslakivaliokunnan mielestä verraten korkea tällaisessa
yhteydessä, jossa ikärajasääntely
sopii kaavamaisuudessaan kaiken kaikkiaan huonosti yhteen perustuslain
ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lähtökohtien
kanssa.
Yleissopimuksen toimeenpanoa valvova lapsen oikeuksien komitea
on lausunnon mukaan kehottanut Suomea ryhtymään
lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin varmistaakseen yleissopimuksen 12
artiklan täysimääräisen toteutumisen
erityisesti niin, että lapsella on häntä koskevia
päätöksiä tehtäessä oikeus
esittää käsityksensä suoraan
tuomioistuimelle. Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä lakiehdotuksen
lapsen kuulemista, puhevallan käyttöä ja muutoksenhakuoikeutta
koskevien 15 vuoden ikärajojen muuttamista koskemaan jo
12 vuotta täyttänyttä lasta.
Lakivaliokunta katsoi, ettei esityksessä ole esitetty
riittäviä perusteluita sille, miksi ikärajaa tulisi
korottaa nykyisestä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy
perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan käsityksiin
ja ehdottaa mainittujen ikärajojen muuttamista 15 vuodesta
12 vuoteen. Valiokunta korostaa lisäksi velvollisuutta
selvittää lapsen mielipiteet ja toivomukset kaikissa lastensuojelutoimenpiteissä riippumatta
lapsen iästä.
Hallintotuomioistuimessa voidaan ehdotetun 86 §:n mukaan
lasta kuulla henkilökohtaisesti, jos kuuleminen on välttämätöntä asian
ratkaisemiseksi. Edellytyksenä on lapsen suostumus ja se,
ettei kuulemisesta saata aiheutua lapselle haittaa. Valiokunta ehdottaa myös
tämän ikärajan alentamista 12 vuoteen.
Kuuleminen voi tapahtua suullisessa käsittelyssä tai
muulla tuomioistuimen harkitsemalla tavalla. Säännös
jättää tuomioistuimen harkittavaksi sen,
onko lapsen kuuleminen oikeuden istunnossa välttämätöntä asian
ratkaisemisen kannalta. Valiokunta korostaa, että lapsen
todellisen mielipiteen selville saamiseksi kuuleminen on järjestettävä lapsen
kehitysaste huomioon ottaen tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi
lapsen sijoituspaikassa.
Huostassapidon kesto
Nykyisen lastensuojelulain 20 § velvoittaa viranomaiset
oma-aloitteisesti tarkistamaan huostaanoton edellytysten voimassa
olon. Lakkaamisedellytysten tarkistaminen tapahtuu yleensä huoltosuunnitelmaneuvotteluiden
yhteydessä.
Perustelujen mukaan käytännössä on kuitenkin
esiintynyt tilanteita, joissa ei aktiivisesti työskennellä lapsen
kotiuttamiseksi eikä huostassapidon lopettamisen edellytyksiä tarkisteta
pitkiin aikoihin, jopa vuosiin.
Lakiehdotuksen 47 §:n mukaan huostaanotto olisi edelleen
voimassa toistaiseksi ja huostassapidon lopettamisen edellytykset
säilyisivät asiallisesti vastaavina kuin nykyisin.
Siten päätös huostassapidon lopettamisesta
tulee tehdä, kun ehdotetun 40 §:n mukaista huostaanoton
ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole. Huostassapitoa
ei kuitenkaan saisi lopettaa, jos lopettaminen on selvästi
vastoin lapsen etua. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä olisi velvollisuus
tarkistaa huostassapidon edellytysten olemassa olo säännöllisesti
pidettävien asiakassuunnitelmaneuvotteluiden yhteydessä tai muulloinkin,
kun se osoittautuu tarpeelliseksi. Päätös
huostassapidon lakkaamisesta on tarvittaessa tehtävä viranomaisaloitteisesti.
Harkinnassa tulee ottaa huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen
ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan suhteen
laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen
sekä lapsen mielipide.
Perustuslakivaliokunta totesi, että perustuslain 10 §:n 1
momentin lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla suojaa jokaisen oikeutta
nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
on ratkaisukäytännössään korostanut
huostaanoton luonnetta väliaikaisena toimenpiteenä,
joka on lopetettava niin pian kuin olosuhteet sen sallivat ja jonka
aikana käytettävien erityistoimenpiteiden tulee
olla sopusoinnussa perheen jälleenyhdistämiseen
tähtäävän perimmäisen
päämäärän kanssa. Perustuslakivaliokunta
totesi, että huostaanoton kestettyä pitkään
voivat lapsen elämäntilanteen uusia muutoksia
vastaan puhuvat seikat painavampina syrjäyttää hänen
vanhempiensa odotuksen saada perhe jälleenyhdistettyä.
Esityksen perusteluissa todetaan, että vaikka huostassapidon
aikana viranomaisten ratkaisujen tulee, huostaanoton väliaikaisesta
luonteesta johtuen, edesauttaa perheen yhdistämistä ja lapsen
palaamista kotiin, on päätöksenteossa löydettävä oikeudenmukainen
tasapaino lapsen intressissä olevan huostassapidon ja toisaalta vanhempien
intressissä olevan huostassapidon lopettamisen välillä (s.
174/I). Tällöin erityistä merkitystä on
annettava lapsen edulle ja sen toteutumiselle. Huostassapidon jatkamiselle
on säännöksessä asetettu korkeahko
kynnys. Huostassapitoa voidaan jatkaa vain, jos toimenpiteen lopettaminen
on "selvästi" lapsen edun vastaista.
Perustuslakivaliokunta ei pitänyt 47 §:n säännöksiä ihmisoikeustuomioistuimen
käytännön valossa eikä esityksen
perustelujen mukaisesti sovellettuna perustuslain kannalta ongelmallisina.
Perustuslakivaliokunta piti kuitenkin puutteena, ettei perheen jälleenyhdistämisen
päämäärää mainita
47 §:ssä tai muualla laissa oikeudellisena seikkana,
joka tulee ottaa huomioon harkittaessa huostaanoton kestoa ja sen
aikana toimeenpantavissa olevia rajoituksia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti perheen jälleenyhdistämistavoitteen
ottamista lain 4 ja 30 §:ään. Kuten esityksen
perusteluissa todetaan, on turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden
merkitys huostaanotetulle lapselle erityisen suuri, koska hänellä on
usein jo sijaishuollon alkaessa taustallaan epävakaat ja
epäsuotuisat ihmissuhteet ja kasvuolosuhteet. Mitä useampia muutostilanteita
lapsi kohtaa, sitä huonommin hän yleensä pystyy
selviytymään niistä. Huostassapidon lopettamista
on siitä syystä valmisteltava vähintään
yhtä huolellisesti kuin huostaanottoa. Valiokunta korostaa,
että pitkään jatkuneen huostassapidon
ja sijaishuoltosijoituksen päättymisen vaikutukset
lapsen kehitykselle on arvioitava erityisen huolellisesti.
Päätöksenteko
Päätöksentekojärjestelmän keskeisin muutosehdotus
hallituksen esityksessä on tahdonvastaisten huostaanottoasioiden
siirtäminen hallinto-oikeuksissa ratkaistavaksi. Lakiehdotuksen 43 §:n
1 momentin mukaan huostaanotosta ja sijaishuollosta
päättää 13 §:n 1 momentissa
tarkoitettu viranhaltija, jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt
lapsi ei kumpikaan vastusta huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon
sijoittamista. Muussa tapauksessa päätöksen
tekee hallinto-oikeus 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän
viranhaltijan hakemuksesta. Nykyisin tahdonvastaisten huostaanottoasioiden
ratkaisijana on kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin, jonka
päätös alistetaan hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.
Sekä perustuslakivaliokunta että lakivaliokunta
arvioivat päätöksentekojärjestelmän
ehdotetun muutoksen puolesta ja sitä vastaan esitettyjä näkökohtia.
Lakivaliokunta katsoi, että nykyiseen järjestelmään
liittyy vakavia puutteita eikä se ainakaan kaikissa kunnissa
takaa riittävällä tavalla lasten ja perheiden
oikeusturvaa. Erityisenä ongelmana lakivaliokunta mainitsee
sen, että päätöksentekoon huostaanottoa
ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevissa asioissa ovat voineet
osaltaan vaikuttaa myös kunnan talouteen liittyvät
seikat. Lakivaliokunta katsoi, että esityksen tavoitteet
voidaan turvata joko esitetyllä ratkaisulla tai siten,
että päätöksenteko osoitetaan
kunnan tai useamman kunnan yhdessä asettamalle moniammatillista
asiantuntemusta edustavalle toimielimelle.
Ehdotetun sääntelyn haittapuolena on pidetty sen
aiheuttamaa muutosta hallinto-oikeuksien toimintaan. Kuten lakivaliokunta
toteaa, olisi hallinto-oikeuksien asema ja tehtävä ensiasteen päätöksentekijöinä ja
siihen liittyvien väliaikaismääräyksien
antajana täysin toinen kuin hallinto-oikeuksien toimiessa
alistus- ja muutoksenhakuviranomaisena. Lausunnon mukaan menettely
monimutkaistuisi ja etääntyisi paikallistasosta.
Lakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että päätöksenteko
tapahtuisi nykyistä useammin myös maantieteellisesti
etäällä asiakkaiden asuinpaikasta ja
matkat tuomioistuimen suullisiin käsittelyihin voisivat
muodostua pitkiksi.
Tahdonvastaisissa huostaanottoasioissa korkein hallinto-oikeus
jäisi ainoaksi muutoksenhakuasteeksi, kun taas viranhaltijan
tekemästä huostaanottopäätöksestä olisi
kaksiportainen muutoksenhakujärjestelmä. Lakivaliokunnan mielestä voidaan
pitää perusteltuna, että tahdonvastaisissa
huostaanottoasioissa muutoksenhakujärjestelmän
tulisi olla kaksiportainen. Tahdonvastaisia huostaanottoja oli noin
400 vuonna 2005. Ehdotetussa järjestelmässä ensimmäinen päätös
tehdään oikeusturvavaatimukset nykyistä paremmin
täyttävässä menettelyssä,
minkä vuoksi oikeusministeriö on arvioinut valitusten tarpeen
vähentyvän. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa,
että lapsen ja huoltajan oikeusturvan kannalta muutoksenhaun
yksiportaisuus ei ole huomattava puute, koska ainoaksi jäävä muutoksenhakuaste
näissä tapauksissa on ylin hallintoasioita käsittelevä tuomioistuin.
Esityksen perustelujen mukaan valmistelussa oli esillä tuomioistuinmallin
vaihtoehtoina kunnan toimielimen asiantuntemuksen kehittäminen
tai päätöksenteon siirtäminen
joko viranhaltijatasolle taikka kunnalliseen tai seudulliseen asiantuntijaryhmään.
Hallintotuomioistuimet voisivat tässä mallissa
toimia edelleen nykyisessä roolissaan alistus- ja muutoksenhakuasteena. Kunnallisessa
tai seudullisessa asiantuntijaryhmässä voidaan
taata riittävä asiantuntemus, mutta on esitetty
epäilyjä mahdollisuuksista järjestää se
alueellisenakaan kokoonpanoltaan riippumattomaksi. Maantieteellinen
etäisyys seudulliseen päätöksentekoelimeen
voi myös muodostua pitkäksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hallituksen
esityksessä ehdotettu menettely takaa nykyistä paremmin
oikeusturvan toteutumisen huostaanottoasioissa. Valiokunta katsoo
kuitenkin, että moniammatillisen yhteistyön kehittäminen
ja sosiaalityön asiantuntemuksen turvaaminen lastensuojelutyössä kokonaisuudessaan
ja erityisesti lapsen huostaanotto- ja sijoitusasioissa on otettava
ehdotettua paremmin huomioon.
Valiokunta ehdottaa, että kunnalla on velvollisuus
joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa asettaa lakiehdotuksen
14 §:ssä tarkoitettu asiantuntijaryhmä.
Osassa kunnista tällaisia asiantuntijaryhmiä on
jo perustettu vapaaehtoisesti nykyisen lain perusteella. Lastensuojelun asiantuntijaryhmä
avustaa
sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa
ja sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa.
Lisäksi asiantuntijaryhmä antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan
päätöksenteon tueksi. Asiantuntijaryhmän kautta
myös hallinto-oikeuksilla on mahdollisuus saada nykyistä kattavammin
huostaanottopäätösten arvioinnissa välttämätöntä tietoa.
Päätöksentekojärjestelmän
uudistaminen edellyttää huomattavia voimavaralisäyksiä hallintotuomioistuimille.
Kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan huomauttaa, voi muussa
tapauksessa asioiden joutuisa ja samalla moniammatilliseen asiantuntemukseen
perustuva sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
vaatimukset täyttävä käsittely
vaarantua. Lakivaliokunta kiinnitti huomiota myös vireillä olevaan
valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan, joka uhkaa johtaa myös
oikeuslaitoksen henkilöstön vähentämiseen.
Lakivaliokunta on vakavasti huolissaan siitä, että lisääntyneet
tehtävät jouduttaisiin hallinto-oikeuksissa hoitamaan
riittämättömillä voimavaroilla.
Suurin lisävoimavarojen tarve on Helsingin hallinto-oikeudella,
joka käsittelee noin kolmanneksen kaikista huostaanottoasioista.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että hallinto-oikeuksien
näitä asioita käsittelemään
erikoistuneiden jaostojen tuomarit ja esittelijät voivat
saada riittävästi lisäkoulutusta lastensuojeluun
liittyvän asiantuntemuksensa vahvistamiseksi. Valiokunta
yhtyy lausuntovaliokuntien näkemyksiin hallintotuomioistuinten voimavarojen
turvaamisen tärkeydestä ja ehdottaa voimavarojen
turvaamisesta ja uudistuksen vaikutusten seurannasta myös
tältä osin lausumaa (Valiokunnan 2. ja 3.
lausumaehdotus).
Lapsen huolto
Huostassapidon aikana tapahtuvasta lapsen huollosta päättämisestä ehdotetaan
säädettäväksi 46 §:ssä voimassa
olevaa lakia vastaavasti. Palkkiota voitaisiin kuitenkin maksaa
nykyisestä poiketen myös huollon siirron jälkeen.
Perustelujen mukaan säännöstä on
tarkoitus soveltaa tilanteissa, joissa lapsen huostaanotto voidaan lakkauttaa
uskomalla lapsen huolto esimerkiksi sijaishuollosta vastanneelle
perhehoitajalle. Selvitysten mukaan taloudelliset syyt
ovat usein olleet esteenä huollon siirrolle, koska siirto
on merkinnyt perhehoitajan palkkion menettämistä.
Huollon siirtämiselle asetetut tiukat
edellytykset säilyvät lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta annetussa laissa ennallaan. Siirrolle on lain
9 §:n mukaan oltava lapsen kannalta painavia syitä.
Lakivaliokunta korosti sitä periaatteellista lähtökohtaa, että tarkoituksena
ei voi olla se, että huostaanottotapauksissa säännönmukaiseksi
menettelyksi muodostuu huostaan otetun lapsen huollon siirtäminen
vanhemmilta perhehoitajalle. Lakivaliokunta puoltaa säännösten
muuttamista ehdotuksen mukaisesti. Lakivaliokunta totesi, että yksittäistapauksessa
huollon siirtäminen perhehoitajalle saattaa olla lapsen
kannalta perustelluin ratkaisu. Säännökset
turvaavat lakivaliokunnan mukaan osaltaan sen, että tällaisissa
tilanteissa rahaan liittyvät kysymykset eivät estä huollon
järjestämistä lapsen edun mukaisesti.
Perustuslakivaliokunta totesi, että säännösehdotuksesta
voi syntyä mielikuva mahdollisuudesta siirtää lapsen
huolto vanhemmilta muille henkilöille palkkiota vastaan.
Perustuslakivaliokunta totesi myös, että asiaa harkitessaan tuomioistuimen
tulee ottaa asianmukaisesti huomioon myös perustuslaista
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvat vaatimukset perhe-elämän
suojasta. Perustuslakivaliokunnan mukaan säännösehdotuksessa
käytetystä ilmaisusta "sen jälkeen, kun
lapsen huolto on uskottu" voi välittyä virheellinen
käsitys huollon siirron tavanomaisuudesta. Perustuslakivaliokunta
piti aiheellisena tarkistaa säännöksen
sanamuotoa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lastensuojelulain
mukaisen huostaanoton on lähtökohtaisesti tarkoitus
olla väliaikainen. Valiokunta yhtyy lausuntovaliokuntien
esittämiin näkökohtiin huollon siirron
arvioinnista lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa
asetettujen edellytysten mukaisesti ja ehdottaa 46 §:n
1 momentin tarkistamista perustuslakivaliokunnan ehdotuksen mukaisesti.
Valiokunta korostaa lisäksi, että huollon siirron yhteydessä on
erityisesti arvioitava erillisen edunvalvojan asettamisen tarve.
Sijaishuolto
Perhehoidosta säädetään
nykyisin sosiaalihuoltolaissa ja perhehoitajalaissa. Perhehoidon
ja perhekotien määritelmistä ja hoidettavien
henkilöiden enimmäismääristä on
säädetty sosiaalihuoltolaissa. Lastensuojelulaissa
ehdotetaan säädettäväksi lastensuojelulaitoksen
paikkalukua, henkilöstön määrää ja
koulutusta koskevista vaatimuksista. Laitoshuollossa lapsiryhmän enimmäiskoko
olisi nykyisen kahdeksan sijasta seitsemän lasta asuinyksikköä kohden.
Lastensuojelulain uudistuksessa korostetaan lapselle sopivan sijaishuoltopaikan
valintaa, jotta sijaishuoltopaikka ei määräytyisi
käytännössä pelkästään
sen perusteella, mitä paikkoja kunnalla sattuu olemaan
vapaana ja käytettävissä. Perhehoidon
ja lastensuojelulaitosten valvontaa kehitetään
lakiehdotuksen 76 §:n mukaisella tietojen luovuttamisella
kuntien ja lääninhallitusten välillä sijaishuoltopaikan
toiminnassa havaituista epäkohdista.
Käytännön ongelmia sijaishuollon
järjestämisessä on ollut esimerkiksi
sijoituskunnan jättäessä toisesta kunnasta
kotoisin olevan lapsen perusopetuksen järjestämättä.
Joissakin tapauksissa tämä on voinut aiheutua
kuntien välisen tiedonkulun puutteista. Kunnan sosiaalitoimessa
ei aina ole ollut tietoa kunnassa asuvista lapsista, jotka toinen
kunta on sijoittanut. Tiedonkulkua parantaa lakiehdotuksen 78 §:n
mukainen kunnan velvollisuus ilmoittaa sijoitettavasta lapsesta
sijoituskunnalle. Lisäksi toiseen kuntaan sijoitetun lapsen
perusopetuksen kustannusvastuu siirtyy ehdotuksen mukaan valtionosuuden
ylittävältä osalta lapsen sijoittaneelle kunnalle,
jolloin oleskelukunta saa järjestämästään
perusopetuksesta korvauksen lapsen kotikunnalta.
Sijaishuollossa suurimmat ongelmat liittyvät esityksen
perustelujen mukaan lapsille sopivien sijaishuoltopaikkojen puutteeseen
ja hoidon laadun takaamiseen. Pitkällä tähtäimellä tarkoituksena
on esityksen mukaan ohjata sijaishuollon painopistettä laitoshuollosta
perhehoitoon. Tällöin myös lasten
sijoittamisessa tulisi ottaa huomioon lapsen hoidon tarve siten,
että laitos- huoltoon sijoitettaisiin ainoastaan vaikeimmin hoidettavia
lapsia. Lastensuojelulain mukaisen rajoitustoimivallan mahdollista
laajentamista on esityksen mukaan tarkoituksenmukaista pohtia jatkossa
perhehoitolainsäädännön ja yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain
uudistamisen
yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen
esityksen perustelujen mukaan vireillä olevaa perhehoitolainsäädännön
ja sosiaalihuollon valvontalainsäädännön
uudistamista (Valiokunnan 4. lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Lastensuojelulaki
1 luvun 4 §. Lastensuojelun keskeiset periaatteet.
Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten
3 momenttiin lisättäväksi säännöksen
perheen jälleenyhdistämistavoitteen huomioon ottamisesta
lapsen edun mukaisella tavalla sijaishuoltoa toteutettaessa.
2 luvun 7 §. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen.
Pykälän otsikkoa ehdotetaan laajennettavaksi
mainitsemalla siinä lasten hyvinvoinnin seuraamisen lisäksi
sen edistäminen.
2 luvun 9 §. Tuki koulunkäyntiin.
Oppilaan oikeuksien turvaamiseksi valiokunta ehdottaa 1 momentin
selkeyttämistä ja täydentämistä sivistysvaliokunnan
ehdottamalla tavalla siten, että koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluihin olisi
oikeus kaikilla oppilailla riippumatta siitä, mikä taho
heidän koulutuksensa järjestää.
Uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi opetuksen
järjestäjälle kustannusvastuu 1 momentissa
mainittujen palvelujen järjestämisestä.
2 luvun 10 §. Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella ehdotetaan 1 momenttia
rajattavaksi siten, että säännöksessä mainittu
selvitys- ja turvaamisvelvollisuus koskisi tilanteita, joissa sosiaali-
ja terveyspalveluja saava aikuinen ei kykene täysipainoisesti
huolehtimaan hoidossaan ja kasvatuksessaan olevasta lapsesta. Koska
lakiehdotuksessa tarkoitetaan laitosmaisissa olosuhteissa olevilla
vapausrangaistustaan suorittavia, ehdotetaan säännöksen
selkeyttämistä tämän mukaiseksi.
3 luvun 13 §. Lastensuojelutoimenpiteistä päättävä viranhaltija.
Valiokunta ehdottaa säädettäväksi
tarkemmin 1 momentissa mainittujen päätöksentekovaltaa
käyttävien viranhaltijoiden kelpoisuusehdoista
viittaamalla asianomaisiin säännöksiin
sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetussa laissa.
Yhteydenpidon rajoittamisesta voidaan valiokunnan muutettavaksi
ehdottaman 63 §:n 2 momentin mukaan päättää myös
muissa kuin kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä kiireellisissä tilanteissa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tästä johtuvaa
muutosta.
3 luvun 14 §. Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista siten, että kunnan tai useamman
kunnan yhdessä on asetettava lastensuojelun asiantuntijaryhmä, johon kuuluu
lakiehdotuksessa mainittuja sosiaali- ja terveydenhuollon, lapsen
kasvun ja kehityksen sekä muita lastensuojelun asiantuntijoita.
Asiantuntijaryhmän yhtenä tehtävänä on
avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien
asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa.
Lastensuojeluasioiden valmistelun lisäksi asiantuntijaryhmän
avulla voidaan myös tukea hallinto-oikeuksien päätöksentekoa
tahdonvastaisten huostaanottoasioiden käsittelyssä.
4 luvun 20 §. Lapsen mielipiteen selvittäminen
ja kuuleminen.
Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan
lausuntojen mukaisesti 2 momentin muuttamista siten, että oikeus
tulla kuulluksi on jo 12 vuotta täyttäneellä lapsella.
Valiokunta ehdottaa 3 momentin täsmentämistä perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti vastaamaan hallintolain 34 §:n 5 kohdan
muotoilua.
4 luvun 21 §. Lapsen puhevallan käyttö.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin muuttamista siten, että oikeus
tulla kuulluksi on jo 12 vuotta täyttäneellä lapsella.
Lakiehdotuksen 2 ja 3 momentti käyvät muutoksen
johdosta tarpeettomiksi, ja ne ehdotetaan poistettavaksi.
4 luvun 22 §. Edunvalvojan määrääminen
huoltajan sijaiseksi.
Jotta lapselle haettaisiin edunvalvojaa kaikissa tapauksissa,
joissa säännöksessä mainitut
edellytykset täyttyvät, ehdotetaan 1 momentin
muuttamista määräämiseen velvoittavaksi.
5 luvun 25 §. Ilmoitusvelvollisuus.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi
siten, että ilmoitusvelvollisuus on myös koululaisten aamu-
ja iltapäivätoimintaa harjoittavilla yksiköillä riippumatta
siitä, toimivatko ne säännöksessä mainituilla
hallinnonaloilla.
Pykälään ehdotetaan uutta 6 momenttia,
jossa säädetään lakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti lastensuojeluviranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa
poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä,
että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu
seksuaalirikos taikka henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos. Momentissa
viitattaisiin myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja
oikeuksista annettuun lakiin, jossa säädetään viranomaisten
oikeudesta antaa oma-aloitteisesti tietoja poliisille myös
vähäisemmistä rikoksista, jos sen arvioidaan
olevan välttämätöntä lapsen
edun tai erittäin tärkeän yleisen tai
yksityisen edun vuoksi.
5 luvun 28 §. Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista siten, että hallinto-oikeudella
on velvollisuus kuulla lapsen huoltajan lisäksi 12 vuotta täyttänyttä lasta.
Lisäksi ehdotetaan saman momentin viimeisen virkkeen sanonnallista
tarkistamista.
6 luvun 30 §. Asiakassuunnitelma.
Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten
3 momentissa mainittavaksi perheen jälleenyhdistämistavoitteen
huomioon ottamisen myös asiakassuunnitelmassa.
6 luvun 31 §. Asiakkaan asiassa pidettävä neuvottelu.
Neuvottelujen järjestämistä koskeva säännös
ehdotetaan muutettavaksi velvoittavaksi.
7 luvun 36 §. Muut lastensuojelun avohuollon toimenpiteet.
Perustuslakivaliokunta katsoi joissakin ehdotetuissa säännöksissä käytettyjen
ilmaisujen takia asiakassuunnitelman saavan oikeudellisesti velvoittavia
ja jopa lain säännöksiä syrjäyttäviä piirteitä.
Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi
niin, että suunnitelman luonne yhtenä päätöksenteossa
huomioon otettavana seikkana käy paremmin ilmi.
7 luvun 37 §. Sijoitus avohuollon tukitoimena.
Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi edellä 36 §:n
kohdalla todetuista syistä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan selvyyden vuoksi
muutettavaksi siten, että lapsen sijoittaminen avohuollon
tukitoimena edellyttää myös huoltajan
suostumusta. Momenttia ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi
siten, että siitä käy ilmi mahdollisuus
sijoittaa myös alle 12-vuotias lapsi yksin säännöksessä mainituilla
edellytyksillä.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi
toistuvien avohuollon sijoitusten estämiseksi.
8 luvun 38 §. Lapsen kiireellinen
sijoitus.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten 3 momentin sanamuoto
ehdotetaan muutettavaksi hallintolain 34 §:n sanontoja
ja rakennetta vastaavaksi.
9 luvun 40 §. Velvollisuus huostaanottoon ja sijaishuollon
järjestämiseen.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista perustuslakivaliokunnan
lausunnon perusteella siten, että siitä käy
ilmi huostaanoton viimesijaisuus lapsen suojelemiseksi välttämättömänä toimenpiteenä.
9 luvun 43 §. Päätöksenteko
huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi
siten, että hallinto-oikeus tekisi päätöksen
huostaanotosta myös silloin, kun asiaan osallista ei ole
kuultu muusta kuin 42 §:n 3 momentissa mainitusta syystä.
Lisäksi valiokunta ehdottaa säännöksen kielellistä korjaamista.
9 luvun 45 §. Huostaanotetun lapsen huolto.
Pykälän 2 momentissa tarkoitettu päätöksenteko koskee
yhteydenpidon rajoittamista, minkä vuoksi momentin sanamuotoa
ehdotetaan tarkistettavaksi.
9 luvun 46 §. Lapsen huollosta päättäminen huostassapidon aikana.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten 2 momentti ehdotetaan muotoiltavaksi
uudelleen, jotta säännöksestä ei syntyisi virheellistä käsitystä huollon
siirron tavanomaisuudesta. Lisäksi valiokunta ehdottaa 2
momenttia täydennettäväksi siten, että huollon siirtoa koskevan hakemuksen tai
tuomio-istuimelle annettavan selvityksen yhteydessä sosiaalihuollosta
vastaava toimielin arvioisi myös erillisen edunvalvojan
määräämistarpeen. Erillisen
edunvalvojan määrääminen voi
usein olla tarkoituksenmukaista erityisesti taloudellisten asioiden
hoitoa varten.
9 luvun 47 §. Huostassapidon kesto ja lakkaaminen.
Valiokunta ehdottaa lapsen pysyvien ihmissuhteiden korostamiseksi
1 momentin täydentämistä siten, ettei
huostassapitoa saa lopettaa, vaikka edellytykset huostaanotolle
olisivat lakanneet, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla
tavalla selvästi vastoin lapsen etua. Pykälän
3 momentin sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi.
11 luvun 63 §. Yhteydenpidon rajoittamista koskeva
päätös.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi
siten, että se mahdollistaa päivystävän
sosiaalityöntekijän päätöksen
yhteydenpidon rajoittamisesta kiireellisiin sijoituksiin liittyvien
tilanteiden lisäksi muissa kiireellisissä tilanteissa.
12 luvun 76 §. Jälkihuollon sisältö.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi edellä 36 §:n
kohdalla kerrotuista syistä.
14 luvun 85 §. Yhden hallinto-oikeustuomarin päätös- ja toimivalta.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten, että hallinto-oikeuden
yksijäseninen kokoonpano muodostuisi aina hallinto-oikeuden
lainoppineesta jäsenestä. Valiokunta ehdottaa
2 ja 3 momentin muuttamista lakivaliokunnan lausunnon mukaisesti
siten, että lastensuojeluun erityisesti perehtynyt asiantuntijajäsen
voi tarvittaessa osallistua päätöksentekoon
pykälässä mainituissa asioissa.
Mikäli edellä mainitut eivät olisi
yksimielisiä asian ratkaisusta, hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus
määräytyisi uudessa 4 momentissa viitatun
hallinto-oikeuslain mukaisesti.
14 luvun 86 §. Lapsen kuuleminen hallintotuomioistuimessa.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin tarkistamista
siten, että mahdollisuus kuulla lasta henkilökohtaisesti
hallintotuomioistuimessa koskee 12 vuotta täyttänyttä lasta. Kuuleminen
edellyttäisi lapsen pyyntöä tai suostumusta.
Alle 12 vuotiaan lapsen kuuleminen olisi kuitenkin mahdollista vain,
jos kuuleminen on välttämätöntä eikä siitä arvioida
aiheutuvan lapselle merkittävää haittaa.
Tuomioistuimella tulee olla mahdollisuus lapsen edun niin vaatiessa
olla antamatta lapsen kuulemisen yhteydessä tietoonsa saamiaan
seikkoja esimerkiksi asianosaisasemassa olevalle huoltajalle. Pykälän
2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että asianosaisen
tiedonsaantioikeutta voitaisiin rajoittaa lapsen suojaamiseksi tai
hänen muun erittäin tärkeän
etunsa turvaamiseksi.
15 luvun 89 §. Muutoksenhakuoikeus.
Valiokunta ehdottaa 2 ja 3 momentin ikärajojen alentamista
12 vuoteen ja 2 momentin teknistä tarkistamista.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaista tarkistusta.
15 luvun 90 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin viittaussäännöksen
teknistä tarkistamista ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa
todetuista syistä 2 ja 3 momentin selkeyttämistä.
15 luvun 91 §. Lainvoimaa vailla olevan päätöksen täytäntöönpano.
Pykälän 2 momentin viittaussäännöstä ehdotetaan
tarkistettavaksi.
15 luvun 92 §. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena sosiaaliviranomaisten ja
hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännön
ohjaamiseksi ja oikeusturvan toteuttamiseksi oikeutta valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen
myös 38
ja 39 §:ssä tarkoitetusta kiireellisestä sijoituksesta.
Tätä tarkoittava säännös
ehdotetaan lisättäväksi 1 momenttiin.
Lakivaliokunnan lausunnon mukaisesti 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi
siten, että valituslupaa edellytettäisiin edelleen
asioissa, joissa on kyse kuntien välisistä korvausriidoista, joissa ei ole
kysymys yksilön
oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta asiasta. Lisäksi
1 momentista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana viittaus 62 §:n
3 momenttiin.
2. Laki kansanterveyslain muuttamisesta
24 §.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin täydentämistä viittauksella
kansanterveyslain 22 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään
kuntien välisen korvauksen määräytymisestä.
Korvaus on säännöksen mukaan enintään
palvelun tuottamisesta aiheutuneen kustannuksen suuruinen.
6. Laki hallinto-oikeuslain 7 ja 12 b §:n muuttamisesta
(Uusi lakiehdotus)
7 §. Asiantuntijajäsenet.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin 1 kohtaa muutettavaksi lakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti siten, että asiantuntijajäsen
osallistuisi päätöksentekoon lähtökohtaisesti
kaikissa lastensuojelulaissa tarkoitetuissa lapsi- ja perhekohtaista
lastensuojelua koskevissa asioissa.
12 b §. Hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus
yksijäsenisenä
Valiokunta ehdottaa 2 momentin säännöksen
täydentämistä viittauksella lastensuojelulain
85 §:ään.