Perustelut
Yleisiä näkökohtia
Kertomuksessa todetaan Suomen saaneen tavoittelemansa YK:n yleiskokouksen
55. istuntokauden puheenjohtajuuden. Yleiskokouksen ja sen aloittaneen
huippukokouksen puheenjohtajana toimi valtioneuvos Harri Holkeri.
Vuosikokouksen puheenjohtajuuden todetaan tukeneen hallitusohjelman
tavoitetta parantaa YK:n toimintamahdollisuuksia.
Ihmisoikeudet ovat hallitusohjelman mukaisesti merkittävällä sijalla
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kertomusvuonna ihmisoikeuspolitiikan
vakiintuneiden painopisteiden ohella sai paljon huomiota Nizzan
Eurooppa-neuvostossa poliittisena asiakirjana hyväksytty Euroopan
unionin perusoikeuskirja. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja antoi
ulkoasiainvaliokunnalle järjestyksessä toisen
selvityksen hallituksen ihmisoikeuspolitiikasta.
Euroopan unioni sopi Ranskan puheenjohtajakauden päätteeksi
unionin päätöksentekoa ja toimielimiä uudistavasta
perussopimuksen muutoksesta eli Nizzan sopimuksesta. Unionin perussopimuksen
muutoksilla pyritään mahdollistamaan unionin laajentuminen.
Ulkoasiainvaliokunta laati mietinnön valtioneuvoston hallituksen
väliseen konferenssiin valmistautumista koskevan selonteon
pohjalta (UaVM 2/2000 vp).
Euroopan unionin sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa kehitettiin
Helsingin Eurooppa-neuvoston linjausten pohjalta. Kriisinhallintaa
EU:n puitteissa käsittelevät toimielimet aloittivat
toimintansa vuoden 2000 aikana. Suomi tarjosi unionin joukkopooliin
1 500 henkilön vahvuista joukkoa. Osallistumispäätös
EU:n mahdollisiin kriisinhallintaoperaatioihin tehdään
kansallisesti. Ulkoasiainvaliokunta käsitteli EU:n turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kehittämistä lausunnossaan UaVL
3/2000 vp sekä vuoden 2000 HVK:n valmistelua
koskevissa mietinnössään ja lausunnoissaan
(UaVM 2/2000 vp sekä UaVL 7/2000
vp ja UaVL 9/2000 vp). Valiokunta
on painottanut hallituksen kantaa vastaavasti erityisesti EU:n siviilikriisinhallintaa
koskevien valmiuksien kehittämistä.
Suomi ratifioi YK:n perustaman Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen
perussäännön vuonna 2000. Ulkoasiainvaliokunta
laati perussäännön hyväksymistä eduskunnassa
koskevan mietinnön (UaVM 13/2000 vp).
Kertomuksen mukaan Suomen kehitysmaasuhteita tarkastellaan mahdollisimman
kokonaisvaltaisesti siten, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan,
kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön tavoitteet ovat sopusoinnussa
keskenään. Suomen kehitysmaapoliittisia tavoitteita
ovat vuosien 1996 ja 1998 linjausten mukaisesti köyhyyden
vähentäminen, ympäristöuhkien
torjuminen sekä tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien
edistäminen kehitysmaissa. Suomi on aktiivisesti pyrkinyt
vaikuttamaan EU:n kehitysmaapolitiikan muotoiluun omien kehitysmaapoliittisten
tavoitteidensa pohjalta. Kertomusvuonna EU:n neuvosto hyväksyi
ensimmäisen koko EU:n kehitysyhteistyön kattavan
kehityspoliittisen linjauksen.
Yhdistyneet kansakunnat ja kansainväliset kehitysrahoituslaitokset
Valiokunta on saanut selvityksen YK:n erityisjärjestöjen
sekä kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten
eli erityisesti Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston
suhteesta. YK:n 1990-luvun aikana järjestämien
kansainvälisten konferenssien hyväksymien periaatteiden
ja toimintaohjelmien seurauksena on maailman kehitysponnistelujen
perustaksi muodostunut ns. globaaliagenda, joka ensimmäisen
kerran koottiin yhteen YK:n huippukokouksessa syyskuussa 2000 hyväksytyssä Vuosituhannen
eli ns. Millennium-julistuksessa.
Valiokunta arvostaa sitä, että viime vuosien määrätietoisen
työn seurauksena YK:n, sen erityisjärjestöjen
sekä kehitysrahoituslaitosten tavoitteet ovat lähentyneet
merkittävästi. Valiokunta pitää erityisen
tärkeänä, että tavoite laajamittaisen
köyhyyden poistamisesta kehitysmaissa on nyt kiistatta
kaikkien järjestöjen toiminnassa keskeisimpänä tavoitteena.
Kehitysrahoituslaitosten, erityisesti Maailmanpankin toiminnan
aktivoiduttua kehityskysymyksissä voidaan valiokunnan saaman
selvityksen perusteella arvioida, että YK:n kehitysyhteistyöstä vastaavien
operatiivisten erityisjärjestöjen rooli käytännön
työssä on pienentynyt Maailmanpankin kasvaneen
roolin kustannuksella. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhteistyöhön Maailmanpankin sekä YK:n
ja sen erityisjärjestöjen välillä kiinnitetään
Suomen taholta erityistä huomiota. Valiokunta pitää rohkaisevina
kokemuksia, joita Maailmanpankin köyhyyden vähentämiseen
tähtäävien ns. PRSP-ohjelmien hyödyntämisestä on
saatu myös muiden toimijoiden, kuten YK:n erityisjärjestöjen
sekä Euroopan unionin kehitysyhteistyön toteuttamisessa.
Osana kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten seurantaa
valiokunta aikoo jatkossa kiinnittää erityistä huomiota
YK:n sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston
väliseen yhteistyöhön.
Kehitysyhteistyön rahoituksen kannalta valiokunta pitää hyvin
tärkeänä, että Meksikossa maaliskuussa
2002 pidettävään kansainvälistä kehitysrahoitusta
koskevaan konferenssiin valmistaudutaan huolella. Valiokunta pitää rohkaisevana,
että konferenssin valmisteluista vastaavat yhteistyössä sekä YK,
Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto että Maailman kauppajärjestö WTO
eli kaikki kehityskysymysten kannalta keskeiset globaalit toimijat.
Valiokunta edellyttää, että sille perustuslain
97 §:n mukaisesti toimitetaan hyvissä ajoissa
tietoa Suomen valmistautumisesta konferenssiin. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että sille mahdollistetaan
osallistuminen konferenssiin Suomen valtuuskunnan puitteissa.
HIV/AIDS-epidemia ja kehitysyhteistyö
Valiokunta on hallituksen toimenpidekertomuksen ja vuoden 2000
kehitysyhteistyökertomuksen käsittelyn yhteydessä perehtynyt
HIV- ja AIDS-epidemiaan. Vaikka epidemia, joka eräillä alueilla
on muuttunut pandemiaksi, on ennen kaikkea terveydellinen ongelma,
sitä on valiokunnan saaman selvityksen perusteella pidettävä yhtenä merkittävimmistä
kehityksen
esteistä maailmanlaajuisesti.
Vuoden 2000 lopussa YK:n erityisjärjestöjen yhteiselin
UNAIDSin tilastojen mukaan maailmassa yli 36 miljoonaa ihmistä oli
saanut HIV-tartunnan. Tartunnan saaneista ihmisistä noin
90 prosenttia asuu kehitysmaissa. Samana vuonna AIDSiin kuoli maailmassa
yhteensä 2,8 miljoonaa ihmistä. Yhteensä siihen
on vuoden 2000 loppuun mennessä kuollut 21,8 miljoonaa
ihmistä — neljä kertaa Suomen väkiluvun
verran.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa HIV/ AIDS-epidemia
muodostaa vakavan uhan kokonaisten yhteiskuntien kehitykselle. Alueella asuu
70 prosenttia kaikista HIV-tartunnan saaneista, eli noin 25 miljoonaa
ihmistä on saanut tartunnan. YK:n kesäkuussa 2001
pidetyn HIV/AIDS-erityisistunnon hyväksymässä julistuksessa
todetaan, että HIV/AIDS-epidemia on Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa aiheuttanut hätätilan, joka uhkaa kehitystä,
sosiaalista koheesiota, poliittista vakautta, elintarviketurvallisuutta
ja odotettavissa olevaa ihmisten elinikää sekä aiheuttaa
valtaisan taloudellisen taakan alueelle.
Valiokunta toteaa, että epidemia on viimeisen vuosikymmenen
kuluessa saanut valtaisat mittasuhteet Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa. Alueen aikuisväestöstä lähes
10 prosenttia on saanut tartunnan, kun läntisessä Euroopassa
vastaava luku on 0,24 prosenttia. Etelä-Afrikassa HIV-tartunnan
saaneiden osuus aikuisväestöstä on 1990-luvun
aikana noussut yhdestä prosentista noin 20 prosenttiin.
Yli 20 prosenttia aikuisväestöstä on
saanut tartunnan myös Botswanassa, Lesothossa, Namibiassa,
Sambiassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa.
Erityisen huolestuttavaa alueen kehitysnäkymien kannalta
on, että näissä maissa parhaassa työiässä olevasta
väestöstä noin kolmasosalla on HIV-tartunta.
Zimbabwessa odotettavissa oleva elinikä on epidemian takia
UNAIDSin tietojen mukaan laskenut 38 vuoteen ilman epidemiaa arvioidun
70 vuoden sijasta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naisten
osuus tartunnan saaneista on suurin maailmassa eli noin 55 prosenttia. Tämän
seikan valitettavana seurauksena alueella viime vuonna yli 500 000
vastasyntynyttä lasta sai HIV-tartunnan äidiltään
joko syntymän tai rintaruokinnan yhteydessä.
HIV/AIDS-epidemia on pahimmillaan juuri alueella, jota
muutoinkin koettelee laajamittainen köyhyys. Saharan eteläpuolisella
alueella Afrikassa sijaitsee suurin osa eli 33 maailman yhteensä 49:stä YK:n
määrittelyn mukaan vähiten kehittyneiksi
maiksi (Least Developed Country, LDC) luettavista valtioista.
HIV/AIDS-epidemian jatkuminen nykyisellä tasollaan,
yhdistettynä muihin laajamittaisesta köyhyydestä aiheutuviin
kehitystä hidastaviin tekijöihin, tekee näissä maissa
valiokunnan käsityksen mukaan käytännössä mahdottomaksi
saavuttaa YK:n Millennium-huippukokouksen asettamia kehitystavoitteita
eli tavoitetta puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä,
alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivä,
elävien ihmisten määrä taikka
tavoitetta vähentää lapsikuolleisuutta
kahdella kolmasosalla.
Myös Millennium-huippukokouksen tavoite antaa kaikille
maailman lapsille vuoteen 2015 mennessä mahdollisuus peruskoulutukseen
on köyhyyden pahentaman HIV/AIDS-epidemian takia
vaarassa näissä maissa. Esimerkiksi Sambiassa
valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuolee AIDSiin tällä hetkellä vuodessa
enemmän opettajia kuin uusia ehditään
kouluttaa. Vaikka mahdollisuus koulunkäyntiin tarjotaan, joutuvat
lapset perheenjäsenten sairastumisen vuoksi koulun käymisen
sijasta hankkimaan perheelle toimeentuloa ja hoitamaan sairastuneita. Pahin
tilanne on orvoksi joutuneilla lapsilla, joita Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa on tällä hetkellä 12,1 miljoonaa.
Tämä on noin 90 prosenttia koko maailman AIDS-orvoista.
Epidemian lähes räjähdysmäistä pahenemista viimeisten
vuosien aikana kuvaa valiokunnan mielestä myös
se, että Suomen kehitysyhteistyötä linjaavissa
vuoden 1996 kehitysyhteistyön periaatepäätöksessä sekä vuoden
1998 Suomen kehitysmaapolitiikan linjauksessa ei mainita lainkaan
HIV/AIDS-ongelmaa.
Koska vakava HIV/AIDS-epidemia poikkeuksetta liittyy
laajamittaiseen köyhyyteen ja kärjistää entisestään
sen vaikutuksia, valiokunta pitää tärkeänä,
että HIV/AIDS-epidemiaa, kuten myös muita
tarttuvia tauteja, kuten tuberkuloosia ja malariaa, vastaan taistellaan
määrätietoisesti osana kokonaisvaltaista
työtä laajamittaisen köyhyyden vähentämiseksi.
Suomen kehitysyhteistyötä linjaavassa vuoden 1996
kehitysyhteistyön periaatepäätöksessä laajamittaisen köyhyyden
poistaminen asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi. Etiopia, Mosambik,
Sambia ja Tansania ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa olevia
vähiten kehittyneitä maita, jotka kuuluvat Suomen
kehitysyhteistyön pääyhteistyökumppaneihin.
Valiokunta pitää tässä tilanteessa
erityisen valitettavana, että Suomen kehitysapu vähiten kehittyneille
maille on, huolimatta mainitusta periaatepäätöksen
tavoitteesta, jäänyt todellisuudessa merkittävästi
asetettuja tavoitteita pienemmäksi. Viime vuosina Suomi
on valiokunnan saamien tietojen mukaan kohdentanut kehitysavustaan
vain noin neljänneksen eli 0,08 prosenttia bruttokansantulosta
vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen. Vuonna 1999 vähiten kehittyneiden
maiden osuus kehitysyhteistyön maksatuksista oli noin 581
miljoonaa markkaa. Valiokunta korostaa, että Suomen on
antamiensa sitoumusten mukaisesti pyrittävä nostamaan tämä osuus
bruttokansantulosta mahdollisimman pikaisesti 0,15 prosenttiin.
HIV/AIDS-epidemian laajuus ja sen koko yhteiskuntaan
ulottuvat vaikutukset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa
tekevät valiokunnan mielestä välttämättömäksi
ottaa epidemia huomioon kattavasti ja ehdottomana prioriteettina
kaikessa alueella toteutettavassa kehitysyhteistyössä.
Kysymys on valiokunnan kannan mukaan syytä ottaa huomioon
myös, kun kehitysyhteistyön poliittisia linjauksia
seuraavan kerran käsitellään valtioneuvostossa.
HIV/AIDS-epidemian vastaisessa työssä on valiokunnan
mielestä välttämätöntä soveltaa kattavaa,
sekä valistuksen ja muun ennalta ehkäisyn että hoidon
yhdistävää lähestymistapaa. Keskeisellä sijalla
on valistuksen lisääminen sekä erityisen
huomion kiinnittäminen epidemian kannalta haavoittuvimmassa
asemassa olevien väestöryhmien, kuten naisten
ja lasten ihmisoikeuksien parantamiseen. Vaikka AIDS-lääkkeiden
saatavuutta kehitysmaissa on valiokunnan mielestä ehdottomasti
helpotettava, ei ongelmaa valiokunnan saaman selvityksen mukaan
kyetä ratkaisemaan pelkillä lääkkeiden
parempaan saatavuuteen liittyvillä toimenpiteillä, koska
epidemian pahiten koettelemissa maissa ei terveydenhuollon järjestelmä ole
niin kehittynyt, että sen avulla pystyttäisiin
valtaosalle potilaista antamaan nykyisin käytössä oleva
AIDS-lääkitys.
Valiokunta arvostaa kansalaisjärjestöjen, Suomen
Punaisen Ristin sekä Kirkon ulkomaanavun työtä epidemian
vastaisessa taistelussa. Valiokunta pitää myös
merkittävänä, että Suomen monenkeskisen
yhteistyön pääyhteistyökumppanit
YK:n kehitysohjelma UNDP, YK:n väestörahasto UNFPA
sekä YK:n lasten rahasto UNICEF ovat ottaneet HIV/AIDS-epidemian vastaisen
taistelun köyhyyden vähentämisen ohella
keskeiseksi tavoitteekseen ja osallistuvat myös UNAIDSin
työhön perustajajärjestöinä.
Valiokunta katsoo, että usean YK:n erityisjärjestön
sekä Maailmanpankin asiantuntemuksen ja resurssit yhdistävä UNAIDS
on määrätietoisella tavalla pyrkinyt
kiinnittämään huomiota pahenevaan HIV/AIDS-ongelmaan
ja toiminut tehokkaasti epidemian vastaisessa työssä.
Valiokunta pitää perusteltuna, että Suomi
jatkaa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkii kasvattamaan tukeaan UNAIDSille.
Valiokunta pitää myös tarpeellisena,
että Suomi selvittää mahdollisuudet osallistua
G 8 -maiden yhteistyössä YK:n pääsihteeri
Kofi Annanin kanssa perustaman uuden globaalin terveysrahaston työhön.
Valiokunta toteaa myös, että Suomen lähialueilla
HIV/AIDS-ongelma on pahentunut merkittävästi
viimeisen vuoden aikana. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomen lähialueyhteistyöstä ohjataan
voimavaroja tämän ongelman ratkaisuun.
Ulkoasiainvaliokunnan mietintöihin pohjautuvat eduskunnan
lausumat
EU:n hallitusten väliset konferenssit
Hallituksen toimenpidekertomuksessa todetaan selontekoon (VNS
1/1996 vp) liittyvien eduskunnan lausumien (s.
104—118) koskevan vuosina 1996—1997 neuvoteltua
Amsterdamin sopimusta, joka tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta
1999. Toimenpidekertomuksessa todetaan, että hallituksen
antamia vastauksia ei ole tässä vaiheessa tarpeen
täydentää. Kertomuksessa todetaan, että kysymyksiin
palataan tarvittaessa vuoden 2000 hallitusten välistä konferenssia koskevan
hallituksen esityksen yhteydessä. Valiokunta toteaa, että mainitut
vuoden 1996 hallitusten väliseen konferenssiin liittyvät
lausumat voidaan poistaa kertomuksesta. Lausumiin liittyviä kysymyksiä on
käsitelty eduskunnassa vuoden 2000 hallitusten välisen
konferenssin valmistelun yhteydessä. Valiokunta toteaa,
että se käsittelee eduskunnan kantojen huomioimista vuoden
2000 hallituksen välisen konferenssin yhteydessä käsitellessään
Nizzan sopimuksen hyväksymistä asianomaisen hallituksen
esityksen perusteella (HE 93/2001 vp).
EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen
Kertomuksessa (s. 131—134) viitataan useampaan valiokunnan
selonteon (VNS 1/1996 vp) käsittelyn
yhteydessä esittämään ja eduskunnan hyväksymään
EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä koskevaan
lausumaan. Valiokunta toteaa, että mainitut lausumat voidaan
poistaa kertomuksesta. Valiokunta on käsitellyt EU:n ulko-
ja turvallisuuspolitiikan kehitystä useaan otteeseen sekä itsenäisenä asiakysymyksenä
(esim. UaVM
7/1999 vp sekä UaVL 3/2000
vp) että EU:n vuoden 2000 hallitusten välisen
konferenssin valmistelun yhteydessä (UaVM 2/2000
vp sekä UaVL 7/2000 vp ja UaVL
9/2000 vp).
Jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvat lainsäädäntökysymykset
EU:n neuvostossa
Ulkoasiainvaliokunta on useassa yhteydessä (HE
204/1995 vp — s. 104, HE 234/1996
vp — s. 130, HE 235/1996
vp — s. 131, HE 31/1997 vp — s.
135, HE 279/1998 vp — s. 140)
kiinnittänyt ns. assosiaatiosopimusten sekä unionin
perussopimusten muutosten hyväksymisen yhteydessä huomiota
jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien lainsäädäntökysymysten
käsittelyyn Euroopan unionin neuvostossa. Kertomuksessa
todetaan, että valtioneuvosto kiinnittää tähän
asiaan huomiota jo asioiden valmisteluvaiheessa. Valiokunta hyväksyy
lausumien poistamisen, mutta pitää perustuslakivaliokunnan
lausuntoon PeVL 31/2001 vp viitaten
välttämättömänä,
että tällaisten sekasopimusten valmistelussa selvitetään
riittävällä tarkkuudella sopimusvalmistelun
kaikissa vaiheissa, mitkä sopimusmääräykset
kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.
Euroopan aseidenriisunta
Valiokunta hyväksyy kertomuksesta (s. 121—124)
ilmenevin perusteluin kertomuksessa K 4/1991
vp esitetyn lausuman poistamisen.
Suomen kauppa entisten sosialistimaiden (Venäjä,
IVY-maat, Baltian maat sekä Keski- ja Itä-Euroopan
maat) kanssa
Valiokunta hyväksyy kertomuksesta (s. 124—128)
ilmenevin perusteluin kertomuksen K 6/1993
vp käsittelyn yhteydessä esittämänsä lausuman
poistamisen. Kertomuksessa todetaan, että Suomi on tehnyt
investointisuojasopimukset alueen maista Ukrainan, Moldovan, Valko-Venäjän,
Uzbekistanin ja Kazakstanin kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että meneillään olevat neuvottelut Venäjän
kanssa investointisuojasopimuksen tekemisestä saatetaan
mahdollisimman pian päätökseen.
Kehitysyhteistyön laadullinen ja määrällinen kehittäminen
Valiokunta toteaa, että kertomuksessa esitetyllä tavalla
valtioneuvosto on valiokunnan kertomuksen K 9/1994
vp lausumassa edellytetyllä tavalla linjannut
Suomen kehitysyhteistyötä vuoden 1996 periaatepäätöksen,
lokakuun 1998 kehitysmaapolitiikan linjauksen sekä helmikuun
2001 kehitysmaapolitiikan tavoitteiden toiminnallistamista koskevan
periaatepäätöksen avulla. Valiokunta
hyväksyy lausuman poistamisen, mutta pitää tärkeänä,
että linjausten toteuttamiseen kiinnitetään
erityistä huomiota.
Valiokunta painottaa edelleen Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen
BKTL-osuuden kasvattamisen tärkeyttä ja viittaa
useaan otteeseen, esimerkiksi vuoden 1999 hallituksen toimenpidekertomuksen
käsittelyn yhteydessä esittämäänsä kantaan
(UaVM 8/2000 vp), jonka mukaan valtioneuvoston
tulisi esittää eduskunnan hyväksyttäväksi
ohjelma, jonka mukaisesti kehitysyhteistyön määrärahojen
kasvulle asetetut tavoitteet saavutettaisiin.
Kansainvälinen ympäristö- ja kehitysyhteistyö
Valiokunta hyväksyy kertomuksesta (s. 129—130)
ilmenevin perusteluin valiokunnan valtioneuvoston selonteon (VNS
1/1995 vp) perusteella esittämän
lausuman poistamisen.
Kehitysyhteistyön maakohtaisten määrärahajakautumien
käsittely
Valiokunta edellytti käsitellessään
vuoden 1995 kehitysyhteistyökertomusta (K 11/1996
vp), että sille mahdollistetaan kehitysyhteistyön
maakohtaisten määrärahajakojen käsittely
siinä vaiheessa, kun niitä ei ole vielä lopullisesti
päätetty hallituksessa tai asianomaisen maan kanssa
käydyissä neuvotteluissa. Valiokunta on saanut
kehitysyhteistyöstä vastaavan ministerin selvityksen
kansainvälisen kehitysyhteistyön sitoumusvaltuuksien
kohdentamisesta viimeksi maaliskuussa 2001. Valiokunta pitää tärkeänä käytännön
jatkamista ja hyväksyy lausuman poistamisen.
Itä-Timorin kysymys
Eduskunta edellytti Indonesian kanssa tehdyn investointisuojasopimuksen
hyväksymisen yhteydessä ulkoasiainvaliokunnan
mietinnössään (UaVM 3/1997
vp) esittämällä tavalla, että Suomen
hallitus toimisi Itä-Timorin kysymyksessä oikeudenmukaisen,
kattavan ja kansainvälisesti hyväksyttävän
ratkaisun puolesta, joka kunnioittaa Itä-Timorin kansan
intressejä ja oikeutettuja vaatimuksia kansainvälisen
oikeuden mukaisesti. Hallitus on kertomuksessa esitetyllä tavalla toiminut
aktiivisesti Itä-Timorin kysymyksen ratkaisemiseksi, erityisesti
Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana. Valiokunta hyväksyy
lausuman poistamisen, mutta pitää tärkeänä,
että Suomi myös jatkossa tukee Itä-Timorin
demokraattista kehitystä.