Perustelut
Valtiovarainvaliokunta on tämän kertomuksen yhteydessä käsitellyt
kertomusmenettelyä yleensä, pakolaiskulujen kehitysyhteistyökelpoisuutta,
veikkausvoittovarojen käyttöä, alueellista kuljetustukea
sekä puurakentamisen edistämistä. Lisäksi
valiokunta on yleisemmin tarkastellut toimialaansa kuuluvia, kertomuksessa
selostettuja eduskunnan lausumia. Erikseen selostettuja lausumia
ja valtiovarainministeriön hallinnonalaan liittyviä lausumia
lukuunottamatta valiokunta on käsitellyt vain 1996 ja sitä edeltäviltä valtiopäiviltä
olevia
lausumia ja ottanut kantaa niiden tarpeellisuuteen.
Kertomusmenettelystä yleensä
Perustuslain 46 §:n mukaan hallituksen tulee antaa
vuosittain eduskunnalle kertomus toiminnastaan sekä niistä toimenpiteistä,
joihin se on eduskunnan päätösten johdosta
ryhtynyt eli ns. toimenpidekertomus. Sama pykälä velvoittaa
hallitusta antamaan myös kertomuksen valtiontalouden
hoidosta ja talousarvion noudattamisesta eli ns. tilakertomuksen.
Hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistona
eduskunnalle toimitetaan erilliskertomuksina kehitysyhteistyökertomus
ja työllisyyskertomus. Erilliskertomukset ovat ministeriön kertomuksia.
Lisäksi eduskunnalle on toimitettu toimenpidekertomuksen
liiteaineistona eri hallinnonalojen vuotuiset toimintakertomukset.
Valtiontaloudellisiin kertomuksiin voidaan lukea myös
valtiontilintarkastajain vuosittain antama kertomus toiminnastaan.
Eduskunnan yhteyteen siirtynyt Valtiontalouden tarkastusvirasto
raportoi vuoden 2002 syksystä lähtien vuosittain
toiminnastaan eduskunnalle kertomuksella, joka sisältää tietoa
tarkastusviraston toiminnasta, lausunnon valtion tilinpäätöksestä ja
talousarvion noudattamisesta sekä eduskunnan kannalta arvioituna
keskeisimmät tarkastustulokset ja tarkastusviraston kannanotot.
Samalla valtiontilintarkastajat luopuvat omassa kertomuksessaan
tilinpäätöksen vertailusta aiempiin vuosiin
ja valtion talousarvioon sekä selvityksestä määrärahojen
ylityksistä.
Eduskunnan kontrollivallan näkökulmasta on olennaista,
että kertomuksista muodostuu mielekäs ja informativiinen
kokonaisuus. Tämä edellyttää valiokunnan
mielestä eri kertomusten sisältämän
tietoaineiston sekä sen esittämismuodon tarkastelua.
Myös kertomusten eduskuntakäsittelyyn on kiinnitettävä lisääntyvää huomiota.
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää päähuomionsa
luonnollisesti valtiontaloudellisten kertomusten käsittelyyn.
Kuluvan vuoden talousarviosta antamassaan mietinnössä VaVM 43/2000
vp valiokunta piti tarkoituksenmukaisena, että hallitus
raportoi toimenpiteistään valtion talousarvioon
liittyvien eduskunnan lausumien ja muiden kannanottojen johdosta
(nykyisen toimenpidekertomuksen sijasta) esimerkiksi hallituksen
tilakertomuksen yhteydessä. Tietosisällön
puolesta ja aikataulullisesti valiokunta voisi jatkossa käsitellä tilakertomusta
ja Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta rinnakkain; tällä hetkellä tilakertomuksen
käsittely on yhdistetty valtiontilintarkastajain kertomuksen
käsittelyyn ja niistä annetaan yhteinen mietintö.
Erityistä pohdintaa jatkossa vaatii valtion tilinpäätöksen
arviointi — sen sisältö, muodollinen
asema ja mahdollinen hyväksymismenettely.
Saadun tiedon mukaan valtioneuvoston kanslialla on ollut pyrkimys
siirtää myös hallinnonalakohtaisten toimintakertomusten
käsittely tilakertomuksen yhteyteen. Huolimatta siitä,
että näiden toimintakertomusten oikeusperusta
on talousarvioasetuksessa, valtiovarainvaliokunta ei pidä mielekkäänä niiden
liittämistä tilakertomukseen. Riittävä menettely
lienee jatkossakin, että ministeriöiden vuosikertomukset
jaetaan tiedoksi erikoisvaliokunnille ja käytetään
taustatietona esimerkiksi käsiteltäessä hallituksen
toimenpidekertomusta.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että ensimmäisenä vaiheena eduskunnan
budjettivallan vahvistamisessa on uudistettu valvonta- ja tarkastusorganisaation
rakennetta. Tämä vaatii kuitenkin jatkokseen toimenpiteitä,
joilla edistetään valvonnan ja tarkastuksen tulosten
hyödyntämistä ja parannetaan eduskunnalle
annettavan raportoinnin tietosisältöä.
Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
että keskeiset tahot kootaan pikaisesti yhteen esimerkiksi
työryhmän muodossa tavoitteena ennen muuta valtiontaloudellisten kertomusten
tietosisällön koordinointi ja käsittelyn
järkeistäminen jo ennen kuin eduskunta saa käsiteltäväkseen
ensimmäisen Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen
syksyllä 2002.
Tässä yhteydessä valtiovarainvaliokunta
viittaa myös valtion keskushallinnon uudistamishankkeeseen.
Valiokunta katsoo, että vuorovaikutus tämän
hankkeen ja eduskunnan välillä on varmistettava.
Pakolaiskulujen kehitysyhteistyökelpoisuus
Eduskunta on useana vuonna valtion talousarvion käsittelyn
yhteydessä edellyttänyt, että hallitus
noudattaa OECD:n hyväksymiä julkisen kehitysavun
raportointiohjeita pakolaisavun sisällyttämisessä kehitysyhteistyömäärärahoihin valtion
talousarviossa. Kehitysyhteistyön määrärahoihin
on vuosittain kirjattu sellaisia pakolaiskuluja, joiden tulkitaan
olevan kehitysyhteistyökelpoisia. Ulkoasiainministeriön
ja valtiovarainministeriön tulkinnat kehitysyhteistyökelpoisista
pakolaiskuluista ovat poikenneet useiden vuosien ajan. Ministeriöillä on
ollut käytössä eri laskentaperusteet.
Valtion talousarvioesitykseen on kehitysyhteistyöbudjettia
valmisteltaessa kuitenkin kirjattu valtiovarainministeriön esittämät
luvut. Eri vastuuministeriöiden ilmoittamat maksatusluvut,
jotka on edelleen raportoitu muun muassa eduskunnalle ja OECD/DAC:lle,
ovat poikenneet merkittävästi budjetoiduista summista.
Eduskunta on useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota näihin
systemaattisiin poikkeamiin, koska niillä on ollut vaikutuksensa
muun muassa kehitysyhteistyömäärärahojen
tavoitetasoihin ja kokonaismääriin.
Hallituksen kertomuksesta käy ilmi, että erillisen
selvityksen pohjalta on vastuuministeriöiden kesken saavutettu
yhteisymmärrys pakolaiskulujen kehitysyhteistyökelpoisista
osuuksista sekä asiaan liittyvistä määritelmistä ja
laskentaperusteista. Kertomuksesta käy myös ilmi,
että OECD:n kehitysapukomitea on hyväksynyt yhteisymmärryksessä saavutetun
tulkinnan. Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
että uusia määritelmiä ja laskentaperusteita
sovelletaan jatkossa valtion talousarvioesitysten ja maksatustilastojen
laadinnassa. Asiaa koskevat lausumat (HE 100/1997
vp, s. 136 ja HE 105/1998 vp, s. 139)
voidaan valiokunnan mielestä poistaa toimenpidekertomuksesta.
Alueellinen kuljetustuki
Kuljetusten alueellisesta tukemisesta annetun lain mukaan kuljetustukea
voidaan maksaa valtion varoista pienille ja keskisuurille yrityksille Suomessa
suoritettavista tavaran kuljetuksista, jotka alkavat valtioneuvoston
päätöksellä määrättävien
syrjäisten ja harvaan asuttujen Lapin, Pohjois-Pohjanmaan,
Kainuun, Pohjois-Karjalan sekä Etelä-Savon kuntien
alueilta. Lain voimassaoloaikaa on viimeksi jatkettu yhdellä vuodella
kuluvan vuoden loppuun. Talousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunta
edellytti selvitettävän, onko laki kuljetusten
alueellisesta tukemisesta säädettävissä pysyvänä tai
voidaanko kuljetustuki korvata muulla järjestelmällä.
Hallituksen kertomuksessa on todettu, että yritystukien
yleisistä ehdoista annetun lain 4 §:n mukaan yritystukiohjelman
on oltava määräaikainen. Tämän
vuoksi lakia kuljetusten alueellisesta tukemisesta ei voida säätää pysyvänä.
Saadun selvityksen mukaan vuonna 2002 talousarvion käsittelyn
yhteydessä lain voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi
vuoden 2003 loppuun. Lain jatkamisesta on ilmoitettava EU:n komissiolle.
Lain voimaantulosta säädetään
asetuksella sen jälkeen, kun komissio on käsitellyt asian.
Toimenpidekertomuksesta käy myös ilmi, että suoraan
kuljetuskustannuksiin alentavasti vaikuttavia järjestelmiä ei
kuljetustuen lisäksi ole pystytty osoittamaan, joten kuljetustuen
korvaaminen muulla järjestelmällä ei
näytä mahdolliselta. Valiokunta toteaa, että kuljetustuella
tasataan yritysten syrjäisestä sijainnista aiheutuvia
suuria kuljetuskustannuksia ja saatetaan yritykset kilpailullisesti
tasa-arvoisempaan asemaan. Kuljetustuki on etenkin Pohjois-Suomessa
kannustanut yrityksiä etsimään markkinoita kauempaa.
Näillä yrityksillä on ohuet tavaravirrat
ja huonot mahdollisuudet hyödyntää molemminsuuntaisia
kuljetuksia. Syrjäisillä seuduilla ei aina ole
myöskään samanlaista kuljetusyksikkövalikoimaa
kuin väestökeskittymien alueella.
Kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa kuljetustukeen myönnettiin
20 miljoonaa markkaa. Tasoa voidaan pitää kansainvälisesti
katsoen alhaisena. Valiokunta toteaa myös, että nykyinen
kuljetustuki suosii maakuljetuksia. Merikuljetukset olisivat monessa
tapauksessa kansantaloudellisesti edullisempi ja ympäristöystävällisempi
kuljetusmuoto. Valiokunta katsoo, että kuljetustukijärjestelmää on
kehitettävä edelleen, jolloin myös sen
alueellista kattavuutta tulee tarkastella uudelleen.
Edellä todettuun perustuen valiokunta katsoo, että lausuma
(HE 109/2000 vp ja HE 187/2000
vp, s. 269) on syytä pitää edelleen
voimassa.
Puurakentamisen edistäminen
Neljä vuotta kestänyt Puun Aika -kampanja päättyi
vuoden 2000 lopussa ja sen jatkoksi käynnistettiin Puu-Eurooppa-kampanja
vuosille 2001—2005. Kampanjan tavoitteena on mekaanisen
puunjalostuksen viennin edistäminen ja puunkäytön
lisääminen Euroopassa.
Saadun selvityksen mukaan myös puualan osaamiskeskusverkoston
sekä puualan teknologiaohjelmien jatkuvuus ja kehittäminen
on turvattu ja niihin suunnatut taloudelliset resurssit ovat olleet
riittäviä. Muun muassa Puun Aika -kampanjan
ansiosta sahatavaran ja -jalosteiden kotimainen käyttö on
noussut voimakkaasti ja alan vienti on kasvanut. Myös yleinen
asenneilmapiiri puurakentamista kohtaan on muuttunut myönteiseksi.
Edellä todetun perusteella valiokunta katsoo, että asiaa
koskeva valiokunnan lausuma (HE 40/1999 vp,
s. 312) voidaan poistaa toimenpidekertomuksesta.
Eduskunnan lausumat
Valiokunta katsoo, että seuraavien eduskunnan lausumien
johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat
riittäviä tai lausumat ovat muuten käyneet
tarpeettomiksi
-
Saamen kielen huoltoa
koskeva pohjoismainen yhteistyö
HE 103/1996 vp (s. 145)
-
Puolustusvälineteollisuuden toimintaedellytykset
HE 132/1996 vp (s. 173); eduskunta on hyväksynyt
asiasta uuden lausuman 18.12.1998
-
Ajoneuvoveron kantaminen ja veronpalautus
HE 133/1995 vp (s. 179)
-
Alkoholijuomaveron alennus
HE 156/1995 vp (s. 179)
-
Ajoneuvovero
HE 151/1996 vp (s. 181)
-
Ajoneuvojen rekisteröintijärjestelmän
kehittäminen
HE 197/1998 vp (s. 189)
-
Arpajaislain muutosvalmistelut
HE 103/1996 vp (s. 206)
-
Valtionyhtiöiden yksityistäminen,
periaatteet
HE 3/1996 vp (s. 261)
-
Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien
palvelutarvesuunnitelma
HE 3/1996 vp (s. 300)