Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Valiokunta huomauttaa kuitenkin siitä, että lakiehdotuksen
rinnakkaistekstin voimaantulosäännöksen
2 momenttiin on jäänyt epähuomiossa aiheeton
soveltamista koskeva lause. Voimaantulosäännöksen
tulee olla siinä muodossa kuin se on varsinaisessa lakiehdotuksessa.
Piensähkön verotuksen uudistus
Esityksellä selkiinnytetään sähkön
pientuotannon verotusta uudistamalla osin vanhentuneeksi ja epätarkoituksenmukaiseksi
osoittautunutta nykysääntelyä. Esitys
parantaa samalla merkittävästi pientuotannon kasvuedellytyksiä.
Olennaista on, että esityksessä on otettu
johdonmukaisesti huomioon lukuisat eri energiaverotusta, verosyrjintää,
valtiontukia sekä käytössä olevia
energiatukia koskevat reunaehdot, joiden rajoissa pientuotannon
verottomuus voidaan hyväksyä. Ehdotuksissa kuvastuu
hyvin myös se, että sähkön pientuotannon
luonne on muuttunut ja merkitys kasvanut siitä, kun voimassa
olevat rajaukset säädettiin osin 20 vuotta sitten.
Valiokunta pitää esitystä näistä syistä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena.
Valiokunta pitää ehdotuksia onnistuneina myös
niiden ennakoitujen myönteisten vaikutusten vuoksi.
Keskeisin muutos koskee verotuksen alarajaa, joka ehdotetaan
nostettavaksi nykyisestä 50 kilovolttiampeerista 100 kilovolttiampeeriin (mikrovoimala).
Kysymys on käytännössä samalla
siitä enimmäisajasta, johon sähkön
verovapaus voidaan nostaa energiaverodirektiivin vaatimusten valossa.
Samalla voidaan välttää muuta kautta
myönnettävien tukien liiallinen kumulaatio. Muutos
kohdistuu kuitenkin juuri siihen pientuotantoon, jossa arvioidaan
olevan merkittävää kasvupotentiaalia.
Se parantaa erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian asemaa, kuten on
ollut tarkoitus.
Mikrovoimalaa ei siis pidettäisi sähköverovelvollisena
eikä sen omaan kulutukseen käyttämää sähköä verollisena.
Merkitystä ei olisi sillä, luovutetaanko sähköä verkkoon
vai ei. Jos sähköä luovutetaan verkkoon,
sähköverkon haltija maksaisi siitä veron
lain verovelvollisuutta koskevien säännösten
mukaisesti. Mikrovoimalan ei tarvitsisi myöskään
rekisteröityä verovelvolliseksi, joten sen asema
olisi myös hallinnollisesti kevyt.
Toinen keskeinen muutos koskee yli 100 kilovolttiampeerin laitoksia,
joissa tuotetun sähkön määrä ei
ylitä 800 000 kilowattituntia kalenterivuodessa (pienvoimala).
Toisin kuin nykyisin, tällaisen pientuottajan tuottama
ja itse kuluttama sähkö olisi verotonta siinäkin
tapauksessa, että sähköä siirretään
verkkoon. Tämä poistaisi yhden selvän
ongelmakohdan nykyjärjestelmästä. Merkitystä ei
olisi myöskään sillä, minkä tehoisessa
voimalaitoksessa sähkö tuotetaan.
Pienvoimalat kuuluisivat kuitenkin valmisteverotuksen valvonnan
piiriin, mutta niiden osalta sovellettaisiin yksinkertaistettua
verotusmenettelyä. Ratkaisu on siis myös tältä osin
hallinnollisesti kevyt.
Esityksessä on olennaista edellä olevien nimellisrajoja
koskevien muutosehdotusten lisäksi myös mallin
neutraalisuus käytetyn polttoaineen ja teknologian suhteen.
Tämä on perusteltua yhdenvertaisen kohtelun ja
laajan kannustinvaikutuksen luomiseksi. Näin saadaan myös mahdollisimman
edustava pohja tuotekehitystä ja kotimaisia referenssejä varten.
Esitys on saanut kaikkiaan varsin myönteisen vastaanoton
myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. On arvioitu,
että suurin osa sähkön pientuottajista
hyötyy nyt ehdotetuista muutoksista. Lisäksi pientuotannon
houkuttelevuutta investointikohteena lisää se,
että verottomuuden yläraja on asetettu melko korkeaksi.
Veroedun määrä on noin 15—20
prosenttia sähkön kokonaishinnasta. Samalla esityksen
valtiontaloudellinen merkitys on melko pieni, nykyisellä sähköntuotantorakenteella
arviolta 2 milj. euroa vuosittain.
Enimmäistuotantorajan ylitys
Uusi verollisuuden raja asettuu siis 100 kilovolttiampeeriin.
Jos sitä suuritehoisemman voimalaitoksen vuotuinen tuotanto
ylittää 800 000 kilowattituntia, muuttuu
laitoksen tuottama sähkö kokonaan verolliseksi.
Tätä on pidetty ongelmallisena erityisesti vesivoimalaitoksille,
joiden tuotanto vaihtelee merkittävästi vesitilanteen
mukaan. Vuotuinen vaihtelu voi olla +/-30 prosenttia,
eikä sitä voida ennustaa hyvin etukäteen.
Ratkaisuksi on ehdotettu, että vero määrättäisiin
vain tuotantorajan ylittävältä osin,
jolloin vältytään esimerkiksi vesivoiman
ohijuoksutuksilta.
Valiokunta katsoo, ettei esitystä voida muuttaa asiantuntijakuulemisessa
ehdotetuin tavoin. Perusteena on jo yksin se, että vastaava
veroetu tulisi myöntää myös
muille voimalaitoksille yhdenvertaisen verokohtelun vuoksi. Se taas
ei ole mahdollista energiaverodirektiivin perusteella, eikä se
ole perusteltua myöskään valtiontaloudellisista
syistä.
Ehdotetut muutokset ovat kaikkiaan perusteellisesti harkittuja
ja loogisia sekä keskenään että suhteessa
muuhun lainsäädäntöön.
Lisäksi ehdottomat rajat muodostuvat aina väistämättä ongelmallisiksi
rajapinnan lähellä. Samoin on selvää,
että tuotetun sähkön määrä vaihtelee merkittävästi
voimalaitoksen tyypin ja koon mukaan. Esitys takaa kuitenkin huomattavan
liikkuma- ja kehitysvaran nykyiseen ja on sellaisena jo merkittävä edistysaskel.
Lakialoite
Valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.