Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana. Valiokunta huomauttaa kuitenkin siitä, että lakiehdotuksen rinnakkaistekstin voimaantulosäännöksen 2 momenttiin on jäänyt epähuomiossa aiheeton soveltamista koskeva lause. Voimaantulosäännöksen tulee olla siinä muodossa kuin se on varsinaisessa lakiehdotuksessa.

Piensähkön verotuksen uudistus

Esityksellä selkiinnytetään sähkön pientuotannon verotusta uudistamalla osin vanhentuneeksi ja epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta nykysääntelyä. Esitys parantaa samalla merkittävästi pientuotannon kasvuedellytyksiä.

Olennaista on, että esityksessä on otettu johdonmukaisesti huomioon lukuisat eri energiaverotusta, verosyrjintää, valtiontukia sekä käytössä olevia energiatukia koskevat reunaehdot, joiden rajoissa pientuotannon verottomuus voidaan hyväksyä. Ehdotuksissa kuvastuu hyvin myös se, että sähkön pientuotannon luonne on muuttunut ja merkitys kasvanut siitä, kun voimassa olevat rajaukset säädettiin osin 20 vuotta sitten. Valiokunta pitää esitystä näistä syistä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Valiokunta pitää ehdotuksia onnistuneina myös niiden ennakoitujen myönteisten vaikutusten vuoksi.

Keskeisin muutos koskee verotuksen alarajaa, joka ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 50 kilovolttiampeerista 100 kilovolttiampeeriin (mikrovoimala). Kysymys on käytännössä samalla siitä enimmäisajasta, johon sähkön verovapaus voidaan nostaa energiaverodirektiivin vaatimusten valossa. Samalla voidaan välttää muuta kautta myönnettävien tukien liiallinen kumulaatio. Muutos kohdistuu kuitenkin juuri siihen pientuotantoon, jossa arvioidaan olevan merkittävää kasvupotentiaalia. Se parantaa erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian asemaa, kuten on ollut tarkoitus.

Mikrovoimalaa ei siis pidettäisi sähköverovelvollisena eikä sen omaan kulutukseen käyttämää sähköä verollisena. Merkitystä ei olisi sillä, luovutetaanko sähköä verkkoon vai ei. Jos sähköä luovutetaan verkkoon, sähköverkon haltija maksaisi siitä veron lain verovelvollisuutta koskevien säännösten mukaisesti. Mikrovoimalan ei tarvitsisi myöskään rekisteröityä verovelvolliseksi, joten sen asema olisi myös hallinnollisesti kevyt.

Toinen keskeinen muutos koskee yli 100 kilovolttiampeerin laitoksia, joissa tuotetun sähkön määrä ei ylitä 800 000 kilowattituntia kalenterivuodessa (pienvoimala). Toisin kuin nykyisin, tällaisen pientuottajan tuottama ja itse kuluttama sähkö olisi verotonta siinäkin tapauksessa, että sähköä siirretään verkkoon. Tämä poistaisi yhden selvän ongelmakohdan nykyjärjestelmästä. Merkitystä ei olisi myöskään sillä, minkä tehoisessa voimalaitoksessa sähkö tuotetaan.

Pienvoimalat kuuluisivat kuitenkin valmisteverotuksen valvonnan piiriin, mutta niiden osalta sovellettaisiin yksinkertaistettua verotusmenettelyä. Ratkaisu on siis myös tältä osin hallinnollisesti kevyt.

Esityksessä on olennaista edellä olevien nimellisrajoja koskevien muutosehdotusten lisäksi myös mallin neutraalisuus käytetyn polttoaineen ja teknologian suhteen. Tämä on perusteltua yhdenvertaisen kohtelun ja laajan kannustinvaikutuksen luomiseksi. Näin saadaan myös mahdollisimman edustava pohja tuotekehitystä ja kotimaisia referenssejä varten.

Esitys on saanut kaikkiaan varsin myönteisen vastaanoton myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. On arvioitu, että suurin osa sähkön pientuottajista hyötyy nyt ehdotetuista muutoksista. Lisäksi pientuotannon houkuttelevuutta investointikohteena lisää se, että verottomuuden yläraja on asetettu melko korkeaksi. Veroedun määrä on noin 15—20 prosenttia sähkön kokonaishinnasta. Samalla esityksen valtiontaloudellinen merkitys on melko pieni, nykyisellä sähköntuotantorakenteella arviolta 2 milj. euroa vuosittain.

Enimmäistuotantorajan ylitys

Uusi verollisuuden raja asettuu siis 100 kilovolttiampeeriin. Jos sitä suuritehoisemman voimalaitoksen vuotuinen tuotanto ylittää 800 000 kilowattituntia, muuttuu laitoksen tuottama sähkö kokonaan verolliseksi. Tätä on pidetty ongelmallisena erityisesti vesivoimalaitoksille, joiden tuotanto vaihtelee merkittävästi vesitilanteen mukaan. Vuotuinen vaihtelu voi olla +/-30 prosenttia, eikä sitä voida ennustaa hyvin etukäteen. Ratkaisuksi on ehdotettu, että vero määrättäisiin vain tuotantorajan ylittävältä osin, jolloin vältytään esimerkiksi vesivoiman ohijuoksutuksilta.

Valiokunta katsoo, ettei esitystä voida muuttaa asiantuntijakuulemisessa ehdotetuin tavoin. Perusteena on jo yksin se, että vastaava veroetu tulisi myöntää myös muille voimalaitoksille yhdenvertaisen verokohtelun vuoksi. Se taas ei ole mahdollista energiaverodirektiivin perusteella, eikä se ole perusteltua myöskään valtiontaloudellisista syistä.

Ehdotetut muutokset ovat kaikkiaan perusteellisesti harkittuja ja loogisia sekä keskenään että suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Lisäksi ehdottomat rajat muodostuvat aina väistämättä ongelmallisiksi rajapinnan lähellä. Samoin on selvää, että tuotetun sähkön määrä vaihtelee merkittävästi voimalaitoksen tyypin ja koon mukaan. Esitys takaa kuitenkin huomattavan liikkuma- ja kehitysvaran nykyiseen ja on sellaisena jo merkittävä edistysaskel.

Lakialoite

Valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.