Hallitusohjelmassa luvataan turvata kuntalaisten peruspalveluiden
saatavuus ja laatu. Edelleen hallitusohjelmassa todetaan, että edellytykset kunnallisten
peruspalveluiden järjestämiseksi turvataan huolehtimalla
toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta
sekä palveluiden kestävästä rahoituksesta.
Hallitusohjelman lupauksista huolimatta kuntien taloustilanne
on kriisiytynyt. Tämä kehitys vaarantaa kuntalaisten
peruspalvelut, kuten pienten lasten päivähoidon,
vanhusten kotipalvelut, terveyspalvelut, vammaispalvelut ja peruskoulutuksen.
Kuntatalouden kriisistä kertovista esimerkeistä ei
ole pulaa. Ennätysmäärä kuntia
nosti tuloveroprosenttiaan täksi vuodeksi. Edellinen ennätys syntyi
vuotta aiemmin. Kuntien viime vuoden tilinpäätösten
ennakkotietojen mukaan joka kolmannen kunnan tulot eivät
riitä menoihin. Tämä merkitsi sitä,
että negatiivinen vuosikate oli viime vuonna 139 kunnassa.
Tätä negatiivista vuosikatetta on totuttu pitämään
kriisin rajapyykkinä.
Yhtenä merkittävänä syynä kuntatalouden synkkien
näkymien taustalla on valtion itselleen kunnilta ottama
pakkolaina. Valtion ja kuntien välisessä lakisääteisessä kustannusten
jaon tarkistuksessa vuonna 2004 todettiin, että valtio
oli kunnille velkaa yhteensä 502 miljoonaa euroa. Hallitus
päätti jaksottaa velan maksun poikkeuksellisen
pitkälle neljän vuoden ajanjaksolle ja aikoo siirtää siitä peräti
194 miljoonaa euroa vasta ensi vaalikaudella maksettavaksi.
Pakkolainalla valtio on osaltaan pakottanut kunnat velkaantumaan.
Kuntien velkaantuminen onkin jatkunut hyvin ripeänä.
Vuonna 2005 kunnilla oli lainaa keskimäärin 1 327
euroa asukasta kohti. Vuonna 2000 lainaa oli vain 746 euroa asukasta
kohti. Tänä vuonna kuntien lainakanta uhkaa rikkoa
jo kahdeksan miljardin euron rajan.
On totta, että kuntien toimintakulut ovat kasvaneet
edelleen nopeammin kuin kuntien rahoitus eli kuntien verotulot ja
valtionosuudet yhteensä. Nopea kustannusten nousu johtuu
valtion kunnille siirtämien velvoitteiden kasvun lisäksi
palvelujen kysynnän lisääntymisestä.
Palvelujen kysyntä kasvaa jatkossakin väestön ikääntymisen
vuoksi. Tämä kehitys on Suomessa seuraavien kahdenkymmenen
vuoden aikana nopeampaa kuin missään muussa EU-maassa.
Hallituksen käynnistämä kunta- ja
palvelurakenneuudistus on tämän vaalikauden tärkein
yksittäinen kysymys kuntatalouden kestävyyden kannalta.
Ennen kaikkea hankkeen toteuttaminen on välttämätöntä suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden vuoksi.
Nyt näyttää selvältä,
että runsas vuosi sitten hallituksen politiikkariihessä käynnistetyn
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitetaso on laskenut huomattavasti.
Päähallituspuolueiden tavoitteet näyttävät
keskenään kovin erilaisilta. Toisaalta vaaditaan
tavoitteellista puitelakia, toisaalta puhutaan vain löyhästä puitelaista.
Tämä ei riitä vastaukseksi nykyiseen
kuntatalouden ahdinkoon ja palveluiden murenemiseen. Vaikean taloustilanteen
vuoksi monet kunnat ovat joutuneet karsimaan hyvinvointipalveluja.
Esimerkiksi vanhusten kotipalveluita on vähennetty, kouluverkkoa
on supistettu ja opetusryhmien koot ovat kasvaneet.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Onko hallitus tietoinen siitä, että suomalaisten
hyvinvointipalvelut ovat vaarantumassa heikkenevän kuntatalouden myötä,
aikooko hallitus maksaa takaisin kunnilta ottamansa pakkolainan
vielä tällä vaalikaudella ja
onko hallitus ylipäätään
kykenevä tuomaan eduskunnalle tämän kevään
aikana esityksen sellaisesta kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta,
joka tehokkaalla tavalla turvaa suomalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut?