Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta

Pohjoismaiden neuvosto on Pohjoismaiden parlamenttien välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin vuonna 1952. Suomi liittyi vuonna 1955. Neuvosto voi antaa suosituksia Pohjoismaiden ministerineuvostolle ja hallituksille.

Suomen eduskunnasta Pohjoismaiden neuvostossa on 18 kansanedustajaa sekä Ahvenanmaan maakuntapäiviltä kaksi, sekä näillä kaikilla varajäsenet. Suomen valtuuskunnan jäsenet osallistuvat neuvoston työskentelyyn ympäri vuoden valiokunnissa ja puheenjohtajistossa. Lisäksi valtuuskunta pitää omia kokouksiaan säännöllisesti.  Suomen valtuuskunnalla on sihteeristö eduskunnan kansainvälisellä osastolla.

Jäsenet

Pohjoismaiden neuvostoon kuuluvat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti sekä itsehallintoalueet Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti. Maita edustavat neuvostossa kansanedustajat, jotka maiden ja itsehallintoalueiden parlamentit ovat valinneet keskuudestaan. Neuvostossa on jäseniä yhteensä 87: Suomesta (ml. Ahvenanmaa), Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta (ml. Färsaaret ja Grönlanti) kustakin 20 ja Islannista 7. Hallitukset nimeävät omat edustajansa neuvoston istuntoihin. Kunkin maan edustajat muodostavat kansallisen valtuuskunnan, jolla on sihteeristö omassa parlamentissaan.

Tavoitteet

Yhteistyö Pohjoismaiden neuvostossa ja ministerineuvostossa on käytännönläheistä. Sen tavoitteena on alusta alkaen ollut yksittäisten kansalaisten, yritysten, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden helpottaminen Pohjoismaiden välillä. Liikkumisen esteet ovat vähentyneet passivapauden myötä, rajamuodollisuuksia poistamalla sekä raja-alueyhteistyön avulla. Työtä rajaesteiden poistamiseksi jatketaan edelleen. Liikkuvuutta edistämään on perustettu erilaisia stipendi- ja vaihto-ohjelmia. Kynnystä lähteä toiseen Pohjoismaahan on haluttu madaltaa sosiaali- ja koulutusjärjestelmiä yhdenmukaistamalla. Tavoitteiden edistämiseksi Pohjoismaiden neuvosto voi antaa suosituksia Pohjoismaiden hallituksille tai ministerineuvostolle.

Perinteisten Pohjoismaiden välisten yhteistyöalueiden kuten kulttuuri-, koulutus- ja tutkimusyhteistyön rinnalle ovat nousseet mm. kuluttaja-asiat, ympäristöyhteistyö sekä lähimaiden ja -alueiden kanssa tehtävä yhteistyö. 1990-luvun aikana Pohjoismaat ovat tiivistäneet suhteitaan mm. Baltian maihin, Venäjään, Itämeren alueen maihin sekä lähialueen kansainvälisiin järjestöihin. Kansainvälisen yhteistyön tavoitteena on koko alueen vakaus: ympäristökatastrofien välttäminen, meriturvallisuus, rikollisuuden ja tarttuvien tautien leviämisen ehkäiseminen. Lisäksi erityisesti Itämeren alueella tärkeänä tavoitteena on energiamarkkinoiden avaaminen ja maiden energiajakelun turvaaminen kriisitilanteissa.

Sopimukset ja työjärjestys

Pohjoismaiden välinen yhteistyö perustuu useisiin vuosikymmenten kuluessa solmittuihin sopimuksiin. Niistä tärkein on vuodelta 1962 oleva Helsingin sopimus, jossa määritellään laajasti yhteistyön tavoitteet ja organisointi. Helsingin sopimusta on myöhemmin täydennetty, mm. vuonna 1971, jolloin Pohjoismaiden ministerineuvosto perustettiin. Muista pohjoismaisista sopimuksista tunnetuimpia ovat mm. passivapaus (1954), sosiaaliturvasopimus (1955) sekä sopimus yhteisistä työmarkkinoista (1954).

Pohjoismaiden neuvoston työmuodot määritellään työjärjestyksessä.

Istunnot ja kokoukset

Pohjoismaiden neuvoston tärkein päättävä elin on täysistunto, johon kokoonnutaan syksyisin. Lisäksi voidaan tarvittaessa järjestää ylimääräisiä istuntoja. Istunnoissa kansanedustajat kohtaavat hallitusten edustajat, keskustelevat ajankohtaisista aiheista ja päättävät hallituksille ja ministerineuvostolle annettavista suosituksista. Pohjoismaiden ministerineuvosto antaa selonteot siitä, mitä se on tehnyt toteuttaakseen neuvoston aikaisemmat suositukset. Viime vuosina myös ulko- ja puolustusministerit ovat antaneet oman selontekonsa. Istunnot ovat ainutlaatuisia, koska niissä kansanedustajilla on suora yhteys paitsi oman maansa myös muiden pohjoismaiden hallituksiin. Viime vuosina on muodostunut tavaksi järjestää vuosittaisen täysistunnon lisäksi teemakokouksia, joissa keskitytään jonkin tietyn rajatun aihealueen käsittelyyn.

Valiokunnat ja puheenjohtajisto

Täysistuntojen välillä Pohjoismaiden neuvoston jäsenet kokoontuvat valiokunnissa ja puheenjohtajistossa. Neuvostossa on neljä valiokuntaa: Hyvinvointi Pohjolassa –valiokunta, Kasvu ja kehitys Pohjolassa –valiokunta, Kestävä Pohjola –valiokunta, Osaaminen ja kulttuuri Pohjolassa –valiokunta.

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto kokoontuu säännöllisesti ja johtaa neuvoston työskentelyä istuntojen välillä. Sen vastuualueeseen kuuluvat mm. ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset sekä neuvoston kansainväliset suhteet. Puheenjohtajuus vaihtuu jäsenmaasta toiseen vuosittain.

Pohjoismaiset laitokset

Yhteispohjoismaisesta budjetista rahoitetaan noin 30 laitoksen toimintaa. Lisätietoa pohjoismaisista laitoksista, esimerkiksi niiden myöntämistä stipendeistä ja apurahoista, löytyy laitosten kotisivuilta.

Sihteeristö

Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö sijaitsee Kööpenhaminassa yhteisissä tiloissa ministerineuvoston sihteeristön kanssa. Sihteeristöjen yhteinen tiedotusosasto toimittaa neuvoston ja ministerineuvoston monikielistä www.norden.org -verkkopalvelua.

Kunkin maan valtuuskunnalla on lisäksi oma kansallinen sihteeristönsä. Suomen valtuuskunnan sihteeristö toimii eduskunnan kansainvälisessä osastossa.