​Suomen valtiokehityksen historiaa

Historioitsijoiden piirissä on esitetty erilaisia tulkintoja siitä, milloin Suomesta syntyi valtio.

​Porvoon valtiopäivät

Suomi oli Ruotsin valtakunnan itäinen maakunta yli kuudensadan vuoden ajan, kunnes se liitettiin Venäjän keisarikunnan autonomiseksi osaksi Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Keisari Aleksanteri I ilmoitti tuolloin ”kohottavansa Suomen kansankuntien joukkoon”. 

Keisarin lupausten mukaisesti Suomessa säilyivät uudesta emämaasta poiketen voimassa luterilainen usko, ruotsin kieli virallisena kielenä sekä kustavilainen valtiorakenne hallitusmuotoineen. Suomi sai myös oman keskushallinnon ja nelisäätyisen edustuslaitoksensa. 

Suomen valtion on usein katsottu syntyneen Porvoon valtiopäivien aikana. Tätä näkemystä on kuitenkin myös arvosteltu. On sanottu, että vasta jälkikäteen kansallisen heräämisen myötä alettiin väittää Suomen syntyneen valtiona jo vuonna 1809. Kriittisen tulkinnan mukaan keisari lupasi Porvoossa kyllä säilyttää voimassa entiset lait ja uskon, mutta ei myöntänyt Suomelle statusta erillisenä valtiona. Suomen ja Venäjän suhde autonomian aikana ei ollut kahden erillisen valtion muodostama personaaliunioni, vaan Suomi oli vain oma hallintoalue osana Venäjän keisarivaltiota.

​Valtion olemassaolo

Valtion perustaminen ei ole ainoastaan oikeudellinen lainsäädäntötoimi. Valtion olemassaolo edellyttää myös sitä, että alueella asuvat kansalaiset tiedostavat kuuluvansa tällaiseen yhteisöön. Suomen asemasta valtiona keskusteli alkuun vain hyvin harvalukuinen sivistyneistö lähinnä ruotsin tai venäjän kielellä. 

Vasta vuonna 1848 käytettiin ensimmäisen kerran suomenkielistä sanaa ”valtio". Samana vuonna ylioppilaiden juhlassa toukokuun 13. päivänä laulettiin ensimmäisen kerran Maamme-laulu ja paljastettiin ensimmäinen Suomea varten tehty lippu. Vähitellen myös tavallinen suomenkielinen väestö oppi tunnistamaan valtion olemassaolon. Viimeistään Suomen Valtion Rautateiden perustamisen, oman rahan saamisen ja vuoden 1863 valtiopäivien järjestämisen myötä suomalaiset alkoivat ymmärtää omaa maataan valtiona.

​Itsenäistyminen

Suomen historia on esimerkki siitä, kuinka valtiokehitys voi alkaa jo ennen itsenäistymistä. Jo ennen itsenäistymistä Suomi muistutti valtiota, vaikka korkeinta päätöksentekovaltaa käyttikin Venäjän keisari. Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aiheuttamien tapahtumien jälkeen Suomen eduskunta hyväksyi 6.12.1917 itsenäisyysjulistuksen. 

Suomi lähetti itsenäisyytensä tunnustamispyynnön välittömästi Ruotsille, Norjalle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle ja Britannialle. Nämä kuitenkin odottivat sitä, että myös Venäjä olisi tunnustanut Suomen. Tunnustus saatiin joulukuun 31. päivänä 1917. Tämän jälkeen myös muut valtiot vähitellen tunnustivat itsenäisen Suomen. Vuoden 1919 loppuun mennessä Suomen oli tunnustanut 29 valtiota. Tunnustamista hidasti saksalaisten joukkojen tulo Suomeen keväällä vuonna 1918. Monet pelkäsivät, menettäisikö Suomi itsenäisyytensä ja joutuisi Saksan vasallivaltioksi. 

Lopullisesti Suomen aseman vahvisti liittyminen Kansainliittoon. Suomi hyväksyttiin jäsenvaltioksi 16.12.1920. Seuraavana vuonna Kansainliitto vahvisti myös Ahvenanmaan kuuluvan Suomelle.