Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Tasavaltainen hallitusmuotoesitys

​Tasavaltainen hallitusmuotoesitys

Nyt kumminkin lienee niin laita, että 90 prosenttia Suomen kansasta ei osaa tätä sanaa (presidentti) lausua. Maalaisliiton Antti Juutilainen 14.5.1919

Tasavaltaisen hallitusmuodon ytimessä oli kysymys valtionpäämiehen valtaoikeuksista: oikeisto halusi kuninkaan tilalle vahvan presidentin, vasemmisto taas valtaa eduskunnalle ja presidentin rajallisin valtaoikeuksin.

Uusi eduskunta käynnisti valtiosääntökeskustelun heti järjestäydyttyään huhtikuun alussa. Edistyspuolueen Heikki Ritavuori oli ensimmäisenä allekirjoittajana eduskuntaesityksessä (LIITE 1919 nro 1), joka noudatteli pääpiirteissään kesän 1918 tasavaltalaisten vastaehdotusta ja oli pitkälti K. J. Ståhlbergin käsialaa.

SDP:n vaihtoehto – tai pikemminkin niukat perusteet Suomen hallitusmuodolle – esiteltiin Hannes Ryömän eduskuntaesityksessä (LIITE 1919 nro 4). Vain Ritavuoren esitys lähetettiin puhemiesneuvoston ehdotuksesta perustuslakivaliokuntaan.

Huhtikuun lopulla uusi eduskunta käsitteli vuoden 1917 toisilla valtiopäivillä sekä vuoden 1918 ylimääräisillä valtiopäivillä lepäämään jätetyt monarkistiset hallitusmuotoesitykset. Molemmat kaatuivat äänestyksessä selvin luvuin: 139–38 ja 138–36. Monarkismi oli kuollut ja kuopattu, eivätkä käsittelyt kirvoittaneet edellisvuoden tapaan monipolvista keskustelua. (PTK 1919 1)

Hallitusmuotoasian valmistelu oli aloitettu oikeusministeriössä Ingmanin hallituksen viime metreillä. Castrénin hallituksen muodostamisen jälkeen esitysluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle korkeimpaan oikeuteen. Lisäviivytyksen aiheutti valtionhoitaja Mannerheim, joka suostui vain vastahakoisesti tuomaan hallituksen esityksen eduskuntaan. Kantona kaskessa oli maalaisliiton ja edistyksen ministerien niukalla enemmistöllä hyväksytty kirjaus, jossa eduskunnalla olisi oikeus valita presidentti.

Samaan aikaan, kun hallitus vielä empi omaa esitystään, Ritavuoren eduskuntaesitys muokkautui perustuslakivaliokunnassa vasemmistoa miellyttävään ja kokoomuksen vieroksumaan suuntaan. Kun hallituksen esitys siten valmistui, valiokunta keskeytti eduskuntaesityksen käsittelyn.

​Hallituksen esitys hallitusmuodoksi

Hallituksen esitys Suomen hallitusmuodoksi (ASK 1919 1, HE 17) tuotiin eduskuntaan toukokuun puolivälissä. Ennen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan käytiin lyhyt keskustelu (PTK 1919 1), jossa paljastui, että monarkiaa kannattava vähemmistö tulisi vastustamaan tasavaltaista esitystä. Tasavaltalaisiin lukeutunut maalaisliiton edustaja Juutilainen oli sitä mieltä, että tavallinen kansa ei osaisi kakistelematta lausua presidentti-sanaa. Hän ehdotti tilalle ”esimiestä” tai ”valtakunnan esimiestä”.

Tasavaltainen hallitusmuotoesitys perustui vuoden 1918 ylimääräisille valtiopäiville tuotuun monarkistien esitykseen, johon oli tehty valtionpäämiestä koskevia muutosesityksiä. Perinnöllisen kuninkaan korvaisi eduskunnan kuudeksi vuodeksi kerrallaan valitsema presidentti. Esityksen perusteluissa todettiin lepäämään jääneiden hallitusmuotoesitysten kaatuneen eduskunnassa ja näin ollen kansan enemmistön kannattavan tasavaltaista periaatetta.

SDP kannatti lainsäädäntävallan keskittämistä eduskunnalle. Kesän 1917 valtalaista poiketen toimeenpanovalta tuli kuitenkin luovuttaa eduskunnan luottamusta nauttivalle hallitukselle, jossa presidentin valtaoikeudet piti pitää minimissään. Myös maalaisliitto kannatti presidentinvaalin suorittamista eduskunnassa. Presidentti ei kuitenkaan jäisi eduskunnan tahdon toteuttajaksi, vaan hänellä olisi mahdollisuuksia oman politiikan harjoittamiseen. Vasemmiston ja oikeiston välissä sovittelevan maalaisliiton näkemyksiä rajoitti näppituntuma siitä, millainen hallitusmuoto olisi maltillisen oikeiston hyväksyttävissä.

Maltillinen oikeisto tarkoitti edistyspuoluetta ja kokoomuksen edustajia, jotka saattaisivat olla taivuteltavissa hallitusmuodon kiireellisen käsittelyn taakse. Monarkismilla oli yhteensä 50 kokoomuksen ja RKP:n kannattajan tuki, joten yksimielisenä he pystyisivät estämään hallitusmuodon kiireellisen käsittelyn, kuten maalaisliittolaiset olivat tehneet tynkäeduskunnassa. Vahva valtionpäämies tarkoitti oikeistolle presidentin oikeutta estää lakien voimaantulo ja sitä, että eduskunta ei saisi presidenttiä valita.

​Valiokuntakäsittelyt

Hallitusmuotoesitys palasi perustuslakivaliokunnasta (ASK 1919 1, PeV 2) täysistuntoon vasemmiston ja keskustan näkemysten mukaisena: eduskunta valitsisi yhä presidentin ja saattaisi hänet myös ”suurella enemmistöllä” erottaa, jos oikeuskansleri ja valtioneuvosto katsoisivat valtionpäämiehen toiminnan valtio- tai maanpetokselliseksi. Valiokunnan mietintöön oli jätetty kymmenen vastalausetta.

Neljännessä vastalauseessa puututtiin jälleen nimityksiin: lainasanana pidetty tasavalta (lat. res publica) tuli korvattaman ”kansanvaltiolla” ja vaikeasti lausuttava presidentti ”valtakunnan esimiehellä”. Allekirjoittaja E. N. Setälä, kokoomuslainen suomen kielen ja kirjallisuuden professori, kannatti monarkiaa. Täysistunnossa hän ilmoitti valmiutensa tukea hyvän tasavaltaisen hallitusmuodon kiireelliseksi julistamista. Hän edellytti siis huonoon esitykseen yhä korjauksia suuressa valiokunnassa, mikä sai osan kimpaantuneista edustajista poistumaan istunnosta. (PTK 1919 1)

Suuressa valiokunnassa hallitusmuotoesitystä (ASK 1919 1) muokattiin oikeiston toivomaan suuntaan: presidentin valitseminen siirrettiin erikseen valittaville valitsijamiehille. Kompromissin hintana oli se, että ensimmäisellä kerralla valinnan suorittaisi eduskunta. Mahdollisuus erottaa presidentti, nyt täsmennettynä 4/5 eduskuntaenemmistöllä, oli yhä tallella. Muutoksilla pyrittiin vaikuttamaan kokoomuksen kannassaan horjuviin edustajiin. Vasemmiston esittämistä protesteista huolimatta uskottiin, että SDP pysyisi esityksen takana.

SDP ei ollut tyytyväinen oikeistolaisempaan hallitusmuotoesitykseen. Sen vasemmistosiipi yritti kytkeä tukensa myönnytyksiin, jotka koskivat esimerkiksi punavankien armahdusta ja Mannerheimista eroon pääsyä. Vaatimusten esittäminen ei tässä vaiheessa ollut taktisesti järkevää ja niistä luovuttiin. Eduskuntaryhmä oli pitkin hampain mutta yhtenäisenä kiireelliseksi julistamisen takana.

Valtionhoitaja Mannerheim koetti painostaa kokoomusta vähemmistön vaa’ankielenä. Hänen mielestään presidentti oli hallitusmuotoesityksessä tyystin menettänyt valtansa ja merkityksensä, eikä hän olisi käytettävissä presidenttiehdokkaaksi. Aktivistien tukemana valtionhoitaja haki menettelyä, jolla hän voisi ulkopoliittiseen kriisiin vedoten välttää vesitetyn hallitusmuodon vahvistamisen. Mannerheim oli koko kevään hakenut kotimaasta ja ulkovalloilta tukea suunnitelmilleen hyökätä Pietariin. Maltillinen oikeisto kuitenkin vieroksui jyrkkää asettumista eduskunnan enemmistön tahtoa vastaan.

Hallitus ei pyrkinyt ohjailemaan eduskunnan mielipiteitä, koska se ei ollut kannoissaan yksimielinen. Toisessa täysistuntokäsittelyssä (PTK 1919 1) suuren valiokunnan mietinnön pohjalta tehtiin lukuisia muutosesityksiä (esimerkiksi kuolemanrangaistuksen poisto), joista vain harvoja ja verrattain vähämerkityksellisiä hyväksyttiin. Muutosten takia esitys kuitenkin vielä palautettiin suureen valiokuntaan (ASK 1919 1). Hallituksen esitys oli nyt lopullisessa muodossaan (ASK 1919 1).

​Hallitusmuodon hyväksyntä lykkääntyy yli vaalien

Ratkaisevan käsittelyn 14. kesäkuuta (PTK 1919 1) aloitti perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ritavuori, joka puhui hallitusmuodon välitilan, ulkopoliittisten selkkausten ja tasavaltaisen ehdotuksen mahdollisen lykkäämisen yhteydestä. Ritavuoren mielestä eduskunnalla oli oikeus yksinkertaisella enemmistöllä peruuttaa valtionhoitajan Mannerheimin valtuudet. Jos oikeiston jarrutus onnistuisi siirtämään hallitusmuodon seuraavalle eduskunnalle, oli uudet vaalit järjestettävä viipymättä.

Kiireelliseksi julistamisen taakse ei saatu riittävästi oikeiston käännynnäisiä kolmannessa käsittelyssä. Määrävähemmistö (163–33) riitti niukimmalla mahdollisella erolla estämään hallitusmuotoesityksen kiireelliseksi julistamisen, ja se siirrettiin seuraavan eduskunnan päätettäväksi. Tasavaltalaiset olivat saaneet maistaa omaa lääkettään, jolla oli estetty monarkistisen hallitusmuodon läpimeno – tosin sillä erolla, että täysilukuinen eduskunta vastasi paremmin kansan näkemyksiä. Pöytäkirjaan kirjattiin peräti 31 keskustan ja vasemmiston edustajan jyrkkää vastalausetta.