4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
Taloudellisten vaikutusten osalta on keskeistä erottaa toisistaan hallituksen esityksen vaikutukset kotikunnan saamisen vaikutuksista. Esityksen taloudelliset vaikutukset liittyvät valtion korvausten maksamiseen kunnille ja hyvinvointialueille tilapäistä suojelua saavien henkilöiden palveluiden järjestämisestä. Kotikunnan saaminen lisää kustannuksia eri hallinnonaloilla, mutta nämä kustannukset syntyisivät tästä esityksestä riippumatta.
Voimassa olevan kotoutumislain mukaan kunnalle korvataan valtion talousarvion rajoissa pääosin lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanotosta ja kotoutumislaissa tarkoitettujen toimenpiteiden järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia siten kuin laissa tarkemmin säädetään. Kustannuksia korvataan laskennallisen perusteen tai todellisten kustannusten mukaan. Tilapäistä suojelua saavat eivät kuulu kustannusten korvausten osalta lain soveltamisalan piiriin lukuun ottamatta kunnalle maksettavaa laskennallista korvausta lain 9 §:n mukaisen alkukartoituksen järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista. Laskennallinen korvaus alkukartoituksen järjestämisestä on 700 euroa.
Mikäli tilapäistä suojelua saavat lisättäisiin kotoutumislain mukaisten muiden kustannusten korvausten piiriin, kunnalle voitaisiin maksaa laskennallista korvausta heidän ohjauksestaan, neuvonnastaan ja muusta kotoutumista tukevan toiminnan järjestämisestä. Laskennallinen korvaus alle 7-vuotiaista on 6 845 euroa/vuosi ja 7 vuotta täyttäneestä 2 300 euroa/vuosi. Laskennallista korvausta maksetaan kolmen vuoden, kiintiöpakolaisten osalta neljän vuoden ajan. Tilapäistä suojelua saavien osalta laskennallista korvausta maksettaisiin kolmen vuoden ajan. Todellisten kustannusten mukaan korvattaisiin toimeentulotuki enintään kolmen vuoden ajalta, sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannuksia enintään 10 vuoden ajalta, tulkkauksen järjestäminen ilman aikarajaa sekä paluumuuton tukeminen. Lisäksi kunnalle korvataan ilman huoltaa tulleiden lasten ja nuorten hoivasta ja huolenpidosta aiheutuvia kustannuksia kunnes nuori täyttää 25 vuotta, kuitenkin enintään 10 vuoden ajalta.
Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys HE 84/2022 vp kotoutumislain muuttamisesta niin, että vuoden 2023 alusta lukien hyvinvointialueelle korvattaisiin sen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi esityksen mukaan ilman huoltajaa maassa olevien lasten ja nuorten tuen ja asumisen järjestäminen siirrettäisiin kunnilta hyvinvointialueille.
Hallituksen esitys kotoutumislain kokonaisuudistukseksi annetaan eduskunnalle syysistuntokaudella 2022. Valmistella olevassa hallituksen esityksessä kunnille ja hyvinvointialueille maksettavien kustannusten korvausjärjestelmää esitetään yksinkertaistettavan sisällyttämällä laskennalliseen korvaukseen tulkitsemisesta ja alkukartoituksesta maksettavat korvaukset, jotka tällä hetkellä korvataan erillisestä hakemuksesta.
Yksilötasolla kunnalle maksettavat korvaukset vaihtelevat, mutta keskimäärin kunnille maksettujen kustannusten korvaus on ollut noin 11 000 euroa/henkilö. Arvio sisältää kaikki kotoutumislain mukaisten kustannusten korvaukset, sekä laskennallisen korvauksen että todellisten kustannusten mukaan maksettavat korvaukset (mm. toimeentulotuki, sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannukset, tulkkauskustannukset).
Keskimääräinen toteutunut yksilötason korvaus on hyvä lähtökohta myös tilapäistä suojelua saavia koskevalle arviolle. Tarkempi arvio siitä, miten tilapäistä suojelua saavien kustannukset eroavat muiden kuntakorvausten piirissä olevien kustannuksista edellyttäisi suuren määrän hyvin epävarmoja oletuksia esimerkiksi tilapäisten suojelua saaneiden palvelutarpeesta ja työllistymisestä.
Sisäministeriö on arvioinut, että Suomeen saapuu vuoden 2022 aikana 48 000 henkilöä ja vuoden 2023 aikana 30 000 henkilöä, joille myönnetään tilapäistä suojelua. Taloudellisiin vaikutuksiin vaikuttaa olennaisesti se, paljonko tilapäistä suojelua hakevia ja saavia Suomeen tulee, ja kuinka moni heistä hakee ja saa kotikunnan.
7.8.2022 mennessä Venäjän hyökkäyssotaa pakeneville oli tehty noin 33 500 myönteistä tilapäisen suojelun päätöstä. Sisäministeriön arvion mukaan loppuvuoden 2022 aikana tilapäistä suojelua hakevia olisi tulossa vielä noin 14 500 (48 000 – 33 500 = 14 500). Tämä tarkoittaisi noin 690 päätöstä viikossa, jos päätökset jakautuisivat tasaisesti viikoille 32–52. Vuoden 2023 aikana tilapäistä suojelua hakevia arvioidaan olevan 30 000. Viikkotasolla tämä tarkoittaisi noin 580 myönteistä päätöstä, jos päätökset jakautuisivat tasaisesti vuoden jokaiselle viikolle.
Yhteensä vuosien 2022–2023 aikana Suomeen arvioidaan tulevan 78 000 henkilöä, joille myönnetään tilapäistä suojelua. Kaikki eivät kuitenkaan hakisi Digi- ja väestötietovirastolta kotikuntaa, koska eivät aikoisi jäädä vakinaisesti Suomeen.
Kansalaisjärjestöiltä saatujen arvioiden sekä sisäministeriön tekemien haastattelujen perusteella voidaan todeta, että noin joka kolmas Suomeen paenneista ukrainalaisista tietää jo tässä vaiheessa jäävänsä Suomeen asumaan, vaikka sota päättyisi. Isolla osalla tulijoista tilanne on kuitenkin tulevaisuuden suhteen hyvin epäselvä ja epävarma eivätkä he tiedä mitä aikovat. Suomeen jäämiseen vaikuttavat erityisesti asumisen järjestyminen, työpaikan löytäminen sekä lasten hyvinvointi. Arvioiden mukaan vain hyvin pieni osa Suomeen paenneista ukrainalaisista on palaamassa takaisin lähikuukausina.
Arvioitaessa ukrainalaisten jäämisaikeita on syytä huomioida myös se, että Ukraina on ollut voimakkaan maastamuuton maa 1990-luvun alusta alkaen. Maan väestömäärä on laskenut noin 20 vuodessa 8 miljoonalla. Maasta on muutettu erityisesti töiden ja opintojen perässä ja ulkomailla asuvien sukulaisten rahalähetykset ovat olleet merkittävässä roolissa jo ennen sotaa. Vuonna 2021 noin 8 % maan BKT:stä muodostui rahalähetyksistä.
Toisaalta tiedetään myös, että sodan pitkittyessä paluun todennäköisyys laskee. Jugoslavian sodan jälkeen toteutetuissa tutkimuksissa selvisi, että vain hyvin pieni osa maasta paenneista palasi kotimaahansa, vaikka alun perin tarkoitus olikin. Tuhoutunut infra, heikot palvelut, taloudellinen tilanne ja yleinen turvattomuus saivat ihmiset pysymään maassa, johon olivat sodan alussa paenneet. Tähän on syytä varautua myös ukrainalaisten osalta.
Kyselyiden, asiantuntija-arvioiden ja aiempien maahan jäämistä koskevien tutkimusten perusteella voidaan karkeasti arvioida, että tilapäistä suojelua saavista kaksi kolmasosaa jäisi maahan pysyvästi ja saisi kotikunnan. Sisäministeriön maahanmuutto-olettamien perusteella tämä tarkoittaisi, että vuoden 2022 aikana tulleista 32 000 ja vuoden 2023 aikana tulleista 20 000 tilapäistä suojelua saavaa hakisi kotikuntaa, kun kotikunnan saamisen edellytykset täyttyvät. Kotikunnan saamisen edellytykset täyttyvät tilapäistä suojelua saavilla eri aikoihin, mutta suurimmalla osalla kotikunnan saaminen on mahdollista aikaisintaan vuoden maassaolon jälkeen.
Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on huomioitava myös se, että nykyisen lainsäädännön puitteissa tilapäistä suojelua saavat eivät voi tilapäisen suojelun perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla jäädä maahan pysyvästi. Tällä hetkellä valtioneuvoston päätös tilapäisen suojelun myöntämisestä on voimassa 4.3.2023 asti ja päätöstä voidaan EU:ssa tarvittaessa pidentää kuuden kuukauden jaksoissa yhteensä enintään kolmeen vuoteen. EU:n tilapäisen suojelun direktiivin perusteella maassa voisi olla siis korkeintaan 4.3.2025 asti. Hallituksen esityksen taloudelliset vaikutukset kunnille ja hyvinvointialueille maksettavien kustannusten osalta päättyvät siis viimeistään 4.3.2025, koska tilapäistä suojelua voidaan myöntää enintään kolmen vuoden ajan.
On mahdollista, että tilapäinen suojelu päättyy jo aiemmin. Tällöin myös esityksen taloudelliset vaikutukset kunnille ja hyvinvointialueille maksettavien korvausten osalta päättyvät aiemmin. Koska tilapäistä suojelua koskevien oleskelulupien lopullista päättymispäivää ei voi etukäteen tietää, on laskelmissa oletettu lähtökohtaisesti tilapäisen suojelun päättyvän 4.3.2025.
Laskelmassa oletetaan myös, että kunnallisten palveluiden piiriin siirrytään keskimäärin kahdeksan viikon päästä ensimmäisestä mahdollisuudesta hakea kotikuntaa (Maahanmuuttoviraston tavoite on kaksi kuukautta). Keskimäärin tilapäistä suojelua saavat siirtyisivät kunnallisten palveluiden piiriin siis yhden vuoden ja kahdeksan viikon päästä siitä hetkestä, kun he ovat saaneet myönteisen tilapäisen suojelun päätöksen. Tällä oletuksella tilapäistä suojelua saavat olisivat kunnallisten palveluiden piirissä alla olevan taulukon mukaisesti vuosina 2023–2025.
| 2022 saapuvat | 2023 saapuvat |
Arvio tilapäisen suojelun perusteella myönnetyistä oleskeluluvista (henkilöä) | 48 000 | 30 000 |
Arvio tilapäistä suojelua saavista, jotka hakevat ja saavat kotikunnan (henkilöä) | 32 000 | 20 000 |
Arvio ajasta, jonka tilapäisen oleskeluluvan ja kotikunnan saaneet ovat keskimäärin kunnille ja hyvinvointialueille maksettavien korvausten piirissä vuonna 2023 (viikkoa) | 18 | 0 |
Arvio ajasta, jonka tilapäisen oleskeluluvan ja kotikunnan saaneet ovat keskimäärin kunnille ja hyvinvointialueille maksettavien korvausten piirissä vuonna 2024 (viikkoa) | 52 | 18 |
Arvio ajasta, jonka tilapäisen oleskeluluvan ja kotikunnan saaneet ovat keskimäärin kunnille ja hyvinvointialueille maksettavien korvausten piirissä vuonna 2025 (viikkoa) | 9 | 9 |
Valtion korvaukset kunnille kotoutumisen edistämisestä maksetaan työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan momentilta 32.50.30. Yllä mainituilla oletuksilla arvioitu määrärahatarve vuodelle 2023 olisi 32 000 * 18/52 * 11 000 euroa eli yhteensä 121 846 000 euroa. Vuodelle 2024 arvioitu määrärahatarve olisi (32 000 * 52/52 + 20 000 * 18/52) * 11 000 euroa eli yhteensä 428 154 000 euroa. Vuodelle 2025 arvioitu määrärahatarve olisi (32 000 * 9/52 + 20 000 * 9/52) * 11 000 euroa eli yhteensä 99 000 000 euroa.
| 2023 | 2024 | 2025 | 2026 | 2027 |
Korvaukset vuonna 2022 maahan tulleille tilapäistä suojelua saaville | 121 846 000 | 352 000 000 | 60 923 000 | 0 | |
Korvaukset vuonna 2023 maahan tulleille tilapäistä suojelua saaville | | 76 154 000 | 38 077 000 | 0 | 0 |
Yhteensä | 121 846 000 | 428 154 000 | 99 000 000 | 0 | 0 |
Tilapäisen suojelun sisällyttäminen kotoutumislain mukaisten kustannusten korvaamisen soveltamisalaan edellyttäisi lainmuutosten lisäksi myös UMA-järjestelmässä olevan korvausten maksatustoiminnallisuuden kehittämistä lainsäädäntömuutosten aikataulussa, jotta kotikunnan saaneista tilapäistä suojelua saavista henkilöistä kunnille ja jatkossa myös hyvinvointialueille maksettavat laskennalliset korvaukset voitaisiin maksaa automaattisesti ilman erillistä hakemusta. Kustannus järjestelmäkehityksestä olisi alustavan arvion mukaan noin 37 000 euroa (+alv), mikäli maksatussäännön kehittäminen voidaan toteuttaa syksyllä 2022 aloitettavan muun järjestelmäkehityksen yhteydessä. Jos järjestelmäkehitys toteutettaisiin erillisenä kokonaisuutena, kustannus olisi alustavan arvion mukaan noin 46 000 euroa (+alv). Järjestelmän muutostyöt voitaisiin toteuttaa EU:n Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) uudelleensijoittamisen erillismäärärahalla, joten niillä ei olisi vaikutusta valtiontalouteen.
Hallituksen JTS 2023‒2026 -päätöksen pöytäkirjamerkinnän (5.4.2022) mukaisesti hallitus korvaa palveluista aiheutuvia kustannuksia kunnille tilapäisen suojelun käyttöönotosta lähtien. Toistaiseksi palvelut toteutetaan Maahanmuuttoviraston alaisten vastaanottokeskusten järjestämisvastuulla ja tuotetaan osittain yhteistyössä kuntien kanssa. Korvattaviin palveluihin kuuluvat majoituksen lisäksi niin sovittaessa myös muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut, työllisyyspalvelut sekä palvelut sotaa pakenevien lasten auttamiseksi ja oppimisen edellytysten turvaamiseksi siten, että lasten oikeudet toteutuvat.
Tilapäistä suojelua saavien vastaanottopalveluiden kustannukset katetaan valtion talousarviosta pääluokasta 26.40. ja Maahanmuuttovirasto korvaa kunnille niiden tuottamien vastaanottolain 13 §:n mukaisten vastaanottopalveluiden kustannukset. Tämän hetken arvioiden mukaan vastaanoton osuus maahanmuuttokokonaisuuden määrärahatarpeista on n. 500 milj. euroa vuonna 2022, 380 milj. euroa vuonna 2023 ja 160 milj. euroa vuonna 2024. Taloudellisiin vaikutuksiin vaikuttaa olennaisesti se, paljonko tilapäistä suojelua hakevia ja saavia Suomeen tulee. Vastaanotosta muodostuvat kustannukset maksetaan valtion talousarvion momenteilta 26.40.01 Maahanmuuttoviraston ja valtion vastaanottokeskusten toimintamenot, 26.40.21 Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto, sekä 26.40.63 Vastaanottotoiminnan asiakkaille maksettavat tuet.
Kotikunnan saamisen jälkeen palveluiden järjestämisvastuu ja niistä aiheutuvat kustannukset siirtyvät kuntien ja 2023 alusta lähtien myös hyvinvointialueiden maksettaviksi. Käytännössä esitys lisää valtiontalouden kustannuksia, mutta ei julkisen talouden kustannuksia, sillä kuntien olisi joka tapauksessa tarjottava kotikunnan saaneille lain edellyttämät palvelut.
Lisäksi on huomioitava, että kustannukset tilapäistä suojelua saavien vastaanotosta ja lain mukaisten palvelujen järjestämisestä vähenevät merkittävästi sisäministeriön hallinnonalalla, kun tilapäistä suojelua saavat siirtyvät vastaanottokeskusten palveluista kuntalaisiksi. Vaikka sisäministeriön hallinnonalan kustannusten väheneminen ei johdu varsinaisesti tästä esityksestä, on valtiontalouden kannalta merkityksellistä, että samalla kun kustannukset kasvavat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla, vähenevät ne sisäministeriön hallinnonalalla.
Edellytyksenä kunnille ja hyvinvointialueille aiheutuvien kotoutumislain mukaisten kustannusten korvaamiselle on, että rahoituksesta päätetään valtion talousarviovalmistelun yhteydessä. Kokonaisuutena palveluihin liittyvät kustannukset lienevät hieman korkeammat kuin nykyisin johtuen siitä, että kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut ovat vastaanottopalveluita laajempia.
Tilapäistä suojelua saavat ovat oikeutettuja terveydenhuoltoon samassa laajuudessa kuin kaikki kuntalaiset, joten kustannukset eivät tältä osin kasvaisi, vaikka tilapäistä suojelua saavat siirtyisivät vastaanottopalveluiden piiristä kunnan palveluiden piiriin. Kotikunnan myötä sosiaalipalveluiden kustannukset kuitenkin todennäköisesti kasvaisivat, sillä kotikunnan saaneet ovat oikeutettuja laajempiin sosiaalipalveluin kuin vastaanottolain piirissä olevat.
Tilapäistä suojelua saavilla on rajoittamaton työnteko-oikeus heti haettuaan tilapäistä suojelua, ja he voivat ilmoittautua työnhakijoiksi TE-toimistoihin. Työnhakijaksi rekisteröityminen tai TE-toimiston järjestämiin, julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetussa laissa (JTYPL) tarkoitettuihin palveluihin osallistuminen ei edellytä kotikuntamerkintää. Kun henkilö saa kotikunnan, hänet voidaan ohjata työllisyyden kuntakokeiluun, johon vieraskielisten palvelut on keskitetty kokeiluun osallistuvissa kunnissa. Koska tilapäistä suojelua saavat voivat ilmoittautua työnhakijaksi ja saada työllistymistä ja kotoutumista edistäviä palveluja jo ilman kotikuntaa, ei tässä esityksessä esitetyillä muutoksilla ole taloudellisia vaikutuksia TE-toimistojen tai työllisyyden kuntakokeilujen resursseihin.
Kunnille ja hyvinvointialueille palveluiden järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia korvattaisiin osana laskennallista korvausta. Korvauspäätösten ja -hakemusten määrän kasvaessa lisääntyisi työmäärä myös elinkeno-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa sekä elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksessa, mutta toimintatapoja ja järjestelmiä kehittämällä työmäärän kasvua voidaan hillitä. Hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain ja kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp) esitetään, että sopimuksien sijaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi kustannusten korvaamisesta päätöksiä kunnan tai hyvinvointialueen hakemuksen perusteella. Tämä vähentäisi hallinnollista työtä jo vuoden 2023 alusta lukien. Myös esitykset joidenkin erikseen maksettavien korvausten sisällyttämisestä osaksi automaattisesti maksettavaa laskennallista korvausta vähentäisi hallinnollista työtä, mutta vasta vuoden 2025 alusta lukien.
Jotta tilapäistä suojelua saavien kuntiin osoittaminen ja kustannusten korvaamisesta päättäminen olisi sujuvaa ja nopeaa, tulisi ELY-keskuksiin ja kehittämis- ja hallintokeskukseen rekrytoida tilapäistä henkilökuntaa kolmen vuoden ajaksi. ELY-keskusten ja kehittämis- ja hallintokeskuksen työmäärää lisäävät muun muassa kuntaan osoittamisen menettelyt, kuntien kanssa päivitettävät ja uudet laadittavat vastaanottosopimukset, kuntien tukeminen ja TE-toimistojen ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen edistämisessä, palveluiden hankinta ja sopimukset, kotouttamisohjelmien teon ohjeistaminen ja tukeminen sekä päätökset erityiskustannuksista.
Alustavan arvion mukaan rekrytointitarve olisi 25 henkilöä kolmeksi vuodeksi. 25 henkilön määräaikainen rekrytointi kolmeksi vuodeksi edellyttäisi vuosille 2023–2025 noin 1 875 000 miljoonan euron lisäystä ELY-keskusten toimintamenomomentille 32.01.02.
Yhteensä esityksen kustannuksiksi arvioidaan 654 625 500 euroa, josta 649 000 000 euroa muodostuisi valtion korvauksista kunnille ja hyvinvointialueille kotoutumisen edistämisestä ja 5 625 000 euroa ELY-keskusten ja KEHA-keskuksen henkilötyöresursseista kuntiin osoittamisen ja kustannusten korvausten nopean ja sujuvan käsittelyn varmistamiseksi.
Vastaanottolain muutoksella ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia, koska kyseessä on sääntelyä selkeyttävä muutos, joka ei muuta nykytilaa.
4.2.2
Viranomaisvaikutukset
Esityksellä on viranomaisvaikutuksia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukseen (jatkossa kehittämis- ja hallintokeskus), kuntiin ja hyvinvointialueisiin.
Esityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi osoittaa kuntaan jatkossa myös haavoittuvassa asemassa oleva tilapäistä suojelua saava henkilö, esimerkiksi alaikäinen ilman huoltajaa tullut. Tehtävä ei olisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uusi, mutta kotoutumislain soveltamisalan mukaisen henkilömäärän kasvun myötä tehtävällä arvioidaan kuitenkin olevan vaikutusta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen työmäärään etenkin ensimmäisenä vuotena, kun tilapäistä suojelua saavat siirtyisivät kotoutumislain soveltamisalan piiriin myös kuntaan osoittamisen ja kotoutumislain mukaisten kustannusten korvaamisen osalta. Kuntaanosoittamismenettely edellyttää kuntapaikoista sopimista kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välisellä sopimuksella. Kuntaanosoittamismenettelyn ja siihen liittyvän kuulemismenettelyn ei arvioida lisäävän merkittävästi kuntien tai hyvinvointialueiden työmäärää. Kunnille ja hyvinvointialueille kustannuksia korvattaisiin laskennallisena korvauksena tai todellisten kustannusten mukaisesti. Ainakin osa kunnista, joihin tilapäistä suojelua saaneita on muuttanut ja edelleen muuttaa, joutuisi tekemään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa sopimuksen kuntaanosoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä sekä laatimaan kotouttamisohjelman, jotka ovat kunnalle edellytys saada kotoutumislain mukaisia korvauksia.
Esitykseen mukaan valtion korvauksia lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuista henkilöistä maksettaisiin jatkossa myös tilapäistä suojelua saavista. Tämä voisi tarkoittaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi sopia (jatkossa HE 84/2022 vp mukaan tehdä päätöksiä) kyseisiä henkilöitä koskevien kustannusten korvaamisesta siten kuin 6 luvussa säädetään. Tämä koskee esimerkiksi erityiskustannuskorvauksia, joista edellytetään nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan välistä sopimusta (jatkossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä). Myös kehittämis- ja hallintokeskuksen korvausten maksatustehtävissä korvaushakemusten määrä voisi nousta jossain määrin. Työmäärän kasvun vuoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä kehittämis- ja hallintokeskukselle esitetään määräaikaisia lisäresursseja esitettyjen muutosten myötä. Kunnilla ja hyvinvointialueilla olisi vastaavasti jatkossa mahdollisuus hakea näitä erikseen haettavia korvauksia myös tilapäistä suojelua saavista, mutta tehtävä arvioidaan voitavan hoitaa niiden olemassa olevilla resursseilla ja saamillaan laskennallisilla korvauksilla.
Kuntien ja hyvinvointialueiden 4.2.1 luvussa kuvattu lisärahoitus edesauttaisi niitä järjestämään palveluita tilapäistä suojelua saaville ja muille maahanmuuttajille, sillä laskennalliset korvaukset eivät ole ”korvamerkittyjä” tai sidottuja kyseiseen henkilöön.
Tilapäistä suojelua hakeneille on voitu tehdä päätöksiä tilapäisen suojelun myöntämisestä 4.3.2022 lukien. Koska kotikunnan saamisen edellytykset täyttyisivät tilapäistä suojelua saavien kohdalla eri aikoina, siirtyisivät tilapäistä suojelua saavat kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen piiriin vaiheittain. Tilapäistä suojelua saavien siirtyminen kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen piiriin voi vaiheittaisesta siirtymisestä huolimatta aiheuttaa palvelujen ruuhkautumista ja kuormittumista, mutta tämä aiheutuu tilapäistä suojelua saavien kotikunnan saamisesta, ei tästä hallituksen esityksestä, jolla pyritään varmistamaan kuntien kyky järjestää kotikunnan saaneiden tilapäistä suojelua saavien kotoutumislain mukaiset palvelut.
Vastaanottolain muutoksella selkeytettäisiin tilapäistä suojelua saavan vastaanottopalveluiden lakkaamisen ajankohtaa koskevaa sääntelyä. Tämän voidaan arvioida tukevan Maahanmuuttoviraston ja vastaanottokeskusten työtä vähentämällä mahdollisia epäselviä tulkintatilanteita vastaanottopalveluiden lakkaamisen ajankohtaan liittyen.