2.1  Yleistä

Aikuiskoulutustuen tarkoituksena on tukea Suomessa asuvien palkansaajien ja yrittäjien ammattitaidon kehittämistä ja ylläpitoa myöntämällä eläkevakuutettuun ansiotyöhön perustuvaa tukea opiskelun ajalle. Aikuiskoulutustuesta säädetään laissa aikuiskoulutusetuuksista (1276/2000). 

Aikuiskoulutustukea voi saada päätoimiseen opiskeluun, joka on tutkintoon johtavaa tai ammatillista lisä- tai täydennyskoulutusta. Päätoimisella opiskelulla ei tarkoiteta sitä, että aikuiskoulutustuen saajan tulisi olla kokoaikaisella opintovapaalla työstään, vaan sillä tarkoitetaan opintoja, joiden laajuus täyttää jäljempänä kuvatut päätoimisen opiskelun edellytykset, ja jotka ovat tavoitteellisia, ammatillista osaamista edistäviä opintoja. Aikuiskoulutustuen myöntämisen edellytyksistä säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 5 ja 5 a §:issä. Aikuiskoulutustuen saannin ehtona on, että palkansaajalla tai yrittäjällä on työhistoriaa vähintään kahdeksan vuotta. Lisäksi palkansaajan osalta edellytetään, että palkansaajan päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt tukikauden alkuun mennessä yhdessä tai useammassa jaksossa vähintään vuoden ja että hän on opintovapaalla tai muulla koulutuksen perusteella myönnetyllä vapaalla. Tukikauden vähimmäispituus on kaksi kuukautta. Palkansaaja voi saada kahta kuukautta lyhyemmälle jaksolle soviteltua aikuiskoulutustukea. Sovitellun tuen maksamisen edellytyksenä on, että koulutuksen kesto on yhteensä vähintään 43 päivää. 

Aikuiskoulutustuella tuettavasta koulutuksesta säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 6 §:ssä, jossa määritetään ne opinnot, joiden laajuus ja tavoitteellisuus täyttävät päätoimisen opiskelun määritelmän. Sen mukaan aikuiskoulutustukea voidaan myöntää päätoimisesti opiskelevalle henkilölle, joka osallistuu: 

1) sellaiseen opetusministeriön toimialaan kuuluvaan ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017), ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tai yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettuun koulutukseen, joka johtaa ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon, erikoisammattitutkintoon tai yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa suoritettavaan tutkintoon, edellä tarkoitettujen tutkintojen osien suorittamiseen taikka on edellä sanottujen lakien mukaista lisä- ja täydennyskoulutusta; 

2) sellaiseen vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998) mukaiseen koulutukseen, joka on ammatillista osaamista ja pätevyyttä lisäävää;  

3) muun ministeriön toimialaan kuuluvaan ammatillisesti suuntautuneeseen koulutukseen;  

4) perusopetuslaissa (628/1998) tai lukiolaissa (629/1998) tarkoitettuun koulutukseen, jos sen puuttuminen on ammatillisen kehittymisen esteenä; tai  

5) 1—3 kohdassa tarkoitettuihin opintoihin ulkomailla.  

Myös kieliopinnot oikeuttavat aikuiskoulutustukeen, jos ne ovat edellä tarkoitetulla tavalla järjestettyjä ja kehittävät tai täydentävät hakijan ammattitaitoa. Aikuiskoulutustukea voidaan myöntää myös edellä tarkoitettuja opintoja vastaaviin opintoihin Ahvenanmaalla.  

Ulkomailla suoritettavaan opintojaksoon tuki voidaan myöntää tilanteissa, joissa ulkomailla suoritetut opinnot hyväksytään osaksi henkilön suomalaisessa oppilaitoksessa suorittamaa koulutusta tai tutkintoa. Myös ulkomaisten opintojen tulee olla julkisesti valvottuja. Tukea ei voida myöntää ulkomaisessa oppilaitoksessa järjestettävään koulutukseen silloin, kun opintosuorituksia ei sisällytetä suomalaisessa oppilaitoksessa suoritettavaan koulutukseen. Tämä koskee myös tilanteita, joissa ulkomainen oppilaitos järjestää koulutusta Suomessa. 

Aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 14 §:n mukaan tukea maksetaan yhteensä enintään 15 kuukauden ajalta. Tähän tukiaikaan on oikeus kerran työuran aikana yhdessä tai useassa osassa. Aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 19 §:n 3 momentin mukaan aikuiskoulutustukea maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa ja maksettaessa katsotaan täyteen kalenterikuukauteen sisältyvän 21,5 tukipäivää. Tällöin tuen enimmäiskesto on yhteensä 322,5 päivää. 

Henkilöllä on mahdollisuus saada sitova ennakkopäätös siitä, kuuluuko hänen suunnittelemansa koulutus tuen piiriin tai täyttyykö hänellä kahdeksan vuoden työhistoriaedellytys. Ennakkopäätöksestä säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 18 §:ssä. Ennakkopäätöstä annettaessa ei tutkita muita tuen saamisen edellytyksiä.  

Ollakseen oikeutettu aikuiskoulutustukeen henkilön tulee opiskella päätoimisesti, millä aikuiskoulutustuen kohdalla tarkoitetaan tavoitteellista ja opintosuorituksiin johtavaa opiskelua. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä tässä arvioinnissa sovellettavaksi rajaksi on muodostunut vähintään suoritettua kolme osaamis- tai opintopistettä tukikuukautta kohti. Suoritukset huomioidaan suoritusajan keskiarvona. Samaa osaamis- tai opintopiste-edellytystä on sovellettu niin kokoaikaisesti kuin sivutoimisesti eli työn ohessa opiskeleviin henkilöihin. Aikuiskoulutustukeen oikeuttavan koulutuksen tulee olla julkisesti valvottua. Tukeen ei oikeuta pelkkä osallistuminen opetukseen ilman, että hakija on hyväksytty suorittamaan tutkintoa tai erillistä opintokokonaisuutta. Alkuperäistä aikuiskoulutustukilakia koskevissa esitöissä todetaan lisäksi, että tukea ei ole tarkoitettu harrastustavoitteiseen opiskeluun työn ohessa, työnantajan kustannettavaan henkilöstökoulutukseen tai sapatti- ja vuorotteluvapaan kaltaisiin mahdollisuuksiin siirtyä määräajaksi pois työelämästä.  

Työllisyysrahasto valvoo etuudensaajien opintosuoritusten kertymistä lukuvuosittain jälkikäteen suoritettavassa tarkastelussa. 

Vuonna 2018 aikuiskoulutustuen saajia oli 24 848 henkilöä. Vuonna 2018 tuen saajien lukumäärä kasvoi muutamalla prosentilla ja hakemusten määrä 10 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Tämä johtuu siitä, että tukea voi saada yhdessä tai useammassa erässä. Sovitellun tuen hakemusmäärä laski 7,5 prosenttia vuonna 2018. Päätöksiä annettiin palkansaajan täysimääräisestä tuesta 30 401 kappaletta ja sovitellusta tuesta 8 196 kappaletta. Työllisyysrahaston tietojen mukaan noin 46 prosentilla tuen saajista on lähtötason koulutuksenaan korkea-asteen koulutus. Tavoitekoulutuksena korkea-asteen koulutus on noin 71 prosentilla tukea saavista. Aikuiskoulutustuki vaikuttaakin kohdentuvan merkittävissä määrin jo valmiiksi korkeasti koulutetuille henkilöille, jotka tavoittelevat uutta korkea-asteen tutkintoa. Työnantajien toimialojen kärjessä ovat terveys- ja sosiaalipalvelut, tukku- ja vähittäiskauppa, moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus sekä julkinen hallinto ja maanpuolustus. 

2.2  Aikuiskoulutustuen määrä

Aikuiskoulutustuen määrästä säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 12 §:ssä. Sen mukaan palkansaajan aikuiskoulutustuki muodostuu perusosasta ja ansio-osasta. Perusosa on 27,78 euroa päivältä. Ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Jos palkka kuukaudessa on suurempi kuin 105-kertainen perusosa, ansio-osa on tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 20 prosenttia. Aikuiskoulutustuki on enintään 90 prosenttia tuen perusteena olevasta päiväpalkasta, kuitenkin vähintään perusosan suuruinen. Yrittäjän aikuiskoulutustuki maksetaan perusosan suuruisena. Muunnettaessa kuukautta kohden laskettua palkkaa päiväpalkaksi tai päinvastoin katsotaan kuukauteen sisältyvän 21,5 työpäivää. Aikuiskoulutustuen ansio-osan perusteena oleva palkka lasketaan tukikautta edeltäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen vakiintuneista ansioista yhteensä vuoden ajalta laskettuna hakemuskuukautta edeltäneen kalenterikuukauden lopusta lukien. Muilta osin ansio-osan perusteena olevan palkan määrittämiseen sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä säädetään. Perusosan määrää korotetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Toteutettujen kansaneläkeindeksin jäädytysten ja leikkausten vuoksi vuoden 2019 tasossa perusosa on 27,54 euroa päivässä. 

Tuen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa otetaan huomioon henkilön ansiot 12 kuukauden ajalta ansaintaperusteisesti eli työnteon ajankohdan mukaisesti. Vuoden aika voi koostua useasta erillisestä jaksosta, jos henkilö on ollut poissa työstä esimerkiksi perhevapaiden, opiskelun, sairauden, laitoshoidon tai muun vastaavan syyn vuoksi.  

Ansio-osan perusteena olevaa palkkaa koskeva ratkaisu koskee koko hakemuksen mukaista koulutuskokonaisuutta. Ansio-osaa ei määritellä uudelleen, vaikka henkilö olisi tuettuun koulutuskokonaisuuteen kuuluvien opintojaksojen välillä työssä yli vuoden ajan. Kun henkilö hakee tukea uuteen koulutuskokonaisuuteen, ansio-osan perusteena oleva palkka määritellään uudelleen ja henkilölle annetaan muutoksenhakukelpoinen päätös.  

Sovitellusta aikuiskoulutustuesta säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 12 a §:ssä. Sen mukaan soviteltuun palkansaajan aikuiskoulutustukeen on laissa säädetyin edellytyksin oikeus osa-aikaisesti opiskelevalla henkilöllä, joka saa lakisääteistä etuutta, palkkaa tai muuta työtuloa. Soviteltuun aikuiskoulutustukeen oikeuttavan koulutuksen keston on oltava yhteensä vähintään 43 päivää. Koulutus voi jakautua useampaan jaksoon. Yrittäjällä ei ole oikeutta saada soviteltua aikuiskoulutustukea.  

Soviteltu aikuiskoulutustuki lasketaan siten, että aikuiskoulutustuki ja 80 prosenttia saadun tulon suojaosan ylittävästä osasta voivat kuukaudessa yhteensä nousta määrään, joka aikuiskoulutustukena olisi muutoin voitu maksaa. Täyden suojaosan määrä on 250 euroa kuukaudessa. Kuukauden sijasta sovittelujaksona voidaan käyttää myös neljää peräkkäistä kalenteriviikkoa, jolloin suojaosa on vastaava osuus täyden suojaosan määrästä. Toisin kuin työttömyysturvalain mukaisten etuuksien sovittelussa, aikuiskoulutustuen sovittelussa huomioidaan myös eräät eläkkeet ja sosiaalietuudet, ei kuitenkaan niitä eläkkeitä ja sosiaalietuuksia, joita työttömyysturvalain 4 luvun 7 §:n mukaan ei vähennetä työttömyyspäivärahasta. Aikuiskoulutustuen sovittelussa huomioon otettavaan tuloon sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 4 luvun 4 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään. Muutettaessa kuukautta kohti laskettua etuutta päiväetuudeksi tai päinvastoin katsotaan kuukauteen sisältyvän 21,5 päivää. 

Jos henkilölle aikuiskoulutustukena kuukaudelta maksettava määrä on pienempi kuin 100 euroa, tukea ei makseta, ellei hakija sitä nimenomaisesti vaadi. Jos henkilölle aikuiskoulutustukena kuukaudelta maksettava määrä olisi pienempi kuin aikuiskoulutustuen perusosa, tukea ei makseta edes nimenomaisesta vaatimuksesta. 

2.3  Etuuden hakeminen, myöntäminen ja maksaminen

Etuuden hakemisesta ja myöntämisestä säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 16 §:ssä. Sen mukaan aikuiskoulutustukea haetaan vahvistetun kaavan mukaisella lomakkeella Työllisyysrahastolta. Aikuiskoulutustukea koskevaan hakemukseen on liitettävä ilmoitus koulutukseen hyväksymisestä ja selvitykset tuen myöntämisen edellytysten täyttymisestä. Opintolainan valtiontakauksen myöntää hakemuksesta Kansaneläkelaitos. 

Tuen maksamisesta säädetään aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 19 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan, jos aikuiskoulutustuen maksamisen peruste on kokoaikainen työstä poissaolo, aikuiskoulutustukea maksetaan hakemuksen ja sen perusteella annetun päätöksen mukaisesti ilman jälkikäteen tehtyä erillistä hakemusta. Ennen kuin maksaminen voi alkaa, henkilön tulee toimittaa Työllisyysrahastolle selvitys 5 §:ssä tarkoitetusta työsuhteesta ja opintovapaasta tai muusta palkattomasta vapaasta opiskelun perusteella, jos nämä selvitykset eivät ole olleet hakemuksen mukana. Aikuiskoulutustuki myönnetään aikaisintaan hakemuksen saapumiskuukautta edeltävien kuuden kuukauden ajalta. 

Pykälän 2 momentin mukaan, jos aikuiskoulutustuen maksamisen peruste on 12 a §:n mukainen osa-aikainen opiskelu, aikuiskoulutustukea maksetaan kuukausittain jälkikäteen tehdyn erillisen hakemuksen perusteella. Ensimmäiseen hakemukseen on liitettävä selvitys 5 §:ssä tarkoitetusta työsuhteesta, opintovapaasta tai muusta palkattomasta vapaasta opiskelun perusteella sekä 12 a §:ssä tarkoitetuista opiskelun aikaisista ansioista, ja tätä seuraaviin hakemuksiin on liitettävä selvitys opiskelun aikaisista ansioista. Maksamista koskeva hakemus on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua 12 a §:ssä tarkoitetun sovittelujakson päättymisestä. Jos aikuiskoulutustukea on ensin maksettu täytenä, siirtyminen sovitellun aikuiskoulutustuen saajaksi edellyttää hakemuksen peruuttamista ja uuden, soviteltua aikuiskoulutustukea koskevan hakemuksen tekemistä. 

Pykälän 3 momentin mukaan aikuiskoulutustukea maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa. Aikuiskoulutustukea maksettaessa katsotaan täyteen kalenterikuukauteen sisältyvän 21,5 tukipäivää. Aikuiskoulutustuki maksetaan pykälän 4 momentin mukaan kuukausittain siihen oikeutetun ilmoittamalle Euroopan unionissa sijaitsevalle tilille. Jos tilille maksaminen ei ole mahdollista, tuki voidaan maksaa muullakin tavalla. 

Nykytilassa jokainen aikuiskoulutustukikuukausi kuluttaa tuen enimmäiskestoa yhden tukikuukauden verran huolimatta siitä, maksetaanko tuki soviteltuna tai täysimääräisenä. 

2.4  Yrittäjän aikuiskoulutustuki

Yrittäjän aikuiskoulutustuesta säädetään aikuiskoulutusetuuksia koskevan lain 5 a §:ssä. Yrittäjällä on oltava työssäoloaikaa tukikauden alkamiseen mennessä vähintään kahdeksan vuotta. Lisäksi yrittäjän on tullut toimia yrittäjänä vähintään vuoden välittömästi ennen tukikauden alkua. Koulutuksen on kestettävä yhdenjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta tai, jos koulutus ei ole yhdenjaksoista, se kestää useammassa jaksossa yhteensä vähintään 43 päivää. Yrittäjän tukikauden aikaisten yritystoiminnan ansioiden on vähennyttävä vähintään kolmasosalla verrattuna viimeiseen ennen opiskelun alkua toimitettuun vahvistettuun verotukseen. Yrittäjällä ei ole oikeutta saada aikuiskoulutustukea, jos hänen tukikauden aikaiset muut kuin yritystoiminnasta saadut ansiotulonsa ylittävät kolme neljäsosaa yrittäjälle maksetun aikuiskoulutustuen määrästä. 

Yrittäjälle maksettava aikuiskoulutustuki ei sisällä ansio-osaa, vaan se maksetaan perusosan suuruisena aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 12 §:n 1 kohdan mukaisesti. Vuonna 2019 yrittäjälle maksettava aikuiskoulutustuen määrä on 27,54 euroa päivässä ja 592,11 euroa kuukaudessa. Yrittäjälle ei makseta soviteltua aikuiskoulutustukea.  

Ansiotulojen aleneminen arvioidaan jälkikäteen yrittäjän vahvistetun verotuksen mukaisten verotustietojen perusteella. Ansiotuloina pidetään niitä tuloja, joita tuloverolaissa (1535/1992) ei ole määritelty pääomatuloiksi. 

Yrittäjiä koskee myös vaatimus opintojen päätoimisuudesta aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 6 §:n mukaisesti. Vakiintuneessa oikeusoikeuskäytännössä päätoimisuuden rajaksi on muodostunut kolme osaamis- tai opintopistettä tukikuukautta kohti. 

2.5  Aikuiskoulutustuen rahoitus

Aikuiskoulutusetuuksista annetussa laissa tarkoitetut aikuiskoulutustuet muiden kuin yrittäjien osalta ja ammattitutkintostipendit muiden kuin valtioon virka- tai työsuhteessa olevien henkilöiden osalta rahoitetaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) mukaisilla työttömyysvakuutusmaksuilla. Yrittäjien aikuiskoulutustuet rahoitetaan valtion varoista eli menoon ei makseta valtion rahoitusosuutta. 

4.1  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on työmarkkinakeskusjärjestöjen tekemän aloitteen mukaisesti ensinnäkin kannustaa palkansaajia työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen edistämällä palkansaajien mahdollisuutta samanaikaiseen aikuiskoulutustuella opiskeluun ja työntekoon ja toiseksi kannustaa myös matalasti koulutettuja ja/tai matalapalkka-aloilla työskenteleviä työuran aikaiseen opiskelemiseen ja näin kannustaa työntekijöitä edistämään omaa osaamistaan, ja näin tavoitteena on myös edistää muutosta nykyistä tasa-arvoisempaan ja vaikuttavampaan suuntaan etuuden käytössä. 

Esitys liittyy tältä osin myös jatkuvan oppimisen edistämiseen, jota koskevaa selvitystyötä on tehty opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa jatkuvan oppimisen työryhmässä. Työryhmä on 2.5.2019 luovuttamassaan väliraportissa (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:19) tehnyt ehdotuksen jatkuvan oppimisen uudistamisesta ja vuoteen 2030 ulottuvan kansallisen jatkuvan oppimisen strategian laatimisesta. Väliraportissa on korostettu, että jatkuvan oppimisen edistämisessä toimeentuloa koskevat ratkaisut ovat vain yksi osa jatkuvaan oppimiseen liittyvistä haasteista ja kehittämistarpeista, ja tämä sama rajoitus koskee myös tässä esityksessä ehdotettavia palkansaajan aikuiskoulutustuen uudistamista koskevia muutoksia. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti syyskuussa 2019 jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen, joka päättyy 31.3.2023. Hankkeessa tarkastellaan jatkuvaa oppimista kokonaisuutena ja valmistellaan ehdotus jatkuvan oppimisen uudistukseksi. Kokonaistarkastelussa otetaan huomioon koko koulutuspolku koulutuksen tarjonnan ja rahoituksen, sosiaaliturvan, muutosturvan, työttömyysturvan, omaehtoisen ja työvoimapoliittisen koulutuksen sekä osaamisen tunnistamisen niveltämisestä uuteen järjestelmään. Hanketta ohjaa parlamentaarinen jatkuvan oppimisen ryhmä, jonka tulee laatia ehdotuksensa jatkuvan oppimisen uudistukseksi 31.12.2020 mennessä. 

Valtioneuvosto asetti heinäkuussa 2019 työllisyyden edistämisen ministerityöryhmän, jonka tehtävänä on ohjata hallitusohjelman toteuttamista työllisyyden edistämisen, työmarkkinoihin liittyvien asioiden ja työlainsäädännön kehittämisen osalta. Ministerityöryhmässä käsiteltävien asioiden valmistelua varten työ- ja elinkeinoministeriö asetti seitsemän kolmikantaista alatyöryhmää, joiden tehtävänä on valmistella toimenpide-ehdotuksia hallituksen työllisyyspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Alatyöryhmän ”Osaaminen ja työmarkkinoiden kohtaanto” tehtävänä on muun muassa tarkastella kokonaisuutena työmarkkinoiden osaamistarpeisiin vastaamista ja valmistella ehdotukset osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Jatkuvan oppimisen edistäminen ja tähän liittyvät toimeentulokysymykset kuuluvat alatyöryhmän tehtäväkenttään. 

Esityksen tavoitteena on myös edistää tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisen tulorekisterin käytettävyyttä aikuiskoulutustuen perusteena olevaa palkkaa ja määrää määriteltäessä. 

4.2  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan uudistettaviksi soviteltua aikuiskoulutustukea ja aikuiskoulutustuen euromäärän laskemista koskevia säännöksiä työmarkkinakeskusjärjestöjen yksimielisen aloitteen perusteella. 

Lain tasolla säädettäisiin opintojen opinto- tai osaamispistemäärän suorittamista koskevista vaatimuksista. Samalla uudistettaisiin opintovaatimusta niin, että kokoaikaisia opintoja ja työn ohessa tehtäviä opintoja koskevat vaatimukset suoritetuista opinto- tai osaamispisteistä eroaisivat toisistaan. 

Jos henkilöllä olisi tukikuukausien aikana maksettavan tuen määrään vaikuttavia palkka- tai muita tuloja, ne vaikuttaisivat aikuiskoulutustuen määrään tulojen maksukuukautena. Huomioon otettavien tulojen suojaosasta luovuttaisiin. Aikuiskoulutustukea myönnettäisiin opintoihin, jotka ovat laajuudeltaan yhteensä vähintään neljä opinto- ja osaamispistettä. Aikuiskoulutustuki edellyttäisi vähintään neljän opinto- tai osaamispisteen suorittamista tukikuukautta kohti, kun aikuiskoulutustuella korvattava ansion alenema on yli 50 prosenttia. Jos ansio alenisi enintään 50 prosenttia, aikuiskoulutustukea maksettaisiin, jos henkilö suorittaisi vähintään kaksi opinto- tai osaamispistettä tukikuukautta kohti. Kuten nykyisinkin, suoritusten määrä tutkittaisiin koko tukikauden keskiarvon perusteella. Kun aikuiskoulutustuella korvattaisiin yli 50 prosentin ansioalenemaa, tukikuukausi kuluttaisi yhden täyden kuukauden aikuiskoulutustuen enimmäisajasta, ja jos korvattava ansioalenema olisi enintään 50 prosenttia, tukikuukausi kuluttaisi puoli kuukautta enimmäisajasta. Aikuiskoulutusetuuksista annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännökset siitä, kuinka opintojen laajuus ja vaadittavien opintosuoritusten määrä määriteltäisiin tilanteessa, jossa opintojen laajuus määritellään muina kuin opinto- tai osaamispisteinä. Tältä osin ehdotus perustuu Työllisyysrahastossa käytössä olevaan soveltamiskäytäntöön. 

Esityksessä ehdotetaan myös täyden palkansaajan aikuiskoulutustuen määräytymisperusteisiin muutoksia, joilla pyritään varmistamaan, etteivät aikuiskoulutuksen etuusmenot tämän ehdotuksen seurauksena kokonaisuutena kasva. 

Muutoksen toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös aikuiskoulutustuen myöntämisen edellytyksiä sekä aikuiskoulutustuen hakemista ja maksamista koskevia säännöksiä. Aikuiskoulutustuen myöntämisen edellytykseksi ehdotetaan opintojen keston sijaan säädettäväksi opintosuoritusvaatimus, joka koskisi eri tavoin palkansaajaa ja yrittäjää. Aikuiskoulutustuen myöntäminen edellyttäisi opinnoissa edistymistä. Työllisyysrahasto seuraisi opintojen edistymistä. Opintojen riittävästä edistymisestä ehdotetaan säädettäväksi aikuiskoulutusetuuksista annetussa laissa. Palkansaajan aikuiskoulutustuen hakemista ja myöntämistä koskevaa menettelyä ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä kuukausittaiseen jälkikäteiseen hakemiseen pohjautuvaksi. 

Esityksen tavoitteena on edistää tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisen tulorekisterin käytettävyyttä aikuiskoulutustuen perusteena olevaa palkkaa ja tuen määrää määriteltäessä. Tässä tarkoituksessa aikuiskoulutustuen perusteena oleva palkka laskettaisiin edelleen tukikuukautta edeltäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen vakiintuneista ansioista yhteensä 12 kuukauden ajalta, mutta ansiot huomioitaisiin tulorekisteritietojen perusteella maksuperusteisesti. Myös tukikuukauden aikana henkilön ansaitsema tulo vaikuttaisi maksuperusteisesti eli tulo vaikuttaisi aikuiskoulutustuen määrään siltä kuukaudelta, jonka aikana tulo maksetaan.  

Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi täsmentäviä muutoksia palkansaajan aikuiskoulutustuen toimeenpanoa koskeviin säännöksiin. 

Kuten edellä on kuvattu, yrittäjän aikuiskoulutustuen edellytykset poikkeavat jo nykyisin palkansaajaa koskevista edellytyksistä. Nyt ehdotettavien palkansaajia koskevien muutosten, kuten opintosuorituksia koskevan edellytyksen nostamisen, ei ole tarkoitus vaikuttaa yrittäjien aikuiskoulutustukeen. Siksi yrittäjän aikuiskoulutustuen edellytyksiä, myöntämistä ja hakumenettelyä koskeviin säännöksiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä nykytilan säilyttäviä täsmennyksiä. Tästä nykytilan säilyttävästä linjauksesta poiketen esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että myös yrittäjän aikuiskoulutustuen osalta luovuttaisiin koulutuksen kestoon liittyvistä edellytyksistä, ja että tämä korvattaisiin opintosuoritusvaatimuksella. Tämä yrittäjän opintosuoritusvaatimus säädettäisiin nykytilanteen mukaisesti kolmen opinto- tai osaamispisteen opintosuoritusvaatimuksena ja yrittäjien aikuiskoulutustuen määrässä, hakemisessa ja myöntämisessä säilytettäisiin muutoin nykytila. 

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia aikuiskoulutustuen saajan oikeuteen saada opintotukilain (65/1994) mukainen opintolainan valtiontakaus. 

4.3  Toteuttamisvaihtoehdot

Esityksen keskeisenä tavoitteena on edistää työn ja opiskelun yhteensovittamista eli lisätä osittaisen opintovapaan käyttöä aikuiskoulutustuella tuettavissa opinnoissa. Työmarkkinakeskusjärjestöjen mukaan aikuiskoulutustuen laskentamallia olisi mahdollista uudistaa myös nykyjärjestelmän perusteita laajemmin niin, että laskennan pohjana olisi henkilön ansion alenema tulorekisteritietojen perusteella maksuperusteisesti. Täysimääräinen tuki perustuisi ansion alentumaan 100 prosentilla, ja soviteltu aikuiskoulutustuki määräytyisi samoilla periaatteilla kuin täysimääräinen tuki. Palkansaajan aikuiskoulutustuen myöntäminen edellyttäisi opiskelusta johtuvaa ansionalentumista. Lisäksi se edellyttäisi, että tukeen oikeuttavat opinnot olisivat laajuudeltaan yhteensä vähintään neljä opinto- tai osaamispistettä ja että opintoja tulisi suorittaa vähintään neljä tai vähintään kaksi opinto- tai osaamispistettä tukikuukautta kohti. 

Työmarkkinakeskusjärjestöjen työelämän asiantuntemukseensa perustama arvio on, että palkansaajan mahdollisuuksia ja kannustimia työn ja opiskelun yhdistämiseen voidaan kuitenkin edistää ilman, että nykyisen järjestelmän perusteista luovuttaisiin. Työmarkkinakeskusjärjestöt katsovat, että nykyisiä säännöksiä kehittämällä voidaan tehokkaasti edistää myös matalasti koulutettujen palkansaajien sekä matalapalkka-aloilla työskentelevien palkansaajien osallistumista työuran aikaiseen opiskeluun, erityisesti työn rinnalla tapahtuvaan osaamisen kehittämiseen. 

Muutoksen toteuttamiseksi ja sen tavoitteiden saavuttamiseksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös aikuiskoulutustuen hakemista ja maksamista koskevia säännöksiä. Esityksen mukaan henkilöllä olisi mahdollisuus saada etukäteen päätös tuen yleisten edellytysten täyttymisestä ja sen lisäksi hänen tulisi tehdä hakemus tuen nostamisesta ja hakemisesta kuukausittain. 

Hakemisen ja maksamisen säännöksiä olisi mahdollista kehittää myös muilla tavoin. Yhtenä vaihtoehtona olisi muuttaa etuuden hakemista siten, että kaikki hakisivat aikuiskoulutustukea nykyisellä, täysimääräistä tukea koskevalla, menettelyllä tekemällä yhden hakemuksen etukäteen. Tämän jälkeen Työllisyysrahasto tarkistaisi henkilön tulotiedot kuukausittain tulorekisteristä ja maksaisi etuuden saatujen tietojen perusteella ilman erillistä hakemusta. Menettelyn on kuitenkin arvioitu lisäävän aikuiskoulutustukea koskevia takaisinperintätilanteita. Tämä johtuu siitä, että vaikka opiskelua koskevat tiedot haettaisiin keskitetysti opinto-oikeudet ja opintosuoritukset sisältävästä Koski-palvelusta, rekisteristä ei ole saatavilla täysin ajantasaista tietoa henkilön suorittamista opinnoista. Koska opintosuoritusten kertymistä ei ole mahdollista seurata samalla tavalla lähes reaaliaikaisesti kuin maksettuja tuloja, suoritettujen opintojen riittävyys olisi jatkossakin tarkoituksenmukaista tarkistaa lukuvuositasolla. Yhden etukäteen tehdyn hakemuksen perusteella toistuvasti kuukausittain henkilön tilille maksettava etuus olisi omiaan lisäämään takaisinperintöjen määrää, jos henkilö ei olisi onnistunut suorittamaan opintoja suunnittelemallaan tavalla. Tämä ei olisi linjassa sen kanssa, että muutosten myötä vaadittavien opintosuoritusten määrää olisi tarkoitus osittain nostaa ja lisäksi vaadittavien opintosuoritusten määrä voisi saman henkilön osalta vaihdella tukikuukausien välillä. Uusien ehdotettavien soviteltua aikuiskoulutustukea koskevien säännösten kannalta on perusteltua, että aikuiskoulutustukeen oikeutettu henkilö hakee sitä kuukausittain ja samalla arvioi tuen nostamisen edellytyksiä omalla kohdallaan.  

Toisena valmistelun aikana tarkasteltuna vaihtoehtona oli siirtyminen kaikkien henkilöiden osalta takautuvan hakemisen malliin, joka vastaisi nykyistä sovitellun aikuiskoulutustuen hakumenettelyä. Tässä vaihtoehdossa henkilöllä ei kuitenkaan olisi mahdollisuutta saada etukäteen varmuutta tukioikeuden syntymisestä omalla kohdallaan. Tässä vaihtoehdossa opiskelun vaihtoehtoiskustannus, tulonmenettäminen, voisi olla esityksen työuran aikaisen opiskelun lisäämistä koskevan tavoitteen vastainen. 

5.1  Vaikutukset kansalaisiin

5.2  Taloudelliset vaikutukset

Etuuden suuruuden määräytymisperusteisiin ehdotetut muutokset supistaisivat aikuiskoulutustuen etuusmenoa arviolta 5,3 prosentilla. Vuoden 2018 etuusmenoon (173,5 miljoonaa euroa) suhteutettuna tämä vähentäisi etuusmenoa runsaalla 9 miljoonalla eurolla vuodessa. Arvio on staattinen eikä sisällä mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia. 

Etuuden suuruuden määräytymisperusteisiin ehdotetut muutokset voivat aiheuttaa käyttäytymismuutoksia, jotka vaikuttavat etuusmenon kehitykseen. Edellä todetulla tavalla ehdotettujen muutosten vaikutukset ovat osin eri suuntaisia. Ehdotuksen toteutuessa tuensaajat, joiden edeltävät ansiot ovat keskimääräistä suuremmat ja joilla on tukikauden aikana merkittäviä ansiotuloja, saisivat nykyistä suurempaa aikuiskoulutustukea, mikä edistää esityksen tavoitteena olevaa työn ja opiskelun yhteensovittamista. Niillä sovitellun aikuiskoulutustuen saajilla, joiden tukikauden aikaiset ansiot ovat pienempiä, tuki kuitenkin pienentyisi. Tämä voi kuitenkin johtaa työn tekemisen lisäämiseen. Täysi etuus pienenee nyt kaikilla tuensaajilla. Tämä voi vähentää täysiaikaisen aikuiskoulutustuen käyttöä, mikä edistää esityksen tavoitteita. Toisaalta soviteltu tuki paranee huomattavasti niillä tuensaajilla, joiden edeltävät ansiot ovat keskimääräistä suuremmat ja joilla tukikuukausien aikana merkittävämpiä ansiotuloja. Tämä lisää sovitellun aikuiskoulutustuen houkuttelevuutta. Niillä sovitellun aikuiskoulutustuen saajilla, joilla tukikuukausien aikaiset ansiot ovat vähäisiä, tuki kuitenkin supistuu.  

Arviossa ei ole mukana sovitellun etuuden tukikuukausien kulumiseen ehdotetun muutoksen vaikutusta. Ehdotuksessa tukikuukausi kuluttaisi vain puoli kuukautta enimmäisajasta, jos korvattava ansioalenema olisi enintään 50 prosenttia. Tämä lisäisi käytettävissä olevien tukikuukausien enimmäismäärää niillä sovitellun aikuiskoulutustuen saajilla, joilla ansioalenema on 50 prosenttia vai vähemmän. Käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka moni nykyisistä soviteltua aikuiskoulutustukea saaneista tuensaajista käyttää kaikki enimmäisajan mukaiset tukikuukautensa. Tukikuukaudet voivat jakautua hyvinkin pitkälle ajanjaksolle, joten enimmäismäärän tukikuukausia käyttävien osuudesta saadaan luotettavia arvioita vasta sitten, kun ensimmäisestä tukijaksosta on kulunut useita vuosia. Tämän johdosta enimmäiskuukausien kulumista koskevan muutoksen mahdollista vaikutusta nykyisten tuensaajien tukikuukausiin arvioitiin kaksinkertaistamalla niiden soviteltujen tukijaksojen tukipäivät, joilla ansioalenema oli 50 prosenttia tai vähemmän. Tämä lisäsi laskelmassa etuusmenoa runsaalla miljoonalla eurolla, jolloin etuusmenon supistuminen jäi laskelmassa runsaaseen 8 miljoonaan euroon. Työllisyysrahaston aineistolla tehtyjen tarkastelujen perusteella selvä vähemmistö soviteltua aikuiskoulutustukea saaneista käyttää nykytilanteessa kaikki enimmäisajan mukaiset tukikuukaudet. Tämän perusteella soviteltujen etuuskuukausien kulumiseen ehdotettu muutos aiheuttaisi luultavasti selvästi pienemmän etuusmenojen kasvun kuin kaavamainen simulointilaskelma tuottaa. 

Enimmäisajan kulumista koskevat muutokset saattaisivat aiheuttaa myös muunlaisia käyttäytymismuutoksia. Soviteltua tukea saaneet etuudensaajat, joiden ansionalenema on nykyisin ollut hieman yli 50 prosenttia, saattaisivat esimerkiksi lisätä tukikuukausien aikaista työskentelyä, jotta ansioalenema olisi 50 prosenttia tai vähemmän. Tämä pienentäisi sovitellun tuen määrää ja vaadittua opintopisteiden suorittamista, mutta toisaalta lisäisi tukikuukausia. Vaikutuksen suuruuden hahmottamiseksi tehtiin simulointilaskelma, jossa tukikuukausien aikaisia ansioita kasvatettiin kaikilla niillä tukijaksoilla, joiden aikana ansionalenema oli 50—75 prosenttia. Ansioita kasvatettiin siten, että ansionalenema oli vajaat 50 prosenttia, jotta tukikuukaudet kuluttaisivat vain puoli kuukautta enimmäisajasta. Ansioiden kasvattaminen pienensi soviteltuja tukia. Simulointilaskelmassa näiden tukijaksojen kesto kuitenkin kaksinkertaistettiin, koska ansioalenema jäi alle 50 prosentin. Yhteensä muutokset kasvattivat etuusmenoa ja enimmäiskuukausien kulumista koskevan muutoksen etuusmenoa kasvattava vaikutus kasvoi yhdestä kahteen miljoonan. Kuten edellä tämäkin käyttäytymismuutoksia hahmottava laskelma luultavasti voimakkaasti yliarvioi etuusmenon kasvua, koska ainoastaan osa lisäkuukausiin oikeutetuista tuensaajista käyttää nykytilanteessakaan kaikkia tukikuukausiaan. 

Yhteensä aikuiskoulutusetuusmenon arvioidaan etuuden laskentaan liittyvien muutosten välittömänä seurauksena supistuvan runsaalla 9 miljoonalla eurolla (staattinen arvio). Jos arviossa otetaan huomioon sovitellun aikuiskoulutustuen enimmäiskuukausien kulumista koskevan muutosehdotuksien mahdolliset vaikutukset, etuusmenon ennakoidaan supistuvan vajaalla 9 miljoonalla. 

Edellä esitetyissä arvioissa käyttäytymismuutoksia arvioitiin vain aikuiskoulutustuen enimmäiskuukausien kulumiseen ehdotettujen muutosten osalta. Aikuiskoulutustuen määräytymisperusteisiin esitetyt muutokset muuttavat tuen suuruutta, joka saattaa vaikuttaa tuen saajamääriin. Esityksessä on haluttu varautua huomattavaan sovitellun aikuiskoulutustuen käytön lisääntymiseen esitettyjen sovitellun tuen muutosten seurauksena. Tämän johdosta sovitellun tuen määräytymisperusteiden lisäksi esitetään muutoksia täyden aikuiskoulutustuen määräytymisperusteisiin, jotta yhteenlaskettu etuusmeno ei uudistuksen seurauksena kasvaisi. Simulointilaskelmien perusteella etuusmenon säilyminen uudistuksen seurauksena suunnilleen muuttumattomana toteutuisi esimerkiksi, jos soviteltuna maksettujen etuuspäivien yhteenlaskettu lukumäärä kokonaisuutena hieman yli kaksinkertaistuisi samalla, kun täytenä maksettujen etuuspäivien lukumäärä pysyisi ennallaan. Lisäksi soviteltujen etuuspäivien lisäystä kohdennettiin niihin edeltävän ansion ja sovittelutulon muodostamiin luokkiin, joissa soviteltu etuus kasvoi. Kuten edellä luvussa 5.1. todetaan taloustieteellisessä tutkimuksessa tällaiset käyttäytymisvaikutukset ovat kuitenkin varsin vaimeita taloudellisten kannustimien muutosten ollessa maltillisia. Lisäksi samalla täysien etuuspäivien lukumäärän oletettaisiin pysyvän ennallaan, vaikka niiden etuustasoa heikennettäisiin. Luultavammin aikuiskoulutustuen etuusmeno tulisi esityksen seurauksena jonkin verran supistumaan. Tämän vuoksi esitykselle ei ole arvioitavissa työllisyysvaikutusta, mutta myöhemmin lausuntoyhteenvedossa todetulla tavalla eräät työmarkkinakeskusjärjestöt ovat työmarkkina-asiantuntemuksensa perusteella esittäneet esimerkin, miten työn ja opiskelun yhdistäminen voisi lisätä työllisyyttä. Arviota esityksen välittömistä vaikutuksista ei kuitenkaan tule sekoittaa etuusmenon tulevaan kehitykseen. Siihen vaikuttavat myös muut tekijät kuin esitetyt muutokset. Aikuiskoulutuksen etuusmeno on kasvanut viime vuosina johtuen aikuiskoulutustukeen osallistuvien määrän kasvusta. Tämän uudistuksen vaikutuksen erottaminen muusta kehityksestä tulee olemaan myös jälkikäteen vaikeaa. Tätä hankaloittaa myös määräytymisperusteiden asteittainen voimaantulo. 

5.3  Vaikutukset viranomaisiin

Ehdotettujen muutosten voimaansaattaminen ja toimeenpano lisäävät työtä Työllisyysrahastossa. 

Tietojärjestelmien tulee siirtymäkauden ajan tukea kahden erilaisen haku- ja päätösjärjestelmän toimeenpanoa sekä mahdollistaa tuen myöntäminen poistuvien ja uusien edellytysten perusteella. Lisäksi uudet aikuiskoulutustuen saamisedellytykset vaativat Työllisyysrahaston järjestelmien kehittämistä. Esimerkiksi etuudensaajan tulojen aleneman seuraaminen edellyttää tietojärjestelmiin uusia ominaisuuksia, koska tukikauden kuluminen ja vaadittavien opintosuoritusten määrä ovat sidoksissa henkilön tulojen alenemaan. Samanaikaisesti lakimuutoksiin perustuvan muutostyön kanssa Työllisyysrahaston on valmistauduttava tulorekisterin käyttöönottoon etuuspalvelun osalta sekä valmisteltava Opetushallituksen Koski-palvelun käyttöönotto.  

Aikuiskoulutustukeen ehdotettavien muutosten toteuttamiseksi Työllisyysrahaston on vuosina 2019 ja 2020 tehtävä muutoksia tietojärjestelmiinsä, ohjeistettava palveluasiantuntijoita ja tiedotettava Työllisyysrahaston asiakkaille muutoksista. Myös aikuiskoulutustuen hakemuspohjat ja päätösten sisältö tulee uusia. Lakimuutosten toteuttaminen vaatii Työllisyysrahastossa erillisen muutosprojektin, jossa olisi muutettava hakijoiden käyttämää sähköistä asiointipalvelua, Työllisyysrahaston sisäistä käsittelyjärjestelmää sekä etuuskäsittelytyön prosesseja. Työllisyysrahaston arvion mukaan projektin kokonaiskestoksi muodostuu noin vuosi, jossa aktiivisen toteutustyön vaihe on noin kuusi kuukautta. Työllisyysrahaston arvion mukaan projektin määrittely, läpivienti, koulutus ja viestintä vaatii Työllisyysrahastossa noin 520 henkilötyöpäivää. Työllisyysrahaston ohjelmistokehityskumppanin arvion mukaan määrittely- ja ohjelmistokehitystyö sekä testaus- ja käyttöönottotyö vaatii noin 260 henkilötyöpäivää.  

Hakemis- ja myöntämismenettelyn muutos lisää huomattavasti Työllisyysrahastossa kuukausittain ratkaistavien hakemusten määrää. Muutosten seurauksena jokainen palkansaajahakija tekee erillisen maksuhakemuksen kuukausittain. Siten myös annettavien päätösten määrä kasvaa. Vuonna 2018 täysimääräistä aikuiskoulutustukea koskevia hakemuksia saapui Työllisyysrahastolle noin 22 630 kappaletta ja sovitellun tuen hakemuksia noin 8 030 kappaletta. Hakemusmäärän kasvua on mahdollista arvioida tarkastelemalla vuoden 2018 kuukausittaista etuudensaajamäärää. Vuonna 2018 tammi-toukokuussa ja syys-joulukuussa aikuiskoulutustuen saajia oli keskimäärin noin 12 000 kuukaudessa. Vuonna 2018 kesäkuukausina aikuiskoulutustuen saajia oli puolestaan keskimäärin noin 4 500 kuukaudessa. Vuoden 2018 etuudensaajien määrän perusteella arvioituna hakemuksia tulisi Työllisyysrahastoon jatkossa vuositasolla noin 121 500 kappaletta, mikä on merkittävä muutos nykyiseen hakemusmäärään. Hakemusmäärä voi olla myös tätä korkeampi, mikäli uudistusten seurauksena kokonaan uudet henkilöt hakevat aikuiskoulutustukea.  

Hakemusten määrän kasvaessa tulee vastaavasti kasvamaan myös niiden perusteella annettavien muutoksenhakukelpoisten päätösten määrä. Odotettavaa on, että päätösmäärän kasvaessa myös etuuden hakijoiden tekemien muutoksenhakupyyntöjen määrä tulee kasvamaan, mikä tarkoittaa valitusasioiden käsittelyyn liittyvän työmäärän lisääntymistä Työllisyysrahastossa. Muutoksenhakuasioiden määrän lisääntyminen voi osin lisätä työmäärää myös ensimmäisenä muutoksenhakuasteena toimivassa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja mahdollisesti myös viimeisenä muutoksenhakuasteena toimivassa vakuutusoikeudessa. 

Toisaalta muutosten myötä maksuhakemusten käsittely Työllisyysrahastossa olisi nopeampaa verrattuna nykyisten sovittelun tuen hakemusten käsittelyyn, koska jatkossa tutkittaisiin ainoastaan tulojen vaikutus maksettavan aikuiskoulutustuen määrään. Ensihakemusten osalta tutkittaisiin samat edellytykset kuin nykytilassa täysimääräisen ja sovitellun tuen hakemusten kohdalla. Koulutuksen kestoa koskevaa vaatimusta ei olisi enää sen jälkeen tutkittava. Toisaalta ratkaistavien ensihakemusten määrä voi lisääntyä jonkin verran, jos hakija käyttää vain puoli tukikuukautta kerralla. Aikuiskoulutustuen ensipäätöksen voisi antaa enintään 15 kuukaudelle ja jos hakija ei olisi tässä ajassa käyttänyt 15 kuukauden enimmäiskestoa täysimääräisesti, olisi hänen tehtävä Työllisyysrahastolle uusi ensihakemus.  

Työllisyysrahaston arvion mukaan muutosten toimeenpano ei edellytä Työllisyysrahaston henkilöstön määrän lisäämistä, sillä ratkaisumenettelyä on mahdollista kehittää poistamalla manuaalisia käsittelyvaiheita. Vuonna 2018 kaikista Työllisyysrahastoon saapuneista hakemuksista yli 90 prosenttia on tullut sähköisen asiointipalvelun kautta, mikä mahdollistaa osaltaan automatisoinnin lisäämisen etuushakemusten käsittelyssä. Erityisesti tilanteissa, joissa etuuden hakijalla ei ole lainkaan tuloja tukikuukauden aikana, aikuiskoulutustukea koskevan hakemuksen ratkaiseminen on mahdollista toteuttaa lähes täysin automatisoidusti. Toisaalta ehdotettujen uudistusten tavoitteena on, että jatkossa työtä ja opiskelua yhdistettäisiin enemmän. Tämä voi lisätä nykyisestä sellaisten maksuhakemusten osuutta, jotka vaatisivat vielä hakemuksen erilliskäsittelyä. On kuitenkin huomattava, että vuoden 2020 alusta alkaen hakemusten käsittely uudistuu joka tapauksessa Työllisyysrahaston ottaessa käyttöön tulorekisterin. Etuuden hakijoiden tulotiedot saadaan jatkossa tulorekisteristä, mikä osaltaan luo edellytyksiä tehostaa etuushakemusten käsittelyä ja ratkaisemista. 

Työllisyysrahasto myös kouluttaa ja perehdyttää palveluksessaan olevia palveluasiantuntijoita sekä kehittää etuuskäsittelyn prosesseja asiakaslähtöisemmiksi. Koska tulojen aleneman merkitys vaadittavien opintosuoritusten määrään ja enimmäiskeston kulumiseen olisi Työllisyysrahaston asiakkaille jatkossa keskeinen tieto, Työllisyysrahasto voi kehittää kotisivuilleen esimerkiksi erilaisia laskureita. Niiden avulla asiakkaiden olisi mahdollista arvioida omaa tilannettaan esimerkiksi siitä, kuinka erilaiset tukikauden aikaiset tulot vaikuttaisivat heidän osaltaan enimmäiskeston kulumiseen tai vaadittavien opintosuoritusten määrään. Lisäksi Työllisyysrahasto voisi kehittää asiointipalveluaan siten, että asiakkaalla olisi jatkossa mahdollisuus saada mahdollisimman reaaliaikainen tieto tukioikeuteensa liittyvistä seikoista. 

Työllisyysrahaston työmäärä vähenisi jonkin verran uuden opintojen riittävään edistymiseen liittyvän säännöksen vuoksi, koska säännös mahdollistaisi tuen takautuvan lakkauttamisen tietyissä tilanteissa. Takautuva lakkauttaminen merkitsisi sitä, ettei Työllisyysrahaston jatkossa enää tarvitsisi hakea myönteisen päätöksen poistamista sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta tilanteissa, joissa olisi selvää, ettei hakijalla ole ollut tarkoitusta suorittaa opintoja laissa edellytetyllä tavalla.