1.1
Laki maatiloille vuosina 2016 ja 2017 myönnettävistä valtiontakauksista
1 §. Lain tarkoitus. Lain nojalla myönnettävien valtiontakausten tarkoituksena olisi turvata maatalouden toimintaedellytykset tilanteessa, jossa maatalouden toimintaympäristön muutokset ovat ajaneet maatalousyrityksiä tilapäisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Tämä toteutettaisiin myöntämällä valtiontakauksia luottolaitosten myöntämille maksuvalmiuslainoille. Tarkoituksena olisi kohdentaa takaukset ja niihin sisältyvä valtiontuki sellaisille maatalousyrittäjille, joilla tilapäisistä maksuvalmiusvaikeuksista selviydyttyään on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan.
2 §. Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön. Maatalousalan EU-lainsäädäntö ja valtiontukisäännöt rajoittavat merkittävästi kansallista lainsäädäntövaltaa esimerkiksi tuensaajia, tuettavia toimenpiteitä, tuen enimmäismäärää ja tukikelpoisia kustannuksia koskien. Ehdotettu laki täydentäisi EU-lainsäädäntöä ja komission päätöksellä hyväksyttävää rahoitusohjelmaa.
Ehdotuksen mukaisen takausjärjestelmän tulee täyttää maito-, sika- ja hedelmä/vihannesalan osalta komission asettamat ehdot kansalliselle rahoitusohjelmalle. Koska rahoitusohjelma voi koskea vain mainittuja tuotantosuuntia, valtiontakaukset muiden maatalouden tuotantosuuntien maksuvalmiuslainoille voitaisiin myöntää de minimis -ehtoisena tukena. Tällöin takausjärjestelmän tulee täyttää maatalousalan de minimis -asetuksen ehdot. Takaus voitaisiin myöntää myös maito-, sika- ja hedelmä/vihannesalalle de minimis -tukena, jos de minimis -tuen yrityskohtainen enimmäismäärä sen mahdollistaa.
3 §. Valtiontakausten myöntövaltuus ja enimmäismäärä sekä takaajan vastuun toteutuminen. Valtiontakaus voitaisiin myöntää Makeran käyttösuunnitelmassa tarkoitukseen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa. Lakiehdotuksen nojalla myönnettyjen valtiontakausten jäljellä oleva yhteismäärä saisi olla samanaikaisesti enintään 160 miljoonaa euroa.
Maa- ja metsätalousministeriö vastaisi Makeran käyttösuunnitelmassa tarkoitusta varten osoitettujen varojen osoittamisesta ELY-keskusten käyttöön.
Kuten rakennetukilain mukaisissa takauksissa, valtion takaajan vastuuseen sekä takautumisoikeuteen liittyvästä edunvalvonnasta vastaisi Mavi. Samoin takaajan vastuun toteutumisesta aiheutuvat maksut suoritettaisiin Makeran varoista, jonne myös tilitettäisiin takautumisoikeuden perusteella saadut korvaukset.
Vastaavasti kuin rakennetukilain nojalla myönnettävissä takauksissa, takaajan vastuun vähentymiseen ja lakkaamiseen, päävelan perimiseen ja takautumisoikeuteen tulisivat sovellettaviksi takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) säännökset. Tarkoitus on, että mainitun yleislain säännökset täydentäisivät lakiehdotuksen valtiontakauksia koskevia säännöksiä.
4 §. Valtiontakauksen kohteena oleva luotto. Takauksen kohteena olevaa luottoa voitaisiin myöntää maatalouden tuotantotoiminnan maksuvalmiuden parantamiseksi. Luoton myöntäisivät rakennetukilain 52 §:ssä tarkoitetut luottolaitokset. Luotonantaja voisi myöntää takauksen kohteena olevan luoton, kun ELY-keskus on tehnyt päätöksen takauksen myöntämisestä.
Koska kyseessä on maatalouden tuottajahintojen laskun aiheuttama maksuvalmiusongelma, takauksen kohteena olevan lainan määrä sidottaisiin maatalousyrittäjän edellisten vuosien tuloihin siten, että lainan enimmäismäärä olisi 30 prosenttia kahden edellisvuoden arvonlisäverottomasta maatalousyrittäjän maataloustuotteiden myyntitulojen ja maataloustukien yhteenlasketusta keskiarvosta. Käytännössä maataloustuet koostuvat eläinten hyvinvointikorvauksesta, luonnonhaittakorvauksesta, ympäristökorvauksesta, luonnonmukaisen tuotannon korvauksesta, maa- ja puutarhatalouden kansallisesta tuesta sekä EU-tulotuesta.
Lainan määrää arvioitaessa voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon maatalousyrittäjän tekemä tuotannollinen investointi, joka lisää maataloustuotteiden myyntitulojen tai maataloustukien määrää, mutta joka on valmistunut siten, ettei sen vaikutus näy yrityksen kahden edellisvuoden liikevaihdossa. Tällöin laina voitaisiin myöntää investoinnin jälkeisen, sen vaikutukseen perustuvan laskennallisen liikevaihdon perusteella. Laskennallinen liikevaihto selvitettäisiin esimerkiksi rakennetukilain mukaisesti myönnetyn investointituen edellytyksenä olleen liiketoimintasuunnitelman tai vastaavan suunnitelman perusteella.
Takauksen kohteena olevan lainan enimmäismäärä olisi 110 000 euroa ja vähimmäismäärä 30 000 euroa. Tällöin maatalousyrittäjän myyntitulojen ja maataloustukien yhteenlasketun määrän tulee olla keskimäärin vähintään 100 000 euroa, jotta takauksen myöntämisen alaraja täyttyy. Laina-aika olisi enintään seitsemän vuotta, johon voisi sisältyä enintään kaksi lyhennysvapaata vuotta, jos tämä on tarpeen takauksen saajan tilapäisten taloudellisen vaikeuksien vuoksi. Lyhennysmaksujen lykkäykset myöntäisi luotonantaja.
Luoton ehtojen muuttamiseen ja siirtämiseen toiselle luotonantajalle tai maatalousyrittäjälle sovellettaisiin rakennetukilain 27 §:ää.
5 §. Valtiontakauksen saaja. Takausta voitaisiin myöntää maatalousyrittäjille. Maatalousyrittäjäksi katsottaisiin luonnolliset henkilöt tai yksityisoikeudelliset yhteisöt, jotka elinkeinonaan harjoittavat maatilalla maataloutta. Maatalouden ja maatilan käsitteet olisivat vastaavat kuin rakennetukilaissa. Valtiontakaus voitaisiin myöntää pk-yritysten kokoluokkaan kuuluville maatalousyrittäjille. Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun komission suosituksen (2003/361/EY) 2 artiklan mukaan pk-yritysten luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa. Nämä jaetaan vielä pieniin yrityksiin (vähemmän kuin 50 työntekijää ja liikevaihto tai tase enintään 10 miljoonaa euroa) ja mikroyrityksiin (vähemmän kuin 10 työntekijää ja liikevaihto tai tase enintään 2 miljoonaa euroa).
Maatalousalan de minimis -asetuksen nojalla myönnettävän takauksen saajalle asetetuista edellytyksistä säädetään mainitun asetuksen 4 artiklan 6 kohdan a alakohdassa. Kyseisen kohdan mukaan takauksista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos edunsaajaa ei ole asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi eikä tämä täytä kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yritys voitaisiin asettaa konkurssiin tai aloittaa yrityssaneeraus. Kyseisten menettelyjen edellytyksistä säädetään tarkemmin konkurssilaissa (120/2004) ja yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993). Rahoitusohjelmaan sisältyviä takauksia ei voitaisi komission asettamien ehtojen mukaan myöntää sellaiselle vaikeuksissa olevalle yritykselle, jota tarkoitetaan maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020 annettujen Euroopan unionin suuntaviivojen 35 kohdan 15 alakohdassa. Kyseisen kohdan edellytykset vastaavat komission tiedonannon, suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (2014/C 249/01), mukaisia edellytyksiä, joita nykyään sovelletaan myös rakennetukilain nojalla myönnettävissä tuissa. Kansallisessa lainsäädännössä kuitenkin viitattaisiin ensiksi mainittuihin suuntaviivoihin, koska rahoitusohjelma hyväksytään niiden nojalla. Pk-yrityksiin sovellettavat yrityksen vaikeuksissa olon kriteerit perustuvat käytännössä useimmiten yleistäytäntöönpanomenettelyn edellytysten täyttymiseen tai siihen, että yritys on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan tai yli puolet tilinpäätöksen mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin niin sanotusta deggendorf -ehdosta, jonka tulee ilmetä valtiontukea koskevassa kansallisessa lainsäädännössä. Edellä mainituissa maatalousalan valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa kyseinen ehto ilmenee kohdasta 27.
6 §. Kannattavan toiminnan vaatimus. Tarkoituksena ei ole, että valtiontakaus myönnettäisiin maatalousyrittäjille, joilla on merkittävä riski ajautua konkurssiin tai muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn maksuvalmiuslainan muodossa annetusta lisärahoituksesta huolimatta. Tämän vuoksi takauksen myöntämisen ehtona olisi, että maatalousyrittäjän, jolle takaus ja sen kohteena oleva luotto myönnettäisiin, harjoittamalla maataloudella on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan tilapäisten maksuvalmiusongelmien poistumisen jälkeen. Tämän arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös maksuvalmiuslainan takaisinmaksun ja takausmaksujen vaikutus yritystoiminnan toimintaedellytyksiin. Lähtökohtaisesti yritystoiminnan kannattavuutta arvioitaisiin vastaavasti kuin rakennetukilain mukaisten investointien valtiontakauksissa, lukuun ottamatta tiettyjä vain investointituelle asetettuja edellytyksiä, kuten yrittäjätulovaatimusta.
7 §. Valtiontakauksen hakeminen ja myöntäminen. Valtiontakausta haettaisiin Mavin vahvistamalla lomakkeella paikallisesta ELY-keskuksesta. Hakemukseen tulisi liittää takauksen myöntämisen edellytysten arvioinnin kannalta välttämättömät asiakirjat, selvitykset ja suunnitelmat. Mavi antaisi määräyksen hakemuksen liitteeksi edellytetyistä asiakirjoista. Takaukseen liittyvät selvitykset ja menettelyt on tarkoitus pitää mahdollisimman kevyinä sekä takauksen hakijalle että hallinnolle. Käytännössä takauksen myöntämiseksi tarvittaisiin pankin luottolupaus, kahden edellisen vuoden maatalouden verolomake 2 (maatalouden veroilmoitus) sekä maksuvalmiussuunnitelma. Maksuvalmiussuunnitelmalla osoitettaisiin kannattavuutta kuvaavien tunnuslukujen avulla yrityksen pidemmän aikavälin kannattavan toiminnan edellytykset sekä perusteet sille, että haetun lainan määrä vastaa todellista tarvetta. Tarvittaessa hakijalta edellytettäisiin myös tiettyjen yrityksen taloudellisten tunnuslukujen esittämistä sen selvittämiseksi, ettei kyseessä ole edellä 5 §:n kohdalla selostettu vaikeuksissa oleva yritys.
Maatalousalan de minimis -asetuksen 6 artiklan 1 kohta edellyttää, että jäsenvaltion on saatava tuen kohteena olevalta yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus kaikesta muusta sille kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana myönnetystä de minimis -tuesta. Tämän vuoksi silloin, kun takaukseen sisältyvä tuki myönnetään de minimis -tukena, hakijalta edellytettäisiin lisäksi selvitystä hakijalle jo myönnetystä ja maksetusta de minimis -tuesta. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio saa myöntää uuden de minimis -tuen vasta varmistuttuaan siitä, ettei tuen myöntäminen nosta kyseiselle yritykselle myönnetyn de minimis -tuen kokonaismäärää yli 15 000 euron enimmäismäärän tai yli jäsenvaltiolle asetetun ylärajan. Jos tuen yritys- tai jäsenvaltiokohtaiset enimmäismäärät täyttyvät uuden tuen myöntämisen vuoksi, tukeen ei saa soveltaa maatalousalan de minimis -asetusta. Tukea myönnettäessä tulee myös varmistaa, että kaikkia maatalousalan de minimis -asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä noudatetaan.
Väliaikaisen valtiontakauksen on tarkoitus olla kertaluonteinen tuki. Takauksiin olisi käytettävissä tietty myöntövaltuus, jonka rajoissa takaukset voitaisiin myöntää. Lakiehdotuksen 8 §:n 2 momentissa säädettäisiin takauksen enimmäismäärän suhteellisesta alentamisesta, jos hakemusten perusteella laskettu yhteismäärä ylittäisi myöntövaltuuden. Tämän vuoksi takauksen hakemiselle asetettaisiin hakuaika. Hakuaika asetettaisiin Mavin määräyksellä, jotta se olisi mahdollista määrittää tilannekohtaisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ottaen huomioon komission päätöksenteon ja toimeenpanon valmistumisessa tarvittavan ajan.
Takauksen myöntäisi ELY-keskus. Takauksen myöntämisen edellytyksenä olisi, että luotonantaja on hyväksynyt takausta koskevaan hakemukseen sisältyvän lainan määrän ja lainaehdot. Käytännössä hakijan tulisi osoittaa tämä kirjallisen luottolupauksen avulla. Koska kyse on tuesta tilapäisissä maksuvalmiusvaikeuksissa oleville maatiloille, takauksia voitaisiin myöntää vain vuosien 2016 ja 2017 aikana. Myös komissio on edellyttänyt rahoitusohjelman mukaisten takausten myöntämistä nopeasti lyhyehkön ajan sisällä. Tarkoituksena on, että takaukset myönnettäisiin kaikille tukikelpoisille hakijoille yhden, Mavin määräyksellä asetettavan hakuajan jälkeen heti, kun se toimeenpanon puolesta on käytännössä mahdollista. Takauksen kohteena olevan lainan nostamiseen ei edellytettäisi rakennetukilain mukaista lainan nostolupaa. Myöskään rakennetukilain mukaista vastavakuutta ei edellytettäisi.
Jos takauksen enimmäismäärää luoton määrästä alennettaisiin käytettävissä olevien varojen vähyyden vuoksi, Mavi laskisi enimmäismäärän hakuajan jälkeen ja ilmoittaisi tästä. Tämän vuoksi päätökset takausten myöntämisestä voitaisiin tehdä vasta Mavin asiaa koskevan ilmoituksen jälkeen.
Vastaavasti kuin rakennetukilain mukaisissa takauksissa, valtiontakaus tulisi voimaan sen jälkeen, kun sen kohteena oleva laina on nostettu. Samoin takaussitoumus ei sitoisi valtiota, jos sen kohteena olevaa luottoa ei nosteta vuoden kuluessa takauksen myöntämisestä.
Pykälän valtuuden nojalla Mavi antaisi tarkempia määräyksiä takauksen hakemiselle asetettavasta määräajasta, hakemisessa käytettävistä lomakkeista, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista, suunnitelmien ja selvitysten esitystavasta sekä hakemisen menettelyistä.
8 §. Valtiontakauksen ja siihen sisältyvän tuen määrä. Takaus voisi koskea enintään 70 prosenttia takauksen kohteena olevan luoton määrästä koko laina-aikana ja olla enintään 77 000 euroa maatalousyrittäjää kohden.
Koska takauksen myöntövaltuutta on käytettävissä rajallinen määrä, 70 prosentin enimmäismäärää voitaisiin alentaa, jos hakemusten perustella laskettu takausten yhteismäärä ylittäisi myöntövaltuuden enimmäismäärän, eikä takausta voitaisi myöntää haetun mukaisesti kaikille tukikelpoisuusehdot täyttäville hakijoille. Tällöin takaus myönnettäisiin kaikille tukikelpoisille hakijoille myöntövaltuuden rajoissa siten, että takaus olisi alle 70 prosenttia lainan määrästä. Jos myöntövaltuus riittää kaikkiin hakemuksiin, takaukset myönnettäisiin hakemusten mukaisesti. Jos ehdotettua takauksen enimmäismäärää alennettaisiin, Mavi laskisi ja ilmoittaisi takauksen prosentuaalisen enimmäismäärän hakuajan päättymisen jälkeen. Näin takausta hakevat maatalousyrittäjät ja takauksen kohteena olevan luoton myöntävät luottolaitokset voisivat varautua ja tarvittaessa reagoida takauksen enimmäismäärän muutokseen. Ehdotetun 7 §:n mukaan ELY-keskukset voisivat tehdä päätökset takausten myöntämisestä vasta Mavin ilmoituksen jälkeen.
Rahoitusohjelman mukaiseen valtiontakaukseen sisältyvän tuen määrä ei saa olla yli 15 000 euroa maatalousyrittäjää kohden. Rajoite sisältyy komission ehtoihin ohjelman hyväksymisestä. Maatalousalan de minimis -asetuksen mukaan tuen enimmäismäärä yritystä kohden on myös 15 000 euroa, mutta sen täyttymistä tarkastellaan kolmen verovuoden jaksoissa.
Sekä rahoitusohjelman mukaiseen takaukseen että maatalousalan de minimis -asetuksen nojalla myönnettävään takaukseen sisältyvän tuen tulee olla läpinäkyvää. Tämä varmistetaan soveltamalla tukielementin laskentaan EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia laskentamenetelmiä.
Lakiehdotuksen mukaiseen takaukseen sisältyvän tuen laskennassa käytettäisiin komissiolle osana rahoitusohjelmaa toimitettua bruttoavustusekvivalentin laskentamenetelmää, jonka komissio hyväksyisi osana ohjelmaan annettavaa valtiontukipäätöstä. Laskentamenetelmä vastaisi periaatteiltaan rakennetukilain nojalla myönnettävissä takauksissa sovellettavaa komission vuonna 2011 hyväksymää laskentamenetelmää, kuitenkin eräiltä osiltaan muutettuna maksuvalmiuslainoille myönnettävien valtiontakausten erityispiirteet huomioon ottaen. Samaa laskentamenetelmää käytettäisiin sekä rahoitusohjelman mukaisissa valtiontakauksissa että maatalousalan de minimis -asetuksen nojalla myönnettävissä takauksissa. Laskentamenetelmässä otetaan huomioon jäljempänä 9 §:n kohdalla selostetut takauksen saajalta perittävät takausmaksut siten, että ne vähennetään takaukseen sisältyvän tuen määrästä. Tämä on perusteltua, koska perittävät maksut alentavat maatalousyrittäjän nettomääräistä tukea. Samoin kuin rakennetukilain mukaisissa valtiontakauksissa maa- ja metsätalousministeriö laskisi takaukseen sisältyvän tuen määrän ja ilmoittasi siitä ennen tukijärjestelmän toimeenpanon alkamista.
9 §. Valtiontakauksesta perittävät maksut ja luotonantajalle suoritettava korvaus. Valtiontakauksesta perittäisiin takauksen saajalta vastaavat takausmaksut kuin rakennetukilain nojalla myönnetystä valtiontakauksesta. Myös luotonantajan korvaukseen takausluoton hoitamisesta sovellettaisiin rakennetukilakia. Takausmaksuista ja luotonantajan korvauksesta säädetään rakennetukilain 55 §:ssä ja maatalouden rakennetuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (240/2015) 48 §:ssä. Maksuina perittäisiin kertamaksu, jonka suuruus on 0,75 prosenttia takauksen määrästä, kuitenkin enintään 200 euroa, ja lisäksi puolivuosittain jälkikäteen maksu, jonka suuruus on 0,75 prosenttia takauksen kulloinkin jäljellä olevasta määrästä. Luotonantaja voisi hakea Mavilta puolivuosittain korvauksena 0,2 prosenttia takauksen kulloinkin jäljellä olevasta määrästä. Rakennetukilain 55 §:n mukaan valtiontakauksesta perittävät maksut tuloutetaan Makeraan.
10 §. Tarkastusoikeus ja tarkastuksen suorittaminen. Maa- ja metsätalousministeriön, Mavin sekä ELY-keskuksen tarkastusoikeuteen ja tarkastuksen suorittamiseen sovellettaisiin rakennetukilain 44 ja 45 §:ää.
Rakennetukilain 44 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö ja Mavi voivat suorittaa tuen myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyvien edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi tuen myöntäjiin, välittäjiin ja saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Vastaava oikeus on tuen välittäjien ja saajien osalta ELY-keskuksilla.
Rakennetukilain 45 §:n 1 momentin mukaan tarkastus voi koskea valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tuettavan toimenpiteen ja tuen käytön kannalta merkityksellisiä rakennuksia, toimitiloja, olosuhteita, tietojärjestelmiä ja asiakirjoja. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Tilintarkastajaan ja tarkastustehtävän suorittamiseen sovellettavista säännöksistä säädetään pykälän 2 momentissa. Lain 45 §:n 3 momentin mukaan tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä säädetään hallintolain 39 §:ssä. Pykälän 4 ja 5 momentissa säädetään asiakirjojen ja muun aineiston haltuunotosta tarkastuksessa sekä virka-avusta.
11 §. Seuranta ja tietojen säilyttäminen. Valtiontakauksen kohteena olevan luoton seurantaan sekä tietojen säilyttämiseen sovellettaisiin rakennetukilain 41 ja 43 §:ää.
Rakennetukilain 41 §:n mukaan luotonantajan on järjestettävä tuen kohteena olevan lainan hoitamista ja korkotuen kulumista koskeva seuranta sekä toimitettava Maville lainan myöntämistä, nostamista, lyhentämistä ja korkotukilainan koron suorittamista koskevat tiedot ja viivytyksettä huolehdittava tuen kohteena olevaa lainaa koskevien muutosten tekemisestä tietojärjestelmiinsä.
Rakennetukilain 43 §:n mukaan tietojärjestelmään sisältyviä tietoja säilytetään kymmenen vuotta tuen myöntämistä koskevan päätöksen tekemisestä. Takausta koskevia tietoja on säilytettävä takauksen voimassaolon ajan tai, jos valtion takaajan vastuu on toteutunut, niin kauan kuin takautumissaatavaa voidaan periä.
Maatalousalan de minimis -asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan kaikki asetuksen soveltamista koskevat tiedot on taltioitava ja koottava. Yksittäistä de minimis -tukea koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan tuen myöntämispäivästä. Tukiohjelmaa koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan siitä päivästä, jolloin ohjelmasta myönnetään viimeinen yksittäinen tuki. Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen mainittuun artiklaan.
12 §. Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus. Takauksen saajan ja luotonantajan tiedonanto- ja avustamisvelvollisuuteen sovellettaisiin rakennetukilain 22, 40 ja 54 §:ää.
Rakennetukilain 22 §:n mukaan tuen saaja on velvollinen antamaan ELY-keskukselle tuettavaa toimenpidettä, sen edistymistä sekä tuen käyttöä koskevat oikeat ja riittävät tiedot sekä viivytyksettä ilmoitettava ELY-keskukselle sellaisista asemaansa, toimintaansa tai tuettavaa toimenpidettä koskevista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta tuen maksamisen edellytyksiin. Pykälän mukaan tuen saaja on velvollinen avustamaan rakennetukilain 44 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittajaa antamalla korvauksetta tarkastustehtävän suorittamiseksi välttämättömät tiedot ja tarkastuksen kohdetta koskevat selvitykset sekä tarvittaessa esittelemällä tuettavaa toimenpidettä.
Rakennetukilain 40 §:n 1 momentin mukaan tuen saajan on pyynnöstä esitettävä liiketoimintasuunnitelman toteutumista sekä tuen seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia koskevat selvitykset ELY-keskukselle.
Rakennetukilain 54 §:n mukaan luotonantajan on ilmoitettava ELY-keskukselle tuen kohteena olevan lainan siirtämisestä toiselle luotonantajalle sekä sellaisista rakennetukilain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetuista lainan ehtojen muutoksista, jotka eivät edellytä ELY-keskuksen lupaa. Saman pykälän mukaan luotonantajan tulee takauksen kohteena olevaa lainaa hoitaessaan ottaa huomioon valtion etu takaajana sekä viivytyksettä ilmoittaa Maville sellaisista tuen saajan taloudellista asemaa, tuen kohteena olevaa lainaa tai lainan vakuutena olevan omaisuuden arvoa koskevasta muutoksesta, jolla voi olla vaikutusta valtion asemaan takaajana. Edelleen saman pykälän mukaan luotonantajalla ja keskusrahalaitoksella on velvollisuus yksilöidystä pyynnöstä luovuttaa maa- ja metsätalousministeriölle, Maville sekä ELY-keskukselle sellaisia tuen saajaa koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä lainaan liittyvän tuen myöntämisen edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi. Luotonantajan ja keskusrahalaitoksen tiedonantovelvollisuus koskee myös salassa pidettäviä tietoja, eikä tietoja ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on viranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitamiseksi luovutettu.
13 §. Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Maa- ja metsätalousministeriön, Mavin sekä ELY-keskuksen oikeuteen saada ja luovuttaa tämän lain nojalla myönnettyjä valtiontakauksia koskevia tietoja sovellettaisiin rakennetukilain 61 §:ää. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan eri tukijärjestelmien sääntelyä on pyritty yhtenäistämään, minkä vuoksi mainitun lain 61 §:n mukaan viranomaisen oikeuteen saada ja luovuttaa tukea koskevia tietoja sovelletaan maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) 64 §:ää.
Lain 28/2014 64 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, Mavilla sekä ELY-keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muulta viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta taholta sellaisia hakijaa tai tuen saajaa, tämän taloudellista asemaa ja liike- tai ammattitoimintaa, julkisista varoista myönnettyä rahoitusta tai muuta tuen kannalta merkityksellistä olosuhdetta koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tukea koskevan asian käsittelemiseksi. Pyydetyn tiedon yhteys käsiteltävään asiaan ja tiedon välttämättömyys on perusteltava tietoa pyydettäessä. Saman pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, Mavilla sekä ELY-keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa muulle viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle ja EU:n toimielimelle sellaiset laissa säädettyä tehtävää hoidettaessa saadut, tuen saajaa koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle tai toimielimelle säädetyn tarkastustehtävän suorittamiseksi tai sen valvomiseksi, että EU-lainsäädäntöä on noudatettu. Edelleen saman lainkohdan mukaan Mavilla ja ELY-keskuksella on oikeus korvauksetta saada verohallinnolta edellä tarkoitettuun tehtävään liittyvät tuen hakijaa ja saajaa koskevat viimeksi vahvistettua verotusta koskevat tiedot verohallinnon rekisteristä. Tiedot voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoa pyytävän on esitettävä selvitys luovutettavien tietojen asianmukaisesta suojaamisesta. Saatuja tietoja ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon niitä on pyydetty.
14 §.Muutoksenhaku. Lakiehdotuksen mukaiseen ELY-keskuksen päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituskirjelmä voitaisiin toimittaa myös päätöksen tehneelle viranomaiselle, jonka olisi viipymättä toimitettava valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.