1.1
Laki työajasta kotimaanliikenteen aluksissa
1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että laki koskisi nimenomaisesti merityösopimuslaissa (756/2011) tarkoitettua työtä suomalaisessa kotimaanliikenteessä käytettävässä aluksessa. Rajaus korvaisi osan voimassa olevan lain 3 §:ään sisältyvistä soveltamisalarajauksista. Lakia ei merityösopimuslakiin kohdistuvan viittauksen johdosta sovellettaisi esimerkiksi valtion puolustus- tai rajavartiotarkoituksiin käytettävissä aluksissa. Työnantajan puolisoon tai lapseen taikka henkilöön, joka saa palkkansa yksinomaan voitto-osuutena, laki soveltuisi vain siinä tapauksessa, että heidän katsottaisiin työskentelevän työntekijän asemassa.
Rajauksella korvattaisiin myös voimassa olevan lain 3 §:n 2 momentti, jonka mukaan lakia ei sovelleta työhön, jota tehdään alusta seuraamatta vain aluksen ollessa kiinnitettynä laituriin tai varmalla ankkuripaikalla, jos mainitut työt kuuluvat jonkin muun työaikaa koskevan lain alaan taikka jos työtä on pidettävä pelkästään tilapäisenä tarkastus-, huolto-, luotsaus- tai muuna näihin rinnastettavana työnä. Vastaava rajaus sisältyy nimittäin myös merityösopimuslakiin.
Alustyötä koskeva työaikasääntely eroaisi riippuen siitä, millä vesialueella alus liikennöi tai työntekijä työskentelee. Työaikalainsäädännön soveltuvuutta arvioitaessa ensimmäinen rajanveto tehtäisiin merityöaikalain ja kotimaanliikenteen työaikalain välillä. Kotimaanliikennettä olisi Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuva liikenne. Merityöaikalaki puolestaan koskee lähinnä ulkomaanliikennettä. Rajanveto näiden säädösten välillä perustuu pääsäännölle, jonka mukaan aluksen pääasiallinen liikennöintialue määrittelee, kumpaa lakia työhön sovelletaan.
Toinen rajanveto koskisi kotimaanliikenteessä sitä, sovelletaanko työhön meriliikennettä vai sisävesiliikennettä koskevia säännöksiä. Tätä varten lain 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan lain sisävesi- ja meriliikennettä koskevien säännösten soveltuminen määräytyisi sen perusteella, kummalla vesialueella työntekijä pääasiallisesti työskentelisi.
Koska työntekijät yleensä työskentelevät vain yhdellä aluksella, työntekijän pääasiallinen työskentelyalue ja aluksen pääasiallinen liikennöintialue vastaisivat toisiaan. Pääasiallisuuskriteeriä joudutaan arvioimaan silloin, kun alus liikennöi Saimaan kanavan kautta sekä merialueilla että sisävesillä. Alus voi esimerkiksi liikennöidä säännönmukaisesti rannikkokaupungin ja sisävesillä sijaitsevan sataman välillä. Pääasiallisuuskriteeri merkitsee sitä, että meriliikennettä tai sisävesiliikennettä koskevien säännösten soveltuminen ratkeaa sen perusteella, kummalla vesialueella alusta käytetään suuremman osan ajasta. Arvioinnissa otetaan huomioon vain se aika, jonka alus on kulussa.
Suomessa on myös aluksia, jotka liikennöivät rannikkokaupunkien välillä, mutta saattavat jossakin määrin kulkea myös jokea pitkin. Pääasiallisuuskriteeri merkitsisi tällaisessa tilanteessa kuitenkin sitä, että aluksen työntekijöihin sovellettaisiin meriliikennettä koskevia säännöksiä.
Jos työntekijä työskentelee saman työnantajan palveluksessa useammalla aluksella, joista osa liikennöi sisävesillä ja osa meriliikenteessä, olisi arvioitava, kummalla vesialueella työntekijä yleensä työskentelee suuremman osan ajasta. Tarkoituksena on, ettei pääasiallisuuskriteeriä arvioitaisi kovin lyhyellä ajanjaksolla, kuten yksittäisen työjakson aikana, vaan yleisemmällä tasolla.
Jos pääasiallisesti meriliikenteessä toimiva alus siirretään määräajaksi toimimaan yksinomaan sisävesillä, olisi kuitenkin työhön tuona aikana sovellettava sisävesiliikennettä koskevia työaikasäännöksiä aluksen liikennöintialueeseen perustuvan pääasiallisuuskriteerin mukaisesti.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka sisältö vastaisi voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 5 kohtaa. Sen mukaan lakia ei sovellettaisi ensinnäkään työhön, jota tekee aluksen päällikkö, jos aluksessa hänen lisäkseen on työssä vähintään neljä henkilöä, joista yhdellä on perämiehen pätevyys, paitsi mitä 10, 12 ja 12 c §:ssä säädetään. Lakia ei myöskään sovellettaisi lain 11 ja 12 §:ää lukuun ottamatta merialueilla työhön, jota tehdään kalastusaluksessa.
2 §.Kotimaanliikenteen määritelmä. Voimassa olevan pykälän mukaan kotimaanliikenteellä tarkoitetaan liikennettä Suomen rajojen sisäpuolella sekä Saimaan kanavan vuokra-alueella ja siihen välittömästi liittyvillä Neuvostoliiton vesialueilla. Pykälää ehdotetaan ajantasaistettavaksi siten, että kotimaanliikenteeseen rinnastettaisiin liikenne Saimaan kanavan ja siihen välittömästi liittyvien Venäjän vesialueiden kautta Viipuriin sekä liikenne Vihrevojn ja Viipurin välillä. Muutos olisi tekninen.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa pykälää. Sen mukaan lakia sovellettaisiin silloinkin, kun aluksella liikennöidään tilapäisesti 1 momentissa tarkoitettujen vesialueiden ulkopuolella. Näin ollen laki soveltuu, vaikka muutoin kotimaanliikenteessä toimiva alus kulkee tilapäisesti Suomen aluevesirajojen ulkopuolella.
3 §.Poikkeukset soveltamisalasta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska lain soveltamisalan ehdotetaan määräytyvän merityösopimuslain mukaisesti (katso 1 §:n yksityiskohtaiset perustelut). Merityösopimuslakiin liittyvät soveltamisalarajaukset vastaavat pitkälti voimassa olevan lain 3 §:n soveltamisalarajauksia. Muutoksesta seuraa kuitenkin joitakin soveltamisalalaajennuksia, jotka ovat sisävesiliikenteen työaikadirektiivin täytäntöönpanon johdosta tarpeellisia. Lakia sovellettaisiin muun muassa merityösopimussuhteessa työskentelevään lääkäriin, joka on otettu työhön yksinomaan sairaanhoitoa varten. Lisäksi lakia sovellettaisiin työnantajan puolisoon ja lapsiin sekä henkilöön, joka saa palkkansa yksinomaan voitto-osuutena, jos heidän katsottaisiin työskentelevän merityösopimuslain mukaisessa työsuhteessa.
9 a §.Ylityön enimmäismäärä sisävesiliikenteessä. Esityksessä ehdotetaan lakiin uutta 9 a §:ää, jossa rajoitettaisiin ylitöiden määrää sisävesiliikenteessä. Säännös olisi tarpeen sisävesiliikenteen työaikadirektiivin 3 lausekkeen vuoksi. Kyseisen lausekkeen mukaan keskimääräinen työaika viikossa ei saa ylittää 48 tuntia 12 kuukauden viiteajanjakson aikana. Enimmäistyöaika viiteajanjakson aikana on direktiivin mukaan 2304 tuntia. Viiteajanjaksoa lyhyemmissä työsuhteissa sallittu enimmäistyöaika lasketaan suhteessa aikaan. Lisäksi direktiivin 4 lausekkeessa säädetään työajan viikoittaisesta enimmäismäärästä, joka on 84 tuntia.
Pykälän mukaan ylityötä saisi teettää enintään 384 tuntia vuodessa. Tämä ylityörajoitus koskisi vuorokautisen ja viikoittaisen ylityön kokonaismäärää. Rajoitus koskisi vain sisävesiliikennettä. Tämä 384 tunnin raja perustuisi suoraan direktiivin vaatimuksiin (40 säännöllisen työajan työtuntia + 8 ylityötuntia 48 viikon aikana).
Jos työntekijä työskentelisi alle vuoden pituisessa määräaikaisessa työsuhteessa, olisi ylitöiden keskimääräinen enimmäismäärä viikkoa kohden kahdeksan tuntia. Työnantaja voisi jo työsopimusta laadittaessa laskea ylitöiden keskimääräisen enimmäismäärän. Jos esimerkiksi määräaikainen työsopimus on kestoltaan 3 kuukautta (12 viikkoa), voisi ylitöitä teettää työsuhteen aikana enintään 96 tuntia. Kysymys olisi tällöin siis keskimääräisestä ylitöiden määrästä. Yhdellä viikolla ylityötunteja voisi siten olla enemmänkin kuin kahdeksan, kunhan ylitöiden määrä työsuhteen aikana tasoittuu sallittuun määrään ja päivittäiset sekä viikoittaiset lepoajat täyttyvät.
10 §. Poikkeukset ylityörajoituksista. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevaa lakia, mutta myös uudessa 9 a §:ssä tarkoitetuista ylityörajoituksista voitaisiin poiketa 10 §:ssä tarkoitetuilla poikkeuksellisilla syillä. Lisäksi pykälän 1 momentin 2 kohdassa olevaa viittausta merilakiin täsmennettäisiin.
11 §.Päivittäiset lepoajat. Voimassa olevan pykälän 2 momentissa viitataan lailla 409/1996 kumottuun 6 §:n 2 momenttiin, jota vastaava säännös on nykyisen lain 22 §:n 2 momentissa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittauksen sijasta mainittaisiin nimenomaisesti lainkohdan koskevan tilannetta, jossa työ- tai virkaehtosopimuksella on sovittu työajan järjestämisestä kuutta tuntia pidempiin vuoroihin. Säännös vastaisi nykytilaa, ja se olisi luonteeltaan tekninen.
12 §.Vuorokautinen lepoaika. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään siitä, että työntekijälle on jokaisen seitsemän päivän jakson aikana annettava yhteensä vähintään 77 tunnin lepoaika. Direktiivin liitesopimuksen 7 lausekkeen mukaan lepoaika ei saa olla vähemmän kuin 84 tuntia seitsemän päivän aikana. Tästä johtuen pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että sisävesiliikenteessä seitsemän päivän jakson aikana on annettava vähintään 84 tunnin lepoaika. Meriliikenteessä vähimmäisvaatimus olisi edelleen 77 tunnin lepoaika seitsemän päivän jaksoa kohden.
12 a §.Viikkolepo. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa pykälää. Jos työntekijän työ- ja vapaa-aikojen määräytymisessä ei noudatettaisi vuorottelujärjestelmää, työntekijälle olisi annettava kerran viikossa vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Säännös kattaa sisävesiliikenteen työaikadirektiivin 5 lausekkeen vaatimukset, jos peräkkäisiä työpäiviä on viisi tai vähemmän. Lausekkeen mukaan 1.—10. työpäivältä on annettava 0,2 lepopäivää kutakin peräkkäistä työpäivää kohden. Viikkoleposäännös mahdollistaa kuitenkin tilanteen, jossa peräkkäisiä työpäiviä on viikossa kuusi.
Direktiivi edellyttää kuudelta peräkkäiseltä työpäivältä 1,2 lepopäivää (0,2 x 6). Direktiivin liitesopimuksen mukaan osittaiset lepopäivät lisätään peräkkäisten lepopäivien vähimmäismäärää koskevaan laskelmaan, ja ne myönnetään vain kokonaisina päivinä. Tästä syystä 2 momentissa säädettäisiin sisävesiliikenteen osalta siitä, että työntekijän työskenneltyä viitenä viikkona vähintään kuutena päivänä viikossa, olisi työntekijälle annettava viikkolevon yhteydessä ylimääräinen vähintään 24 tunnin pituinen viikkolepo. Kuusipäiväisten viikkojen ei tarvitsisi olla peräkkäisiä, vaan niiden välissä voisi olla lyhyempiäkin työviikkoja.
18 §.Vuorottelujärjestelmä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan sisävesiliikenteessä vuorottelujärjestelmään perustuvien peräkkäisten työpäivien enimmäismäärä olisi 31 työpäivää. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön sisävesiliikenteen työaikadirektiivin 5 lausekkeen 1 kohta. Säännös ei koskisi meriliikennettä.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa työntekijän oikeus lepopäiviin silloin, kun työsuhteessa noudatetaan työ- ja vapaajaksojen määräytymisessä vuorottelujärjestelmää. Jos työsuhteessa ei noudatettaisi vuorottelujärjestelmää, lepopäiväoikeus määräytyisi 12 a §:n mukaisen viikkolepoa koskevan säännöksen mukaisesti.