8.2
Merityösopimuslaki
1 luku Yleiset säännökset
3 §.Työsopimuksen muoto ja sisältö. Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentissa edellytetään työsopimukselta kirjallista muotoa ja vähimmäissisältöä. Pykälän 3 momentin mukaan työntekijän tulee saada tarpeellisiksi katsomansa tiedot aluksen voimassa olevista katsastustodistuksista ja aluksen liikennealueesta. Pykälän 4 momentin mukaan työsopimus on tehtävä neljänä kappaleena, joista yksi annetaan työntekijälle, yksi aluksen päällikölle ja kaksi työnantajalle.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että katsastustodistuksia ja aluksen liikennealuetta koskevien tarpeellisten tietojen lisäksi työnantajan olisi annettava työsopimusta tehtäessä työntekijälle ohje menettelytavoista, joiden mukaisesti työntekijä voi valittaa työnantajan merityötä koskevan lainsäädännön vastaisesta menettelystä. Lisäys perustuisi merityöyleissopimuksen ohjeiston normiin A5.1.5, jonka 4 kohdan mukaan työsopimuksen jäljennöksen lisäksi kaikille merenkulkijoille on annettava kopio valitusmenettelyä aluksella koskevista ohjeista.
Merityötä koskevalla lainsäädännöllä tarkoitettaisiin lainsäädäntöä, jolla merityöyleissopimuksen vaatimukset on toteutettu kansallisessa lainsäädännössä. Työntekijällä on oltava oikeus valittaa aluksella mistä tahansa väitetystä merityöyleissopimuksen määräyksen vastaisesta menettelystä.
Säännöksessä edellytettäisiin työnantajaa ohjeistamaan työntekijää siitä, millä tavoin valitusmenettely on järjestetty aluksella. Vaatimus merkitsisi samalla myös sitä, että työnantajien olisi luotava valitusten käsittelylle riittävät puitteet. Säännöksessä ei otettaisi kanta siihen, millä tavalla valitusmenettely tulisi järjestää. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada valitukset ratkaistua mahdollisimman alhaisella tasolla. Tämä ei estäisi työntekijää valittamasta suoraan päällikölle ja asianmukaisille ulkopuolisille viranomaisille silloin, kun hän katsoisi sen tarpeelliseksi. Tästä syystä ohjeistuksessa voitaisiin myös viitata niihin viranomaisiin, joiden tehtäviin merityötä koskevan lainsäädännön valvonta kuuluu. Tällaisia viranomaisia ovat ennen kaikkea aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Merenkulkualan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat yhdessä Työturvallisuuskeskuksen kanssa laatineet jo aiemmin lomakkeen, jossa annetaan tietoa valitusmenettelystä. Lomake koskee kuitenkin lähinnä työsuojelun valvontalain ja työturvallisuuslain piiriin kuuluvia asioita. Tällainen lomake täyttäisi ehdotetun pykälän vaatimukset, kunhan se kattaisi jatkossa myös muuta merityölainsäädäntöä koskevat kysymykset.
13 luku Erinäiset säännökset
13 b §. Laittomasti vangittuna pidettävän työntekijän asema. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin merirosvouksen tai aluksen aseellisen ryöstön seurauksena vangittuna olevan työntekijän työsopimuksen voimassaolon ja palkanmaksun jatkumisesta. Säännöksen tarkoituksena olisi toteuttaa merityösopimuslaissa merityöyleissopimuksen ohjeiston vuoden 2018 muutoksista johtuvat muutokset. Merirosvouksella ja aluksen aseellisella ryöstöllä tarkoitettaisiin pykälässä samaa kuin merityöyleissopimuksen ohjeiston normin A2.1. 7 kohdan a ja b alakohdissa on määritelty.
Pykälän 1 momentin mukaan työntekijän työsopimus ei voisi laillisilla perusteilla päättyä niissä tilanteissa, joissa työntekijää pidettäisiin vankina aluksella tai sen ulkopuolella merirosvouksen tai aluksen aseellisen ryöstön seurauksena. Säännöksellä katettaisiin tilanteet, joissa vangittuna olevan työntekijän kanssa määräajaksi sovittu työsopimus päättyisi työntekijän vankeuden aikana sekä tilanteet, joissa työnantaja voisi normaaleissa olosuhteissa päättää työsopimuksen työntekijän saavuttaessa merityösopimuslain 7 luvun 2 §:ssä säädetyn 68 -vuoden eroamisiän. Työntekijän vangittuna olon aikana työnantaja ei voisi päättää työsopimusta myöskään merityösopimuslain 8 ja 9 luvuissa säädetyillä irtisanomis- tai purkamisperusteilla, mukaan lukien työnantajan konkurssia, yrityssaneerausta tai luonnollisena henkilönä toimivan työnantajan kuolemaa koskevat tilanteet. Vangittuna olevan työntekijän työsopimus voisi päättyä aikaisintaan silloin, kun työntekijä on vapautettu ja hän on matkustanut kotiin. Jos työntekijä kuolisi merirosvouksen tai aluksen aseellisen ryöstön seurauksena, työsuhteen voimassaolo jatkuisi työntekijän kuolinpäivään saakka.
Pykälän 2 momentin mukaan vangitulla työntekijällä olisi oikeus täyteen palkkaansa siihen saakka, kunnes hän olisi vapautunut ja palannut kotiin. Ehdotetun säännöksen perusteella työnantaja ei voisi lopettaa palkanmaksua 14 päivän jälkeen merityösopimuslain 2 luvun 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Palkanmaksuvelvollisuutta ei poistaisi myöskään merityösopimuslain 6 luvussa tarkoitettu lomauttaminen. Säännöksessä tarkoitettuna täytenä palkkana pidettäisiin vastaavaa, mitä työntekijä merityösopimuslain 2 luvun 10 §:n mukaan saisi sairausajan palkkana. Täysi palkka tarkoittaisi siten työntekijän säännöllisen työajan palkkaa ilman olosuhdelisiä, taulukkopalkkaa mahdollisine pätevyys- ja ikälisineen sekä henkilökohtaisine palkanosuuksineen tai työehtosopimuksiin taikka työsopimuksen osapuolten välisiin sopimuksiin perustuvaa palkkaa. Jos työntekijä kuolee, työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyisi tiedossa olevana työntekijän kuolinpäivänä.
Sekä pykälän 1 että 2 momentissa työntekijän kuolinpäivän määrittämisessä voi tulla kyseeseen tilanne, jossa työntekijän kuoleman ajankohta ei ole tiedossa. Työntekijän kuoleman ajankohdan määrittämisestä aluksen tuhoutuessa säädetään merityösopimuslain 13 luvun 12 §:ssä. Tilanteessa, jossa pitkään tavoittamattomissa tai kadoksissa olevan työntekijän epäiltäisiin kuolleen vapaudenriiston aikana, sovellettavaksi voivat tulla myös yleiset kuolleeksi julistamista koskevat säännökset.
8.3
Merityöaikalaki
2 §.Poikkeukset soveltamisalasta. Pykälä sisältää luettelon niistä tehtävistä ja työntekijöistä, joihin ei sovelleta merityöaikalakia. Voimassa olevan pykälän 3 kohdan mukaan lakia ei sovelleta työhön, jota tekee matkustaja-aluksen sellaisen talousosaston ylin esimies, jossa edellä mainitun esimiehen lisäksi on toimessa vähintään 15 henkilöä.
Esityksessä ehdotetaan, että lainkohdassa tarkoitettuun talousosaston ylimpään esimieheen olisi kuitenkin sovellettava lain 9 a §:ssä säädettyä vähimmäislepoaikaa, 10 §:ssä säädettyjä poikkeuksia lepoaikoja koskeviin rajoituksiin sekä 19 a §:ssä säädettyä työ- ja vahtivuoroluetteloa koskevia vaatimuksia. Lisäksi talousosaston ylimpään esimieheen olisi sovellettava lain 20 §:ssä säädettäviä työaikakirjanpitoa koskevia vaatimuksia. Muilta osin merityöaikalaki ei häneen soveltuisi. Muutos perustuisi merityöyleissopimuksen työ- ja lepoaikaa koskeviin vaatimuksiin (sääntö 2.3). Merityöyleissopimus ei sisällä poikkeusmahdollisuutta, jonka perusteella lainkohdassa tarkoitettu talousosaston ylin esimies voitaisiin sulkea työ- ja lepoaikaa koskevien vaatimusten ulkopuolelle.
Pykälän 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun aluksen päällikköön, konepäällikköön ja ylimpään perämieheen ei voimassa olevan lain mukaan sovelleta lain 20 §:ssä säädettyä työaikakirjanpitoa koskevaa vaatimusta, minkä vuoksi työsuojeluviranomaisen voi olla vaikeaa todentaa näiden henkilöiden lepoaikojen toteutumista. Esityksessä ehdotetaan, että työaikakirjanpitoa koskeva säännös soveltuisi myös näihin työntekijöihin.
Pykälän 1 – 3 kohtiin tehtäisiin lisäksi kieliasullisia korjauksia.
9 a §.Vähimmäislepoaika. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan työntekijälle on annettava riittävä korvaava lepoaika, jos hänen lepoaikansa häiriintyy työkutsujen vuoksi. Säännös on vuodelta 2001, eikä sen esitöissä (HE 6/2001 vp) ole tarkemmin kuvattu, mitä työkutsuilla tässä yhteydessä tarkoitetaan.
Pykälän 3 momentin suhde lain 10 §:ssä kuvattuihin tilanteisiin on esitystä valmisteltaessa osoittautunut oikeudellisesti epäselväksi. Lain 10 §:ssä kuvataan laaja kirjo erilaisia tilanteita, joissa voidaan poiketa lain ylityötä ja lepoaikoja koskevista rajoituksista. Nämä 10 §:ssä lueteltavien tilanteiden mukaiset työtehtävät voivat kohdistua myös työntekijän työvuoroluettelon mukaiseen lepoaikaan. Epäselvää sen sijaan on ollut, seuraako voimassa olevasta 9 a §:n 3 momentista, että korvaava lepoaika on annettava työntekijälle silloinkin, kun lepoaikaa koskevista rajoituksista on poikettu 10 §:n 1 momentin mukaisissa tilanteissa eikä työntekijän vähimmäislepoaika tästä syystä ole täyttynyt. Lain 10 §:n johdantolause on nimittäin sallinut poiketa koko 9 a §:stä.
Esityksen 10 §:ää ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että 9 a §:n 3 momentissa tarkoitettu velvollisuus antaa korvaava lepoaika koskisi lain 10 §:n 1 momenttiin perustuvia työtehtäviä. Korvaava lepoaika olisi siten annettava aina, kun työntekijän vähimmäislepoaika lyhenisi lepoaikaan sijoittuvan työkutsun vuoksi riippumatta siitä, mistä syystä työkutsu on aiheutunut. Jotta korvaavaa lepoaikaa laskettaessa tiedettäisiin, mihin tuntimäärään työntekijän lyhyeksi jäänyttä lepoaikaa olisi verrattava, viitattaisiin pykälän 3 momentissa jatkossa tältä osin nimenomaisesti pykälän 1 momentissa säädettyyn vähimmäislepoaikaan. Momentin muutettu sanamuoto kuuluisi siten seuraavasti: ”jos työntekijän 1 momentissa tarkoitettu vähimmäislepoaika ei täyty työkutsun vuoksi, on työntekijälle annettava riittävä korvaava lepoaika”.
Korvaavalla lepoajalla tarkoitettaisiin sitä, että jos vuorokausilepo jäisi työkutsun vuoksi alle vähimmäisvaatimuksen, olisi työntekijällä oikeus saada myöhemmin vastaava määrä korvaavaa lepoaikaa. Korvaavan lepoajan olisi oltava riittävä. Sen vuoksi joissakin tilanteissa riittävän korvaavan lepoajan varmistamisessa voi tulla otettavaksi huomioon myös se, kuinka pitkän aikaa työntekijä on joutunut odottamaan korvaavaa lepoaikaa tai kuinka pitkäkestoisesti vuorokausilevon vähimmäismääristä on poikettu.
Työntekijän tosiasiallinen lepoaika voi olla myös pidempi kuin pykälän 1 momentissa edellytetty vähimmäislepoaika. Tällaisessa tilanteessa työkutsu ei johda korvaavan lepoajan antamisvelvollisuuteen, kunhan vähimmäislepoaika täyttyy.
Voimassa olevan pykälän 3 momentista ei ilmene se, milloin korvaava lepoaika olisi annettava. Lain esitöiden mukaan korvaava lepoaika voitaisiin kuitenkin antaa pidentämällä keskeytynyttä lepoaikaa tai antamalla korvaava lepo työvuoroluetteloon merkityn seuraavan lepojakson yhteydessä (HE 6/2001 vp, s. 13). Kaikissa 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan olisi välttämättä mahdollista. Esimerkiksi viranomaisen määräämä etsintä- ja pelastustehtävä voi olla kestoltaan niin pitkäkestoinen, ettei korvaavaa lepoaikaa voida antaa heti seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Lisäksi poikkeustilanteiden päätyttyä voi kestää jonkin aikaa, ennen kuin työvuorojärjestelyt saadaan normalisoitua. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että korvaava vuorokausilepo olisi annettava niin pian kuin mahdollista. Tästä säädettäisiin momentin toisessa virkkeessä.
10 §.Poikkeukset ylityön teettämistä ja lepoaikoja koskeviin rajoituksiin. Voimassa oleva pykälä koskee tilanteita, joissa on mahdollista poiketa 9 §:n 2 momentissa säädetystä työntekijän viikkokohtaisesta ylityön enimmäismäärästä ja 9 a §:ssä säädetyistä vähimmäislepoaikaa koskevista rajoituksista. Säännöksistä poikkeamiseen oikeuttavat tilanteet todetaan pykälän 1 momentin 1–7 kohdassa.
Myös merityöyleissopimuksessa on tunnistettu tilanteita, joissa työntekijän lepoaika saattaa keskeytyä tai häiriintyä työkutsujen tai muiden poikkeuksellisten tilanteiden vuoksi. Tällaisista tilanteista on säädetty normissa A2.3. Työkutsuja voi tulla siitä huolimatta, että merityöyleissopimuksen normin A2.3 6 kohta edellyttää pääsääntöisesti työntekijän lepoajan jakamista enintään kahteen jaksoon. Tällöin osassa merityöyleissopimuksen normin A2.3 kohdista edellytetään kuitenkin, että työntekijälle on annettava riittävä korvaava lepoaika, jos hänen normaali lepoaikansa on häiriintynyt työkutsun johdosta.
ILOn asiantuntijakomitean mukaan voimassa olevan pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu työ, jota tehdään satamaviranomaisten määräämän toimenpiteen suorittamiseksi, tai tarpeellinen vahtipalvelun suorittaminen satamassa eivät voi olla sellaisia hätätilanteita, joissa voitaisiin poiketa merityöyleissopimuksen mukaisista työ- ja lepoaikoja koskevista vaatimuksista. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että näiden osalta voitaisiin jatkossa poiketa ainoastaan viikkokohtaisen ylityön enimmäismäärää koskevasta rajoituksesta. Muissa pykälän 1 momentissa luetelluissa tilanteissa myös poikkeaminen 9 a §:ssä säädetyistä vähimmäislepoajoista olisi edelleen mahdollista. Edellä 9 a §:ää koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa todetulla tavalla työntekijälle olisi kuitenkin annettava mahdollisimman pian korvaava lepoaika.
Esityksessä ehdotetaan, että pykälä jaettaisiin kolmeen momenttiin. Pykälän 1 momentti koskisi tilanteita, joissa saisi viikkokohtaisen ylityötä koskevan rajoituksen (9 §:n 2 momentti) lisäksi poiketa vähimmäislepoajoista (9 a §:n 1 ja 2 momentti) työntekijälle annettavaa korvaavaa lepoaikaa lukuun ottamatta (9 a §:n 3 momentti). Säännöksen sanamuoto vastaisi merityöyleissopimuksen normin A2.3 14 kohtaa, jonka mukaan työ- ja lepoaikaa koskevat määräykset eivät saa rajoittaa aluksen päällikön oikeutta vaatia merenkulkijaa työskentelemään rajoituksetta silloin, kun se on välttämätöntä aluksen, aluksella olevien ihmisten tai lastin turvallisuuden vuoksi tai muiden alusten tai merihädässä olevien henkilöiden auttamiseksi. Säännöstä voidaan pitää yhdenmukaisena myös merityöyleissopimuksen palo- ja pelastusveneharjoituksia sekä päivystysvuorossa olevan työntekijän työkutsuja koskevia normin A2.3 7 ja 8 kohdan kanssa. Säännös vastaisi pitkälti voimassa olevan pykälän 1 momentin 1 – 3 sekä 6 ja 7 kohtaa. Momentin 2 kohtaa täsmennettäisiin lisäksi siten, että lainkohta koskisi myös sellaisia turvallisuusharjoituksia, joita ei välttämättä toteuteta millään erillisellä turvallisuusvälineellä.
Pykälän 2 momentti koskisi tilanteita, joissa saisi poiketa viikkokohtaisesta ylityötä koskevasta rajoituksesta (9 §:n 2 momentti), mutta nykyisestä poiketen ei vähimmäislepoajoista (9 a §). Nämä tilanteet koskisivat edellä mainittuja vahtipalvelua satamissa ja satamaviranomaisen määräämää työtä koskevia voimassa olevan pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohtaa. Mainitut tilanteet lueteltaisiin momentin 1 ja 2 kohdassa.
Pykälän 1 momentissa sallittaisiin merkittävämpiä poikkeuksia työntekijän työaikasuojeluun kuin 2 momentissa, minkä vuoksi myös poikkeamisperusteiden on oltava painavampia. Osa momenttiin sisältyvistä kohdista koskee sellaista työtä, joka on välttämätöntä tai ennalta-arvaamattomista tai poikkeuksellisista tilanteista johtuvaa. Osassa sen sijaan kysymys voisi olla suhteellisen tavanomaisina pidettävistä, mutta kuitenkin sellaisista tilanteista, joissa aluksella syntyy tarve teettää jokin yksilöitävissä oleva työtehtävä normaalin työvuorosuunnittelun ulkopuolella ja jopa työntekijöiden lepoaikana. Kysymys voisi olla esimerkiksi siitä, että lepovuorossa olevaa henkilöstöä tarvitaan olosuhteiden vuoksi avustamaan aluksen kiinnityksessä, irrotuksessa tai ankkuroinnissa eikä kyseistä työtä voida viivytyksettä suorittaa ilman, että lepovuorossa olevia työntekijöitä kutsutaan töihin. Lisäksi henkilöstöä saatetaan tarvita avustamaan luotsin otto- ja jättötilanteissa. Aluksen konehenkilöstöä voidaan tarvita työhön muun muassa koneisiin ja laitteisiin liittyvien häiriötilanteiden yhteydessä. Työntekijän kutsuminen lepovuorolta töihin olisi kuitenkin oltava aina viimesijaista. Ensisijaisesti tavanomaiset työtehtävät tulisi ottaa huomioon työ- ja vahtivuorosuunnittelussa tai toteuttaa työtehtävät työ- tai vahtivuorossa olevalla henkilöstöllä. Ehdotuksen tarkoituksena ei olisi muuttaa nykytilaa tältä osin.
Esityksessä ehdotettu muutos ei estäisi aluksella toteutettavia pelastusharjoituksia, vaikka ne toteutettaisiin työntekijän lepoaikana. Työntekijälle on tällöin annettava kuitenkin korvaava lepoaika. Pelastusharjoitusten toteuttamisessa olisi niin ikään huomioitava pykälän 3 momentin kirjaus siitä, että harjoitukset olisi toteutettava tavalla, joka häiritsee mahdollisimman vähän työntekijän lepoaikoja ja joka ei aiheuta väsymystä. Momentti vastaisi siis voimassa olevan pykälän 2 momenttia. Säännöksessä mainittu viittaus päivitettäisiin kuitenkin vastaamaan pykälän uutta rakennetta.
8.4
Laki työajasta kotimaanliikenteen aluksissa
8 a §. Muutoksenhaku työ- ja elinkeinoministeriön päätökseen. Lain 8 a §:ään ehdotetaan teknisiä muutoksia. Pykälän 2 momentin viittaus hallintolainkäyttölakiin (586/1996) muutettaisiin viittaukseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019), jossa säädetään myös valittamisesta hallintotuomioistuimen päätöksestä. Voimassa olevan pykälän 3 momentti poistettaisiin tämän vuoksi tarpeettomana. Lisäksi pykälän 1 momentissa tehtäisiin kieliasua selkeyttäviä teknisiä muutoksia.
10 §.Poikkeukset ylityön teettämistä ja lepoaikoja koskeviin rajoituksiin. Pykälään ehdotetut muutokset vastaisivat merityöaikalain 10 §:ään ehdotettuja muutoksia, jotka on kuvattu edellä. Tämän lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, joka vastaisi sisällöltään ehdotettua merityöaikalain 10 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Kohdan nojalla myös kotimaanliikenteeseen käytettävässä aluksessa olisi jatkossa sallittua poiketa vuorokautista ja viikoittaista ylityötä koskevista lain 8, 9 ja 9 a §:ssä säädetyistä rajoituksista sekä vuorokautista lepoaikaa koskevan 12 §:n 1 ja 2 momentista sellaisen työn osalta, joka ei sietäisi viivytystä ja jota ei olisi voitu suunnitella suoritettavaksi muuna ajankohtana. Tällaisia työtehtäviä voisivat olla ne, joista edellä merityöaikalain yhteydessä on esimerkinomaisesti kerrottu.
Koska pykälä koskee ylityön rajoituksista poikkeamisen lisäksi lepoajoista poikkeamista, pykälän otsikko ”Poikkeukset ylityörajoituksista” muutettaisiin muotoon ”Poikkeukset ylityön teettämistä ja lepoaikoja koskeviin rajoituksiin”.
12 §.Vuorokautinen lepoaika. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin vastaavasti kuin edellä merityöaikalain 9 a §:ää.