1  Asian tausta ja valmistelu

2  Pöytäkirjan tavoitteet

Pöytäkirjan tarkoituksena on määritellä yhdistetyn patenttituomioistuimen erioikeudet ja vapaudet. Se noudattaa rakenteeltaan ja sisällöltään Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevia yleissopimuksia (SopS 23–24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat.  

Erioikeuksia ja vapauksia myönnetään paitsi tuomioistuimelle itselleen ja sen tuomareille, kirjaajalle ja henkilökunnalle, myös osapuolivaltioiden edustajille, jotka osallistuvat tuomioistuimen komiteoiden kokouksiin. Lisäksi kaikkien sellaisten henkilöiden, jotka suorittavat virallisia tehtäviä tuomioistuimelle tai jotka kutsutaan tai haastetaan tuomioistuimeen virallisessa tarkoituksessa, saapumista osapuolen alueelle ja poistumista alueelta helpotetaan tarvittavilla toimenpiteillä.  

3  Keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen pöytäkirjalle. Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi, jolla saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Voimaansaattamislain 2 §:ään sisällytettäisiin myös säännös, jonka mukaan pöytäkirjan 6 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta Suomen kansalaiseen tai henkilöön, joka ottaessaan vastaan tehtävänsä tuomioistuimessa asuu pysyvästi kyseisessä valtiossa. Pöytäkirjan 6 artiklan 2 kohta koskee osapuolten edustajien asiakirjojen loukkaamattomuutta. Lisäksi voimaansaattamislain 3 §:ään sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan pöytäkirjan 10 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta Suomen kansalaiseen tai henkilöön, joka välittömästi ennen palvelussuhdettaan tuomioistuimessa asui Suomessa. Pöytäkirjan 10 artiklan 2 kohta koskee veron ja sosiaaliturvamaksujen suorittamista koskevia tuomioistuimen henkilöstön erioikeuksia.  

4  Esityksen vaikutukset

5  Lausuntopalaute

Lausunnon antoivat markkinaoikeus, sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö. Lausunnonantajilla ei ollut hallituksen esitykseen lausuttavaa. Myös sisäministeriö ilmoitti, että sillä ei ole asiassa lausuttavaa.  

Markkinaoikeus toi lausunnossaan esille, että markkinaoikeus lähtee asian jatkovalmistelun osalta siitä, että oikeusministeriö ja viime kädessä Tuomioistuinvirasto vastaisuudessa kaikissa markkinaoikeuden resursseja koskevissa ratkaisuissa (muun ohella henkilöstö-, toimitila-, kaluste- ja laite- sekä tietojärjestelmäratkaisut) ottaa huomioon myös sen, että erioikeuspöytäkirjasta seuraavat velvoitteet muun ohessa yhdistetyn patenttituomioistuimen toimitilojen, arkistojen ja asiakirjojen loukkaamattomuudesta sekä patenttituomioistuimen ja sen omaisuuden koskemattomuudesta voidaan taata täysimääräisesti.  

6  Pöytäkirjan määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Pöytäkirjan johdannossa todetaan muuan muassa, että yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyllä sopimuksella tuomioistuin on perustettu kansainväliseksi järjestöksi, jolla on oikeushenkilön asema kussakin sopimusjäsenvaltiossa ja laajin asianomaisen valtion kansallisen oikeuden mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Lisäksi johdannossa palautetaan mieliin, että yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa määrätään, että sopimusjäsenvaltioiden, joissa sijaitsevat tuomioistuimen keskusjaosto tai sen toimipiste, paikallis- tai aluejaosto tai muutoksenhakutuomioistuin, on järjestettävä tilat ja ensimmäisten seitsemän vuoden ajan myös hallinnollinen tukihenkilöstö. Lisäksi johdannossa tunnistetaan, että tällaiset sopimusjäsenvaltiot voivat tarvittaessa tehdä isäntämaasopimuksen tuomioistuimen kanssa. Edelleen johdannossa todetaan, että yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätyllä hallintokomitealla on toimivalta perustaa tuomioistuimen sisäinen verojärjestelmä ja sosiaaliturvajärjestelmä. Suomessa kansainvälisen järjestön oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta säädetään lailla (PeVL 38/2000 vp). 

1 artikla. Artiklassa määritellään pöytäkirjassa käytetyt termit. Pöytäkirjassa "sopimus" tarkoittaa yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtyä sopimusta ja "perussääntö" tarkoittaa yhdistetyn patenttituomioistuimen perussääntöä. "Osapuoli" tarkoittaa pöytäkirjan osapuolena olevaa valtiota, kun taas "sopimusjäsenvaltio" tarkoittaa yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevaa valtiota. "Tuomioistuin" tarkoittaa yhdistettyä patenttituomioistuinta, "muutoksenhakutuomioistuin" tarkoittaa tuomioistuimen muutoksenhakutuomioistuinta, ja "tuomioistuimen virallinen toiminta" tarkoittaa toimintaa, jota tarvitaan, jotta tuomioistuin voi täyttää ne tarkoitukset ja tehtävät, jotka sille on annettu sopimuksen määräysten mukaisesti. "Tuomioistuimen toimitilat" tarkoittaa niitä maa-alueita ja rakennuksia, jotka sopimusjäsenvaltio luovuttaa tuomioistuimen käyttöön. "Tuomari" tarkoittaa tuomioistuimen tuomaria, "kirjaaja" tuomioistuimen kirjaajaa ja apulaiskirjaajaa, ja "henkilöstö" tarkoittaa kaikkea henkilökuntaa, joka on tuomioistuimen palveluksessa virkamiehinä ja muuta tuomioistuimen henkilökuntaa, lukuun ottamatta tuomareita ja kirjaajaa. "Perhe" tarkoittaa jokaisen henkilön puolisoa ja huollettavana olevia läheisiä perheenjäseniä, jotka kuuluvat kyseisen henkilön talouteen ja jotka se sopimusjäsenvaltio, jossa henkilö työskentelee, tunnustaa. "Asianosaisten edustajat" tarkoittaa lakimiehiä, eurooppapatenttiasiamiehiä tai patenttiasiamiehiä, joilla on oikeus esiintyä tai avustaa asianosaista tuomioistuimessa. 

2 artikla. Artikla sisältää yleisen toteamuksen tuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista. Määräyksen mukaan tuomioistuimella on kunkin osapuolen alueella sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen virallisen toiminnan harjoittamiseksi.  

3 ja 4 artikla. Artiklat sisältävät määräyksiä tuomioistuimen toimitilojen, arkistojen ja asiakirjojen loukkaamattomuudesta.  

Pöytäkirjan 3 artiklan mukaan tuomioistuimen toimitilat ovat loukkaamattomat, jollei kyseisen osapuolen kanssa mahdollisesti sovittavista ehdoista muuta johdu, ja jollei muuta johdu sen osapuolen vastuusta, jonka alueella ensimmäisen asteen tuomioistuimen keskusjaosto tai jokin sen toimipiste, ensimmäisen asteen tuomioistuimen paikallis- tai aluejaosto tai muutoksenhakutuomioistuin sijaitsee, käyttöön luovuttamiensa toimitilojen suhteen. Tilat ovat siten loukkaamattomat, jollei isäntämaasopimuksista muuta johdu.  

Pöytäkirjan 4 artiklan mukaan tuomioistuimen arkistot sekä kaikki sille kuuluvat, sen hallussa olevat ja sille osoitetut asiakirjat niiden muodosta riippumatta ovat loukkaamattomia kaikkina aikoina ja kaikissa niiden sijaintipaikoissa.  

Nämä 3 ja 4 artiklan erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Ne poikkeavat kuitenkin eräiltä osin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta, joista säädetään esimerkiksi pakkokeinolaissa (806/2011).  

5 artikla. Artikla sisältää määräykset tuomioistuimen ja sen omaisuuden, rahavarojen ja muiden varojen koskemattomuudesta. Artiklassa määrätään, että tuomioistuimella on lainkäytöllinen koskemattomuus, paitsi jos a) tuomioistuin on yksittäistapauksessa nimenomaisesti luopunut koskemattomuudestaan; b) joku muu kuin tuomioistuimen tuomari, kirjaaja tai henkilöstö panee vireille tuomioistuinta vastaan sopimusperusteista vastuuta koskevan siviilioikeudenkäynnin; c) tuomioistuinta vastaan pannaan vireille muuta kuin sopimusperusteista vastuuta koskeva siviilioikeudenkäynti, eikä vaatimus perustu tuomioistuimen lainkäytön harjoittamiseen, tai d) kolmas osapuoli panee vireille siviilioikeudenkäynnin vahingosta, joka johtuu tuomioistuimelle kuuluvalla tai sen puolesta käytetyllä moottorineuvolla aiheutetusta liikennevahingosta, tai kyse on sellaisesta liikennerikkomuksesta, jossa tällainen ajoneuvo on ollut osallisena. 

Lisäksi tuomioistuimella on lainkäytöllinen koskemattomuus omaisuutensa, rahavarojensa ja muiden varojensa sijaintipaikasta riippumatta niihin kohdistuvaan etsintään, takavarikointiin, menetetyksi tuomitsemiseen, perintään, ulosottoon ja pakkolunastukseen nähden. Siltä osin kuin on tarpeen tuomioistuimen virallisen toiminnan harjoittamiseksi, tuomioistuimen omaisuus, rahavarat ja muut varat ovat vapaat kaikenlaisista rajoituksista, määräyksistä, valvonnasta ja moratorioista. 

Nämä erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Ne poikkeavat kuitenkin eräiltä osin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee tuomioistuimen ja sen omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Tuomioistuimen omaisuuden suoja pakkotoimia vastaan rajoittaa mahdollisuuksia käyttää hallintomenettelyyn, rikostutkintaan tai oikeudenkäyntiin liittyviä pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Säännöksiä etsinnästä, takavarikosta, turvaamistoimenpiteistä, ulosmittauksesta ja pakkolunastuksesta on esimerkiksi pakkokeinolaissa, oikeudenkäymiskaaressa (4/1734), ulosottokaaressa (705/2007), rikoslaissa (39/1889), laissa sakon täytäntöönpanosta (672/2002) ja kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977). Lisäksi erityislaeissa on säännöksiä lunastuksesta johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Valmiuslaissa (1552/2011) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen vallitessa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). 

6 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolen edustajilla on hallintokomitean, budjettikomitean ja neuvoa-antavan komitean kokouksiin osallistuessaan lainkäytöllinen koskemattomuus kaikkiin sellaisiin tekoihin nähden, jotka he tekevät toimiessaan virallisessa tehtävässään. Lisäksi artiklan 2 kohdan mukaan edustajien viralliset asiakirjat ovat loukkaamattomia. Artiklan 3 kohdassa määrätään kuitenkin myös, että osapuoli ei ole velvollinen ulottamaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vapauksia omiin kansalaisiinsa eikä henkilöön, joka vastaanottaessaan tehtävänsä tuomioistuimessa asuu pysyvästi kyseisessä valtiossa. Tarkoituksena on, että 6 artiklan 2 kohtaa virallisten asiakirjojen loukkaamattomuudesta ei sovelleta kyseisiin henkilöihin, sillä Suomen edustajien asiakirjojen ehdoton salassapito merkitsisi poikkeusta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetusta laista (621/1999, myöhemmin julkisuuslaki). Julkisuuslain 1 §:n mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei julkisuuslaissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Asiasta otettaisiin nimenomainen selventävä säännös pöytäkirjan voimaansaattamislakiin.  

Artiklan määräykset lainkäytöllisestä koskemattomuudesta ja asiakirjojen loukkaamattomuudesta kuuluvat lainsäädännön alaan. Suomen lainsäädäntöä tältä osin on selostettu edellä 3–5 artiklan perustelujen yhteydessä. 

7 artikla. Artiklassa määrätään verovapautuksista. Määräyksen mukaan tuomioistuin sekä sen omaisuus, rahavarat ja muut varat ovat vapaat kaikista välittömistä veroista. Tuomioistuin vapautetaan sellaisista arvonlisäveroista tai sille palautetaan sellaiset arvonlisäverot, jotka on maksettu tuomioistuimen viralliseen toimintaan tarvittavien ja sitä varten toimitettujen tavaroiden ja palvelujen merkittävistä hankinnoista, jollei sijaintivaltiona olevan osapuolen määräämistä rajoituksista muuta johdu. Tuomioistuin ei kuitenkaan saa vapautusta sellaisista veroista ja maksuista, jotka ovat maksuja julkisista palveluista. Hankittuja tavaroita, joiden osalta on myönnetty tällainen vapautus tai palautus, saa myydä tai muutoin luovuttaa kyseisessä osapuolessa tai muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ainoastaan vapautuksen tai palautuksen myöntäneen osapuolen määräämillä ehdoilla. Kunkin osapuolen toimivaltaiset veroviranomaiset määräävät ehdoista ja menettelyistä, sanotun vaikuttamatta Euroopan unionin oikeudesta johtuviin osapuolten velvoitteisiin sekä säädösten ja määräysten soveltamiseen. 

Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla. Pöytäkirjan 7 artiklan määräykset poikkeavat jossain määrin voimassa olevasta veroja koskevasta lainsäädännöstä, mutta vastaavat kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia.  

Artiklan määräykset ovat linjassa arvonlisäverolain (1501/1993) säännösten kanssa. Arvonlisäverolain 72 d §:n mukaan veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville kansainvälisille järjestöille niillä rajoituksilla ja edellytyksillä, jotka on sovittu järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa. Verottomuuden edellytyksenä on, että sijaintivaltio on tunnustanut järjestön kansainväliseksi järjestöksi. Lain 129 b §:n mukaan Suomessa sijaitsevalle Suomen tunnustamalle kansainväliselle järjestölle palautetaan Suomesta ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jos tästä on sovittu perustamis- tai isäntämaasopimuksessa. Lain 94 §:n 1 momentin 23 kohdan mukaan kansainvälisen järjestön maahantuomien tavaroiden maahantuonti on verotonta niillä edellytyksillä ja rajoituksilla, jotka on sovittu järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa. 

8 artikla. Artiklan mukaan osapuolet myöntävät tuomioistuimelle sellaisen vapautuksen valuuttarajoituksista, joka on tarpeen sen virallisen toiminnan harjoittamiseksi. 

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Valmiuslaissa on kuitenkin säännöksiä valvonnasta ja sääntelystä poikkeusoloissa, mistä rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat. 

9 artikla. Artiklassa määrätään tuomarien ja kirjaajan erioikeuksista ja vapauksista. Artiklan mukaan tuomareihin ja kirjaajaan sovelletaan perussäännön 8 artiklaa sekä Euroopan unionin perussopimuksiin liitettyä pöytäkirjaa (N:o 7) Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista. Pöytäkirjaa Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista sovelletaan kuitenkin ainoastaan 11 artiklan b–e alakohdasta alkaen 14 artiklaan saakka. Tämä tarkoittaa 9 artiklan mukaan, että tuomarit ja kirjaaja ovat velvollisia maksamaan tuomioistuimen heille maksamista palkoista ja palkkioista sisäistä veroa tuomioistuimen hyväksi. Lisäksi tuomarit ja kirjaaja vapautetaan kansallisesta verotuksesta tuomioistuimen heille maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta, mutta ei tuomioistuimen heille maksamien eläkkeiden ja elinkorkojen osalta, siitä päivästä lukien, jona sisäistä veroa aletaan soveltaa. Samoin tuomarit ja kirjaaja vapautetaan tuomioistuimelle suoritettavien palvelujen osalta kaikista pakollisista maksuista kansallisiin sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiin siitä päivästä lukien, jona tuomareihin ja kirjaajaan aletaan soveltaa tuomioistuimen perustamaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. 

Tuomareille annettavat erioikeudet ja vapaudet seuraavat jo perussäännön 8 artiklasta, jonka mukaan tuomareihin sovelletaan pöytäkirjaa N:o 7. Tuomareiden erioikeudet ja vapaudet ovat siten lähtökohtaisesti vastaavat kuin EU:n toimielinten palveluksessa olevilla. Artiklan kolmanteen kappaleeseen on otettu sellaisia pöytäkirjan N:o 7 määräyksiä, joiden osalta on tarpeen tehdä täsmennyksiä. Pöytäkirjan N:o 7 mukaan veroa maksetaan Euroopan unionille, joten kolmannessa kappaleessa täsmennetään, että vero maksetaan tuomioistuimelle. Lisäksi kappaleessa täsmennetään, että vapautusta kansallisesta verotuksesta sovelletaan vasta siitä alkaen, kun tuomioistuimen sisäistä veroa aletaan maksaa. Artiklan toisessa kappaleessa erioikeuksista ja vapauksista nauttivien henkilöpiiriä laajennetaan myös kirjaajaan.  

Tuomioistuimen tuomarit ja kirjaaja ovat virkasuhteessa itse tuomioistuimeen. Palkat kuuluvat menoina tuomioistuimen talousarvioon.  

Tuomareihin ja kirjaajaan sovellettaisiin ajoneuvon verovapauden osalta samoja ehtoja kuin autoverolain (1482/1994) 22 ja 22 a §:ssä säädetään diplomaattisten edustustojen ja Euroopan unionin Suomessa sijaitsevien toimielimien osalta. Ajoneuvo olisi verosta vapaa, kun se tulisi Suomeen saapuvan pysyvästi muualla kuin Suomessa asuneen henkilön viralliseen käyttöön ja omistukseen. Lisäksi ajoneuvoa ei saisi myydä eikä muutoinkaan luovuttaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut ajoneuvon rekisteröimisestä kysymyksessä olevaan käyttöön.  

10 artikla. Artiklassa määrätään henkilöstön erioikeuksista ja vapauksista. Artiklan 1 kohdan mukaan henkilöstöllä on lainkäytöllinen koskemattomuus kaikkiin sellaisiin tekoihin nähden, jotka se tekee toimiessaan virallisessa tehtävässään. Tätä vapautta sovelletaan henkilöstöön myös sen jälkeen, kun sen palvelussuhde tuomioistuimessa on päättynyt.  

Artiklan 2 kohdan mukaan henkilöstö on velvollinen maksamaan tuomioistuimen sille maksamista palkoista ja palkkioista sisäistä veroa tuomioistuimen hyväksi. Henkilöstö vapautetaan kansallisesta verotuksesta tuomioistuimen sille maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta, mutta ei tuomioistuimen sille maksamien eläkkeiden ja elinkorkojen osalta, siitä päivästä lukien, jona sisäistä veroa aletaan soveltaa. Osapuolet voivat kuitenkin ottaa nämä palkat ja palkkiot lukuun määrätessään muista lähteistä saaduista tuloista suoritettavan veron määrän. Lisäksi henkilöstö vapautetaan tuomioistuimelle suoritettavien palvelujen osalta kaikista pakollisista maksuista kansallisiin sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiin siitä päivästä lukien, jona henkilöstöön aletaan soveltaa tuomioistuimen perustamaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Osapuolet eivät kuitenkaan ole velvollisia ulottamaan edellä mainittuja artiklan 2 kohdan mukaisia erioikeuksia omiin kansalaisiinsa, eikä henkilöihin, jotka välittömästi ennen palvelussuhdettaan tuomioistuimessa ovat asuneet kyseisessä osapuolessa. Alla tarkemmin selostetun mukaisesti Suomen on tarkoitus olla ulottamatta näitä erioikeuksia kyseisiin henkilöihin.  

Artiklan määräykset poikkeavat eräiltä osin Suomen lainsäädännöstä, mutta vastaavat kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Henkilöstön lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta, tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Henkilöstö maksaisi palkastaan kansallisen veron ja sosiaaliturvamaksujen sijaan sisäistä veroa tuomioistuimelle. Suomessa yleisesti verovelvolliselle maksetut palkat ja palkkiot ovat tuloverolain (1535/1992) mukaan veronalaisia ja nämä suoritukset vapautuvat erioikeuspöytäkirjan myötä Suomen verotuksesta. Suomen lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän oikeudet ja velvollisuudet syntyvät joko asumisen tai työskentelyn perusteella. Suomessa asumisesta säädetään asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetussa laissa (16/2019). 

Tuomioistuimen henkilöstö on virkasuhteessa itse tuomioistuimeen. Palkat kuuluvat menoina tuomioistuimen talousarvioon. Poikkeuksena tähän, tuomioistuinten jaostoissa työskentelevää hallinnollista henkilökuntaa koskee seitsemän ensimmäisen vuoden siirtymäaikana erityisjärjestely ja heidän palkkakustannuksensa kuuluvat jaostoa isännöivän sopimusvaltion vastuulle (patenttituomioistuinsopimuksen 37 artiklan 1 kohta). Pitkällä tähtäimellä tuomioistuimen on kuitenkin tarkoitus vastata kaikista henkilöstökustannuksista. Suomi vastaa siten Suomeen perustettavan paikallisjaoston hallinnollisen henkilöstön palkoista siirtymäkauden ajan. Tänä aikana henkilöstö maksaa verot ja sosiaaliturvamaksut normaalisti Suomeen.  

Artiklan 3 kohta antaa osapuolille liikkumavaraa sen suhteen, antaako osapuoli 2 kohdan mukaiset erioikeudet omalle kansalaiselleen tai henkilölle, joka välittömästi ennen palvelussuhdettaan tuomioistuimessa on asunut kyseisessä valtiossa. Asiasta otettaisiin nimenomainen säännös voimaansaattamislakiin. Tietyllä henkilöryhmälle annettava verovapaus muodostaa poikkeuksen pääsäännöstä, jonka mukaan Suomessa asuvien henkilöiden tulisi olla yleisen progressiivisen tuloverojärjestelmän piirissä. Suomessa jo asuvien tuomioistuimen palvelukseen tulevien henkilöiden ei ole perusteltua tulla verovapauden piiriin. 

11 artikla. Artiklassa määrätään tuomioistuimen tunnuksesta ja lipusta. Tuomioistuimella on oikeus pitää tunnustaan ja lippuaan näkyvillä toimitiloissaan, jollei kyseisen osapuolen kanssa mahdollisesti sovittavista ehdoista muuta johdu, sekä pitää niitä näkyvillä virallisiin tarkoituksiin käytettävissä ajoneuvoissa, verkkosivuillaan ja asiakirjoissaan. Laissa Suomen lipusta (380/1978) on säädetty Suomen valtion lipusta ja liputtamisesta. Suomen lippua koskeva lainsäädäntö ei rajoita muiden valtioiden tai kansainvälisten organisaatioiden lipun käyttöä. Kuitenkin silloin, kun julkisessa liputuksessa Suomen lippua käytetään samanaikaisesti muun lipun kanssa, Suomen lippu on asetettava arvokkaimpaan asemaan (asetus liputuksesta Suomen lipulla (383/1978), 5 §). Koska patenttituomioistuin sijoittuu samaan rakennukseen markkinaoikeuden kanssa, joka on velvollinen liputtamaan valtiolipulla, tulee Suomen lippu aina arvokkaimpaan asemaan ja patenttituomioistuimen lippu toiseksi arvokkaimpaan asemaan (mikäli liputetaan vain näillä kahdella lipulla). Patenttituomioistuimen oikeus omaan lippuun ei lippulainsäädännön näkökulmasta edellytä lailla säätämistä, mutta lippujen arvojärjestystä on noudatettava.  

12 artikla. Artiklassa määrätään yhteistyöstä osapuolten viranomaisten kanssa. Artiklan mukaan kaikki henkilöt, joilla on 6, 9 ja 10 artiklan mukaiset erioikeudet ja vapaudet, ovat velvollisia noudattamaan sen osapuolen säädöksiä ja määräyksiä, jonka alueella he voivat toimia virallisessa tehtävässään, sanotun vaikuttamatta heidän erioikeuksiinsa ja vapauksiinsa. Lisäksi artiklassa määrätään, että tuomioistuin toimii kaikkina aikoina yhteistyössä osapuolten toimivaltaisten viranomaisten kanssa helpottaakseen osapuolten lain täytäntöönpanoa ja estääkseen väärinkäytökset, jotka liittyvät erioikeuksiin ja vapauksiin.  

13 artikla. Artiklassa määrätään pöytäkirjan 6, 9 ja 10 artiklan mukaisten erioikeuksien ja vapauksien tarkoituksesta ja niistä luopumisesta. Artiklan mukaan pöytäkirjalla määrättyjä erioikeuksia ja vapauksia ei ole tarkoitettu niiden saajien henkilökohtaiseksi eduksi, vaan niiden tarkoituksena on yksinomaan palvella tuomioistuimen etua ja erityisesti varmistaa kaikissa olosuhteissa tuomioistuimen toimintavapaus ja kyseisten henkilöiden täydellinen riippumattomuus. Lisäksi tuomioistuimen puheenjohtajistolla on paitsi oikeus myös velvollisuus luopua 9 ja 10 artiklan mukaisesta tuomarien, kirjaajan ja henkilöstön koskemattomuudesta, kun puheenjohtajisto katsoo, että tämä koskemattomuus estäisi asianmukaisen tuomioistuinkäsittelyn ja että koskemattomuudesta on mahdollista luopua tuomioistuimen etuja haittaamatta. Osapuolella on sama oikeus hallintokomiteassa ja budjettikomiteassa toimiviin edustajiinsa nähden (6 artikla). Hallintokomitealla on sama oikeus ja velvollisuus neuvoa-antavan komitean jäseniin nähden. 

14 artikla. Artikla sisältää määräyksiä maahantulosta, maassa oleskelusta ja maasta poistumisesta. Artiklan mukaan, vaikuttamatta Euroopan unionin oikeuden soveltamiseen, osapuoli toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, joilla helpotetaan kaikkien sellaisten henkilöiden saapumista osapuolen alueelle, poistumista alueelta ja oleskelua alueella, jotka suorittavat virallisia tehtäviä tuomioistuimelle. Näitä henkilöitä ovat tuomarit, kirjaaja, tuomioistuimen palveluksessa oleva henkilöstö ja osapuolten luovuttama henkilöstö sekä näiden henkilöiden huollettavana olevat perheenjäsenet silloin, kun henkilöt suorittavat tuomioistuimelle virallisia tehtäviä osapuolen alueella eivätkä ole kyseisen osapuolen kansalaisia tai asu pysyvästi sen alueella. Lisäksi artiklassa määrätään, että osapuoli toteuttaa toimet, joilla helpotetaan kaikkien sellaisten henkilöiden saapumista osapuolen alueelle ja poistumista alueelta, jotka kutsutaan tai haastetaan tuomioistuimeen virallisessa tarkoituksessa. Näitä henkilöitä ovat asianosaiset, asianosaisten edustajat, tulkit, todistajat ja asiantuntijat, jotka esiintyvät tuomioistuimessa. 

Helpotukset maahantulorajoituksiin liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaisen maahantulosta, maastalähdöstä sekä oleskelusta ja työnteosta Suomessa säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004). Ulkomaalaislain 11 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää muun muassa, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Laillisesta oleskeluoikeudesta säädetään ulkomaalaislain 40 §:ssä. Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelusta säädetään erikseen lain 10 luvussa. Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta vuonna 2021 annetun sisäasiainministeriön asetuksen (1124/2020) 4 §:n 2 momentin mukaan maksua viisumista tai oleskeluluvasta ei peritä, jos valtioiden kahdenkeskisissä tai muissa kansainvälisissä sopimuksissa on niin sovittu. Maahantulon estämisestä ja Suomen alueelta poistamisesta säädetään ulkomaalaislain 9 luvussa. Maasta poistuminen puolestaan on jokaiselle kuuluva, perustuslain 9 §:n 2 momentin mukainen perusoikeus, jota voidaan rajoittaa vain lain säännöksellä. Erioikeuspöytäkirjan 14 artiklaa sovelletaan EU-oikeuden ja ulkomaalaislainsäädännön puitteissa.  

Erioikeuspöytäkirjan 14 artiklan merkitys jää Euroopan unionin kansalaisten osalta nykyoloissa suhteellisen vähäiseksi ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja Schengenin säännöstön, jotka helpottavat kaikkien Euroopan unionin kansalaisten maahantuloa, maassa oleskelua ja maasta poistumista. Schengenin säännöstön tarkoituksena on helpottaa henkilöiden vapaata liikkumista Euroopan unionin alueella. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rajatarkastukset yhteisillä rajoilla eli sisärajoilla on poistettu. Säännöstön sisällyttämistä perustamissopimuksiin säätelee Amsterdamin sopimukseen liitetty pöytäkirja. Ainoastaan Irlanti ei ole liittynyt Schengen-sopimuksiin. Bulgaria, Romania, Kypros ja Kroatia eivät vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti. EU:n ulkopuolisista maista Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein soveltavat Schengenin säännöstöä. Vaikka rajoilla ei tarkistetakaan matkustusasiakirjoja, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys. 

15 artikla. Artiklassa määrätään, että kirjaaja antaa kuukauden kuluessa pöytäkirjan voimaatulosta tiedoksi kaikille osapuolille niiden tuomarien, kirjaajan ja henkilöstön nimet, joihin pöytäkirjaa sovelletaan. Lisäksi tuomarin, kirjaajan ja henkilöstön nimittämisestä, palvelussuhteen alkamisesta tuomioistuimessa ja mahdollisista olosuhteiden muutoksista ilmoitetaan mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua kyseisen olosuhteen muutoksen ajankohdasta.  

16 artikla. Artiklassa määrätään riitojen ratkaisusta. Artiklan mukaan tuomioistuin järjestää asianmukaiset tavat sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, joissa on osallisena pöytäkirjassa tarkoitettu henkilö, jolla on virallisen asemansa perusteella koskemattomuus, tai joissa on osallisena tuomioistuin niissä tapauksissa, joissa sillä on 5 artiklan mukainen koskemattomuus, jollei tästä koskemattomuudesta ole luovuttu. Lisäksi kaikki pöytäkirjan tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvät riidat saatetaan välimiesoikeuden ratkaistavaksi, jolleivät riidan osapuolet ole sopineet muusta ratkaisutavasta. Jos tuomioistuimen ja osapuolen välillä syntyy riita, jota ei saada ratkaistuksi keskustelemalla, neuvottelemalla tai muulla sovitulla ratkaisutavalla kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi riidan osapuoli on pyytänyt riidan ratkaisemista, riita saatetaan jommankumman osapuolen pyynnöstä ratkaistavaksi lopullisesti kolmen välimiehen lautakunnalle: yhden välimiehen valitsee tuomioistuin, yhden kyseinen osapuolivaltio ja kolmannen, joka toimii lautakunnan puheenjohtajana, valitsevat kaksi ensimmäistä välimiestä. Jos jompikumpi riidan osapuoli ei ole nimennyt välimiestä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen riidan osapuoli on nimennyt välimiehen, Euroopan unionin tuomioistuimen presidentti nimeää välimiehen. Jolleivät kaksi ensimmäistä välimiestä pääse yksimielisyyteen kolmannen välimiehen nimeämisestä kolmen kuukauden kuluessa kahden ensimmäisen välimiehen nimeämisestä, Euroopan unionin tuomioistuimen presidentti valitsee kolmannen välimiehen tuomioistuimen tai kyseisen osapuolivaltion pyynnöstä. 

Tuomioistuimen toimivallasta, välimiesmenettelystä sekä välitystuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Suomessa lailla. 

17 artikla. Artikla sisältää valtiosopimuksille tavanomaisen määräyksen pöytäkirjan allekirjoittamisesta, ratifioinnista, hyväksymisestä ja liittymisestä. Pöytäkirja on ollut avoinna allekirjoittamista varten kaikille sopimusjäsenvaltioille 29.6.2017 saakka. Pöytäkirja ratifioidaan tai hyväksytään. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöön, joka toimii tallettajana. Pöytäkirja on 29.6.2017 jälkeen avoinna liittymistä varten kaikille sopimusjäsenvaltioille.  

18 artikla. Artiklassa määrätään pöytäkirjan voimaantulosta. Artiklan mukaan pöytäkirja tulee voimaan 30 päivän kuluttua sen päivän jälkeen, jona viimeinen neljästä osapuolesta – Luxemburg, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia – on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Sellaisen osapuolen osalta, joka tallettaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa voimaantulopäivän jälkeen, pöytäkirja tulee voimaan 30 päivän kuluttua tallettamispäivästä. Määräykseen vaikuttaa kuitenkin Iso-Britannian päätös erota Euroopan unionista. EU-eron myötä Iso-Britannia on myös päättänyt peruuttaa sitoutumisensa (”withdrawal”) patenttituomioistuinsopimukseen ja sen väliaikaista soveltamista koskevaan pöytäkirjaan, sekä erioikeuspöytäkirjaan. Tämä on aiheuttanut tarpeen sopia osapuolivaltioiden välillä 18 artiklan uudelleentulkinnasta siten, että viittaus Iso-Britanniaan sivuutetaan. Näin ollen osapuolten tulkinta tulee olemaan, että erioikeuspöytäkirja tulee voimaan sen jälkeen, kun pöytäkirjaan on sitoutunut Luxemburgin (jossa tulee sijaitsemaan patenttituomioistuimen muutoksenhakutuomioistuin) lisäksi ne kolme EU-jäsenvaltiota, joissa oli eniten patentteja vuonna 2012. Nämä jäsenvaltiot olisivat Ranska, Saksa ja Italia. Asiasta on selostettu tarkemmin jaksossa "1.1. Tausta" ja jäljempänä jaksossa "8. Voimaantulo". 

19 artikla. Artiklassa määrätään mahdollisuudesta pöytäkirjan väliaikaiseen soveltamiseen. Artiklan mukaan sopimusjäsenvaltio voi milloin tahansa ilmoittaa tallettajalle soveltavansa pöytäkirjaa väliaikaisesti. Suomella on siten mahdollisuus soveltaa erioikeuspöytäkirjaa väliaikaisesti ja tämän vuoksi voimaansaattamislakiehdotuksen 4 ja 5 §:ään on sisällytetty mahdollisuus säätää valtioneuvoston asetuksella lain ja pöytäkirjan väliaikaisesta soveltamisesta ennen pöytäkirjan kansainvälistä voimaantuloa. Väliaikainen soveltaminen voisi olla tarpeen, mikäli erioikeuspöytäkirjan voimaantulokynnys ei ole täyttynyt, kun patenttituomioistuinsopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta tehty pöytäkirja tulee voimaan, ja patenttituomioistuinsopimuksen tiettyjä artikloja aletaan soveltaa väliaikaisesti. Tällöin myös erioikeuspöytäkirjaa olisi tarpeen soveltaa väliaikaisesti. Pöytäkirjan väliaikaisesta soveltamisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto. 

7  Lakiehdotuksen säännöskohtaiset perustelut

Perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. 

1 §. Säännöksellä saatettaisiin voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa. 

2 §. Säännöksellä selvennettäisiin, että pöytäkirjan 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vapaudet eivät koske Suomen kansalaisia tai henkilöä, joka ottaessaan vastaan tehtävänsä tuomioistuimessa asuu pysyvästi Suomessa. 

Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään julkisuuslaissa (621/1999), jonka mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei julkisuuslaissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Pöytäkirjan 6 artiklan 2 kappaleessa määrätään osapuolten edustajien asiakirjojen loukkaamattomuudesta, mutta toisaalta pöytäkirjan osapuolelle annetaan 3 kohdassa oikeus rajoittaa kyseisen vapauden henkilöpiiriä. Selvyyden vuoksi asiasta on tarpeen ottaa nimenomainen säännös voimaansaattamislakiin. 

3 §. Säännöksellä selvennettäisiin, että pöytäkirjan 10 artiklan 2 kohdan erioikeudet eivät koske Suomen kansalaisia tai henkilöä, joka välittömästi ennen palvelussuhdettaan tuomioistuimessa asui jo Suomessa.  

Suomessa yleisesti verovelvolliselle maksetut palkat ja palkkiot ovat tuloverolain (1535/1992) mukaan veronalaisia. Verovapaudesta on nimenomaisesti säädettävä lailla. Pöytäkirjan 10 artiklan 2 kohdassa määrätään verovapaudesta, mutta toisaalta pöytäkirjan osapuolelle annetaan 3 kohdassa oikeus rajoittaa verovapauden henkilöpiiriä. Selvyyden vuoksi asiasta on tarpeen ottaa nimenomainen säännös voimaansaattamislakiin. 

4 §. Pöytäkirjan muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan mahdollisesta väliaikaisesta soveltamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.  

5 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että lakia sovelletaan väliaikaisesti ennen pöytäkirjan kansainvälistä voimaantuloa. 

8  Voimaantulo

Pöytäkirja ei ole tullut vielä kansainvälisesti voimaan. Pöytäkirja tulee sen 18 artiklan mukaan voimaan 30 päivän kuluttua sen päivän jälkeen, jona viimeinen neljästä osapuolesta – Luxemburg, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia – on tallettanut sitoutumiskirjansa. Ennen pöytäkirjan voimaantuloa pöytäkirjaa on sen 19 artiklan nojalla mahdollista soveltaa väliaikaisesti, mikä mahdollistaa tuomioistuimen toimintojen valmistelun, ml. paikallisjaostojen perustamisen, siten, että tuomioistuin on valmis aloittamaan toimintansa sinä päivänä, kun patenttituomioistuinsopimus tulee voimaan. Pöytäkirjan väliaikainen soveltaminen voisi olla tarpeen, mikäli sen voimaantulokynnys ei ole täyttynyt, kun patenttituomioistuinsopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta tehty pöytäkirja tulee voimaan, ja patenttituomioistuinsopimuksen tiettyjä artikloja aletaan soveltaa väliaikaisesti. Tällöin myös erioikeuspöytäkirjaa olisi tarpeen soveltaa väliaikaisesti. 

Iso-Britannian päätös erota Euroopan unionista on muiden syiden ohella viivästyttänyt patenttijärjestelmäuudistuksen voimaantuloa. Iso-Britannia on 20.7.2020 ilmoittanut peruuttaneensa sitoutumisensa (withdrawal) patenttituomioistuinsopimukseen, sen väliaikaista soveltamista koskevaan pöytäkirjaan sekä erioikeuspöytäkirjaan. Erioikeuspöytäkirjassa on edellä mainitulla tavalla voimaatulon edellytykseksi asetettu nimenomaisesti Iso-Britannian ratifiointi – eli pöytäkirjoissa on suora viittaus Iso-Britanniaan. Tästä syystä sopimusten valmistelukomiteassa (Preparatory Committee) on ehdotettu, että osapuolivaltiot vahvistaisivat yhteisymmärryksen pöytäkirjojen tulkinnasta, jonka mukaan pöytäkirjoja tulkitaan ilman viittausta Iso-Britanniaan (ks. edellä jakso 1.1. Tausta). Valmistelukomitean yhteisen kannan mukaan pöytäkirjoja tulisi tulkita samalla tavalla kuin patenttituomioistuinsopimuksen 89 artiklaa eli siten, että voimaantulokynnyksen täyttymisessä ratkaisevat kolme ratifiointia ovat ne kolme EU-jäsenvaltiota, joilla oli eniten patentteja allekirjoittamista edeltävänä vuonna ja jotka vielä nykyhetkellä ovat EU:n jäsenvaltioita. Nämä jäsenvaltiot olisivat Saksa, Ranska ja Italia. Tarkoitus on vahvistaa tämä osapuolten yhteinen tulkinta EU:ssa Coreperin tai neuvoston yhteydessä niin sanotulla neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välisellä päätöksellä tulkintaa koskevasta yhteisymmärryksestä. Valmistelukomitean mukaan tällainen tulkinta voitaisiin katsoa valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi osapuolten väliseksi sopimukseksi sopimuksen tulkinnasta. Menettely olisi linjassa myös EU:n tuomioistuimen lausunnon 1/09 kanssa, jossa EU-tuomioistuin totesi EU-oikeuden vastaiseksi patenttituomioistuinsopimusluonnoksen, joka sisälsi unionin ulkopuolisten valtioiden mahdollisuuden osallistua järjestelmään. 

Tätä esitystä laadittaessa 18 artiklan mukaisista voimaantulokynnyksen täyttymisen kannalta ratkaisevista valtioista Luxemburg, Ranska ja Italia ovat tallettaneet sitoutumiskirjansa eli, sillä edellytyksellä, että yhteisymmärrys 18 artiklan tulkinnasta ilman viittausta Iso-Britanniaan tullaan vahvistamaan, pöytäkirjan voimaantulokynnyksen täyttymiseksi puuttuu ainoastaan Saksan sitoutumiskirjan tallettaminen. Saksa ei ole vielä sitoutunut myöskään patenttituomioistuinsopimukseen tai sen väliaikaisesta soveltamisesta tehtyyn pöytäkirjaan, sillä Saksan perustuslakituomioistuin totesi helmikuussa 2020 patenttituomioistuinsopimuksen ratifioinnin käsittelyn Saksan perustuslain vastaiseksi. Saksan valtiopäivät kuitenkin hyväksyi patenttituomioistuinsopimuksen joulukuussa 2020 uudestaan tarvittavalla 2/3 määräenemmistöllä. Asiasta on kuitenkin tämän jälkeen tehty Saksan perustuslakituomioistuimeen kaksi valitusta, joiden käsittely on kesken. 

Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislaki esitetään tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.  

Lakiehdotukseen on sisällytetty säännös, joka mahdollistaa säätämisen valtioneuvoston asetuksella voimaansaattamislain ja pöytäkirjan väliaikaisesta soveltamisesta ennen pöytäkirjan kansainvälistä voimaantuloa.  

9  Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus

Erioikeuspöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka kuuluisivat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaantulolle Ahvenanmaan maakunnassa ei siten ole tarpeen saada itsehallintolain 59 § 1 momentin mukaista Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta. 

10  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys