Suomen työttömyysaste on korkea, ja erityisesti matalapalkka-aloja vaivaa työvoimapula. Työmarkkinoilla on laajan tukiviidakon luomia kannustinloukkuja, jotka tekevät työttömän hakeutumisesta osa-aikaiseen, matalapalkkaiseen työhön usein kannattamatonta. Työn vastaanottamisesta on tehtävä kannattavampaa. Työttömyysetuuden suojaosan korottaminen on yksi keino joustavoittaa työttömien mahdollisuuksia vastaanottaa töitä. Samalla se on ensimmäinen askel kohti Saksan mallin mukaisten minitöiden käyttöönottoa Suomessa.  

Työttömyysturvalain 4 luvun 5 §:n mukaan työttömyysetuuden suojaosa on 300 euroa kuukauden sovittelujakson aikana sekä käytettäessä 4 §:n 2 momentin mukaista laskennallista tuloa ja 279 euroa neljän peräkkäisen kalenteriviikon sovittelujakson aikana. Suojaosaa ehdotetaan korotettavaksi 500 euroon kuukauden sovittelujakson aikana sekä käytettäessä 4 §:n 2 momentin mukaista laskennallista tuloa ja 465 euroon neljän peräkkäisen kalenteriviikon sovittelujakson aikana. Koronapandemian aikana työttömyysetuuden suojaosaa on korotettu väliaikaisesti aloitteen ehdotusta vastaavalla tavalla (Laki väliaikaisista poikkeuksista työttömyysturvalakiin covid-19-pandemian vuoksi). Hallituksen esityksessä (HE 120/2021 vp) todetaan, ettei väliaikaisen korotuksen vaikutuksia ole näin lyhyellä aikavälillä ehditty arvioida luotettavasti. Lisäksi työmarkkinatilanne on pandemian vuoksi ollut poikkeuksellinen. Kuitenkin on selvää, että nykyisessä tilanteessa kaikki toimet pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi ja työttömien työllistymiskynnyksen madaltamiseksi on otettava käyttöön.  

Ehdotettu muutos kannustaa aktiivisuuteen silloinkin, kun kokoaikaista työtä ei ole tarjolla. Työttömyysetuuden korotettu suojaosa mahdollistaa työttömille tulotason parantamisen työtä tekemällä ja toisaalta antaa mahdollisuuden pitää yllä työelämäkontaktia ja osaamista kokoaikaista työtä etsiessä. Osa-aikainen työ auttaa työtöntä saamaan jalkaa oven väliin työmarkkinoille, mikä lisää tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksia. Työttömyysjakson aikana työskentelevät työllistyvät todennäköisemmin kokoaikaisesti kuin yhtä kauan kokonaan työttömänä olleet (Kyyrä, Matikka ja Pesola 2018; Työttömyysturvan suojaosa ja työttömyyden aikainen työskentely. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 45/2018.). Pienikin mahdollisuus tehdä työtä työttömyyden aikana madaltaa työelämään lähtemisen kynnystä ja ehkäisee syrjäytymistä. Samalla ehdotettu muutos tuo työttömät nykyistä paremmin potentiaaliseksi työvoimaksi osa-aikaisiin töihin aloilla, jotka kärsivät työvoimapulasta.  

Eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan työttömyysetuuden suojaosan nosto 500 euroon vuonna 2022 lisäisi työttömyysturvamenoa 65 miljoonaa euroa, mutta vastaavasti vähentäisi asumistuen ja toimeentulotuen kuluja yhteensä 8 miljoonalla eurolla, jolloin kustannukseksi jäisi 57 miljoonaa euroa. Lisäksi uudistus kasvattaisi laskelman mukaan kuntien verotuottoja 18 miljoonalla eurolla. Positiiviset dynaamiset vaikutukset näkyvät työllisyydessä ja työmarkkinoilla sekä ihmisten lisääntyneenä hyvinvointina. Vertailukohtana kustannuksia arvioitaessa voitaneen pitää myös hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi väliaikaisista poikkeuksista työttömyysturvalakiin covid-19-epidemian vuoksi annetun lain 4 §:n muuttamisesta (HE 120/2021 vp), jossa todetaan työttömyysetuuden sovittelun suojaosan väliaikaisen korottamisen kahden kuukauden ajaksi lisäävän työttömyysturvamenoa noin 12,9 miljoonalla eurolla. Ansioturvan osuus tästä on 7,5 miljoonaa euroa, ja perusturvan osuus 5,4 miljoonaa euroa. Kulut jakautuvat valtion, työllisyysrahaston, kuntien sekä työttömyyskassojen välillä suurimman vastuun ollessa valtiolla. Tätä soveltaen työttömyysetuuden suojaosan muuttamisen kustannukset ehdotetulla tavalla voisivat vuositasolla olla noin 77 miljoonaa euroa.