Hallitus päätti budjettiriihessä korottaa opintotuen tulorajoja määräaikaisesti vuodeksi 2022. Tulorajojen korotus on perusteltua, mutta esitetty tulorajojen korotus olisi aiheellista toteuttaa pysyvänä ja hallituksen esitystä korkeampana toivottujen hyvinvointi- ja työllisyysvaikutusten saavuttamiseksi. Hallituksen esittämä 25 prosentin tilapäinen korotus tiukkoihin tulorajoihin ei paranna riittävästi opiskelijoiden tilannetta eikä vaikuta merkittävästi työvoiman saatavuuteen.
Kosonen ja Järvinen (2019) selvittivät silloisen hallituksen tilauksesta opintotuen tulorajojen korotuksen vaikutuksia Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisemassa raportissa Opintotuen tulorajat, raportteja 37/2019. Raportin mukaan tulorajoja voitaisiin nostaa esimerkiksi 50 prosentilla, jolloin yhdeksän opintotukikuukauden tuloraja olisi 18 000 euroa nykyisen 12 000 euron sijaan. Selvityksen mukaan tällainen muutos parantaisi opiskelijoiden toimeentuloa selkeästi ja samalla verotulot kasvaisivat. Tulorajan korotus 50 prosentilla lisäisi raportin mukaan julkisyhteisöjen nettotuloja 5,9 miljoonalla eurolla, vaikka muutos lisäisikin opintorahamenoja.
Kuten hallituksen esityksessä (HE 214/2021 vp) todetaan, opintorahojen tulorajojen pysyminen pitkään samalla tasolla on yleisen käsityksen mukaan aiemmin rajoittanut opiskelijoiden työssäkäyntiä ja tarkoittanut samalla tarveharkinnan kiristymistä. Suomessa opintotuen tulorajat ovat alemmat kuin muissa Pohjoismaissa. Edellisen kerran tasokorotus tulorajoihin on tehty vuonna 2008, jolloin korotus oli 30 prosenttia.
Opintorahan tarkoitus on tukea päätoimista opiskelua. Tänä päivänä kuitenkin yli puolet opiskelijoista käy opintojen ohella töissä. Opintoraha on sen verran pieni, että moni opiskelija kokee sen riittämättömäksi haluttuun elintasoon. Työnteolla on opintotuen lisäksi merkittävä asema monen opiskelijan toimeentulon turvaajana. Työkokemuksella on monilla aloilla suuri merkitys työllistymisessä opintojen päättyessä ja työelämään siirryttäessä. Monilla aloilla on tällä hetkellä työvoimapula. Hallituksen esityksessä lainatun em. Palkansaajien tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan tulorajojen maltillisella tarkistamisella ei todennäköisesti olisi yhtä merkittäviä käyttäytymisvaikutuksia kuin esimerkiksi olennaisella tulorajojen tasokorotuksella. Voidaan olettaa, että hallituksen esittämä noin 25 prosentin tulorajojen tilapäinen nosto ei vielä vaikuta merkittävästi opiskelijoiden käyttäytymiseen työvoiman tarjonnan näkökulmasta. Lisäksi määräaikainen tulorajojen korotus lisää opintotukilainsäädännön monimutkaisuutta ja etuuskäsittelyn byrokratiaa tarpeettomasti suhteessa vaikutusten vähäisyyteen. Kela perii opintotukea takaisin tulorajojen vuoksi lähes 40 000 opiskelijalta vuosittain, ja määrän väheneminen vähentäisi myös hallinnollista taakkaa.
Lakialoitteen mukainen tulorajojen korottaminen lisäisi opintotukimenoja tarveharkinnan lieventyessä. Määrärahatarve kohdistuu momentille 29.70.55 Opintoraha ja asumislisä.
Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasen julkisuudessa esittämien arvioiden mukaan tulorajan korotus 25 prosentilla lisäisi opintotukimenoja noin 8 miljoonaa euroa ja se vahvistaisi julkista taloutta noin 15—20 miljoonalla eurolla. Myös hallituksen esityksessä HE 214/2021 vp esitetyn arvion mukaan opintotuen määräaikainen korottaminen 25 prosentilla aiheuttaa opintotukimenojen nousun noin 8,1 miljoonaan euroon vuodelle 2024. Vastaava 50 prosentin korotus nostaisi opintotukimenoja arviolta 10 miljoonalla eurolla.
Hallituksen esityksessä (HE 214/2021 vp) esitetyn arvion mukaan tulorajojen määräaikainen korottaminen 25 prosentilla lieventäisi tarveharkintaa arviolta 38 000 opintotuen saajalla, joten voidaan arvioida, että 50 prosentin korotus lieventäisi tarveharkintaa noin 45 000 opiskelijalta.
Tulorajojen korottaminen vähentäisi jälkikäteen tapahtuvia opiskelijan tuloista johtuvia takaisinperintöjä. Tulorajojen korottaminen 25 prosentilla vähentäisi vapaaehtoisia palautuksia ja opintotuen takaisinperintää arviolta noin 31 700 opintotuen saajalla. Vastaava 50 prosentin korotus saattaisi vaikuttaa noin 40 000 opiskelijaan. Pysyvä tasokorotus olisi selkeä myös etuuskäsittelyn näkökulmasta.
Hallituksen esittämän 25 prosentin tulorajan noston arvioidaan (HE 214/2021 vp) lisäävän työntekoa siten, että palkkasumma kasvaisi noin 75 miljoonalla eurolla vuonna 2022. Vastaava 50 prosentin korotus ei lisäisi työssäkäyntiä ja palkkasummaa lineaarisesti, mutta voidaan arvioida opiskelijoiden palkkasumman kasvun olevan noin 100 miljoonaa euroa.
Opiskelijoiden omien tulojen kasvu vähentää yleisen asumistuen menoja. Säästövaikutus 25 prosentin nostolla on valtiovarainministeriön laskelmien mukaan vuonna 2022 arviolta noin 5 miljoonaa euroa, ja vastaavalla laskukaavalla voidaan arvioida 50 prosentin korotuksen säästövaikutukseksi asumistukimenoihin noin 6,8 miljoonaa.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan tulorajojen korottaminen määräaikaisesti 25 prosentilla kasvattaisi verotuloja vuonna 2022 arviolta 24,3 miljoonaa euroa. Em. luvun perusteella voidaan arvioida, että 50 prosentin korotus tulorajoihin nostaisi verotuloja 32,4 miljoonalla. Työssäkäyntiin ja sitä kautta verotuloihin vaikuttaa myös monia kausiluonteisiakin tekijöitä, joiden vaikutusta on vaikea arvioida, mutta nettovaikutuksiltaan uudistus olisi selkeästi positiivinen sekä julkisen talouden että opiskelijoiden toimeentulon näkökulmasta.
Tässä lakialoitteessa ehdotettu 50 prosentin korotus tehtäisiin vuosina 2020 ja 2021 voimassa olleisiin tulorajoihin, jolloin tuellisen kuukauden tuloraja nousisi nykyisestä 696 eurosta 1 044 euroon ja tuettoman kuukauden tuloraja 2 078 eurosta 3 117 euroon.
Liikaa maksetun tuen takaisinperintää koskevassa säännöksessä tarkoitettuja euromääriä, jotka huomioidaan opiskelijan vuositulon ylittäessä vapaan tulon määrän, korotettaisiin vastaavasti 50 prosentilla nykytasosta.
Aloite sisältyy kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2022.