Terrorismin ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa koskevan tiedonvaihdon ja yhteistyön lisääminen on yksi Eurooppa-neuvoston vuosille 2019—2024 hyväksymän EU:n strategisen ohjelman painopiste. Komission heinäkuussa 2019 julkaisemassa raportissa on tuotu esiin useita heikkouksia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevassa EU:n lainsäädännössä. Joulukuussa 2019 EU:n jäsenvaltiot ovat Suomen aloitteesta sopineet rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevista strategisista painopisteistä, joiden on tarkoitus toimia komission tulevien lainsäädäntöehdotusten pohjana. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat kehottaneet komissiota tutkimaan, miten EU:n sääntöjä voitaisiin yhdenmukaistaa ja miten valvontaa ja rahanpesun selvittelykeskusten välistä koordinointia voitaisiin parantaa. 

Edellä todetun pohjalta komissio on antanut toukokuussa 2020 tiedonannon toimintasuunnitelmastaan koskien kokonaisvaltaista EU:n toimintapolitiikkaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. Toimintasuunnitelmassa esitetään konkreettisia EU-tason toimenpiteitä, joita komissio aikoo toteuttaa parantaakseen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja torjumista koskevien EU:n sääntöjen noudattamista, valvontaa ja koordinointia. Hallintovaliokunta tarkastelee tässä lausunnossaan toimialansa huomioiden vain komission toimintasuunnitelmaa. Valiokunta ei ota kantaa komission metodologiaan EU:n rahoitusjärjestelmän uhkien arvioimiseksi eikä siihen liittyvään korkeariskisten kolmansien maiden määrittämiseen, joita valtioneuvoston selvityksessä myös käsitellään. 

Hallintovaliokunta toteaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen on olennainen osa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että EU:n rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaista politiikkaa kehitettäessä on otettava täysimääräisesti huomioon sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen että rikostorjuntaan liittyvät näkökohdat. Rahanpesulla ja terrorismin rahoittamisella on myös merkittäviä taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle. 

Viime vuosina on annettu runsaasti uutta EU-sääntelyä, jonka tarkoituksena on ollut tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että EU:ssa jatketaan määrätietoisia toimia nykyisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan lainsäädännön tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi. 

Valiokunta tähdentää sääntelyn huolellista vaikutusarviointia, kun valmistellaan uuden lainsäädännön antamista, jotta sääntelystä ei muodostu tarpeettoman monimutkaista eikä aiheuteta kohtuutonta hallinnollista tai taloudellista taakkaa. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen ja sen valvonta vaativat yhteistyötä sekä unionin että kansallisella tasolla. Sen vuoksi on tärkeää, että sääntely on selkeää ja tulkinnat mahdollisimman yhdenmukaisia. Nykyinen direktiiviin perustuva lainsäädäntö on muodostunut hajanaiseksi, ja komissio ehdottaa, että nykyisten sääntöjen tulkinnassa ja soveltamisessa esiintyvien erojen rajoittamiseksi osa sääntelystä toteutettaisiin asetuksella, joka on suoraan sovellettavaa oikeutta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston asiaa koskeviin linjauksiin, mutta toteaa, että sääntelyyn liittyviä kysymyksiä voidaan arvioida niin kansallisen kuin EU-oikeudenkin kannalta tarkemmin siinä vaiheessa, kun tiedot ehdotuksista ovat täsmentyneet. 

Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että komission suunnitelmissa ei ole esitetty rahapelitoiminnan sääntelyn harmonisointia, eikä sitä valtioneuvoston kannan mukaan tulisi jatkossakaan harmonisoida muuten kuin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen sääntelyn osalta. Valiokunta pitää valtioneuvoston kannanottoa perusteltuna. 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvonta EU:ssa perustuu nykyisin jäsenvaltioiden kansalliseen valvontaan. Tiedonannon mukaan valvonnan laatu ja tehokkuus ovat epätasaisia eri puolilla EU:ta, eikä unionilla ole käytössään riittävän tehokkaita järjestelyjä, joilla voitaisiin käsitellä rajat ylittäviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen tapauksia. Komissio katsoo, että EU:n tulee luoda tehokas rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontajärjestelmä, joka edistää sisämarkkinoiden ja pankkiunionin moitteetonta toimintaa. Komission ensisijaisena tavoitteena on valvontajärjestelmän EU:n tason ytimen perustaminen. 

Tiedonannon mukaan EU-tasolla on jo nykyisin keskitettyjä valvontatehtäviä hoitavia mekanismeja, joiden perustamisesta ja toiminnasta saadut kokemukset voivat tarjota hyödyllistä tietoa. EU:ssa toimii muun muassa Euroopan pankkiviranomainen (EPV), joka johtaa, koordinoi ja seuraa kaikkien EU:n finanssipalvelujen tarjoajien ja toimivaltaisten viranomaisten toimia, joita nämä toteuttavat torjuakseen rahanpesua ja terrorismin rahoitusta. EPV:llä on myös muun muassa valtuudet pyytää viranomaisia tutkimaan yksittäisiä rahoituslaitoksia ja harkitsemaan niihin kohdistettavien toimien toteuttamista. 

Valiokunta katsoo, että EU-tason valvontaa tulee vahvistaa ja valvontaa tehostamaan tarvitaan myös sanktioita. Valiokunnan ei ole ollut mahdollista esitetyn selvityksen ja käytettävissä olevan ajan puitteissa arvioida tässä vaiheessa sitä, onko Suomen näkökulmasta paras ratkaisu uuden riippumattoman valvontaviranomaisen perustaminen vai voitaisiinko valvontaa vahvistaa riittävän tehokkaasti esimerkiksi kehittämällä nykyisiä rakenteita ja työkaluja. Tärkeä näkökohta on myös taloudelliset vaikutukset. Valiokunta katsoo, että tulevien ehdotusten tulee perustua viranomaisen tehtäviä, toiminta-alaa ja rakennetta koskevien vaihtoehtojen vaikutusten perusteelliseen arviointiin. EU-tasoisen valvojan tehtävät, toimivaltuudet ja suhde kansallisiin valvojiin tulee määritellä selkeästi. Myös suhteen EU:n muihin toimielimiin (esimerkiksi Europol, EPPO, OLAF) tulee olla selkeä. 

Komission tiedonannossa esitetään rahanpesun selvittelykeskusten koordinaatio- ja tukimekanismin perustamista. Tavoitteena on parantaa kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyötä toistensa ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Rahanpesun selvittelykeskusten toiminnan aikaisempaa parempaa yhteensovittamista sekä toimintamallien ja toimintamahdollisuuksien yhdenmukaistamista voidaan pitää myönteisenä kehityssuuntana. Valiokunta pitää tärkeänä, että koordinaatio- ja tukimekanismia suunniteltaessa sen ensisijaisena tavoitteena on tukea rikosten ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä, mikä on rahanpesun selvittelykeskuksen luonteenomaisin tehtävä. 

Valiokunta kannattaa tavoitetta tiivistää viranomaisten ja yksityisen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä ja toimintamallien luomista tähän työhön. Suomessa ollaan aloittamassa tällaista yhteistyömuotoa rahanpesulain mukaisten ilmoitusvelvollisten kanssa. EU-tason mallin ja ohjekirjan voidaan arvioida tukevan tämän toimintamallin edelleen kehittämistä sekä selkiyttävän henkilötietojen käsittelyn rajoja tässä yhteistyössä. Valiokunta pitää kannatettavana, että Euroopan tietosuojaneuvostoa pyydettäisiin antamaan suositus EU:n tietosuojalainsäädännön soveltamisesta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaan tietojen käsittelyyn. 

Valiokunta tukee EU:n rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien toimien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista. Rahoitusmarkkinat toimivat ylikansallisesti, ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen voidaan katsoa olevan perusluonteeltaan rajat ylittävää toimintaa. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen ja sen valvonta edellyttävät siten toimenpiteitä ja yhteistyötä myös globaalilla tasolla.