Yleistä

Vuosien 2017—2020 julkisen talouden suunnitelmassa hallitus esittää opetus- ja kulttuuritoimen pääluokan loppusummaksi vuodelle 2020 noin 6,6 mrd. euroa, mikä on noin 0,2 mrd. euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Sivistysvaliokunta korostaa, että hallituksen neuvottelussa julkisen talouden suunnitelmasta 5.4.2016 päätettiin olla kohdistamatta uusia säästöjä koulutukseen ja tutkimukseen. 

Hallitusohjelman mukaisista menosäästöistä tulee vuodesta 2017 lukien voimaan ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron menovähennys, yliopistojen apteekkimaksujen 30 miljoonan euron kompensaation poistuminen ja opintotukiuudistuksen perusteella tehtävät 47 miljoonan euron menovähennykset. Lisäksi kustannustason muutoksen perusteella tehtävää indeksikorotusten jäädyttämistä jatketaan hallitusohjelman mukaisesti laskennallisen rahoitusjärjestelmän ja valtionosuuksien sekä korkeakoulujen osalta vuoteen 2019 saakka ja opintotuen osalta pysyvästi. 

Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä hallitus päätti myös uusista säästöistä indeksisidonnaisiin menoihin. Sivistysvaliokunta pitää erittäin myönteisenä, että uuden indeksisäästön vaikutukset kompensoidaan täysimääräisesti opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan valtionosuusmäärärahoihin sekä korkeakoulujen määrärahoihin. Päätöksen kustannusvaikutukset ovat yhteensä 37 milj. euroa. 

Kehyskaudella toteutetaan osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeita, joille esitetään vuosille 2017—2018 hallitusohjelman mukaisesti yhteensä 208 miljoonaa euroa. Osaamisen ja koulutuksen kärkihankerahoitus on kokonaisuudessaan 300 milj. euroa vuosina 2016—2018. Peruskoulun pedagogiikan ja oppimisympäristöjen uudistamista jatketaan. Opettajien perus- ja täydennyskoulutus uudistetaan ja siihen osoitetaan kärkihankerahoituksena 75,5 miljoonan euron määräraha vuosille 2017—2018. Liikuntaa lisätään kaikille peruskoululaisille ja Liikkuva koulu -ohjelman laajentamista jatketaan. Tähän kärkihankkeeseen panostetaan yhteensä 14 miljoonaa euroa vuosina 2017—2018. Sivistysvaliokunta pitää näitä kehittämishankepanostuksia sekä määrällisesti että asiasisältönsä puolesta merkittävinä ja erittäin kannatettavina. Valiokunta kannattaa liikkumismahdollisuuksien lisäämistä kaikilla koulutustasoilla. 

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistamista valmistellaan siten, että uusi ohjausjärjestelmä voidaan ottaa käyttöön vuoden 2018 alusta lukien. Uudistuksen yhteydessä ammatillisen koulutuksen sääntely, rahoitus ja ohjaus uudistetaan. Tavoitteena on osaamisperustainen ja asiakaslähtöinen kokonaisuus. 

Kärkihankkeena kehitetään lisäksi opintoprosesseja ja joustavia opiskelumahdollisuuksia työ-urien pidentymiseksi. Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien osuutta lisätään opiskelijavalinnoissa. 

Opintotukeen kohdistettavaa pitkän aikavälin säästötavoitetta alennetaan 150 milj. eurosta noin 122 milj. euroon. Eri koulutusasteiden yhdenvertaisuuden parantamiseksi luovutaan vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden osalta. 

Opintotukijärjestelmää uudistetaan siten, että kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitettu tukiaika lyhenee 64 kuukaudesta 54 tukikuukauteen. Tutkintokohtainen tukiaika lyhenee kahdella kuukaudella ja edistymisen seurannassa käytettävä suoritusvaatimus säilyy ennallaan. Opintolainan valtiontakauksen määrää nostetaan ja opiskelijan omat tulorajat sidotaan ansiotasoindeksiin ja niitä tarkistetaan määräajoin kuitenkin niin, että tulorajat eivät laske. Opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrän korotusta kohtuullistetaan 15 %:sta 7,5 %:iin. Lisäksi hallitus valmistelee syksyn 2016 budjettiriiheen mennessä esityksen sekä toisen että korkea-asteen opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin. Mikäli esitys lisää asumistukimenoja, ne katetaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan menokehyksen puitteissa. Ulkomailla opiskelevat säilyvät edelleen opintotukijärjestelmän mukaisen asumislisän piirissä. 

Sivistysvaliokunta ottaa tarkemmin kantaa edellä todettuihin opintotuen uudistushankkeisiin, kun se käsittelee niitä koskevat hallituksen esitykset syksyllä 2016. Valiokunta pitää kuitenkin erittäin huomionarvoisena, että valtiontalouden vakavista vaikeuksista huolimatta opintotuen osalta on nähtävissä myös myönteistä kehitystä. 

Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantamiseen varataan vuosille 2017—2018 yhteensä 7,4 miljoonaa euroa kärkihankerahoitusta. Taiteen perusopetuksen ja muun taide- ja kulttuuritoiminnan tarjontaa lisätään ohjatulla kerhotoiminnalla ja lasten kulttuuritoiminnalla kouluissa. Prosenttitaiteen periaatetta laajennetaan muille kuin visuaalisille taiteenaloille ja laajemmin kulttuuriin. Valiokunta painottaa erityisesti lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua taiteeseen ja kulttuuriin. 

Lisäksi hallitus päätti lisätä yleisistä kirjastoista tapahtuvasta lainaamisesta kirjailijoille maksettavaa lainauskorvauksen tasoa noin 2 miljoonalla eurolla noin 10 miljoonaan euroon vuodesta 2017 lukien. 

Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kouluttamiseen tarkoitettuja määrärahoja lisätään yhteensä vuositasolla 42,1—89,5 miljoonalla eurolla kehyskaudella. Lisämääräraha kohdennetaan perusopetukseen valmistavan opetuksen, muiden kuin oppivelvollisten perusopetuksen, vieraskielisten oppilaiden äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena kielenä opetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämiseen. Maahanmuuttajien osaamisen tunnistamis- ja tunnustamispalveluihin ja koulutuspolkuja tukevien menettelyjen kehittämiseen sekä maahanmuuttajien kotoutumista tukeviin kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön toimenpiteisiin lisätään 5,9 miljoonaa euroa vuosina 2017—2018 ja 1,9 miljoonaa euroa vuosina 2019—2020. Sivistysvaliokunta pitää tätä ratkaisua erittäin tarpeellisena. 

Sivistysvaliokunta ottaa seuraavassa tarkemmin kantaa opettajankoulutuksen kehittämiseen, jota aihetta valiokunta on käsitellyt kevään 2016 aikana myös omana asianaan (O 20/2016 vp). Lisäksi valiokunta tarkastelee julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia ammatillisen koulutuksen kehittämiseen ja nuorisotakuun toteutumiseen sekä korkeakoulujen toimintaan. 

Opettajankoulutuksen kehittäminen

Hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeen ensimmäisen toimenpiteen mukaan uudistetaan peruskoulua 2020-luvulle tavoitteena Suomi modernin, innostavan oppimisen kärkimaana. Uudistus sisältää kolme osaa: uusi pedagogiikka, uudet oppimisympäristöt ja opetuksen digitalisaatio. Tavoitteina ovat oppimistuloksien parantaminen, tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaaminen, pedagogiikan uudistaminen kokeillen ja oppimisen tekeminen innostavaksi läpi elämän. 

Kärkihankkeen toimia ovat muun muassa opettajankoulutusfoorumi, opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelman laadinta, toimeenpano ja arviointi sekä valtakunnallisen täydennyskoulutuksen suunnittelu ja toteutus. Uudistukseen osoitetaan kärkihankerahoituksena 75,5 miljoonan euron määräraha vuosille 2017—2018. Sivistysvaliokunta pitää tätä peruskoulun kehittämiseen suunnattua panostusta merkittävänä. Valiokunta kannattaa myös Liikkuva koulu -ohjelman laajentamista edelleen siten, että liikunta tuodaan kaikkien peruskoululaisten arkeen. 

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi on yksi hallituksen kärkihankkeista. Tavoitteena on uudistaa koulutusta vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeita. Reformin vaikutukset sekä ammatilliseen opettajankoulutukseen että ammatillisten opettajien täydennyskoulutustarpeisiin ovat huomattavat. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ammatillisen koulutuksen reformin onnistumista tuetaan myös kehittämällä ja päivittämällä ammatillisten opettajien osaaminen uudistusten edellyttämällä tavalla. 

Valiokunta korostaa voimakkaasti opettajankoulutuksen kehittämistä ja siihen panostamista sekä kärkihankkeen puitteissa että laajemmin, opettajan peruskoulutusta uudistavana ja koko laajaa opettajakenttää koskettavana, mahdollistavana ja velvoittavana elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisena täydennyskoulutusjatkumona. Suomen hyvät Pisa- ym. kansainväliset vertailutulokset perustuvat suurelta osin opettajakunnan korkeaan osaamistasoon, vahvaan työmotivaatioon ja opettajan ammatin arvostukseen. Usko maamme menestymiseen perustuu kansalaisten hyvään osaamistasoon ja sen nostamiseen tulevaisuuden kasvavia vaatimuksia vastaavasti. Sivistysvaliokunta korostaa, että opettajankoulutuksen ja opettajien osaamisen jatkuva kehittäminen kaikilla oppilaitostasoilla on avainasemassa, kun luodaan pohjaa tulevaisuuden Suomelle. Voimakas panostus opettajankoulutuksen kehittämiseen on yksi tämän hetken merkittävistä strategisista linjaratkaisuista. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan laadukas opettajankoulutuksemme ei ole kaikilta osin pystynyt opettamaan niitä tietoja ja taitoja, joita opettajat valmistuttuaan tarvitsisivat pärjätäkseen hyvin opettajan työssä. Koulun arjessa ovat erityisesti kodin ja koulun yhteistyö, kulttuurien moninaisuus, kolmiportainen tuki ja ryhmän hallinta osoittautuneet vaikeiksi asioiksi opettajille työuran alussa. 

Uuden 1.8.2016 voimaan tulevan opetussuunnitelman sisältö haastaa opettajuutta uuden pedagogiikan, toimintakulttuurin, oppimisympäristön ja digitalisaation suhteen. Laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet muuttavat perinteistä oppiaineopiskelua. Opettajan rooli muuttuu yhä enemmän aktivoijaksi. Samalla oppiva yhteisö ja yhteisopettajuus tulevat merkityksellisiksi toimintamalleiksi toimintakulttuuriin. 

Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että opetuksen ja kasvamisen haasteet ja olosuhteet eivät ole kaikkialla samanlaisia. Myös koulutusta tarjoavat rakenteet kehittyvät ja muuttuvat. Tilastojen valossa koulujen lukumäärä pienenee ja kouluverkko harvenee, mutta koulujen keskikoko kasvaa. Yhtenäiskoulujen, eli vuosiluokat 1—9 käsittävien koulujen lukumäärä kasvaa. Opettajankoulutuksen kannalta on tärkeää pohtia, miten opettajankoulutuksessa voidaan edistää yhtenäisen perusopetuksen edellyttämien koulutusohjelmien rakentumista.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan opettajatarve-ennakointi osoittaa, että koulutuslisäyksiä tarvitaan muun muassa luokanopettajien koulutuksessa, erityisopetuksessa ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajankoulutuksessa. Vastaavasti humanististen aineiden opettajankoulutusta ja ammatillista opettajankoulutusta on selvityksen mukaan aiheellista vähentää. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja korkeakoulut neuvottelevat keväällä seuraavan nelivuotiskauden tavoitteista. Valiokunnan arvion mukaan opettajien peruskoulutuksen osalta tulisi luoda koko koulutusjärjestelmän kattava arviointijärjestelmä, jonka avulla saataisiin selville työelämän nykyhetken ja tulevaisuuden osaamistarpeet eri kouluasteilla ja varhaiskasvatuksessa. Näitä arviointitietoja voitaisiin sitten käyttää opettajankoulutuksen sisältöjen ja rakenteiden uudistamisessa. Määrällisiä tarpeita on ennakoitu eri osa-alueilla esimerkiksi hankekohtaisesti, mutta saadun selvityksen mukaan tarvitaan myös kokonaisvaltainen, pysyvä arviointi- ja ennakointijärjestelmä. 

Kaikessa opettajankoulutuksessa tulee olla riittävästi sisältöjä oppilaiden erilaisuuden kohtaamisesta ja ohjaamisesta. Esimerkiksi perusopetuksen kolmiportaisen tuen malli (yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki) korostaa inklusiivisia koulutusrakenteita ja jakamattoman ikäluokan kouluttamista yhdessä. Järjestelmän toimivuuden perusteena oleva yksilölähtöinen oppilaan ohjaaminen vaarantuu, mikäli opettajalta puuttuu osaamista oppimisvaikeuksista ja tuen antamisen muodoista. Valiokunta korostaa erityisopettajien riittävää koulutusta ja erityispedagogisen osaamisen lisäämistä opettajankoulutuksessa. 

Opettajankoulutuksen työelämävastaavuuteen kuuluu laajasti kaikkien niiden kehityssuuntien huomioiminen, jotka määrittävät koulujen arkea ja opettajien työtä nykypäivän koulussa. Yhteiskuntamme kansainvälistyy ja monikulttuurisuus lisääntyy. Opettajille tämä merkitsee haasteita kulttuurisen osaamisen ja kulttuurien tuntemuksen osalta. Moni opettaja ei ole kuitenkaan koulutuksensa aikana saanut lainkaan koulutusta näissä kysymyksissä. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että opettajille perus- ja täydennyskoulutuksessa annetaan käytännön taidot ja valmiudet käsitellä sellaisia moniulotteisia asioita kuin esimerkiksi oppilaan oman kielen, kulttuurin, historian tai uskonnon merkitystä oppimiselle ja työskentelylle koulussa. Opettajalla täytyy olla myös pedagogiset taidot ja valmiudet sekä kouluyhteisön tuki, kun hän joutuu käsittelemään ennakkoluuloja, kiusaamista, väkivaltatapauksia ja jopa rasismia. 

Ammatillinen koulutus on ehkä kaikkein lähimpänä työelämää, ja tiivis yhteys sinne on välttämätöntä tulevaisuuden korkean tason ammattilaisten kouluttamisessa. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa on korostettava oppimisen ja opetuksen siirtymistä yhä enemmän työpaikoille. Opettajasta tulee ennemminkin ohjaaja, jonka työhön vaikuttavat muun muassa koulutettavien yksilölliset ja joustavat opintopolut sekä lukujärjestyksettömyys. Valiokunta korostaa myös ammatillisten opettajien työelämätaitojen varmistamisen ja päivittämisen merkitystä laadukkaalle ammattiopetukselle. 

Koulujen ja oppilaitosten yhteiseen hyvinvointityöhön velvoittaa vuonna 2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Valiokunta korostaa, että opettajankoulutuksessa tulee antaa valmiudet kouluyhteisön hyvinvoinnin tukemiseen painottaen opiskeluhuollollista ja kasvatuksellista näkökulmaa. Hyvä opettaja ei voi rajata itseään vain oman oppiaineensa asiantuntijaksi, vaan hänen on kyettävä hahmottamaan oppilaiden, opiskelijoiden ja koko kouluyhteisön hyvinvointiin liittyvä laajempi kuva. Hyvinvoinnin edistämisessä kyse ei ole vain henkilökohtaisista vaikutuksista. Laadukas opiskeluhuolto ehkäisee myöhempiä ongelmia pitämällä yllä opiskelukykyä, vähentämällä koulupudokkuutta ja tukemalla opintojen suorittamista tavoiteajassa. Näin sillä on suuri merkitys myös kansantalouden kannalta. 

Saadun selvityksen mukaan suomalaisten koululaisten arvio kyvyistään osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan on huono. Valiokunta pitää tärkeänä, että koulu tarjoaa yhteiskunta- ja demokratiakasvatuksella perustan ymmärtää suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja ja demokraattisen yhteiskunnan toimintamekanismeja sekä valmiudet osallistua yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Yhteiskunnan toimivuus ja yhteiskunnallinen vakaus perustuvat kansalaisten aktiivisuuteen yhteisissä yhteiskunnallisissa asioissa, sekä kansallisesti että paikallistasolla. Yhteiskunnallisen päätöksenteon selkeys ja ymmärrettävyys vahvistavat osaltaan demokraattisen yhteiskuntajärjestelmämme hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Demokratiakasvatus tulee huomioida opettajankoulutuksessa siten, että opettajilla on nykyistä paremmat mahdollisuudet käsitellä ideologioiden, arvomaailmojen ja poliittisten liikkeiden ominaispiirteitä ja eroja. Opettajankoulutuksessa tulee yhteiskunta- ja demokratiakasvatuksen osalta käsitellä mahdollisuuksia käytännön yhteistyöhön erilaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten järjestöjen kanssa.  

Sivistysvaliokunta painottaa voimakkaasti, että tulevaisuuden koulun laadukkuuden turvaaminen edellyttää uudistuksia opettajien ammatillisen kehittymisen tuessa, sisällöissä ja rakenteissa. Ammatillisen osaamisen kehittäminen tulee nähdä laaja-alaisesti henkilöiden, organisaatioiden ja koulutuksen järjestäjien toimintaa sekä yleistä koulutuspolitiikkaa edistäväksi prosessiksi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että opettajien peruskoulutuksen, uusien opettajien perehdyttämiskoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen osalta tiivistetään yhteistyötä. Niistä tulee muodostaa sisällöllinen kokonaisuus, joka mahdollistaa opettajien ammatillisen kasvun ja kehittymisen työuran aikana elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Tämän koulutuksellisen jatkumon avulla hahmotetaan selkeämmin, millaiset sisällöt soveltuvat parhaiten peruskoulutukseen ja mitkä taas luontevimmin sijoittuvat työuran myöhempiin vaiheisiin. 

Opettajan mahdollisuudet ammatilliseen kehittymiseen työuran varrella kaipaavat valiokunnan saaman selvityksen mukaan kohentamista. Opettajien mahdollisuudet päästä täydennyskoulutukseen vaihtelevat huomattavasti eri puolilla maata, ja kuntien täydennyskoulutuskäytännöissä on suuria eroja. Virkaehtosopimuksen Veso-päivät kuuluvat kaikille, mutta ne eivät riitä ammattitaidon ylläpitämiseen ja edelleen kehittämiseen. Yksittäinen opettaja voi valita itselleen sopivaa koulutusta monipuolisesta tarjonnasta, mutta koulutuksiin pääsy vaikeutuu kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Sijaiskuluja koulutuksen ajalta ei aina pystytä maksamaan. Opetustoimen henkilöstökoulutuksen kenttä on maassamme laaja, mutta osaamisen kehittäminen on edelleen pirstaleista. Vaikka koulutus on periaatteessa kaikkien ulottuvilla, on yhä vaikeampaa saada pedagogisesti kattavaa koulutusta tasapuolisesti kaikille opettajille. 

Valtakunnallisen opettajatiedonkeruun tulokset osoittavat, että noin neljä viidestä opettajasta osallistuu täydennyskoulutukseen, kun tarkastelujaksona oli vuoden mittainen aika. Tämä tarkoittaa sitä, että huomattava määrä — yli 12 000 opettajaa — on vuoden mittaisena aikana vailla oman osaamisen päivitysmahdollisuuksia. Ammatillisen koulutuksen opettajien osallistuminen työelämäjaksoille on selvästi jäljessä siitä tavoitteesta, että opettajat osallistuisivat kerran viidessä vuodessa työelämäjaksoille. Nykyisin vallitsevan käytännön mukaisesti ammatillisen koulutuksen opettaja osallistuu työelämäjaksolle kerran kahdessakymmenessä vuodessa. 

Opettajatiedonkeruun (2013) mukaan aktiivisimmin täydennyskoulutukseen osallistuivat perusopetuksen (87,6 %) ja lukiokoulutuksen (89,5 %) rehtorit. Luokanopettajista 77,5 % ja lukiokoulutuksen lehtoreista 84,4 % osallistui täydennyskoulutukseen. Itä-Suomen perusopetuksen opettajat osallistuivat alueellisesti tarkasteltuna eniten täydennyskoulutukseen (83,3 %) ja Lounais-Suomen sekä Lapin opettajat vähiten (74 %). 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan laaja opetushenkilöstön täydennyskoulutushanke Osaava-ohjelma (2010—2016) on päättymässä vuoden 2016 loppuun mennessä. Se on tavoittanut yleissivistävän, ammatillisen ja aikuiskoulutuksen opetushenkilöstön varsin hyvin. Kun ohjelma päättyy, on pelättävissä, että täydennyskoulutukseen osallistuminen jälleen putoaa aiempiin lukemiin eli 73—75 %:iin opettajakunnasta, kun se nyt on ollut noin 80 %. 

Täydennyskoulutuksen merkitystä korostaa lausuntojen mukaan se, että suomalainen opettajakunta on kohtalaisen iäkästä. Tämä tarkoittaa sitä, että monen opettajan kohdalla opettajankoulutuksesta on kulunut 25—30 vuotta. Jos täydennyskoulutusjärjestelmä ei näinä vuosikymmeninä ole täyttänyt tehtäviään tarjoamalla riittäviä mahdollisuuksia osaamisen ajantasaistamiseen, edellytykset tulevaisuuden koulun kehittämiseen eivät ole parhaat mahdolliset. Myös oppilaitosjohdon koulutuksen tarjonta on hajanaista ja oppilaitosyhteisön kehittämistyöstä puuttuvat selkeät koulutuspolut. 

Vain harvalle opettajalle (14,5 %) on laadittu koulutus- ja kehittämissuunnitelma, vaikka tällaista perustellusti voi pitää opettajan osaamisen ja koulun kehittämisen kannalta välttämättömänä. Tuoreet OECD:n TALIS (Teaching and Learning International Survey) -tutkimuksen tulokset kertovat, että uuden opettajan työhöntulovaiheen tuki on Suomessa niukkaa. Ns. induktiokoulutus ja mentorointi ovat harvinaisia. Järjestelmällisen mentoroinnin avulla on pyritty auttamaan uusia opettajia uran alkuvaiheessa. Yli 60 % opettajista työskentelee kuitenkin vielä kouluissa, joissa ei ole mentorointiohjelmaa. 

Opettajien ammatillinen kehittyminen työyhteisössä tulee mahdollistaa eri tavoin ja samalla kiinnittää huomio koulutuksen laatuun ja vaikuttavuuteen. Väheneviin resursseihin on vastattava esimerkiksi siten, että täydennyskoulutuksen kattavuutta lisätään kohdistamalla se kokonaisiin opettaja- ja työyhteisöihin, jolloin osallistujakohtainen kustannus myös alenee. Yhteisökohtainen yhdessä oppiminen myös tukee työyhteisön kehittymistä yhteistoiminnalliseksi ja kollegiaaliseksi yhteisöksi. Myös erilaisia verkko-oppimisen muotoja tulee lisätä opetushenkilöstön täydennyskoulutuksessa. Saadun selvityksen mukaan täydennyskoulutus on parhaimmillaan silloin, kun se on liitetty yhteen käytännön kehittämishankkeen kanssa ja se edistää sen suunnittelua ja toimeenpanoa. 

Valiokunta korostaa (poist.), että koulutus on yksilötasolla vaikuttavinta silloin, kun se vastaa koulutettavan yksilöllisiä koulutustarpeita. Koulutus- ja kehittämistarpeiden yksilökohtainen arviointi kuuluu nykyaikaisen henkilöstöjohtamisen keskeisiin työkaluihin. Työnantajalla on lopullinen vastuu henkilöstön välttämättömien koulutustarpeiden tyydyttämisestä.  

Valiokunta toteaa, että opettajankoulutuksemme on laadukasta juuri sen vuoksi, että se on tutkimusperustaista. Täydennyskoulutusta koskeva tutkimustieto on kuitenkin vähäistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että opettajien täydennyskoulutuksen tutkimusperustaisuutta vahvistetaan ja että kiinnitetään riittävä huomio täydennyskoulutuksen oppimisteoreettisiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin. 

Nämä edellä mainitut haasteet kohtaavat yhtä lailla sekä opettajiksi opiskelevia että kouluissa ja oppilaitoksissa jo työskenteleviä opettajia ja rehtoreita. Oppiminen on kaikkialla, eikä enää vain koulun seinien sisäpuolella. Teknologian pedagoginen käyttö on suuri haaste koulutuksen yhdenvertaisen toteutumisen näkökulmasta. Kaikki muutokset edellyttävät myös johtajuuden kehittymistä jaetun johtajuuden ja vahvan pedagogisen johtajuuden toteutumiseksi. 

Erityiset huomiot

Sivistysvaliokunta pitää laajan opettajankoulutusfoorumin asettamista tammikuussa 2016 erittäin tärkeänä. Siinä ovat edustettuina opettajankoulutusta antavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut, keskeiset sidosryhmät ja opetushallinto. Yksi opettajankoulutusfoorumin keskeisistä tehtävistä on opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelman laatiminen ja sen toimeenpanon edistäminen ja seuraaminen. Foorumi kokoaa yhteen opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen toimijat, keskeiset sidosryhmät ja opetushallinnon laatimaan tulevaisuuden linjauksia. Linjaukset kattavat opettajien peruskoulutuksen, opettajankoulutusta koskevan tutkimuksen ja kaikkia opettajaryhmiä koskevan täydennyskoulutuksen kehittämisen. Sivistysvaliokunta kannustaa opettajafoorumia sen vaativassa kehittämistyössä. 

Korkeakouluihin viime vuosina kohdistetut säästötoimet vaikeuttavat osaltaan opettajankoulutuksen laadun takaamista ja koulutuksen kehittämistyötä. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että korkeakoulut pyrkivät esittämään rakenteellisia uudistuksia koskevia ehdotuksia, joilla vahvistetaan tarkoituksenmukaista työnjakoa korkeakoulujen kesken. Valiokunta korostaa korkeakoulujen vastuuta opettajankoulutuksesta. Rahoitusleikkausten vaikutuksia opettajien peruskoulutuksen määrälliseen ja laadulliseen kehittymiseen tuleekin seurata. Esimerkiksi opetuksen laatuun vaikuttaa ratkaisevasti, jos opettajaksi opiskelevien käytännön opetusharjoittelun määrää vähennetään kustannussyistä. Käytännön ja teoriaopintojen välistä tasapainoa ja synergiaa tulee kehittää, jotta opiskelijat saavat niitä työelämätaitoja, joita käytännön opetustehtävässä tarvitaan. Samoin on huolestuttavaa, jos lähiopetuksen määrää vähennetään ratkaisevasti tai taito- ja taideaineiden opetusta luokanopettajakoulutuksessa karsitaan. 

Valiokunta pitää tärkeänä selvittää vaihtoehdot nykyiselle Opetushallitus-vetoiselle valtion täydennyskoulutusrahoitukselle. Vaihtoehtona on esitetty esimerkiksi, että määrärahat osoitettaisiin kunnille tai niitä suuremmille alueille, jotka organisoisivat opetushenkilöstönsä täydennyskoulutuksen osaamiskartoitusten pohjalta yhteistyössä kouluttajatahojen kanssa, ensisijaisesti yliopistojen opettajankoulutuksen kanssa. Tällöin täydennyskoulutuksen ohjaus voitaisiin määritellä alue- tai kuntakohtaisissa opetustoimen kehittämissuunnitelmissa, koulukohtaisissa kehittämissuunnitelmissa sekä opettajien henkilökohtaisissa kehittymissuunnitelmissa. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin vaihtoehto, että peruskoulun opettajien koulutukset yhdistettäisiin yhdeksi laajan kelpoisuuden antavaksi tutkinnoksi. Tällä on tarkoitettu sellaista opettajaa, joka voisi toimia alaluokilla kaikkien aineiden opettajana, luokanopettajana ja myös koko perusopetuksen ajan yhden aineen opettajana. Erityisesti opetuksen järjestäjän näkökulmasta katsoen kuntiin tulisi saada lisää peruskoulunopettajia, joilla on laaja kelpoisuus (1.—9. lk), koska uusien peruskouluyksikköjen rakentamisessa on siirrytty yhä enemmän yhtenäisen perusopetuksen mukaisiin ratkaisuihin. Opettajan työuran aikana voidaan tällöin opettajan tehtäviä muuttaa joustavasti tarpeen mukaisesti ja siirtää resurssien painopistettä eri tehtäviin yhtenäisten peruskouluyksikköjen sisällä. Perusopetuksen opetussuunnitelman muutos (OPS 2016) korostaa oppimisessa ilmiöpohjaisuutta ja monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Siten myös opetussuunnitelma ja sen mukainen oppimisen kehittyminen edellyttävät kaikilta peruskoulunopettajilta laaja-alaisempaa osaamista kuin mitä vain yhden oppiaineen aineenopettajakoulutus voi antaa. 

Yhtenäinen perusopetus on useissa korkeakouluissa otettu huomioon opettajankoulutuksen rakenteissa ja opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa ns. kaksoistutkinto. Koulutusmahdollisuudet ovat tältä osin kuitenkin epätasapainossa, sillä luokanopettajien koulutuksessa on hyvät mahdollisuudet kouluttautua yhtenäisen perusopetuksen kaksoispätevyyteen, mutta aineenopettajakoulutuksessa ei ole juurikaan mahdollisuuksia hankkia kelpoisuutta 1.—6. luokkien kaikkien oppiaineiden opetukseen. Kaksoiskelpoisuuden hankkiminen myös pidentää opiskelijan opiskeluaikaa.  

Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että opettajankoulutuksen rakenteen kehittämistä tarkastellaan ennakkoluulottomasti myös kelpoisuusvaatimusten ja työelämän tarpeen kautta. Opettajaksi opiskelevan kannalta kyse on työllistymismahdollisuuksien lisääntymisestä. Valiokunta korostaa kaikissa ratkaisuissa korkeatasoisen pedagogisen koulutuksen merkitystä. Koulutuksen sisällön ja rakenneratkaisujen lisäksi ratkaisevaa yhtenäisen peruskoulun toteutumiselle on se, missä määrin opettajat jakavat yhtenäisen opettajuuden identiteetin riippumatta siitä, minkä ikäisten oppilaiden kanssa he työskentelevät. 

Korkeakoulut

Sivistysvaliokunta toteaa, että tällä ja viime vaalikaudella koulutukseen ja tutkimukseen on kohdistunut merkittäviä leikkauksia ja julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017—2020 opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kohdistuvat säästöt toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti. Vuodesta 2017 lukien tulee voimaan yliopistojen apteekkimaksujen (HY, ISY) 30 miljoonan euron kompensaation poistuminen. Aiemmin toteutetun yliopistolain ja ammattikorkeakoululain väliaikaisen muutoksen seurauksena kustannustason nousua ei oteta huomioon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksessa vuosina 2016—2019. 

Sivistysvaliokunta pitää erittäin myönteisenä sitä, että korkeakoulutukseen ja tutkimukseen ei julkisen talouden suunnitelmassa kohdisteta enää uusia leikkauksia. Hallitus kompensoi uuden indeksisidonnaisten menojen lisäsäästön vaikutukset yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen määrärahaindeksiin täysimääräisesti vastaavalla lisämäärärahalla. Lisäksi hallitus suuntaa vuosina 2017—2018 yhteensä noin 105 miljoonaa euroa korkeakouluopetuksen digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseen ja ympärivuotisen opiskelun edellytysten parantamiseen sekä nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseen. Vallitsevassa taloustilanteessa nämä ratkaisut ovat merkittäviä. Sivistysvaliokunta kannattaa myös varautumista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääomittamiseen vuonna 2018 yhteensä 70 miljoonalla eurolla. 

Korkeakoulujen tutkimustoimintaan vaikuttaviin Suomen Akatemian määrärahoihin lisätään kärkihankepanostuksena vuosina 2017—2018 yhteensä 28 miljoonaa euroa. Aiempien päätösten perusteella vuosien 2017—2019 aikana yliopistojen valtion rahoituksesta siirretään asteittain yhteensä 40 miljoonaa euroa Suomen Akatemian kautta yliopistoille tutkimuksen profiloitumisen vahvistamiseen. 

Selonteossa todetaan lisäksi, että opintoprosesseja ja joustavia opiskelumahdollisuuksia kehitetään työurien pidentymiseksi. Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien osuutta lisätään opiskelijavalinnoissa. Korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistetaan innovaatioiden kaupallistamisen edistämiseksi. Valiokunta kannattaa näitä uudistuksia. 

Sivistysvaliokunta pitää innovaatio- ja palvelusetelikokeilua osana ns. yrittäjyyspakettia erittäin hyvänä. Setelin avulla yrityksiä kannustetaan esimerkiksi yhteistyöprojekteihin korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa. Yrittäjyyspakettiin sisältyy myös innovaatiopankki, joka kehitetään vauhdittamaan innovaatioiden ja patenttien parempaa hyödyntämistä ja kaupallistamista. Seteli luo entistä parempia mahdollisuuksia myös mikroyrityksille hyödyntää erityisesti ammattikorkeakoulujen käytännönläheistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan osaamista. 

Asiantuntijakuulemisessa on sinänsä pidetty hyvänä korkeakoulutukseen suunnattavia lisäresursseja. Samalla on kuitenkin todettu, että kertaluontoisten paikkausten sijasta yliopistojen toimintaedellytykset tulisi turvata pitkäjänteisesti ja perusrahoitusta vahvistaen. Kärkihankkeiden tilapäiset panostukset eivät kompensoi yliopistojen perusrahoituksen ja Suomen Akatemian vapaan, kilpaillun perustutkimusrahoituksen jo päätettyjä leikkauksia. Rahoituksen siirtäminen jaettavaksi yliopistojen rahoitusmallin ulkopuolella ei lisää läpinäkyvyyttä rahoituksen jakamisessa. Panostusten tilapäisyys on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta toiminnan ja työn jatkumisesta. Tutkijoiden mahdollisuus saada vertaisarvioinnin pohjalta rahoitusta uusiin merkittäviin tutkimuksen osa-alueisiin on tutkimuksen ja osaamisen tason ja laajemman vaikuttavuuden kannalta välttämätöntä. 

Säästöpäätöksillä leikattiin yliopistojen rahoitusta vuonna 2016 noin 71 milj. eurolla ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta noin 35 milj. eurolla. Lausunnoissa on korostettu, että esimerkiksi ammattikorkeakoulujen osalta toteutettiin edellisen hallituskauden aikana mittava ammattikorkeakoulu-uudistus ja samanaikaisesti ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta leikattiin noin 20 % (n. 200 miljoonaa euroa). Yhdessä muiden jo toteutettujen tai päätettyjen toimien kanssa merkitsevät rahoitusleikkaukset yhteensä noin 30 % vähennystä ammattikorkeakoulujen perusrahoitustasossa vuosina 2011— 2020. 

Asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty erityistä huomiota yliopisto- ja ammattikorkeakouluindeksien jäädyttämiseen vuoden 2019 loppuun asti. Kun indeksikorotukset rahoituspohjaan jäävät toteutumatta, perusrahoituksen kehitys ei ole vastannut useampaan vuoteen kustannustason muutoksia. 

Suomen Akatemian korvamerkitsemätön myöntövaltuus on vuodesta 2012 vuoteen 2016 pienentynyt 282 miljoonasta eurosta 238 miljoonaan euroon. Vähennys on 44 miljoonaa, eli vuoden 2016 tasoon verrattuna 16 %. Samaan aikaan tähän rahoitukseen kohdistuvien keskeisten Akatemian rahoitusmuotojen hakemusmäärä on kasvanut 43 %. Tämän seurauksena voidaan esimerkiksi eräissä keskeisissä rahoitusmuodoissa hakemuksista hyväksyä vain 10 %.  

Sivistysvaliokunta yhtyy lausunnoissa esitettyyn huoleen perustutkimuksen rahoituksen riittävyydestä. Kestävä kasvu ja hyvinvointi Suomessa ovat tulevaisuudessa jopa nykyistä enemmän riippuvaisia korkeimmasta koulutuksesta ja tutkimuksesta. Valiokunta korostaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitus on nähtävä kokonaisuutena, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusosuuden lisäksi rahoitusvastuussa ovat myös eräät muut ministeriöt (STM, TEM, PLM), Suomen Akatemia ja Tekes. Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoitus on noin 10 % yliopistojen koko rahoituksesta ja 15—22 % yliopistojen tutkimusrahoituksesta. Näiden eri toimijoiden kautta tulevan valtion rahoituksen väheneminen kumuloituu merkittävällä tavalla korkeakoulujen kokonaisrahoituksen vähentymisenä. 

Korkeakoulujen taloudellinen tilanne on toteutettujen säästöjen ja indeksijäädytystenkin jälkeen valiokunnan arvion mukaan kokonaisuutena katsottuna kuitenkin vielä kohtuullisen hyvä. Pitkällä aikavälillä arvioituna yliopistojen rahoitus on noussut 2000-luvun alun runsaasta 1 mrd. eurosta vuoden 2016 noin 1,8 mrd. euroon. Vastaavasti ammattikorkeakouluopetukseen varatut valtion määrärahat ovat nousseet noin 300 milj. eurosta vajaaseen 860 milj. euroon. Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että määrärahojen vähetessä korkeakoulut edistävät profiloitumista tukevaa työnjakoa ja tiivistävät keskinäistä yhteistyötä ja myös yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Tavoitteena on osaamisen kokoaminen kilpailukykyisiksi keskittymiksi sekä tieteen ja tutkimuksen resurssien entistä tehokkaampi ja vaikuttavampi käyttö.  

Viime vaalikaudella Suomen Akatemian myöntövaltuuden kokonaissumma kasvoi, kun Akatemian jaettavaksi siirrettiin 55 miljoonaa euroa ns. strategisen tutkimuksen rahoitusta sekä yliopistojen profiloitumisen vahvistamiseen käytettävä 50 miljoonan euron erä. 

Molemmat uudet rahoitusmuodot ovat valiokunnan arvion mukaan osoittautuneet hyödyllisiksi lisäyksiksi tutkimuksen rahoitukseen sekä lisänneet poikkitieteellisiä tutkimushankkeita. Ne eivät ole lisänneet tutkimukseen käytettävää kokonaisrahoitusta, mutta osaltaan vahvistavat tutkimuksen vaikuttavuutta ja yliopistojen toiminnan kehittämistä. 

Sivistysvaliokunta kannattaa korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamispyrkimyksiä. Selonteossa mainitun korkeakoulujen pääomituksen (70 milj. euroa) mahdollistama lisätuotto, korkeakouluille suunnattujen lahjoitusten verovähennysoikeus ja koulutusvientiä edistäneet lainmuutokset sekä lukuvuosimaksut EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta voivat tuoda jatkossa osittaista helpotusta kireään rahoitustilanteeseen. Valiokunta korostaa erityisesti eurooppalaisten tieteen ja tutkimuksen rahoitusinstrumenttien tehokasta hyödyntämistä korkeakoulujen omilla painopistealueilla. 

Sivistysvaliokunta viittaa eduskunnan hyväksymään lausumaan käsiteltäessä hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi yliopistolain 49 §:n ja ammattikorkeakoululain 43 §:n väliaikaisesta muuttamisesta (SiVM 8/2015 vp —HE 38/2015 vp), joka koski indeksien jäädytystä. Eduskunta edellytti lausumassa, että hallitus kattavasti seuraa korkeakoulujen rahoituksen riittävyyttä suhteessa korkeakouluille osoitettuihin tehtäviin. Erityisesti tulee seurata yliopistojen perusrahoituksen vaalikaudella 2011—2015 toteutettujen ja tällä vaalikaudella toteutuvien leikkausten tosiasiallisia vaikutuksia yliopistojen toimintaan ja sitä, miten perusrahoituksen merkittävä väheneminen vaikuttaa tutkimuksen laatuun ja toteuttamisedellytyksiin sekä tutkimukseen perustuvan opetuksen tasoon ja saatavuuteen. Hallituksen tulee antaa asiasta selvitys sivistysvaliokunnalle vuoden 2018 keväällä. Valiokunta korostaa myös ammattikorkeakoulujen rahoitusleikkausten merkittävyyttä ja niiden vaikutusten seurannan välttämättömyyttä. 

Sivistysvaliokunta korostaa annettavan selvityksen tärkeyttä korkeakoulujen tulevien vuosien rahoitustason kannalta.  

Kustannusten jakoon liittyvänä yksityiskohtana valiokunta toteaa lopuksi, että ammattikorkeakoulut maksavat myös sosiaali- ja terveysalojen opiskelijoiden harjoittelumaksut muun muassa sairaanhoitopiireille. Viime vuonna maksut olivat yhteensä 7,5 milj. euroa. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että harjoittelumaksujen rahoitusvastuu ministeriöiden kesken arvioidaan uudelleen osana SOTE-rahoitusratkaisuja. 

Ammatillisen koulutuksen reformi

Sivistysvaliokunta toteaa, että ammatillisen koulutuksen reformi on yleisesti kytketty siihen asetettuihin merkittäviin kustannussäästötavoitteisiin. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että reformissa on tarkoitus laajasti uudistaa ammatillisen koulutuksen sääntely- ja ohjausjärjestelmät sekä rakenteet vastaamaan ammattikoulutuksen tulevia haasteita. Tavoitteena on lisätä ammatillisen koulutusjärjestelmän tehokkuutta ja kannustavuutta sekä parantaa osaamisperusteisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. 

Ammatillisen koulutuksen 190 milj. euron säästö toteutetaan vuonna 2017 uudenlaisella mekanismilla nykyisiä rahoitus- ja säätelyjärjestelmiä hyödyntäen siten, että lailla määrättäisiin ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen perusteena oleva opiskelijamäärä järjestämisluvan enimmäismäärää alhaisemmalle tasolle (arviolta n. 90 % nykyisestä enimmäismäärästä). Näin ollen koulutuksen järjestäjälle maksettaisiin rahoitusta enintään noin 90 prosenttia sen järjestämisluvan ammatillisen peruskoulutuksen enimmäisopiskelijamäärän mukaisesta rahoituksesta. Säästö kohdennetaan ammatilliseen peruskoulutuksen kuntarahoitusosuuteen valtion ja kuntien välistä rahoitussuhdetta eli valtionosuusprosenttia muuttamalla. Samalla huolehditaan myös siitä, että kustannustason muutoksesta huolimatta säästö toteutuu myös tulevina vuosina. Säästön toteuttamisen edellyttämät lainsäädäntömuutokset annetaan eduskunnalle viimeistään vuoden 2017 talousarvioesityksen yhteydessä. Koulutuksen järjestäjät voivat päättää, toteuttavatko ne säästön opiskelijamäärää vähentämällä vai toimintaansa tehostamalla tai näiden yhdistelmänä sen mukaan, mikä on niiden toimintaympäristön koulutustarpeiden ja omien toimintaedellytysten turvaamisen kannalta tarkoituksenmukaisinta. Ratkaisut riippuvat esimerkiksi järjestäjän opiskelijamäärästä, opiskelijarakenteesta ja alakohtaisesta tarjonnasta. Menettely mahdollistaa lisäksi sen, että vuonna 2017 ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupien enimmäisopiskelijamääriä ei tarvitse systemaattisesti pienentää eikä ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhintoja leikata. 

Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen esitys eduskunnalle ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta (HE 35/2016 vp). Esityksellä halutaan mahdollistaa se, että opetus- ja kulttuuriministeriö voi jo vuoden 2016 aikana tehdä sellaiset tarvittavat muutokset järjestämislupien enimmäismääriin, joilla koulutustarjonta saadaan vastaamaan resurssien niukentuessa mahdollisimman tarkasti alueellista ja alakohtaista koulutustarvetta ja säästö kohdennettua tasapuolisesti kaikille ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille. 

Edellä mainittu säästöjen toteuttamiseen liittyvä toimintatavan muutos on ensimmäinen askel ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä toteutettavan ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamisessa. Kokonaisuudessaan uudistettu rahoitusjärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2018 alusta lukien. 

Sivistysvaliokunta korostaa tässä vaiheessa koulutusreformiin liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita. Valiokunta on aiemmin ottanut kantaa suunniteltuun säästöjen ja toiminnallisen ohjauksen uudistumisen eriaikaisuuteen ja pitänyt sitä ongelmallisena (SiVL 3/2015 vp — HE 30/2015 vp.). Uudistusten toteuttamisjärjestys johtaa siihen, että vastuu tarvittavien säästöjen aikaansaamisesta jää koulutuksen järjestäjälle. Tilanne on valiokunnan arvion mukaan monelle koulutuksen järjestäjälle vaikea. Toisaalta se korostaa alueellisen ja paikallisen asiantuntemuksen merkitystä säästöjä kohdennettaessa. Valiokunta luottaa koulutuksen järjestäjien ja koulutuksen alueellisten yhteistyökumppaneiden kykyyn ja tahtoon yhdessä löytää sekä oman alueen elinkeinotoiminnan että pienempien ja erikoistuneempien koulutusalojen osalta laajemman alueen työ- ja koulutustarpeiden kannalta toimivat ratkaisut. Uudistus antaa mahdollisuuden rakenteellisiin muutoksiin ammatillisen koulutuksen järjestämisessä ja parempia mahdollisuuksia sopeuttaa toimintaa väheneviin resursseihin. 

Lausunnoissa on nähty uhkana esimerkiksi se, että koulutus heikosti vetovoimaisille, mutta hyvin työllistäville toimialoille ajettaisiin alas, mikä johtaisi muutaman vuoden kuluessa työvoimapulaan. Esimerkkinä on mainittu kone- ja metalliala. Vaarana on myös, että järjestäjille kalliit mutta erikoistuvaa osaamista tuottavat koulutusohjelmat lakkautetaan säästöpaineissa. Valiokunta korostaa, että uudistus tulee toteuttaa niin, että keskeiset koulutusalat ovat edelleen alueellisesti hyvin saavutettavissa ja kaikkien opiskelijoiden ulottuvilla 

Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että ammatillisen koulutuksen reformissa kootaan nuorten ja aikuisten koulutustarjonta sekä työvoimakoulutus ja niiden rahoitus yhteen. Reformin tässä vaiheessa on avoinna, miten eri järjestämismuodot tullaan tunnistamaan uudessa rahoitusjärjestelmässä. Lausunnon mukaan tarvitaan opetus- ja kulttuuriministeriön ohjausta, jotta voidaan varmistaa oppisopimuksen lisäkoulutuksen saatavuus sekä koulutuksen kohdentuminen eri kohderyhmille. Sivistysvaliokunta pitää esitettyä huolta ymmärrettävänä ja korostaa näiden eri järjestämismuotojen merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. Valiokunta ei pidä mahdollisena nuorten ammatillisen koulutuksen säästöjen merkittävää kohdentamista esimerkiksi aikuiskoulutukseen. Valiokunta pitää sinänsä nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen järjestelmien yhdistämistä hyvänä elinikäisen oppimisen ja järjestäjien työn rationalisoinnin kannalta. 

Lausunnoissa on muistutettu, että ammatillisen koulutuksen säästöillä on vaikutuksia myös yhteiskuntatakuun tavoitteiden toteutumiseen. Supistuva talous pakottaa koulutuksen järjestäjiä yhdistymisiin ja toimipisteiden lakkauttamisiin. Merkittävä kysymys tulee liittymään koulutuksen alueelliseen saatavuuteen. Pakkomuutto kauas kotoa ja opiskelemaan toiselle paikkakunnalle olisi ongelmallinen yhteiskuntatakuun kohteena olevien nuorten kannalta. Valiokunta toteaa, että nykyinen koulutustarjonta riittää nuorisotakuun toteuttamiseen. Säästöt tulevat vähentämään aloituspaikkojen määrää, mutta valiokunnassa saadun arvion mukaan se ei vaikuta nuorisotakuun toteutumiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös vapaan sivistystyön oppilaitosten osaaminen ja resurssit hyödynnetään jatkossakin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja että määrärahasäästöt toteutetaan niin, että nykyisen opetuksen laadukas toteuttaminen ei vaarannu. 

Työpaikalla tapahtuvan koulutuksen uudistamisessa on nostettu esiin uudenmallinen koulutussopimus nykyisen oppisopimuksen rinnalle. Koulutussopimus korvaisi nykyisen työssäoppimisen ja muodostaisi suurelta osin yhtenäisen toimintamallin oppisopimuksen kanssa. Koulutussopimus ei perustuisi työsuhteeseen, kun taas oppisopimuksella sovittaisiin jatkossakin työsuhteisesta työssä oppimisesta. 

Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteyden parantamiseen osaamisen vahvistamiseksi. On tärkeää, että koulutuksesta siirrytään työelämään riittävän nopeasti ja riittävän valmiina. Sivistysvaliokunta katsoo, että työelämätuntemus on tärkeä osa opintojen sisältöä, jolla ammatillinen osaaminen rakennetaan. Vahvoilla kontakteilla työnantajiin parannetaan koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia saada ajantasaista tietoa työmaailmasta ja sen tulevista uudistuksista. On tärkeää, että myös opettajat pääsevät näkemään työelämää ja sen uudistuksia, jotta opetuksen sisällöt kyetään pitämään ajan tasalla. 

Sivistysvaliokunta katsoo, että koulutussopimus olisi uusi avaus sekä hyvä lähtökohta vahvistaa koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta ja tulevien ammattilaisten osaamista. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen sen turvin olisi työssä tapahtuvaa oppimista, ei työtä. Koulutussopimuksen huolena on asiantuntijakuulemisissa tullut esille se, että pienillä ja osin erikoistuneilla yrityksillä ei välttämättä ole edellytyksiä antaa nuorelle sellaista kattavaa ammattiosaamista, jonka päälle hän ammattitaitonsa rakentaa seuraaviksi vuosikymmeniksi. Huolena ovat myös yritysten edellytykset ottaa huomioon erityistä tukea tarvitsevien nuorten tarpeet, mikä vaatii koulutussopimuksen osapuolena olevalta työnantajalta osaamista huolehtia myös erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan oppimisesta. Sivistysvaliokunta tunnistaa erilaisten yritysten vaihtelevat mahdollisuudet kouluttaa nuoria ja toteaa, että moninainen yrityskenttä tulee ottaa huomioon, kun mietitään tapoja koulutussopimuksen toteuttamiseen. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten koulutuksen järjestäjät pystyvät tukemaan ja kannustamaan myös pienyrityksiä niiden osallistuessa työelämäkoulutukseen. Sivistysvaliokunta katsoo, että koulutussopimusten käyttöönotto edellyttää eri toimijoiden valta- ja vastuusuhteiden selkeää järjestämistä ja sen varmistamista, että koulutussopimuksen perusteella työelämässä annettava koulutus täyttää asetetut laatuvaatimukset. 

Nykyisin työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kuuluva työvoimakoulutus siirtyy osittain opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle. Asiantuntijalausunnon mukaan siirrettävistä koulutuksista on sovittu ministeriöiden kesken syksyllä 2015. Ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle siirtyvät toisen ja korkea-asteen koko tutkintoon sekä tutkinnon osiin johtava koulutus, osa ei tutkintoon johtavasta ammatillisesti suuntautuneesta koulutuksesta, aikuisten perusopetus sekä maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutus. Työ- ja elinkeinoministeriöön jää pääosa ei tutkintoon johtavasta ammatillisesti suuntautuneesta koulutuksesta sekä maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus. Sovitun vastuunjaon muutoksen johdosta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokasta momentilta 32.30.51 siirretään 90 miljoonaa euroa opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan vuoden 2018 talousarviossa. 

Vuodelle 2018 työ- ja elinkeinoministeriölle jäisi yhteensä 112 miljoonaa euroa työvoimakoulutuksen hankintaan, josta ammatillisesti suuntautuneeseen koulutukseen kohdentuisi 62 miljoonaa euroa. Työ- ja elinkeinoministeriössä meneillään olevassa kehittämistyössä määritellään, millaisista elementeistä tuleva ei-tutkintotavoitteinen työvoimakoulutus koostuu vuonna 2018. 

Sivistysvaliokunta pitää koulutuksen siirtopäätöstä kannatettavana. Valiokunta korostaa kuitenkin jatkossakin toimivan työelämäyhteyden ja työ- ja elinkeinoviranomaisten kanssa käytävän hyvän yhteistyön merkitystä siirtyvän koulutuksen käytännön järjestämisessä. Nykyistä koulutuksen järjestämistä kuvaavien asiakaslähtöisyyden ja järjestelyjen mutkattomuuden tulisi näkyä myös järjestäjätahon vaihduttua. 

Sivistysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan siirtyvää työvoimakoulutusta uhkaa lähinnä budjettiteknisistä syistä jonkinasteinen alasajo koulutuksen siirtymävaiheessa. Ongelmat koskevat erityisesti pitkäkestoista tutkintotavoitteista koulutusta, joiden rahoitus kohdistuu siirtymävaiheelle. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että asianomaiset ministeriöt sopivat järjestelyistä, joilla turvataan koulutusten häiriötön jatkuminen vastuuministeriön vaihtumisesta huolimatta. 

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota ammatillisen koulutuksen säästöjen ja uudistusten yhteydessä koulutuksen järjestäjälle mahdollisesti opetuskäyttöön tarpeettomiksi jäävien kiinteistöjen luovutusrajoituksiin ja niiden poistamiseen. Eduskunta edellytti viime vuonna (EV 76 /2015 vp ja HE 79/2015 vp) hallitukselta pikaisia toimia ammatillisen koulutuksen järjestäjien valtiolta saamien kiinteistöjen luovutusrajoitusten poistamiseksi. 

Hallitus on linjannut valtion korvauksetta luovuttamien oppilaitoskiinteistöjen käyvän arvon palauttamisesta sillä edellytyksellä, että kiinteistöjen myynnistä saatava kauppahinta tai muusta olosuhteiden muutoksesta johtuva omaisuuden käypä arvo käytetään ensisijaisesti ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Asiantuntijalausunnon mukaan ministeriö ei ole tiedottanut hallituksen linjauksesta selkeästi koulutuksen järjestäjiä. Asiaa ei tuoda esille myöskään eduskunnassa käsittelyssä olevassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 9 §:n muutosesityksessä (HE 35/2016 vp) säästökeinona. Sivistysvaliokunta katsoo, että säästöt tulisi ensisijaisesti kohdentaa opetusta mahdollisimman vähän haittaavasti eli esimerkiksi kiinteistöistä aiheutuviin kustannuksiin. Valiokunta kiirehtii ministeriön toimia ja tiedottamista asiasta.