Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017—2020 heijastelee vaikeaa taloudellista tilannetta elinkeino- ja innovaatiopolitiikan näkökulmasta. Suunnitelma perustuu olettamalle 0,9—1,2 %:n vuotuisesta talouskasvusta. Lähtökohta on haasteellinen: pitkittyneen matalasuhdanteen vuoksi taloutta on sopeutettu voimakkaasti jo usean vuoden ajan, ja sopeutustoimia tulee edelleen jatkaa. Työikäisen väestön ikääntyminen vaikuttaa voimakkaasti julkistalouden rahoituspohjaan lähivuosina. Hallituksen käytettävissä olevia politiikkavaihtoehtoja rajoittaa muun muassa EU:n kasvu- ja vakaussopimus, joka velvoittaa Suomea supistamaan julkisen sektorin rakenteellista alijäämää siten, että se lähestyy keskipitkän aikavälin tavoitetta. Hallituksen talouspoliittisen ohjelman mukaan kestävyysvaje pystytään hoitamaan leikkauksilla, tulevalla kasvulla ja rakenteellisilla uudistuksilla. Sopeutustoimien vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta pitkällä viiveellä, minkä vuoksi julkistalouden tasapaino-ongelma säilynee vielä lähivuosina.  

Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston selonteossa esitettyjä linjauksia pääasiallisesti kannatettavina, kiinnittäen huomiota toimialansa mukaisesti seuraaviin teemoihin: 

Talousvaliokunta toteaa, että valtioneuvoston selonteossa on hyvin tunnistettu taloutemme ongelmakohdat, mutta tämä tietoisuus ei näytä täysin heijastuvan tehtyihin ratkaisuihin. Työ-, asunto- ja rahoitusmarkkinoiden toimivuus on tärkeää, jotta resurssit siirtyvät mahdollisimman tehokkaasti uusiin tai paremmin tuottaviin yrityksiin ja toimintoihin. Talousvaliokunta myös arvioi, että selonteon mukainen kasvuennuste on optimistinen suhteessa sen varaan rakennettuun suunnitelmaan, jossa puolestaan työllisyysasteen nousulla on keskeinen osa. Työllisyysasteen parantumisen, kilpailukyvyn, investointien ja edellisten kautta talouskasvun esteeksi voi muodostua jäykät työmarkkinat. 

Kansallisen kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän uudistumisen tukemiseen suunnatut resurssit vakiintuvat aiempaa alemmalle tasolle ja jatkavat laskuaan kehyskauden lopulla. Talousvaliokunta ilmaisee huolensa tästä trendistä. On oletettavaa, että vähennysten vaikutus näkyy erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistyötä edellyttävissä yhteisprojekteissa, kun julkishallinnon toimijoiden rooli tällaisten projektien mahdollistajana pienenee. Talousvaliokunta huomauttaa, että menojen kattaminen velalla ei ole yksiselitteisesti haitallista, vaan arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota siihen, voidaanko kuluerää pitää palautuvana investointina. Talousvaliokunta muistuttaa, että esimerkiksi kärkihankkeisiin osoitettujen panostusten vaikuttavuus riippuu viime kädessä siitä, kuinka niillä kyetään pysyvästi kohentamaan julkishallinnon tehokkuutta sekä luomaan yksityiselle sektorille sellaista uutta tuotannollista pohjaa, joka on menestymiskykyinen myöhemmässä vaiheessa ilman julkisia tukijärjestelmiä.  

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty hyvin yhdensuuntaisesti näkemyksiä siitä, että Tekesin ja VTT:n tukiin kohdistuvat leikkaukset voivat olla vahingollisia pitkällä aikavälillä arvioituna. Nämä tuet ovat olleet tilastotietojen valossa erityisen hyödyllisiä niiden yritystoimintaa uudistavan luonteen johdosta. Tekes ja VTT ovat viime vuosina hakeneet ja saaneet EU-hankerahoituksia, jotka on mahdollistettu kansallisella omarahoitusosuudella. Tämä vipuvaikutus voidaan menettää kansallisen rahoitusosuuden vaarantuessa. Valiokunta katsoo, että talouskasvun saavuttamiseksi tarvittavien toimien keskiössä ovat panostukset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä riskinoton tukeminen. 

Talouskasvun avaintekijöitä ovat työn lisääminen ja arvonlisäyksen kasvattaminen. Heikentynyt taloustilanne ja vientiteollisuuden murros vaativat määrätietoista ja aikaisempaa tehokkaampaa tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. Julkisten innovaatiokannusteiden lasku samanaikaisesti yritysten omien tutkimus- ja innovaatioinvestointien määrän ja laadun hiipumisen kanssa on ongelmallinen yhdistelmä. Koulutukseen ja tutkimukseen kohdennettavat leikkaukset eivät voi olla vaikuttamatta kielteisesti osaamisen kehittymiseen ja elinkeinoelämän innovaatiokykyyn. Julkinen hallinto on monilla aloilla erittäin suuri markkinatoimija, joka voi omilla hankintapäätöksillään vauhdittaa uuden kehittämistä ja avata referenssitoimitusten kautta ovia suomalaisten innovaatioiden viennille. 

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan heikosta yleistilanteesta huolimatta digitaaliset liiketoiminnot ovat voimakkaassa kasvussa. Palvelualojen osaamisen merkitys korostuu, kun digitalisaatio mahdollistaa täysin uudentyyppisiä liiketoimintakonsepteja muun muassa huoltotoiminnan optimoimiseksi ja tuotteiden päivittämiseksi. Ero kilpailijoihin tehdään yhä useammin yllättävällä liiketoimintamallilla, odotukset ylittävällä palvelulla tai muilla täysin uusilla konsepteilla. Modulaarisuus, uudelleenvalmistus ja -käyttö mahdollistavat nykyistä tehokkaampia arvoketjuja. Tähän liittyen toimialan kasvua voitaisiin vauhdittaa julkisen sektorin edelläkävijyyshankkeilla sekä epätarkoituksenmukaista sääntelyä karsimalla. Uusien toimijoiden olisi päästävä helposti markkinoille vakiintuneita ratkaisuja haastamaan. 

Kiertotalous on uudenlainen talouden malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät ja tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla. Se ei ole ainoastaan pyrkimystä jätteettömyyteen ja materiaalien kiertoon, vaan kokonaisvaltaista arvoketjusuunnittelua, jolla tuotteiden huollettavuutta ja siten elinkaarta pidennetään. Talousvaliokunta pitää kiertotaloutta tervetulleena tekijänä tavoiteltaessa kestävän kehityksen periaatteisiin nojaavaa yhteiskuntaa. Kiertotalouden ja puhtaiden teknologioiden kehityksen kärjessä Suomelle voisi tarjoutua mahdollisuus löytää mittava vientipotentiaali korvaamaan hiipuvien teollisuudenalojen jättämää aukkoa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä.  

Menestyvät innovaatiot edellyttävät riskejä sietävää rahoitusta. Verotus- ja yritysrahoitusjärjestelmän kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että yrittäjyysriskin ottaminen ja sijoittaminen korkean riskin uusiin liiketoimintoihin olisi mahdollista ja tuotto-odotuksiltaan järkevää. Elinkeinopolitiikan ratkaisujen yhtenä tavoitteena ja reunaehtona tuleekin pitää yritysten yleisten toimintaedellytysten parantamista.  

Tämän toimintaympäristön yksi keskeisistä elementeistä on toimivat rahoitusmarkkinat. Valiokunta on asiantuntijakuulemisessaan saanut osittain ristiriitaistakin tietoa yritysrahoituksen tämänhetkisestä tilanteesta. Markkinoilla näyttäisi olevan tarvetta sekä nykyisin käytössä olevien instrumenttien laajemmalle käytölle että täysin uudenlaisille rahoitusmuodoille ja -palveluille. Yritysrahoituksen eri instrumentteja kehitetään kehyskaudella siten, että painopiste siirtyy vähitellen palautumattomista tuista palautuvien instrumenttien käyttöön. Talousvaliokunta pitää tätä linjausta oikeansuuntaisena, mutta toistaa huolensa aloittavien yritysten tilanteesta.  

Suomen teollisuus on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisen energiaintensiivistä, mikä korostaa energiantuotantoa koskevien päätösten, mukaan lukien verotukselliset ratkaisut, vaikutusta elinkeinoelämälle.  

Kannustinjärjestelmien tulee muodostaa johdonmukainen kokonaisuus, eivätkä eri toimet saa viedä pohjaa toisiltaan: johdonmukaisuus ja ohjauskeinojen yhdensuuntaisuus ovat yhä tärkeämpiä julkistalouden reunaehtojen kiristyessä. 

Työllisyys ja siten hyvinvoinnin rahoituspohja riippuu viime kädessä työn tulosten haluttavuudesta ja hinnasta kansainvälisillä markkinoilla. Suomessa muutaman suuren vientiyrityksen osuus kokonaisviennistä on huomattavan suuri. Tämä rakenne on omiaan voimistamaan yksittäisten yritysten liiketoimintaratkaisujen vaikutusta taloudellemme. Viennin vaikutus heijastuu myös kotimaisiin alihankintaketjuihin ja investointeihin. 

Talousvaliokunta viittaa aikaisempaan kannanottoonsa (TaVM 6/2016 vp — HE 22/2016 vp), jonka mukaan Suomessa, kuten useissa muissakin EU:n jäsenvaltioissa, on käytössä muun muassa vientitoiminnan tukemiseksi sellaisia tukijärjestelmiä, joiden ensisijainen liikkeelle paneva tekijä on ollut muissa maissa käytössä olevat tukijärjestelmät ja joiden johdosta on nähty tarpeellisena taata omille yrityksille mahdollisimman tasapuoliset lähtökohdat kilpailulle. Vaikka kilpailuneutraliteettia on pidettävä tärkeänä pitkän tähtäimen tavoitteena, talousvaliokunta tähdentää, että kansalliset ratkaisut eivät saa johtaa epätasapuoliseen kilpailuasetelmaan suomalaisten, kansainvälisillä markkinoilla kilpailevien yritysten kannalta. 

Yritysten toimintaympäristöä tulee kehittää pitkäjänteisesti ja siten, että investointipäätöksiä tehdessään yritysten on mahdollista ennakoida pitkän aikavälin päätöstensä kokonaistaloudelliset vaikutukset. Talousvaliokunta on aikaisemmissa kannanotoissaan (muun muassa TaVL 11/2015 vp — HE 30/2015 vp, VNS 1/2015 vp) korostanut vakaan ja ennakoitavissa olevan säädösympäristön merkitystä yritystoiminnalle suotuisan toimintaympäristön luomisessa. Menoarvioiden päivittäminen ja painopisteiden kohdentaminen uudelleen tarkoituksenmukaisimmaksi katsotulla tavalla on silti välttämätöntä, koska markkinoiden muuttuessa myös julkistalouden tulee joustaa näiden muutosten mukana. Talousvaliokunta korostaakin kokonaisuuksien huomioimista kannustin- tai sanktiojärjestelmiä säädettäessä. Normisto tulee pitää johdonmukaisena, jotta eri sektoreiden tavoitteet tulisivat tasapainoisesti huomioiduiksi ja tilaa jäisi myös täysin uudenlaisille liiketoimintamalleille.