Viimeksi julkaistu 29.9.2021 10.24

Valiokunnan lausunto TaVL 19/2021 vp VNS 7/2020 vp Talousvaliokunta Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta (VNS 7/2020 vp): Asia on saapunut talousvaliokuntaan mahdollisen lausunnon antamista varten suurelle valiokunnalle. Määräaika: 31.5.2021. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • neuvotteleva virkamies Jussi Lindgren 
    valtioneuvoston kanslia
  • ohjelmajohtaja Juha Jokela 
    Ulkopoliittinen instituutti
  • puheenjohtaja Markku Ollikainen 
    Suomen ilmastopaneeli
  • yliopistotutkija Timo Miettinen 
  • työelämäprofessori Vesa Vihriälä 
  • valtiotieteen tohtori Sixten Korkman 

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • johtaja Teija Tiilikainen 
    Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus
  • Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
  • Finanssiala ry
  • Keskuskauppakamari
  • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
  • professori Päivi Leino-Sandberg 

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Selonteon lähtökohdat

Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta: Vahva ja yhtenäinen EU - kohti kestävämpää Euroopan unionia on laaja katsaus Suomen lähivuosien EU-politiikkaan. Sen lähtökohdat kytkeytyvät hallitusohjelman EU-poliittisiin painopisteisiin. Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Euroopan unioni. 

Talousvaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan selontekoa toimialansa näkökulmasta keskittyen erityisesti talous- ja rahaliiton tulevaisuuteen, talouden murrokseen, EU:n kilpailukykypolitiikkaan sekä energia- ja ilmastopolitiikkaan. Monet talousvaliokunnan tarkastelemista ja asiantuntijakuulemisessa esiin nousseista näkökulmista kytkeytyvät laajemmin geopolitiikan ja -talouden kysymyksiiin ja EU:n tulevaisuuteen. Talousvaliokunta pitää tervetulleena ja tarpeellisena viitoittaa lähivuosien keskeisiä EU-politiikan kysymyksiä selonteon avulla.Tätä korostaa se, että edellinen selonteko Suomen EU-politiikasta annettiin vuonna 2013. Edellisellä hallituskaudella ei annettu EU-selontekoa, vaan EU-politiikkaa jäsennettiin eduskunnalle vuosittain annettavien vaikuttamisstrategioiden kautta. Näiden tavoitteena oli keskittyä ajankohtaisiin, konkreettisiin vaikuttamiskysymyksiin, mutta samalla pitemmän aikavälin EU-politiikan tavoitteiden ja globaalien kehityssuuntien tarkastelu jäi vähemmälle huomiolle. Viimeaikaiset periaatteellisesti merkittävät kysymykset erityisesti talous- ja rahaliiton suunnasta ja esimerkiksi talouden murroksesta korostavat selonteon tarvetta. 

Talous- ja rahaliiton tulevaisuus

Suomen viime aikojen EU-politiikan ristiriitaisimmat kysymykset liittyvät talous- ja rahaliiton kehitykseen. Talousvaliokunta on käsitellyt asiaa useissa asiayhteyksissä, erityisesti elpymisrahastoon liittyvissä lausunnoissaan (ks. erityisesti TaVL 15/2020 vpE 64/2020 vp sekä TaVL 4/2021 vpHE 260/2020 vp). Talousvaliokunta on lausunnossaan arvioinut, että elpymisrahasto merkitsee pitkän aikavälin muutosta. Talousvaliokunta on omien varojen päätöstä koskevassa lausunnossaan arvioinut asiaa osin varsin kriittisesti ja kiinnittänyt huomiota asiaan liittyviin epävarmuustekijöihin:  

”Elpymisrahaston toiminta on enemmän kuin jäsenmaiden omien finanssipolitiikan toimien koordinaatiota; se täyttää EU-tason yhteisen finanssipolitiikan tunnusmerkistön. Yhteisesti taattujen velkakirjojen liikkeeseenlaskun avulla hankitut varat käytetään merkittävältä osin tulonsiirtoihin. Järjestely syrjäyttää tiukkaan ehdollisuuteen perustuvan kriisinhallintainstrumentin väljemmin ehdoin myönnettävillä tuilla ja lainoilla. Muodollis-juridisesti kysymys on kertaluonteisesta ratkaisusta, mutta se on ennakkotapaus. Jos aiemmin mahdottomana pidetty menettely todetaan uudella perussopimuksen tulkinnalla mahdolliseksi, on seuraava velkaantumiskerros matalamman kynnyksen takana.” ”Yhteiseen velkaantumiseen sisältyy pitkällä aikavälillä sekä talouden vakauteen että maiden väliseen vastuiden jakoon liittyviä epävarmuuksia. Tämän vuoksi tarvitaan selkeät suuntaviivat jäsenvaltioiden velvoitteiden kehittymisestä akuutin kriisin väistyttyä ja mahdollisuus nykyistä voimakkaammin ohjata jäsenmaiden taloudenpitoa.”  

Toisaalta valiokunta on punninnut elpymisvälineen ja Suomen toimintalinjan vaikutuksia Suomen talouteen: 

”Jos elpymisrahasto syntyisi, mutta Suomi jättäytyisi siitä pois, Suomen asema tulevissa neuvotteluissa voisi vaikeutua. Jos elpymisrahastoa ei synny ja seurauksena on laaja EU:n laajuinen talouden kriisi, voitaneen pitää jokseenkin varmana, että kielteiset vaikutukset Suomelle ovat niin suuria, että ne ohittaisivat Suomen arvioidun nettomaksuosuuden määrän. Kuten talousvaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (TaVL 15/2020 vpE 64/2020 vp) todennut, Suomi on avoin, vientivetoinen, pieni talous, jolla on tiivis taloudellinen kohtalonyhteys muun Euroopan kanssa. Suomella on siten taloudellinen intressi olla mukana ehdotetun kaltaisessa järjestelyssä.” 

Talousvaliokunta on lausunnossaan TaVL 4/2021 vpHE 260/2020 vp korostanut myös tarvetta kytkeä elpymisväline rakenneuudistuksiin, kestävään kehitykseen ja tulevaisuusinvestointeihin. Näihin liittyvät myös laajemmat kysymykset EU:n omien varojen järjestelmän kehittämisestä ja siitä, millaisia eurooppalaisia julkishyödykkeitä — esimerkiksi tutkimukseen ja yhteiseen puolustukseen liittyen — EU:n tasolla on tarkoituksenmukaista kehittää: 

”Suomen tulee edistää toimintalinjaa, jolla voidaan varmistaa, että varat tulevat käytetyiksi tehokkaasti ja niiden käyttöön liittyy rakenneuudistuksia, jotka tukevat talouden kasvua ja valtioiden velanhoitokykyä. Suomen tulee samalla ajaa markkinakurin edellytysten parantamista poistamalla valtioiden velkajärjestelyn toteuttamiskelpoisuutta heikentäviä esteitä.” ”Neuvoteltaessa mahdollisista uusista EU:n tulonlähteistä tulee ottaa vakavasti huomioon niiden vaikutus EU:n kilpailukykyyn. Mahdolliset uudet verot on kyettävä perustelemaan esim. ympäristöpolitiikan ohjauskeinoina, mutta samasta syystä niitä ei voida välttämättä pitää pysyvinä fiskaalisina tulonlähteinä unionille. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, ettei suomalaisten kokonaisveroaste nouse kohtuuttomaksi.” ”Suomi suhtautuu kriittisesti, mutta rakentavasti EU:n omien varojen järjestelmän eli rahoituskehyksen tulopuolen kehittämiseen ottaen huomioon myös elpymisvälineen rahoittamiseen liittyvät näkökohdat. Suomi osallistuu aktiivisesti keskusteluun unionin uusista omista varoista ja arvioi tulevia ehdotuksia, kuten hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia ja digitaaliveroa kansallisen kokonaisedun näkökulmasta. Talousvaliokunta korostaa, että mahdolliset muutokset omien varojen järjestelmään eivät saa suhteettomasti lisätä Suomen maksuosuutta.”  

Selonteon linja, jossa korostetaan elpymisrahaston kertaluonteisuutta ja rajattua kestoa, on talousvaliokunnan näkemyksen mukaan sinänsä perusteltu. Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että selonteossa käsitellään sekä elpymisvälineeseen että talous- ja rahaliiton tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä varsin kapeasti, eikä selonteko juuri tarjoa näkemyksiä näitä koskeviin suurin periaatteellisiin kysymyksiin ja niistä käytävään keskusteluun. Monissa maissa ja EU-instituutioissa ratkaisu nähdään kuitenkin päänavauksena säännönmukaisemmille EU-tason finanssipolitiikan toimille. Tässä katsannossa voi olla ongelmallista, jos kansallinen keskustelu keskittyy yksinomaan välineen kertaluonteisuuden korostamiseen.  

Talousvaliokunta pitää niin ikään valitettavana, että selonteko ei tarkastele EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen tulevaisuutta: eurooppalaisen sääntökehikon tulevaisuuteen liittyy suuria kysymyksiä tilanteessa, jossa komissio on ilmoittanut pitävänsä velka- ja alijäämäsäännöt hyllytettyinä ainakin vuoden 2022 loppuun asti. Selonteossa pidetään eurooppalaista ohjausjaksoa keskeiseinä välineenä jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinoinnissa alueellisten erojen tasaamiseksi, työllisyyden sekä sosiaalisen koheesion edistämiseksi ja euroalueen vakauden ylläpitämiseksi. Selonteko tuntuu kuitenkin sivuuttavan ohjausjaksoon kohdistuvan kritiikin ja uudistamistarpeet: ohjausjakson tehokkuutta on kritisoitu sekä siihen liittyvien sanktioiden tehottomuuden että myötäsyklisen luonteen perusteella. 

Rahaliiton kestävyyden edellytyksenä on yleisesti pidetty uskottavan no bail out -säännön olemassaoloa. Tältä kannalta keskeisenä voidaan pitää uskottavan valtiollisen velkajärjestelymekanismin luomista. Selonteossa on todettu valtioiden pankkien välinen noidankehä merkittäväksi esteeksi hallituille jäsenvaltioiden velkajärjestelyillle. Talousvaliokunta pitää keskeisenä arvioida pankkien valtionlainasijoitusten rajoittamista pankkisektorin riskien vähentämiseksi. Selonteossa on myös tunnistettu tarve muuttaa valtiolainojen vakavaraisuuskohtelua niin, että pankeilla olisi kannuste hajauttaa valtiolainaportfolioitaan. Talousvaliokunta yhtyy myös arvioon tarpeesta laatia riskejä vähentävä tiekartta, palauttaa kriisinratkaisujärjestelmän uskottavuus ja uudistaa pankkisääntelyä valtioiden velkajärjestelyjen mahdollistamiseksi. Selonteossa kuitenkin sivuutetaan laajempi jäsenvaltioiden velkajärjestelyä koskeva pohdinta ja tarve arvioida EU:n vakausmekanismia tilanteessa, jossa hallitun velkajärjestelyn edellytyksiä kehitettäisiin. 

Talous- ja rahaliiton tulevaisuuteen liittyvän EU-vaikuttamisen lähtökohtana talousvaliokunta viittaa EU:n omien varojen päätöksen yhteydessä hyväksyttyihin eduskunnan lausumiin (E/2020 vp — HE 260/2020 vp). Talous- ja rahaliiton tulevaisuuteen liittyy aiempaa avoimemman, laajemman ja eteenpäin suuntautuvan keskustelun tarve, joka voidaan nähdä myös keskeisenä legitimiteetin perustana.  

Kilpailukyky, talouden murros ja digitalisaatio

Talousvaliokunta pitää keskeisenä ja Suomen EU-politiikan pitkän linjan mukaisena sisämarkkinoiden painottamista yhtenä EU:n suurimmista saavutuksista ja edellytyksenä EU-alueen kestävälle kasvulle ja kilpailukyvylle. Selonteon korostukset palveluiden sisämarkkinoista, sisämarkkinasääntöjen tehokkaasta täytäntöönpanosta sekä uudistavasta ja innovaatioita tukevasta, vihreästä, digitaalista siirtymää vauhdittavasta teollisuuspolitiikasta ovat kannatettavia mutta varsin tuttuja aiemmilta vuosilta. Selonteko ei kuitenkaan juuri avaa sitä, mitkä ovat keskeiset nykytilan puutteet ja mitä tavoitteiden edistämiseksi tulisi EU:n tasolla eri politiikka- ja lainsäädäntöalueilla edelleen tehdä. Koronapandemia on merkinnyt monessa mielessä vakavaa häiriöitä myös sisämarkkinoiden toimintaan. Tilanteen vähittäisen normalisoitumisen ei tule merkitä vain palautumista pandemiaa edeltäneeseen tilanteeseen, vaan sisämarkkinoiden kehittämisen merkitys EU:n kilpailukyvn kannalta korostuu entisestään. 

Selonteossa on osuvasti tunnistettu niin sanottuun kaksoissiirtymään — kestävään kehitykseen ja digitalisaatioon — liittyviä muutostarpeita. Monet politiikka-alueet kytkeytyvät tässä toisiinsa, ja siten jäljempänä tarkasteltavat enegia- ja ilmastopolitiikan kysymykset liittyvät myös tässä todettuun. Talousvaliokunta pitää selonteon painopisteitä esimerkiksi kiertotalouden kehittämisestä, tutkitun tiedon hyödyntämisestä ja uuden teknologian ja digitalisaation hyödyntämisestä keskeisinä, mutta tältäkin osin selonteosta jää melko epäselväksi, miten Suomen tulisi näitä tavoitteita edistää. 

Kilpailu- ja valtiontukipolitiikan rooli — myös geopoliittisessa ja -taloudellisessa mielessä — on keskeinen, ja talousvaliokunta pitää hyvänä, että aihealueen merkitys on selonteossa tunnistettu. Suomen etu pienenä avoimena taloutena on tehokas kilpailu- ja valtiontukipolitiikka. Tältä kannalta on yllättävää, ettei selonteossa ole tarkasteltu koronakriisin hoidon ja elpymisrahaston tukitoimiin liiityviä potentiaalisia kilpailunvääristymiä. On tärkeää, etteivät pandemian vuoksi omaksutut poikkeukset ja ajatusmallit muodostu pysyviksi. EU:n kilpailupolitiikan on kuitenkin yleisesti arvioitu viime vuosina olleen esimerkiksi Yhdysvaltoja tehokkaampaa eurooppalaisten kuluttajien eduksi. Asiaan liittyy toisaalta merkittäviä kauppapoliittisia kysymyksiä, joita tulee arvioida esimerkiksi digitaloutta koskevien ajankohtaisten sääntelyhankkeiden osalta. Toisaalta EU:lla voi olla tilaisuus käyttää sääntelyvoimaansa ja toimia suunnannäyttäjänä kansainvälisten standardien asettamisessa. 

Energia- ja ilmastopolitiikka

Energia -ja ilmastopolitiikan kysymykset kytkeytyvät monin tavoin edellä tarkasteltuun kilpailukykypolitiikkaan. Selonteossa on hyvin tunnistettu, että edelläkävijyys ja innovaatiot ilmastotyössä mahdollistavat kestävän kasvun. Keskeistä on, että kaikilla yhteiskunnan ja talouden osa-alueilla on merkitystä ilmastoneutraalissa siirtymässä eikä eri politiikkojen tulisi toimia oikeudenmukaista ja menestyksekästä vihreää siirtymää vastaan.  

Selontoeossa on todettu, että päästöjen vähentämisen on oltava ensisijainen tavoite EU:n ilmasto- ja energiapoliittista lainsäädäntökehystä uudistettaessa.Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että selonteossa on nostettu kustannustehokkuus tätä työtä ohjaavaksi periaatteeksi. Talousvaliokunta yhtyy selonteon arvioon siitä, että tärkein väline vähähiilisten ratkaisujen edistämiseen on päästökauppa: yhtenäinen ja riittävän korkea päästöjen hinnoittelu on kustannustehokkain tapa päästä päästötavoitteisiin. Selonteossa on todettu, ettei Suomi tässä vaiheessa kannata tieliikenteen sisällyttämistä yleiseen päästökauppaan, koska se ei todennäköisesti johtaisi tieliikenteessä tarvittaviin päästövähennyksiin ja saattaisi lyhyellä aikavälillä haitata päästökaupan toimintaa. Selonteossa suhtaudutaan kuitenkin avoimesti tieliikenteen ja rakennusten erillislämmityksen kattavan erillisen päästökaupan selvittämiseen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä arvioida jatkossa edelleen päästökauppajärjestelmän laajentamismahdollisuuksia. 

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei selonteossa ole tarkasteltu EU:n ilmastopolitiikan sektorikohtaiseen rakenteeseen liittyviä mahdollisia ongelmia tai päällekkäisyyksiä. Selonteossa on kuitenkin varsin yksiselitteisesti ja selkeästi linjattu, että metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin EU:ssa kansallisen päätäntävallan piirissä. Talousvaliokunta pitää tärkeänä myös selonteossa korostettua ns. maankäyttösektorin hiilinielujen ja varastojen todenmukaista huomioon ottamista ilmastolaskelmissa. Ratkaisevassa asemassa EU:n vihreän kehityksen täytäntöönpanon kannalta ovat heinäkuussa julkaistavaan ns. ilmastolakipakettin sisältyvät ehdotukset. Talousvaliokunta korostaa näihin liittyvän aktiivisen ennakkovaikuttamisen ja keskustelun tarvetta.  

Onnistuneen vihreän siirtymän ja ilmastopolitiikan rahoituksen kannalta on keskeistä huolehtia samalla teollisuuden kilpailykyvystä. Yksi ilmeinen ja ajankohtainen ratkaisukeino ovat ns. hiilitullit. Talousvaliokunta pitää tässä yhteydessä keskeisenä tunnistaa myös ilmastopolitiikan ja kauppapolitiikan yhtymäkohdat: mikäli EU-tasolla harkittuja hiilitulleja otettaisiin käyttöön, on tärkeää korostaa niitä osana EU:n ilmastotavoitteiden toteutumista ja tasavertaisia kilpailuedellytyksiä. Riskinä on joka tapauksessa EU:n toimien tulkitseminen protektionistisiksi. 

Kokoavia huomioita

Selonteko on monessa mielessä Suomen EU-politiikan pitkän linjan jatkumoa: se korostaa myönteisen, rakentavan ja yhteistyökykyisen jäsenvaltion profiilia. Toisaalta selontekoa vaivaa rohkeuden puute: suuria EU:n päätöksentekojärjestelmän kehittämiseen tai Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuuteen liittyviä linjauksia ei ole tehty. Yhtä lailla puutteena voidaan pitää sitä, että selonteko on luonteeltaan keskeisten ajankohtaisten EU-politiikan asioiden listaus, josta ei ole helppoa hahmottaa asioiden keskinäistä painoarvoa. 

Sekä EU:n tulevaisuudesta käytävään keskusteluun että EU-vaikuttamistyöhön liityy usein myös ajoituksellinen paradoksi: ensin arvioidaan, ettei asia ole ajankohtainen, koska asiaa koskeva EU-tason esitystä ei ole vielä tehty, ja myöhemmin todetaan, ettei esityksen perusratkaisuihin enää voida vaikuttaa, vaan kyse on ota tai jätä -tilanteesta. Tältä kannalta selonteossa on perustellusti korostettu myös toimivan EU-valmistelun, ennakkovaikuttamisen ja samanmielisten maiden yhteistyön merkitystä. Talousvaliokunta korostaa sekä oikea-aikaisen ja aktiivisen vaikuttamisen että avoimen ja osallistavan keskustelun tarvetta. Tässä tulisi hyödyntää myös käynnissä olevan EU:n tulevaisuutta koskevan konferenssin tarjoamia mahdollisuuksia.  

Talousvaliokunta pitää selontekoa tärkeänä ja sinänsä johdonmukaisena ja tarpeellisena Suomen tavoitteiden kuvauksena, mutta katsoo, että monien edellä tarkasteltujen aihealueiden osalta sitä ei pitäisi nähdä kattavana ja lopullisena Suomen EU-politiiikan linjana, vaan pikemminkin alkuna strategisemmalle keskustelulle unionin keskeisistä tulevaisuuden painopisteistä ja niihin vaikuttamisesta. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Talousvaliokunta esittää,

että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 28.5.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Juhana Vartiainen kok 
 
varapuheenjohtaja 
Hanna Kosonen kesk 
 
jäsen 
Atte Harjanne vihr 
 
jäsen 
Mari Holopainen vihr 
 
jäsen 
Eeva Kalli kesk 
 
jäsen 
Pia Kauma kok 
 
jäsen 
Riitta Mäkinen sd 
 
jäsen 
Matias Mäkynen sd 
 
jäsen 
Sakari Puisto ps 
 
jäsen 
Minna Reijonen ps 
 
jäsen 
Hussein al-Taee sd 
 
jäsen 
Veikko Vallin ps 
 
jäsen 
Johannes Yrttiaho vas 
 
varajäsen 
Anders Adlercreutz 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Lauri Tenhunen