Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Räsäsen esiin nostamaan asiaan: Sitrahan tulouttaa nyt 100 miljoonaa tämän kuluvan kauden aikana, voisi sanoa, että tänne koulutustutkimustieteen puolelle, joka tulee sitten ihan budjetin kautta käyttöön, tai tulee yhteiskunnan yhteiseen käyttöön. Tämä on seurausta siitä keskustelusta, jota viime kaudella käytiin, että Sitrassa tietyllä tavalla monen mielestä oli laiskaa pääoma, jota ei käytetty sillä tavalla kuin sitä olisi pitänyt käyttää tehokkaasti koko yhteiskunnan hyväksi.
No, nyt sitten samaan aikaan meillä ovat pörssikurssit heiluneet, ja tiedämme, että ne sukelsivat aika voimakkaasti, jolloin myös se rahoitus, jota Sitralla on ollut käytössä sieltä tulleiden varojen kautta, sakkasi. Mutta se on nyt onneksi noussut kohtuulliselle tasolle, ja voisi sanoa, että tilanne on sillä tavalla hallinnassa. Mutta se käsitys, mikä minulla tähän asti on ollut, joka tosin on lyhyt ja puutteellinen, on se, että ei Sitrassa ole tällä hetkellä sellaista kohtuuttomuuden kulttuuria. Sen sijaan aina varmasti tulee kritiikkiä siitä, tehdäänkö oikeita asioita, tehdäänkö oikeita selvityksiä, tehdäänkö oikeita kokeiluja, panostetaanko ikään kuin oikeaan substanssiin, ja tämä on mielestäni se hallintoneuvoston rooli, että me olemme mukana raamittamassa sitä, mitä tehdään, vaikka Sitralla toki on hallitus, joka on samoilla voimavaroilla varustettu kuin osakeyhtiöissä, eli se on hyvin vahva ja se ohjaa sitä käytännön työtä. Hallintoneuvosto on ikään kuin se seuraava askel, mutta sitä kautta, aktiivisen keskustelun kautta.
Yhdyn kyllä niihin kiitoksiin, joita edustaja Guzenina tässä esitti yliasiamiestä kohtaan, että hän on hyvin tuonut asioita tiedoksi hallintoneuvostolle ja on valmis kuuntelemaan niitä viestejä, joita sieltä tulee. Meillä on ollut yhteisiä keskusteluja myös hallituksen kanssa, jolloin se eduskunnan tahto ja viesti voi edustajien kautta paremmin kulkea eteenpäin.
Ja mitä tulee sitten tähän demokratiaan ja tavallaan digitaaliseen maailmaan, niin siinä me olemme oikeasti tarkan äärellä. Ei ole kyse pelkästään maalittamisista eikä kiusaamisista ja tämäntyyppisistä asioista, siitä, rohkenevatko ihmiset kertoa oman näkemyksensä ja olla mukana sitä kautta keskusteluissa, vaan on kyse siitä, millaista markkinointia meille tulee.
Itseäni yllätti se tuossa digiselvityksessä, että vaikkapa amerikkalaisen lehden sivulle siinä vaiheessa, kun meistä kaikista ympäri maailmaa sitä tietoa on kerätty, ennen kuin se sivu aukeaa ihmiselle, käydään jo tällainen silmänräpäyksen puolikkaan, silmänräpäyksen mittainen huutokauppa niistä tiedoista, jota ihmisillä on — tai ei tiedosta, vaan siitä, kuka sen palasen siinä sen lehden etusivulla saa mainokseksensa, ja voi olla niin, että se sama mainos ei koskaan näy kenellekään muulle. Siinä välissä käydään siis iso huutokauppa, jossa tavallaan talous pelaa, mutta sitten myös käytetään sitä tietoa, jota meistä jokaisesta on. Jos mietimme tätä vaikka poliittisessa vaikuttamisessa, niin se mahdollistaa erilaiset viestit erilaisille ihmisille ilman, että me huomaamme, mitä jostakin viestitään, koska ne tulevat vain yksilöille. Nämä ovat mielestäni niitä tarkan pelin paikkoja. Perinteisessä poliittisessa viestinnässä, jos joku toimii liikaa ristiin, niin me huomaamme sen, mutta täällä digitaalisessa maailmassa emme välttämättä huomaa, ja siksi me tarvitsemme pelisääntöjä.