Arvoisa rouva puhemies! Erittäin hyviä kysymyksiä täällä nousi esille: Miksi me olemme tässä tilanteessa, että vanhustenhoito sakkaa? Miksi me tarvitsemme valvontaa? Emmekö me voi luottaa siihen, että ne toimijat, joilta olemme palveluja ostaneet, eivät toteuta sitä velvollisuutta, jonka me heille olemme antaneet? Se johtuu yksinomaan siitä, että vuonna 2008 meillä oli Suomessa ministeriön antama ikäihmisten palvelujen laatusuositus, jossa henkilöstömitoitus oli 0,5:n ja 0,8:n välillä eli haitari oli pitkä. Vuonna 2013 silloinen hallitus toi uuden ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen, jossa sitä haitaria pienennettiin ja siihen jäi luku 0,5. Vuoden 2013 jälkeen toimijat niin kuntasektorilla kuin myös yksityisillä paikoilla ovat toteuttaneet suositusta, joka on 0,5. Eli toisin sanoen me olemme laskeneet silloin vuonna 2013 sieltä säkistä ulos jotakin, joka ei ole enää ollut hallinnassa, ja se on se, että sitä matalinta mitoitusta 0,5 käytetään, koska miksi käytettäisiin suurempaa, jos kerran se on suosituksessa 0,5. Ja tämä on se syy. Vuonna 2017, jolloin perussuomalaiset eivät enää olleet hallituksessa, tuli seuraava ikäihmisten palvelujen laatusuositus, ja siinä taasen laajennettiin sitä henkilöstöä, ketkä kaikki lasketaan siihen mitoitukseen. Eli tämä on ollut vähän tällainen tuskainen taival henkilöstömitoituksen osalta, ja se on tapahtunut laatusuosituksen sisällä, joka on luonut ne normit, arvot, ohjeistukset sinne kuntasektorille. Siitä se johtuu.
Perussuomalaiset ovat pitäneet kovasti ääntä hoitajamitoituksesta, vanhustenhoidon asiasta. Ehkä syynä on myös se, että meillä on terveydenhuollon henkilöstöä ollut edustajina. Meillä oli viime kaudella muun muassa Johanna Jurva Uudeltamaalta, Vantaalta, ja itsekin olen hoitaja taustaltani. Kun siitä laatusuosituksesta täällä niin paljon haluan teille puhua, niin se johtuu siitä, että olen lukenut sitä, se oli minun käsissäni, kun minä olin silloin töissä, vuonna 2008, toimin luottamusmiehenä. Ja minusta se paperi, se asiakirja oli äärettömän vahva ja ponteva, kun minä se asiakirja kädessäni marssin puhumaan lisähenkilöstön tarpeesta. Eli jos mentiin sinne alle 0,7:n, niin silloin oli helppo sanoa, että, hei, tämä laatusuositus sallii kyllä enemmän sitä henkilöstöä. Eli kun me olemme antaneet informatiivisella ohjauksella sellaisen signaalin kuntasektorille, että käyttäkää minimimitoitusta, niin kyllähän he käyttävät. Mehän puhumme rahasta, mehän puhumme taloudesta, me puhumme bisneksestä ja siitä, että minun mielestäni hoitoala ei ole bisnestä ikinä. Tämä on se perimmäinen syy. Ja toivon, että kaikki käyvät läpi asiakirjat, tutustutte niihin. Ne löytyvät netistä, laatusuositukset jo aikaisemmilta vuosilta. 2000-luvun alussa on tehty ihan ensimmäinen liittyen näihin mitoituksiin. Lukekaa ne, niin ymmärrätte, mikä tämän tilanteen on heikentänyt.
Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että sitä valvontaa lisätään, mutta se valvonta ei yksinomaan riitä.
Haluan nostaa vielä esille tässä erittäin tärkeän asian, saattohoidon ja saattohoitotilanteen siellä vanhustenhoidon sektorilla. Meillä on Suomessa sellainen tilanne, että meillä on entistä enemmän kodinomaisia hoivayksiköitä. Ja kun meillä on kodinomainen hoivayksikkö, se tarkoittaa sitä, ettei ole mahdollista sairaalamaiseen miljööseen eikä toimintavalmiuteen eikä edes terveyskeskuksen, vaan siellä toimitaan niin kuin kodissa. Se tarkoittaa, että puuttuu kipulääkitystä, puuttuu hoivavälineitä, puuttuu laitteistoa ja sitä, mitä joskus kuolevan potilaan, ihmisen tilanteessa kaivattaisiin. Ja nämä ovat ongelmia, kun emme tiedä ja emme näe sinne, niin siellä ei saattohoito silloin toteudu. Olen saanut itse todella monta viestiä, ja parasta aikaakin on yksi asia, jota tuossa yritän selvitellä, kun on tilanne, että saattohoito on ollut huonoa ja ontuvaa. Eli on ollut tämä perinteinen tilanne: ei ole riittävästi kipulääkitystä, ei lievennystä eikä ymmärretä, miten pitäisi toimia. Ja nämä tilanteet ovat kestämättömiä. Nämä liittyvät vahvasti vanhustenhoidon sektorille. Ne liittyvät niihin kodinomaisiin yksiköihin, jollaisia Suomessa ollaan perustettu ja perustamassa, se liittyy siihen, että laitoshoivapaikkoja on lakkautettu, terveyskeskusvuodehoivaa ei ole enää, se on minimissä, ihmiset lähetetään koteihin. Tämä on suuri ongelma ja asia, ja toivon, että seuraava hallitus ymmärtää saattohoitolain tärkeyden myös.
Saattohoitolaista olen tehnyt myös lakialoitteen, kirjoittanut pykälineen päivineen. Koska meillä ei ole lakia, ei voi tehdä lakialoitetta vaan pitää kirjoittaa itse laki, ja se on nyt hoitajan kynästä kirjoitettu. Toivoisin, että seuraava ministeri ottaa sen käsittelyyn ja turvaa ja takaa kaikille suomalaisille subjektiivisen oikeuden hyvään saattohoitoon, mihin liittyy se, että päätökset tehdään yhdessä omaisia ja potilasta kuunnellen ja että kivunlievitystä, palliatiivista hoitoa on saatavilla ja tulee myös henkistä tukea.
Eli isoja, isoja kysymyksiä. Puhumme äärettömän syvistä asioista. Olemme inhimillisyyden lähteellä, kun me puhumme näistä asioista ja kun me myös viemme niitä eteenpäin. Eli hoitajamitoituslakialoite 2014, saattohoitolakialoite 2017 — pyydän, että tuleva eduskunta vie ne eteenpäin ja tekee asioita, jotta jokaisen ihmisen tulevaisuus on niiltä osin turvattu. Yksi asia meitä yhdistää tässä elämässä: se ei ole status eikä se ole raha, vaan se on ikä ja vanhuus ja vanheneminen. Kaikki me vanhenemme joku päivä, olemme joka ikinen siellä samalla viivalla, ja on ikävää, että vasta silloin huomaamme, että olemme tehneet täysin vääriä päätöksiä.