Arvoisa puhemies! En hyväksy tuhlailua. Kokoomus ei hyväksy tuhlailua. Myöskään kansalaiset eivät hyväksy tuhlailua. [Kimmo Kiljunen: Eikä demarit!] Omia rahojaan voi käyttää harkitsemallaan tavalla. Yhteisiä rahoja on käytettävä erityisen huolellisesti.  

Luottamus on palautettava kunniaan. Avoimuus on palautettava kunniaan. Myös säästäväisyys on palautettava kunniaan.  

Teen totuuden puolesta parhaani. Poliisi ja muut virkamiehet tekevät parhaansa. Myös tarkastusvaliokunta tekee parhaansa. Olemme aloittaneet työn valiokunnassa. Selvitämme Valtiontalouden tarkastusviraston ongelmat. Luottamus on palautettava, ja se palautetaan. — Kiitos. 

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Kiuru tuossa mainitsi juuri ne pääkohdat. Tänään aamusta olemme eduskunnan tilintarkastajissa käsitelleet tätä asiaa. Tilintarkastajien puheenjohtajana halusin nimenomaan puuttua tähän VTV-asiaan, mikä nyt on noussut esille, olivat ne sitten työtä tekemättömät ylitarkastajat taikka kertyneet lentopisteet ynnä muut.  

Virasto tarkastaa kaikkien muitten toimintaa — ja huomioiden, että eduskunnan tilintarkastajat tarkastavat eduskunnan tilejä, Ulkopoliittisen instituutin tilejä ja Valtion tarkastusviraston tilejä — enkä kerta kaikkiaan myöskään ammattitaustani takia voi ymmärtää sitä, että tällainen tarkastusvirasto voisi toimia aivan kuten itse haluaa. Elikkä on hyvin tärkeätä, että nämä asiat otetaan esille, ja otamme ne todellakin hyvin tarkasti esille nyt sitten tarkastusvaliokunnan työssä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! On kiitettävä edustaja Pauli Kiurua siitä, että hän otti tämän asian esille ja sitä ruvetaan nyt tarkastusvaliokunnassa tarkemmin pohtimaan. Kyse ei ole siitä, että pitäisi populistisesti asettua jotakin vastaan tai olla jonkun puolesta, vaan kysymys on puhtaasti siitä, että kun eduskunta on valinnut pääjohtajan, niin kaikki kansanedustajat otaksumme, että sen palkan eteen virastoa johdetaan niin kuin hyvä hallintotapa edellyttää ja siellä noudatetaan hallinnon keskeisiä periaatteita, ja kuten Pauli Kiuru puheenvuorossaan totesi, luottamuksen täytyy olla ehdoton. Kun perustuslakivaliokunta käsitteli ministeri Haaviston tapausta, niin siellä ruodittiin kyllä lainsäädäntö hyvin tarkkaan, ja se työ oli, sanoisinko näin, pikkutarkkaa. 

Yleisesti ottaen eduskunnan tulee, vaikka se on lähtökohtaisesti hallituksen ja ministerin tehtävä, valvoa sitä, että hyvä hallintotapa ja erityisesti hallintolain 6 § suhteessa kansalaisiin tulevat jokaisessa hallintopäätöksessä ja hallintomenettelyssä ja asioiden valmistelussa otetuiksi huomioon, ja jonkunmoinen kurinpalautus on paikallaan. Itse olen tietenkin lähinnä lehtitietojen varassa siitä, mitä on tapahtunut, mutta sitten tarkastusvaliokunta varmaan kuulee asianomaisia. Tämä olkoon sitten viesti sekä ministeriöön, kansanedustajille että virastoihin, että kyllä työtä pitää tehdä ja tehokkuutta pitää tavoitella ja ehdottomasti pitää asioita hoitaa neutraalisti ja oikeutta tavoitellen. 

Arvoisa herra puhemies! Haluan antaa kiitosta kansanedustaja Veijo Niemelle ja kansanedustaja Pauli Kiurulle, jotka tämän asian eduskunnassa nostivat nyt esille. On valitettavaa, että tällaiset asiat tulevat pikkuhiljaa selville, ja näyttää, että näitä vähintäänkin kyseenalaisia tapauksia on useampia. 

Tämähän lähti liikkeelle tästä päätöksestä maksaa yli kaksi vuotta palkkaa henkilölle, jotta hän ei tekisi mitään, ja tähänhän puututtiin sitten muun valvonnan kautta. Kun media on tehnyt omaa työtään, on selvinnyt, että lentopisteitä on käytetty kyseenalaisella tavalla, ja nyt tuoreimpana Iltalehti on kertonut myös virka-auton käyttämisestä. Tuntuu ihmeelliseltä, että kun valtiovarainministeriö on antanut ohjeistuksen virka-auton käytöstä, niin meillä Valtiontalouden tarkastusvirastosta todetaan, että ei pidä paikkaansa, että satunnaisista ajoista olisi tehtävä ilmoitus verottajalle. Silloin tietysti vähän on erikoinen tilanne, jos ohjeistus valtiovarainministeriöstä on toisenlainen ja sitten on toisenlainen Valtiontalouden tarkastusviraston johtopäätös tai heidän toimintamallinsa. 

Pidän erittäin hyvänä sitä, että kansanedustajat Niemi ja Kiuru tämän asian eduskunnassa esille nostivat ja pysäyttivät tämän asian käsittelyn ja siirsivät sen tälle illalle, jotta he pystyivät ottamaan tähän kantaa myös eduskunnan tarkastusvaliokunnassa, ja niin kuin edustaja Kiuru tuossa kertoi, niin eduskunta ryhtyy nyt käymään tätä asiaa läpi. Mediatietojen mukaan myös keskusrikospoliisi tutkii nyt tätä, ja itse mietinkin, onkohan seuraavaksi sitten niin, että Valtiontalouden tarkastusvirasto tutkii sitten taas, mihin keskusrikospoliisi näitä valtion varoja käyttää, ja minkälainen kierre tästä sitten syntyy. [Kimmo Kiljunen: Se olisikin hyvä!] 

Pääasia on se, että nyt saadaan avoin, läpinäkyvä selvitys tästä asiasta ja siitä, millä tavalla valtion varoja niitä valvova Valtiontalouden tarkastusvirasto itse käyttää. Eli iso kiitos — uskallan sanoa, että Suomen kansankin puolesta — edustajille Kiuru ja Niemi siitä, että tämä asia on nyt pöydällä ja tämä läpivalaistaan ja myös Suomen kansa saa tietää sitten totuuden. 

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edellisistä puheenvuoroista, ja varsinkin tarkastusvaliokunnan ihmisiä ja eri toimijoita haluan lämpimästi kiittää, koska tämä asiahan pitää totta kai tuoda vahvasti esille, käsitellä rauhallisesti ja asiallisesti ja sen jälkeen lausua siitä jotakin, mihin tehty tutkimus antaa aihetta. 

Yleisesti voi sanoa, että kun tarkastusviranomainen syyllistyy virheeseen tai peräti lain rikkomiseen, se on aina erittäin vakava paikka. Se on aina erittäin vakava paikka, ja varsinkin kun yhteisten varojen käytöstä on kyse, pitää olla erittäin tarkka. Se vanha sanonta pitää muuten paikkansa, että toisten rahojen kanssa pitää olla äärimmäisen tarkka ja huolellinen ja kirjata kaikki ylös. Omien varojen käytössä, mitä omasta kukkarosta lähtee, voi toki olla vähän epätarkempi mutta yhteisten varojen käytössä äärimmäisen tarkka.  

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kun on keskusteltu tässä monessa yhteydessä eri viranomaisten piirissä tapahtuneista ongelmista ja on puhuttu poliisien tapauksista, joissa ikäviä rikosasioita edelleen tuolla oikeusasteissa pyörii, niin meidän eduskunnassakin on syytä tähän asiaan kiinnittää huomiota itsemme osalta. Muistan tämän tapaus Pekka Haaviston, kun täällä keskusteltiin, että ministeri rikkoo lakia ja sitten ei vedä siitä itsenäisesti johtopäätöstä. Vaikka se tapauksena varmasti on ollut ja mennyt, niin se viesti, mikä talosta lähtee ulospäin, että lakia voi rikkoa ilman seuraamuksia, on äärimmäisen vaarallinen viesti kansalaisille, tavallisille suomalaisille. Olen siitä tapaus Haavistosta edelleen pahoillani, että se meni niin kuin meni, mutta toivon — me ihmisethän emme ole täydellisiä — että pyritään siihen, että kun on tapahtunut jotakin, yritetään edes sitä parannusta tehdä. Se on aina hyvä asia ja johtaa pitkässä juoksussa ainoaan oikeaan lopputulokseen.  

[Puhuja aloittaa puheenvuoron mikrofonin ollessa suljettuna]  

Tässä salissa on pidetty satoja puheenvuoroja, ja tulee automaattisesti myöskin tämä tarttuminen aiheeseen. Anteeksi, arvoisa puhemies. — Tarkastusvaliokunta on ottanut tänään puoliltapäivin nämä Valtiontalouden tarkastusviraston mahdolliset epäselvyydet tarkkaan tarkasteluunsa, ja me tulemme hyvin perusteellisesti käymään nyt tämän asian lävitse. Kuulemme ison, ison joukon asiantuntijoita, se on tässä nyt jo sovittu, ja olen aivan vakuuttunut, että tämän selvityksen kautta pääsemme tästä eteenpäin luontevalla tavalla. Siihen tähdätään, että hyvää hallintotapaa noudatetaan tietenkin kaikissa valtion instansseissa mukaan lukien Valtiontalouden tarkastusvirasto.  

Minulle jäi hieman epäselväksi edustaja Heinosen puheenvuoro tuossa aikaisemmin, kun hän totesi, että ei kai se käännä kierrettä toisinpäin, niin että Valtiontalouden tarkastusvirasto rupeaa sitten selvittämään mahdollisia hallinnollisia epäselvyyksiä niissä elimissä, jotka nyt taas liikkuvat toiseen suuntaan. Ei kai tässä nyt voi olla lähtökohtana se, että yksi paha tekisi toisen pahan hyväksi tai että me jättäisimme selvittämättä kaikki mahdolliset asiat. Eli ei muuta kuin kannustusta myöskin Valtiontalouden tarkastusvirastolle, etteikö juuri niihin hallinnollisiin epäselvyyksiin, joita heillä mahdollisesti havaitaan tässä prosessissa, pitäisi kiinnittää huomiota kaikkialla valtionhallinnossa.  

Tack, värderade talman! Kort på svenska också ungefär samma sak som här har sagts. Vi diskuterar alltså revisionsberättelsen från riksdagens revisorer om Statens revisionsverks bokslut, verksamhetsberättelse, bokföring och förvaltning, och jag vill bara också här konstatera från vår sida att i synnerhet när man själv granskar användningen av offentliga medel så bör man föregå med gott exempel. 

Elikkä totesin tässä ihan lyhyesti vain ruotsin kielellä, että silloin kun muitten julkisten varojen käyttöä ja muuta arvioidaan, on korostettu syy itse käyttäytyä esimerkillisesti kaikissa tilanteissa. En tässä nyt tietenkään ota kantaa mihinkään Ilta-Sanomien tai muitten juttuihin, mutta hienoa, että asia on työn alla ja selvitätte. 

Arvoisa puhemies! Siis tarkastusvaliokuntahan päätti yksimielisesti ottaa tämän asian käsittelyyn, ja nyt sitten asiat tutkitaan huolellisesti. Toivon myöskin tässä keskustelussa, että ensin tutkitaan ja vasta sitten otamme kantaa asioihin. Emme voi ottaa kantaa asioihin pelkästään lehtien otsikoiden tai kirjoitusten perusteella. Sen toivon muistettavan myöskin tässä salissa, kun puhumme tästä asiasta. 

Eli nyt haluan vain todeta, että valiokunta on aloittanut perusteelliset kuulemiset tästä asiasta ja käsittelemme tämän asian mahdollisimman nopeasti, koska se on kaikkien etu, että tähän saadaan pian selvyys. Mutta nopea käsittely ei tarkoita sitä, etteikö me myöskin paneuduttaisi asiaan huolellisesti ja tarpeeksi laaja-alaisesti eri tahoja kuunnellen. 

Arvoisa puhemies! Jatkan tätä keskustelua sen takia, kun koen itse, että on tärkeää, että hallintolakia noudatetaan virastoissa ja ministeriöissä. Toki ymmärrän vallan kolmijako-opin ainakin jossain määrin, ja eduskunta säätää lakeja, mutta on kiusallista joskus katsoa, kun huomaa, että hallintolakia venytetään harmaalle alueelle tai sitä rikotaan ja vaikka siitä huomautetaan, niin ei meinata korjata hallintomenettelyä, puuttumatta siihen, mikä asia nyt on kyseessä.  

Kun tämmöisiä kansanedustaja huomaa ja kun hallitus on se, jonka pitäisi toimeenpanna asioita ja huolehtia siitä, että hallintolakia noudatetaan, niin on erinomaisen hyvä, että eduskunnassakin joskus käydään näitä asioita läpi. Ei oteta yksityiskohtia, ei tuomita ketään, mutta huolehditaan siitä, että meilläkin on joskus mahdollisuus puuttua asioitten kulkuun silloin, kun me selvästi huomataan, että yleinen luottamus on koetuksella ja jossakin virastossa toimitaan niin, että on syytä epäillä, että lakia ei ole noudatettu, niin kuin tässä tapauksessa ilmeisesti oikeusasiamies on jo todennut. Ei meidän tarvitse uudelleen todeta sitä, mitä oikeusasiamies on todennut.  

Joka tapauksessa suuri vastuu on ministereillä ja kansliapäälliköillä siinä, että ministeriöissä asioita valmistellaan oikein, koska väärin valmistellut suuret kokonaisuudet johtavat mitä todennäköisimmin väärään lopputulokseen myös lainsäädännön näkökulmasta. Halusin nyt tämän asian tuoda, koska olen itse törmännyt näihin asioihin, että nämä eivät aina mene oikein. 

Arvoisa herra puhemies! On totta tietysti, että ensin pitää tutkia ja sitten on johtopäätösten aika, niin kuin tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Mäkisalo-Ropponen edellä totesi. Nyt kun tässä kuitenkin julkisuudessa on ehkä syntynyt jonkinlainen tällainen epäilyksen tila ja myös jonkinlaista vähintäänkin luottamuspulaa mahdollisesti tätä toimintaa tai tämän viraston johtoa kohtaan, niin kysyisin vielä tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mäkisalo-Ropposelta arviota siihen, että kun te sanoitte, että tavoite on, että kuulette perusteellisesti ja hyvin — teette työnne luonnollisesti hyvin, niin kuin eduskunnassa on tapana tehdä — niin mikä on suurin piirtein se aikaikkuna, millä tässä saadaan asia käsiteltyä. Se on varmasti oikeus ja kohtuus myös Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaa ja johtoa kohtaan, että asia saadaan mielellään ripeästi mutta kuitenkin huolella käsiteltyä. Eli tämä kysymys vielä valiokunnan varapuheenjohtaja Mäkisalo-Ropposelle. 

Arvoisa herra puhemies! Olen edellisen puhujan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että ratkaisuthan tämäntyyppisissä kysymyksissä pitää tuoda nopeasti. Olin viime viikolla siinä täysistunnossa, missä edustaja Kiuru esitti tämän asian pöydällepanoa. Se siirrettiin tämän päivän istuntoon, ja se oli varmasti ihan oikeutettua ja perusteltua, koska jos epäselvyyksiä on, niin epäselvyydet täytyy tutkia, ja niin kuin tuossa edustaja Mäkisalo-Ropposelta kuultiin, tarkastusvaliokunta on tutkimassa mahdolliset epäselvyydet. 

Herra puhemies! Mielestäni on arvokasta, että meillä tässä maassa on vapaa lehdistö, joka tekee tutkivaa journalismia ja nostaa asioita esiin. Me sitä monta kertaa aina vähän aristellaan ja pelätäänkin, mitä tulee, mutta heidän tehtävänsä on hoitaa sitä omaa rooliaan ja tonttiaan, ja me sitten taas parlamentaarikkoina hoidetaan omamme. Avoimuudesta ei koskaan haittaa ole. Se on pitkässä juoksussa kaikkien meidän etu, jotka halutaan tämän yhteiskunnan eduksi toimia. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Heinoselle hyvästä kysymyksestä. Ennen kuin vastaan siihen, haluan todeta kuitenkin, että ilman muuta tämän asian tutkiminen on todella tärkeää ja on kaikkien etu, että tämä tutkitaan. Se on ilman muuta selvä asia. Mutta sitten haluan vielä korostaa sitä, että pelkkien lehtijuttujen perusteella me emme voi tehdä täällä johtopäätöksiä siitä, onko tapahtunut jotain sellaista asiaa, joka on ollut laitonta. Eli pelkästään lehtijuttujen perusteella ei voi tehdä päätöksiä. En tarkoita tällä, että syyllistäisin mediaa. Median tehtävä on oikeasti nostaa näitä asioita esille. Toivon vain, että olisimme tarkkoja tässä keskustelussa. 

Olemme nyt tälle ja ensi viikolle jo kuulemiset varanneet ja valinneet, ja todennäköisesti käy näin, että joudumme vielä ensi viikolla jatkamaan niitä kuulemisia — se näyttää nyt siltä, että emme saa vielä ensi viikolla pakettiin tätä asiaa. Voisin kuvitella kuitenkin, että tässä helmikuun aikana ollaan kyllä jo aika pitkällä sitten näissä johtopäätöksissäkin.  

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropposelta kysyisin: kuka on tuominnut täällä? Minun käsittääkseni täällä ei ole kukaan edes sinnepäin puhunut. On ehkä viitattu oikeusasiamiehen antamaan ikään kuin diagnoosiin asiasta, mutta sen enempään kukaan ei ole mennyt. Emmehän me voi lehtien perusteella ruveta jakamaan täällä minkäännäköistä tuomiota edes etukäteen. Se on sitten valiokunnan, joka kuuntelee asiantuntijoita, asia. 

Kyllä minun täytyy ihan omana näkemyksenäni sanoa, että on hyvä, että meillä on edes semmoinen lehdistö, joka kuitenkin tarvittaessa puuttuu selviin epäkohtiin. Sitten on toinen juttu, jos on tahallista kiusantekoa työpaikalla, niin että ilmoitetaan olemattomista pikkujutuista. Se on eri asia. Kyllä lehdistön tehtävä on puuttua kaikkiin niihin epäkohtiin, mitkä oikeasti ovat merkityksellisiä kansalaisten luottamuksen näkökulmasta. Siinä mielessä nämä isot asiat, mitä on nostettu esille, ovat periaatteellisia. Onko siinä valtio kuinka paljon hävinnyt tai mitä on tapahtunut, on toinen juttu, mutta ne ovat periaatteellisia, ja jonkun pitää pitää yllä sitä, että kun jotakin tehdään, niin valvotaan, että se tehdään oikein ja kuitenkin jossakin järkevässä aikataulussa. Sekin on tärkeätä, että johto pitää aikatauluista kiinni, niin että ei olemattomia työtehtäviä niin sanotusti kuukausisotalla hoideta. Vaikka nämä nyt eivät kuulu eduskunnan toimivaltaan, niin minun mielestäni tässä suuressa salissa on joskus näistä ikään kuin henkisistäkin asioista keskusteltava.  

Kiitos, arvoisa puhemies! Olen todella pahoillani, jos edustaja Eestilä koki, että olen syyttänyt tai syyllistänyt jotakin tahoa täällä salissa tässä keskustelussa. Se ei todellakaan ollut minun tarkoitukseni. Mutta minä olen ollut niin paljon tämän asian kanssa nyt tekemisissä ja ollut näissä keskusteluissa, että sen takia halusin vain sanoa, että meidän on todella oltava varovaisia tässä vaiheessa siinä, mitä me tästä asiasta puhumme, ettemme lähtisi ikään kuin tekemään johtopäätöksiä ennen kuin asia on huolellisesti tutkittu.  

Herra puhemies! Siis ilman muuta tarkastusvaliokunnan tehtävä on tehdä tämä niin sanottu tutkinta ja selvittää mahdolliset epäselvyydet ja sitä kautta hoitaa sitä eteenpäin. 

Mutta tästä lehdistön roolista, kun siitä nyt tässä keskustelu on virinnyt: Onhan se selvää, että useimmista asioista, tai ainakin hyvin monista asioista, nimenomaan lehdistö nostaa niitä epäkohtia esiin, ja me niistä keskustelemme täällä niin kyselytunneilla kuin muussa poliittisessa keskustelussa. Se on heidän itseoikeutettu tehtävänsä ja velvollisuutensa. Se varmasti tälle lehdistölle myy omalta osaltaan, mutta on siinä sitten tietysti tämä avoimuuden periaate ja avoimuuden merkitys, mikä politiikkaan liittyy ja ylipäätään näihin meidän valtion virastoihin ja ministeriöihin niin ikään. Suomi taitaa olla maailman tavallaan vapaimpia maita jos ei vapain maa lehdistön suhteen, ja se on tietysti se periaate. Se on hyvä periaate. Näin ei ihan joka paikassa maailmaa ole. Mitä esimerkiksi edustaja Kiljusen tai edustaja Strandin kanssa valiokuntien kanssa ollaan eri maissa oltu, niin ei ihan joka maassa tämä lehdistönvapaus samalla tavalla toimi kuin meillä. 

Minusta edustaja Savola puhui ihan oikein tietysti lehdistöstä ja lehdistön roolista, mutta nyt minä olisin kyllä hyvin tarkka, että en lähtisi puhumaan siitä, että lehdistö avaa meille ongelmia ja me sitten reagoimme siihen. Tässä riittää, että kun on epäselvyyksiä huonosta hallintomenettelystä tai hallintotavoista — tulevat ne nyt sitten millä tavalla tahansa esille — niin meidän on syytä tässä reagoida. Tässä on tietysti sekin ongelma, että lehdistö luo usein todellisuuskuvaa, ja se määrää sitten keskustelukulttuuria yhteiskunnassa. Joskus se todellisuuskuva kyllä saattaa olla myöskin vääristynyt, ja sen takia minä näen kyllä, että edustaja Mäkisalo-Ropposen puheenvuoro täällä oli aivan paikallaan, että meidän täytyy ja kannattaa olla tarkkoina siinä, miten me täällä näistä asioista muotoilemme. Ei hutkita ennen kuin tutkitaan, ja oikeastaan sanoisin niin, että ehkä eduskunnan kannattaisi välttää hutkimista ylipäätään tässä asiassa jopa tutkinnan jälkeen. Tämähän ei ole tuomioistuin näissä asioissa, missään tämäntyyppisissä asioissa, vaan tämä on lainsäädäntöelin, ja meidän täytyisi säilyttää tässä suhteessa tämä selkeä työnjako Montesquieu’n opin mukaisesti, kuten täällä jo aikaisemmin taisi edustaja Eestilä viitata siihen. 

On tärkeä asia, että nämä selvitetään ja tarkastusvaliokunta, kuten tässä on sanottu, nyt tarttuu tähän työhön, ja sitten siitä mennään eteenpäin.