Arvoisa puhemies! Arvoisa oikeusasiamies ja hyvät kansanedustajat! Perustuslakivaliokunta on käsitellyt oikeusasiamiehen kertomuksen vuodelta 2015. Tässä taas muutamia kohtia, jotka on syytä nostaa esille. Ja voisin heti alkuun todeta, että perustuslakivaliokunta ei ole arvioinut oikeusasiamiehen yksittäisiä ratkaisuja tai kannanottoja. Oikeusasiamiehen kertomus sisältää oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot, yleiskatsauksen oikeusasiamiesinstituutioon kertomusvuonna sekä jaksot perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta ja laillisuusvalvonnasta asiaryhmittäin.
Ensinnäkin perustuslakivaliokunta kiinnittää jälleen erityistä huomiota kertomuksessa olevaan jaksoon, jossa on kootusti esitetty keskeisimpiä puutteita ja parannuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Vuoden 2013 kertomuksessa esitetyt kymmenen ongelmaa ovat pääosin valitettavasti edelleen ajankohtaisia. Valiokunta toteaakin ja pitää erityisen valitettavana, että oikeusasiamiehen kertomuksessa joudutaan vuodesta toiseen nostamaan esille samoja ongelmia. Julkisen vallan vastuulla on reagoida perus- ja ihmisoikeusepäkohtiin sellaisin toimenpitein, jotka ennalta ehkäisevät vastaavien tilanteiden syntymisen, ja tämän vuoksi valtioneuvoston ja asianomaisten viranomaisten pitäisi tehdä nämä toimenpiteet.
Sen sijaan perustuslakivaliokunta pitää myönteisenä sitä kehitystä, jonka myötä oikeusasiamiehen toiminnan painopiste on siirtynyt yhä selvemmin viranomaisten toiminnan valvonnasta ihmisten oikeuksien edistämiseen. Joissakin tapauksissa jo pelkkä yhteydenotto Oikeusasiamiehen kansliasta on ohjannut viranomaistoimintaa paremmin perus- ja ihmisoikeuksia toteuttavaan suuntaan, ja tällaista kehitystä on pidettävä myönteisenä.
Oikeusasiamies Jääskeläisen puheenvuorossa nostetaan esiin oikeusasiamiehen tehtävä vammaisten henkilöiden oikeuksien valvojana. Oikeusasiamies on lisäksi YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukainen kansallinen valvontaelin. Perustuslakivaliokunta pitää näitä kansainvälisiin velvoitteisiin perustuvia valvontatehtäviä tärkeinä ja yhtyy kertomuksessa esitettyyn käsitykseen siitä, että oma-aloitteisen valvonnan merkitys korostuu vammaisten henkilöiden aseman vuoksi.
Apulaisoikeusasiamies Sakslin käsittelee puheenvuorossaan perusoikeuksia ja julkisen talouden säästöjä. Erityisesti on kiinnitetty huomiota oikeuslaitokseen kohdistuviin säästöihin ja pitkiin käsittelyaikoihin, ja oikeusasiamies on tarkastuksillaan havainnut, että resurssien riittämättömyys suhteessa työmäärään aiheuttaa tuomareiden ja muun henkilökunnan uupumista. Oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden puutteet on mainittu kertomuksessa kymmenen keskeisimmän perus- ja ihmisoikeusongelman joukossa. Nämä esille nostetut ongelmat ovat vakavia, ja pitemmällä aikavälillä on välttämätöntä toteuttaa tarkoituksenmukaiset oikeudenhoidon rakenteelliset, menettelylliset ja muut uudistukset sekä toimenpiteet oikeusturvan kehittämiseksi siten, että oikeusturvan taso vastaa perustuslain ja Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten vaatimuksia.
Yleisemminkin perustuslakivaliokunta tässä oikeusasiamiehen kertomuksesta antamassaan mietinnössä nostaa esille sen, että vaikka valiokunnan vakiintuneen kannan mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon, ei sääntely saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvatun perusoikeuden toteutumista. Perustuslakivaliokunta on lisäksi antanut perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella valtiosääntöisesti painoarvoa myös heikennyksen keston rajaukselle sitä perustelevien julkistalouden vakavien rahoitusvaikeuksien odotettavissa olevaan kestoon nähden sekä myös etuuksien tason suhteeseen julkisen talouden tilaan. Myös sen, että heikennykset eivät saa tehdä tyhjäksi perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden ydinsisältöä, pitäisi olla itsestäänselvää silloin, kun tällaisia säästöpäätöksiä valmistellaan.
Toistan nyt vielä tässä sen, mikä tuli esille aikaisemmin oikeuskanslerin kertomuksen yhteydessä, että perustuslakivaliokunta on useassa yhteydessä vakavasti huomauttanut siitä, minkälainen ongelma muodostuu, kun samoihin perusoikeuksiin kohdistuvia rajoituksia tai samoihin perusoikeuksiin kohdistuvia säästöjä tehdään hajanaisesti pilkottuna niin, että sitä kokonaiskuvaa ei pysty muodostamaan. Tämä voi jopa muodostaa perustuslaillisen ongelman, kun sitä kokonaiskuvaa ei saa hahmotettua. Tämä on tullut esille myös monissa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden kannanotoissa, kun näitä säästölakeja on käsitelty.
Sitten lopuksi otan esille myös nämä apulaisoikeusasiamies — hetkinen, pieni hetki [Puhuja selaa papereita] — Pajuojan kertomuksessaan esille nostamat kommentit — tuossahan ne ovatkin — jotka koskevat erityisesti lasten eriarvoista asemaa varhaiskasvatuksessa. Pajuoja siis kysyy puheenvuorossaan, miten järjestetään hyvää varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus tarkoittaa päiväkotia tai perhepäivähoitoa. Erityistä huomiota apulaisoikeusasiamies on kiinnittänyt siihen, että varhaiskasvatusta toteutetaan tilanteessa, jossa kuntien resurssit eroavat merkittävästi toisistaan. Opetushallitus on nostanut esiin huolen siitä, että säädetyt määrälliset minimit voivat merkitä myös sisällöllistä minimiä silloin, kun tehdään tiukassa taloudellisessa tilanteessa näitä ratkaisuja. Viime kädessä tällainen voi johtaa tilanteeseen, jossa valtakunnalliset perusteet eivät enää yhdenvertaisesti toteudu eri paikkakunnilla tai yksittäisen lapsen kohdalla. Perustuslakivaliokunta pitää näitä huomioita tärkeinä. Valiokunta muistuttaa, että vaikka perustuslaissa turvattu yhdenvertaisuus ei sinänsä estä esimerkiksi paikallisten erityisolosuhteiden huomioon ottamista, eivät erottelut saa muodostua mielivaltaisiksi tai kohtuuttomiksi. Valiokunnan mielestä onkin syytä selvittää keinoja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi varhaiskasvatuksessa.
Lopuksi perustuslakivaliokunta toteaa kannanottoehdotuksenaan, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta.