Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kyseessä on lakialoite laiksi sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain muuttamisesta. Tällä lakialoitteella on tarkoitus korjata sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain epäkohtia, joiden voidaan nähdä asettavan lain henkilöllisen soveltamisalan säätelykohteet heikompaan asemaan korvauskäytännön kattavuudessa kuin kriisinhallintaoperaatioissa palvelevat sotilas- ja siviilihenkilöt. Näitä sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain tarkoittamia henkilöitä ovat henkilöt, jotka suorittavat asevelvollisuuslain mukaista asevelvollisuutta, suorittavat siviilipalveluslain mukaista siviilipalvelusta, suorittavat naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista asepalvelusta, ovat Puolustusvoimien järjestämässä sotilasvirkaan johtavassa koulutuksessa eivätkä ole sotilasvirassa, ovat Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 25 §:ssä tarkoitetussa Rajavartiolaitoksen virkaan johtavassa koulutuksessa sekä osallistuvat vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain mainittuihin toimintoihin eli ovat kertausharjoituksissa. Eli tällä lakialoitteella ehdotetaan lisättäväksi sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annettuun lakiin säännökset lisäkorvauksesta pysyvästä haitasta sekä kuolemantapauksen johdosta maksettavasta lisäkorvauksesta näille lakialoitteessa äsken mainituille henkilöille saman sisältöisenä kuin niistä säädetään tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetussa laissa.
Arvoisa puhemies! Vuodenvaihteessa astui voimaan laki, jolla kriisinhallinnassa toimivat elikkä rauhanturvaajat, jos he kohtaavat siellä toimintakentällään pysyvän haitan tai jopa kuolemantapaus tulee vastaan, ovat oikeutettuja, tai heidän edunsaajansa, korvauksiin näistä tapahtumista. Mutta samalla kun tuli tämä äärettömän tärkeä laki, joka liittyy kriisinhallinnassa toimiviin, siinä sivussa sitten kuitenkin nämä meidän lakivelvollista asevelvollisuutta suorittavat ja esimerkiksi sitten asepalvelusta suorittavat naiset, siviilipalvelusta suorittavat henkilöt ja kertausharjoituksissa olevat eivät kuuluneet tai päässeet tämän lain kattavuuden piirin, ja tämä on se asia, jonka haluan tällä lakialoitteella korjata. Elikkä näen, että tällä hetkellä lainsäädäntö asettaa eriarvoiseen asemaan ne henkilöt, jotka suorittavat lakisääteistä palvelusta, kuin ne, jotka lähtevät työssä sitten toimimaan siellä kriisinhallinnassa. Varusmiespalvelus sekä kertausharjoitukset ovat fyysisesti raskaita ja vaarallisia tilanteita, joissa mahdollisuus pysyvään haittaan on mahdollinen samalla tavalla kuin kriisinhallintatehtävissä. Kuluneen vuoden aikana sattuneet kuolemantapaukset ja tapaturmat osoittavat, että myös varusmies- ja reserviläisharjoituksessa kuolemaan johtavan onnettomuuden mahdollisuus on todellinen. Kriisinhallintatoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, kun taas varusmiehet suorittavat lakisääteistä velvollisuutta.
Mainitsen tässä muutaman tapaturman tai kuolemantapauksen, mitä siellä varusmiespalveluksessa on tapahtunut. Tuhoisin onnettomuus sattui vuonna 1991 Taipalsaaressa, jossa miehistönkuljetusajoneuvo upposi järveen ja seitsemän varusmiestä menehtyi. Viimeisimmät Puolustusvoimissa tapahtuneet kuolemaan johtaneet onnettomuudet taisteluammunnoissa ovat: vuonna 2005 varusmies menehtyi ja sen lisäksi viisi varusmiestä loukkaantui vakavasti Rovajärvellä raskaan kranaatinheittimen ammuksen räjähtäessä, 2001 reserviläinen menehtyi Niinisalossa kranaattikonekivääriturmassa, 1999 varusmies menehtyi taisteluammunnoissa käsiaseen luoteihin Niinisalossa, ja 1994 varusmies menehtyi käsiaseammunnoissa Nurmeksessa. Ja viimeisimmät: 2015 Syndalenissa varusmies menehtyi taisteluharjoituksessa pimeän aikana toisen varusmiehen luotiin, ja 2016 Säkylässä varusmies menehtyi harjoituksissa jäätyään sotilasajoneuvon alle.
Arvoisa puhemies! Kaikki tällaiset tapahtumat ovat järkyttäviä, ja ne vaikuttavat niihin ihmisiin, jotka tällaisia tapaturmia tai pysyviä vammoja kohtaavat, mutta myös heidän läheisiinsä ja omaisiinsa, jotka jäävät sitten miettimään, että mitä kaikkea tapahtuikaan. Siitä syystä koen, että myös varusmiespalvelusta suorittavilla nuorilla armeijaikäisillä miehillä ja naisilla, ketkä siellä ovat, täytyy olla se turva, että jos jotakin pysyvää haittaa tai jopa kuolemantapausta sattuu, niin turva on silloin taattu.
Arvoisa puhemies! Me puhumme todellakin rahasta. Elikkä vahinkotapahtuman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta johtuvasta pysyvästä yleisestä haitasta maksettaisiin lisäkorvaus, ja haitan suuruus määritellään työtapaturma- ja ammattitautilaissa. Kuolemantapauksen johdosta maksettaisiin myös lisäkorvaus vahingoittuneen edunsaajalle, jos vahingoittunut on kuollut tämän lain nojalla korvatun vamman tai sairauden seurauksena kolmen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta, ja lisäksi myös jokaiselle edunjättäjän alle 18-vuotiaalle lapselle maksetaan lisäkorvaus tarvittaessa.
Elikkä näen, että tämä lakialoite on äärettömän tärkeä. Kiitän kaikkia teitä, 118 kansanedustajaa on tämän allekirjoittanut, elikkä aloite on saanut ymmärrystä osakseen. Minulta on kysytty, kuinka paljon näitä tällaisia vahinkotapahtumia sitten tulee ja kuinka kalliiksi tämä aloite yhteiskunnalle mahdollisesti tulisi. Tietenkään me emme toivo, että yhtä ainuttakaan tapaturmaa, yhtä ainuttakaan kuolemantapausta siellä varusmiespalvelusta suorittaessa tapahtuisi, mutta on ikävä tosiasia, että vahinkoja tapahtuu ja on erilaisia tilanteita, joita tulee vastaan, myös läheltä piti ‑tilanteita. Toivotaan, että yhtään ei tapahdu, mutta jos tapahtuu, niin silloin pitää olla niin vahva ja voimakas turva, rahallinen turva ja tuki siellä takana, että ketään ei jätetä niiden tapahtumien jälkeen yksin. Ja kun on nuori ihminen, elämä edessä, niin kyllä silloin täytyy korvata, jos jotain tällaista vakavaa tapahtuu.
Kiitos kaikille aloitteen allekirjoittajille. Tämä lähtee sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, ja toivon, että ministeriö antaa tästä sitten meille jonkunlaisen lausunnon ja pääsemme viemään kenties tätä eteenpäin. — Kiitos.