Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Lyhyesti haluaisin todeta ympäristövaliokunnan mietinnöstä, joka on tämän vuoden ensimmäinen mietintö, sen, että kun tässä on kysymys strategisesta ympäristöarvioinnista, niin on samalla myös niin, että eduskunta hyväksyy, toivon mukaan huomaamme sen, Kiovassa 21. päivä toukokuuta 2003 strategisesta ympäristöarvioinnista tehdyn pöytäkirjan, joka liittyy Århusin sopimukseen.

Århusin sopimushan oli hyvin voimakkaasti esillä tässä salissa aikaisemmin viime vuonna. Sopimus takaa kansalaisten mahdollisuuden osallistua omaan elinympäristöönsä liittyvään päätöksentekoon, ja eduskunta myös hyväksyi Århusin sopimuksen ja ratifioi sen, ja tämä on merkittävä asia. Tässä nyt parannetaan ja vahvistetaan edelleenkin kansalaisten mahdollisuuksia oman elinympäristönsä kehittämiseen ja myös niin, että muutoksenhakuoikeudesta ympäristövaliokunnan mietinnössä on myös todettu. Mitään oleellista heikennystä ei valiokunta ole nähnyt aiheelliseksi hyväksyä.

Myöskin sellainen asia kuin valtioiden rajat ylittävät ympäristövaikutukset on tärkeä Suomi—Venäjä-rajalla. Ongelma on se, että Venäjä ei ole hyväksynyt Ece:n alaisen Espoon sopimuksen päätösasiakirjaa. Se on sen allekirjoittanut mutta ei ole ratifioinut. Sen vuoksi Suomelta on puuttunut mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi Suomenlahden pohjukan öljysatamien rakentamiseen.

Tietysti aina on vähän ongelmallista, että eduskunta tekee usein päätöksiä tietämättä suuressa salissa, mistä aina on puhe, mutta pääasia on se, että valiokunnat kuitenkin ovat asiasta tietoisia.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! On tärkeätä, että kansalaiset voivat osallistua oman ympäristönsä suunnitteluun ja voivat tarvittaessa käyttää myös erilaisia valitusinstansseja silloin, kun heidän mielestään on tehty lainvastaisia ratkaisuja. Kuitenkin tänä päivänä ihan käytännön esimerkkien kautta tilanne varsinkin tällaisten aiheettomien ja pelkästään hankkeiden viivyttämiseen tähtäävien valitusten kannalta on muodostumassa ja muodostunut osin kestämättömäksi. Meillä on näköjään niillä, joilla on siihen halua ja valmiuksia, mahdollisuus täysin aiheettomilla valituksilla ja valittamalla jokaisessa käänteessä ja jokaisesta yksityiskohdasta viivyttää vuosikausilla sellaisten hankkeiden etenemistä ja toteuttamista, joiden hankkeiden osalta on täysin demokraattisessa päätöksenteossa tehty asianmukaiset päätökset. Tunnettu tapaus on tietysti Vuosaaren satama Helsingissä, mutta se ei ole lainkaan ainoa. Päinvastoin, eri puolilla maata on jatkuvasti sellaisia tilanteita, joissa nykyiset valitusmahdollisuudet antavat erilaisten hankkeiden jarrumiehille ja jarrunaisille aivan kohtuuttomia mahdollisuuksia estää ja hidastaa tarpeellisten ja tärkeiden hankkeiden etenemistä. Odotan ja edellytän, että hallitus perkaisi tätä tilannetta ja ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisten lainsäädäntöuudistusten aikaansaamiseksi, jotka yhtäältä turvaavat oikeusturvaan kuuluvat valitusmahdollisuudet, mutta toisaalta estävät valitusmahdollisuuksien nykymuotoisen jatkuvan väärinkäytön.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tuo, mistä ed. Zyskowicz käytti puheenvuoron, on sinänsä tärkeä asia, mutta on myös todettava, että ympäristöministeriö on tutkituttanut — ja se julkaistiin toukokuun lopulla 2002 tämä tutkimus — sen, miten paljon uuden maankäyttö- ja rakennuslain aikana on yleensä kaavoista valitettu. Tuon tutkimuksen mukaan valitusmäärät eivät ole oleellisesti lisääntyneet. Hyvin maltillisia ovat olleet nimenomaan ympäristöjärjestöjen valitusmäärät. Naapurivalitukset, tyypillinen rajariitakysymys, naapurisopuun liittyvät valitustyypit, ovat yleisimmät. Näin ollen, kun ympäristövaliokunta on hyvin usein, toistuvasti, tähän asiaan paneutunut — meillä on myös aktiivisia valiokunnan jäseniä, jotka ottavat tämän asian hyvin tosissaan — niin on osoittautunut, että ei ole sellaista kriittistä ongelmaa, joka vaatisi lain muutoksia.

Mutta missä tarvitaan, puhemies, muutoksia tai lisäresursseja, on nimenomaan hallinto-oikeudet. Niiden jutturuuhkat ovat toki ongelma, josta johtuu tällainen viive, mihinkä ed. Zyskowicz viittasi. Näin ollen tämä on asia, johonka myös ympäristövaliokunta omissa lausunnoissaan ja mietinnöissään on kiinnittänyt huomiota, ja tässä on varmasti syytä odottaa, että hallitus tekisi tässä asiassa enemmän kuin on tehnyt.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin huomauttaa ed. Zyskowiczille, että mitä aikaisemmin mukaan päästään vaikuttamaan erilaisiin ympäristöä koskeviin suunnitelmiin, ohjelmiin ja tietysti myös hankkeisiin, niin sitä varmemmin taataan se, että kaikki tärkeät näkökohdat ovat keskustelussa mukana, ja sitä varmemmin voidaan luottaa siihen, että myöhäisemmässä vaiheessa ei sitten tule valituksia. Sitten, ed. Zyskowicz, nyt on samalla käsittelyssä ollut myös ympäristönsuojelulain muutos, jolla myöskin yritetään taata sitä, ettei kävisi niin, että isoja hankkeita koskevia lupamenettelyjä hajotetaan aivan tarpeettoman moneen pirstaleeseen, niin että kenellekään ei synny kokonaiskuvaa. Eli tämmöinen kokonaisarviointi ja sitten varhainen osallistuminen ovat sellaisia modernin ympäristöpolitiikan välineitä, joita uskon, että myös kokoomus varmasti voi kannattaa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala on aivan oikeassa siinä, että riittävän aikaisin informaation antaminen asioista usein estää tarpeettomat valitukset. Mutta toisaalta, puhemies, tämä ed. Zyskowiczin näkökulma on kyllä tänä päivänä varteenotettava. Valitusoikeus pitää olla kansalaisilla, mutta valitettavan usein sitä käytetään väärin. Sillä itse asiassa estetään monia hankkeita, varsinkin sellaisia hankkeita, joilla on taloudellista merkitystä, tai esimerkiksi paikallisesti näyttää olevan halua estää hankkeita, jotka liittyvät erityisryhmien asuntolatoimintaan, kaavalaajennuksiin. Näiden hankkeiden estämisellä voidaan vaurioittaa itse näiden kohteena olevien heikoimmassa asemassa olevien ihmisten olosuhteiden parantamista.

Puhemies! Ed. Tiusanen kiinnitti myös tärkeään näkökulmaan huomiotaan, kun hän totesi, että hallinto-oikeuksissa valitusten käsittelyyn tarvittavia resursseja on liian vähän. Nythän usein valittajalla ei ole tarkoitus vahingoittaa tätä prosessia vaan etsiä oikeus sille näkemykselleen, jonka puolesta hän valituksen tekee, mutta sitten tämä hallinto-oikeuskäsittely ei yksinkertaisesti etene, ja silloin nämä vauriot voivat olla suuremmat kuin alun alkaen on tarkoitettu.

Tuija Brax /vihr:

Herra puhemies! Myös lakivaliokunta on tässä työnsä aikana tällä vaalikaudella perehtynyt näihin väitettyihin ongelmiin turhista ja tahallisista, shikaaniluonteisista valituksista. Kansanedustaja Tiusanen täällä jo viittasi ympäristöministeriön tutkimukseen, ja siitä kyllä selviää aika hyvin, minulle ainakin itselleni hiukan yllätykseksikin, että ylivoimainen joukko näitä jarruttajavalittajia ja niin sanottuja turhia valittajia ovatkin yleensä maanomistajat: naapurimaanomistajat, kilpailevat liikelaitokset tai naapurit. Silloin tietysti herää se kysymys, että kun katsotaan turhia valituksia, niin ilmeisesti ainoa oikea tapa on nopeuttaa tätä käsittelyprosessia. Hallinto-oikeudet ovat jo nykyresursseilla nyt hyvin valistuneesti yrittäneet nopeuttaa sitä, milloin huomataan, että kysymys on aivan selvästi shikaaniluontoisesta valituksesta tai valituksesta, josta nähdään aika pian, että siitä puuttuu oikeudelliset perusteet.

Hallinto-oikeuksien pitäisi pystyä jatkossa vielä nopeammin erittelemään ne tapaukset, joissa on selvästi aitoja oikeudellisia, juridisia väittämiä, mihin ed. Olinkin täällä viittasi. Niissä joskus on, useinkin on, ja se nähdään myös siinä, että korkein hallinto-oikeus on monesti kumonnut laittomina monia hankkeita, joista on valitettu. Mutta sitten on myös näitä selvästi jarrutushankkeita, muun muassa naapurien taholta tulleita hankkeita, ja ne pitäisi tunnistaa ja voida käsitellä nykyistä nopeammin. Ja ystävät hyvät, saman ministeriön arvion mukaan, johon täällä viitattiin, yhdeksän uutta hallintotuomaria tekisi tässä asiassa jo ihmeitä. Jos haluatte parannuksen ed. Zyskowiczin nostamaan asiaan, kannattakaa yhdeksän uuden hallintotuomarin nimeämistä tähän valtakuntaan.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On varmaan totta, että valituksia ei määrällisesti ehkä ole tullut lisää, mutta tosiasia on, että niitten käsittely kestää erittäin kauan. Tämä on se ongelma. On aika helppo yhtyä tuohon ed. Zyskowiczin näkemykseen, että asialle tulisi tehdä jotakin, ja tämähän on hyvin pitkälti sitten perustuslaillinen kysymys.

Mutta nyt kun on yva ja nyt tulee sova, niin varmasti kansalaiset pääsevät puuttumaan joka asiaan. Itse en ole täysin vakuuttunut, oliko tässä tarvis lisätä tätä arviointimenettelyä, koska minusta ympäristövaikutusten arviointiin aikaisempikin laki oli riittävä ja kansalaiset olisivat päässeet minun mielestäni jo aikaisemmin kyllä hyvin mukaan. Tässä on omat riskinsä, että tämä laajenee niin laajalle, kun se saattaa koskea myös kuntien talousarvioita ja kaikkea muuta. Tästä tulee merkittävä uusi byrokratia tähän hallintokoneistoon, ja minä uskon, että laatijien tavoite ei kuitenkaan ole ollut se. Mutta on mielenkiintoista seurata, miten tämä prosessi sitten kaiken kaikkiaan lähtee eteenpäin. Minusta on ollut hyvää se tässä keskustelussa, että kaikki ovat kantaneet huolta siitä, että nämä prosessit oikeusistuimissa tulisi saada nopeammiksi ja sitä kautta tämä yhteiskunnan kehitys oikeille raiteille.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Valituksia on tehty sekä vanhan rakennuslain että uuden maankäyttö- ja rakennuslain voimassa ollessa, ja pelkkä määrä ei ole se ratkaiseva asia, kuinka paljon tehdään valituksia, vaan monta kertaa, vaikka tehdään vähemmän valituksia, niitä tehdään hyvin merkittävistä asioista ja saatetaan vaikuttaa hyvinkin laajoihin kehittämiskysymyksiin. On tehty myös paljon tarpeettomia valituksia, jotka ovat vaikeuttaneet hyvinkin kohtalokkaasti jopa kokonaisten kuntien kehitystä, yritysten vaikeuksista sitten puhumattakaan. Mutta toisaalta meillä on tilanteita, joissa yksityinen kansalainen kokee itsensä ihan avuttomaksi ja valittaa jo pelkästään sen vuoksi, jotta hän saisi yleiseltä valitusprosessilta itsellensä oikeutta.

Minä pidän tässä tilanteessa erittäin tärkeänä, että ympäristöministeriö ja ympäristökeskukset asennoituvat yksityisiin kansalaisiin ja yrityksiin, yritysten edustajiin, myöskin neuvonantajina ja nimenomaan neuvonantajina etukäteen niin, että eivät koe itseänsä pelkiksi kontrolloijiksi, joilla on aina vaan mahdollisuus puuttua, jos he näkevät jotain kielteistä. Ennakkoneuvonta on erittäin tärkeä. Aivan valitettava tosiasia on se, että tänä päivänä ympäristöministeriön alaiset organisaatiot ja ministeriö itse eivät tässä suhteessa ole yhtä hyviä kuin aikaisempina vuosina, vaan ovat selvästi etääntyneet kansalaisista ja mieluummin kontrolloivat ja rankaisevat kuin neuvovat ja auttavat.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Allekirjoittaneella on omaa paikallista ajankohtaista kokemusta ympäristövaikutusten arvioinnista erään paikallisen hankkeen yhteydessä. Sillä kohtaa voisi sanoa, että kansalaisten ja eri tahojen ja järjestöjen herääminen sitten lopultakin kestää aika kauan. Tällainen vaikutusten arviointiprosessi on voinut olla jo lähes vuoden liikkeellä, ja vasta sitten aivan loppumetreillä kaikesta tiedottamisesta, kaikista kuulemistilaisuuksista ja keskustelutilaisuuksista huolimatta aivan siellä kalkkiviivoilla lähtevät nämä valitusasiat liikkeelle, ja tavallaan koko se prosessi ontuu sen takia, että ne kielteiset näkemykset eivät ole heti siellä käytettävissä. Tämä ympäristövaikutusten arviointiprosessi on erittäin työläs yleensäkin, vie viranomaisilta paljon aikaa ja kaikilta virkamiehiltä paljon aikaa, ja myöskin siltä taholta, joka esimerkiksi jotain lupaa hakee, se vie todellakin sekä rahaa että aikaa.

Siinä, mitä ed. Zyskowicz tässä peräänkuulutti, varmasti on näin, että jos kerran on laki, jossa on valitusoikeus, niin kyllä kai silloin pitää voida saada valittaa, mutta joku kohtuus tässä ajassa, mikä siihen käytetään, ja yleensä asioiden etenemisessä tässä yhteiskunnassa pitää olla.

Ben Zyskowicz  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen tyytyväinen tähän käytyyn keskusteluun, koska mielestäni eri puolilta salia on tunnistettu tämä sama ongelma, jonka nostin esiin, eli olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että oikeusturva ja miksei moderni ympäristöpolitiikkakin edellyttää kansalaisille riittäviä valitusmahdollisuuksia. Mutta toisaalta pitää olla yhtä mieltä myös siitä, että sellaisia valitusmahdollisuuksia ei tule tarjota, joiden ainoa tarkoitus on pyrkiä ja onnistua kohtuuttomalla tavalla viivyttämään erilaisten tärkeiden, kuntien kannalta, yksityisten maanomistajien tai isompienkin alueiden kannalta tärkeiden hankkeiden etenemistä. En ole ollut tässä osoittamassa sormella ympäristöjärjestöjä, vaan toki tiedän ja tiedämme kaikki, että tässä valittajajoukossa, joka, voisi sanoa väärinkäyttää valitusmahdollisuutta, on hyvin usein erilaisia naapureita ja lähimaanomistajia.

Olen siinä käsityksessä, että pelkästään hallintotuomioistuinten voimavaroja lisäämällä tätä ongelmaa ei pystytä hoitamaan. Sekin olisi tärkeätä. Mutta kyllä tämä ongelman hoitaminen edellyttää myös sitä, että nykyinen lainsäädäntö tältä osin katsotaan läpi ja tehdään siihen sellaisia tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia muutoksia, jotka estävät tai ainakin hillitsevät nykyisen kaltaista valitusmahdollisuuksien väärinkäyttöä. Mielikuvani on, että myös hallitusohjelmassa olisi tämänhenkinen kirjaus, ja haluankin näin ollen kannustaa hallitusta tässä asiassa etenemiseen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta hyväksyi maankäyttö- ja rakennuslain, joka on siis kaavoitukseen liittyvää lainsäädäntöä, samalla hyväksyttiin se, että kaavojen sisällöstä ei voi enää valittaa. Siis sisältövalituksia ei enää ole. On ainoastaan oikeudellinen valitusmahdollisuus, onko kaavan käsittelyyn liittynyt piirteitä, jotka eivät ole hyvän hallintokäytännön taikka maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla suoritettuja toimenpiteitä. Näin ollen tämä painopiste koko asiassa siirtyy sinne kaavan alkuvaiheeseen, jolloinka kansalaisten pitäisi osata sanoa sanottavansa, jotta kaavaa voidaan oikealla tavalla kehittää. Tämä valittaminen myöhemmin on tältä osin myös tuloksetonta.

Mutta muistutan myös ed. Zyskowiczin puheenvuoron jälkeen mieleen sen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, jotka edellyttävät mahdollisuuden, muun muassa Århusin sopimus, kansalaisille juuri tämän oikeuden vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, ja kun tähän osallistumisoikeuteenhan liittyy myös valitusoikeus, niin siihen ei mielestäni ole syytä kajota. Muuten on jo nyt uusissa lainsäädännöissä selvästi osoitettu se, että useampaan kertaan ikään kuin samasta asiasta valittaminen on pyritty eliminoimaan. Se on kai ihan järkevää.

Tämä, mikä liittyy tähän tämän päivän asiaan, suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointiin, nyt lienee myös sellainen positiivinen asia, että myös suunnitelmia voidaan ajoissa arvioida ympäristönäkökulmasta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Melko suoralta kädeltä voi sanoa, että olen ed. Tiusasen kanssa täysin eri mieltä tästä kohtuuttomasta valitusmahdollisuudesta. Suomessa on aivan ihmeellinen tämä oikeuskäytäntö, sillä melkein kaikesta voi valittaa ja nimenomaan siitä kaikesta, mikä ei sille valittajalle edes itselle kuulu.

Ed. Brax otti esille täällä näkemyksen, että maanomistajat valittavat useimmiten. Mielestäni kuuluu tähän omistavaan yhteiskuntaluokkaan se, että voi omiensa puolta pitää. Silloin siinä on selvä juoni ja selvä peruste olemassa. Näin ymmärrän, että sitä ei edes voi kyseenalaistaa.

Mutta, herra puhemies, ed. Zyskowicz sanoi, ettei osoitettaisi ympäristöjärjestöjä. Itse kyllä olen valmis niitä osoittamaan aika herkästikin. Esimerkkinä otan läheltä näkemyksen tähän asiaan. Kun mansikanviljelijä saa rastaanampumisluvan, niin nyt viimeisten oikeuskäytäntötapausten perusteella ympäristöjärjestöt voivat siitä luvasta valittaa, niin että mansikat homehtuvat ja joutuvat kaikki rastaitten suihin. Jos mikä, niin tämä osoittaa sen, että kyllä Suomessa on aivan kohtuuton valitusmahdollisuus olemassa. Omistavan luokan isännän asemasta ei kanna kukaan huolta. Ei ole eduskunnan salissa edes kunnon porvaria, semmoista, joka uskaltaisi tämänkin asian esille nostaa. Toivon, että ed. Kuosmanen käyttäisi tästä myöskin puheenvuoron. (Naurua)

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka käsittelyssä on yva-menettely ja siihen liittyvä valitusten käsittely, niin en malta olla ottamatta esille tätä normaalia niin sanottua kaavakäsittelyä, johon liittyen valitukset ovat niitä ongelmallisimpia, sanotaanko, tämän päivän yhteiskunnassa. Haluaisin korostaa sitä, että monta kertaa menettelytapakysymykset kätketään, piilotetaan, tällaisiin niin sanottuihin muihin valituksiin, jolloin asioiden käsittelyn pitkittyessä juuri kohde, johon nämä valitukset kohdistuvat, kärsii tavattomia taloudellisia menetyksiä. Tekisipä mieli sanoa, kuinkahan ja milloinkahan päästään siihen menettelyyn, että tällainen valitusten kohteeksi joutunut voisi enemmältään ruveta valittamaan siitä, että hänen taloudelliset menetyksensä ovat korvaamattomat, joihin ei kukaan puutu missään käsittelyvaiheessa. Elikkä haluan korostaa sitä, että menettelytapakysymykset valituksissa ja sitten varsinaiseen kaavaan liittyvät valitukset ovat ihan eri asia. Niitä pitäisi pystyä käsittelemään erillään toisistaan.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Brax puuttui täällä aivan oikein hallinto-oikeuksien resursseihin. Kun maankäyttö- ja rakennuslaki säädettiin muutama vuosi sitten uudelleen ja luovuttiin kaavojen alistamisesta ympäristöministeriöön, niin siitä seuraa välittömästi se, että ympäristöministeriössä ei enää tarvita niin paljon resursseja tässä asiassa, jolloin siellä on vähän löysää ja sieltä voidaan siirtää voimavaroja hallinto-oikeuksiin ja saada sinne muutama tuomari lisää käsittelemään näitä asioita, jotta ne päätökset syntyisivät nopeammin.

Toinen asia, mikä voitaisiin tehdä, on se, että voitaisiin luopua tietystä valitusmahdollisuudesta, mikä tällä hetkellä on olemassa esimerkiksi alueellisilla ympäristökeskuksilla.

Hattulan kunta teki vähän aikaa sitten osayleiskaavan, josta valittivat hallinto-oikeuteen ainoastaan Museovirasto ja ympäristökeskus. Molemmat hävisivät hallinto-oikeudessa kantansa. Sen jälkeen tästä asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitti enää ainoastaan alueellinen ympäristökeskus ja sieltäkin KHO:sta tuli selvä tuomio, jossa todettiin, että Hattulan kunta oli ihan oikeassa omassa kaava-asiassaan. Eli ainoastaan alueellinen valtion viranomainen valitti toiseen oikeusasteeseen, kun oli jo kerran hävinnyt yhdessä oikeusasteessa, ja ainakin tämä tie pitäisi sulkea pois. Tavallisella kansalaisella, niillä, keiden etua asia koskee, pitää olla kaksi muutoksenhakumahdollisuutta, mutta ei valtion viranomaisella.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Useassa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota siihen, että saataisiin lainsäädäntöä perattua siten, että moninkertaiset päällekkäiset muutoksenhakumahdollisuudet poistettaisiin. Tässä riittää tehtävää. Sellainen tarkempi arviointi on tehty liikenneministeriössä. Siellä ei kovin paljon löytynyt nopeasti vaikuttavia lääkkeitä, mutta kuitenkin jotakin. Ympäristöalalla semmoista ei ole laajassa mielessä tehty, mutta on luvattu tehdä. Oikeastaan ydinvoimala-asiat on semmoinen laaja lainsäädäntö, jossa on tarkemmin mietitty juuri tämä, että rajataan vain näihin solmukohtiin se muutoksenhakumahdollisuus eikä jatkuvasti voitaisi sitten uudelleen ja uudelleen pitkittää rakennushanketta eri vaiheissa.

Hallinto-oikeuksissa ja koko hallinto-oikeuslinjassa on menossa tämmöinen kaksivuotinen seurantaprojekti. On tehty esityksiä, miten työmenetelmiä muuttamalla saadaan käsittelyaikoja nopeutettua. On joitakin lakiesityksiä valmisteltu ja tulossa, joissa näitä valitusreittejä oikaistaan tai tehdään järkevämmiksi. Paljon tälläkin saralla riittää tehtävää.

Ihan tähän esitykseen liittyen voisi huomautuksena ympäristövaliokunnalle esittää, että täällä on tehty tällainen aika epämääräinen muutoksenhakuun liittyvä ohjausmomenttilisäys, lisäys 11 §:ään. Näyttää, että asiantuntijoina ei ole kuultu ainuttakaan oikeusministeriön eikä myöskään näiden hallintotuomioistuinten edustajaa. Jos tällaisia muutoksenhakuun liittyviä muutoksia tehdään, niin kyllä aika lailla perustekijä olisi, että kuultaisiin sitten juuri siitä kysymyksestä, aiheuttaako se jotakin ylimääräistä mutkaa. Vaikuttaisi, että tämä ei perustaltaan aiheuttaisi, mutta tällaisia lisäsäännöksiä ei ole syytä erikoislainsäädäntöön tehdä, koska aina tämmöiset ylimääräiset koukerot mutkistavat tilanteiden tulkintoja, kun pitäisi pyrkiä mahdollisimman selväpiirteiseen muutoksenhakujärjestelmään ja muutoksenhakuoikeuden määrittelyyn.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen, mitä ed. Zyskowicz totesi, että lähtökohtana, totta kai, tulee olla sen, että kansalaisten eri tahojen valitusoikeus tulee taata. Mutta meillä on lähivuosilta valitettavia esimerkkejä, jossa varsinkin merkittävien elinkeinopoliittisten hankkeitten yhteydessä on ikään kuin useaan kertaan eri oikeusasteisiin valittamalla pyritty viivyttämään. Uskon, että valitettavasti ei voi välttyä käsitykseltä, että tämä on juuri valittajien pyrkimyskin, että kun tiedetään, että oikeusistuimet ovat ruuhkautuneita, valittamalla ikään kuin jarrutetaan sitä hanketta ja pyritään siihen, että hankkeet sitten omalta osaltaan kaatuisivat. Valitettavasti kotikaupunkini Kotkakin on huono esimerkki siinä suhteessa, että varsin merkittävästä elinkeinopoliittisesta hankkeesta, joka valtuustossa selkeällä enemmistöllä päätettiin, sitten vähemmistöön jääneet useaan kertaan valittivat. Nyt valitukset ovat ohi ja hanke käynnissä, mutta ihan en päässyt kyllä lopulliseen käsitykseen ministerin vastauksesta, siitä, millä tavalla tämä moneen kertaan valittaminen samasta asiasta voitaisiin estää, olisiko se joku tämmöinen valituslupakäytäntö, että kertaalleen käsitellyn valituksen jälkeinen prosessointi edellyttäisi ikään kuin korkeimman oikeuden tyyppistä valituslupaa. Mutta jotain muutosta tähän täytyisi kyllä saada.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä esitystä hyvänä. Tässä on erinomaisen tähdellistä, että tässä yva-menettelyssä kansalaisten mahdollisuutta reagoida, osallistua ympäristötilanteen arviointiin, vahvistetaan. Sen sijaan pidän hieman yllättävänä juuri sitä, mitä ed. Zyskowicz ja viimeisessä puheenvuorossa ed. Häkämies totesivat, että hekin pitävät kansalaisten osallistumismahdollisuuksia tärkeinä tässä, mutta viittasivat sitten siihen, että nimenomaan kansalaiset olisivat niitä, jotka monissa tilanteissa vaikeuttavat järkevien hankkeiden eteenpäin menemistä ja tarkoituksella käyttävät ympäristölainsäädäntöä välineenä viivästyttääkseen erilaisia hankkeita. Niiden kokemusten perusteella, joita henkilökohtaisesti minulla on, ja mitä olen itse myöskin joutunut arvioimaan yleisemmällä tasolla, ei ole niinkään monesti kysymys kansalaisista tai ympäristöjärjestöistä tai edes naapureista, jotka valittavat, vaan olennaiset valittajat ovat useimmiten kilpailevia yrityksiä. Tämähän on tietysti se ongelma, minkä kanssa joudutaan painimaan. Kilpailijat käyttävät ympäristölainsäädäntöä välineenä vaikeuttaakseen elinkeinotoiminnan kannalta järkeviä hankkeita. Minusta olisi tähdellistä, että kokoomuksen edustajat myöskin osaisivat alleviivata tätä ongelmaa, joka tulee nimenomaan toisten yrittäjien taholta, ja tässä tätä ongelmaa on aika paljon.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tunnustaudun Zyskowicz—Häkämies-linjalle tässä asiassa, eli valitusoikeuksia pitää olla, mutta joku tolkku pitää myöskin olla. Heidän puoluetoverinsa Paula Kokkonen sanoi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, kun yritin saada oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin välistä rajanjakoa täysin selväksi: "Ei. Suomi on oikeusvaltio. Täällä pitää saada valittaa kaikesta ja kaikkialle." Terveysalalla voi välittömästi luetella kymmenen tahoa, joihin potilaat voivat valittaa. He eivät oikein itsekään tiedä, mihin kannattaa ja minne voi, ja varmuuden vuoksi valittavat moniaalle.

Kerron kaksi ihan lyhyttä esimerkkiä ed. Kimmo Kiljuselle ei-kilpailevista firmoista.

Y-Säätiö osti Vaasan kaupungilta tontin seitsemän vuotta sitten mielenterveyspotilaiden palveluasunnoiksi. Sen jälkeen Vaasan kaupunki itse laittoi tämän tontin rakennuskieltoon. Naapurit valittivat kahdesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja seitsemän vuoden kuluttua tontille päästiin rakentamaan.

Vastaava ja saman kaltainen oli Kyläsaaren rakentaminen. Koko herrasväki Lauttasaaresta inhosi Lepakkoluolaa, jota ei voitu purkaa, kun kilpaileva yritys valitti, kun varastoalueelle — siinä yritettiin nyt varastoida, Kimmo Kiljunen, ihmisiä — Kyläsaareen ryhdyttiin suunnittelemaan korvaavaa laitosta. Kahdeksan vuotta kesti Kyläsaaren rakentaminen, ja sekin purettiin heti, kun varastoalueelle Arabianrantaan ryhtyi tulemaan parempia kansalaisia asumaan, ja nyt asunnottomilla on Sahaajankatu, josta minä valitan, että sellaisia ei saisi pitää, mutta tällaisille valituksille ei ole mitään kuulijakuntaa.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut hyviä kannanottoja, ed. Taipaleen kannanotto viimeinen. Olen samaa mieltä kuin ed. Kerola, että nuo menettelytapavalitukset ja kaavaan liittyvät valitukset täytyy saada erilleen.

Mitä tulee ed. K. Kiljusen väittämään, että yritykset valittavat toisistaan, on varmaan totta, mutta tässä täytyy saada tämä käytäntö niin, että olkoon se sitten yritys tai yksityinen taho tai mikä taho hyvänsä, sille pitäisi saada vastuu, sanktio, siitä valituksesta, minkä se tekee, elikkä myös taloudellista vastuuta valittajalle, jos se tahallisesti valitusta tekee. Näin usein tapahtuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä jo jonkin aikaa sitten ed. Seppo Lahtela kaipasi itseään kovempaa porvaria tänne esiin. Minä voin, arvoisa puhemies, vakuuttaa, että sellaista ei löydy täältä ollenkaan. Ed. Seppo Lahtelaa ei tässä suhteessa voi kukaan ylittää. Hänen arvomaailmalleen totean vain sen, että kun olen sitä mieltä, että nämä ratkaisut, joita nyt käsitellään, ovat ihan hyviä, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että asiat voidaan jakaa hyötytavoitteisiin ja itseisarvoisiin. Meillä, joilla ei ole mitään, on kuitenkin jotakin. Meillä on itseisarvoiset pyrkimykset, ja silloin meitä varten pitää olla myöskin vaikutusmahdollisuudet.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo viitattu siihen, että isoihin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin hankkeisiin liittyy vielä sekin ongelma, että niiden yhteydessä voidaan valittaa ja valitetaan lukuisissa eri vaiheissa. Tätä kelpaa havainnollistaa tapauksella Vuosaaren satama.

Vuosaaren sataman yhteydessä on valitettu seuraavista: 1) seutukaava, 2) asemakaava, 3) Kaakkois-Vantaan osayleiskaava, 4) Helsingin yleiskaava, 5) valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet, 6) poikkeus Natura-alueen heikentämiskiellosta, 7) sataman ja meriväylän vesioikeuden lupa, 8) Natura-alueen rajaus, 9) vesi- ja kalataloudellisen tarkkailuohjelman hyväksyminen, 10) sataman ympäristölupa, 11) ratasillan vesioikeudellinen lupa, 12) tiesuunnitelman hyväksymispäätös, 13) radan lunastuspäätös, 14) ratapihatöiden meluilmoitus, 15) meriväylän rakentamista koskeva meluilmoitus. Lisäksi on tehty kaksi hallintopakkohakemusta, yksi vetoomus Euroopan parlamenttiin ja kaksi kantelua Euroopan komissioon. Tämä oli tilanne vuosi sitten. Nyt varmaan tämä lista on jo muutaman yksikön pitempi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Erinomaista, että ed. Vapaavuori käytti tuon puheenvuoron juuri edellä. Kerron teille toisen konkreettisen esimerkin kotikunnastani Ilomantsista, jossa Vapo Oy parhaillaan rakentaa voimalaitosta, joka samalla tuottaa sähköä biopolttoaineella ja kuivatushöyryä laajenevalle pellettitehtaalle. Siinä yhden valittajan valituksen seurauksena tämä hanke, joka kustannusarvioltaan on noin 14 miljoonaa euroa, kallistui tämän valituksen aikana yli 2 miljoonaa euroa, elikkä yli 2 miljoonaa euroa kallistuivat valitettavasti terästuotteet sinä aikana, kun rakennetaan tätä lämpövoimalaa suurin piirtein teräksestä kokonaan. Yli 2 miljoonaa euroa olivat kustannukset, ja valituksen perustelut olivat sellaisia, että niitä ei tässä salissa viitsi edes mennä sanomaan. Muistaakseni ... — No, jääköön se tulevia keskusteluja varten.

Mutta joka tapauksessa onhan mieletön tilanne yhteiskunnassa, jos ajaudumme sellaiseen yhteiskuntaan, jossa valittamalla valittamisen jälkeen yhteiskunnan kehittämisen linjat vetää hallinto-oikeus esimerkiksi.

Mitä poliitikoilla silloin tekee, mitä eduskunnalla tekee, jos jatkuvasti hallinto-oikeuksissa pyörii semmoinen rumba, että mitään isoa hanketta ei pysty tekemään, ei ole yhteiskunnallista poliittista harkintaa siihen, miten tätä maata kehitetään, vaan hallinto-oikeus viime kädessä sanoo aina, mitä tehdään? Tästä on niin paljon varoittavia esimerkkejä, ja tässä tapahtuu se yksi. Pahin asia on se, että valtava määrä yhteisiä veroeuroja käytetään sellaiseen tyhjyyteen, sellaiseen turhuuteen, josta ei hyödy kukaan. Tulee pelkkää vahinkoa, ja sitten nekin vähät rahat, mitä pitäisi suunnata esimerkiksi terveydenhuoltoon, menevät tällaiseen jonninjoutavaan jaaritteluun, josta ei hyödy kukaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä useampi puhuja on todistanut sitä, ketkä käyttävät väärin jarrutus- ja pitkittämismielessä valitusmahdollisuuksia eli ketkä niistä viime kädessä hyötyvät: ed. Kiljusen mukaan lähinnä kilpailevat yritykset, ed. Taipaleen mukaan muun muassa herrasväki vai oliko vallasväki, ed. Jari Koskinen kertoi valtion viranomaisen eli alueellisen ympäristökeskuksen menettelystä jne.

Mielestäni tosiasia on se, että tilanne hyödyttää milloin ketäkin. Siis eri hankkeissa, eri tilanteissa on eri hyödynsaajia. Itse lähden siitä, että pitkittämällä, jarruttamalla, tässä mielessä aiheettomalla valittamisella, ei kenenkään pitäisi voida väärinkäyttää järjestelmäämme ja saada siitä hyötyä. Näin ollen se, mitä olen hallitukselta edellyttänyt ja mihin olen hallitusta kannustanut, on, että järjestelmää kehitetään, siitä poistetaan moninkertaiset valitusmahdollisuudet, siitä poistetaan sellaiset mahdollisuudet, jotka johtavat vain järjestelmän väärinkäyttämiseen, hankkeiden jarruttamiseen ja pitkittämiseen. Tämän kaltaiset parannukset järjestelmässämme koituvat milloin kenenkin tappioksi, joka haluaisi siinä konkreettisessa tilanteessa käyttää järjestelmäämme väärin jarruttaakseen ja pitkittääkseen hankkeita.

Toivon, että me kaikki, kun olemme sitä mieltä, että milloin kukakin voi hyötyä käyttämällä järjestelmää väärin, voisimme olla yksimielisiä siitä, että järjestelmää kohennetaan, jotta sitä ei voisi käyttää väärin, jotta ne päätökset, jotka on tehty demokraattisessa ja laillisessa päätöksentekomuodossa, voisivat toteutua kohtuullisessa ajassa ilman että valitusmahdollisuuksilla saadaan kohtuutonta viivästystä ja hyötyä aikaiseksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että oikeusministeri Koskinen on paikalla. Hän viittasi puheenvuorossaan hallituksen esitykseen 243, annettuun ympäristövaliokunnan mietintöön 1 ja siihen, että ympäristövaliokunta on lisännyt 5 momentin 11 §:ään. Ministeri Koskinen totesi, että tämä on tapahtunut kuulematta oikeusministeriön asiantuntijaa.

Haluan oikaista vain tämän virheellisen käsityksen, joka pohjautuu siihen, ettei ympäristövaliokunnan mietinnössä ole lueteltu tässä kohdin oikeusministeriötä, sillä tosiasialla, että ympäristöministeriö, kun se vastasi valiokunnan kysymykseen tämän momentin suhteen, ilmoitti, että asiassa on konsultoitu oikeusministeriön asiantuntijoita ja heillä ei ole ollut tähän momenttiin vastaan sanomista.

Miksi tämä momentti on tänne otettu? Siteeraan tämän momentin: "Tämän lain mukaisen ympäristöarvioinnin puuttumiseen voidaan vedota suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevassa muutoksenhaussa siten kuin muutoksenhausta erikseen säädetään." Nimenomaan tämä haluttiin selvennyksen vuoksi, koska syntyi kysymys, onko nimenomaan ympäristöarvioinnin puuttumisella merkitystä, jos se koskee suunnitelmia ja ohjelmia koskevaa yva-lainsäädäntöä. Vastaus on tässä, että sen puuttumiseen voidaan vedota nimenomaan täälläkin paljon esillä olevassa valitus- ja muutoksenhakukysymyksessä. Tämän vuoksi tämä, selvennyksen vuoksi, ja näin mielestäni valiokunta on tehnyt hyvän työn.

Toinen asia, joka liittyy tähän keskusteluun: Haluaisin ed. Häkämiehen, joka on siis Kotkasta, puheenvuoroon puuttua. Hän viittasi valitukseen, joka on Kotkan toriparkkiin, siis Kotkan torin alle rakennettavaan autojen pysäköintilaitokseen, liittyvä. Sitä kutsutaan myös autojen päivähoitopaikaksi. Kysymyksessä on asia, joka sietää tämän selvennyksen, koska tähän asiaan on näin arvovaltaisesti puututtu. Itse kaavaan liittyvissä valituksissa ei ole edetty toiseen asteeseen. Ainoastaan Kouvolan hallinto-oikeuden päätökseen on tyydytty.

Asia, jossa on menty korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, liittyy taas siihen, että Kotkan kaupunki teki tämän Okan, joka liittyy Lemminkäinen-konserniin osana, kanssa sopimuksen siitä, että Kotkan kaupunki ostaa erään yhtiön lukuun rakennettavan pysäköintilaitoksen sillä lailla, että se hankkii tämän yhtiön osakekannan myöhemmin omakseen. Näin ollen valittajat, yksityishenkilöt, katsoivat, että Kotkan kaupunki kiertää yhdessä Okan kanssa kilpailulainsäädäntöä tässä asiassa.

Tämä valitus kohdistui siis kilpailulainsäädäntöön, koska itse hanke oli huomattavasti yli 8 miljoonan euron luokkaa, näin ollen aikaisemmassa rahassa yli 50 miljoonan markan suuruinen. Kotkan kokoisessa kaupungissa se on merkittävä. Näin ollen tämä on valituskysymys, joka liittyy tähän, jossa myös oikeustaloista ja niiden rakentamisesta on ollut kysymys, tämän tyyppisiin asioihin.

Mutta, arvoisa puhemies, takaisin itse mietintöön. Koska kysymyksessä on suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointia koskeva lainsäädäntö, haluan tässä kohtaa todeta, että yvan lainsäädännöstä, itse yvan sisällöstä, ei voi valittaa. Siinä ei ole valitusoikeutta. On mielenkiintoista, että tämä valitusoikeuskeskustelu käytiin yvan kohdalla, ympäristövaikutusten arvioinnin kohdalla, kun yvaan ei voi kohdistaa valitusta, mutta sen puuttumiseen tai se puutteellisesti suorittamiseen voidaan todellakin kohdistaa valitus.

Kaiken kaikkiaan tämä mietintö oli siis yksimielinen ympäristövaliokunnassa. Haluan vakuuttaa ed. Zyskowiczille, joka ei nyt enää ole paikalla, joka tätä valitusasiaa mielellään keskusteluttaa, ja tietysti muillekin kansanedustajille, että ympäristövaliokunnassa kyllä tämä asia on varsin usein esillä ja olemme niin sanottujen turhien valitusten näkökulmaa kyllä kovasti katsoneet ja asiaa penkoneet, myöskin saaneet asiallisia vastauksia valtioneuvoston suunnasta tästä asiasta.

Lopuksi on syytä todeta, että muutoksenhaku on kansalaisoikeus, joka on myös Euroopan unionin kansalaisilla, laajemmin YK:n hyväksymä periaate Århusin sopimuksen kautta, jotenka jos puhutaan muutamista kymmenistä vaikkapa niin sanotuista shikaanivalituksista, niin ei voida sitä ottaa perusteeksi sille, että kavennetaan muutoksenhakuoikeutta.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Keskustelussa ovat nousseet esille niin sanotut tarpeettomat valitukset, joilla monia hankkeita viivytetään. Joskus on tullut esille näissä valituksissa sisäinen ristiriita, kun hankkeet, joilla pyritään ottamaan huomioon juuri niitä tavoitteita, joilla ympäristön ja terveyden tilaa parannetaan, kuitenkin joutuvat valitusten myötä lykätyiksi. Voi sitten ajatella niin, että nykytilan jatkuminen ja esimerkiksi energia- ja jätteenkäsittelyratkaisuissa siitä johtuva huonompi tilanne ikään kuin jatkuu kauemmin näiden valitusten vuoksi. Joskus ainakin tämä puoli on tuntunut hämmentävältä. Me ymmärrämme kaikki, että hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi on sinällään perusteltu. Perusteltua on pyrkiä parempaan ympäristöön, parempaan terveysympäristöön ihmisten näkökulmasta, mutta sitten jos niistä suunnitelmista tehdyillä valituksilla itse asiassa toimitaankin päinvastoin, kun lykätään hankkeiden toteutusta, niin kuin monesti on käynyt, joutuu ihmettelemään, mikä lopulta on näiden valitusten tavoite.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos puhutaan jarrutusvalituksista ja valitukset aiheuttavat käsittelyssään suuren työmäärän, niin kai ehdoton ja ylivoimainen suomenennätys on Natura-valituksilla, joita tehtailtiin tietyistä paikoista aivan monistuskonetta käyttäen. Minusta on mielenkiintoista, että tämä ei ole kuitenkaan tässä keskustelussa ketään niin paljon huolestuttanut.

Haluan palata siihen, mitä ed. Brax sanoi, että jos ollaan huolissaan siitä, että nämä valitukset kestävät liian kauan, asiaan on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ratkaisu: lisätä ymmärtääkseni noin yhdeksän virkaa hallintotuomioistuimiin, jolloin tuo suma poistuisi ja valitusten käyttö myös jarrutusmielessä menettäisi merkityksensä, koska valitukset pystyttäisiin käsittelemään nopeammin.

On aivan selvä, että kun kaavoja ei nykyisin viedä alistettavaksi mihinkään, niin on pakko olla mahdollisuus valittaa niistä jo pelkästään, koska jos siitä, että tehdään täysin lainvastainen kaava, ei voisi valittaa mihinkään, niin miksi valtuustot yleensä noudattaisivat lakia lainkaan, jos valitusmahdollisuutta ei olisi?

Ed. Vapaavuorelle haluan sanoa, että jos hän haluaa tehdä Helsingin kaupungista hyvän historian siitä, miten valitusoikeutta voidaan käyttää väärin ja tehdä paljon pitemmän luettelon kuin tuo, niin ehkä Kaskisaaren ja Lauttasaaren välissä oleva silta taitaa ylittää kyllä aika voimakkaasti kaikki Vuosaaren valitukset noin lukumäärässään ja myös ehkä aiheettomuudessaan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä oli siis kevyen liikenteen silta, johon ed. Soininvaara viimeiseksi viittasi.

Muutamia havaintoja.

Haluan kanssa osaltani korostaa, että lakivaliokunta on silloin, kun se on käsitellyt näitä valitusasioita ja myös näitä ongelmia, mitä siihen liittyy, päätynyt yksimielisiin ratkaisuihin muun muassa koskien Århusin sopimusta ja todellakin painottanut lisätuomarinvirkojen tarvetta senkin takia, että vierailtuamme Helsingin hallinto-oikeudessa kävi aika selväksi, että sekä näissä yhteiskunnallisesti merkittävissä kaava-asioissa että muun muassa ulkomaalaisasioissa on aivan selvää, että ne tuomarit maksaisivat itsensä hyvin pian takaisin.

Kun oikeuskäsittely viipyy pitkään, siitä seuraa isoja kerrannaiskustannuksia ja suoranaisia kustannuksia sekä näissä kaava-asioissa että esimerkiksi myös ulkomaalaisasioissa. Silloin se, että saataisiin lisätuomareita ja samaan aikaan vähennettyä kokoonpanojen raskautta tiettyjen juttujen istumisessa hallintotuomioistuimissa, tulisi käytännössä poistamaan tästä ongelmasta hyvin suuren osan, kun tuomioistuimet samaan aikaan vielä parantavat työmetodeitaan, niin kuin aikaisemmin kerroin. Näissä ilmiselvissä asioissa, missä ei näytä olevan juridista perustaa, käsittelyajat voisivat olla nopeampia. Me kaikki varmasti olemme huomanneet, että korkein hallinto-oikeuskin käsittelee yhteiskunnallisesti tärkeimmät jutut nopeammin kuin ehkä pienemmät asiat. Tällä tiellä on vielä paljon tehtävää ja käsittääkseni sekä hallituksen iltakoulun jälkeen hallitus että sitten tuomioistuimet itse oman toimivaltansa ja riippumattomuuden puitteissa ovat näitä asioita tehneet aika hyvin.

Sitten haluaisin kommentoida paria muuta täällä esille tullutta asiaa.

Ed. Jari Koskinen ei ole enää paikalla, mutta hän otti esille kyllä yhden oikeusvaltion näkökulmasta ihan merkittävän ongelman, joka tulee esiin myös muissa tilanteissa. Lakivaliokunta on kohdannut muistaakseni ainakin kilpailulainsäädännössä samanlaista: Kuinka pitkälle ja millaisessa roolissa voi viranomainen olla valitusprosessissa, kun toisella puolella on yksityinen kansalainen? Silloin kyllä voidaan ajatella, että ainakin, jos on kysymys yksittäisen kansalaisen ja viranomaisen intressistä, niin ainakaan kovin montaa taistelua, joissa valittajana ja liikkeellelähtijänä on koko ajan viranomainen, ei voi olla. Siitä näkökulmasta on ihan aiheellista ja legitiimiä ilman mitään hampaita ja epäilyjä asettaa se kysymys, pitäisikö katsoa ei vain ympäristökeskusten valitusoikeuden toista kierrosta vaan myös monissa muissa tilanteissa sitä, kuuluuko viranomainen osapuoleksi oikeusriitaan, jossa on yksittäin kansalainen.

Sitten tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa vielä, jota siis varsinaisesti tämäkin lakiesitys koskee, yksi semmoinen aika vakava huoli minulla on ollut jo jonkin aikaa muun muassa terveysliikunnan näkökulmasta: Ympäristövaikutusten arviointi tuntuu olevan työkalu alan jonkin sortin ammattilaisille tai hyvin vakavasti asiaa harrastaville, muun muassa ympäristöjärjestöille taikka maanomistajien järjestöille, maanomistajille, joilla on isoja intressejä. Mutta siitä prosessista valitettavasti lähes tyystin puuttuvat seurakuntien päiväkerhot, partiolaiset, urheiluseurat, iltapäiväkerhojen vetäjät. Yva oli tarkoitettu myös parantamaan lähiympäristöä, liikuntamahdollisuuksia, turvallisia kouluteitä, semmoista hyvää suunnittelua.

Näyttää siltä, että tämän hetken kokemukset yvasta ovat, että keskitytään klassisiin ympäristönsuojeluriitoihin luontoarvoista selvästi enemmän kuin pitäisi keskittyä. Siellä pitäisi olla myös arjen terveellisyyden, turvallisuuden, viihtyvyyden näkökulma. Toivottavasti Martat ja urheiluseurat, muun muassa Suomen Liikunta ja Urheilu, jossa tätä asiaa olen patistellut, aktivoituvat osallistumaan siihen jo varhaisessa vaiheessa, ei siis valittamaan vaan osallistumaan ja käyttämään yvaa metodina saada lisää lähiliikuntapaikkoja, pyöräteitä, kevyen liikenteen muita väyliä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa ei tällä vuosisadalla ole rakennettu yhtään tietä, rautatietä, lentokenttää, satamaa niin, ettei kukaan olisi valittanut siitä rakentamissuunnitelmasta tai ympäristösuunnitelmasta. Sen kannalta on hyvä, että nyt kuitenkin ympäristövaikutusten arviointia koskeva lainsäädäntö pyritään laittamaan ajan tasalle. Tämä hallituksen esitys ja ympäristövaliokunnan mietintö ovat minun mielestäni hyvin laadittuja.

Mutta oudolta tuntuu sekin, että täällä eduskunnassakin on semmoisia kansanedustajia ollut, että he itse ovat valittaneet jostain moottoritielinjauksesta niin, että moottoritien rakentaminen on jopa seitsemän vuotta myöhästynyt. Mutta sitten, kun tämä henkilö on ollut kansanedustajana täällä, niin on tehnyt kirjallisen kysymyksen hallitukselle, miksi hanke ei edisty, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, kun hanke ei edisty. Eli on aika kaksinaamaista porukkaa välillä tässäkin talossa.

Mutta kysymys herra oikeusministeri Koskiselle: Kun yksityistietoimituksesta voi valittaa maaoikeuteen, mutta kun valitetaan maaoikeuden päätöksestä korkeimpaan, niin pitää saada korkeimmalta oikeudelta valituslupa, niin kysyisin, miksi hallinto-oikeuden päätöksestä ympäristöasioissa ei vaadita korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa. Silloin korkeimman hallinto-oikeuden ruuhkat häviäisivät. Mutta esimerkiksi verotusasioissa pitää saada korkeimman hallinto-oikeuden lupa.

Eikö tätä ristiriitaa, kun meillä on erittäin hyvä oikeusministeri, korjaavaa hallituksen esitystä voisi tuoda tänne eduskuntaan ja saada näitä asioita rullaamaan ympäristöasioissakin, että rakennusliikkeet ja kaikki rakentajat ja ketä suomalaisia ihmisiä tämä asia koskee, eivät joutuisi ylimääräisiä kuluja maksamaan näistä valitusprosesseista?

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Meidän hallinto-oikeuslinjassa on vain kaksi porrasta, niin että hallinto-oikeudesta mennään korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja sen takia näihin valitusrajoituksiin on suhtauduttu suhteellisen nihkeästi. Niitä on lähinnä asioiden vähäpätöisyyden perusteella tehty, ja on tällaisia asiaryhmiä, joissa valitusmahdollisuus katkeaa joko hallinto-oikeuteen kokonaan tai sitten on pienessä osassa asioita valituslupamalli myös hallinto-oikeuslinjassa.

Tässä jatkotyössä kyllä selvitetään, olisiko sellaisia asiaryhmiä, joissa olisi tätä väliryhmää, että olisi valituslupamahdollisuus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja pääsääntöisesti asiat jäisivät yhden instanssin, hallinto-oikeuksien, ratkaistavaksi. Mutta tärkein reitti on varmasti se, että näiden erityyppisten valitusten käsittelyä eriytetään elikkä silloin, jos on ilmeisen perusteltu valitus, se voitaisiin hyvin nopealla käsittelyllä ratkaista eikä kasattaisi isoja asiaruuhkia, vaan asian laadun mukaan satsattaisiin sitten voimavaroja ratkaisemiseen.

Jan  Vapaavuori  /kok:

Arvoisa puhemies! En tunne tapausta Kaskisaaren ja Lauttasaaren välisestä kevyen liikenteen sillasta, mutta jos näin on, niin se on yksi syy lisää esittää niitä näkemyksiä, mitä täällä on esitetty.

Sinänsä ymmärrän hyvin sen, että vihreät eivät halua puhua Vuosaaren satamasta ja käyttää sitä esimerkkinä. Kun noin vuosi sitten pidettiin juhlallisuuksia sataman maaliikenneyhteyksien rakentamisen avajaisseremonian yhteydessä, niin siellä kansanedustaja Heidi Hautala ilmoittautui sataman vastustajien nokkahenkilöksi todeten muun muassa, että "meillä on vielä EU:ssa valitus kesken". En tiedä, mihin sana "me" viittaa. Tiedän että Vihreä Liitto tai vihreä eduskuntaryhmä ei ole valittanut, mutta kai näillä joku asiallinen yhteys on.

Vuosaaren satama kelpaa sen takia hyväksi esimerkiksi, että sillä on valtava yhteiskunnallinen merkitys. Vuosaaren sataman alta vapautuu kolme Helsingille merkittävää laajempaa asuntorakentamisreserviä: Jätkäsaari, Sompasaari ja Keski-Pasila. Yhteensä näille alueille voi rakentaa asunnot lähes 50 000 asukkaalle. Yhtäkään niistä ei kuitenkaan voi alkaa toteuttaa ennen Vuosaaren sataman toiminnan alkua. Jokainen viivästynyt päivä, jokainen viikko, jokainen kuukausi merkitsee Helsingin tonttipulan kärjistymistä edelleen.

Se, mitä täällä muun muassa ed. Brax ja ed. Koskinen ovat puhuneet hallinto-oikeuden resursseista, pitää tismalleen paikkansa. Varsin vähäisillä panostuksilla voitaisiin saada varsin paljon aikaiseksi.

Ministeri Koskinen vastasi äsken kysymykseen valituslupajärjestelmästä hallintoprosessissa. Tämä pitää tismalleen paikkansa ja näin on, mutta samalla pitää muistaa se, että kyllä siviiliprosessissakin tapahtuu koko ajan uudistuksia muun muassa hovioikeuden seulontajärjestelmän kautta, että ei tämänkään nyt ihan pyhä este pitäisi olla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Vapaavuorelle vaan, että tuo Vuosaaren satama on noin satamakapasiteetin tarpeen kannalta Suomen historian tarpeettomin laitos, ylivoimaisesti. Tätä kapasiteettia on tässä etelärannikolla vaikka kuinka paljon.

Sitten ed. Brax kiinnitti näihin yva-menettelyihin huomiota ja oli varmasti arvioinneissaan aivan oikeassa. Mutta kun tässä juuri jälleen joku päivä sitten jouduin erästä yvaa lukemaan, paksua lunttaa kuin mikäkin, niin saatoin todeta, että kyllä tähän yvaamiseen, niin loistava asia ja suuri edistysaskel kuin se on, kyllä sinne kirjoitetaan isolla rahalla paljon niin sanottua kukkua. Tässä oli kaiken huippu se, että firma heti alkuun ilmoitti, että meillä on 13,5 miljoonaa euroa liikevaihto, kun me näitä kirjoitellaan. Sitten pitäisi olla jokin valitusmenettely, sellainen, jolla voi tämmöisen auktorisoinnin evätä tämmöiseltä yva-ajalta, joka vaan bisnesmielellä kirjoittelee, mitä sattuu.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että valitusoikeutta ei voi rajoittaa. Kyllä kansalaisille kuuluu valitusoikeus. Mutta yhtä selvä tosiasia on se, että ilkivaltavalituksiakin tehdään. Aivan niin kuin tässä on tullut esille, yksi ja ehkä tehokkain toimenpide on palkata lisää henkilökuntaa.

Mutta toinen asia, mikä voitaisiin myöskin ottaa käyttöön, vaikka se ilmeisesti edellyttäisi kyllä lainsäädännön muutosta, on se, että oikeudenkäyntikulut ja hallintokulut pannaan ilkivaltavalittajan maksettavaksi. Mielestäni löytyy kyllä, ja aika runsaastikin, sellaisia tapauksia, missä voidaan todeta, että tämä on selkeästi ilkivaltavalitus. Ne maksut, mitä pöytäkirjalunastuksiin kuuluu, ovat aika pieniä, ja olisi syytä harkita, juuri niin kuin sanoin, oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Se johtaisi kyllä siihen, että ilkivaltavalittaja kahteen kertaan miettisi, kannattaako itselleen hankkia tuollaista kustannusta asiassa, joka on toiselle osapuolelle erittäin merkittävä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Sen tyyppiset ajatukset, että alettaisiin kerätä sitten ikään kuin rangaistusmaksua, jos ei valitus mene lävitse, kyllä eliminoisivat kansalaisoikeuden muutoksenhakuun. Se on selvä. (Ed. Kallis: Puhuin ilkivaltavalittajista!) Tämä ongelmahan on olemassa jo oikeuslaitoksessa, kun tuomitaan kulut vastapuolen kannettavaksi, jolloin tavallisen ihmisen asema esimerkiksi johonkin suurempaan yritykseen nähden voi olla aika heikko oikeudenkäyntimenettelyssä. Se, että nykyään maksaa kansalaisille esimerkiksi asiakirjojen saanti kunnan toimistosta usein yllättävän paljon, alkaa myös olla hiukan ongelma. Kun maankäyttö- ja rakennuslakia säädettiin, niin käytiin hyvin tarkoin läpi, minkä tulee olla valituksen hinta, ja silloinen aika, 1999, osoitti, että sen piti olla noin enintään 1 000 silloista markkaa. Näin ollen tämä oli tällainen asia, joka hyväksyttiin yksimielisesti.

Mutta lopuksi, ikään kuin yhteenvetona voidaan tästä keskustelusta todeta — vaikka tämän pitäisi olla yva-keskustelu, kun tämä on nyt ollut valituskeskustelu osin tai pääosin — että kyllä lisätuomarinvirat hallinto-oikeuksiin ovat se ratkaisumalli, jolla asiallisesti ja mitään oikeuksia loukkaamatta voidaan tätä valituksien, aiheellisten tai niin sanottujen aiheettomien valituksien, yhteisvaikutusta prosessia hidastavina toimenpiteinä hallita ja oikeudenmukaisuuteen näin päästä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu sinänsä on ollut erinomaisen hyvä. Tässä on todettu paljon myöskin siitä, että meillä on Suomessa aiheettomia valituksia, mutta totta kai jokaisessa maassa on myös aiheellisia valituksia. Kaikki ne valitukset, jotka johtavat muutokseen, ovat tavallaan aiheellisia valituksia, on jätetty huomioimatta joku tärkeä seikka tai jonkun yhteisön tai yksityisen ihmisen oikeusturvaa on kuitenkin prosessin aikana loukattu, ja se johtaa muutokseen.

Mutta tämä keskustelu on nimenomaan koskettanut näitä aiheettomia valituksia ja kiusanteko- ja ilkivaltavalituksia, ja parannuskeinoja niihin varmaankin myöskin löytyy. Täällä on lakivaliokunnan puheenjohtaja Brax viitannut useampaan otteeseen jo siihen, että lakivaliokunta kävi tutustumassa Helsingin hallinto-oikeuteen. Me varmasti uskomme siihen, että jos oikeusministeri tuo esimerkiksi lisäbudjetissa nopealla aikataululla esityksen, jossa hän esittää kymmenen uuden hallintotuomarin viran perustamista Suomeen, nimenomaan näihin tässä keskustelussa mainittuihin epäkohtiin, niin eduskunta taitaa olla aika lailla yksimielinen. Ne rupeavat vaikuttamaan myöskin nopealla aikataululla, ja tällaisten virkojen perustaminen maksanee valtion budjetissa ehkä 500 000 euroa tai jotakin sitä luokkaa, mutta kuitenkin ne saatavat hyödyt, kertautuvat hyödyt, tulevat moninkertaisesti takaisin oikeusvaltiolle.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä todella se keskeinen asia, että kun tänään käsitellään ympäristövaikutusarviointia ja sen ulottamista nimenomaan lainsäädäntönä suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksiin, niin tässä kohdin on tämä suurin asia, miltä osin tämä muutos nykylainsäädäntöön liittyy. Haluaisin yleensä yvan puolustukseksi todeta sen, että esimerkiksi jo aikaisemmin mainitussa Kotkan kaupungissa on ollut juuri yva, joka liittyy niin sanottuun jätevoimalaan, hyötyvoimalaan. Kyllä sen yvan aikana saatiin muutama ihan oleellinen muutos aikaan siihen hakijan suorittamaan toimenpiteeseen, jonka mukaan alun pitäen hakija, tässä tapauksessa Kotkan Energia, pyrki polttamaan tässä voimalassa myös yhdyskuntajäteliemet, ja nyt tämä yva-prosessi johti siihen, että se veti tämän hankkeen pois. Aina jotakin positiivista ja konkreettista liittyy näihin yva-hankkeisiin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kerron esimerkin, kuinka paljon tämmöinen ympäristöarviointi maksaa tänä päivänä. Esimerkiksi Haminan syväsataman syväväylän syventämisestä, jonka bruttosumma on tällä hetkellä 7 miljoonaa euroa, tämän yvan tekeminen maksaa 500 000 euroa eli puoli miljoonaa euroa, eli 7 miljoonasta tämän verran maksavat merellä ne ympäristösuunnitelmat. Ei tämä mitään halpaa touhua ole, mutta se on varsin tärkeää touhua, joka pitää tehdä yhteiskunnan puolesta. Sikäli tämä lainsäädäntöesitys minusta on oikean suuntainen ja hyvä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täsmälleen juuri niin, ed. Kuosmanen. Mutta jospa tämmöisissä syväväylähankkeissa olisi tilanne — vaikka eräitä firmoja kyllä arvostelin eräiltä osin äsken siitä, että myöskin hyvin kevyttä tavaraa laitetaan sinne paperille — että ei olisi olemassa näitä firmoja, niin kaupungilla ja kuntayhteisöllä itsellään pitäisi olla se organisaatio, ja se on kovaa ammattitaitoa se. Mutta nyt ongelman ydin onkin siinä, että pitäisi olla jonkun näköinen auktorisointikontrolli sille, että taso on sellainen, että niitä ilkiää vilkuilla.