Jari  Koskinen  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on paljon hyviä harrastuksia. Yksi hyvä harrastus on tietysti museoautot. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka haluavat rakennella vanhoista autoista käyttökelpoisia autoja ja ajella niillä sitten muutamana päivänä, mikä on mahdollista. Tämä on erittäin hyvää harrastustoimintaa, sopii niin nuoremmille kuin vanhemmillekin miehille ja naisille.

Kun eduskunta hyväksyi suunnilleen kaksi vuotta sitten eli 18.2.2003 uuden autoverolain, niin samassa yhteydessä hyväksyttiin myös viisi erillistä lausumaa kyseisen autoverolain ohella. Ensimmäinen lausuma lähti siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin autoverolain jatkovalmistelun käynnistämiseksi niin, että pakettiautojen sekä erityisajoneuvojen, kuten muutto-, museo- ja harrasteautojen, tilataksien sekä invalidiautojen, verotusta koskevien säädösten ajantasaisuus tarkistetaan.

Kaksi vuotta on siis kulunut lähes päivälleen, mutta mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ei ole tullut esityksiä siitä, millä tavalla esimerkiksi museoautojen verotusta voitaisiin uudistaa. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kun autoverolakia muutettiin, niin nyt kun joku tuo ulkomailta käytetyn vanhan auton — joka on siis museoauto, jos se on yli 25 vuotta vanha — niin sille määritellään autovero. Vero määräytyy yleensä sen suunnilleen käyvän arvon mukaan tai ajoneuvon vähittäismyyntiarvon perusteella. Jos kyseessä on vanha auto, jota ei juurikaan markkinoilla liiku, niin tulli joutuu käytännössä kohtuuttoman tilanteen eteen, miten määritellä arvo sellaiselle autolle, jota ei juurikaan kaupoissa liiku, vaan sitä kautta arvonmääritys muodostuu tämmöiseksi perinteiseksi "ravistetaan hihasta" -menettelyyn pohjautuvaksi. Ja sehän ei voi olla missään nimessä oikein. Esimerkiksi yhdessä tapauksessa henkilö osti auton, joka oli lähes noin 30 vuotta vanha auto, maksoi siitä ulkomailla 5 000 dollaria, toi sen tänne Suomeen, maksoi tietysti rahdit sun muut vastaavat, ja tulli määritteli tämän auton arvoksi 20 000 euroa, siis Suomessa, ja sen perusteella määrättiin sitten vero. Tämä ei voi missään nimessä olla oikein.

Nyt olisi olennaista se, että tuettaisiin hyvää harrastusta ja annettaisiin verovapaus yli 25 vuotta vanhoille autoille. Mikä tämän vaikutus sitten olisi? Vaikutus fiskaalisesti ei olisi kovin suuri. Tullin tilastojen mukaan ehkä vuosittain tuodaan muutamia satoja vanhoja autoja Suomeen, jotka ovat siis yli 25-vuotiaita autoja. Jos ajattelee sitten, että kun sen jälkeen niitä aletaan kunnostamaan, ostamaan varaosia ja kaikkea muuta vastaavaa, sitä kautta tietysti syntyy myös arvonlisäverotuottoja valtiolle. Voi sanoa, että jos eduskunta hyväksyy tämän lakialoitteen, niin valtion taloudessa tässä päästään suunnilleen plus miinus nolla -tilanteeseen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Verojaoston puheenjohtaja ed. Koskinen on tehnyt hyvin perustellun lakialoitteen, ja kuten me kaikki tiedämme, jotka viime kaudella täällä salissa olimme, niin myöskin museoautojen kohtelusta käytiin jo autoveron kokonaisuudistuksen yhteydessä napakkaakin keskustelua. Silloinkin jätettiin jo lausumia. Tätä epäkohtaa haluttiin nimenomaan korjata. Ruotsissa tämä museoautojen ja harrastaja-ajoneuvojen kanssa värkkääminen on jo oma teollisuudenalansa. Siellä on tällä hetkellä satoja yrityksiä eri puolilla Ruotsia, ja siellä rakennetaan ja touhutaan ja entisöidään näitä vanhoja ajoneuvoja.

Tällä lakialoitteella halutaan meillä asiaan saada korjaus. Ongelmallisia ovat myöskin nämä erilaiset tulkinnat, 50 prosentin säännöt, jolloin esimerkiksi jarru- ja ohjauslaitteita ei voida näihin autoihin uusia. Siihenkin on kuulemma tulossa jonkinlaista korjausta. Mutta pääsääntö on kuitenkin se, että helpoin tulkinta Tullille ehdottomasti olisi, jos uusi lainsäädäntö saataisiin aikaan ja se olisi suurin piirtein tämän mukainen, mistä ed. Koskinen on esityksen tehnyt. Tämä on hyvin kannatettava ja ansaitsisi kyllä valiokunnassa ihan perusteellisenkin käsittelyn.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mikä koskee asian historiaa, se on käyty tässä niin perusteellisesti viimeisen kahden vuoden ajalta läpi, että siihen ei sen enempää. Totean vaan, että viime aikoina olen yllättäen tullut sille kannalle, että tämä lakialoite voisi olla ihan hyvin läpivietävissä vähän toisenlaisillakin perusteilla. Olen tässä viime kuukausien aikana seurannut autotallissani tällaista toimeliaisuutta, kun niin sanotusti meidän kylän nuoret miehet ikähaarukalla 20—28 viettävät kaikki vapaa-aikansa yhden ainoan härvelin ääressä ja laittavat sitä ja kunnostavat sitä. Heitä viime viikonvaihteessa haastatellessani kuulin, että he ovat sitä mieltä, että ovat paljon paremmassa mukana tässä kuin Oulun kaupungilla hampparoidessaan iltaisin ja öisin. Elikkä tämä lienee jo asiallinen lisäperustelu sille, että kun tämän fiskaalinen vaikutus on plus miinus nolla, niin näinkin voitaisiin tehdä.