Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Asia on muodollisesti tai faktisestikin ministeri Kataisen vastuualueella, mutta koska a) ministeri Katainen ei ole paikalla ja koska b) asia kuuluu osaksi hallituksen viime viikolla hyväksymää asuntopoliittista kokonaisuutta, niin ajattelin käyttää siitä muutaman sanan.

Hallitushan hyväksyi viime viikolla asuntopoliittisen toimenpideohjelman, jossa oli 34 erilaista ehdotusta asunto-olojen parantamiseksi ja tonttitarjonnan lisäämiseksi koko maassa. Tätä esitystä, joka siis tuli irrallaan ja ainoana, joka tuli hallituksen esityksen muodossa eduskuntaan, voidaan siten pitää tavallaan 35. esityksenä tässä paketissa. Tämän taustalla on ennen kaikkea edellytysten luominen sille, että eri puolilla Suomea olisi sopivasti ja riittävästi tontteja tarjolla asuntotuotantoon.

Kun asuntopoliittista toimenpideohjelmaa viime kesänä ryhdyttiin työstämään, lähetin asuntoministerin ominaisuudessa kirjeitä muun muassa kaikille Helsingin seudun kaupungeille ja kunnille, sen lisäksi kaikille isoimmille kaupungeille muualla Suomessa, isoimmille rakentajille ja rakennuttajille ja kysyin heidän näkemyksiään siitä, mitkä ovat merkittävimmät asuntopoliittiset ongelmat ja pullonkaulat tällä hetkellä valtakunnassa. Ylivoimaisesti yleisin, joskaan ei ainoa, vastaus oli tonttipula ja tonttipula ennen kaikkea kasvukeskuksissa ja aivan erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla. Osana muun muassa Helsingin seudun ja valtion aiesopimusta tähän tonttipulaan on pyritty hakemaan vastauksia, ja tässä on nyt sitten yksi vastaus lisää.

Tämän lakiesityksen sisältöhän lyhyesti ottaen on se, että kunnan maanhankinnan tukemiseksi ehdotetaan, että luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien kiinteistöjen myynti kunnalle säädettäisiin määräajaksi verovapaaksi. Eli kun yksityinen henkilö tai kuolinpesä myy maata, kiinteistöä, kunnalle ja nimenomaan kunnalle, tästä ei tarvitsisi maksaa myyntivoittoveroa ollenkaan.

Meillä on ollut vastaavanlainen määräaikainen laki käytössä aiemminkin. Vuosille 1999—2000 sijoittunut kokeilu oli silloin onnistunut. Sitä jälkeenpäin selvitettiin erilaisten kyselytutkimusten avulla, jolloin valtaosa kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti verovapauden vaikuttaneen erittäinkin positiivisesti maakauppojen syntymiseen. Ennen kaikkea verovapaus toimi monissa tapauksissa siten, että pitkään käydyt ja vaikeat myyntineuvottelut saatiin päätökseen.

Arvoisa puhemies! Kyse on merkittävästä pyrkimyksestä osana kokonaisuutta edistää nimenomaan kuntien mahdollisuutta saada haltuunsa sellaista tonttimaata, josta useimpien kyselyjen mukaan on kaikilla kaupunkiseuduilla ja kasvukeskuksissa pulaa.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voi vain sanoa, että olisipa tullut tämä tonttipulan lieventämispaketti vähän aikaisemmin, ja tähän on olemassa eurooppalainen malli: Italiassa Berlusconin hallituksella aikoinansa, mistä demarit ovat kovasti irvailleet muuten, että sen toimenpiteitä nostetaan esille, mutta näin vain voidaan tehdä. Siellä kun ei mitenkään muuten saatu omistavaa luokkaa kuriin, niin sitten tällaisilla porkkanoilla heitä kuriin saatiin ja saatiin yhteiskunnan asioita järjestykseen.

Ja niin kuin vahvistuksena sille, mitä arvoisa ministeri äsken juuri totesi, otetaan Oulun kaupunki, jolla ei ole mitään tonttipulaa. Nyt kun sikspäkki-selvitys tuli näistä kuudesta kaupungista, niin siellä kaikki aluerakentamiset ja muut sujuivat ihan kuin sitlivoo vaan sen takia, että kunnalla on riittävästi raakamaata kaavoittamista varten, ja siellä ei tämänlaisia vippaskonsteja tarvita, mutta täällä Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa asiat ovat toisin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Pulliainen sanoi, että esityksen olisi pitänyt tulla aikaisemmin, niin jos hän tarkoitti edellistä hallitusta tällä, niin ei ole vastaan sanomista. Mutta jos puhutaan nykyisestä hallituksesta, niin pitää sanoa, että nykyinen hallitus ja sen asuntoministeri Vapaavuori ovat erittäin tehokkaasti ja tarmokkaasti tarttuneet näihin asuntopolitiikan haasteisiin ja tämän esityksen antaminen tänne eduskunnalle tässä vaiheessa on yksi osoitus tästä.

Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin se, että vaikka näitä asuntopoliittisia ratkaisuja nyt tehdään useampia, joista tämä esitys on siis vain yksi, niin joudutaan valitettavasti odottamaan vielä aika monta vuotta, ennen kuin ihan käytännössä nämä tulokset sitten realisoituvat täällä Pääkaupunkiseudulla.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin on yksi näitä aikamme isoja paradokseja, että Suomessa jatkuvasti puhutaan siitä, että täällä on tonttipula, ja että julkisyhteisö, valtio ja kunnat itse asiassa, tappelevat keskenään siitä, minkälaista tonttipolitiikkaa harrastetaan.

Mutta pyysin tämän puheenvuoron ed. Pulliaisen Oulu-esimerkin takia. Kyllä, näin on Oulussa tapahtunut, ja mistä se johtuu? Siitä, että Oulussa oli erittäin pitkään vasemmistoenemmistöinen valtuusto, jolla oli ideologinen valinta se, että kunta hankkii maata. Kun voimasuhteet ovat sen jälkeen vaihdelleet, niin tämä periaatteellinen linja on jatkunut, että kunta hankkii maata ja kaavoittaa. Vaikka Oulu on ihan huikea kasvukeskus, niin juuri tämän tonttipolitiikan takia asuntojen hinnat ovat pysyneet aika alhaisina, ettei tarvitse Italiasta hakea esimerkkejä. Voi hakea vasemmistoenemmistöisestä Oulusta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille ensinnäkin kommentti, että tämä havaintoni oli todellakin ennen tätä hallitusta olevaan aikaan suunnattu, tietenkin. En minä nyt viitsi asuntoministeriä aina kehua täällä. Joulun alla kehuin, niin kuin ed. Zyskowicz muistaa, niin paljon, että oikein pahalta tuntui lopuksi.

Mitä taas tulee ed. Jaakonsaaren äskeiseen puheenvuoroon, niin se oli 97,4-prosenttisesti totta, mutta siinä unohdettiin se, että loppuosa koostuu lahjoitusmaasta, joka on ollut tämän tonttipolitiikan pohja ja perusta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä, mutta en malta olla sanomatta edustajien Pulliainen ja Jaakonsaari puheenvuorojen jälkeen, että todellakin se keino, jolla rakentamaton tonttimaa parhaiten saadaan käyttöön, on se, että kunnat eivät suostu kaavoittamaan muuta kuin omistamaansa maata. Kuopiossa sosialidemokraattinen kaupunginjohtaja Eino Luukkanen osti 60-luvulla ison tonttivarannon, ja sen jälkeen kaupunki teki päätöksen, että muuta ei kaavoiteta. Kuopiossa ei ole ollut minkäänlaisia tonttiongelmia 45 vuoteen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääkaupunkiseudulla, kuten Helsingissä, maan hinta on kerrosneliömetristä vähintään kolmasosa, ja täällä on myös koko joukko tontteja kaavoitettu, siis valmiiksi kaavoitettu, rakentamiskäyttöön, mutta niitä ei ole otettu tähän kaavoituksen tarkoittamaan käyttöön. Tällöin kuntien täällä olisi tietysti pitänyt käyttää muun muassa korotettua veromenettelyä näitä tontteja kohtaan. Kiinteistöveroa olisi pitänyt nostaa. Näin ei ole tapahtunut.

Olin kuulevinani, että ed. Pulliainen puhui Italiasta. Siellä rakentaminen on kovasti mafian käsissä, mutta tavallaan jonkunlainen mafia myös täällä Pääkaupunkiseudulla on, kun ajattelemme, miten tonttimaan hinta nousee eikä kuitenkaan ole otettu sitten mitään sen tyyppisiä välineitä käyttöön, joilla voitaisiin tätä nousua pidätellä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari oli tietenkin ihan oikeassa siinä, että Oulu on hyötynyt siitä, että tästä maapolitiikasta on oltu yhtä mieltä niin vasemmalla kuin oikeallakin, mutta on siinä varjopuolensakin. Siellä on aika krouvisti viety, pakkolunastettu, yksityisten maita, ja etenkin tämä on viime aikoina näkynyt Oulujoella, joka on erittäin suosittu alue, missä uhkaa ei ole enää tällä hetkellä, mutta aikaisemmin siellä oli pakkolunastusuhkauksia päällä. Ja, mikäli minä tiedän, Oulu on tässä pakkolunastusasiassa yksi Suomen johtavia kaupunkeja.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samoin toteaisin kuin ed. Erkki Virtanen, että Jyväskylässä ei kaavoiteta muuta kuin kaupungin omistamaa maata ja siellä ei ole ongelmia ollut. Helsingissä kerrotaan, että on seitsemän vuoden tonttivaranto, mutta jostain syystä sitä ei saada vaan käyttöön. Rakennusfirmojen toimitusjohtajat kertovat, että he rakentaisivat, mutta kun heille ei osoiteta tonttimaata Helsingissä. Eikä ole kuulemma edes annettu rakennuskehotuksia näille, joiden maita, yksityisten maita, on kaavoitettu. Jotain täällä on pielessä. Pitäisikö meidän muualta Suomesta tulla tänne ratkaisemaan tonttiongelma?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Suomen kunnat ja kaupungit voidaan toisaalta jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka paljon kunta tai kaupunki itse omistaa maata. Tässä suhteessa kunnat ja kaupungit ovat hyvin erilaisessa tilanteessa. On tietenkin selvää, että mitä isompi omistusosuus kunnalla itsellään on, sitä pienempi merkitys tällä lainsäädännöllä sinänsä on.

Toisaalta kunnat ja kaupungit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka aktiivista maapolitiikkaa ne harjoittavat. On ihan yleisesti, valtakunnallisesti tunnettu, mikä tiedoksi niin edustajille Jaakonsaari, Pulliainen kuin Ukkola, että Oulu on tässä ehdoton edelläkävijä. Oulu on harrastanut hyvin pitkäjänteistä, johdonmukaista ja yhtenäistä maapolitiikkaa.

Toinen hyvä esimerkki sinänsä on Kuopio, jonka osalta tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen. Toisaalta voidaan sanoa, että kaavoitetaan vain omaa maata, mutta ensin sitä omaa maata pitää hankkia, ja myös Kuopiossa on ollut varsin johdonmukainen ja pitkäaikainen linja, jossa maata hankitaan kunnalle ja tarvittaessa myös lunastamalla.

Mutta sitten on koko joukko kaupunkeja ja kuntia, jotka eivät halua harrastaa tämän tyyppistä maapolitiikkaa, johon niillä on sinänsä oikeus, ja nimenomaan niille tällä lainsäädännöllä ja tällä kokeilulla on suuri merkitys.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä Oulua ja Kuopiota parempiakin kaupunkeja löytyy. (Välihuutoja) Löytyy sellaisia kaupunkeja, mistä saa tontin viikon kuluttua, ja niissä kunnissa on sitten harjoitettu hyvää asuntopolitiikkaa.

Herra puhemies! Minusta tämä hallituksen esitys on hyvä. Se vastaa siihen pulaan, mikä tällä hetkellä ennen kaikkea täällä Etelä-Suomessa vallitsee. Ja aivan niin kuin ministeri totesi, kunnat pitävät suurimpana ongelmana tonttipulaa. Silloin pitää yrittää vaikuttaa siihen, että tonttipulasta päästään eroon. Yksi vaihtoehto on tietenkin pakkolunastaa, mutta parempia vaihtoehtoja on olemassa kuin pakkolunastaminen, ja nyt pyritään parempaan sillä, että myönnetään myyjille verovapaus. Eihän se vero ole tähänkään saakka kovin suuri ollut. Se on ollut 5,6 prosenttia, ainoastaan 5,6 prosenttia johtuen siitä, että 80 prosenttia myyntihinnasta pidetään verovapaana ja vain 20 prosenttia myyntihinnasta verotetaan luovutusvoittoverona. Tämä johtaa siis siihen, että vero ei voi olla 5,6:ta prosenttia suurempi. Minusta on aivan oikein, että haetaan kaikkia mahdollisia ratkaisuja, jotta jostakin ongelmasta päästäisiin eroon.

Ministeri viittasi siihen kokeiluun, mikä meillä oli vuosina 1999—2000, ja hän totesi, että siitä oli pelkästään myönteisiä kokemuksia. Silloin annettiin myöskin tämän alueen, Etelä-Suomen alueen, maanomistajille verovapaus, jos tietyn ajan kuluessa möi maata kunnalle.

Olen sitä mieltä, että näillä verohelpotuksilla ja veroeduilla on jostakin syystä ihmeellinen voima. Olen tässä salissa aikaisemmin esittänyt ja esitän sen edelleen, että tulisi myöntää myöskin rajoitettu verovapaus niille, jotka sijoittavat esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla varojaan uusiin vuokra-asuntoihin. Olen viitannut siihen aikaan 60-luvun loppupuolella ja 70-luvun alkupuolella, kun uusille asunnoille myönnettiin verovapaus 10 vuodeksi ja kokemukset olivat hyviä. Ei se valtiolle käytännössä mitään maksaisi, vaikka Helsingin alueella kokeiluluonteisesti vaikkapa myönnettäisiin se verovapaus niille uusille vuokra-asunnoille, jotka tulevat markkinoille esimerkiksi vuonna 2009. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon uusia vuokra-asuntoja tulisi. Minun käsitykseni on, että tulisi yllättävän paljon, ilman että se maksaisi käytännössä yhtään mitään valtiolle. Se siirtäisi sen verotulon muutamalla vuodella, mutta se olisi hyvä ja kannattava yritys.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Kallis tässä esille toi, niin tämähän ei ole uusi asia. Vastaava oli silloin noin kymmenen vuotta sitten. Tällä asialla on varmasti vaikutusta Pääkaupunkiseudulle, jossa tuo suurin pula maasta on, mutta tämä on erittäin merkittävä myös tuonne kehyskunnille, kauempana oleville alueille, kaikille kasvualueille. Minun mielestäni oikea linja onkin se, että maata hankitaan jo siinä vaiheessa, kun pulaa maasta ei vielä ole, ja siihen ennen muuta tällä ollaan vastaamassa. Esimerkiksi Hämeessä tämä jo eilen nousi esille muutamissa merkittävissä maakaupoissa niitä kiirehtivänä tekijänä, kun tämä on sidottu vain vuoden mittaiseksi ajaksi.

Tällä ei myöskään ole kovin suurta taloudellista merkitystä valtiolle. Tässä esityksessähän todetaan, että vuonna 2006 näitä kauppoja tehtiin yli 66 miljoonalla ja luovutusvoittoveron määrä näistä kaupoista oli vain 3,7 miljoonaa, ja esityksessä todetaan, että verotuloja jää saamatta vähintään vastaava määrä. Itse toivon, että tämä luku on huomattavasti suurempi.

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Asuminen on ihmisen perusoikeus. Jokainen meistä tarvitsee kodin, joka on hyvä ja turvallinen asua. Kaikilla Suomen kansalaisilla tulisikin olla mahdollisuus hankkia omaan ja perheensä elämäntilanteeseen soveltuva, riittävän tilava, mutta kuitenkin kohtuuhintainen vuokra- tai omistusasunto. Nyky-Suomessa tällainen mahdollisuus ei valitettavasti ole kaikkien ulottuvilla. Vaikuttaa siltä, että Suomessa asuntorakentamista hallitsevat muutamat suuret rakennusliikkeet. Vaikka rakennusliikkeet saavat ostaa kunnilta halpaa tonttimaata, ei tämä ole näkynyt ainakaan omassa kotikaupungissani asuntojen neliöhinnoissa, sillä asunnot hinnoitellaan siten, että rakennusliikkeet saavat niistä aina maksimaalisen myyntivoiton.

Toivon, että nyt esillä oleva tuloverolain muutos kannustaisi kiinteistöjen omistajia myymään vapaata tonttimaata asuntorakentamisen tarpeisiin. Erityisesti toivon, että lainmuutos helpottaisi tavallisten kansalaisten asemaa Pääkaupunkiseudun ja muiden kasvukeskusten asunto- ja tonttimarkkinoilla. Varsinkin lapsiperheiden tulisi voida ostaa nykyistä edullisemmilla hinnoilla itselleen tonttimaata. Toivon, että muutos vaikuttaisi myös uusien omakotitalojen hintatasoon.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä hallituksen esitystä hyvänä. On hyvä, että silloin tällöin aina tämmöistä verovapausporkkanaakin käytetään. Tuo verohan on sinänsä prosentuaalisesti varsin pieni, 5,6 prosenttia kauppahinnasta, mutta euromääräisesti se voi olla tapauskohtaisesti varsin merkittävä. Tällaisella määräaikaisella verohelpotuksellahan pystytään ainakin nopeuttamaan jo tekeillä olevia kauppoja kuntien ja maanomistajien välillä, ja saattaahan tämä sitten stimuloida uusiinkin kauppoihin.

Kun tämä verovapaus on voimassa vain määräajan, niin on todennäköistä myös se, että maanomistaja pystyy aidosti hyötymään tästä tuon verohelpotuksen verran eikä kunta siis juurikaan ostajana saa siirretyksi tätä veroetua itselleen laskemalla maan hintaa.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun on useamman vuoden seurannut tätä Pääkaupunkiseudun asuntopulaongelmaa ja sen käsittelyä, niin on todettava, että ministeri Vapaavuori on ryhtynyt aktiivisesti tähän asiaan, se on selvä, ja tätä varmaan auttaa se, että nyt on asuntoministeri. Se on aivan oikea ratkaisu hallituksessa.

Mutta edelleen mielenkiinto ja huomio kiinnittyvät siihen, että Pääkaupunkiseudulla on todella paljon asuntorakentamiskäyttöön kaavoitettua maata, jota ei ole otettu tähän tarkoitettuun kaavoituskäyttöön, ja tässä mielessä tästä lähtökohdasta olisi tarkoituksenmukaista kyllä toimia yhteistyössä kuntien kanssa ja muuten etsiä joko sitten keppiä tai porkkanaa, että maa otettaisiin tähän kaavoituksen tarkoittamaan käyttöön ja tällä tavalla päästäisiin nopeasti sitten myös helpottamaan tätä tilannetta.

Pääkaupunkiseudulla pieni- ja keskituloisella ihmisellä on vaikeuksia sijoittua asumaan tänne. Oman asunnon hankkiminen esimerkiksi sairaanhoitajien ja poliisien tulotasolla eläville ihmisille on hankalaa, ja tässä mielessä kyllä toivoisi myös uusia avauksia hallituksen puolesta. Ne avaukset, jotka ovat liittyneet niin sanottuun valitusoikeuteen, maankäyttö- ja rakennuslain muutoksiin, mielestäni eivät ole oikeita, eivät myöskään vaikuttavia.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt monet edustajakollegat viittaavat siihen, että tällä muka ratkottaisiin Pääkaupunkiseudun asunto-ongelmia. Kyllähän tämä ei paljon täällä vaikuta. Minä haluan todeta ihan pöytäkirjoihin, että Helsinki omistaa kaiken asuntorakentamiseen kelvollisen maan itse. Helsingissä ei tällaisia lunastuksia tule olemaan, mutta toisaalta sitten seudulla varmasti on, eli saattaahan olla, että sillä on pieni merkitys, mutta ei pidä jäädä väärää kuvaa.

Suurin ongelma Helsingissä on Vuosaaren satamahankkeen valituksiin liittyvästä vuosien prosessista syntynyt viive, joka siirsi nykyiset isot hankkeet, satama-alueitten asuntokäyttöön rakentamisen, Pasilan alueen. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ovat kymmenientuhansien asuntojen rakentamisen viivästyttäneet.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuohon ed. Hiltusen puheenvuoroon voisi sanoa sen, että eipä niitä tontteja taida Helsingissä ollakaan. Sen takia se Sipoosta sitä maata tulee saamaankin, että saadaan tilaa ja lisää mahdollisuuksia rakentamiseen. Jos on tontteja, ne ovat tällä hetkellä sataman alla tai muuten vaan pilaantuneita. Niissä menee oma aikansa, että ne päästään rakentamaan.

Mutta, arvoisa puhemies, ed. Tiusasen puheenvuoroon voisin todeta sen, että kun mitataan esimerkiksi Pääkaupunkiseudun tonttivarantoa, joka on kaavoitettua sellaista, niin esimerkiksi Vantaalla on yksityisten omistuksessa olevaa, omakotitonteiksi kaavoitettua omistusta noin 500 000 kerrosneliömetriä. Mutta uskallan veikata, että siellä on myöskin ed. Tiusasen kannattajia niin kuin allekirjoittaneenkin — ehkä meikäläiselläkin vielä niitä jonkun verran Vantaalta löytyy — jotka pyrkivät säilyttämään ja haluavat säilyttää niitä tonttejaan, jotka on kaavoitettu, lohkottu kenties semmoisista rintamamiesveteraanitonteista omille lapsille, ja se sopiva luovutusaika tai myyntiaika on sitten vasta tulevaisuudessa, ei välttämättä tänään. Se on siinä mielessä näin isossa kaupungissa kuin Vantaa inhimillisesti katsoen normaali määrä rakentamattomia, yksityisessä omistuksessa olevia tontteja.

Samaten yrityksillä elikkä rakennusliikkeillä pitää olla kahden kolmen vuoden reservi kaavoitettua tonttireserviä, jotta se yritystoiminta on järkevää ja suunnitelmallista ja sillä on pitkäjänteinen toimintatapa, elikkä johtaminen perustuu siihen, että on reservi olemassa. Se vääristää ehkä ulkopaikkakuntalaisten näkökulmasta merkittävästi tilastoja, koska ne volyymit ovat niin suuria, mitä suurilla rakennusliikkeillä pitää olla reservissä. Viittaan tässä tapauksessa esimerkiksi Vantaalla olevaan reserviin.

Vantaalla, arvoisa puhemies, on määrätietoisesti myöskin viime aikoina kaavoitettu niin yksityisten kuin kaupungin omistamia maita. Hyvällä maankäyttö- ja rakennuslain hengellä on sopimuksia tehty yksityisten kanssa, on päästy ihan hyviin tuloksiin. Iso osa niistä kaupungille hankituista maista, mitkä nyt on kaavoitettu, hankittiin silloin, kun tämä verovapaus oli voimassa edellisen kerran. Sillä on äärimmäisen suuri merkitys.

Ja niinpä tähän loppuun, arvoisa puhemies, voin todetakin sen, että tämä hallitus on osoittanut taas ylivertaisuutensa aikaisempiin nähden. Tämä asuntoministerin tuoma esitys hallitukselle ja hallituksen esitys eduskunnalle on äärimmäisen hyvää asuntopolitiikkaa ja puree erityisesti tänne Pääkaupunkiseudulle.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkisen puheenvuoroon viitaten: Hallitus on tällä pienellä, kapealla osalla kyllä osoittanut aktiivisuuttaan, mutta sillä muulla laajalla osalla, johonka viittasitte, se ei ole mitään ylivertaisuuttaan osoittanut. Tänään muun muassa äänestettiin hallituksen oppositiolta saamasta välikysymyksestä johtuen juuri hallituksen huonosta aktiivisuudesta tuolta osin.

Varmasti ed. Mäkisellä on enemmän kannattajia Vantaalla kuin allekirjoittaneella, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Espoossa tämä sama asia toistuu, on aika tavalla valmiiksi asumiskäyttöön kaavoitettua maata, jota ei ole otettu tähän tarkoitukseen, ja tietysti vielä niin, että sen alueen pitäisi olla liikenneyhteyksien, mieluummin kiskoliikenteen, läheisyydessä, jolloinka vastattaisiin tähän meidän yhdessä kantamaamme huoleen (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on ihan oikeassa, että pitää olla rata ja sen varteen rakentaa. Se on ihan oikeata politiikkaa. Mutta, arvoisa ed. Tiusanen, kun te olitte hallituksessa, siihen aikaan me emme saaneet mitään aikaiseksi.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen on ihan oikeassa kuten ed. Pulliainenkin siinä, että rata pitää olla. Senpä takia kannustan teitä kaikkia suhtautumaan myönteisesti ainakin kahteen tulevaan ratahankkeeseen, Kehärataan ja Länsimetroon.

Mutta, arvoisa herra puhemies, totean myöskin ääneen sen ihan aidosti tässä yhteydessä ja viittaan entisen edustajan Soininvaaran kirjoitukseen Suomen Kuvalehdessä, että Pääkaupunkiseudulla on paljon myöskin tänä päivänä ratojen varsilla käyttämätöntä reserviä ainakin niin Vantaalla kuin Espoossakin, on kyllä luvalla sanoen peiliin voi katsoa. Vantaalla on kohtuuttoman paljon jätetty tämmöisiä niin sanottuja kulttuurihistoriallisia peltoalueita, jotka oivallisesti pääradan varressa kuuluisivat rakentamiseen. Viittaan esimerkiksi Koivukylän ja Hiekkaharjun väliseen alueeseen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Mäkinen puhuu täällä harvinaisen viisaita. Hän arvioi aivan oikein Vantaan tilannetta ja arvioi myöskin aivan oikein niitä toimia, mitä hallitukselta odotetaan. Ja hallitukselta nimenomaan odotetaan toimenpiteitä, jotka liittyvät sekä Kehärataan että myöskin Kehä kolmosen liityntäyhteyksien rakentamiseen. Näissä ehdottomasti on hallituksen tarmokkaasti tartuttava näihin asioihin, edellinen hallitushan jo käynnisti näihin hankkeisiin liittyvät valmistelut. Toivon, että nykyinen hallitus myöskin pitää niistä sitoumuksista kiinni, joihin edellinen hallitus sitoutui.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää asuntoministeri Vapaavuorta erinomaisen aktiivisista toimenpiteistä. Tämä on se hyvä 36. kohta sitten siinä, ja tietysti suosittelisin oppositiota tutustumaan niihin 35 muuhun kohtaan myöskin. Ja ed. Tiusaselle voi vielä kommentoida, etten ole kuullut ainakaan, että asuntopolitiikasta olisi jotain välikysymystä tässä tehty, vai onko se ollut niin pieni, että hallitus ei ole sitä huomannut?

Nyt on tärkeää katsoa koko rakennuspuolen ja rakennussektorin kokonaisuutta, ja sitähän on asuntoministerin johdolla tiiviisti katsottu, mistä todellakin asuntojen hinta muodostuu ja mistä johtuu asuntopula, ja tätä kokonaisuutta nyt ollaan katsomassa. Ja tähän kokonaisuuteen ei mielestäni liity mikään rajoittaminen, että ainoastaan kunta voi kaavoittaa maata, vaan todellakin monipuoliset toimenpiteet asuntomarkkinoilla sillä tavalla, että myöskin yksityinen sektori voisi ohjeiden mukaan laajemmin kaavoittaa maata ja saada sitten luvan julkiselta sektorilta näihin toimiin. Näin voitaisiin kaavoitussopimuksen puolella laajentaa niitä toimenpiteitä. Se on sitä positiivista asuntopolitiikkaa, joka tuottaa lisää asuntoja.

Samoin tarkoitus on myöskin käsitellä vielä tarkemmin valitusmahdollisuutta ja ennen kaikkea sitä, että prosessit käydään nopeasti läpi, mikäli ei ole perusteita valitukselle. Näitten monipuolisten toimenpiteiden seurauksena saadaan enempi asuntoja suomalaisille.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Jaskari totesi, että hallitus ei ole saanut asuntopoliittista välikysymystä. Ei ole saanut, mutta sai Stora Enson kohdalta kannattavien tehtaiden lakkauttamista koskevan välikysymyksen. Itse toteaisin, että tässä tapauksessa asuntoministerille voi todeta, että hän on tehnyt hyvää, aktiivista työtä, mutta valitettavasti koko hallituksen työkentän huomioiden tämä on vain kapea sektori eikä koko hallituksen toiminta. Viittaan tässä siihen, mitä ed. Mäkinen totesi.

Hannes  Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehdotus määräaikaisesta verovapaudesta myytäessä maata kunnalle on mielestäni hyvä. Se on perusteltu ja kannatettava ehdotus. Maan hinta vaihtelee luonnollisesti yhdyskuntien koon mukaan eri keskuksissa, mutta kyllä tonttien saatavuus ja myöskin hintataso riippuvat ratkaisevasti kunnan maa- ja kaavoituspolitiikasta.

Kuten aiemmin olen todennut ja täällä on jo todettu, Oulu ja Kuopio toimivat tässä suhteessa hyvinä esimerkkeinä, mutta sen sijaan Pääkaupunkiseudun kunnille ei voi kovin suurta papukaijamerkkiä kyllä tässä suhteessa antaa. Siitä huolimatta tällainen esitys on perusteltu ja uskon, että siitä on myönteisiä tuloksia kaikkialla Suomessa, mutta ennen kaikkea tietysti täällä, missä maan oston tarve on kaikkein huutavin.

Muutoinkin koko asuntopoliittinen ohjelma on mielestäni hyvä. Siinä on hyvin paljon erilaisia toimenpiteitä. Edellisellä kaudella oli muistaakseni 26 kohtaa, nyt on kymmenkunta enemmän. Toivon, että ne tulevat toteutumaan suunnitellulla tavalla. Siellä on monenlaisia riskejä, mutta kun työtä tehdään, niin uskon, että myöskin asuntopolitiikassa päästään eteenpäin myös täällä Pääkaupunkiseudulla.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys määräaikaisesta verovapaudesta on ajankohtainen ja puolustaa paikkaansa juuri nyt. Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa koemme esityksen erittäin myönteisenä, ja se tukee tämän hetken asuntopoliittisia tavoitteita erittäin hyvin.

Asia, johon tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, on voimassaoloajan pituus. Neuvotteluprosessi maakaupoissa kestää yleensä melko kauan, ja jotta asunto- ja tonttipulaa tällä esityksellä pystytään riittävässä määrin korjaamaan, olisi syytä tarkoin vielä pohtia, voisiko esitetty määräaikainen verovapausjakso kestää jo esitettyä pidempään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatteleeko ed. Outi Mäkelä sillä tavalla, että se tehovaikutus pitäisi tästä ottaa kokonaan pois? Eikö se ole niin kuin näpäkkä juttu ja eikö tarkoitus ole nopeuttaa toimenpiteitä eikä suinkaan hidastaa niitä?

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on laajalti kiitelty hallituksen esitystä. Näin onkin, hyvää esitystä kelpaa kiittää. Asuntojen tarjontaa pitää olla, jotta se myös osaltaan pitää asuntojen hintatasoa sellaisena, että mahdollisimman monet voisivat yltää omaan asuntoon. Pääkaupungissahan tavallisilla tuloilla se on haave, joka ei toteudu.

Mutta sitten muualla maassa näkisin tärkeäksi, että ei pelättäisi myöskään yksityisen maan kaavoittamista tai yksityisen kaavoitusta muutenkaan, koska minä katson, että se tuo vaihtoehtoja ja aktiviteettia tälle sektorille. Samoin näkisin, että myös rantojen hyödyntämistä asuinpaikkojen luona tulee käyttää, koska se on mahdollisuus, joka nimenomaan maaseudulla on voimavara, jolla pidetään monta taajamaa elinvoimaisina. Jos rannat eivät kuulu tonttiin, niistä tulee usein epämääräisiä pöheikköjä.

Erkki  Virtanen /vas:

Puhemies! Kun 20 vuotta ennen tänne tuloa joutui tahtoen tai tahtomattaan työnsä vuoksi askartelemaan erilaisten asuntoministerien kanssa ja nyt sitten tämän työn vuoksi, niin lupaan, että tämän kauden loputtua laadin listan asuntoministerien paremmuusjärjestyksestä. Näyttäisi siltä, että tällä menolla ministeri Vapaavuori ei jää siinä viimeiseksi eikä kyllä ministeri Manninenkaan. Siellä saattaa olla joitakuita jopa vasemmalla sijainneita asuntoministereitä, joitten saavutukset eivät näyttäisi olleen ihan yhtä hyviä. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pyysin puheenvuoron, kun totesin, että tässä pykälässä lukee, että omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, kun se luovutetaan valtiolle tai kunnille tai kuntayhtymille ja mikähän se muu yhteisö tässä olikaan. Minusta kyllä tuntuu, että valiokuntakäsittelyssä tähän olisi hyvä lisätä momentti, jossa edellytettäisiin, että tämän myynnin vastaanottaja käyttää verohelpotuksen ehtona tämän saadun kiinteistön asuntorakentamiseen. Minä en nimittäin tässä lakiehdotuksessa mainituista luovutuksensaajista luota etenkään valtioon. Kokemukset Pääkaupunkiseudulla ja myöskin Kuopiossa valtion omistuksessa olevan maan, siis jo valmiina omistuksessa olevan maan, saannista asuntokäyttöön ovat olleet kovin vaivalloisia ja nihkeitä. Kannustan ministeriä etenemään tässäkin suunnassa ja myöskin siinä suunnassa, että näitä joutavanpäiväisiä valituksia kaikesta huolimatta saataisiin vähän rajoitettua.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että kunnilla ja kaupungeilla on riittävästi raakamaata. Nyt monissa kunnissa on tilanne niin, että raakamaata ei ole riittävästi, ja se johtaa siihen, että kunnissa ei voida kaavoittaa uusia asuntoalueita. Siitä seuraa sitten pula niin omakotitaloasunnoista kuin vuokra-asunnoista. Tämä asuntopula vaikuttaa taas siihen, että yrittäjät eivät saa työntekijöitä tänne Pääkaupunkiseudulle. Tämä on erittäin tervetullut uudistus. Tuusulassa, missä maapoliittisen ohjelman peruslähtökohta on, että kunnalle ostetaan raakamaata raakamaan hinnalla ja joissain poikkeustapauksissa voidaan tehdä myös kaavoitussopimuksia, tämä on todella hyvä kannustus maanomistajille, jotta he tekisivät tulevaisuudessa tai ensi vuoden aikana useita kauppoja kunnan kanssa. Tavallaan, kun Pääkaupunkiseudun 14 kuntaa on nyt sitoutunut aika suuren asunto-ohjelman toteuttamistuotantoon, niin nyt näillä 14 kunnalla Pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus vastata myös tämän suuren asuntotuotanto-ohjelman toteuttamiseen ja tuoda oma panoksensa Helsingin seudun ja Pääkaupunkiseudun kehittämiseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Bernard Shaw on todennut, että maata kannattaa omistaa, koska sen valmistaminen on jo lopetettu, ja näin ollen tiedämme, että maan omistaminen ja sen myyminen on aina kannattavaa ja voittoa tuottavaa toimintaa myös Suomessa. Tässä nyt tämä verovapaus vielä luo uuden porkkanan myydä ja luovuttaa maata.

Se, mihin ed. Erkki Virtanen viittasi, että tähän momenttiin lisättäisiin, että tämä maa tulisi käyttää asuntorakentamiseen, on aivan perusteltu.

Mietittäessä, miten hyvin eri asuntoministerit taikka ympäristöministeriössä toimineet ministerit tai muut ministerit, joille on asuntopolitiikka kuulunut, ovat onnistuneet, on valitettavasti todettava, että eivät kovin hyvin tähän mennessä Pääkaupunkiseudulla. Toivomme, että ministeri Vapaavuori menestyisi tässä paremmin — nähtäväksi jää. Mutta kovat ovat kysymykset edelleenkin. Kyllä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja aluerakenteen tiiviyttäminen ovat sellaisia keskeisiä kysymyksiä, jotka kuuluvat myös asuntoministerille. Olen havainnut, että hän on ottanut kopin tästä asiasta.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Toiset kunnat ovat onnistuneet verraten hyvin asuntopolitiikassa ja tonttipolitiikassa, toiset kunnat taas ovat onnistuneet huonommin. Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin eri kunnissa, ja ymmärrän hyvin, että täällä Pääkaupunkiseudulla on selvästi vaikeampaa harjoittaa tehokasta tonttipolitiikkaa kuin esimerkiksi muualla maassa. Mutta aina pitää hakea sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä valtiolle ja yhteiskunnalle niin paljon maksa. Tämähän ei maksa paljon mitään, mutta voi tuoda lisää tonttimaata.

Tässä keskustelussa on aika paljon tuotu esiin kaavoitussopimusten tekeminen. Ei kaavoitussopimuksen tekeminen myöskään maksa käytännössä kunnalle yhtään mitään. Kunta sopii maanomistajan kanssa, että luovutatte tämän ja saatte pari tonttia kauppahintana, ja kunta on saanut paljon kaavoitusmaata. Kyllä kaikkia näitä tämmöisiä hyviä esimerkkejä ja hyviä keinoja pitäisi käyttää, jotta todella saataisiin riittävästi tonttimaata.

Kuten aikaisemmin sanoin, jos ei löydy tonttimaata, niin kuin täällä Pääkaupunkiseudulla ja ennen kaikkea Helsingissä tämä on vaikeata, niin kyllä kannattaisi miettiä sitä, mistä aikaisemmin puhuin, eli tulisi tietty verovapaus, pohdittavaksi jää, onko se rajoitettu vai rajoittamaton ja kuinka pitkäksi ajaksi, kaikille niille uusille vuokra-asunnoille, jotka tulevat markkinoille määrätyn ajan kuluessa. Uskon, että sillä olisi merkitystä. Kokeilkaa edes. Pankaa vaikkapa kaksi kolme kuukautta aikaa, niin olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, ja oletan, että tässäkin salissa todettaisiin, että harmi, kun ei aikaisemmin siihen menty.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy onnitella ministeri Vapaavuorta. Hän on todella pannut tuulemaan, ja nyt asuntopolitiikassa vihdoinkin tapahtuu.

Mitä tulee tähän lakiesitykseen, niin tältä osin täytyy sanoa, että on luonnollista se, että se koskee erityisesti kuntia, koska kunnilla on kaavoitusmonopoli ja niillä on myöskin velvollisuus pitää huolta asuntopolitiikasta omalla alueellaan. Ja mitä valtioon tulee, niin tällä hetkellähän on voimassa laki, joka jo antaa 80 prosentin huojennuksen, joten siinä suhteessa ero ei ole välttämättä kovinkaan suuri.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää kahteen seikkaan huomiota.

Mielestäni on tärkeätä, että tässä tai jollakin muulla tavalla pidettäisiin huolta siitä, että kunnalla olisi velvollisuus kaavoittaa lahjana saatu alue hyvin nopeasti, jotta se saataisiin todellakin asuntotuotantoon. Tässä on yhden vuoden aika. Ymmärrän, että pitää olla määräaika, että se kannustaa kaavoittamiseen, rakentamiseen, luovuttamiseen, mutta sitä voisi miettiä, onko vuosi vähän liian lyhyt. Jos on maakauppoja, niin niistä keskustelu saattaa kestää jonkin verran pitempään. Voidaan miettiä sitä, olisiko puolitoista vuotta jonkin verran parempi.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että mitä tulee tähän meidän tonttipulaamme, niin se on kyllä ihan itse aiheutettu. Jos katsomme Suomea, täällä on paha tonttipula; useimmissa muissa maailman maissa ei mitään kauheaa tonttipulaa ole. Muistan, että kun yksi amerikkalainen pankkiiri laskeutui Helsingin lentokentälle ja hänelle kerrottiin, että täällä on tonttipula, niin hän kysyi, missä se oikein on, koska kun hän katsoi lentokoneen ikkunasta, näkyi vain pelkkiä metsiä, ja kun hän sanoi, että jos se on olemassa, teidän kyllä pitää itse mennä peilin eteen. Ja missä se syy on? Se on kateudessa. Suomalaiset ovat kateita, ja siitä syystä on vastustettu kaavoitusta, valitetaan kaavoituksesta, prosessit venyvät, ja tässä suhteessa täytyy sanoa, että sitten kun aletaan vähän tehokkaammin keskustaa rakentaa, niin sanotaan, että ei saa rakentaa tehokkaasti, eli on meidän ihan itsemme aiheuttama tämä tonttipula.

Se voidaan ratkaista yksinkertaisesti sillä tavalla, että ylikaavoitetaan. Kaavoitetaan julkisen toimijan omistamia tontteja ja myöskin yksityisiä tontteja ja kaavoitetaan niin runsaasti, että taatusti on myytävää tavaraa, jolloin se johtaa siihen, että hinnat laskevat, ja sillä tavalla myöskin pidetään huolta siitä, että asuntoja voidaan rakentaa. Valtion omistus ei ole ratkaisu. Otetaan Neuvostoliitto ja DDR esimerkkeinä. Valtio omisti siellä kaiken, ja valtiot, joissa tiedän kaikkein pahimman asuntopulan kaikkina aikoina olleen, olivat juuri Neuvostoliitto ja DDR. (Eduskunnasta: Pohjois-Korea!)

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasin puheenvuorosta on hyvä jatkaa, nimittäin tästä esimerkkinä Neuvostoliitto on ehkä Järvenpää ihan tuoreeltaan. Suomen valtio omisti keskeiset tonttialueet Järvenpäässä, ja niistä on vissiin 15 vuotta valtion kanssa neuvoteltu. Nyt Järvenpää sitten pakkolunastuksen kautta on pääsemässä lopputulokseen niiden maiden rakentamiseen liittyen.

Arvoisa herra puhemies! Moneen asiaan voisi tähän keskusteluun liittyen kommentoida, mutta muutamaan kuitenkin:

Elikkä lähinnä näihin ed. Erkki Virtasen esittämiin rajoitteisiin tähän, mihin käyttöön kunta voi sitten sen ostetun maan käyttää, niin toteaisin vaan yhden esimerkin: Kun ostetaan ehkä joku merkittävämpikin alue yksityiseltä, niin se alue tulee sisältämään päiväkotirakentamista, liikerakentamista, palvelut pitää olla jne., mennään niin pirstaloituneeseen kokonaisuuteen, että jos sieltä ruvetaan rajaamaan jotain ulos ja sisään, niin tehdään pelkkää byrokratiaa. Jos kerran vuodessa halutaan saada tuloksia aikaan, niin rajoitteet pois ja tehdään sitten kauppoja ja lähtökohtaisesti rakennetaan kaikki asuntoja täyteen. Toki täytyy huomioida se, että ihmiset tarvitsevat myöskin palvelut niillä samoilla alueilla.

Haluan myöskin todeta sen, että ministeriössäkin ministerin johdolla käydään keskustelua maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta, jossa on muun muassa yhteinen yleiskaava Pääkaupunkiseudulla. Se saattaa pitkällä juoksulla tuoda jotain tullessaan. Mutta liittyen tähän edelliseen, elikkä ed. Erkki Virtasen ehdotukseen, että pitäisi jotenkin jollakin tavalla sitoa, ohjata sitä, miten kuntia ohjataan käyttämään niitä maita — oikeastaan tästä vaan aasinsilta tähän maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen ja siihen, että sieltä tulee yhteistä yleiskaavaa, jolla pyritään pääsemään hyvään lopputulokseen — niin haluaisin, ministeri, että aidosti ehkä harkitsette — mutta voisi jotain konsteja liittyä tähän ilmastonmuutoksen hillintään — että yhdyskuntarakenteen hajauttaminen ei ole ainoastaan puhetta, vaan se konkretisoituisi myöskin tekoina Pääkaupunkiseudulla, niin että voimakkaammin pystytään ohjaamaan tai voitaisiin porkkanalla ohjata kuntia kaavoittamaan siten ja ottamaan ehkä myös joukkoliikennettä käyttöön siten, että tätä ongelmaa saataisiin vähän lievemmäksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on mielenkiintoinen laki, vuoden määräaikaislaki, jos näin voi sanoa. Kyllä tämä kuntien tonttimaan puute on ollut muuallakin kuin Pääkaupunkiseudulla. Voisin ajatella, että saattaa olla, että kun jotkut sellaiset omistajat, jotka ovat yrittäneet suorastaan vedättää sitä hintaa ylöspäin, kun ovat ajatelleet, että joutuu siitä maksamaan veroa, niin se on ollut esteenä tavallaan sen myyntipäätöksen tekemiseen. Uskoisin näin, että tällaiset henkilöt kun huomaavat, että nyt tulee tällainen ikään kuin uusi porkkana, niin se saattaa nopeuttaa päätöksentekoa ja vaikuttaa myönteisesti tuolla periferisissä kunnissakin, joissa ihmiset kuitenkin pakkautuvat niihin pieniin keskuksiin, mitä siellä on. Eli itse odotan kyllä, että tällä on jonkinlaista vaikutusta muuallakin kuin Pääkaupunkiseudulla.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkiselle totean vaan, että en sinänsä kannata rajoituksia kunnan maankäytölle, mutta kun tämän lakiesityksen perustelut perustuvat nimenomaan asuntotuotannon lisäämiseen, niin tämä laki ei sinänsä velvoita näitä ostajia käyttämään sitä asuntotuotantoon. Minusta on ongelma juuri viittaamanne tapaus Järvenpäässä, jossa valtio on kieltäytynyt, vaikka perusteluja varmasti olisi ollut, luovuttamasta tonttejaan muuta kuin pakkolunastuksen kautta, ja on minusta aika vaarallinen esimerkki. Eihän tässä säädellä sitä, kenelle se myyjä sen myy. Se voi myydä sen valtiolle, ja Senaatti-kiinteistöt tai kuka sitä bulvanoikaan, saattaa panna sen kasvamaan korkoa ja nostamaan hintaa. Kyllä minusta tässä joku sellainen pakote, jolla tämä ostajakin pakotetaan ainakin osan siitä käyttämään ... (Puhemies: Nyt tuli minuutti täyteen!)

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esityksen pääasiallinen sisältö on se, että luonnollisen henkilön myydessä kunnalle myyntivoittoon on varaa. Ei tähän kokonaisuuteen nyt mitään valtiota tarvitse sotkea. Kunnalle myymisestä on kysymys.

Nyt ed. Erkki Virtanen käyttää kyllä pahasti ristiriitaisia puheenvuoroja. Eilen, toissapäivänä ja viime viikolla ja varmaan huomenna hän arvostelee tasavallan hallitusta siitä, miten kuntia kuristetaan ja kunnilla on heikko tilanne ja kunnilla ei ole varaa. Elikkä voimme vetää tästä johtopäätöksen, että aidosti, ed. Erkki Virtanen, kunnilla ei ole varaa ostaa maata ihan turhaan joutenpäiten ja ihan humpuukiin. Kyllä ne ostavat sen asuntotuotantoa varten, jos ne sen ostopäätöksen tekevät. Ei kunta osta maata turhaan.

Viittaan siihen omaan puheenvuorooni vielä toistamiseen: Aiheutetaan pelkkää byrokratiaa, jos halutaan sulkea joitain osia pois sieltä. Nimittäin asuntotuotannon ympärillä ja yhteydessä tarvitaan myöskin palvelutuotannolle tiloja, maata, liiketiloille maata, koska mummojen pitää päästä mieluummin lähikauppaan kuin kauas ostosparatiiseihin. Eikö niin?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Haluan jo tässä vaiheessa kiittää hyvin ymmärtäväisestä, jopa kiittävästä ja yksimielisestä vastaanotosta tälle lakiesitykselle. Samalla rohkenen esittää omalta puoleltani toivomuksen eduskunnalle ja varsinkin sen valtiovarainvaliokunnalle, että tämä laki voitaisiin saada täällä mahdollisimman nopeasti käsitellyksi ottaen huomioon, että se on tarkoitettu voimaan taannehtivasti jo 1. helmikuuta alkaen, että pieninkin mahdollinen epävarmuus tässä poistuu, eikä minulla ole mitään syytä epäillä, etteikö näin tässä tulisi tapahtumaan.

Itse asiassa on ainoa asia, mistä olen ollut havaitsevinani, että on ehkä lievää erimielisyyttä tässä — joka ihan suoraan ei edes liity tähän lakiesitykseen — liittyen maankäyttö- ja rakennuslakiin ja niihin esityksiin, joita on tehty kaavoituksen nopeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi ja turhien valitusten välttämiseksi. Siltä osin voin kertoa, että lähetimme ministeriöstä viime perjantaina laajalle lausuntokierrokselle ison paketin, jossa näitä esityksiä on useita. Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, että tämä osuu eri lailla eri kuntiin. Tämä tietenkin pitää paikkansa. Se, mitä ed. Rakel Hiltunen totesi siitä, että tällä ei ole kovin suurta merkitystä Helsingille, koska Helsinki omistaa jo 70 prosenttia omasta maastaan, pitää paikkansa. Mutta samaan hengenvetoon voi sanoa, että tällä voi olla kovinkin suuri merkitys Vantaalle tai Espoolle tai Nurmijärvelle.

Ihan yhtä totta on se, mihin ed. Vistbacka muun muassa kiinnitti huomiota, että tämä oikeasti koskee koko maata ja tällä on merkitystä koko maassa. Silloin vuoden 2000 kokeilun jälkeen silloinen ympäristöministeriö lähetti kyselyn, johon kaikki kunnat eivät vastanneet, mutta niistä, jotka vastasivat käy ilmi, että määrällisesti eniten tällaisia kauppoja silloin viime kerralla syntyi sellaisissa kunnissa ja kaupungeissa kuin Anjalankoski, Haukipudas, Kaarina, Lahti ja Oulu, eli kovin erilaisia kuntia ja kaupunkeja eri puolilla Suomea. Sitten jos ei mietitä kauppojen lukumäärää vaan sitä pinta-alaa, mikä tällä lailla vaihtoi omistajaa, niin täällä yksittäisin suurin oli Oulu, sen jälkeen olivat Seinäjoki ja Espoo. Tietenkin on ehkä ymmärrettävää, että tässä isommat kaupungit painottuvat, mutta joka tapauksessa on selvää, että tämä aidosti koskee koko maata.

Ed. Kallis kiinnitti huomiota siihen, että verohelpotuksilla ja joskus pienimmilläkin verohelpotuksilla on ihmeellinen voima. Näin se on, ja koska niillä on ihmeellinen voima, niitä kannattaa välillä käyttää, ja tämä on hyvä esimerkki siitä. On selvää, että tässä asuntopoliittisen toimenpideohjelman yhteydessä on keskusteltu monen tyyppisistä verotuksellisista kysymyksistä sille esitykselle, joka sinänsä on looginen ja perusteltu. Sille, mitä ed. Kallis täällä esittää, ei lämmetty, mutta toisaalta asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa on selkeästi sanottu se, että lähdetään kehittämään tämmöistä Reit-mallia eli kiinteistörahastojen kaksinkertaisen verotuksen poistamista. Se on kyllä saanut hyvin lämpimän vastaanoton sijoittajapiireissä ja ennen kaikkea isojen institutionaalisten sijoittajien, kuten vaikkapa työeläkeyhtiöitten, näkökulmasta. Ja jos me sitä kautta saamme työeläkerahoja sitoutumaan ja kiinnostusta tätä kautta lisättyä vuokra-asuntotuotantoon, sillä aidosti ja oikeasti voi olla merkitystä. Sillä on myös se hyvä puoli, että tämmöisiin kiinteistörahastoihin yksittäiset ihmiset voivat sijoittaa pienempiäkin summia, koska tällä hetkellä käytännössä yksityisen ihmisen, jos hän haluaa näillä markkinoilla sijoittaa, pitää ostaa kokonainen asunto, jonka sitten vuokraa edelleen, johon liittyy paitsi se, että pitää ostaa se koko asunto, myös se, että sitä vuokrasuhdetta pitää hallinnoida. Tämmöisen rahaston kautta on mahdollista saada myös yksityistä rahaa tähän ihan eri lailla kuin tähän saakka.

Tämän esityksen selkeänä tarkoituksena on kannustaa myymään maata kunnalle, mutta samalla haluaisin myös kannustaa kuntia olemaan aktiivisia tässä ja ostamaan, olemaan aktiivisia ostamaan ja tekemään ostotarjouksia, käymään kauppaa. Ei se aina välttämättä käy sillä lailla, että yksityinen kävelee kunnantalon sisään ja sanoo, että mulla olisi maata, jonka myisin.

Täällä on kiinnitetty huomiota tähän määräaikaan. Se on tietenkin vaikea asia, ja on mahdotonta määritellä, mikä on oikea aika. Mutta voidaan todeta, että edellisellä kerralla se oli yhdeksän kuukautta, jolloin se silloinkin toimi hyvin. Nyt se on kokonainen vuosi, eli sitä on selkeästi pidennetty viime kerrasta. On myös täysin tarkoituksellista, että se on voimassa vielä ensi vuoden tammikuun, koska joissakin kunnissa ja kaupungeissa saattaa olla sellainen tilanne, että kun tämän vuoden budjetit on jo lyöty lukkoon, niin siellä ei ole ikään kun ostovaltuuksia. Olkoonkin, että niitä varmaan ylimääräisiä voitaisiin vuoden aikana saada, tällä lailla voidaan ensi vuoden budjettia tehtäessä sitten myös valmistautua siihen, että varataan riittävät rahat sille, että nämä kaupat saadaan päätökseen.

Sitten täällä on kiinnitetty huomiota siihen, pitäisikö tämä jollain lailla korvamerkitä eli että tämä järjestelmä olisi voimassa vain, jos maata ostetaan asuntotuotantoon. Siinä kyllä viittaisin pitkälti muun muassa ed. Mäkisen hyvin fiksuihin näkökohtiin siitä, miksei näin kannattaisi tehdä. Kyllä tämmöinen korvamerkintä on kohtuullisen hankalaa. Tässä ensinnäkin pitää muistaa myös se, että kunnilla pitää olla pitkäjänteinen tonttipolitiikka ja lähtökohtaisesti kannattaa ostaa melkein mitä tahansa maata alueeltaan, joka on käytössä. Ei niitä aina ole kaavoitettu eikä välttämättä edes tiedetä, mihin sitten juuri siellä ja siellä aikanaan se tullaan kaavoittamaan. Kyllä lähtökohtana pitää olla luottamus siihen, että kunta ei osta maata itselleen keinottelutarkoituksessa, vaan että kun kunta sen hankkii, se käytetään johonkin kuntalaisten ja veronmaksajien kannalta järkevään toimintaan, on se sitten asuntotuotantoa tai päiväkotirakentamista tai infraa tai muuta tämän kaltaista.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kommenttina, elikkä ikuisuuskysymys varsinkin Helsingin seudulla, onko tonttipulaa vai ei: Meillähän on tämmöinen tyypillinen keskustelu, että kaikki syyttelevät toisiaan. On hyvin tyypillistä, että jotkut väittävät, että kaikista tonteista on pulaa, sitä ei ole ollenkaan, ja sitten toiset osoittavat, että sitä on vaikka kuinka paljon, ettei se ole ongelma. En minä tiedä, mikä on totuus. Varmaan se on jossakin täällä välimaastossa. Mutta kun otetaan huomioon ne hyvin haastavat asuntotuotantotavoitteet varsinkin täällä Helsingin seudulla, niin on ihan selvää, että oli se tonttivaranto mikä tahansa, niin sitä tarvitaan tulevaisuudessa lisää. Siinä mielessä kaikkia sellaisia keinoja, joilla hyvin pienin valtiontaloudellisin panostuksin pystytään kannustamaan kuntien aktiivista tontinhankintaa, sellaisia kannattaa käyttää.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ei voi muuta kuin kehua tuota ministerin puheenvuoroa. Nimenomaan Tuusulassakin lähdetään siitä, että jos on mahdollisuus, että nyt ensi vuoden aikana saadaan ostettua yksityisiltä maanomistajilta raakamaata, niin ilman muuta ostetaan kaikki, mitä tarjotaan ainakin asuntotuotantoon, mitä voidaan käyttää. Lähtökohta on kumminkin, että järkevä maapolitiikka tähtää tuonne 20 vuoden päähän. Meillä pitää olla näkemys siitä, että me pystymme vastaamaan tähän asuntotuotantoon joka vuosi ja tekemään asunto-ohjelman ja meillä on osoittaa siihen riittävä maavaranto.

Mutta sen lisäksi, että nämä Pääkaupunkiseudun kunnat sitoutuvat tähän asunto-ohjelmaan ja asunto-ohjelman toteuttamiseen ja ostamaan raakamaata, mikäli sitä nyt ensi vuonna on sitten tarjolla yksityisiltä maanomistajilta, niin toivoisi kyllä, että valtio myös miettisi, miten se pystyy huomioimaan esimerkiksi tätä liikenneinvestointien määrärahojen lisäämistä, koska esimerkiksi Tuusula, täytyy sanoa, on hyvä paikka asua ja elää, mutta kyllä siellä yhtä tuskaa ovat nykyisin ne liikenneruuhkat. Kuumakuntia on seitsemän, 170 000 asukasta kuumakuntien alueella, ja meillä on hyvin paljon selkeitä, hyviä esityksiä, joihin pitäisi valtiolta saada määrärahaa, jotta saadaan joukkoliikennettä kehitettyä ja tätä tieliikenneverkkoa. Nämä porkkanat olisivat todella tervetulleita valtion toimesta.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. ErkkiVirtanen minun mielestäni ainakin puhui hieman laveasti tästä esityksestä, eli tämä nimenomaan koskettaa vain kuntaa, kun kunta on ostajana, ja siitähän tässä pitää ollakin kyse. Korvamerkinnöistä olen samaa mieltä, eli kunnat ostavat maata moneen eri tarkoitukseen. On varsin vaarallista vaatia, että sen täytyy olla nimenomaan asuntotuotantoa. Se on tietysti tavoite yksi. En usko siihen, että tällä esityksellä myöskään tullaan tonttimaan hintaa taikka kauppahintoja laskemaan, eikä se ole myöskään tämän tavoite, vaan tämän tavoite on ennen muuta luoda kunnalle parempi kilpailuasema muihin ostajiin nähden. Siitähän tämä esitys liikkeelle lähtee.

Tässä ovat ministeri ja myös ed. Kallis tuoneet esille pienetkin verohelpotukset. Niillä on voimaa. Mielenkiintoista olisi kuulla se, minkä takia tätä voimaa ei haluttaisi käyttää myös yrityksiin, jotka voisivat myydä maata kunnille. Tällaisilla entisillä sahoilla taikka nykyisillä sahoilla, isoilla yrityksillä, on maaomistusta tuolla maakunnissa varsin paljon lähellä kasvukeskuksiakin, ja näitäkin maa-alueita voitaisiin tällaisella pienellä porkkanalla houkutella tehokkaammin kuntien rakentamiskäyttöön. Tämä kannattaa varmaan valiokuntakäsittelyssä vielä pohtia.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan viittaisin myös yritystoimintaan. Monessa kunnassa kasvun ja elinvoimaisuuden esteenä on nimenomaan pula hyvistä liiketonteista, joilla houkutellaan yrityksiä. Ennen kaikkea mieleeni tulee esimerkiksi tilaa vievä kauppa, joka kauppatyyppinä kasvaa tällä hetkellä hyvin nopeasti ja vaatii suuria maa-alueita. Usein tämän tyyppinen liiketoiminta haluaa myös keskittyä. Haluaisin kysyä ministeriltä: Mahdollistaako tämä laki sen, että kunta ostaa yksityiseltä, ei niinkään asuintuotantoon vaan liiketoiminnan kehittämiseen maa-alueita?

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille ensinnäkin hyvästä vastauksesta, joka valotti myös tätä aikatauluasiaa oikein hyvin. Sanon ed. Pulliaiselle hieman viiveellä sen verran, että tehohan syntyy siitä, että saadaan oikeasti aikaan niitä tuloksia, joita tavoitellaan. Kun Pääkaupunkiseudulla 14 kunnan kesken laadittava maankäyttöön ja asumiseen liittyvä sopimus, johon täällä on jo viitattu, esittää sen sorttisia vaateita ja siinä määrin suuria vaateita meille, kunnille, kuten Nurmijärvelle, niin myös tätä sopimusta tukevan lakiesityksen aikataulu on syytä mitoittaa realistiseksi. Nämä prosessit kestävät aikansa, mutta en toki tarkoita määrättömiä aikoja. Samalla perusteella kuitenkin kuin mitä ministeri totesi, että ajanjakso ulottuu ensi vuoden puolelle, se voisi saman tien ulottua ensi vuoden puolelle reilusti.

Viimeisenä oikeastaan haluaisin todeta ministerille, vahvistaa tätä samaa viestiä kuin ed. Mäkinen, että tonttimaa yksin ei riitä ratkaisuksi, vaan pitää myös panostaa liikkumiseen ja ympäristöystävällisiin liikkumismahdollisuuksiin.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Mäkelälle ikään kuin jatkoksi tuosta: Mietiskelin, millä tavalla nämä pyrkimykset nyt voitaisiin eduskunnan kannalta yhdistää, mitä olette julkituonut. Olisi kai sillä tavalla, että kun asia näyttää eduskuntaa erittäin paljon kiinnostavan, ja tämä vaikuttavuus aivan erikoisesti, niin jospa valtiovarainvaliokunta telläisi sinne mietinnön loppuun sellaisen ponnen, joka velvoittaa antamaan esimerkiksi ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä tämän lain vaikuttavuudesta selvityksen. Silloin voitaisiin käydä tämä keskustelu uudestaan. Se olisi minusta silloin varsin kohtuullinen ratkaisu, ja varmasti ministeriäkin se kiinnostaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Perustuslain 20 §:n mukaan ihmisillä, suomalaisilla, tulee olla mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Siinä mielessä sen tyyppiset maankäyttö- ja rakennuslain muutosaloitteet, jotka kaventavat tätä, ovat erittäin kyseenalaisia. Kyllä tämä tonttipula myös Pääkaupunkiseudulla pitää pystyä muulla tavoin ratkaisemaan kuin perusoikeuksia kaventamalla. Viittaan näihin kaavoitettuihin muttei käyttöönotettuihin asuntotontteihin. Pääkaupunkiseudulla ovat kerrostaloasuntojen hinnat nousseet hallituksen mukaan 33 prosenttia vuodesta 2003, omakotitalotonttien hinnat noin 40 prosenttia vuodesta 2003.

Kotkalainen opiskelija maksaa huonokuntoisesta kolmiosta parin kaverinsa kanssa toistatuhatta euroa kuukaudessa Töölöntullinkadulla. Ei mikään varmasti huippuvuokra, mutta jos puhutaan hyväksikäytöstä ja tästä omistusoikeudesta, niin kyllä nämä nyt kulkevat Pääkaupunkiseudulla aika tavalla käsi kädessä, kun ajatellaan, mitä vuokrat ovat tällä hetkellä, millä tasolla ne ovat ja mitkä mahdollisuudet opiskelijoilla on niistä selviytyä. Tämä on todella vakava kysymys myös alueen elinkeinoelämän kehittymisen kannalta. Viittaan sairaanhoitajien palkkaukseen, poliisien palkkaukseen ja siihen, että nämä henkilöt eivät pysty muuttamaan Pääkaupunkiseudulle.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä esitys hallitukselta. Se voi helpottaa Pääkaupunkiseudun tonttipulaa. Kotikaupungissani Espoossa asuntotuotannon hitauden yhtenä pullonkaulana on maankäyttösopimusten tekeminen. Espoossa maankäyttösopimus kaupungin ja maanomistajan välillä voi kestää jopa vuoden kaavoituksen valmistuttua.

Lopuksi esitän toiveen, että hallitus ymmärtäisi Pääkaupunkiseudun raideinvestointien, metron ja Kehäradan, tärkeän merkityksen asuntotuotannolle. Esimerkiksi Espoossa on tehty yleiskaavan maankäyttösuunnitelmat metron varaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkoitus vaikuttaa hyvältä, ja ilmeisesti se onkin. Mutta näin tulevaisuusvaliokunnankin edustajana, kun tässä on ei ainoastaan tulevaisuusvaliokunnassa vaan muuallakin ehdoteltu ja aika hyvin laskettukin, että on saavutettu niin sanottu hintahuippu — lähdetään vaikka autokatsastuksesta ja muusta vastaavasta — niin kaikkialla inf-laatio on laukannut aika hurjalla tavalla, niin tässä vähän on ketunhäntä kainalossa siinä mielessä, että jos ei tätä mitenkään korvamerkitä ... Tai se on toinen asia, ei mennä nyt siihen. Tuntuu vaan siltä, että nyt on huippuhetki näitten maanomistajien rahastaa se, mitä vielä voi saada, ennen kuin sitten tapahtuu, niin kuin tapahtui silloin aikoinaan edellisen oikeistohallituksen aikana, pankkikriisin tuleminen.

Eli tässä on jotenkin — minä mielelläni yhtyisin ed. Pulliaiseen, — lain vaikutuksesta syytä tehdä jonkunlainen selvitys, miten tämä oikein tulee toimimaan, koska minä en voi sille mitään, että yhteiskuntatieteilijänä aina tämmöinen poliittinen ajattelu väkisin iskee tässä. Ei se nyt tunnu ihan siltä, että tässä nyt kaikki saisivat halpahintaisia asuntoja, kun kaikki kiltit sedät ja tädit, omistajat, myyvät sitten Helsingille ja Espoolle tontteja.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan yhteen asiaan kommenttina lähinnä puheenvuoron pyysin.

Ed. Tiusaselle en malta olla sanomatta, kun nousi esille tämä maankäyttö- ja rakennuslain muutos, mitä ministeriössä valmistellaan ministerin johdolla tai keskustelua lähdetään käymään mahdollisesta muuttamisesta, tästä ed. Tiusasen esille nostamasta perustuslain hengestä tai siitä, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa.

Toki on näin, mutta sanonpa esimerkin kautta, että kyllä minun mielestäni aidosti pitää voida keskustella tilanteesta, jossa esimerkiksi korkein hallinto-oikeus tekee ratkaisun siitä, että asuntokaava, nyt tässä tapauksessa taas tylsä esimerkki Vantaalta Tikkurilasta, hyväksytään sillä esityksellä, joka on myöskin valtuuston hyväksymä aikanaan, jossa oli pelkkää asumista, mikä edellyttää erään vanhan teollisuuskiinteistön purkamista. Se meni korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, ja tämän Tikkurilan välittömässä läheisyydessä olevan ison ja lähellä rataa olevan tontin asuntotuotanto seisoi siltä osin neljä viisi vuotta, lähemmäs viisi vuotta.

Nyt kun tultiin tilanteeseen, jossa oli KHO:n päätös ja sitten rakennusliike lähti hakemaan rakennuslupaa, niin taas sama yksityinen henkilö lähti valittamaan siitä rakennusluvasta. KHO:n päätös tuli siitä, että asuntoja tontille ja vanha tehdashalli pois. Sinänsä se ei kauhean vanhakaan ollut, mutta tehdashalli pois. Sitten päästään taas uuteen valitusprosessiin, kun lähdetään valittamaan rakennusluvasta. Tämän halusin vaan esimerkkinä, että ei ehkä perustuslakikaan hengeltään ole tämän kaltainen.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkisen tapaan voidaan ottaa paljon erilaisia esimerkkejä, myös toisen tyyppisiä.

Nythän meillä on muutos jo maankäyttö- ja rakennuslaissa siltä osin, että jos asia on päätetty yleiskaavassa, niin enää sitten detaljikaavassa siitä ei voi valittaa. Eli silloin pitäisi tietysti käsitellä se yleiskaava sillä tasolla, että asianomaiset käsittelijät, tässä tapauksessa alueen väestö, heidän yhdistyksensä, sitten lautakunta ja valtuusto, tietävät, missä mennään ja mitä siellä sisällä on. Siis sen vakavuuden pitää olla sitä luokkaa, koska muutenhan myöskään sen lain hengen mukaan tämä valituksen kielto tässä asemakaavavaiheessa ei toimi.

Näin ollen meillä on paljon kysymyksiä, jotka saattavat liittyä perustuslain 20 §:n tarkoittamaan etuun tai oikeuteen, mikä ihmisillä on, ja sitten, myönnän, on olemassa turhia useampaan kertaan tapahtuneita valituskäytäntöjä, joita myös tuo yleiskaava kontra asemakaava -muutos on pyrkinyt poistamaan. Mutta siinä tapauksessa täytyy sitten tietää, mitä valtuustossa käsitellään, kun yleiskaavaa käsitellään. Yleensähän yleiskaavat menevät helposti läpi ja ne ovat yleisluontoisia ja niissä on vähemmän detaljeja osoitettu, jolloinka on vaikeampi porautua siihen, mitä tosiasiassa tulee päätetyksi, kun yleiskaava päätetään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä kiusavalitusmenettelystä. Se juuri on johtamassa siihen tilanteeseen, missä nyt juuri tällä hetkellä ollaan.

Oli tilaisuus erään kunnan johdon kanssa keskustella muutama viikko sitten, ja siellä on tiedossa, ketkä ne ovat, jotka tätä hommaa harrastavat, ja se on otettu koko kunnan suunnittelutoimessa huomioon. Siis siellä on niin kuin sisäinen järjestys rakennettu kunnan asioitten hoitamiseen, niin että tietyt prosessit pyöritään, siihen varataan tietty resurssi, että kuntademokratia puoltaa itseään. Minusta on erittäin hyvä, että nämä asiat tuodaan omana pakettinaan eduskuntaan, että niistä voidaan käydä keskustelua.

Tapani  Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri näin, samaa mieltä. Toteaisin kuitenkin tässä vielä ed. Tiusaselle lopuksi. Taas esimerkki Vantaalta: Arvoisa puhemies! Lupaan, että seuraavan kerran esimerkkini on vaikka Hangosta, samasta vaalipiiristä, mutta nyt tuli vantaalainen taas. Vantaalla hyväksyttiin joulukuussa yleiskaava. Sitä tehtiin seitsemän vuotta. Minä tiedän, että tuhansia mielipiteitä, tuhansia erilaisia julkisten toimijoiden tekemiä kannanottoja tähän yleiskaavaan kohdistui. Kyllä se oli iso ja pitkä prosessi, jossa myöskin kuntalaisille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi, heitä kuultiin, heille kaavaa esiteltiin pitkin sitä seitsemän vuoden prosessia.

Mutta sen myönnän kyllä myöskin, että yleiskaavan tai sitten maakuntakaavan yleispiirteisyyttä pitäisi harkita, ja nyt tässä tapauksessa viittaan siihen yhdyskuntarakenteen hajautumiseen. Onko esimerkiksi maakuntakaava liian yleispiirteinen? Maakuntakaava ei tällä hetkellä toimi tässä suhteessa laisinkaan tai me emme käytä sitä hyödyksemme. Tämän tässä yhteydessä sanoisin myöskin, arvoisa puhemies.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon yleiskaavan pitkään käsittelyyn: Kyllä maankäyttö- ja rakennuslakia laadittaessa kiinnitettiin huomiota juuri kaavan alkuvaiheeseen ja siihen, että kuntalaisia pitää kunnolla kuulla ja myöskin tarjota alussa tämä dialogivaihe, ennen kuin lähdetään piirtämään ikään kuin esitystä, ihan alkuvaiheessa. Tässä monet kunnat ovat kyllä tehneet siinä mielessä huonosti ja itselleen vahinkoa, että ne ovat jättäneet tämän alkuvaiheen heikolle, ja sitten on tullut valituksia. Jos se on taas toisinpäin eli hyvin se alkuvaihe viety lävitse, niin silloin valituksia on ihan selvästi tullut vähemmän.

Tapani  Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri keksin ed. Zyskowiczin kannattamana, että pitää yksi puheenvuoro käyttää. Nyt tulee esimerkki Hangosta. (Ed. Zyskowicz: Ottakaa esimerkki Kotkasta!) — Ei, se ei ole samassa vaalipiirissä. Minä en tiedä Kotkasta yhtään mitään.

Hangosta vaan sanon sen, että Hanko on kaupunki, joka Uudellamaalla erityisesti on tiettyjen ongelmien kanssa pyörivä kaupunki. Väestö muuttaa pois sen takia, että siellä ei ole työpaikkoja. Ainut paikka, minne työtä tänä päivänä syntyy, on sataman yhteyteen, ja siihen liittyy myöskin omia riskejään jne. Hanko, jos mikä, on tämmöinen suomalaisten — meinasin sanoa Amerikka, mutta — suomalaisten Espanja, jonne mennään niin kuin rannalle makaamaan. Talvella siellä voidaan harrastaa muutakin. Nykyään kun ei vuodenaikoja ole, pitäisi myöskin uimaolosuhteet luoda sisälle. Hankoon on rakennettu yli kymmenen vuotta kylpylää, mutta valitusten takia se on vasta nyt mahdollista.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran jäi vielä sanomatta tästä korvamerkinnästä, että mielestäni pitäisi korvamerkitä kunnan rahat jotenkin etukäteen, koska nythän tässä poliittisessa tilanteessa, jos tässä on tätä ketunhäntää mukana, kuntahan voi priorisoida nämä tonttiostot, ja kun on oikeistohallitus, nostaa ... Tai no niin, tavallaan kunnan tietyt jututhan siirtyvät sitten valtiolle. Tässä voi olla hyvinkin lainsäädännössä semmoinen mahdollisuus, että kunnat priorisoivat tonttiostot ja sitten ne kaatuvat jossain vaiheessa valtion maksettaviksi, kun maksetaan kunnolla sitten tietyille henkilöille, jotka sitä maata omistavat. Eli minä en ihan saa selvää tuosta laista, kuinka se menee. Siinä niin kauniisti sanotaan, että kyllä kunnat ... Jos ministeri voisi vaikka vielä selventää.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Sen haluaisin vielä tuoda esiin, että kunnat kaavoittavat vaikka kuinka ja monesti on monta eri kaavaa valmisteilla ja pitää olla vähän valmiina pöytälaatikossakin, jotta jotain rakentamista pystytään aloittamaan ja saadaan toteutumaan, ja tähän vaikuttaa hyvin paljon tämä nykyinen valitusmenettely. Eli kaikista kaavoista valitetaan, ja kestää tosi pitkään, ennen kuin ne ovat lainvoimaisia ja ennen kuin pystytään rakentamaan esimerkiksi uusia asuntoja tälle kaavoitetulle alueelle. Jos on mahdollista, niin olisi hyvä, että tätä valitusmenettelyä saadaan jonkun verran lyhennettyä tai kevennettyä.

On erittäin tärkeätä, että kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa. Minun mielestäni nykyisin kaavoituksessa huomioidaan kyllä monta kuulemista ja otetaan ihmisten ja asukkaitten mielipiteet hyvin huomioon ja tehdään niiden toiveitten mukaan myös muutoksia siihen tulevaan kaavaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee näihin valitusten käsittelyihin, niin hallinto-oikeuksiin tarvitaan lisää työvoimaa. Valtion tuottavuusohjelma on taas toiminut toisinpäin. Halutaan vähentää työvoimaa. Tämä on ristiriitaista, ja tähän ovat hallinto-oikeuden edustajat useasti myös ympäristövaliokunnassa tuoneet kantansa.

Ettei tämä asia nyt ole niinpäin vain, että tämä valitusoikeus on jotenkin väärä ja se on vain kiusantekoa — näitä kiusantekovalituksiakin on — otetaan esimerkki Kotkasta, jota ed. Zyskowicz ehdotti, Kymijoen rannalta, Siikakosken rannalta. Siinä Kouvolan hallinto-oikeus kumosi kaavan, joka oli ollut valtuuston äänestyspäätös, ja katsoi, että se on hyvän kaavoituksen vastaista. Tässä tapauksessa luonto- ja ympäristökysymykset myös olivat tätä tukemassa. Näin ollen eivät ne aina millään lailla turhia ole eivätkä sen tyyppisiä, että ne olisivat aiheettomia.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa enää kolme kommenttia.

Ensinnäkin, lohdutukseksi edustajille Mäkinen ja Tiusanen: Jos jäi semmoinen tunne, että jotain jäi tästä asiasta vielä sanomatta, niin voin lohduttaa sillä, että hallitus tulee tuomaan maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen eduskuntaan viimeistään syyskauden alussa. Itse olen vakuuttunut siitä, että sillä puolella on vielä paljon tehtävää. Itse asiassa se on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Tavoitteemme on kaavoituksen sujuvoittaminen.

Olen hyvin tietoinen, ed. Tiusanen, siitä, että tämä ei ole perustuslaillisesta näkökulmasta aivan yksinkertainen asia. Itse viime kaudella istuin perustuslakivaliokunnassa, jolloin käsittelimme silloista maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitystä, ja tietenkin itsestäänselvää on, että tämäkin lakiesitys tullaan sitten aikanaan käymään huolellisesti läpi nykyisessä perustuslakivaliokunnassa.

Toiseksi, ed. Pulliaiselle aivan riippumatta siitä, kirjataanko eduskunnassa semmoinen pyyntö tai ei, voin luvata, että tulemme tekemään vaikuttavuusselvityksen tästä laista ja sen toiminnasta.

Kolmanneksi ed. Toivakka tiedusteli suunnilleen niin, voiko kunta ostaa tämän lain mukaisesti myös liiketilakäyttöön tai johonkin vastaavaan. Kyllä voi. Jos katsotaan ihan tarkkaan tätä pykälämuotoilua, mikä tässä hallituksen esityksessä on, niin tässä todetaan, että "omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos luonnollinen henkilö tai kuolinpesä luovuttaa kiinteää omaisuutta kunnalle" näinä ja näinä päivinä. Eli ei sitä ole rajattu mitenkään. Tästähän on tässä salissa nyt käyty keskustelua, ja itse olen kyllä vakuuttunut siitä, että semmoisia rajauksia ei pitäisi tehdä. Kuten tuossa jo aikaisemmin totesin, pitää luottaa siihen, että ei kunta osta mihinkään epäilyttäviin tarkoituksiin tätä maata ja ylipäänsä kaikki se maa, jonka kunta saa ostettua, on hyväksi sille kunnalle ja yhteiskunnalle noin yleisesti ottaen.

Tässä pitää tietenkin myös muistaa se, että ostettavaksi voi tulla hyvinkin erilaisia maa-alueita eikä kunnalla välttämättä ole aavistustakaan siitä, mihin se maa ylipäänsä soveltuu tulevaisuudessa. Voi olla semmoista maata, joka ei ole sen paremmin asemakaava-alueella kuin yleiskaava-alueella, eikä sille oikein määritelty mitään käyttöä tarkemmin ottaen. Siinä vaiheessa sitten, kun lähinnä kunnan virkamiehet käyvät neuvotteluja ja keskusteluja tämän maa-alueen ostamisesta, niin en usko, että heillä on oikein valtuuksiakaan vielä luvata, että se tulee esimerkiksi asuntotuotantoon.

Sitten pitää myös muistaa se, että tätä on ikään kuin hieman hankala sanktioida. Jos jälkeenpäin käykin ilmi, että kunta ei käytä sitä esimerkiksi siihen asuntotuotantoon, niin ketä siinä sitten rangaistaan, sitä yksityistä henkilöäkö, joka on saanut sen verovapauden tai verohyödyn? Sehän on se henkilö tai taho, joka tästä sen hyödyn saa, eikä se kunta suoraan sinänsä. Sen takia minun mielestäni tämmöiset rajaukset eivät ole tarpeellisia eivätkä tarkoituksenmukaisia. Ymmärrän hyvin tämän tarkoituksen, mikä tässä on taustalla. Kyllähän koko hallituksen esityksen perusteluosa lähtee liikkeelle siitä, että tarkoituksena on nimenomaan asuntotuotannon edellytysten parantaminen, mutta semmoista riskiä, että kunnat ryhtyisivät laajamittaisesti ostamaan maata muihin tarkoituksiin, ei mielestäni ole olemassa.