Oiva Kaltiokumpu /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite koskee kansalaisvelvollisuutta, joka on kirjoitettu pelastuslakiin. Pelastuslaissa velvoitetaan tavallinen kansalainen auttamaan rangaistuksen uhalla, jos joku on sellaisessa hädässä, että häntä on autettava. Sen sijaan, kun kansalainen noudattaa tätä velvollisuutta ja menee auttamaan, niin jos häneltä tuhoutuu omaisuutta tai tulee joitain muita vahinkoja, pelastuslaista ei löydy, eikä mistään muustakaan laista, sellaista pykälää, jonka nojalla tämä auttamaan lähtenyt henkilö saisi minkäänlaista korvausta miltään taholta. On ollut tapauksia, joissa tavallinen kansalainen on lähtenyt pelastamaan toista hukkumiselta eikä tässä hänelle sattuneita vahinkoja ole korvattu. Eräässäkin tapauksessa pelastaja kasteli uuden puhelimensa, lähti kysymään korvauksia, asiaa käsiteltiin monissa eri instansseissa, ja vastaus oli aina se, että ei tätä kuulu korvata, koska ei ole sellaista pykälää.

Suomessahan on vahingonkorvauslaki sitä varten, että jos joku muu laki ei tällaista vahinkoa korvaa, niin vahingonkorvauslakia sovelletaan ja valtio korvaa vahingon Valtiokonttorin kautta tämän vahingonkorvauslain perusteella. Nyt on kuitenkin niin, että tämä yleinen auttamisvelvollisuus ei kuulu näiden korvattavien piiriin myöskään vahingonkorvauslain perusteella. Näin auttavan käden ojentanut jää itse korvaamaan kaikki aiheutuneet vahingot, vaikka kysymyksessä on velvollisuus auttaa.

No, sitten tässä on vielä semmoinen kummallisuus, että jos viranomainen pyytää tavallista kansalaista auttamaan esimerkiksi pelastustoimessa, palomies tai joku paloesimies kehottaa tätä henkilöä osallistumaan tämmöiseen auttamis-, pelastustoimeen, niin silloin hän saa kor-vauksen. Eli omaehtoisesta auttamisesta ei saa korvausta, mutta jos viranomainen pyytää, niin silloin se on korvattavaa.

Mielestäni tässä on lainsäädännössä erittäin suuri aukko, eikä todennäköisesti ole ajateltu, mitä tällainen puute sitten käytännössä ihmisten elämässä tarkoittaa. Tämän saman ongelman kanssa painivat useat vapaaehtoisjärjestöt, Punainen Risti, erilaiset järjestöt, jotka toimivat auttamistehtävissä, ja jos niitä ihmisiä ei ole siihen erikseen kehotettu, niin kuin äsken totesin, ja nimenomaan viranomaisen toimesta, niin heidän vahinkojansa ei korvata. Mielestäni tämä lakialoite on niin laajasti tavallista ihmistä, vapaaehtoista toimintaa ja lain velvoittamaa tehtävää koskeva, että tämä laki pitäisi muuttaa. Muutos voisi tapahtua esimerkiksi sillä tavalla, että pelastustoimilakiin, 28 §:ään, lisättäisiin samaan kohtaan, jossa pelastusviranomaisen kehotuksesta tapahtuva korvausmenettely määritellään, että se, joka toimii tämän pykälän mukaisesti, voi saada vahingonkorvauslain perusteella korvauksen.

Vielä lopuksi voin todeta, että voitte kuvitella, että jos menee vaikka tonnin puvussa jotakuta auttamaan vapaaehtoisesti ja sitten alkaa kysellä, mitenkäs korvataan minulle, kun tämä puku repeytyi, ei löydy korvaajaa ja sanotaan, että maksele itse se pukusi ja hoitele asiat, niin ei tunnu kovin mieltä ylentävältä. Minä olen valmistellut tätä asiaa erittäin hyvin ja laajasti selvittänyt ja monia dokumentteja ottanut. Tämä asia on kyllä semmoinen, että tämä pitäisi saada muutettua. Toivon, että se ei jumiudu tänne niin kuin tavanomaisesti kaikki lakialoitteet, niin että valiokunta lyö nuijalla päälle ja lakialoite jää siihen. Olen myös keskustellut kyllä sisäministeriön kanssa, ja tämä ongelma on tiedostettu.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti ed. Kaltiokummun hyvään aloitteeseen. Ensinnäkin näitä perusteluja lukiessa on aivan selvää se, että kansalaiset varmasti ymmärtävät sen juuri ed. Kaltiokummun esittämillä perusteilla. Kokonaan toinen kysymys on se, että tällä hetkellähän sisäasiainministeriön pelastusosastolla on pelastuslaki valmisteilla, sitä kokonaisuudistusta tehdään paraikaa. Tarkoitus on, että se tulee käsittelyyn tänne eduskuntaan vuoden 2010 alussa, ja nyt on aika varmastikin siinä yhteydessä — jos ei tämä saa tällaista valiokuntakäsittelyä, mihin ed. Kaltiokumpu tuossa viittasi, että lyödään nuijalla päälle — ottaa tämä asia huomioon, toivotaan näin.

Mitä tulee sitten kokonaisuuteen siitä, mihin ed. Kaltiokumpu viittasi, että tässä on suuri aukko laissa. No, suuri ja suuri, mutta merkittävä kuitenkin. Sinällään en usko siihen, että kovin moni pelastustoimi jää tekemättä tämän perusteella: ihminen ei varmastikaan sillä hetkellä, kun pelastustoimeen lähtee mukaan, pohdi ensimmäiseksi, kastuuko puhelin tai kastuuko puku. Mutta merkittävä asia tämä on kuitenkin siinä kohtaa, kun haetaan näitä korvauksia, ja ennen kaikkea siksi, että sitä ei ole missään ed. Kaltiokummun kertoman mukaan säädelty. Säätämisen paikkahan tässä tietysti on, että korvaukset voidaan myöhemmässä vaiheessa saada.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että meillä on jatkossakin yhteiskunta, jossa välitetään eikä käännetä selkää, kun näkee jonkun tarvitsevan apua. Kuitenkin on näin, jos rationaalisesti ajattelee, että kannattaisi se selkä kääntää, jos on pienikin riski siitä, että itselle tai omalle omaisuudelle koituu vahinkoa, kun auttaa toista. Siksi on erittäin tärkeää, että tämä ed. Oiva Kaltiokummun tekemä loistava lakialoite menisi eteenpäin. Onhan se kohtuutonta, että jos viranomaisen pyynnöstä toista auttaa, silloin on vakuutusturvan suojassa, mutta jos oma-aloitteisesti tähän kansalaistoimintaan ryhtyy, mikään vakuutus ei korvaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Todella ed. Kaltiokumpu on tässä lakialoitteessaan kiinnittänyt huomiota erittäin tärkeään asiaan, ja uskon, että suurin osa meistä edustajista tätä epäkohtaa ei ole tiedostanut. Uskon, että nimiä olisi löytynyt salista helposti yli sata, mutta ei se estä, vaikka tässä vähemmän on nimiä — edustaja ei varmaan ole kysynytkään hyvin suurelta joukolta — sitä, että asianomainen valiokunta voi puuttua tähän asiaan, pyytää ministeriöstä selvityksen ja viedä asiaa eteenpäin. Muistaakseni aivan vastoittain oli yksi esimerkki lehdessä, joka liittyi hengenpelastukseen ja henkilön kuntoutukseen, ja tämä sitten asianomaiselta henkilöltä evättiin. Eli olisi oikeus ja kohtuus, että tämä epäkohta, joka on tässä lakiesityksessä, tavalla tai toisella — sitä varmasti joudutaan hiomaan — mahdollisimman nopeasti pystyttäisiin poistamaan.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokummun esiin nostama asia on kyllä erittäin tärkeä ja tuo esiin kyllä sen eriarvoistavan tekijän, joka näissä pelastustöissä on. Aika usein käy niin, että ihmiset, jotka ovat aloittaneet pelastustyön taikka yrittäneet estää vahinkoa, loukkaantuvat taikka hajottavat omaisuutta, niin kuin ed. Kaltiokumpu tässä sanoi, vaatetusta saattaa mennä rikki, puhelimia, ja he eivät saa sitä korvausta, mutta kun paikalle tulee viranomainen ja hän sitten pyytää ihmisiä mukaan tähän pelastustyöhön, niin sen jälkeen he ovat palkattuja ja he ovat tavallaan oikeutettuja kaikkiin korvauksiin. Nyt tämä lakiehdotus tuo kyllä selkeän parannuksen tähän asiaan, ja katson, että tämä on erittäin kannatettava asia

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Samalla tavalla varmasti kaikki ajattelemme, että ed. Kaltiokummun tekemä aloite on hyvin harkittu, niin kuin hän itsekin totesi tuossa. Ed. Kähkösen puheenvuoroon viitaten, todella se, että tällainen toisen ihmisen hengen pelastanut henkilö joutuu sitten kärsimään vammastaan saamatta mitään vakuutusyhtiön tai muuta korvausta siitä, on kohtuutonta.

Tämä pelastuslain kokonaisuudistus on tärkeä, mihin täällä jo aikaisemmin viitattiin. Sen lisäksi on erityisen tärkeätä se, että yleensä tämä pelastustoimi olisi mahdollisimman hyvin Suomessa toteutettu. Aivan oikein on se, että välitetään lähimmäisestä ja ollaan sillä tavalla aktiivisia ja että tämä lainsäädäntö mahdollistaa myös tällaisen aloitteellisen avun antamisen ilman mitään sen tyyppistä ajattelua, että jos minulle nyt jotakin käy, niin minua ei mikään vakuutus sitten korvaa, minun vahinkojani. Tuskin näin, en usko, kukaan ajatteleekaan, vaan kyllä se varmasti lähtee hyvin automaattisesti, se pelastuksen halu, mutta sen lisäksi tämän vahingonkorvauslainsäädännön pitäisi olla kohdallaan.

Mutta myöskin palomiesten eläkeiän pitäisi olla kohdallaan — se ei ole kohdallaan — ja tämä toivon mukaan saa tässä eduskunnassa myöskin mahdollisimman aktiivisen tuen taakseen, että se eläkeikä voitaisiin kohtuullistaa sellaiseksi kuin se aikaisemmin oli.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaltiokummun lakialoite on sangen perusteltu ja — uskallan sanoa ääneen sen — erittäin hyvin ja perusteellisesti laadittu ja perusteltu. Katselin tuossa pelastuslain asianomaista pykälää ja niitä perusteluita, joita vuonna 2003 on kirjoitettu lain hyväksymisen yhteydessä. On mielenkiintoista havaita, että siihen on jätetty tällainen ikään kuin aukko, kun verrataan siihen velvoitteeseen, joka asianomaiseen 88 §:ään sisältyy, kun vielä todetaan, että "kykynsä mukaan" pitää ryhtyä tähän pelastustoimintaan, ja kun verrataan sitten taas toisaalta niihin määräyksiin, mitkä kohdistuvat siihen, jos laiminlyö tämän nopean ryhtymisen, siihen, jos päästään näyttämään toteen, että henkilö on huomannut sen ja lyönyt laimin.

Arvoisa puhemies! Tuntien tämän talon tavat haluan vaan ääneen todeta sen, että mikäli valiokunta ei halua viedä tätä eteenpäin yksittäisen kansanedustajan lakialoitteena, niin toivon mukaan ministeri ottaa asiasta vaarin ja tuo hallituksen esityksenä samansisältöisen esityksen, koska minun mielestäni tämä on niin monipuolisesti ja selvästi laadittu. Joitakin pykäläviittauksia ehkä perusteluissa olisi voinut olla vahingonkorvauslakiin ja myöskin siltä osin pelastuslakiin, missä on määritelty tehtävät, joita viranomainen kehotuksesta määrää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kannattaa ed. Kaltiokummun tekemää aloitetta, johonka itsekin olen yhtenä allekirjoittajana liittynyt mukaan. Toivon, että tämä saa valiokunnassa myönteisen käsittelyn. Kysymys auttamisesta on velvollisuus, ja kun tästä tulee kuluja, niin on aivan kohtuullista, että näitä myös korvataan.

Ajattelen muutama vuosi sitten Multialla ollutta metsäpalon alkua, jonka siellä naapurini kouluikäiset reippaat nuoret ja lapset tukahduttivat niillä menetelmillä, millä vain kykenivät ja pystyivät, nuoretkin voivat tehdä. Mutta ei siinä kenellekään tullut mieleen pyytää mitään palkkiota eikä valitettavasti kukaan huomannut mitään tunnustusta antaa. He tekivät sen, minkä tunsivat oikeaksi. Mutta minä koen hyväksi sen, että meillä kehitettäisiin entistä enemmän kulujen korvaamista, mitä vahingoista tulee, ja palkitsemista ja tunnustuksen antamista, koska näitä kansalaishyveitä tarvitaan, että autetaan ja vahinkoja torjutaan ja tulipaloa, joka on syttymässä, siinä alkuvaiheessa sammutetaan. Tämä on hyvä aloite. Toivon myönteistä jatkokäsittelyä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Kaltiokummun lakialoite on hyvä esimerkki, tuollainen arkipäivän ongelmista esille nouseva asia, johon edustaja on aivan oikealla tavalla puuttunut. Niin kuin ed. Kaltiokumpu ja ed. Hakola jo toivat esille, niin varmasti tilanne on juuri näin, että tällaisessa tilanteessa ei mietitä sitä, mitä tapahtuu puvulle taikka puhelimelle taikka jollekin muulle, mutta sitten jälkikäteen saattaa tulla näitä ongelmia, joihin tällä lakialoitteella ollaan nyt puuttumassa. Se on tietysti muistettava, että tapaturmavakuutukset ja tietysti muut vakuutukset ovat voimassa näissäkin tilanteissa, mutta siinä tilanteessa, kun tuota vakuutusta ei ole, niin on reilua ja rehtiä suomalaiseen yhteiskuntaan saada myös tällainen turva sellaiselle henkilölle, joka lain velvoittamalla tavalla kansalaisen pelastustoimiin ilman viranomaisenkin käskyä on ryhtynyt.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo monia hyviä perusteluita tälle aloitteelle todettu. Yksi näkökulma vaan tässä vielä tuli mieleen. En ole itse tiennytkään, että tämmöinen ongelma on olemassa, ja siinä mielessä voisi ensiksikin todeta, että hyvä, että tässä nyt tehdään ainakin esitys siitä, jotta tämmöinen korjattaisiin, koska senhän ihan luonnostaan pitäisi olla niin, jotta jos ihminen tuommoisessa auttamistilanteessa kärsii jotain vahinkoa, niin se korvataan. Tuli vaan mieleen, olisiko tässä oltava Valtiokonttorilla semmoinen erillinen rahasto vai menisikö tämä muun systeemin kautta, koska se korostaisi vielä enemmän tämän asemaa ja olisi olemassa tietty summa budjetoitu aina siihen ja raha tietysti karttuisi aikanaan, jos sieltä ei käytettäisi korvauksiin. Mutta tämä itse asia on sinällään hyvä. Mietin vaan ihmistä, joka lähtee auttamaan ja jolle sattuu tämmöinen vahinko. Jos sitten ei saakaan korvausta, niin voi olla, että toisella kerralla ei lähde niin herkästi auttamaan, koska tietää nämä vaarat, että siinä voi joutua itse korvauksiin taikka maksamaan sen vahinkonsa, ei saa mistään vahingonkorvausta. Sen takia tämä ed. Kaltiokummun aloite toivon mukaan viedään valiokunnassa eteenpäin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaltiokumpu on tehnyt erittäin hyvän lakialoitteen. On syytä muistaa, että henkilöä, joka on joutunut hätätilanteeseen, jokaisella ihmisellä on velvollisuus auttaa viipymättä kaikin keinoin. Tämähän on myös sellainen lakipykälä, että jos laiminlyö tämän avunannon, niin sillä hetkellä syyllistyy rikokseen ja siitä taas sitten saa rangaistuksen. On aivan loogista, että hätään joutuneen ihmisen auttamisessa pilaantuneet vaatteet ja muukin omaisuus korvattaisiin valtion varoista täysimääräisenä. Kuten kuulimme tässä keskustelun aikana, niin pelastuslakia ollaan uudistamassa kokonaisuutena, mutta on välttämätöntä, että tämä epäkohta korjataan nopeasti. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tähän asiaan otetaan ihan vakava kanta ja tämä ilmeinen puute Suomen lainsäädännössä tältä osin korjataan hyvin nopeasti.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minunkin arvioni on näin, että ed. Kaltiokumpu on tehnyt hyvän esityksen ja tässä on selvä aukko laissa. Kyllä se auttamishalu varmasti on usein myös siitä kiinni, että jos tulee omia kuluja taikka jotain hankalaa auttajalle tapahtuu, niin harkitaan, mennäänkö. Tätä kynnystä pitäisi madaltaa. Tämmöistä yhteisvastuuta pitäisi lisätä. Yleensä tiedetään, miten yhden edustajan taikka useammankin edustajan aloitteen kohtalo on valiokunnissa, mutta toivoisin, niin kuin täällä on tuotu esille, että ministeri ottaisi nyt tällaisen asian esille ja toisi tänne esityksen. Tässä ei varmasti vastahankaan kukaan asetu.

Täällä ed. Tiusanen otti esille palomiesten eläkeiän, ja se on myös tärkeä. Pelastuslaki pitäisi uudistaa ja laskea eläkeikä 55 vuoteen. Sekin on hallitusohjelmassa luvattu, että tällä hallituskaudella se toteutetaan, ja odotan nyt sitä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! On mukava kuulla tässä salin keskeltä ja molemmilta laidoilta ymmärtämystä ja oikeaa näkemystä tähän ongelmaan. Minä haluaisin nostaa ylipäätään eduskunnassa tämän kansanedustajan perustuslaillisen oikeuden, ja kun tänne on lisätty tämä lakialoiteasia, niin täällä ei ole tyydyttävällä tasolla näiden hyvien lakialoitteiden eteenpäinvieminen. Ikään kuin poliittista syistä haudataan ja sitä jotenkin kierretään, ettei voitaisi viedä eteenpäin. Mutta se olisi hienoa, jos tästä lähtisi tämmöinen yleisempikin kulttuurimuutos.

Ylipäätään tämä pelastuslain uudistus on tärkeä asia. Mutta jos me jäämme odottamaan pelastuslain uudistusta, niin meillä on ehkä satoja ja tuhansia vahingonkärsijöitä, jotka joutuvat itse korvaamaan ilman lain voimassaoloa.

Tämän lisäksi, jos on epäselvyyttä siitä, onko vahinkoa tapahtunut vai ei, niin poliisille tulee tämmöisissä tapauksissa aina tehdä ilmoitus. Poliisille voi tehdä ilmoituksen. Poliisi voi selvittää sen asian, ja siitä tulee varma tieto.

Toisaalta ed. Lahtela sanoi Valtiokonttorista. Juuri Valtiokonttori on se taho, joka maksaa, mutta se ei maksa, jos ei ole lakipykälää, jonka perusteella maksetaan. Tästäkin yksittäistapauksesta, josta paljolti johtuen tässä nyt on minulla keskeisesti asia esillä, on haettu Valtiokonttorilta, ja päätös on kielteinen: ei kuulu korvata.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä on täällä ollut se käytäntö jo usean vuoden ajan, että jos on yli sata allekirjoittajaa lakialoitteessa, niin valiokunta ottaa sen mahdollisimman pian käsittelyyn. Tässä olisi ollut ed. Kaltiokummulla kyllä varmasti erinomainen mahdollisuus kerätä yli sata, ehkä lähelle kaksisataa nimeä alle, ei ihan kahtasataa, koska ministerillä ei ole tapana allekirjoittaa, mutta sillä tavalla olisi saatu menemään. Mutta toivon, että vaikka tässä nyt ei olekaan yli sataa allekirjoitusta, niin valiokunta ottaisi tämän erinomaisen asian käsittelyyn.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä ed. Kaltiokummun lakialoitteesta ihan täältä puhujakorokkeelta käsin sen takia, että tämä on erittäin hyvä esimerkki tärkeästä asiasta, joka jotenkin pitäisi saada eteenpäin.

Täällä jo opetetaan nyt sitten, että kun ei ole sataa allekirjoitusta, niin ei tälle mitään tapahdu. Se on jo tämän laatuisissa asioissa ikävä kuulla. Näin se on. Minä tiedän sen itsekin muista vastaavista esimerkeistä. Minä suhtaudun tähän vakavasti myöskin sen takia, että ed. Kaltiokumpu on itse nähnyt tältä alalta kenttätyöstä varmaankin enemmän kuin tarpeeksi näitä tilanteita, joissa sitten on ollut ikävä lopputulos eräässä mielessä, että on tullut vahinkoja vähän vääräänkin paikkaan. Minä olen omassa siviilityössäni joutunut tämän laatuisiin tilanteisiin vapaa-ajallani liikenneonnettomuuksien yhteydessä toistakymmentä kertaa. Hyvin ikäviäkin tilanteita on ollut, ja niitä kaikkia kyllä yhdistää se, että se koko toiminta on aika lailla lainsuojatonta. Onneksi tämä menee aika hyvin Suomessa, jossa on aika rehellinen kansa kuitenkin ja kaikki toimivat suoraselkäisesti, mutta kyllä tässä jonkinlainen turva olisi syytä harkita ainakin ajan kanssa.

Jos ei tämä nyt valiokunnassa minkäänlaista vastakaikua herätä, niin kannattaisiko, ed. Kaltiokumpu, tehdä niin, että näette sen vaivan uudestaan ja keräätte sata nimeä, jolloin poliittinen paine sille aloitteelle jatkossa on kyllä ihan toisenmoinen, koska näin positiivinen vastaanotto on nyt jo tälle tilanteelle?

Korvausten kohdalta tietysti on vähän vaikea ajatella, että on avoin valtakirja esimerkiksi sille, että Valtiokonttori maksaa minkälaisia tahansa korvauksia noin yleisellä tasolla. Kyllä se täytyy aika tarkkaan miettiä, ja onhan tässä sekin puoli, miten nämä uhrit sitten suhtautuvat, joita siinä autetaan.

Minulle jostain syystä tuli mieleen muun muassa meripelastus, jossa itsekin olen ollut mukana. Siellä pelastetaan erilaisilta, usein lähinnä taloudellisilta vahingoilta, irtipäässeitä veneitä ja moottorivikaisia veneitä, jotka ovat justiinsa jollekin luodolle ajautumassa tai kolaroimassa, mitä tahansa, mutta ne ovat lähinnä tämmöistä materiaalivahinkoa, ja ihmisten kiitollisuus näissäkin aika usein unohtuu aika pian sen tapahtuman jälkeen. Meripelastusyhdistyksellä on ihan selvät rahastot, joihin annetaan tilillepanokortit näille pelastetuille mukaan, mutta sekään ei oikein toimi. Pitäisi silti vapaaehtoista tietä rohkaista ihmisiä kiittämään siitä avusta, mitä on saatu, ja osa on varmaan sen suuntaisia tapahtumia, joissa myöskin Valtiokonttoria tarvitaan avuksi.

Meillä on Suomessa monia ammattialoja, joilla itse asiassa vähintään moraalinen velvoite on aina lähteä apuun. Minä itse edustan lääketiedettä, ja se on ihan selvä asia, että jo valojen kautta meidän on pakko mennä mukaan, mutta ei siinäkään kyllä mitään taloudellista turvaa ole takana, jos jotain erityistä tapahtuu. En siitä kyllä mitään kirjoituksia ole nähnyt enkä kenenkään tähän nyt sormella osoittaneen, että se olisi jotenkin suuri puute. Mutta halusin täältä edestä muun muassa nämä ajatukset ihan sen takia sanoa, että tässä on tyypillinen seikka, jonka modernissa maailmassa täytyisi olla paremmassa asemassa, eikä se nyt saisi jäädä teknisesti kiinni siitä, kuinka monta allekirjoitusta tässä sinänsä hyvässä lakialoitteessa on.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kaltiokumpu esitteli aloitteensa, niin itselleni nousi mieleen sellainen tilanne, jossa puolisoni kanssa satuimme vakavassa liikenneonnettomuudessa paikalle ensimmäisinä ja ryhdyin sitten osaltani pelastustoimiin ja siinä hässäkässä menetin näitä verisiä uhreja auttaessani osan talvivaatteista sinne onnettomuuspaikalle. No, nuo menetykset eivät olleet omalla kohdallani arvokkaita, ja lääkärillähän on, aivan niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, aivan erityinen velvollisuus auttamiseen. Mutta ajattelen kyllä, että varsinkin arvokkaampien menetysten korvaaminen olisi todellakin paikallaan. Ihmettelen, että tällainen epäkohta ja aukkokohta on lainsäädäntöömme jäänyt, ja toivon menestystä tälle ed. Kaltiokummun lakialoitteelle.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Omalta osaltani olen erittäin mielelläni yhtymässä tämän erinomaisen lakialoitteen kannattajiin, ja jos vielä nimiä kerätään, mielelläni myös allekirjoittajana. Mielestäni juuri tällaisia aloitteita pitäisi meidän kansanedustajien keskuudesta syntyä enemmän, ja tässä kohtaa on lämpimästi ilo kannattaa satakuntalaisen kansanedustajan huomiota siitä, että meillä todellakin on lainsäädännössä tässä kohtaa selvä puute ja virhe. Muutenkin kannattaisin meidän lainsäädäntömme kehittämistä siihen suuntaan, että yhteiskunta voisi toimia tämmöisten riskitilanteiden, kohtuuttomien riskien, pehmentäjänä silloin, kun ihmiset tekevät kuitenkin oikeita valintoja. Tässä on kysymys monenkaltaisesta oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta kannustamisesta oikeanlaiseen kansalaisten aloitteellisuuteen ja myös siihen, että näitä siitä aiheutuvia kustannuksia, jotka olisi epäoikeudenmukaista sälyttää yksittäisen ihmisen niskoille, niitä sitten yhdessä kannetaan. Näillä sanoilla kannatan lämpimästi lakialoitteen eteenpäinviemistä tässä talossa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin yhdyn niihin mielipiteisiin, joissa täällä on todettu, että lakiesitys on hyvä ja tarpeellinen. Hämmästyttävää, että sitä ei ole vielä saatu aikaiseksi. Vähän skeptinen olen sitten sen suhteen, lähteekö se tämän aloitteen pohjalta toteutumaan. Onnellisempaa olisi, kun hallitus ottaisi tästä kopin ja toisi sen tänne hallituksen esityksenä, niin sitä me sitten yhtenä miehenä ja naisena voisimme tukea ja kannattaa, mutta pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella, ja tämä on se ensimmäinen askel.

Täällä on mainittu palomiesten eläkeikäky- symys tässä yhteydessä. Vaikka se ei ole pääkysymys, niin lausun tältä paikalta kannattavani myös sitä. Siinä on tehty armoton virhe ja se pitäisi korjata, ja olen iloinen siitä hallitusohjelman kirjauksesta, että hallituksen on tarkoitus tämä epäkohta poistaa.

Sitten asiaa voi lähestyä vähän eri suunnilta. Tätä voi katsoa niinkin, mikä on auttajan oikeusturva mennä väliin vaikka väkivaltatilanteessa. Ei siinä aina ehdi odottaa, että viranomaiset menevät siihen väliin. Siinä pitäisi joskus mennä ihan tavallisten ihmisten, ja siinä voi tulla sitten kaikenlaista ikävää ja kysytään jälkeenpäin, kuka maksaa, eli tällainen uhrin avuksi meneminen.

Täällä on henkilökohtaisista kokemuksista vähän puhuttu. Itse kullakin varmaan on niitä. Tunnustan olleeni arkajalka, kun eräs vanhempi naishenkilö sai ilmeisesti sydänkohtauksen linja-autossa ja häntä olisi pitänyt elvyttää siinä kuraisella linja-auton lattialla. En uskaltanut puuttua peliin, kun hänellä oli niin kaunis minkkiturkki. Ajattelin, että jos hänet siihen selätän ja lähden sydänhierontaa tai muuta elvytystä antamaan, niin omaiset voivat vaatia minulta minkkiturkin korvausta. Tuli tällainen tunne, uskallanko koskea. Tiesin teoriassa, mitä suurin piirtein olisi pitänyt tehdä. En uskaltanut puuttua tilanteeseen. Odotimme bussipysäkillä, kunnes lääkäri ja ambulanssi tuli, ja en tiedä miten uhrin sitten kävi. Varmaan näitä vastaavia kokemuksia meillä on jo monenlaisia, jotka olemme pitempään eläneet.

Mutta, herra puhemies, aivan sitten lopuksi. Ajatelkaa tämän tilanteen nurjuutta, missä nyt ollaan, että henkilö voi saada hengenpelastusmitalin, mutta ei voi saada siitä aiheutuneita kustannuksia. Kyllä tässä on aika erikoinen tämä kuvio. Tähän asiaan pitäisi kyllä puuttua muillakin tavoin kuin vain tällä hyvällä aloitteella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt keskustelu edennyt siihen pisteeseen, mikä on askel numero 2, kun ed. Kaltiokumpu on ottanut askeleen numero 1, ja edustajien Kankaanniemi ja Saarinen puheenvuorojen innoittamana ehdotan, että kuitenkin askel numero 2 olisi se — tämä olisikin aika näppärä juttu — että ed. Kaltiokumpu ottaa nyt täältä eduskunnan pöytäkirjasta nämä puheenvuorot peräjälkeen kirjallisen kysymyksen perusteluiksi ja kysyy, eikö hallitus nyt sentään voisi ryhtyä pikaisesti toimenpiteisiin, kun käytännössä koko eduskunta on täällä vielä. Ei tarvitse edes kerätä sitä sataa nimeä, vaan kopsata vaan tästä pöytäkirjasta nämä tekstit valmiiksi. Se käy tuolla sanojenkäsittelylaitteella helposti.

Mitä tulee näihin henkilökohtaisiin kokemuksiin, niin niitä varmaan todella on itse kullakin. Olin itse todistamassa Varkauden Könönpellossa metsäpaloa, joka myrskyssä eteni voimakkaasti, ja siellä sitten eräs pastori pysäytti liikennettä ja sanoi: "Nuoret miehet tuonne vaan sammuttamaan paloa!" Ja nuorilla miehillä oli sitten välineet mukana ja heittivät siihen mennäkseen huitomaan havuilla sitä paloa vastaan, ja niin meidän vaatteet ja vehkeet paloivat siinä selän takana, että sitä voi varsin yllättävään tilanteeseenkin joutua. Eipä tuosta kovin isoa vahinkoa tullut, mutta se kuvaa vaan sitä, millä tavalla tämmöinen tilanne voi syntyä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Harvoin on lakialoite saanut näin positiivista julkisuutta ensimmäisessä käsittelyssä täällä salissa, ja toivonkin, että täällä esitetty laki-aloite saa nyt jatkoa ja menee tässä talossa ripeää vauhtia eteenpäin niin kuin täällä edustajat Pulliainen ja Vistbacka ovat asiaa tuoneet julki. Satakuntalainen edustaja kerää satakunta nimeä. Toivottavasti tätä ei edes tarvitse tehdä, että tällainen hyvä lakialoite saadaan eteenpäin.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi kollega Kaltiokummun lakiesitystä. Nimittään, kun täson kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin on monta asiantuntijakollegaa, muun muassa ed. Hakola, joka on saman ammattikunnan veijari, jos tällaista sanontaa käyttää, kuin ed. Kaltiokumpu, samoin ed. Akaan-Penttilä lääkärinä, samoin tuolta vasemmalta puolelta kollegat ympärihinsä, ja kannatan lämpimästi, että tästä tuloo totta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa kyllä käydään ihan asiallista ja tärkeää keskustelua. Ed. Pulliainen nosti ihan mielenkiintoisen mahdollisuuden esille, että tästä voisi kysymyksenkin tehdä ja kerätä nämä mielipiteet. Tässä on tietysti ensimmäisenä hallintovaliokunta, millä tavalla hallintovaliokunta tätä haluaa edistää.

Kun täällä on tuotu esille, että sata kansanedustajaa tai yli sata kansanedustajaa on jo aikamoinen vaikuttajajoukko, niin voin todeta, että eipä näin ole. Olen jättänyt vuonna 2007 joulukuun 14. päivä sisäistä turvallisuutta koskevan selontekoesityksen, jonka kirjoitti alle yli sata kansanedustajaa, ja sen jälkeen on tapahtunut Jokelat ja muut tapahtumat ja väkivalta lisääntyy, mutta eduskunta ei ole saanut siinä asiassa yhtään mitään aikaan. Tämä antaa eduskunnasta, sen valiokunnista ja eduskunnan vallasta vähän semmoisen kuvan, että täällä eduskunnassa ei tätä kautta, kansalaisten kautta, tulevia esityksiä kovin paljon arvosteta tai tämä järjestelmä toimii lähinnä hallituksen johtamana ja eduskunta tekee niin kuin hallitus haluaa. Tämä tämmöisenä omana näkemyksenäni.

Mutta kun ed. Räsänen totesi tuossa, että ainakin arvokas menetys pitäisi korvata, niin minä taas ajattelen, että tietysti se vähäinenkin omaisuus täytyy korvata, koska meillä on hyvin paljon vähävaraisia, joiden velvollisuus on lain mukaan auttaa, ja jos heillä menee omaisuutta, niin millä tavalla heidän pitäisi sitten itse korvata. Ja sitten, jos on varakkaampi ja menee kalliimpi esine, niin se korvattaisiin. Kyllä tämän täytyy lähteä siitä, että korvausvelvollisuus koskee kaikkea tuhoutunutta omaisuutta.

Kaiken kaikkiaan kansalaisten kannalta, sen olen virassani aistinut — ja täällä ed. Akaan-Penttilä piti erittäin hyvän, kokemukseen perustuvan puheenvuoron — omassa virassani havainnut ja kun olen vuosia tavannut ihmisiä, jotka ovat jääneet korvauksia vaille, niin siitä jää katkeruus, synkkä katkeruus yhteiskuntaa kohtaan, että voiko olla niin, että hänen on toimittava, mutta sitten kun yhteiskunnan pitäisi vastata vahingosta — jossakin saattaa olla satojen eurojen korvauksesta kyse — niin sanotaan, että sinulle ei sitä kuulu. Voi saada hengenpelastusmitalin, mutta ei saa esinettään korvattavaksi.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Asioitahan ei pelkästään aloitteita jättelemällä ja hallitukselta kysymällä hoideta. On erittäin vakavaa, jos ylimmän valtioelimen eli lainsäädäntöelimen jäsen ihmettelee, miksi eivät asiat etene valiokunnissa. Valiokunnissa todella ottamalla asia käsittelyyn ja tekemällä päätöksiä asioita hoidetaan, oli sen aloitteen jättänyt vaikka kaksi kansanedustajaa. Näin tehtiin kansallispuisto Teijon osalta aikoinaan maa- ja metsätalousvaliokunnassa, onginnan ja pilkinnän osalta, jokamiehenoikeudet ja läänikohtainen viehekortti tehtiin lakialoitteella 9—8:n enemmistöllä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, vaikka sitä vastustivat sekä hallitus että oppositio. Kysymys on siitä, millä tavalla täällä on tahtotila myöskin näissä asioissa.

Toinen kysymys on tietysti se, että näissä perustelluissa näkemyksissä on kyllä vakava viesti tähän pelastuslain kokonaisuudistukseen, josta voi myöskin osin asianosaisena sanoa, että en ollut tyytyväinen sen valmisteluvauhtiin. Siis tässä on todella eduskunnalla syytä kriittisesti katsoa, millä tavalla jo viime kaudella loppusuoralle saatu pelastuslain kokonaisuudistus etenee, ja varmistettava täällä eduskunnassa, että nämä asiat tulevat kuntoon.

Sitten haluan sanoa vielä tästä palomiesten eläkeikäkysymyksestä. Sisäministeriä arvosteltiin viime kaudella siitä, että hän puuttui palomiesten eläkeikäkysymykseen selvityttämällä pelastuslaitosten suorituskykyä ja toimintaturvallisuutta, vaikkeivät eläkeasiat kuulu sisäministerille. Minusta sisäinen turvallisuus ja pelastustoimen suorituskyky kuuluu myös sisäministerin vastuulle. Nyt nämä selvitykset on tehty, ja nyt on myöskin hallituksen tältä osin tehtävä ratkaisu, koska palomiesten eläkeikä ei ole todella tästä maailmasta ottaen huomioon se vaarallinen tehtävä ja kansalaisten turvallisuus.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaltiokummun lakialoite on, niin kuin täällä salissa on moneen otteeseen jo todettu, erittäin hyvä ja perusteltu. Kun tiedän vielä ja tunnen ed. Kaltiokummun ammattitaustan, niin hän on todella hyvin paneutunut tähän asiaan. Täällä on viitattu mahdollisuuksiin vaikuttaa täällä eduskunnassa ja todettu, että monesti nämä asiat katkeavat, mutta kyllä tämä on sen luokan esitys, että ministeriön kannattaa tämä asia ottaa esille, jos ei tämä valiokunnassa lähde etenemään.

Mutta on tässä, kuten ed. Pulliainen sanoi, kirjallisen kysymyksen paikkakin, mutta on sitten vielä yksi mahdollisuus kansanedustajalla: tehdä toimenpidealoite tästä asiasta. Nämä perustelut, mitä täällä on koko salissa ... (Ed. Rajamäki: Tai päätetään oikeasti valiokunnassa! — Niin, tai päättää oikeasti valiokunnassa. — Kyllä näitä vaihtoehtoja on, ja sille valiokunnalle, mihin tämä menee, sellaisin saatesanoin, että eivät hautaa tätä sinne kasaan, vaan lähtevät viemään tätä määrätietoisesti eteenpäin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu hyvin yksituumaisesti, auttamiskynnys on meidän yhteiskunnassamme aivan liian korkea. Oikeudenmukaistahan olisi korvata ensinnäkin kaikki auttamisesta aiheutuneet kustannukset, mutta joissakin tapauksissa pitäisi voida harkita jopa rahallista verovapaata palkkiota, jos joku on osoittanut erityistä ansiota lähimmäisen auttamisessa.

Onhan meillä elinkeinoelämässä aloitepalkkioita ja erilaisia kannustus- ja palkitsemisjärjestelmiä, ja tällä inhimillisellä suunnalla jos missä olisi perusteltua joissakin tilanteissa suorastaan palkita ja antaa sellainen signaali, että kannattaa auttaa lähimmäistä. Nythän tämä on päinvastoin, ei löydy silminnäkijöitä, ei kukaan ole kuullut eikä nähnyt mitään ja pelätään erilaisia vastuita, kun nämä normit ovat niin kuin ovat, pelätään, että joutuu edesvastuuseen siitä, jos on ikään kuin väärin auttanut. Näinpäinhän tämän ei pitäisi toimia.

Ja jos tällaiseen jonkinlaiseen pienehköön palkitsemisjärjestelmään mentäisiin, niin kuka meistä uskoo, että tämän kaltainen järjestelmä johtaisi jonkinlaiseen spekulaatioon ja jonkinlaiseen väärinkäytökseen, että pyritään auttamaan niin maan perusteellisesti, jotta saataisiin joitain auttamispalkkioita. Eihän se tähän suuntaan menisi, vaan kyllä ne ovat aitoja, todellisia tilanteita silloin, kun lähimmäiset ovat hädässä. Sen vuoksi tällä saralla meillä on paljon vielä tekemistä.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! On ollut hyvä keskustelua seurata. Muutama kommentti. Itse asiassa kiteytän ne kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin tuo, mihin ed. Saarinenkin viittasi: Kansalaisten tahtoa auttamiseen on nostettava ja välittämisestä on tehtävä pop. Se on asia numero 1.

Joku ohi mennyt kollega tässä äsken totesi, että eiköhän nyt ihminen, jos tulee autetuksi ja henki pelastetuksi, ole itsekin valmis siitä jotain korvauksia maksamaan. Se on kyllä järkyttävää todeta — olen 7 vuotta ollut Helsingin pelastuslautakunnan puheenjohtaja — että kun ihminen elvytetään esimerkiksi kadulla, pelastuslaitos elvyttää ja joutuu leikkaamaan siinä yhteydessä vaatteita, niin viikoittain tulee korvauspyyntöjä, että vaatteet leikattiin elvyttämisen yhteydessä. Tämä on minun mielestäni käsittämätön asia, ja ei ehkä myöskään ole ensimmäiseksi niin, että ihmiset siitä ovat valmiita korvaamaan, mutta näin vain on.

Täällä on paljon käyty keskustelua myöskin siitä, pitääkö puuttua jnp. Kommenttina vain, että täytyy erottaa kuitenkin kaksi asiaa. Nyt puhutaan pelastuslaista eikä siitä, että jos jossain on tappelu ja mennään siihen väliin. Siinä on rikoslaki ja sitä kautta tulevat korvaukset. Ne ovat kaksi eri asiaa. Etteivät mene puurot ja vellit sekaisin, niin tämä on todettava myöskin.

Ja kolmas pointti, se, että olemme Kaltiokummun kanssa molemmat hallintovaliokunnan jäseniä ja täällä on useita muitakin valiokunnan jäseniä, jotka ovat tähän keskusteluun ottaneet osaa. Eiköhän se ole aika pitkälle meistä kiinni, että asia menee eteenpäin. Se keskustelu varmaan kannattaa nyt lopettaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Lähimmäisen auttaminen on tietysti kansalaisvelvollisuus, ja toivon mukaan tuollaiset kokemukset, kuin ed. Saarinen on kokenut, eivät ole kovin yleisiä, että pelätään auttaa ajatellen mahdollisesti siitä tulevia seuraamuksia. Aina on parempi auttaa kuin katsoa vierestä. Nimenomaan elvytystilanteet ovat sellaisia. Ne eivät aina suinkaan johda positiiviseen tulokseen, mutta silloin, kun ne johtavat, apu on silloin suuri.

Sitten se, että jos asianomainen pyytää kor- vauksia vaatteiden leikkaamisesta ja elvytystilanteessa tapahtuneista avun seurauksista, niin se ehkä ei nyt kuitenkaan ole niin suuri häpeä tavallaan. Sellaista ihmiset eri syistä ehkä harrastavat.

Mutta lakialoitteiden etenemiseen: Ed. Pulliaisen ja muidenkin kansanedustajien kanssa 2001 ja 2002 toimimme aktiivisesti Repoveden kansallispuiston perustamiseksi, jo sitä ennenkin, mutta myös silloin, ja silloin tehtiin lakialoite tässä talossa yli sadan allekirjoittamana, joka johti sillä tavalla tulokseen, että se käsiteltiin tässä suuressa salissa ikään kuin se olisi ollut hallituksen esitys. Valiokunta teki ponnen, jonka tämä sali hyväksyi suurella äänten enemmistöllä, ja se johti tämän kansallispuiston perustamiseen. Senkin jälkeen saatiin puuttuvat hehtaarit UPM Oyj:ltä. Tämä on yksi malli, joka on ehkä ihan historiallinen, ja siinä esimerkiksi ed. Pulliainen teki tärkeän perustyön, niin kuin silloinen valiokuntaneuvos Kandolin ja moni muu kansanedustaja.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt kun yhteiskunnalla on rajalliset resurssit ja mahdollisuudet tehdä erilaisia turvallisuustoimia tai muitakaan yhteiskunnan ylläpitämiä palveluja, niin entistä enemmän tarvitsemme tavallisten kansalaisten kiinnostuksen, aktiivisuuden ja halun osallistua. Kolmas sektori on merkittävä sektori jossakin Keski-Euroopassa. Meilläkin se on hyvin merkittävä sektori ja kasvava sektori, mutta kolmannen sektorin työn arvostus noin julkiselta taholta ei ole kovin korkeassa kurssissa. Tämä lakialoite merkittävästi parantaisi toteutuessaan näiden tavallisten kansalaisten, tavallisten puurtajien, mahdollisuutta olla vielä paremmin yhteiskunnan käytössä.

Arvostan ed. Rajamäen näkemystä tästä, ylipäätään pohdintaa siitä, miten hitaasti jotkut asiat voivat edetä. Toisaalta ed. Tiusanen nosti esille myöskin samaan aiheeseen liittyvän näkemyksen, millä tavalla me kansanedustajat voisimme ehkä kehittää tätä toimintaa. Tässähän olisi puhemiehistöllä ja muilla ihan pohtimista, onko tämä toiminta ihan tämän päivän toimintaa vai onko täällä sellaisia ihan oikeita lainsäädännöllisiä asioita, joissa voitaisiin eduskunnankin roolia vähän nostaa ja ottaa keskusteluun keskeiset asiat.

Niin kuin äsken totesin, tein sisäistä turvallisuutta käsittelevän parlamentaarisen selontekoesityksen, johon olisin saanut varmaan yli 150 nimeä, ja tästä huolimatta ei asia ole edennyt. Tietysti olisi hienoa, jos tämmöinen asia tulisi tänne keskusteluun ikään kuin hallituksen esityksenä ja ratkaistaisiin, tehdäänkö jotain vai eikö tehdä.

Kuten ed. Hakola totesi, me olemme tosiaan hallintovaliokunnassa, mutta me tiedämme kyllä kaikki valiokunnissa työtä tekevät, että hyvin helposti siellä menevät erilaiset hyvät aloitteet läpi ihan alle minuutissa, lähinnä ilman käsittelyä. Toivon mukaan tämä nyt menisi eteenpäin ja saataisiin tämä lakimuutosesitys nopeammin, koska vahingonkorvauslaki on voimassa ja pätee tähän, kunhan vaan pelastuslaissa on viittaus, että se korvataan sieltä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokummulle pitää rohkaisun sanat tässä todeta siinä, jotta jos vertaa ed. Rajamäen esille nostamaa kysymystä läänikohtaisesta viehekortista ja tästä, niin muistan hyvin sen asetelman, joka aikanaan oli. Jos ennustaja olisin ollut, niin todennäköisesti olisin veikannut, jotta se ei mene läpi millään. Silloin vastustus oli sen verran kova täällä salissa ja ministerit vastustivat, jopa hallituspuolueista suuri osa vastusti vielä täällä salissa. Mutta se vaan sitten enemmistön voimin valiokunnassa saatiin vietyä läpi.

Tässä tapauksessa, kun olen tässä tukkimiehen kirjanpitoa pitänyt, enemmistö hallintovaliokunnan jäsenistä ilmeisesti on sitä mieltä, että tämä on hyvä asia, eikä yhtään vastakkaista puheenvuoroa. Viekää ihmeessä läpi se valiokunnassa, koska teillä valiokunnassa on voima ja tahto siihen hommaan. Enemmistön otatte ja viette läpi, ja homma on siinä.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on hyvin kiinnittänyt huomiota kansalaisten auttamistahtoon ja siihen, millä tavalla se saattaa nyt sitten vaimeta, jos tämä epäkohta tulee enemmänkin kansalaisten tietoisuuteen. Täällä on hyvin huomattu, että tämä on semmoinen asia, jota ei ole tiedetty vielä olevan, ja siinä mielessä on hyvä, että puututaan tähän.

Edustajat Rajamäki, Saarinen ja Tiusanen ainakin ottivat kantaa vielä tähän pikkusen liittyvään palomiesten eläkeikään, tähän 65 vuoteen. Itse olen paloesimies ja en minä näe oikeastaan ongelmana pitää eläkeikä 65 vuotena, mutta ongelmaksi muodostuu se, että sen 55 vuoden jälkeen tehtävät jäävät tekemättä. Silloin tämä kansalaisten auttamistahto kyllä nousee aika kovaan arvostukseen, koska Työterveyslaitos on ihan viime aikoina ottanut tähän kantaa, että vaikka me päätämme täällä eläkeiän pitämisestä 65 vuodessa, niin Työterveyslaitos kuitenkin poistaa meiltä ne tehtävät, mutta pitää meidät kuitenkin siellä viroissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Kaltiokummulle hänen äskeisen puheenvuoronsa johdosta siitä, että eräällä tavalla kansanvaltaa pitäisi vahvistaa aloitteellisuudessa. Olen jyrkästi samaa mieltä asiasta, elikkä jos vertaa esimerkiksi Yhdysvaltain parlamentaariseen käytäntöön, niin siellä se bill-käsite on kansasta ja edustajista nouseva käsite, joka nostaa asian keskusteluun, johon kutsutaan Suomestakin — minäkin olen ollut asiantuntijana edustajainhuoneessa yhdessä asiassa. Se nostetaan esille, ja se toimii. Meillä vaan kulttuuri on vähän toisenlainen. Se on muotoutunut tämän menneen sadan vuoden aikana vähän toisen näköiseksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä totean, kun ed. Larikka totesi tästä, millä tavalla tiedostetaan, ja se on tullut esille muutoinkin. Olen sellaisen havainnon tehnyt, että hyvin vähän julkinen sana käsittelee keskeisiä asioita, joita täällä parlamentissa kansan toivoisi muuttavan. Jos nyt ajatellaan tässäkin ta-pauksessa, niin jos tämä olisi mediassa toisinpäin, että pelastuslaki velvoittaa auttamaan toista hädässä, mutta kansalaiselle ei anneta mitään korvauksia, niin sillä saattaisi olla melkoinen vaikutus lähinnä niihin ihmisiin, jotka ovat joutuneet auttamaan, että ai, onko se noin, koska varmasti suurin osa auttamaan lähtiessä ei mieti, saako korvattua vahinkonsa vai ei, pitää sitä ihan luonnollisena, että jos minä siellä jonkun rikon, oman esineen tai asun, niin varmaan sen jostakin poliisilaitokselta tai jostakin Valtiokonttorilta joku korvaa. Yllätys tuleekin sitten tälle auttajalle, kun hän lähtee hakemaan ja hakee joka paikasta ja kaikissa tulee pakit, ja siinä vaiheessa hän havaitsee, että tämähän onkin aivan hullu systeemi. Mutta sen tiedostamisella, että se todella on näin, että valtio ei korvaa, voi olla aika huonot seuraamukset nimenomaan tämän vapaaehtoistoiminnan osalta.