Merja Kuusisto /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoite ilotulitteiden myynnin ja käytön rajoittamisesta.

Tämä lakialoite on saanut siitä alkunsa, kun uudenvuoden jälkeen vuoden alussa hyvin monet kansalaiset ottivat yhteyttä ja nimenomaan sen takia yhteyttä, että ilotulitteet olivat aiheuttaneet niin paljon henkilövahinkoja, sen lisäksi myös tietysti ihan rakennuksille tulipaloja ynnä muuta. Mutta ehkä suurin asia on se, että vuodenvaihteessa 2008—2009 ilotulitteista aiheutui silmävammoja yli 40 ihmiselle. Maamme pelastuslaitoksilla oli viime vuodenvaihteessa lukuisia hälytystehtäviä, jotka aiheutuivat huolimattomasta ilotulitteiden käytöstä. Tulipalojen aiheuttamat taloudelliset menetykset olivat kymmeniä miljoonia.

Eli näiden asioiden perusteella esitän muutoksia vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuuteen siten, että ilotulitteiden käytön osalta suojalasien käyttö olisi pakollista ja sitten yksityiseen kulutukseen tarkoitettujen räjähteiden luovuttaminen päihtyneille ja alle 18-vuotiaille olisi kiellettyä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomi maksaa hetken huvista kallista hintaa. Lakimuutoksen lisäksi tässä maassa tarvittaisiin asennemuutosta varsinkin aikuisten ihmisten osalta ilotulitteiden käsittelyssä ja niiden luovuttamisessa alaikäisille.

Tuli ja räjähteet kiinnostavat ja viehättävät varsinkin lapsia ja nuoria. On mielestäni tärkeä kysyä, mikä on todella aikuisten vastuu tässä ohjauksessa ja opastuksessa, koska tässä maassa tarvitaan asennemuutosta, jottei joka ikisen uudenvuoden jälkeen tarvitse maksaa kymmenen miljoonan laskua siitä, että ammutaan joku miljoona taivaalle ensin iloksi ja huvitukseksi ja sitten itketään porukalla suvun ja perheen kanssa sitä, että tenavat ovat jälkikäteen polttaneet vahingossa hetken huvituksessa koulun tai päiväkodin tai jonkun muun yhteisen rakennuksen. Taitamattomissa ja valvomattomissa käsissä ilotulitteet ovat todella vaarallisia, ja yksikin silmävamma tälle yhteiskunnalle on jo niin iso lasku, että kannattaisi todella miettiä, mikä järki näiden kemikaalien ja räjähteiden käsittelyssä tässä maassa on hukassa ja mistä se sitten löytyisi, että käsittelyyn tulisi järki.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on vuosikymmenten varrella tätä ilotulituskuviota — tai viimeisen vuosikymmenen aikana, ainakin muistelisin — muutettu useampaan kertaan, jolloin sitten on supistettu tämä ampumisaika aatosta kello 18:sta uudenvuodenaamuun kello 6:een, sille välille. Aikataulut sinänsä kohtuudella pitävät paikkansa, kun tuota seuraa, mutta kyllä kello 16:n jälkeen yleensä aattona alkaa se mäike. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä lähinnä jostain sotafilmistä on kyse ainakin meillä kaupungin keskustassa, kun sitä alkaa keskitystä tulla ja sitä sitten riittää, sanotaan, aamuyön tunteihin.

Kun laskee siitä ensinnä nämä ruumiinvammat, silmiä ja käsiä ja kaikkia muita, mitä menee, niin niitä ei kaikkia varmasti ole pystytty kirjaamaankaan vuosien kuluessa eikä joka kerta tule kaikista vahingoista ilmi, millä ne ovat sattuneet. Sitten ruvetaan ottamaan näitä aineellisia vahinkoja. Postilaatikot ovat ihan pikku juttuja, mutta ehkä merkittävin asia oli ainakin tuolla meillä päin Orivedellä se, kun Hirsilän koulu meinasi palaa kokonaan. Onneksi siinä kävi niin, että hälytinlaitteet oli ja kun kellariin oli päästetty näitä ilotulitteita yöllä, niin talkkari sattui aamulla menemään katsomaan, minkä takia hälyttää ja pelastettiin koulu sillä. Päästiin sillä, että oppilaat olivat muutaman viikon evakossa, kun savun hajua tuuletettiin ja vähän korjailtiin paikkoja, mutta puukoululle siinä olisi helposti käynyt niin, että olisi palanut tuhkana. Minä en kyllä usko, että nämä vahingot jäävät mihinkään kymmeneen miljoonaan, kun ruvetaan laskemaan kaikki, mitä siitä tulee.

Mitä me sitten hyödymme tästä ilotulituksesta? Minä en oikein käsitä, mitä hyötyä siitä on. Jotkut sanovat, että maailma voi olla parempi, kun näkee, kun raketit lossahtelevat. En tiedä. Minä olen lopettanut jo ainakin varmaan kymmenen vuotta sitten rahan ampumisen taivaalle. Minun mielestäni rahan kuluttamiseen on paljon järkevämpiäkin kohteita. Voisi sitä laittaa vaikka viisikymppisiä tuosta ja ruveta vaikka polttamaan. Ihan samanlaisen tuloksen siitä saa, että typeryys mikä typeryys.

Vaikka tämä aloite on tämmöinen vähän suppea, niin minun mielestäni tässä voitaisiin mennä huomattavasti pidemmälle. Minä tiedän, että siellä on ministeri Pekkarisella niitä kirjallisia kysymyksiä vastausta odottamassa. On tainnut ed. Oinonen jo saada vastauksen, (Ed. Lauri Oinonen: Olen saanut!) ja toisia on tulossa. Olisin kyllä lähdössä vaikka sille linjalle, että yksityisille ei myydä ilotulitteita ollenkaan, vaan kaikki luvanvaraiseksi. Voidaan järjestää ilotulituksia, kun ne järjestetään ammattimaisesti niin, että esimerkiksi pelastusviranomainen myöntää luvan semmoiselle ihmiselle, joka tietää, mitä tekee, ja joka on koulutuksen saanut ja haluaa ilotulituksen järjestää. Kaava-alue voisi minun mielestäni olla ihan hyvä kaupunkien kohdalta se rajaus, että siellä ei yksittäiset ihmiset ammu yhtään minkäänlaista rakettia eikä näin.

Ei voida myöskään pienenä asiana pitää sitä, että meidän kotieläimemme vauhkoontuvat siellä sun täällä. Ihmiset joutuvat niitä viemään jopa pitkien matkojen päähän evakkoon johonkin korpeen, että siellä voi olla ja voidaan ajatella, että koirat ja muut pysyvät jonkinlaisessa tolkussa.

Minusta tässä on tultu mitan päähän, kun poliisi ei kuitenkaan pysty valvomaan sitä aikataulua eikä mitään muutakaan tässä tilanteessa. Ihmisten käyttäytyminen on tehnyt sen, että tässä voi sanoa samalla lailla kuin monessa muussakin asiassa: Hyvä homma, mutta jätkät pilas, elikä itse pilataan nämä asiat. Silloin joudutaan menemään sen karkeimman mukaan, ja olisin sitä mieltä, että kun tätä asiaa eteenpäin viedään, niin kielletään se kokonaan ja pistetään ammattilaisten käyttöön. Silloin voidaan ajatella, että kaupungit ja muut, jotka haluavat ilotulituksen järjestää, voivat järjestää, ja silloin se tapahtuu valvotuissa olosuhteissa ja valvottuun aikaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Kuusiston lakialoitetta koskien ilotulitteiden käytön rajoituksia. Kuten lakialoitteessa todetaan, on ilotulitteista syttyneiden tulipalojen määrä jopa nelinkertaistunut viime vuosina. Silmävammoista puolestaan ovat lukuisat lääkärit varoitelleet julkisuudessa vuodesta toiseen, mutta heikolla menestyksellä. Vaikka suojalaseja on saatavilla ja niiden käytön tärkeydestä on ollut paljon puhetta, saivat viime uutenavuotenakin kymmenet ihmiset ilotulitteesta silmävammoja. Osa vammautuneista oli viattomia sivustakatsojia, ja joukossa oli myös lapsia. Asianmukaisesti ja ohjeidenkin mukaan käytettyinä ilotulitteet saastuttavat ilmaa, synnyttävät roskaa ja pelottavat lemmikkieläimiä.

Voi kysyä, onko niiden käyttö koskaan tarpeellista ja järkevää. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että humalaisten ja muuten holtittomien henkilöiden käsissä ilotulitteet vaarantavat sekä heidän itsensä että sivullisten asunnot, omaisuuden ja terveyden. Palavaa roomalaista kynttilää vaakatasossa kanniskeleva, päihtyneenä hoiperteleva teinipoika on ikävä kyllä hyvin tavallinen näky uudenvuodenyönä esimerkiksi Helsingin keskustassa. Näin ei pitäisi olla. Ilotulitteet eivät sovi alaikäisten käyttöön. Lapsi tai nuori ei välttämättä ymmärrä tai tule edes ajatelleeksi, kuinka vakavaa vahinkoa huolimaton rakettien käsittely voi aiheuttaa. Vahingossa aiheutettu tulipalo tai kaverin sokeutuminen on kova pala kenelle tahansa. Myös tahallista ilkivaltaa tehneille voi olla järkytys, jos pikku jäynäksi tarkoitetun teon seurauksena on tuhopolttosyyte ja suuret kor-vausvaatimukset.

Arvoisa puhemies! Mielestäni näiden seikkojen valossa on täysin perusteltua kieltää ilotulitteiden luovuttaminen päihtyneille ja alaikäisille. Lain noudattamista tulee myös tehokkaasti valvoa. Raketit on otettava pois riskiryhmiltä poliisin toimesta. Suojalasien käytön pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille raketteja käsitteleville, mutta koska näin ei ainakaan toistaiseksi ole ollut, voidaan toivoa, että lasipakko toisi jonkin verran parannusta nykytilaan. Raketin tielle joutuvia sivullisia se ei kuitenkaan suojele, ja tärkeintä olisikin korostaa vastuuntuntoisen ilotulitteiden käsittelyn merkitystä vahinkojen ehkäisyssä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kansaa holhotaan monessa asiassa ja suurimmaksi osaksi syystä. Ilotulitteet ovat räjähteitä, ja niiden ampumiseen liittyy monia vaaratilanteita, joita edellisissä puheenvuoroissa on jo käsitelty. On syytä tähdentää myös sitä, että ilotulitteitten laatua ei välttämättä kontrolloida hyvinkään tarkasti ja niitä on vedetty myös myynnistä pois. Toisaalta nämä vahingot ovat aineellisia, omaisuuteen liittyviä, mutta erityisen paljon tapahtuu myös tapaturmia eli henkilövahinkoja. Tässä yhteydessä on myös syytä todeta se, että aivan hyvin on mahdollista, että ilotulitteilla tehdään tarkoituksellisia vahingontekoja. Toivottavasti tietysti näitä ei sitten jatkossa tapahtuisi tällä tavalla ja tässä määrin eikä missään tapauksessa henkilöihinkään niitä kohdennettaisi.

Ed. Kyllönen puhui omassa puheenvuorossaan aikuisten vastuusta ja ohjauksesta. Me tiedämme, että käytännössä vanhempien valvonta on monessa tapauksessa lähes mahdotonta ja hyvin paljon näitä nuoria liikkuu ilotulitteiden kanssa tuossa uudenvuoden seutuvilla. Myös nämä aikarajoitukset, jotka laissa on, eivät käytännössä toteudu.

Myös minun nimeni löytyy tästä aloitteesta, kannatan sitä. Mutta, arvoisa puhemies, totean tässä, että päihtyneiden ja alle 18-vuotiaiden valvonta ehkä onnistuu paremmin kuin se, että suojalasien käyttö olisi pakollista. Täällä todettiin edellisessä puheenvuorossa, että käytön pitäisi olla itsestäänselvyys. Näin on, mutta en usko, että resursseja löytyy tähänkään valvontaan. Eli siinä mielessä me olemme täällä ennenkin säätäneet tällaisia tiettyjä lakeja, joitten valvominen on ongelmallista, mutta toivotaan, että kuitenkin edes voitaisiin edetä näissä ikärajoissa ja tällä tavalla myös säädellä ilotulitteiden holtitonta käyttöä.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa on hyvin paljon samoja piirteitä kuin oli ed. Kaltiokummunkin aloitteessa eli kiinnitetään erittäin tärkeään asiaan huomiota. Ilotulitteethan väärin käytettyinä aiheuttavat aika lyhyessä ajassa paljon vahinkoa. Menetetään silmiä ja sormia, sytytetään tulipaloja ja saadaan aikaan kaiken näköistä vahinkoa sen mukana.

Mutta itse näistä keinoista tässä. Luovuttaminen päihtyneille: Aika useinhan on kuitenkin niin, että ne hankitaan kyllä selvin päin. Päihdytään ensin ja sitten aloitetaan se ilotulitus.

Luovuttaminen alle 18-vuotiaille: Nämä ovat aika vaikeita asioita kenenkään oikeastaan valvoa.

Suojalasit: Itse olen kyllä opettanut pojalle, joka on alle 18-vuotias, näistä erilaisista suojalaseista ja mitenkä niitä tulee käyttää. Olen pyrkinyt opettamaan, millä tavalla niitä pitäisi käyttää.

Uskoisinkin, että asenteisiin vaikuttaminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin tällaisen lain tekeminen. Tässä on vähän samoja piirteitä kuin näissä meidän alkoholiongelmissa. Meidän pitäisi ehkä pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja hintaan, ja sitten rajoittaa saatavuutta, niin päästäisiin ehkä parempiin tuloksiin. Me varmaan muistamme, kun takavuosina nämä raketit olivat niin kalliita, ettei niitä montaa pystynyt ostamaan. Nythän niitä saa satasella jo semmoisen säkin, että niitä ei kerkiä lähettämään. Tämmöisiin asioihin ehkä kannattaisi myös kiinnittää huomiota.

Siitä, että ed. Rönni olisi kieltämässä kokonaan ilotulitteiden käytön, olen hieman eri mieltä. Jos me täällä elämässä tekisimme vain niitä tarpeellisia ja välttämättömiä asioita, niin tämä arki olisi aika ankeata.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Oli tarkoitus, että minä kuuntelen kaikki edustajien puheenvuorot ensin ja sanon muutaman kommentin sen jälkeen, mutta kun joudun lähtemään lentokoneelle, niin valitan myöhemmin täällä puheenvuoroa käyttäville, että minulla ei ole tilaisuutta kuunnella kaikkien teidän kommenttejanne.

Todellakin, varmasti ilotulitteitten käytöstä on syntynyt ongelmaa, jota pitää kyetä ratkomaan järjellisellä tavalla. Monella tavalla tai monesta eri näkökulmasta löydetään sellaisia ilmiöitä, jotka ovat ilmiselviä haittoja, suoranaisia ongelmia, ja aika merkittäviä vahinkojakin tapahtuu ilotulitteitten väärinkäytöstä. Jos niitä nyt yrittää niin kuin tunnistaa, niin täällä keskustelussa on jo tullut monia sellaisia ilmiöitä, joihin itse asiassa nykyinen lakikaan ei anna oikeutusta, mutta kun ei aina lain käytännön noudattamisen riittävän tehokkaaseen valvomiseen ole kerta kaikkiaan kunnollisia edellytyksiä, ei missään oloissa voi olla aina kaiken kattavia edellytyksiä, niin käy niin kuin nytkin on käynyt.

Käytännössä on käynyt niin, että monet sellaisetkin ilotulitteet, joidenka myyminen alle 18-vuotiaille on kielletty, valuvat kuitenkin eri syiden summana alle 18-vuotiaille käyttäjille, hyvinkin nuorille käyttäjille, reilusti alle 18:n ikäisille käyttäjille. Tämän ongelman kanssa, miten valvoa, kellä vastuu, ollaan tekemisissä niin kauan kuin ilotulitteita ylipäänsä voidaan myydä ja niillä kauppaa käydään. Kyllä mielestäni ennen kaikkea niillä vanhemmilla tai muilla täysi-ikäisillä, jotka sallivat näitten ilotulitteitten kulkeutumisen alaikäisten käsiin, on tietysti suuri vastuu, ja se vastuu pitäisi kyetä ryhdikkäästi kantamaan.

Mutta sen ohessa, että tämä alaikäisille valuminen on tällä hetkellä ongelma, niin kieltämättä olen sitä mieltä, että kyllä nykyinen laki sallii tuolta kaupan hyllyltä myydä ehkä vähän turhan järeät ilotulitteet ihan täysi-ikäisille kansalaisille. Tähän pitää jotain järjellistä — korostan, järjellistä — rajoitetta saada aikaiseksi. En minä nyt tiedä, onko paikallaan tämmöinen täyskielto, sädetikkujen kieltäminen jnp. Kaiketi ei nyt ihan sellaiseen voida mennä, vaan pitää löytää joku järjellinen tapa, jolla sellaisten tulitteiden myyntiin ja käyttöön, jotka tosiasiassa kenen tahansa käytössä, myös aikuisten ihmisten käytössä, saattavat aiheuttaa todellista ongelmaa, saadaan nykyistä selkeämmät rajoitteet.

Nyt EU:ssahan on tällainen direktiivi hyväksytty, jonka toimeenpano on saatettava valmiiksi ensi vuoden alkuun mennessä, 4. päivään tammikuuta vuonna 2010 mennessä. Tarkoitus on, että tämän direktiivin toimeenpano Suomessa edellyttää lain pientä muutosta ja sitten siihen pohjautuvan asetuksen taikka siitä ponnistuspohjan saavan asetuksen tarkistusta, ja nämä toimet on tarkoitus tuoda tänne eduskuntaan heti syysistuntokauden alkupuolella.

Tämä direktiivi käytännössä tarkoittaa sitä, että mistä tahansa maailmalta Euroopan alueelle tuleva ilotulite joutuu käymään tällaisen yhteisen harmonisoidun tarkastelun läpite, ja siinä yritetään nykyistä tarkemmin katsoa, ovatko Euroopassa hyväksyttyinä myyntiin tulevat sellaisia, että ne täyttävät tietyt välttämättömät turvallisuusnormit. Vielä kaiken lisäksi tämä direktiivi lähtee siitä, että Euroopan unionin alueelle tullut ilotulite yhdessä kohtaa Eurooppaa kerran tarkastettuna on vapaa sen jälkeen olemaan myynnissä eri puolilla Eurooppaa.

Direktiivi sallii kuitenkin sen, että jäsenmaa voi joko terveys- tai ympäristöperustein asettaa omia rajoitteitaan tähän perusdirektiiviin. Niin kuin tiedätte, asetus on sellainen EU-normi, joka on otettava sellaisenaan kansalliseen lainsäädäntöön, mutta direktiivi on puitelainsäädäntö, joka sallii tiettyä sovellusta, ja tässä asiassa se sovellus käytännössä on sitä, että tarvittaessa jäsenmaa voi ottaa vähän tiukemmat normit käyttöön. Siinä mainitaan vain nämä kaksi perusperiaatetta: Toinen on tämä terveydellinen — taitaa olla turvallisuus versus terveellisyys, antakaa nyt anteeksi, jos käytän hivenen väärää käsitettä tässä — ja toinen on tämä ympäristönäkökulma.

Kun meillä valmistellaan tämän kansallisen lainsäädännön toimeenpanoa, niin tarkoitus on kyllä antaa näille asioille sijaa ja luoda meille kansallisilla normeilla sellaiset normistot, jotka nämä järeimmät, lähes niin kuin todellisten räjähteitten tyyppiset ilotulitteet poistaisivat markkinoilta. Minä en ole mikään asiantuntija näissä räjähteissä, en ole niitten kanssa kovin paljon tekemisissä, mutta ilman muuta poistuisivat kaiken maailman roomalaiset kynttilät ja tämmöiset pikkuraketit ja vastaavat, joita tällä hetkellä vielä on kuitenkin mahdollista ostaa. Siinä, kuinka pitkälle tässä päästään menemään, olen hyvin konstruktiivinen kuuntelemaan eduskunnan tahtotilaa. Yhtä kaikki kuitenkin selviä rajoitteita näiltä osin on tulossa nykyiseen käytäntöön.

Ihan lyhyesti, arvoisa puhemies, mitä tulee vielä siihen, milloin nämä uudet normit saataisiin voimaan, niin toki on jo käytykin neuvotteluja sekä ennen viime vuodenvaihdetta että sen jälkeen alan kaupan edustajien kanssa siitä, miten voitaisiin vapaaehtoisin menettelyin nyt jo saada vähän niin kuin pidättyväisyyttä aikaan tämän tyyppisten ilotulitteitten kaupassa.

Mutta se konkreetti kovempi juttu on sitten se, kun nyt neuvotellaan tästä lainmuutoksesta ja tästä asetuksesta, ja minun tarkoitukseni on, että vaikka EU-direktiivin toimeenpanon pitäisi alkaa 4.1., niin me yrittäisimme saada nämä kansalliset lait, sen lain ja siihen pohjaavan asetuksen, voimaan hyvissä ajoin ensi syksynä niin, että nämä normit olisivat voimassa vuodenvaihteen juhlien ja bileitten tullen, koska vuodenvaihde on ylivoimaisesti suurin ja tärkein ilotulitteitten käyttöaika. Lupaan teille sen, että pyrin kaikin tavoin siihen, että tämäntapaisen aikataulun kanssa voitaisiin edetä.

Minä en ihan tarkkaan nyt pysty teille luettelemaan, kun en edes tunne kaikkia näitä ilotulitteita, että tuo ja tuo ja tuo sallittaisiin ja nuo ja nuo ja nämä ilman muuta lähtevät pois, vaan se karkea suunta, minkä äsken sanoin, on se, että nämä järeimmät, eniten vahinkoa aiheuttavat ilman muuta poistuisivat sillä oikeutuksella, minkä direktiivi meille antaa, mutta kokonaan emme kiellä. En ole ihan varma, antaisiko tuo direktiivi edes mahdollisuutta. Minulla on se käsitys, että se ei anna mahdollisuutta siihen, että kokonaan kiellettäisiin, koska direktiivi kuitenkin sitoo tiettyyn mittaan asti myöskin jäsenvaltioita. Näillä eväillä, arvoisa puhemies.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin arvoisalle ministerille kiitos noista tiedoista! Harvoin tämä direktiivi-sana on tässä talossa ollut tavallaan näin tervetulleena — tämä vähän kevennyksenä.

Vielä näistä sädetikuista: on varmasti pitkälti toistakymmentä vuotta siitä, kun itse niitä edellisen kerran olin ostanut, ja nyt kun viime uutenavuotena näitä ilotulitteita etsin, kun lapsenlapset olivat maakunnassa, niin ei enää varsinaisia sädetikkuja löytynyt, vaan pituus oli yli puoli metriä eli olivat vaarallisempia.

Mutta arvoisalta ministeriltä kysyn ihan liittyen ilotulitteiden myyntiin: Onko harkittu sellaista, että näille myyjille, kun lupaa myönnetään — en tiedä, onko siellä jotakin sellaista — olisi tavallaan pieni testi? Se tietysti tietää byrokratiaa, mutta kuitenkin toivoisin, että näitä perusasioita myös näille myyjille viestitettäisiin ja taattaisiin, että pystytään antamaan asiallista tietoa.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä maassa on kielletty paljon pienempiäkin ja vähävaikutteisempiakin asioita. Minä hyvin lämpimästi yhdyn tähän ed. Rönnin mielipiteeseen, että kielletään koko homma yksityishenkilöiltä, vain yhteisöt, kunnat ja firmat joissakin syntymäpäivätilaisuuksissa saisivat ilotulitteita käyttää. Silloin siihen olisi helppo vetää raja, ja silloin ei tarvitsisi näiden direktiivienkään kanssa kikkailla, mikä paukku on sallittu ja mikä ei. Kaikkien niiden ilotulitteiden, mitkä ovat silloin normaalisti ilotulitekaapista myytävinä, myynti sallittaisiin vain luvan omaavalle, ja lupa olisi niin paljon arvokas, että sitä ei yksityinen henkilö tulisi hakemaankaan, vaan sitä hakisivat kunnat, kaupungit tai isot firmat. Sitä olisi helppo seurata, noudattaa ja valvoa. Tätä, että sitä ei alaikäisille tai humalaisille myytäisi, ei pysty valvomaan yhtään kukaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt esimerkki vaan. Tuossa silloin heti uutenavuotena Puolustusvoimista soitti Kontiorannasta tämmöinen räjähdysainevastaava — en hänen titteliään tiennyt, mikä mahtoi olla — ja hän sanoi, että noin leväperäisesti jos Puolustusvoimissa käytettäisiin räjähdysainetta kuin nyt sallitaan siviilissä käyttää, niin he olisivat linnassa kaikki. Eli se kuvasti sitä ilmapiiriä, mikä meillä on olemassa tässä. Minusta hänellä oli ihan terveitä ajatuksia. Hän sanoi sillä tavalla, että pitäisi olla lupa henkilöllä, näitä isompia pommeja kun ostetaan, pitäisi olla koulutus siihen ja hyvin valvottu olosuhde, missä voidaan näitä räjäyttää. Sen takia ministerillä kyllä oli ihan terveet periaatteet siitä, jotta tähän tullaan tuomaan joitain tiukennuksia. Siellä on kyllä kirjallinen kysymys meikäläisenkin osalta jätetty. En tiedä, kuka siihen tulee vastaamaan, mutta periaatteessa ne periaatteet, mitä tämä Puolustusvoimien ihminen sanoi, laitoin siihen kirjalliseen kysymykseen, koska ne tuntuivat aika fiksuilta.

Kysehän on lisäksi siitä tässä vielä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) miten paljon nämä ilotulitteet tuottavat vahinkoa sitten ja häiriötä eläimille ja ihmisille, koska monet ihmiset soittivat heti kanssa ja lähettivät postia, että he eivät saaneet nukkua sinä yönä, uutenavuotena.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Pekkariselta vain lähinnä näiden myyntiajasta. Kun nyt myytiin heti joulun jälkeisestä lauantaista aina sinne aattoon asti näitä ilotulitustuotteita, niin siitä on tullut hyvin paljon valitusta ja sanottu, että semmoinen kaksi päivää riittäisi. Nimenomaan luonnon eläimet ja eläimet yleensäkin kärsivät hyvin paljon ilotulitteista. Suomen Kennelliiton toimitusjohtaja otti yhteyttä joulun jälkeen, ja hän sanoi, että Espoossa oli se tilanne, että koko ajan räjähteli, ja heillä oli koira, joka oli paukkuarka, ja hän joutui antamaan ihan lääkityksen koiralle. Tämä tilanne on aika kohtuuton, jos me vertaamme sitä siihen, mitä eläinsuojelulaki sanoo, eläinsuojeluasetukset, ja sitten mietitään tätä, miten ilotulitusvälineitten kanssa toimitaan. Toivoisin, että sekin näkökulma otettaisiin huomioon, ja olen ihan tyytyväinen, jos EU:n direktiivi tätä sääntelee. Mutta voisiko ministeri vastata, mitä mieltä hän on siitä, että se myyntiaika olisi tosiaan vaan se 30. päivä ja 31. päivä joulukuuta. Se rauhoittaisi hyvin paljon sitä tilannetta, mikä tällä hetkellä on.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilotulitteet eivät ole tällä hetkellä ilo vaan monelle perheelle suuri suru. Inhimilliset kärsimykset ovat suuria. Mutta ministerin puhe oli erittäin hyvä, kiitos siitä! On erittäin tärkeää se, että saimme nyt tiedon siitä, että lakimuutos ilotulitteiden käytöstä tulee voimaan jo loppuvuodesta. Tämän tulevan lainmuutoksen johdosta varmasti tulevan vuoden ilotulitteet, tulitusriemut eivät aiheuta sitten niin paljon inhimillistä kärsimystä eivätkä myöskään taloudellisia vahinkoja. Tämä direktiivi on hyvä asia. Se varmasti vie nämä kaikki voimakkaammat ja vahvemmat räjähteet pois myynnistä ja osaltaan jo sitten estää näitä suurempia vahinkoja.

Sitten on paljon puhuttu siitä, miten tämmöistä suojalasien pakkoa pystytään valvomaan. Jos minä mietin sitä, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) kun esimerkiksi tuli turvavyöpakko, niin ihan samalla lailla ihmiset oppivat noudattamaan sitä lakia pikkuhiljaa ja tilanne paranee.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Pekkariselle asiaa hyvin valaisevasta puheenvuorosta! On hienoa, että lainmuutos on tulossa ja vielä tämän vuoden aikana ja että nykytilannetta — toivon mukaan — parantavat normit olisivat voimassa jo ensi vuodenvaihteessa. Toivottavasti tämä EU-direktiivi tuo tullessaan enemmän hyötyjä kuin haittoja, (Ed. Lahtela: EU kerrankin auttaa tässä!) kun yleensä ne tuovat tulleessaan haittoja paljon.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä sanoa, että nyt ei ollut "missä ongelma, siellä EU", nyt päätettiin mennä toisinpäin. Mutta ministerille myöskin täytyy antaa kiitokset. Oli tosi hyvä, että olitte paikalla tässä keskustelun kuluessa ja toitte tämän asian esiin.

Haluaisin kiinnittää yhteen juttuun huomiota. Tämä rajaus on ihan ok, mutta kun nyt tällä hetkellähän osa kaupungeista kieltää sen myöskin tietyllä alueella — minä en ole tutustunut lakiin niin, että tietäisin tarkalleen, miten se kuvio menee, onko kaupungeilla ja kunnilla mahdollisuus kieltää se koko alueellaan — niin onko sitä mietitty, eikö tähän pitäisi saada jonkinlainen yhteneväinen käytäntö, niin että kaikkien kuntapäättäjien ei tarvitsisi aina arvuutella, miten me teemme, ja sitten vääntää siitä poliittisia vääntöjä eri kunnissa, miten asia meillä tehdään ja miten hoidetaan? Olisi jokin yhtenäinen kuvio siitä, mitä kaikkea voidaan kieltää ja mitä ei voida kieltää ja millä alueella.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen tässä näkemysten kavalkadissa ed. Rönnin ja ed. Vilkunan kanssa samassa kategoriassa, niin että minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että kiellettäisiin tämä yksityisiltä ihmisiltä kokonaan, mutta se ei ilmeisesti onnistu, niin kuin ministeri tässä totesi.

Mutta kiinnitän huomiota ensinnäkin yhteen asiaan, siihen että se on kiusallista, että taajama-alueilla näitä aikarajoituksia ei noudateta, ei pätkänkään vertaa. Aloitetaan aikaisin ja jatketaan pitkälle tammikuulle saakka, kun varastossa räjähteitä on. Tähän alueellisuuteen pitää saada jotkut selvät pelisäännöt, niin että taajama-alueella, kaava-alueella, ei kyllä räiskitä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edellisten puhujien kanssa hieman eri mieltä. Överiksi ei kannata viedä asioita. Mielestäni uusivuosi ilman raketteja olisi aika tylsä. Se on nimittäin myös perheille yhteinen tapahtuma, kun niitä raketteja lähdetään ampumaan. Eli haluatteko te tylsistyttää tämän perheiden uudenvuoden, heitän tässä kysymyksen.

On hurskastelua sanoa, että ei saa myydä päihtyneille tai ala-ikäisille. Käytännössä tilanne on se, että äiskä ja iskä käyvät ostamassa raketit ja antavat lasten ampua, hallussahan saa kuitenkin pitää. Tässä tietenkin pohdituttaa, onko se vaarallisempaa, että meillä on täydessä tuiterissa oleva aikuinen, joka sitten pelleilee niitten rakettien kanssa, kuin se, että meillä on nuori, joka jopa osaa ehkä käyttää eikä välttämättä ole niin tuiterissa kuin se aikuinen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti, mitä tähän täyskieltoon vielä tulee. Nyt en uskalla sanoa lopullista sanaa, onko ihan tarkkaan niin, kun en nyt tätä tilaisuutta varten huomannut käydä sitä vanhaa direktiiviä läpite, joka muuten täällä eduskunnassa käsiteltiin joitakin aikoja sitten. Luulen, että se menee niin, että kokonaan täyskielto ei ole oikein mahdollista, vaan tulee koko EU:n alueelle se direktiivi, jossa ne pelisäännöt luodaan, ja sitten siitä perussanomasta poiketen voi näillä terveydellisillä tai turvallisuus- ja ympäristöperusteilla tehdä rajoitteita ja rajoituksia. Minä luulen, että näiltä osin meillä on kyllä mahdollisuus siinä määrin pitkälle meneviin rajoitteisiin, että ne vaikeimmat, pahimmat pommit kyllä sananmukaisesti voidaan poimia pois. Uskon näin.

Mitä vielä tulee näihin asioihin, minulle tuli vain mieleen, kun kuuntelin näitä puheenvuoroja, että täällä ainakin parissa puheenvuorossa puhuttiin, että eläimet säikkyvät. En tiedä, onko minun sukuni nyt sitten vähän säikkyvämpää sukua, mutta kyllä osa minun lapsenlapsistani pelkää ihan tosissaan, eivät halua olla ulkona silloin, kun uudenvuodenaattona näitä räjähteitä ammuskellaan, mieluusti ovat sisällä. Kyllä tämä varmaan koskee myös ihan lapsia. Mutta tässä on sekin, että totta kai järjelliseen turvalliseen ilonpitoon pitää antaa mahdollisuudet. Uskon, että löydetään rajaukset, joilla tämä käytännössä tehdään mahdolliseksi.

Viimeinen kommentti, ihan lyhyesti, liittyy vielä siihen, voitaisiinko tämä lailla kieltää esimerkiksi tietyissä kaupunkikeskuksissa tai tietyillä alueilla, antaako direktiivi tai sen pohjalta annettu laki tai asetus joitain sellaisia erityisiä mahdollisuuksia, jotka voivat käydä kunnan järjestyssäännön ohite. Pääsääntöisestihän nämä määritellään kunnan järjestyssäännössä ja siellä kerrotaan, missä tämä on mahdollista ja missä ei. Minä kyllä enemmän tässä luottaisin kuntien järjestyssääntöön: Sallan kylät ja Jyväskylä ovat kaksi eri maailmaa tässä mielessä. Mieluummin luottaisin Sallan päättäjiin ja Jyväskylän päättäjiin, että he osaavat sellaiset järjestyssäännöt laatia, että sen mukaan mennään turvallisissa paikoissa, turvallisina aikoina.

Olen tässä muuten ed. Marjaana Koskisen kanssa samaa mieltä, että jos vaan suinkin mahdollista, lyhennetään tätä myyntiaikaa; minusta se on periaatteessa mahdollista. Yritän katsoa, en osaa sanoa varmuudella, mutta pidän mahdollisena, että näin on.

Mitä tulee myyntiosaajiin, niin ainakin suuremmissa liikkeissä on vastuumyyjät, jotka saavat jonkinlaista kurssitusta jnp. En tiedä sen koulutuksen laadusta. Tiedän vaan, että sellaista on, ja se on kyllä perusteltu menettelytapa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ihan lyhyesti täältä paikalta, koska tässä on nyt käyty aika ansiokasta keskustelua jo tunnin verran. Tässä lakialoitteessa tosissaan esitetään rajoitettavan ilotulitteiden myyntiä ja käyttöä alle 18-vuotiaille. Omasta mielestäni ilotulitteet ovat kyllä hengenvaarallisia alaikäisten — ja uskallan väittää, että myös varttuneemmankin väen — keskuudessa varsinkin, kun siellä sitten aina joskus on myös tämä kuningas alkoholi mukana näissä kuvioissa. Tässä todellakin kaivataan sitä keskustelun aikana ed. Kyllösen mainitsemaa asennetta, jos jotain. Jokainen ilotulitteesta vammautunut tai sokeutunut ihminen on liikaa, ja lisäksi nämä kuormittavat osaltaan myös aika vahvasti terveydenhuoltoa.

Tässä lähetekeskustelussa nousi ed. Rönnin puheenvuoroissa esiin totaalinen kielto yksityishenkilöiden ilotulitteiden käyttöön. Voisin väittää, että tämä olisi varsin suotava vaihtoehto, ja toivottavasti myös direktiivit antavat siihen mahdollisuuden. Minä sanon, että tämä olisi monelle pienelle ihmiselle ja vähän vanhemmallekin ihmiselle helpotus. Se olisi myös helpotus kotieläimille ja tietysti meidän ympäristöllemme. Yleisesti ottaen en tykkää lainsäädännöstä, mitä täällä valmistellaan talossa niin, että sitä ei pystytä aidosti valvomaan. Oikeastaan tässä lainsäädännössä on se ongelma, että ellemme me saa tähän aidosti myös vanhempien vastuuta mukaan, niin tämä on mahdoton seurata ja valvoa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia perusteluja, mitä näissä keskusteluissa on tullut esille ja vähän paikaltaan joitakin asioita todettukin.

Ensinnäkin tämä lakialoite on minusta hyvä lähtölaukaus sille ajatukselle, että ilotulitteiden käyttöön pitäisi saada semmoiset säännökset, jotka ovat mahdollisia tehdä, ja kuten ministeri puhui, näitä rajauksia sitten siitä, jotta terveydellisistä syistä ja ympäristösyistä voitaisiin tehdä jotain, ja minusta ne pitää kanssa tehdä. Nimittäin uudenvuodenyönä istuin usean tunnin hevosien luona haassa, koska ne olivat niin levottomia, mutta ne enemmän turvautuivat sitten ihmiseen siinä, mutta se kuvasti, miten eläimet pelkäävät. Sitten kun meillä sattuu olemaan kaksi kissaa ja kaksi koiraakin, niin kyllä ne kaikki siellä sängyn alla tahtovat enimmäkseen viihtyä sen yön, ja jotkut ihmiset, niin kuin tässä ministeri totesi, lapset ainakin, pelkäävät. Mutta uudenvuoden jälkeen on soittoja ja sähköpostia tullut aika monelta ihmiseltä, jotka ovat tämmöisiä herkempiunisia, ja tuntui, että heillä on se yö kyllä piloilla kokonaan. Minusta se ei ole hirveä ilon aihe, jos tuotetaan toisille mielipahaa ja harmia. Semmoinen toiminta pitäisi kyllä rajata hyvin vähään, mihin me sen pystymme vaan rajaamaan. Tässä on jo tullut esille niitä seikkoja.

Minusta kuntien pitäisi tehdä tässä semmoinen systeemi, jos yleensä sallitaan kunnan alueella tämmöistä ilotulitusta ja jos direktiivi sanoo, jotta me emme pysty kokonaan sitä kitkemään pois, että siinä tapauksessa on hyvin rajattu alue — onko se urheilukenttä tai joku tämmöinen — ja tiukasti rajattu aika, jolloin esimerkiksi uudenvuodenaattona sitten voi ne ilotulitteet ampua siellä valvotuissa olosuhteissa, joissa on henkilö paikalla, joka on tämmöinen räjähteistä perillä oleva ja koulutuksen siihen saanut. Sinne ei kuka hyvänsä pysty sitten millaisia tahansa pommeja tuomaan, vaan se olisi hyvin valvottu tilanne, ja aika, jona se ilotulitus tehdään, olisi hyvin rajattu, esimerkiksi sillä tavalla, että kello 20:stä, onko se 1:een, joka on aika pitkä aika sinällään, sinä aikana eikä sillä tavalla, että ainakin meillä päin alkoivat jo joulun jälkeen paukkua pommit ja paukkuivat vielä monta viikkoa jäljestäkinpäin, jotta se ei ollut ainakaan millään hanskassa. Tämän tyyppinen henki kun saataisiin yhteiskunnassa aikaan, niin luulen, että siinä ei hirveästi poliisivoimia tarvita, koska suomalaiset ovat kuitenkin aika lailla lainkuuliaisia ja yleensä se naapurivalvonta toimii aika hyvin, jos näitä rikkomuksia tapahtuu.

Niin kuin paikaltani totesin, niin se Puolustusvoimien henkilö, joka sanoi, että hän vastaa räjähdysaineiden käytöstä ja varastoinnista ja ohjeistuksesta, sanoi, jotta tämä Suomi on niin kuin villi länsi, jotta täällä myydään kaupoissa semmoisia räjähteitä, mitkä Puolustusvoimissa lasketaan vaarallisiksi. Siellä on näitä, ovatko ne tykinlaukauksia vai mitä ja hirveitä pommeja, mitä ammutaan, niissähän on räjähdysaineita hirveä määrä, joka on tosi iso vaara, kun se on sellaisissa käsissä, jotka eivät ole saaneet koulutusta niiden käyttöön.

Sitten se myyntiaika minusta olisi kanssa hyvin tärkeä, koska jos näitä todennäköisesti vielä myydään, niin olisi hyvin mahdollisesti päivä, kaksi enintään sitä myyntiaikaa, jolloin se luonnostaan rajaisi sen, jotta ei tule mielitekokaan lähteä ampumaan aikaisemmin, kun niitä ei ole saatavilla ennen kuin just silloin lähellä sitä hetkeä, kun nämä ilotulitteet on mahdollista käyttää.

Sitten nämä muut turva-asiat, jotkut suojalasit, mitkä tässä on lakialoitteessa todettu, tämä on ilman muuta asiaa ja vähentää niitä riskejä, mutta jos se rajataan ensinnäkin hyvin, kelle myydään, tiukasti ja valvotussa olosuhteissa, niin silloin luonnostaan tämähän kyllä toimii, koska silloin vaaditaan suojalasit siellä ja tämän tyyppiset asiat ja semmoiset vahingot, mitä nyt on sattunut kiinteistöille ja ihmisille ja muuta tämmöistä henkistä vammaa tuotettu, jäisivät pois tässä tilanteessa. Odotan, että ministeri tuo sitten aikanaan hyvän esityksen, koska tuossa, mitä ministeri Pekkarinen totesi, hänellä tuntuu kuitenkin olevan suhteellisen terve ajattelutapa tähän kysymykseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tein alkuvuodesta heti kirjallisen kysymyksen tähän aihepiiriin liittyen, johonka sain ministeri Pekkariselta vastauksen, jota aihepiiriä hän äsken täällä istunnon yhteydessä myös selvitti. On hyvä, että toimiin ryhdytään. Omasta puolestani olisin valmis yhtymään siihen näkemykseen, että ilotulitteitten myynti rajattaisiin luvanvaraiseksi: niitä saisivat ostaa vain henkilöt, joilla on selkeä käyttötarkoitus, kunnan, yhteisön, kylätoimikunnan tai yrityksen tai tietyn syntymäpäivän merkeissä selkeä rajaus, jonka merkeissä tätä ostetaan, ja edelleen, että tämä olisi myöskin kuntakohtaisesti rajoitettavissa.

Meillähän nyt ollaan valmistelemassa lainsäädäntöä aseitten käytön osalta, aseitten hankkimisen ja käytön osalta, ja kun ilotulitteet ovat myöskin vaaraa aiheuttavia välineitä, joilla voidaan tehdä hyvinkin suurta vahinkoa, niin mielestäni on perusteltua, että tässä suhteessa lainsäädäntö tulee ajantasaiseksi siten, että vaarat on eliminoitu. Itse näkisin hyväksi, että ilotulitteitten, joitten myyminen on kielletty alle 18-vuotiailta, myynti olisi sallittua vain viranomaisten luvalla henkilöille, jotka edustavat pääsääntöisesti kuntia, kylätoimikuntia, yhteisöjä tai yrityksiä. Tällöin olisi jo tietty kontrolli, mihinkä näitä käytetään. Nyt olen nähnyt, että kadulla, jalkakäytävillä, vaakatasossa ammutaan ilotulitusraketteja. Niillä on huomattava hengen ja vahingon vaara liian monta kertaa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuusiston aloite on hyvä ja kannatettava. Jokaisena vuodenvaihteena lehdet täyttyvät kertomuksista varomattomien rakettien käsittelijöiden haavereista ja silmä- ja käsivammoista. Tämä aloite edistää turvallisuutta erityisesti lasten osalta. Ilotulitteet ovat vaarallisia lasten käsissä, erityisesti järeät tulitteet, mutta myös pienemmätkin. Esimerkiksi roomalaisten kynttilöiden kanssa on ollut takavuosina villitys, että lapset ovat pitäneet niitä käsissään kuin kynttilöitä sillä seurauksella, että kaverin silmään on osunut kipinä. Tässä aloitteessa esitetään, että räjähteiden luovuttaminen päihtyneille ja alle 18-vuotiaille olisi kielletty ja samalla suojalasien käyttö tehtäisiin pakolliseksi.

Oli myös ilahduttavaa kuulla ministeri Pekkariselta tulevasta EU-direktiivistä, jossa vaikutetaan tähän räjähdeturvallisuuteen. Hän nosti puheenvuorossaan esiin esimerkiksi järeimpien paukkujen poistamisen kaupan hyllyiltä kokonaan, mikä on varsin hyvä ja kannatettava ajatus.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vaan kiittää kaikkia edustajia tästä erittäin hyvästä keskustelusta, ja vielä ministerillekin kiitokset. Se on todella hyvä asia, että tämä laki-aloite etenee nopeasti, ja seuraava uusi vuosi varmasti sitten vietetään vähän turvallisemmissa merkeissä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän täyskieltoon. En missään nimessä kannata täyskieltoa. Tässähän on kyse kerran vuodessa olevasta tapahtumasta, uudestavuodesta.

Erittäin kannatettavana näen myös sen, kun ministeri äsken totesi, että nämä järeimmät ilotulitteet voidaan kieltää ja niiden myyntiä toivottavasti myös rajoittaa. Niiltä osin olen ihan samaa mieltä, mutta muilta osin ei kannata ampua yli näiden asioiden kanssa. Ei ole kuitenkaan maailman suurimmasta ongelmasta kysymys, ja jotain iloa sinne uuteenvuoteenkin voi jättää.

On tietenkin kysymys, mitkä meidän keinomme tässä ovat. Kiitän iltapäivälehtiä niistä hurjista kuvista ja kertomuksista, mitä on uutenavuotena tapahtunut. Ne sykähdyttävät. Tietenkin pohdituttaa, ennen kuin lapset lähtevät joululomalle, voisiko koulussa käydä läpi näitä hurjia kuvia, joita ilotulitteiden käytöstä syntyy, ja sitä kautta myös tehdä tätä valistustyötä. Enemmänkin näen nämä keinot tässä lähteä rakentamaan turvallisempaa uuttavuotta.

Mietin näitä pykäliä, joita tässä on, että mitä tässä tapahtuu, jos me pelkästään keskitymme kieltämään myyntitapahtuman alle 18-vuotiailta. Mikään ei estä sitä, että sillä nuorella on se käsissään, eikä mikään kiellä sitä. Eräällä tavalla me emme tilkitse koko sitä kokonaisuutta. Jos halutaan lähteä nuorilta tämä käyttö kieltämään, niin silloin pitää myös kieltää hallussapito.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle haluaisin sanoa, että ei ilotulitteita olla tässä kieltämässä, vaan tämä tulisi vastuulliseksi kuntien, yhteisöjen edustajille. Ihminenhän sielläkin käyttää, ja tämä ihminen saa siihen luvan. Minä uskon, että luvan, joka olisi maksullinen, voisi saada tietysti yksityishenkilökin perustellusta syystä, mutta silloin olisi vastuullinen kontrolli, ketkä voivat ostaa, ja silloin ostajilla olisi vastuu, että he itse myöskin käyttävät näitä välineitä. Silloin vältyttäisiin vahingoilta.

Mutta vielä lähden siitä, että on ilmeisesti eräitä tuommoisia aika vaarattomaksi koettuja pienempiä ilotulitteita, jotka saattavat olla juuri niitä vaarallisia, joita postilaatikkoihin laitetaan ja aiheutetaan niilläkin ongelmia. Elikkä minä toivon, että täällä käytäisiin läpi todella kaikki sellaiset ilotulitteet, paukut, niin edelleen, jotka eivät mielestäni ole muuta kuin vaaraksi ja vahingoksi ja lainsäädäntö- ja asetusteitse ja kuntien määräyksillä saatetaan sellaisiksi, että ilo on vastuullisesti hallinnassa ja vahingot minimoitu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan tuli vaan mieleen, jotta mitenhän ne joskus aikanaan ovat nuo vuodenvaihteet vaihtuneet, kun ei noita ilotulitteita ollut. Minä luulen, että ne ovat vaihtuneet kyllä ihan samalla tavalla, koska ollaan kuitenkin jo yli 2000 vuodessa ajanlaskussakin. Siinä mielessä se mittari, mihin asetetaan tämä joku, että tämmöinen ilo tulee siitä, kun paukutetaan, niin sehän voisi olla jossakin, jos vaikka tykillä paukauttelevat. Jos se muodostuisi sellaiseksi, niin joka vuosi pitäisi tykillä paukutella. Ilmeisesti joskus ne ovat paukuttaneetkin, sota-aikana ainakin.

Minusta tässä pitäisi vaan miettiä, että kyllä kai se vuosi vaihtuu ilman hirveätä paukutusta ja rahan tuhlausta. Nimittäin jonkun laskelman mukaan, en tiedä, pitääkö tämä paikkansa, näitä ilotulitteita myytiin joku 70—80 miljoonan euron edestä, siis Suomessa. Sitten koko maailmassa, kun lasketaan, ne ovat hirveitä määriä. Pitää kysyä, eikö meillä ole tarpeellisempaa kohdetta yhteiskunnassa. Sen lisäksi tällä teetetään kaiken näköistä häiriötä, ja sitten ilmastopoliittisesti se ei ole oikein tervettä ajattelua, ja meillä varmasti löytyy käyttökohteita paljon muitakin sille 70 tai 80 miljoonalle suomalaisessa yhteiskunnassa. Pannaan vaikka kolehtiin sitten, jotta se menee näihin heikompien auttamiseen tai kehitysmaihin, jos ei muuta keksitä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Herätän edelleen kysymyksen, onko itse asiassa ylisuojelua, jos yhteisöt pelkästään saavat niitä paukutella,

Täällä moni sanoi sitä, että koirat ja kissat pelkäävät. Aika moni perhe yhdessä katselee kerrostalonsa ikkunasta, missä näkyy se kaunein raketti. Aika moni perhe menee pihalle yhdessä lasten kanssa. Isä laittaa raketin menemään pihalta, ja lapset katsovat, ai kun kaunis raketti. Haluatteko te ihan oikeasti kieltää nämä positiiviset tapahtumat? Mieluummin näkisin sen, että me mietittäisiin, millä me pystymme ennalta ehkäisemään muilla keinoin nämä mahdolliset silmävammat.

Ed. Oinonen kertoi raketeista, joita laitetaan postilaatikoihin. Sehän on vahingontekoa. Meillä on olemassa siihen omat sanktiopykälät.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Nythän me haluamme vaan luoda niitä puitteita, joissa me voimme näitä raketteja käyttää. Eihän tässä tarkoitus ole kokonaan kieltää. On ihan hyvä, että tästä asiasta keskustellaan ja pyritään luomaan sääntöjä tähän toimintaan. Kaikki tämmöinen rikollinen toiminta, mitä täällä on lueteltu, totta kai on kiellettyä.

Mutta, ed. Lahtela, meidän kaikkien kiva kun ei ole samanlaista. Minusta olisi aika onnetonta, jos täällä nyt sitten muutaman pään voimalla saataisiin aikaan semmoinen laki, että kiellettäisiin tämmöiset ilotulitteet. Minä uskon, että olisi aika paljon semmoisia ihmisiä, jotka mieluummin muuttaisivat asenteitaan ja opettelisivat käyttämään näitä ilotulitteita kuin kieltäisivät sen kokonaan. Ei tarvita.

Se, että kunnat voisivat kieltää, esimerkiksi vaikka Helsinki, niin ei välttämättä olisi yhtään huono asia, että Helsingin keskustassa kiellettäisiin kokonaan, koska täällä on liikaa ihmisiä tällaiselle toiminnalle, mutta jokaisen kunnan pitää saada tehdä itse se ratkaisu. On vähän huonoa, että jos täällä lähdettäisiin oikeasti tekemään semmoinen ratkaisu, että kielletään kokonaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan, että vastuullisuutta saadaan tähän ilotulitteitten käyttöön tuntuvasti nykyistä enemmän.

Ed. Lauslahdelle haluaisin sanoa, että jos perheessä halutaan ilotulitteita käyttää, niin silloin pitäisi olla paitsi että kunnat, yhteisöt niin totta ihmeessä voi olla myöskin yksityinen henkilö, joka saa tämän luvan, mutta kun tämä on tietyllä tavalla luvanvaraiseksi ajateltu, niin silloin katsottaisiin, mitä edellytetään henkilöltä, joka saa tämän luvan, ja silloin vastuu olisi aivan toisella tavalla näitten käytössä kuin tällä hetkellä on. Jokainen vahinko on tarpeeton. Sen me varmasti kaikki tiedämme. Jokainen vaara on vahingoksi, ja nyt tilanne on kyllä hyvinkin vastuuton, koska olen nähnyt, että jalkakäytävillä ammutaan vaakatasossa raketeilla, ammutaan tielle vaakatasossa raketeilla. Nämä ovat tahallista vaaran aiheuttamista. Silloin jos myynti olisi valvottua ja kontrolloitua, niin kaikki nämä tuntuvasti vähenisivät. Tätä pidän tavoitteena.

Myöskin on tuotu esille, että taajamissa kaava-alueilla tämä olisi kielletty tai kuntien päätännässä oleva asia. Toivon, että tähän päästäisiin. Mutta minulle on myöskin syvältä maaseudulta tuotu uudenvuoden jälkeen toivomuksia, että ilotulitteitten käyttöä rajattaisiin. Silloin tämä ostamisen luvanvaraisuus täällä esille tuoduilla vaihtoehdoilla olisi ilmeisesti käyttökelpoinen rajoitus.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan myöskin vastuullista rakettien käyttämistä ja en kannata sitä, että ne lapset siellä nelinkontin niitä raketteja ampuvat mitä vaarallisimmissa tilanteissa. Samoin ne meidän aikuiset tekevät niitä samoja hullutuksia, eli ei pelkästään siinä. Mielestäni luvanvaraisuus ei ole se ratkaisu. Se tarkoittaa sitä, että meillä menee byrokratiaan ellei miljoonia euroja. Tarvittaisiin byrokratia-armeija, joka käsittelisi niitä lupia, koska niitä on sitten kymmeniätuhansia. En usko, että se kuitenkaan on ratkaisu tähän.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä kun innostuu, niin unohtuvat tärkeimmät asiat. Tässä 83 §:ssä, jota esitetään, todetaan, jotta räjähteen luovuttaminen päihtyneelle ja alle 18-vuotiaalle on kielletty. Eikö kuitenkin reaalielämässä tapahdu sillä tavalla, jotta kyllähän ne käydään silloin aamupäivällä varmaan ostamassa ne pommit tai edellisinä päivinä. Eiköhän sillä kaverilla ole ne jemmassa siellä, kuka aikoo niitä ampua, ja se pienet naukut ottaa ja sitten lähtee ampumaan, että se on aika hankalaa ... Ei sitä kukaan luovuta sille ihmiselle, vaan sillä on ne jo hallussaan. Sitä pitäisi sitten etukäteen tarkistaa, että oletkos meinannut nakkailla viinaa illalla, kun lähdet ampumaan näitä. Tätä on mahdoton valvoa.

Sitten tämä lupa ja se ... Minä en ole itse ollut kieltämässä kokonaan, mutta kyse on siitä, miten saada turvallisesti tämä hoidettua. Sekin juolahti mieleen, mitä tämä räjähdysaineasiantuntija Puolustusvoimista sanoi, että pitäisi tämmöinen ilotulitepassi olla, jolloin olisi tietty kurssi käyty, vähän niin kuin hygieniapassi tai joku tämmöinen, jossa käydään ne vaaratekijät läpi. Silloin se isä, joka lapsilleen näyttää, sitten sanoo, että hei, tässä vaaditaan muuten tämmöiset jutut. Jos isä ei osaa lapsilleen näyttää, miten pommi ammutaan, niin sillä ei välttämättä ole laseja eikä tiedä niitä perusjuttuja, että se voi kaatua, tai mitä turvajuttuja pitää olla. Sen takia semmoinen pikku koulutus olisi hyvä näissä ennen kuin myydään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela toi kyllä hienon ajatuksen esille, tämän lupapassin. Silloin niitä voitaisiin myöntää pitkin vuotta, ei tulisi ruuhkautumista. Se olisi verrattavissa jonkunlaiseen käytäntöön, mitä on aseen käytöstä olemassa. (Välihuutoja) — Maksusta toteaisin sen, että ken lystiä tarvitsee, niin hänen pitää siitä myöskin hinta maksaa. — Mutta tämä passi olisi varmaan tuommoinen sopiva käytäntö. Silloin passin haltija tietää, että tähän liittyy selkeä vastuu. Tässä ed. Lahtelan esille tuomassa mallissa olisi kehittämiskelpoinen idea.