Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Talvi tulee, ja luvassa on kovat pakkaset. Maassamme on yli 8 000 yksinäistä asunnotonta henkilöä ja yli 300 asunnotonta perhettä, joiden perhe-elämä on sitä, että lapset ovat sijoitettuina jossain, äiti ehkä asuntolassa ja isä kadulla. On todella huolestuttavaa, että huolimatta käynnissä olevasta asunnottomuuden vähentämisohjelmasta vuodesta 2008 asunnottomien määrä on lisääntynyt 200:lla ja perheiden määrä parillakymmenellä.

Täällä Pääkaupunkiseudulla on asunnottomia yli 4 500, joista naisia on lähes 1 000 ja nuoria noin 800. Pitkäaikaisasunnottomia on Helsingissä noin 1 500, Espoossa lähes 400 ja Vantaalla lähes 200. Heistä noin 200 asuu rappukäytävissä, yleisissä vessoissa, tai he viettävät yönsä ...

No, minä sanon nyt vielä, että Espoossa asuu 30 asunnotonta metsässä ja noin 400 asunnotonta vie sairaalapaikan.

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta oikeus asumiseen toteutuu?

Asuntoministeri Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Suomessa on tosiaan noin 8 000 asunnotonta, joista noin 2 500—3 000 pitkäaikaisasunnottomia tämän vaalikauden alussa. Tämä hallitus aloitti projektin, jonka tarkoituksena on pitkäaikaisasunnottomuuden puolittaminen tämän vaalikauden aikana, ja se tulee onnistumaan. Tulemme saamaan noin 1 250:lle kaikkein vaikeimmassa asemassa olevalle asunnon tämän vaalikauden aikana. Tältä osin olemme onnistuneet hyvin.

Sen sijaan tosiasia on se, että osin johtuen hankalasta taloustilanteesta yleisesti ottaen tämä yleinen asunnottomuus ei ole lähtenyt vähenemään, ja se on tietenkin huolestuttavaa, ja sen eteen pitää tehdä jatkossakin paljon töitä. Mutta tämä on vähän saman tyyppinen asia kuin työttömyys; kun talouskriisi on riittävän vakava, niin tätä ei ole voitu välttää.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: Nyt sunnuntaina vietetään valtakunnallista asunnottomien yötä. Mitä terveisiä sanon, kun Espoossa puhun näille asunnottomille?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, tämä hallitus käynnisti projektin, jonka tarkoituksena on nimenomaan helpottaa niitä, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa eli pitkäaikaisasunnottomia, joilla on krooninen asunnottomuus. Tulemme tässä tekemään varmaan ihan kansainvälisestikin katsottuna historiallisen tuloksen, sillä tulemme onnistumaan siinä, että vähennämme pitkäaikaisasunnottomuuden puoleen tämän vaalikauden aikana. Ja se on kyllä huima saavutus.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Asunnottomuuteen on monia syitä, työttömyys, avioerot, sairaudet, päihdeongelmat, mutta yksi syy on myös se, että asuminen kerta kaikkiaan on niin kallista, että tulee maksuvaikeuksia, ei pysty pysymään vuokra-asunnossa, ja sieltä uudestaan nouseminen työelämään ja uuteen asuntoon on erittäin vaikeata.

Nyt Ara- ja korkotukilainoista on vapautumassa iso joukko taloja, ja pahimmat vuokrankorotukset ovat olleet jopa 32 prosenttia. Mitä asuntoministeri tekee sille, että Ara- ja korkotukilainarajoista vapautuviin asuntoihin ei tehdä näin törkeitä korotuksia, jotka voivat ajaa ihmisiä asunnottomuuteen?

Asuntoministeri Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että se, mitä ed. Arhinmäki totesi asunnottomien erilaisista ongelmista, pitää paikkansa. Sen takia minkäänlainen onnistuminen asunnottomuuden vähentämisessä edellyttää ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön erittäin hyvää yhteistyötä, ja tässä haluan julkisestikin kiittää ministeri Risikkoa poikkeuksellisen hyvästä yhteistyöstä. Se ei onnistu, ellei siinä ole sosiaali- ja terveyshuollon palveluita myös mukana, ja tässä olemme onnistuneet.

Mitä tulee näihin vuokrankorotuksiin, niin sen jälkeen, kun valtion tukemat asunnot vapautuvat rajoituksista, mikä yleensä siis tapahtuu 40 vuotta sen jälkeen, kun ne on rakennettu, ne ovat periaatteessa vapaan vuokranmäärityksen kohteena, se on totta. Sen sijaan ovat sekä Ara ja ministeriö että muistaakseni eräät muutkin Kiinteistöliitosta alkaen esittäneet selkeitä suosituksia sille, että ylisuuria vuokrankorotuksia ei pitäisi tehdä. Kyllä suurimmassa osassa tapauksia tätä noudatetaan, mutta ikävä kyllä aina löytyy myös joitain semmoisia kohteita, missä tätä ei haluta kunnioittaa. Mutta lainsäädäntö on tältä osin selvä, eli kun rajoituksista vapaudutaan, niistä vapaudutaan.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin asunnottomuuden ongelman vähentämiseksi ja voittamiseksi me tarvitsemme tätä sektorien yhteistyötä. Monella niistä ihmisistä, jotka joutuvat asunnottomuuden kohtaamaan, on hyvin monenlaisia ongelmia elämänhallintaan liittyen. Kun tässä taannoin, taisi olla ihan viime viikolla, todettiin, että nämä hallituksen rajat ylittävät politiikkaohjelmat ovat valitettavasti pahasti epäonnistuneet eikä niissä ole ollenkaan saavutettu niitä tavoitteita, joita on tavoiteltu, ministeriöt riitelevät keskenään ja pitävät omista sektoreistaan kiinni, niin olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, kun mainitsitte äskeisessä vastauksessa, että olette onnistuneet, miten se nyt näkyy, ministeri Vapaavuori, tässä asunnottomien määrässä. Teidän toteamuksenne ei näille metsissä asuville ihmisille varmaan kovin suurta valoa kuitenkaan anna.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on jo todettu, asunnottomuuskin jaetaan kahteen eri ryhmään. On niin sanottu yleinen asunnottomuus, joka pääosin on kuitenkin tilapäistä asunnottomuutta, joka ei tarkoita sitä, että esimerkiksi asutaan metsissä. Sitten on tämmöinen kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien, pitkäaikaisesti, kroonisesti asunnottomien tilanne, ja tällä puolella olemme onnistuneet erittäin hyvin. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että meillä on ollut hyvä yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, koska näitten ihmisten asuttamisessa ei yksin riitä, että heillä on asunto, vaan he tarvitsevat erilaisia palveluita. Se, että olemme onnistuneet kytkemään nämä yhteen, luo paremman ennusteen sille, että se asunnottomuus oikeasti loppuu ja nämä pitkäaikaisasunnottomat pääsevät elämään uudestaan käsiksi.

Sitten kokonaan toinen asia on, että yleinen asunnottomuus on ikävä kyllä tämän hankalan taloudellisen tilanteen myötä pahentunut, ei kuitenkaan kovin pahasti. Pitää muistaa, että jos 8 000:sta on parisataa saatu lisää tilanteessa, missä valtiontalous on kahdeksan prosenttia laskenut, niin ei se sitten kuitenkaan kamalan huono saavutus ole.