Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallitukselta on vihdoinkin tullut esitys, jolla ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä päästettäisiin eläkkeelle, ihmisiä, joitten työkunto on osittain heikentynyt tai monissa tapauksissa käytännössä katsoen lähes kokonaan mennyt. Tämä hallituksen esitys on myönteinen esitys. — Tulen kyllä jäljempänä kertomaan sitten niitä heikompia kohtia, mitä tässä on.

Mutta tässä on myönteistä ensinnäkin se ajatus, että kun näitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet 90-luvun alussa työpaikkansa, on aikansa pompoteltu erilaisilla kursseilla, mutta he ovat siitä huolimatta olleet työttöminä, eivät ole saaneet uutta työpaikkaa, niin nyt vihdoinkin heidät ollaan päästämässä ei varsinaisesti eläkkeelle, mutta kumminkin tämmöistä eläketukea heille ruvetaan maksamaan, joka käytännössä kuitenkin on eläke. Elikkä he tulevat saamaan siihen asti ansaitun työeläkkeen, ja jos työeläke on alhainen, niin siihen tulee lisäksi myöskin kansaneläkettä.

Lisäksi tämä laki pitää sisällään sen, että verolakia muutetaan niin, että he tulevat saamaan eläketulovähennyksen, eläkkeensaajien asumistuki koskee myös heitä ja, mikä tärkeintä, että kun he täyttävät 62 vuotta, tätä varhennusvähennystä ei heidän kohdallaan myöskään tehdä, kun eläketukea lasketaan. Elikkä tässä on ihan myönteisiä ja hyviä asioita.

Ongelmana on se, että tässä määritellään vuonna 1992 tai sitä ennen työttömäksi jääneitä tällaisella määritelmällä, että he lähes yhtäjaksoisesti ovat olleet työttöminä tammikuun alusta 1992 alkaen ja saavat työmarkkinatukea. Miten määritellään ne ihmiset, jotka ovat yrittäneet saada työtä, ottaneet kaikki pienet pätkätyöt vastaan, mitä on ollut saatavissa? Käykö tässä nyt sitten niin, että heidän kohdaltaan tätä tulkitaan niin ahtaasti, että he eivät pääsekään tähän, vaikka he muuten täyttäisivät tämän ehdon? Minun mielestäni tämä kohta tulisi kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa harkita ja miettiä niin, että se selvennettäisiin, että lyhyehköt pätkätyöt eivät veisi heiltä oikeutta tähän uuteen eläketukeen.

Toinen asia on se, että hallituksen esityksen perusteluissa todetaan muun muassa näin: "Vähintään 10 vuotta työttömänä olleita, viimeisen vuoden yhdenjaksoisesti työmarkkinatuella olleita henkilöitä oli elokuussa 2003 yhteensä 12 582. Erityisen pitkään työttömänä olleita oli kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten heitä oli 1940-luvun lopulla syntyneissä ikäryhmissä." Kuitenkin tämä hallituksen esitys koskee nyt 1941—1947 syntyneitä eli juuri niitä ikäryhmiä, joissa näitä on eniten, eli 40-luvun lopun ikäryhmiä tämä ei koske. Näin ollen tämä hallituksen esitys koskee yhteensä vain noin 3 900:aa pitkäaikaistyötöntä henkilöä. Tämä on aika kireä portti, että varmasti tulee jäämään paljon ihmisiä ulkopuolelle, jos tätä lakia tulkitaan juuri tällä tavalla, niin kuin perusteluissa nyt todetaan.

Mielestäni kuitenkin kokonaisuudessaan tämä on oikean suuntainen avaus, vain se, että näitä ahtaita portteja tulisi tässä laajentaa niin, että ihmiset pääsisivät sieltä epävarmasta tulevaisuudesta, työmarkkinatuen niukkuudesta, pois. Täytyy muistaa se, että näillä ihmisillä saattaa olla hyvinkin useiden kymmenien vuosien työhistoria kuitenkin takana. Näin ollen olisi oikeudenmukaista, koska heille ei ole työtä pystytty järjestämään, niin järjestettäisiin tämän eläketuen avulla edes kohtuullinen toimeentulo vanhuuspäiville. Tässähän ovat kyseessä kumminkin pääsääntöisesti reilusti yli 60-vuotiaat ihmiset.

Herra puhemies! Mielestäni eduskunnan tulisi ottaa tosissaan tämä asia ja parantaa näiltä muutamilta kohdilta hallituksen esitystä. Kuten aikaisemmin totesin, kokonaisuudessaan kuitenkin tämä on myönteinen avaus hallitukselta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta. Niin kuin edellä kuulimme, uusi avaus tällä vaikealla alalla. Kun tämä on uusi avaus, sitä on todella tervehdittävä ilolla. Hallitukselle on syytä antaa tunnustus siitä, että se on myöntänyt tämän ongelman ja alkanut etsiä ratkaisuja tähän ongelmaan, tai oikeastaan ratkaisu on ollut pitkälti olemassa ja tiedossa, mutta nyt vasta tämä hallitus on tähän ongelmaan tarttunut ja ottanut ratkaisun esille ja päässyt niin pitkälle, että meillä on tämä lakiesitys lähetekeskustelussa. On todella hyvä, että tässä asiassa päästään eteenpäin, eli on kyse pitkäaikaisesti työttömänä olleiden henkilöiden aseman järjestämisestä ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Näen tämän asian pitkälti tällaisena perusihmisarvokysymyksenä sen ohella, että tämä on mielestäni järkevää hoitaa sillä tavalla, että siinä on oma järjestelmänsä, joka antaa näille ihmisille toimeentuloturvan, niukan, mutta kuitenkin pysyvän ja sellaisen, että he vapautuvat siitä kierteestä, jossa he usein, tai oikeastaan ovat pääsääntöisesti, kun joutuvat olemaan työnhakijoina ja kuitenkin tilanne heidän osaltaan on aika toivoton pääosin.

Herra puhemies! Tässä on muutamia ongelmia. Täällähän todetaan 1 pykälässä: "Vuonna 1941—1947 syntyneellä Suomessa asuvalla henkilöllä, joka on työmarkkinatukeen oikeutettu ja joka on julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain - - 1 luvun 7 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittamalla tavalla pitkäaikaistyötön 31 päivänä joulukuuta 2004 ja jolle on maksettu työttömyysturvalain - - mukaista työmarkkinatukea työttömyyden perusteella vähintään 2 500 päivältä tai jolle on maksettu enimmäisaika työttömyysturvalain mukaista päivärahaa ja sen lisäksi työmarkkinatukea työttömyyden perusteella vähintään 2 000 päivältä 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä, on oikeus tämän lain mukaiseen eläketukeen sen kuukauden loppuun saakka, jolloin hän täyttää 62 vuotta." Nämä rajat tässä, ymmärrän, että ne ovat avaus, varovainen avaus, mutta erityisesti toivoisin, että valiokunnassa paneuduttaisiin siihen, että helpotettaisiin näitä ehtoja jonkin verran. Siitä huolimatta, että oma syntymävuoteni sattuu tulemaan mainituksi, katsoisin, että tämä pitäisi saattaa koskemaan vuosina 1941—1950 syntyneitä eli laajentaa sitä kolmella vuodella eteenpäin, jolloin nekin, jotka täyttävät ensi vuonna 55 vuotta ja ovat olleet pitkään työttömänä, pääsääntöisesti työttömänä vuosien ajan, pääsisivät tähän mukaan. Se edellyttäisi ymmärtääkseni sitä, että näitä työttömyysturvan ja työmarkkinatuen päiväehtoja, päivien lukumääriä, pitäisi myös alentaa esimerkiksi sillä 20 prosentilla, minkä tuo suunnilleen vaikuttaisi tuohon, eli 2 000 päivään ja 1 600 päivään. Silloin ymmärtääkseni tässä pääsisi noin 10 000 henkilöä, jotka ovat varmasti likipitäen samanlaisessa tilanteessa kuin nämä 3 900, joita tämä hallituksen esitys tällaisenaan koskee, tämän etuuden, jos tätä nyt voi sanoa edes varsinaisesti etuudeksi, kuitenkin elämän järjestämismallin piiriin. Tällaista muutosta toivoisin nyt tänä syksynä täällä valiokunnassa ja eduskunnassa tehtäväksi tähän hallituksen esitykseen, tai sitten ainakin vähintä on se, että valiokunta esittäisi ponnen siitä, että tähän suuntaan edettäisiin mahdollisimman pian. Tämähän on käytännössä määräaikainen laki, eli se päättyy silloin, kun nuo 1947 syntyneet saavuttavat 62 vuoden iän. He siirtyvät silloin eläkkeelle, ja näin ollen, jos muutettaisiin niin, että 1950 syntyneisiin asti ulotettaisiin tämä, se jatkuisi kai vielä vuoteen 2015 — mikäli nyt matemaattiset kykyni oikein toimivat. Tämä olisi mielestäni saman tien kohtuullista.

Näitä kustannuksia, joita tästä aiheutuu, yritin laskea ja selvitellä. En aivan päässyt varmuuteen siitä, onko ne oikein laskettu vai onko siinä ollut jotakin tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Mutta vaikka nyt sitten hieman maksaisi tämä laajentaminenkin, sen vaikutus kuitenkin valtiontalouteen näyttäisi olevan varsin marginaalinen, kun ajatellaan sitä inhimillistä voittoa, mitä saavutettaisiin, jos tätä laajennettaisiin tällä tavalla. Tämäkin esitys on todella jo positiivinen pienistä nettokustannuksistaan huolimatta. Näille ihmisille se on todella merkittävä asia ja myös osaltaan vähentää sitä byrokratiaa, joka nyt pyörii näitten ihmisten pakottamisessa määräajoin työvoimatoimiston tai Kelan luukuille, ja monet heistä joutuvat vielä kuntien sosiaalitoimistojen toimeentulotukiluukuillekin.

Kun me elämme tämän suurtyöttömyyden aikaa edelleen ja työttömyys näyttää vain pahenevan Vanhasen hallituksen — sanoisiko, epäonnistuneista — yrityksistä huolimatta, niin olisi tervettä ja terveellistä ja vastuullista, että näitä ongelmia täällä ikääntyvien päässä tällä tavalla helpotettaisiin. Se olisi kokonaisuuden etu, kun tämä on joka tapauksessa määräaikainen laki, ei olisi mikään pysyvä järjestelmä, niin kuin meillä ovat olleet nämä työttömyyseläkejärjestelmät ja muut, jotka ovat olleet pysyviä ja joilla on ollut omat negatiiviset vaikutuksensa. Tämä tässä lähivuosina helpottaisi terveellä tavalla meidän työttömyydestä kärsivien ihmistemme, lähimmäistemme, ongelmia. Toivon, että tämä esitys todellakin näin parannettuna menee eteenpäin. Tässä yhteydessä on syytä antaa ed. Taipaleelle kiitos siitä, että hän on tämän työn pohjan tehnyt, ja hänen malliaan tässä ollaan tietyllä tavalla toteuttamassa.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin kytkeä tämän laajempaan valtiolliseen kokonaisuuteen, nimittäin Lipponen ei kaatunut Irakin sotaan liittyvään kiistaan vaan tähän lakiin. Hän usein ennen vaaleja pääministerinä sanoi ja lupasi pienissä tilaisuuksissa: "Taipaleen malli on toteutettava". SDP:n puoluekokous päätti asiasta kolme vuotta sitten ja STTK ainoana keskusliittona vaati tätä. Monesti parin viikon aikana ennen vaaleja sanoin: Ilmoittakaa televisioväittelyssä suoraan, että pitkäaikaistyöttömät, kymmenen tai kahdeksan vuotta työttöminä olleet 55-vuotiaat, laitetaan eläkkeelle. 6 000 ääntä olisi tullut varmuudella. Tietysti tämä on jälkiviisautta, koska monessa tapauksessa muualtakin 6 000 ääntä sinne tai tänne olisi voinut tulla, mutta tämä on täysin varma asia.

Kiitän aluksi ministeri Mönkärettä ja asian valmistelijoita, vaikka prosessi on ollut raskas. Tämä tulee nimittäin voimaan sinä päivänä, jolloin Suomessa on ollut kymmenen vuotta sosialidemokraattinen työministeri. Ellei se olisi tullut voimaan, olisin tehnyt lakialoitteen siitä, että kaikki ne, jotka ovat olleet sosialidemokraattisen työministerin aikana työttöminä, laitetaan eläkkeelle, eli Gogolin näytelmän avulla tämä laki ennemmin tai myöhemmin olisi saatu tehtyä.

Nyt lakiesitys on normaali hallinnollinen, suomen kieleltään kiekurainen ja monimutkainen. Siinä puhutaan työnhakijoista ja työttömistä. Nämä miehet ja naiset ovat työkyvyttömiä ja työhön kykenemättömiä. Kun tekstissä verrataan, että yhteiskunnan kannalta heidän asemansa on monella tavalla rinnastettavissa tällä hetkellä niin sanotussa työttömyyseläkeputkessa oleviin työttömyyspäivärahan saajiin, tämä ei pidä paikkaansa. Työkyvyttömyyseläkeputkeen tai eläkkeelle on päässyt 50 000 ihmistä, jotka kaikki periaatteessa ovat terveitä, vastikään työssä olleita, jotka ovat menettäneet työpaikan saneerausten yhteydessä, mutta he ovat ammattiyhdistysliikkeen jäseniä, jolloin ammattiyhdistysliike ajaa heidän asioitaan. Mainittakoon, että en ole mennyt nyt kolmeen vuoteen SAK:n aamiaiselle koskaan, kun minua on pyydetty, vaikka tuen SAK:n yleisiä päämääriä. En mene kuuntelemaan heitä, kun he eivät kuuntele minua. He eivät olleet aktiivisesti tämän lain kannalla, vaikka jälkikäteen puhuvatkin.

Tässä puhutaan jonkin verran Elmasta eli IT-projektista, siitä että erillisillä lääkärinselvittelyillä tutkitaan eläke-edellytyksiä. Nyt vuosittain on tutkittu 2 500 ja aiotaan tutkia 5 000. Sen projektin johtoryhmä ei toimi, eikä ole otettu neuvoja vastaan, miten se toimisi. Niin ikään lääkäreitä ei riitä, jotka kirjoittavat näitä eläkkeitä. Heistä on tavaton pula, mutta myöskään työministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö eivät ole ottaneet vastaan mitään aloitetta, että koulutetaan heitä lisää, joten ensi vuonna joudun henkilökohtaisesti parikymmentä kiertävää lääkäriä ilmeisesti kouluttamaan. Porissa on tutkittu 700 henkilöä jo, 350 eläkkeellä, 70 000 asukasta. Se tarkoittaisi, että Helsingissä pitäisi tutkia 5 000, 700 tutkitaan vuodessa. Tämä lakiesitys koskee Helsingissä vain 400:aa pitkäaikaistyötöntä, kun meillä heitä on 9 000. Tässä mielessä tämä on pieni armopala mutta joka tapauksessa liikkeellelähtöä.

On muistettava, että meillä on minun arvioni mukaan noin 2 000 selkeästi mielisairasta, jotka eivät ole eläkkeellä, tuhatkunta lievästi kehitysvammaista — siis aiemmin debiili-nimikkeellä — heikkolahjaisia, tuhansittain mbd-tapauksia, tarkkaavaisuushäiriöisiä, oppimisvaikeuksisia ja aivovammaisia, heitä on hiukan vähemmän, ja sitten luvaton määrä pikkuaivoatrofiapotilaita, jotka ovat käytännössä alkoholilla juoneet pikkuaivonsa. Tätä porukkaa näkee yhtä paljon kuin T-sprii-aikana Lepakkoluolan ympärillä. Tällä hetkellä siitä porukasta ei juuri välitetä. Meidän on jatkettava siis Elma-projektia.

Yksi hyvä puoli tässä on. Mikko Niemen kirjan kustansin äskettäin, "Sivistynyt lääkäri" nimeltään, ja hänellä on upea teksti, jonka nimi on "Eponyymit eläviksi". Eponyymi tarkoittaa lääketieteessä jonkun henkilön, joskus myös paikkakunnan tai potilaan nimestä muodostettua termiä: Langerhansin saareke, Basedowin tauti, tai kun täällä on varmasti seksuaalielämän asiantuntijoita, näitä ette edes te tiedä, nämä ovat eponymologinen retki sukupuolielimistöön: Bartholinin rauhaset, Cowperin rauhaset, Douglasin kuoppa, Fallopiuksen putki, Gartnerin tiehyt, Graafin rakkulat, Leydigin solu, Littrén rauhaset, Malpighin keränen, Müllerin tiehyt, Reinken kiteet, Sertolin solut, Skenen rauhaset ja Wolffin tiehyt. Venuksen kummun ja Venuksen kuopat te saatatte tuntea. Mutta ne lääkärit ovat ylpeitä ja voivat oikeastaan kuolla, jotka saavat nimen historiaan.

Otin selvää, kuinka monen kansanedustajan nimi on laissa, ja tunnetuin on toki Lex Kallio, mutta siinä oli yksi ero: kaikki torpparit vapautettiin eikä vain neljättäosaa. Lex Taipaleella vapautetaan vaan neljäsosa näistä työkyvyttömistä eläkeläisistä. (Eduskunnasta: Ei anneta periksi!) — Mutta periksi ei anneta, parin vuoden kuluttua palataan asiaan. — Lex Pulkkinen vuodelta 1924 maanlunastuslakiin liittyvä, jolloin oikeusasiamies oli ensimmäistä kertaa historiassa valtioneuvoston kokouksessa. Lex Vilhula, Lex Knuuttila, ja limuviinakin taitaa olla jonkun nimessä. Että tällä tavalla. Voin oikeastaan lopettaa politikoinnin tämän jälkeen, kun tämä laki on tehty, mutta kiusaksenne en aio lopettaa, koska asia vasta puolivälissä.

Lopulta muutama asia vielä. Tätä lakia vastustivat alun perin kaikki ministeriöt, lopussa vielä työeläkelaitokset, Kansaneläkelaitos ja valtiovarainministeriö eivät sallineet lain laajentamista 10 000:een, joka olisi verraten helppoa ottamalla kriteeriksi kahdeksan vuotta tai 55 vuoden ikä. Tässä on virheenä myös laskelmissa se, että arvioidaan tällä porukalla olevan työeläkkeitä 450 euroa kuussa. Se on kova jätkä, jolla minun tapaamistani henkilöistä tämä työeläke on. Yleensä ne ovat 50—100 euroa, ja siellä on porukkaa, joka on ollut työttömänä tai työnhakijana 25 vuotta. Eivät he ole pelkästään 90-luvulta, siellä on 80-luvulta ja pidempäänkin ollutta porukkaa.

Myös on yllättävää, kuinka vähän valtiolle tämä maksaa. Siellä puhutaan käytännössä bruttohinnoista, onko se 22 miljoonaa euroa — hetki vain, se löytyy nopeasti, 20 miljoonaa nettomenot vain valtiolle, eikö niin? Tämä on niin sekava laki, että se katoaa minultakin. Valtion nettomenojen lisäys on 3,5 miljoonaa euroa. Se on saman verran kuin Elmaan laitetaan vuodessa, siis ei oikeastaan mitään. Eli tässä olisi armoa pitänyt antaa enemmän. Me saisimme tietää tarkemmin sen porukan määrän — se 12 000 on liian vähäinen — jos TEL-rekisteristä ajettaisiin työeläkekertymä iän funktiona. Sieltä saataisiin aika nopeasti viisikymppiset ihmiset, joilla on työeläkekertymä vain 10—50 euroa. Joukossa on joitain kotirouvia, mutta pääosin tätä raihnaista ja avutonta porukkaa. Työkyvyttömien ohella meillä on noin 15 000 työhön kykenemätöntä, joita ei oteta töihin mutta joita ei tämä laki eikä myöskään Elma tule auttamaan.

Pitäisikö vielä sanoa, että hiukan häpeän, kuinka paljon tai vähän olen tästä laista saanut informaatiota, yleensä 2 tai 3 minuuttia tuolla käytävällä ohimennen ministereiltä? Olen joutunut hankkimaan erilaisia kanavia myöten joitakin tietoja tästä. Yhden muistion, Haikaraisen työryhmän muistion, joka oli täysin kelvoton, sain käyttööni ja kävin siellä työryhmässä puhumassa, minkä jälkeen työryhmä lakkautettiinkin onneksi. Mutta mitään tähän liittyviä luonnoksia tai muita en ole nähnyt. 1970-luvulla olin puolueen terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja kymmenen vuotta, ja kyllä me silloin näitä yhdessä teimme. Tämä on tällaista autistista puuhailua.

Mutta ministeri on ilmoittanut, (Puhemies koputtaa) että jos eduskunta muuttaa tätä lakia olennaisesti, laki tullaan vetämään pois. Meillä on suuri vapaus täällä eduskunnassa, mutta toivottavasti ainakin ponsia tehdään. Olennaista on, että tämä sentään saadaan läpi. Tästähän puuttuvat lisäksi ne, jotka on pantu kymmeneksi vuodeksi sossun luukulta hakemaan rahaa, jotka eivät edes kykene hakemaan töitä, joten täällä on paljon pulmia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olin suunnitellut nousevani puhujakorokkeelle lausumaan joitakin näkökohtia siitä historiasta, joka on johtanut siihen myönteiseen tulokseen, että Lex Taipale näyttää nyt tulevan todellisuudeksi. Totean vain sen, että paitsi, että tässä on tämä inhimillinen puoli — tässä on myöskin eräänlainen tunnustus siitä, että kun ajaa jotakin asiaa mahdollisimman perusteellisesti ja hyvin perustellen, saa jotakin aikaiseksikin — niin tässä on myöskin hyvää se, että tämä on paljastanut tämän taloudellisen vaikutuksen osalta sen, kuinka vähällä nettopanostuksella pystyttäisiin tämä eläketukijärjestely saamaan kattamaan kaikki ne tapaukset, joihin tämä on oikeutetusti sovellettavissa, elikkä ainoastaan tonni per nuppi per vuosi siksi ajaksi, kun tätä tarvitaan, eikä sen kummempaa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron käyttäminen vaatii kyllä nyt varsinaista taitoa, koska täällä on käytetty hyvin ansiokkaita puheenvuoroja. Mutta käytän tämän ennakkoon valmistelemani puheenvuoron, koska oletin tämän herättävän enemmänkin keskustelua täällä salissa. Täydennetään sitä tällä tieto-taidolla.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta on kannatettava. Se tukee myös ennen vaaleja julkaistua keskustan työllisyysstrategiaa. Tämä esitys, jonka piiriin arvioidaan kuuluvan noin 3 900 henkilöä, osoittaa sekä inhimillisyyttä että taloudellista ja työvoimapoliittista realismia.

Matti Vanhasen hallitus toteuttaa useita työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Tällä hallituskaudella on perustettu ja tullaan perustamaan seudullisia työvoimapalvelukeskuksia. Tämän lisäksi työmarkkinatuen tarveharkintaa puolison tulojen suhteen on lievennetty, ylläpitokorvaukseen on tehty korotus ja työmarkkinatuen painopistettä tullaan siirtämään nykyisestä aktiivisempaan suuntaan. Eduskunta on myös hyväksynyt lain sosiaalisista yrityksistä, joiden rooli tulee olemaan keskeinen pitkäaikaistyöttömien työllistäjänä. On muistettava, että lisäksi yhteiskunnassa satsataan jatkuvasti aikuiskoulutukseen, työpajatoimintaan, oppisopimuskoulutukseen ja kuntouttavaan työtoimintaan. Kaikilla näillä eri toimenpiteillä on pyritty ja tullaan parantamaan myös näiden henkilöiden työllistymistä, näiden henkilöiden, joiden työttömyys on alkanut 90-luvulla pahimpana lama-aikana.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden kovaan ytimeen sisältyy joukko, johon työvoimapoliittiset keinot eivät syystä tai toisesta tehoa. Jokaisen ihmisen takaa löytyy oma tarinansa. Sopivaa työtä ei ole löytynyt, vaikka tahtoa olisi ollutkin. Tänä päivänä yli kymmenen vuoden työttömyyden jälkeen on kohtuullista tunnustaa, että keinovalikoima on käytetty. Tämän pienen joukon osalta voidaan todeta, että eläkeratkaisu on ihmisen ja yhteiskunnan kannalta kannatettavin vaihtoehto.

Esityksen mukaan kokonaismenojen arvioidaan olevan 22 miljoonaa euroa ja ne alenevat siten, että vuonna 2012 uudistuksen kustannusvaikutukset poistuvat kokonaan. Nämä uudistuksen aiheuttamat kustannukset jakaantuvat valtiolle, Kelalle ja työeläkejärjestelmälle. Mainitsemisen arvoista on, että tämän lain kautta arvioidaan säästyvän kuntien maksamaa toimeentulotukea arviolta 1,7 miljoonaa euroa. Tärkeää kuitenkin on, että paperityö vähenee ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä voidaan kohdistaa nykyistä tehokkaammin ja tuloksellisemmin.

Arvoisa puhemies! Ikääntyminen on työelämän mittavin haaste. Matti Vanhasen hallituksen tulee jatkaa niitä toimenpiteitä, jotka edistävät työssä jaksamista. Useat tilastot osoittavat, että mahdollisimman nopeat työvoimapoliittiset toimenpiteet säästävät syrjäytymiseltä. Erityisen ankarasti tulee kiinnittää huomiota koulunsa keskeyttäneisiin nuoriin, joiden määrä erityisesti ammatillisessa koulutuksessa kasvaa huolestuttavaa vauhtia. Yhä kapenevista ikäluokista ei ole varaa menettää ainoatakaan. Työelämän tahti on tänä päivänä ehdoton. Yli kymmenen vuoden työttömyyden aikana tuosta tahdista on valitettavan moni tipahtanut. Tämä on realismia, jonka tunnustaa myös Matti Vanhasen hallitus.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä hallituksen esitys käsitellään eduskunnassa hyvässä hengessä.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni oli alun perin tuolta omalta paikalta lyhyesti kommentoida tätä lakia, mutta kun täällä on koko alkuillan kaivattu hallituspuolueitten edustajia salissa, kun puhuttiin vaikeista kuntien asioista, niin tulin tänne. Täältä näkee paremmin, missä ne oppositiopuolueen edustajat nyt istuvat, kun puhutaan myönteisestä asiasta, siis asiasta, jolla saadaan hyvä asia liikkeelle, vaikka tässä vielä on pitkä matka siihen, että asia on kunnossa. Mutta oli hyvä, että tulin tänne, niin havaitsin, että ed. Raimo Vistbacka on saapunut kunnioittamaan tätä tilaisuutta läsnäolollaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on asia, josta on puhuttu pitkään, ja erityinen ansio siitä, että on päästy liikkeelle ja saatu jotain aikaan, kuuluu varmasti ed. Taipaleelle, joka nyt tämän toisen eduskuntatulemisensa ajan on jatkuvasti puhunut näiden ihmisten puolesta, joita tämä laki koskee.

Olin neljä vuotta työministeriön töissä seuraamassa lakien valmistelua, ja tästä asiasta puhuttiin hyvinkin paljon monessa eri yhteydessä. Voi sanoa, että nyt istuvan hallituksen työministerille ja sosiaali- ja terveysministerille on pieni työvoitto Suomen valtion virkamiehistä, että tässä on nyt saatu näinkin paljon aikaan kuin tämä laki antaa myöten. On aivan varmasti niin, että tämä ei riitä ja tämä ei kata läheskään sitä koko määrää, joka valitettavasti tähän ryhmään kuuluu, mutta tällä päästään sellaiseen alkuun, jossa nähdään todellisuudessa se, kuinka vakava ongelma tämä näille ihmisille on ja lopulta myöskin se, kuinka halvalla tätä ongelmaa voidaan hoitaa. Tästä ei tietenkään voi eikä saa tulla mikään tavoite, että tähän ryhmään pyritään, että pääsee tätä kautta eläkkeelle. He ovat laman johdosta tai jo vähän aikaisemminkin syrjäytyneitä ihmisiä. Heidän auttamisensa on työvoimahallinnon kautta ollut erinomaisen vaikeata. Siinä on tuhlattu sekä näitten henkilöiden aikaa että myös työvoimavirkailijoiden ja työnantajien aikaa, jotka kaikki ovat tienneet, että nämä henkilöt eivät koskaan työllisty, mutta on töitä tehty. Kuitenkaan tämä ei saa tulevaisuudessakaan tarkoittaa sitä, että työvoimapoliittisia toimenpiteitä ruvetaan tämän takia vähentämään, vaan edelleen pitää uhrata vaivaa, aikaa ja rahaa siihen, että mahdollisimman moni niistä ihmisistä, jotka tänä päivänä ovat työttömänä, voidaan työllistää siinä tilanteessa, kun työtä on tarjolla, ja tulevina vuosina meillä toivon mukaan sitä tulee paljon olemaan. Tämä on hyvä alku, ja uskon, että eduskunnassa tätä viedään vauhdilla eteenpäin.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Kun istuin huoneessani ja kuuntelin näitä puheita, kävin samalla yhtä isoa nippua papereita läpi, jossa oli juuri eräs henkilö, joka mitä ilmeisimmin soveltuu nyt tämän lain piiriin. Voin todeta sen, että kun olen joitakin keskusteluja ed. Taipaleen kanssa käynyt nimenomaan tämän suuntaisesta lakiesityksestä ja kertonut joskus vähän niitä omia näkemyksiäni ja havaintojani niistä valituksista ja kanteluista, joita on tehnyt, niin ei voi muuta kuin onnitella ed. Taipaletta sitkeydestä.

Tietysti on myönnettävä, niin kuin ed. Reino Ojala totesi, että tämä ei nyt kata varmasti kaikkia, mutta tietysti kun pitkään täällä talossa on ollut, niin on nähnyt, että jostakin ja jollakin tavoin se pää on saatava auki.

Tässä ovat nyt lähinnä nämä vuonna 41—47 syntyneet, jotka ovat olleet aika pitkään työttöminä. Ongelmana minun käsittääkseni on se, että useimmiten henkilö olisi työhaluinen, mutta työkyky ei enää riitä, eli siellä on taustalla monenlaisia sairauksia, mutta taas sitten määrätyt vakuutusyhtiöt taikka Kela eivät halua katsoa näitä henkilöitä työkyvyttömiksi, eli tämä laki on osittain pelastus myös heille.