12) Laki lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta
Sari Essayah /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikka näyttää siltä,
että meitä on tänä iltana täällä ainoastaan
oppositiopuolueitten edustajia paikalla, niin on kuitenkin tärkeää,
aivan niin kuin ed. Kallis sanoi, tuoda esille, että on
vaihtoehtoja hallituksen linjalle. Kristillisdemokraattien linja
on sellainen, että siinä perheet ja peruspalvelut
turvataan ja halutaan myöskin huolehtia yhteiskunnan heikompiosaisista
jäsenistä.
Budjetin perustahan on veroissa, ja se, miten me toteutamme
verotuksen ja suuntaamme sen, on aina viime kädessä yhteiskunnallinen
arvovalinta. Hallituksen toimenpidelinja on ollut nämä vuodet
yksitotisen samanlainen. Hallituskausi on puolessavälissä,
ja veronalennuksiin on käytetty jo reilusti pari miljardia
euroa. Ei olla täysin varmoja, mitkä ne suorat
työllisyysvaikutukset ovat olleet. Hallitus ei ole myöskään
pystynyt tuomaan suurin odotuksin ladattua matalan tuottavuuden
työn tukemiseen tarkoitettua laajaa pakettia. Hallitukselta
ei ole myöskään tullut esitystä,
jolla helpotettaisiin ensimmäisen vieraan työntekijän
palkkaamista keventämällä esimerkiksi
palkkauskuluja ja sosiaaliturvamaksuja määräajaksi.
Tämä keltakantinen kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti
tuo hyvin monipuolisen veropaletin tänne keskusteltavaksi.
Voisi sanoa näin, että siinä on enemmän
värejä, siinä on enemmän instrumentteja.
Tällä kertaa haluamme esitellä aivan
uudenlaisen instrumentin elikkä progressiivisen lapsen
huoltajan ansiotuloverovähennyksen.
Kansainvälisesti vertaillenhan lapsiperheitten verotus
on Suomessa kireämpää ja progressio on ankarampaa
kuin lapsettomien. Kyseessä ei ole mikään
yhteisverotusmalli, vaan puolisoista ainoastaan jompikumpi voisi
saada tämän vähennyksen verotuksessaan,
ja myös yksinhuoltaja saisi vastaavan edun. Tässä progressiivisessa mallissa
on kysymys siis myös tulonjaosta. Lapsiperheitten köyhyyshän
on Suomessa kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Stakesin
tuoreen selvityksen mukaan yli 130 000 suomalaislasta elää köyhyysrajan
alapuolella. Vielä kymmenisen vuotta sitten köyhyys
oli lasten keskuudessa huomattavasti vähäisempää kuin
mitä se oli koko väestön parissa keskimäärin.
Suomi kuuluu sitä paitsi niihin harvoihin maihin, joissa
ei ole käytössä minkäänlaista
puoliso- tahi lapsikohtaista verovähennystä. Tämä meidän
esittelemämme malli todellakin suosii pienituloisia lapsiperheitä kohdistamalla
heille juuri tämän erityisen ylimääräisen
ansiotulovähennyksen. Tämä ansiotuloverovähennysmalli esitellään
lakialoitteessa n:o 105.
Myöskin verotuksessa kulutuksen ylläpitämiseen
tarkoitettua veronkevennysvaraa haluaisimme suunnata toisin kuin
hallitus. Meidän mallimme on sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin
lapsiperheitä, eläkeläisiä,
opiskelijoita ja vähätuloisia huomioiva. Haluaisimme
tukea ostovoimaa ruuan arvonlisäveron alentamisen kautta.
Meidän mielestämme myöskin eläkeläisten
ostovoimaa tulisi parantaa tuomalla eläkeläisille
sitten se todellinen tasokorotus, jota he yhäkin odottavat.
Lakialoitteessa 104 kerromme juuri sen, kuinka meidän
mielestämme tähän tuloveroasteikkoon
tulisi tänä vuonna tehdä ainoastaan 2
prosentin inflaatiotarkistus asteikon tulorajoihin. Sitten me myöskin
esitämme ensimmäiseen marginaaliveroprosenttiin
laskua 1 prosenttiyksiköllä, mutta muutoin tulovero
pysyisi sillä samalla tasolla kuin se on tälläkin
hetkellä tänä vuonna. Täten,
kun pidättäytyisimme 470 miljoonan tuloveronkevennyksestä,
voisimme suunnata sitä sitten kohdennettuna juuri ruuan
arvonlisäveroon ja sitten toisaalta lapsiperheitten huoltajan
ansiotuloverovähennykseen.
Arvoisa puhemies! Mistä sitten rahat näihin meidän
veromalleihin? Täällä on todettava, että kun
näitä vaihtoehtobudjetteja on esitelty, niin salissa
on puhuttu myöskin sellaisista malleista, joissa ei ole
pystytty kertomaan, mistä rahat otettaisiin. Maailmassa
on paljon hyviä hankkeita ja kohteita, joihin rahoja voitaisiin
laittaa, mutta on tärkeää pystyä myöskin
kertomaan, millä tavalla nuo rahat otetaan.
Täällä edellisen vaihtoehtobudjetin,
vihreitten vaihtoehtobudjetin, yhteydessä puhuttiin paljon
alkoholiveron korottamisesta. Myöskin me esitämme
sitä, ja niin kuin ed. Kallis toi esille, pysyisimme tällä maltillisella
15 prosentin korottamislinjalla. Uskomme, että se ei matkustajatuontia
millään tavalla nostaisi.
Esitämme myöskin sitä, että valtion
omaisuuden myynnistä saatavia tuloja tulisi käyttää nykyisen
tutkimus- ja kehitystoiminnan käyttötarkoituksen
lisäksi myöskin työllisyyttä edistäviin
toimenpiteisiin ja tärkeiden julkisten investointien toteuttamiseen.
Erityisesti erilaiset liikenneinfrastruktuuri-investoinnit ovat
sellaisia, jotka varmasti saisivat vauhtia kansantalouteen ja työllisyyteen.
Esitämmekin, että yli 500 miljoonan
euron nousevista osakemyyntituloista vähintään
20 prosentin osuus tulisi nykyisen 10 prosentin osuuden
sijasta käyttää tällä tavoin.
Samoin olisimme valmiita eräiden pääomaliikkeiden
tuntuvampaan verottamiseen, jotta pystyisimme sitä kautta
saamaan sitten verotuloja peruspalveluiden ja heikompiosaisten eduksi tuleviin
parannuksiin. Esitämme edelleen pörssiveroa 0,1
prosentin suuruisena ja myöskin lyhytaikaiseen omistukseen
perustuneiden myyntivoittojen verotuksen kasvattamista. Samoin olemme
aikaisemmissakin vaihtoehtobudjeteissa tuoneet niin sanotun K18-
tai K15-veron henkiselle saasteelle, jota erilaiset videoelokuvat, dvd:t
ja videopelit sisältävät.
Arvoisa puhemies! Myös tämä hallituksen niin
sanottu köyhyyspaketti oli todellakin pieni määrällisesti
ja kohdistui vain joihinkin väestönosiin. Suomalaisen
köyhyyden kirjo on kyllä paljon laajempi kuin
mitä hallitus osoittaa. Köyhyys liittyy usein
pitkäaikaistyöttömyyteen, mutta myöskin
sairaus- ja vanhempainpäivärahojen pieneen tasoon
sekä lasten kotihoidon tuen alhaiseen vähimmäistasoon,
pieneen opintotukeen ja pieneen eläkkeeseen. Näiden
heikommassa asemassa olevien väestöryhmien tulot
ovat jääneet pahasti jälkeen yleisestä kehityksestä,
mitä näitten keskeisten tulonsiirtojen indeksisidonnaisuuden
puuttuminen on vain vahvistanut.
Siksi meillä kristillisdemokraateilla on myös tähän
köyhyyspakettiin monipuolisempi paletti käytössä.
Siihen sisältyvät yksinhuoltajakorotus, minimivanhempainpäivärahan
nosto, toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tuloharkinnan
päivittäminen, opintotuen ympärivuotistaminen,
pitkäaikaistyöttömien eläketuen
lisääminen, reseptikohtaisen omavastuun poistaminen
ja myöskin satsaukset kriminaalihuollon puolelle.
Arvoisa puhemies! Täällä tänään
kyselytunnilla keskusteltiin paljon siitä, miten meidän
tulisi kohdentaa tuo verotuksesta ym. kertynyt valtiontalouden ylijäämä;
sitä on myöskin tietysti tullut näistä kertaluontoisista
myyntivoitoista. Me silloin jo esitimme puheenjohtajamme suulla,
että kuntien talousongelma olisi ratkaistava. Meidän
tulisi palauttaa ehdottomasti tämä niin sanottu
pakkolaina kunnille mitä pikimmin ja lisätä myöskin
harkinnanvaraisten rahoitusavustusten määrää.
Lisäksi näiden valtionosuuksien indeksitarkistukset
olisi tehtävä täysimääräisinä, toisin
kuin hallitus vuodesta toiseen esittää. Esitämme
myöskin sitä, että hoitotakuun valtionosuuteen
tehty kehysleikkaus peruttaisiin, mikä tarkoittaisi sellaista
25 miljoonan euron palauttamista myöskin kuntien talouteen.
Arvoisa puhemies! Me kristillisdemokraatit näemme myöskin
työllistämisen erittäin tärkeänä,
ja me esitämme tuntuvaa määrärahaa
ensimmäisen vieraan työntekijän palkkakulujen
ja sosiaaliturvamaksujen keventämiseen määräajaksi.
Tämän tekisimme siten, että lisäisimme
rahoitusta julkisiin työvoimapalveluihin ja siellä nimenomaan
työllistämisen edistämiseen yksityiselle
sektorille. Tässä meidän mallissamme
olisi tarkoitus se, että ensimmäisen kahden vuoden
aikana olisi mahdollisuus saada tukea näihin palkkakustannuksiin
ja sivukuluihin, mutta siinä kuitenkin olisi selkeä leikkuri,
eli maksimissaan palkkakuluja olisi ensimmäisenä vuonna
mahdollisuus tukea 700 eurolla kuukaudessa ja myöskin sivukuluja
kokonaisuudessaan, ja seuraavana vuonna tuo tuki koskisi pelkästään
näitä palkan sivukuluja.
Tämä meidän lakialoitteemme perustuu
pitkälti siihen Suomen Yrittäjien tutkimukseen, jonka
he tekivät viime keväänä pienyrittäjien keskuudessa
ja joka aivan selkeästi kertoi sen, että valmiutta
kyllä yksinyrittäjillä olisi ottaa ensimmäinen
uusi ulkopuolinen työntekijä, mikäli vain
tämä rahoituskuvio saataisiin järjestettyä. Uskomme,
että tällä lakialoitteella 114 tulisi
suuri apu ja helpotus näille henkilöille.
Arvoisa puhemies! Todellakin tämä meidän vaihtoehtobudjettimme
pyrkii sosiaalisesti oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja haluamme turvata
tällä perheitten ja peruspalveluitten aseman ja
parantaa myöskin työllisyyskehitystä Suomessa.
Toivonkin vilkasta keskustelua, vaikka ilta onkin jo pitkällä.
Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nimissäni olevat lakialoitteet liittyvät
siis kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin ja tavalla tai
toisella myös hallituksen köyhyyspakettiin, niihin
teemoihin, joista hallituksen budjettiesityksen köyhyyspainotuksissa
puhutaan. Ihmettelen sitä, että hallitus sivuutti
omassa köyhyysohjelmassaan tyystin huolestuttavasti lisääntyneen
lapsiköyhyyden ja etenkin yksinhuoltajaperheiden ahdingon.
Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision mukaan lapsiperheiden
taloudellinen tilanne lähti heikkenemään
1990-luvun lopulla. Lapsiköyhyys rupesi kasvamaan paljon
nopeammin kuin köyhyys koko väestössä.
Pienten lasten köyhyys kolminkertaistui vuosikymmenessä.
90-luvulla tapahtui samanaikaisesti kaksi kielteistä asiaa:
työpaikat vähenivät nopeasti ja perheet
hajosivat lisääntyvien avio- ja avoerojen vuoksi.
Lisäksi lapsiperheitä köyhdyttivät
Lipposen hallitusten tekemät leikkaukset lapsiperheiden
tulonsiirtoihin ja palveluihin, joita tulonsiirtojen osalta on kyllä osittain
korjattu, mutta ei läheskään sille reaalitasolle,
jolla ne olivat ennen näiden leikkausten aloittamista.
Tässä haluan mainita, että edes äitiyspäivärahan
minimimäärää ei ole vieläkään
saatu nostettua häpeätasoltaan työttömän
peruspäivärahan tasolle.
Kiireellisintä tukea mielestäni tällä hetkellä tarvitsisivat
yksinhuoltajaperheet, joiden tulokehitys lapsiperheidenkin joukossa
on ollut heikointa. Kaikkein yskinkertaisinta olisi tukea heitä lapsilisien
yksinhuoltajakorotuksen kautta, ja sen vuoksi tämä esitys
sisältyy kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin.
Yksinhuoltajatalouksien saamien perhepoliittisten tukien reaalinen
arvo on laskenut vuodesta 90 noin 5 prosenttia. Osasyynä köyhien
perheiden määrän kasvuun onkin se, että lapsilisien
ostovoima ei ole noussut kuluttajahintojen mukana. Vuonna 90 Suomessa
oli noin 89 000 yksinhuoltajaperhettä. Nyt heitä on
jo yli 118 000, eli tämä kuvastaa myös
yksinhuoltajatalouksien kasvavaa määrää lisääntyneiden
avioerojen myötä. Tämä on toki hyvin
laaja ja vakava yhteiskunnallinen kysymys, ja sen vuoksi olisi pikaisesti
suunniteltava laajoja toimenpiteitä perheiden hyvinvoinnin
tukemiseen.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen ryhmä esittää myös,
että lääkkeiden reseptikohtainen omavastuu
poistettaisiin, eli nimissäni olevassa lakialoitteessa
ehdotetaan, että lisäkorvauksia saavan potilaan
omavastuuosuus lääkemenoista jätetään
toteuttamatta. Suomalaisen potilaan maksama osuus lääkemenoista
on yksi Euroopan korkeimmista. Suomessa sairauskulujen, etenkin
lääkkeiden, omavastuut ovat kansainvälisesti
vertailtuna korkeita, ja niitä on viime vuosina edelleen
korotettu.
Hallituksen esittämä lääkekorvausjärjestelmän
uudistus on hallituksen esityksen mukaan potilaiden kannalta keskimäärin
kustannusneutraali. Ehdotuksen mukaan vakuutettu maksaisi ylemmän
erityiskorvausluokan ja vuotuisen omavastuuosuuden ylittymisen jälkeen
lisäkorvattavien valmisteiden kustannuksista kolme euroa
jokaisesta yhdellä kertaa ostetusta valmisteesta. Lääkekohtaisen
omavastuun kohdistaminen vuotuisen maksukaton ylittäviin
lääkeostoihin kohdentaa tavoitellut säästöt
niiden potilaiden maksettaviksi, joiden lääkemenot
ovat suuria ja joiden elintasoon sairastaminen vaikuttaa merkittävästi.
Pitkäaikaissairaalla omavastuun vuotuinen maksukatto saattaa
täyttyä jo alkuvuodesta, ja jos käytettäviä lääkkeitä on
useita, lisälasku saattaa nousta yli 100 euroon. Hallituksen esityksessä on
käytetty perusteluna maksukaton täyttymisen
jälkeen lisääntyviä lääkeostoja
ja apteekkiin palautettujen reseptilääkkeiden
määrää. Maksukaton ylittymisen
jälkeen lisääntyvä lääkkeiden
osto ei välttämättä ole merkki
tarpeettomasta lääkkeiden hankinnasta, sillä potilaalla
on ehkä vasta siinä vaiheessa mahdollisuus hankkia hoidollisesti
vähemmän merkittäviä lääkevalmisteita.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä tässä todeta, että kaikkien
kyselyjen mukaan terveys on ihmisen elämän tärkeimpiä arvoja.
Terveyspalveluiden saaminen ei saa olla riippuvaista ihmisen varallisuudesta,
ja siksi mielestäni sairauden aiheuttamat kustannukset
tulisi jakaa mahdollisimman yhteisvastuullisesti koko väestön
kesken. Tämä ei toki koske pelkästään
lääkkeitä vaan myös muun muassa
sosiaali- ja terveyspalvelumaksuja. Kuten hallituksen esityksessä näistä lääkekorvauksista
todetaan, sairausvakuutuksen keskeinen tavoite on antaa potilaalle
taloudellista turvaa sairauden sattuessa.
Vuotuisen omavastuun täytyttyä kaikkien vakuutetun
hankkimien lääkärin määräämien korvattavien
valmisteiden tulee olla edelleen kokonaan maksuttomia. Maksukatto
ohjaa jo kyllin vakuutettuja tekemään vain tarpeellisia
lääkehankintoja. Mielestäni myös
ylempään erityiskorvausluokkaan kuuluviin lääkkeisiin
esitettyä lääkekohtaista omavastuuta
on syytä rajoittaa sellaisten henkilöiden kohdalla,
jotka joutuvat käyttämään useita
eri lääkevalmisteita.
Nimissäni on myös lakialoite, jossa ehdotetaan
alkoholiveron määräytymisperusteiden muuttamista
siten, että alkoholijuomien veroa nostettaisiin 15 prosenttia.
Tästä teemastahan tässä tänä iltana
on jo käyty runsaasti keskustelua, enkä käy
sitä keskustelua toistamaan. Haluan vaan muistuttaa, että Suomen
alkoholipoliittinen historia todistaa, että viinan hinnan
suhdanteet vaikuttavat suoraan sen kulutukseen ja samalla haittoihin.
Näin on käynyt myös sen jälkeen,
kun Vanhasen hallitus romahdutti alkoholiveron kertarysäyksellä.
Viime vuonna voimaan tullut kevennys on aiheuttanut kulutuksen kasvun
kaikkien aikojen ennätykseen, yli 10 litraan puhdasta alkoholia
henkilöä kohden vuodessa. Kulutuksen kasvunopeus
viisinkertaistui aiempaan kasvunopeuteen verrattuna, ja toki tämä tiedettiin
ennakolta, mutta silti haluttiin lähteä tähän
uhkarohkeaan seikkailuun, mutta tämän kehityksen
kristillisdemokraatit haluavat katkaista.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Keskityn käsittelemään pääasiallisesti
tulopuolta siltä osin kuin se sisältyy kristillisdemokraattien
vaihtoehtobudjettiin. Tässä aikaisemmin tänä iltana
on jonkin verran ollut keskustelua kyllä omaisuuden myynnistä. Henkilökohtaisesti
kritisoin aika voimakkaasti sitä, että valtio
myy omaisuutensa, ja katsoin tuosta budjettikirjasta, että esimerkiksi
vuonna 2004 myytiin valtion omaisuutta yli 2 miljardilla eurolla
eli 12 miljardilla markalla, valtava summa. Tämä on
myöskin johtanut siihen, että osinkotulot laskevat
koko ajan, vaikka sen osaketulo, joka on pitänyt osakkeensa,
joka on pitänyt varallisuutensa, ei ole sitä myynyt,
on huimasti kasvanut. Yhtiöt ovat maksaneet yhä parempia
osinkoja. Esimerkiksi 2006 arvioidaan, että osinkotulot
tulevat jäämään vain 650 miljoonaan,
vaikka vuonna 2004 ne olivat yli 800 miljoonaa. Eli ei ole viisasta
myydä omaisuutta.
Mutta sitten näihin lakialoitteisiin, jotka koskevat
tulopuolta.
Valtio saa pääasiallisesti tulonsa veroista. Aina
tehdään niitä vertailuja, mikä on
bruttoveroaste, kuinka monta prosenttia bruttokansantuotteesta kerätään
veroina. Suomi ei tällä hetkellä sijoitu
enää ollenkaan maailman kärkeen. Hyvä näin,
että meidän kokonaisveroasteemme on laskenut ja
tulee olemaan jotain 44,2. Verotuksessa pitäisi myöskin
noudattaa sitä periaatetta, että verotetaan ankarasti
sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta ei tarvitse,
ja lievästi sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta
tarvitsee. Sen johdosta kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa
on veron kiristystä alkoholiveron puolella, keinottelun puolella
ja sitten vielä tämä pörssivero
ja henkinen saastevero. Nämä ovat sellaisia veroja,
joita hyvin yksinkertaisella tavalla voidaan korottaa ja joista
ei ole oikeastaan kenellekään suurempaa haittaa.
Mutta näin kun saadaan lisää verotuloa,
me sitten vähennämme tiettyjä muita veroja.
Me alennamme ruuan arvonlisäveroa, joka on aika suuri ja
merkittävä asia monilapsisille perheille. Myöskin
on eräitä muita veroja, joita tulisi myöhemmin
alentaa, mutta joihin nyt ensi vuoden vaihtoehtobudjettiin ei sisälly
mitään esitystä.
Mutta nämä lakialoitteet koskevat juuri tämmöistä,
sanoisinko, keinotteluveroa eli tuloa, joka syntyy omaisuuden luovutuksesta
ja sellaisesta omaisuudesta, joka on lyhyen ajan ollut omistajan
omana. Jos kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden hankkimisesta lukien
myydään omaisuus, niin kyllä kai siinä on
enemmän tai vähemmän tällaista
keinottelun makua: Miksi minä tänään
ostaisin jotakin ja möisin sen, ennen kuin kuusi kuukautta
on kulunut? Kyllä minä siinä oston yhteydessä olin
jo ajatellut, että kun saan riittävän
voiton, myyn, ja tämä on yhtä kuin keinottelua.
Mutta kun haluamme kiristää lyhyen omistusajan
luovutuksen myyntivoittoveroa, niin vastaavasti haluamme edistää pitkäaikaista
säästämistä eli puhtaasti pääoman
muodostamista niin, että 20 omistusvuoden jälkeen
vero olisi selvästi alhaisempi kuin tänä päivänä.
Siihen tuloverolakiesitykseen sisältyy lyhyen omistusajan
omaisuuden kireämpi luovutusvoittovero mutta myöskin
pitkän omistusajan omaisuuden kevyempi luovutusvoittovero.
Niin kuin totesin, näillä rahoilla alennetaan sitten
ruuan arvonlisäveroa, josta muun muassa ed. Ahonen vaalikampanjan
aikana hyvin voimakkaasti puhui. Hänellä on mahdollisuus myöskin
osoittaa äänestyskäyttäytymisellään olevansa
edelleen sitä mieltä, mitä oli kolme vuotta
sitten. Tämä ruuan arvonlisävero merkitsisi
kyllä, niin kuin jo aikaisemmin totesin, huomattavaa helpotusta
lapsiperheille.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Vierailimme tänään
Kuopiossa ja siellä kuulimme suoraa kansan palautetta siitä,
millä tavalla he toivoisivat ja näkisivät,
että ihmisten asioita olisi perusteltua hoitaa. Tarjosimme
heille kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia, johonka liittyen
lakialoitteita tänä iltana käsittelimme.
Kyllä oli helppo todeta se, että hyvin monet näistä henkilöistä,
jotka tuon saivat, totesivat, että he ovat täysin
samalla linjalla, mitä kristillidemokraatit tässä ajavat.
Kolme asiaa tänään nousi hyvin voimakkaasti esille.
Ensimmäisenä oli tietysti Fortumin optiot, toisena
oli eläkeläisten asiat ja kolmantena oli tuo asia,
joka hyvin painotetusti myös kristillisdemokraattien vaihtoehdossa
ja lakialoitteessa tänä iltana käsitellään
eli elintarvikkeiden arvonlisävero. Sitä tulisi
alentaa meidän esityksemme mukaan 5 prosenttiyksikköä eli
12 prosenttiin. Arvonlisäveron alennuksesta hyötyisivät
erityisesti nimenomaan lapsiperheet, opiskelijat, eläkeläiset
ja muut pienituloiset, joiden kulutusmenoista suurin osa koostuu
nimenomaan ruuasta. Samalla täytyy muistaa, että näin
kohdennettuna veronkevennys olisi myös tietynlainen piristysruiske
kotimaiselle elintarviketuotantoketjulle, joka yhä enemmän
kilpailee Baltiasta tuotavien elintarvikkeiden kanssa.
Kiinnitän omassa osuudessani kolmeen lakialoitteeseen
huomiota. Ed. Rauhalan aloite 111 tarkoittaa, että opintotuki
on välttämätön edellytys sille,
että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta
mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti.
Tuossa aloitteessa kiinnitetään huomiota siihen,
että yli kymmeneen vuoteen opiskelijoiden opintososiaalista asemaa
ei ole kohennettu, vaikka asumisen kustannukset ovat nousseet opiskelijajärjestöjen
mukaan samaan aikaan 75 prosenttia. Tämä aloite kuuluu
kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin.
Toinen aloite on 110. Tässä aloitteessa halutaan
kiinnittää siihen asiaan huomiota, mistä jo ennen
vaaleja tulikirjaimin monet halusivat kirjoittaa ja lupasivat, että tuo
asia nousee seuraavassa hallitusohjelmassa esille. Niin se oli meidänkin
ohjelmassamme, ja tästä haluamme pitää kiinni,
että nykyisellään vanhempainpäivärahan tulisi
olla minimissään se sama kuin työttömyysturvan
peruspäiväraha. Sitä nyt maksetaan tosin kuudelta
päivältä tällä hetkellä,
kun työttömyysturvan peruspäivärahaa
saa viideltä päivältä viikossa,
joten minimissään tuon äitiyspäivärahan, jotta
se olisi kuukausitasolla vastaava kuin työttömyysturvan
peruspäiväraha, tulisi olla 19 euroa 37 senttiä.
Tästä haluamme pitää ryhmänä kiinni,
ja siksi lakialoite 110 on laitettu liikkeelle.
Kolmas aloite, 112: Pitkäaikaistyöttömien
eläketuen lisäämisen avulla noin tuhat
henkilöä enemmän yli kymmenen vuotta
työttömänä olleista yli 58-vuotiaista
voitaisiin siirtää odottamaan varsinaista eläkettä eläketuen
turvin. Tämä olisi inhimillistä kohtelua
henkilöille, joilla ei ole tosiasiallista työllistymismahdollisuutta.
Arvoisa puhemies! Omalta osaltani päätän
tähän.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kristillisen eduskuntaryhmän
aloite arvonlisäveron alentamisesta on hyvin perusteltu,
mutta ei ota huomioon elintarvikealaan liittyviä kaikkia tekijöitä,
sillä yhdenvertaisen kohtelun ja neutraliteetin kannalta
on tärkeää, että kaiken ruokamyynnin
arvonlisäverokanta siirretään 17 prosenttiin.
Nyt yhdenvertaisuutta ei ole, kun ruokatarjoilun verokanta on
22 prosenttia ja ruuan vähittäismyynnin verokanta
17 prosenttia. Tarjoiluksi katsotaan ruuan tarjoilu asiakkaalle
ravitsemusliikkeessä tai sen esillepanoon liittyvä työpanos. Jos
ruoka myydään asiakkaalle ulos vietäväksi, se
on vähittäismyyntiä siitä riippumatta,
kuinka suuri työpanos ruuan valmistukseen liittyy. Hyvä esimerkki
on kahvila. Asiakas ostaa pullan, istuu pöytään
syömään ja käyttää sen
jälkeen wc-tiloja esimerkiksi. Kahvilalle tulee kustannuksia
palvelutapahtumasta ja viihtyisän ympäristön
tarjoamisesta, ja verokanta on 22 prosenttia. Jos asiakas
pyytää pullan pussiin kotiin tai ulos kuljetettavaksi,
on verokanta 17. Verotuksessa suositaan siis vähemmän
työllistävää toimintatapaa. Käytännössä harva
kahvila soveltaa kahta verokantaa.
Arvoisa herra puhemies! Ravitsemuspalveluiden kilpailussa on
vääristäviä tekijöitä.
Esimerkiksi suuren marketin kahvila voi noudattaa 17 prosentin verokantaa.
Asiakas ostaa tiskiltä valmiin tuotteen, jonka hän
voi viedä kotiin tai nauttia lähellä olevassa
pöydässä. Tilaa ei ole luokiteltu ravitsemusliikkeeksi,
vaan pöydät ovat ikään kuin
kauppaliikkeen sisällä. Verokantana käytetään
17:ää prosenttia. Ero kahvilaan tai ravintolaan
on täysin keinotekoinen.
Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan hallitus toimii EU:n säännösten
muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokailun
ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden
arvonlisäveron tasolle. Toistaiseksi hallitus on epäonnistunut
pyrkimyksissään toteuttaa omaa hallitusohjelmaansa,
ja siksi käsiteltävänä oleva
aloitekin on toteutumiskelvoton, koska Suomen hallitus ei uskalla
poiketa EU:n kuudennesta arvonlisäverodirektiivistä.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Laxell viittasi ravintoloiden
arvonlisäveroon ja hallitusohjelmaan, niin todettakoon
nyt, että tämä onnistuu ainoastaan, mikäli
Euroopan unionissa ollaan yksimielisiä, ja toistaiseksi
ainakin Tanska ja Saksa vastustavat sitä, että sovellettaisiin
alhaisempaa arvonlisäveroa juuri sillä alalla,
eli se ei ole hallituksesta kiinni vaan se on Euroopan unionista kiinni.
Mikä merkitys sillä olisi sitten työllisyyden
kannalta, siitäkin on erilaisia tutkimuksia, ja ne eivät
kaikki kovin hyvää tulosta lupaa.
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tosiaankin ed. Laxell ihan oikein kiinnitti
huomiota siihen, että meillä on tämä joissakin
tapauksissa aika keinotekoiseltakin tuntuva ero siinä,
myydäänkö sama elintarvike tämmöisen
ruokapalvelun nimikkeellä vai myydäänkö se
sitten elintarvikkeena sieltä tiskistä. Tänä päivänä monissa
kauppaliikkeissä on mahdollisuus ostaa ruoka-annos 17 prosentilla, lämmittää se
siinä uunissa tahi mikrossa ja ottaa siitä syötäväkseen
todellakin vaikka aivan siinä ruokapöydän ääressä,
joka on saatettu laittaa sinne liikkeen sisälle, joten
kyllä on hyvin keinotekoista tehdä eroa, onko
kysymyksessä ravintolapalvelu vai selkeä ruuan
ostaminen elintarvikkeena.
Mutta tässä meidän lakialoitteessamme
on kuitenkin kysymys ennen kaikkea siitä, että ruuan,
mitä myydään elintarvikkeena, arvonlisäveroa
lähdettäisiin alentamaan tästä nykyisestä 17 prosentista
5 prosenttiyksiköllä 12 prosenttiin. Elikkä ravintolapalveluna
myytävän elintarvikkeen ja muutoin myytävän
elintarvikkeen verotuksen eroon emme tässä lakialoitteessa
ota sillä tavoin selkeästi kantaa.
Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En tarkkaan tiedä mutta myöskin
epäilen, miten paljon yritykset näitä kahta
verokantaa sitten käyttävät, mitä kysyinkin äsken.
Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti,
joka on siis sekä tulot että menot sisältävä,
niin kuin budjetin pitää olla, sisältää nipun
lakialoitteita esitettyjen määrärahojen
pohjaksi. Yksi näistä lakialoitteista käsiteltiin
jo tiistaina. Se oli kansaneläkkeen 20 euron tasokorotus
ja sen myötä muun muassa maatalousyrittäjien
aseman parantaminen jne. Siinä oli liitteenä muita
lakeja, jotka ovat sidottuja kansaneläkkeeseen.
Tänään käsittelyssä on
muu osa eduskuntaryhmämme vaihtoehtobudjetista. Omissa
nimissäni on opintotukilain 11 ja 19 §:n muuttaminen.
Ed. Rauhalalla on lakialoitteet, jotka koskevat opintotukilakia
eräiltä muilta osin. Tämä allekirjoittaneen
ensimmäisenä allekirjoittama lakialoite tarkoittaa
sitä, että toisen asteen opiskelijoiden opintotukietuuksiin
vaikuttavia vanhempien tulorajoja nostettaisiin rahanarvon muutokset
ja ansiokehitys huomioon ottaen 25 prosentilla.
Meillä on tämmöinen erikoinen järjestelmä, että toisen
asteen opiskelijat, lukion ja ammattioppilaitosten opiskelijat,
ovat siinä asemassa, että heidän opintotukiinsa
vaikuttavat vanhempien tulot silloin, kun he ovat alle 20-vuotiaita. Kuitenkin
oppilaitokset sijaitsevat usein kaukana tai ainakin niin kaukana
kotoa, että nämä nuoret eivät
voi kotoa opiskella, ja jos voivatkin, niin sitten matkakustannukset
heitä kuitenkin helposti rasittavat. Näin ollen
he ovat huonommassa asemassa kuin muut opiskelijat. Tälle
on tietyt perusteet, ja siitä on tuon 19 §:n osalta äänestelty monta
kertaa. Se pitäisi tietysti korjata niin, että opiskelijat
olisivat tasavertaisia opiskeluaikana, kun heidän pitää työelämässäkin
olla tasavertaisia, mutta tämä epäkohta
on edelleen korjaamatta.
Toinen epäkohta, joka tässä lakialoitteessa
on nostettu esille, on se, että viimeksi vanhempien tulorajoja,
jotka vaikuttavat opintoetuuksiin näillä toisen
asteen opiskelijoilla, on korotettu vuonna 1993, siis 12 vuotta
sitten Ahon hallituksen erinomaisen opintotukiuudistuksen yhteydessä. Koko
90-luvun loppu ja aina tänne 2000-luvun ensimmäisen
vuosikymmenen puoliväliin asti on eletty, ilman että on
tehty minkäänlaista tarkistusta noihin tulorajoihin.
Aivan käsittämätöntä! Oikeastaan
ihmettelen: Kun koko vasemmisto oli hallituksessa, niin olisi luullut,
että näitä ammattiopiskelijoita olisi
kohdeltu hieman oikeudenmukaisemmin, mutta näin asia on,
ja tähän on nyt syytä tehdä korjaus.
Vuokrat ovat nousseet vuodesta 93 lähtien keskimäärin
46 prosenttia koko maassa ja Pääkaupunkiseudulla
yli 56 prosenttia. Elinkustannukset ovat nousseet noin 18 prosenttia
ja palkansaajien ansiotasoindeksi 46 prosenttia, eli todella jälkeenjääneisyys
on vakava, keskimäärin noin 25 prosenttia. Eli
esitämme tässä lakialoitteessa, että tehtäisiin
nyt sen suuruinen korjaus. Jos ja kun toivon mukaan tällainen
korjaus nyt tehdään, niin sitten täytyy
huolehtia siitä, että uutta jälkeenjääneisyyttä ei
pääse tapahtumaan, kun näitä ei
indeksiin ole sidottu.
Tämä on asia, joka on opiskelijajärjestöjen myös
vahvasti ajama asia. Toisen asteen opiskelijat ovat julkilausumansa
perusteella erittäin pettyneitä hallituksen budjettiesitykseen
nimenomaan tämän asian osalta. Opiskelijajärjestöt ovat
vaatineet tähän pikaista parannusta yksin asuvien
toisen asteen opiskelijoiden osalta erityisesti. 16. kesäkuuta
yli puolta miljoonaa opiskelijaa edustava järjestöjoukko
vaati pikaista parannusta toisen asteen opintotukeen.
Keski-Suomessa ilmestyy sellainen sanomalehti kuin Keskisuomalainen,
ja tässä pari kolme viikkoa sitten silloinen kansanedustaja,
nykyinen ministeri Susanna Huovinen, sosialidemokraatti, ja kansanedustaja
Aila Paloniemi keskustasta kävivät kipakkaa väittelyä siitä,
kumpi kaatoi tämän asian hallituksen budjettiriihessä.
En pysty ratkaisemaan tietysti, kun en ollut budjettiriihessä mukana,
kumpi oli oikeassa, mutta raju oli naisilla yhteenotto asiasta.
Tosiasia on kuitenkin se, kaatoivat sitten sosialidemokraatit tai
ministeri Karpela tämän, että asia jäi
hoitamatta. (Ed. Vielma: Tämä hallitus kaatoi!) — Se
on hallituksen syytä aivan täydellisesti. — Ministeri Karpela
sai siellä budjettiriihessä muutaman miljoonan
lisärahaa. En ihan tarkkaan muista, mihin hän
sen ohjasi, mutta ei ainakaan näiden opiskelijoiden opintoetuuksien
parantamiseen näitä vanhempien tulorajoja tarkistamalla,
mikä olisi opiskelijajärjestöjen yksimielinen
vaatimus ollut tässä asiassa.
Ed. Paloniemi onkin jättänyt lakialoitteen, joka
oli taannoin lähetekeskustelussa, aloite numero 84/2005
vp. Saman sisältöinen näyttää olevan
kuin tämä minun nimelläni oleva lakialoite. Toivon,
että tämä tulee käsittelyyn
ja keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Paloniemi nyt
hoitaa tätä asiaa, niin että pääsemme
tästä äänestämään
ja hänkin pääsee äänestämään
tämän uudistuksen puolesta. Nähdään,
kaatavatko sen sitten sosialidemokraatit vai mahdollisesti pääministeri
Vanhanen ed. Kallin johdolla, keskustan ryhmä.
Herra puhemies! Asia on kuitenkin todella vakava, vaikka siihen
liittyy tällaista arvotonta poliittista peliä,
jota Keskisuomalaisen sivuilla käytiin, ja tämä on
meidän vaihtoehtobudjettimme yksi keskeinen asia näiden
monien muiden esillä olevien aloitteiden joukossa.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vielä yksi yrittäjyysajatus.
Vanhan yrittäjän sydäntä lämmittää erityisesti
ed. Essayahin ja muiden tekemä aloite, joka tähtää niin
sanotun ensimmäisen työntekijän palkkaamisen
helpottamiseen. Suomessa valtaosa yrityksistä perustuu yksin
yrittämiseen. Työllisyyden kannalta olisi tärkeätä,
että yksinyrittäjille luotaisiin edellytykset
kasvuun, ja juuri tähän aloite tähtää.
Tuen tätä aloitetta. Näin luodaan edellytyksiä mikroyritysten
kasvulle pk-yrityksiksi.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Täällä ed. Räsäsen
nimellä jätetty lakialoite 100/2005 vp
koskee yksinhuoltajien lapsilisän määrää,
ja aloite on tietenkin aivan oikean suuntainen, koskee pienituloisia
lapsiperheitä ja toteutuessaan auttaisi heidän
toimeentuloaan.
On vaan syytä todeta, että kaikista pienituloisimmat
lapsiperheet jäävät vielä tämänkin
lakialoitteen ulkopuolelle. Tarkoitan tässä toimeentulotuen
varassa eläviä lapsiperheitä, sillä heillehän
käy niin, että jos lapsilisä nousee,
niin vastaavasti toimeentulotuki pienenee ja heidän toimeentulonsa
ei parane yhtään, elikkä se edellyttäisi
myöskin toimeentulotukilain muutosta, niin että lapsilisät
olisivat etuoikeutettua tuloa, jolloin myöskin näitten
kaikista köyhimpien lapsiperheitten asema parantuisi.
Täällä ed. Kankaanniemi kantoi huolta
ammattikoululaisten asiasta, ja olen siinä suhteessa samaa
mieltä, että ammattikoululaisten tilanne ei ole
kovin hyvä. Kun täällä puhutaan
jatkuvasti, että korostetaan ammattikoulutuksen merkitystä ja
ammattiosaajien tarvetta, mutta kumminkaan ei olla valmiita sitten
panostamaan tähän ammattikoululaisten aseman parantamiseen,
minulla on täällä lakialoite, joka tänä iltana
tulee käsittelyyn ja joka koskee nimenomaan ammattikoululaisten
asiaa, elikkä sitä, että ammattikoululaisten kirjat,
jotka he tänä päivänä joutuvat
itse kustantamaan, olisivat yhteiskunnan kustannettavissa ja sitä kautta
helpotettaisiin ammattikoululaisten toimeentuloa. Tietenkin nämä opintososiaaliset
edut
ovat tärkeitä, ja olemme niistä myöskin
joskus tehneet esityksiä, ja olen sitä mieltä,
että niitä pitäisi ehdottomasti parantaa.
Keskustelu päättyy.