Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on siis tällä hetkellä 123 turvakotipaikkaa. Euroopan neuvoston suositus on yksi perhepaikka 10 000:ta asukasta kohden. Suomessa tämä tarkoittaisi noin 530:tä turvakotipaikkaa. Jotta määrä saataisiin edes puoleen suosituksesta, vaatisi toiminta 20 miljoonan euron vuosittaisen rahoituksen. Arvoisa ministeri totesi määrärahatarpeeksi jopa 32 miljoonaa euroa. Valitettavasti turvakotipaikkojen lisääminen lähitulevaisuudessa ei siis näytä kovin valoisalta tämän 8 miljoonan euron rahoitusosuuden kanssa.

Tämän lakiesityksen mukaan valtion varoista korvattaisiin turvakodeissa annettu akuutti, välitön kriisiapu ja kuntien vastuulla olisi edelleen huolehtia normaalista sosiaalipalveluna, avohuoltona annettavasta avusta ja tuesta. Vastuuta jää siis edelleen hurja määrä myös kunnille.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa säädetään myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n koordinoivasta roolista. THL tekee viisivuotisen sopimuksen rahoituksesta turvakotipalvelujen tuottajan kanssa. Sopimus on ehdollinen, niin että valtion varoista maksettavan kor-vauksen määrä vahvistettaisiin vuosittain, kun se on valtion talousarviossa päätetty. Jotta turvakotipalvelujen tuottajat voivat kehittää toimintaansa ja turvata myös työntekijöilleen vakaan toimintaympäristön, olisi ensiarvoisen tärkeää, että toimijat voisivat luottaa valtiolta saatavaan rahoitukseen vuosi toisensa jälkeen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jakaisi sovitun korvauksen ennakkona turvakotipalvelusopimuksen tehneille muun muassa tuottajan toimialueen asukasluvun, pinta-alan, toimialueen poliisille tulleiden rikostietojärjestelmään kirjattujen perheväkivaltajuttujen määrän ja turvakotipalveluiden käytön perusteella varainhoitovuotta edeltäneen vuoden lopussa. Käytännössä siis ensi vuoden korvaus perustuisi vuoden 2013 lukuihin.

Ensi- ja turvakotien liiton kokemus 35 vuodelta turvakotityöstä osoittaa kuitenkin, että käyttöasteet vaihtelevat vuosittain, ja oikeudenmukaista olisikin ottaa pidempi tarkastelujakso korvauksen perusteeksi, sillä miten palveluntuottajat voisivat suunnitella ja kehittää toimintaansa, jos sopimukset tehdään viideksi vuodeksi mutta rahoitus tulisi vain vuodeksi kerrallaan? Toivottavaa olisikin, että esimerkiksi lisäbudjettien yhteydessä tarkasteltaisiin rahoitusta, jotta olemassa olevat turvakodit pystyvät ylläpitämään suunniteltua toimintaa ympäri vuoden. Myös Ensi- ja turvakotien liitto pitää tätä yhtenä merkittävänä epäselvyytenä tässä lakiesityksessä, sillä on selvää, että varatut määrärahat eivät tule riittämään sekä nykytoiminnan ylläpitoon että alueelliseen laajentamiseen.

THL vetää siis turvakotipalvelun valtakunnallistamishanketta, jossa selvitetään muun muassa turvakotien palvelutarjonta ja kysyntään liittyvät tarpeet eri puolilla Suomea. Hanke jatkuu lainsäädännön toimeenpanohankkeena vuoden 2015 loppuun saakka. Mutta mikä on THL:n rooli tässä lain toimeenpanossa, ja riittävätkö THL:ssä resurssit koordinoinnin toteuttamiseen, vai tullaanko niihin tarvittavat varat myös ottamaan tuosta turvakodeille tarkoitetusta 8 miljoonasta eurosta? THL on nimittäin ilmoittanut, että se tarvitsee 3,5 henkilötyövuotta selviytyäkseen näistä uusista tehtävistä. Onko tähän ministeriössä varauduttu?

Arvoisa puhemies! Lakiesitykseen liittyy vielä joukko käytännön kysymyksiä, joihin toimijat toivovat nopeita ratkaisuja, ja toivottavasti niitä välittömästi valiokunnan mietinnön myötä saadaan: Milloin turvakoti voi hakea rahoitusta, ja milloin tietää tulleensa valituksi sopimusturvakodiksi? Entä mitkä ovat valtion korvauksen kriteerit ensi vuoden alussa? Toivonkin, että tämä asia saa kattavan käsittelyn valiokunnassa ja että asiantuntijakuulemisten myötä myös näihin käytännön kysymyksiin saataisiin vastauksia ja toimijat pääsisivät suunnittelemaan toimintaansa ensi vuodelle. — Kiitos.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on laki, joka siirtää turvakotipalvelut kunnilta valtiolle. On toki tärkeää vähentää kuntien tehtäviä, mutta toisaalta kunnilla säilyy myös ennalta ehkäisevä työ ja avopalvelut.

Turvakotiverkostomme on jo nyt puutteellinen, paikkoja väkivallan urheille ja uhanalaisille ei ole riittävästi. YK on useaan otteeseen huo-mauttanut meille, että emme ole toteuttaneet Istanbulin sopimuksen velvoitteita, sillä turvakotipaikkoja ei ole riittävästi. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa paljon yleisempää, kun verrataan kansainvälisesti.

Täällä on aikaisemmin käyty keskustelua turvakotipaikkojen rahoituksen riittävyydestä. Haluan myös tuoda huoleni esille, sillä laissa on kuitenkin määritelty kustannuksille katto — kustannukset eivät saa ylittää valtion talousarviossa vuosittain toimintaan varaamaa määrärahaa — vaikkakin on niin, että THL:lle on siirretty vastuu turvakotiverkoston luomisesta. Tämä nykyinen rahoitus, 8 miljoonaa euroa vuodessa, riittää ylläpitämään vain nykyistä verkostoa, josta, kuten jo aikaisemmin on todettu, olemme saaneet YK:lta noottia, että se on riittämätön.

Arvoisa puhemies! Olen myös huolissani Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -hoitojärjestelmän päihdeäitien vapaaehtoisesta hoidosta. On todella tärkeätä suojella syntymättömiä lapsia alkoholin haitoilta, ja eduskunta on vuodesta toiseen turvannut päihdeäitien Pidä kiinni -hoitojärjestelmän rahoituksen. Toivon, että kun valiokunta käsittelee turvakotien rahoituskysymystä ja tätä lakia, otettaisiin käsittelyyn myös se, miten voitaisiin jatkossa turvata päihdeäitien Pidä kiinni -hoito.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa turvakotien rahoituksesta on tuotu esille niitä samoja huolia, jotka itsekin jaan. Jos me luemme lakiesityksestä lain perusteluteksteistä Lain tarkoitus -kohtaa, siinä todetaan, että tarkoitus on turvata turvakotipalvelut jokaiselle: naisille, miehille ja heidän kanssaan mahdollisesti saapuville alaikäisille lapsille, joihin kohdistuu väkivaltaa tai sen uhkaa.

Aiemmissa puheenvuoroissa on tuotu esille se, että Suomessa on tällä hetkellä noin 120 turvakotipaikkaa. Istanbulin sopimuksen mukaan 530 olisi tavoitetila. Me olemme todella kaukana siitä.

Tässä keskustelussa on tuotu esille myös huoli siitä, että tämä 8 miljoonan euron raha, joka ei pelkästään nyt tulevana vaan myös sitä seuraavina vuosina ollaan osoittamassa tämän tehtävän rahoitukseen, ei tule riittämään. 32 miljoonaa on laskennallisesti se summa, jolla pystyttäisiin turvaamaan ne velvoitteet, jotka kansainvälisten sopimusten mukaan Suomen pitäisi täyttää.

Tässä on suurena huolena myös se, että tälläkään hetkellä monella suomalaisella naisella, miehellä, sukupuolesta riippumatta väkivallan uhan alla olevalla, ei ole lähellä turvakotia, josta saisi akuuttitilanteessa palvelua. Jos luemme lakiehdotustekstiä tarkkaan, huolena voi olla, että turvakotipaikat ovat jatkossa kauempana kuin tällä hetkellä. Tällä hetkellä nimittäin osa turvakodeista on pienempiä kuin lain tekstissä suositellaan ja pidetään tavoitetasona, ja jos mennään siihen, että jatkossa seitsemän paikkaa on minimi, etäisyys turvakotiin tulee kasvamaan — ja akuuttitilanteessa avohoito ei ole yleensäkään todellakaan riittävä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sanoisin: vihdoinkin, vihdoinkin meillä on Istanbulin sopimuksen ratifiointi meneillään. Lähisuhdeväkivalta on erittäin vakava ja vaikea ongelma, ja se on sitä myös meillä Suomessa, nimittäin uhrina on joka viides suomalainen nainen ja uhrina on myös suomalaisia miehiä. Edustaja Modig aiemmassa puheenvuorossaan sanoikin, että hän uskoo, että tämä lakiesitys tulee parantamaan erityisesti miesten asemaa.

Tässä hallituksen esityksessä on myös hyvä tavoite siitä, että ihmiset eri puolilla Suomea olisivat yhä enemmän yhdenvertaisessa asemassa eikä heidän kotikuntansa vaikuttaisi siihen, millaisia palveluita he saisivat. Täällä on useassa puheenvuorossa esitetty huoli määrärahojen riittävyydestä. Varsin usein me keskitymme keskustelemaan seinistä ja niistä paikoista ja unohdamme sen, mitä tämä koko palvelujärjestelmän kehittäminen vaatii, eli kysymys ei ole pelkästään niistä seinistä.

Niin kuin ministeri Huovinen omassa puheenvuorossaan sanoi, tämä lakiesitys antaa akuuttia kriisiapua valtion varoin ja sitten avohuolto jää edelleen kuntien järjestettäväksi. Haluaisinkin kiinnittää huomiota siihen, että meillä on monissa eri toiminnoissa käytössä verkostomainen toimintatapa, ja tässäkin varmasti pitää erityisesti pistää paukkuja kunnissa siihen, että eri alojen asiantuntijat pystyisivät tarjoamaan omaa osaamistaan, jotta ne palveluketjut eivät katkeaisi.

Haluaisin myös ottaa esiin sovittelun. Meillä on hyviä näyttöjä siitä, että Follo-malli on toiminut perheiden erotilanteissa ja lapsen etu on ollut ensisijainen. Varmasti sitä sovittelumallia voitaisiin myös viedä sinne perhekotienkin toimintaan.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän lain tarkoituksena on varmistaa turvakotipaikkojen tuottamisen rahoitus niin, että jokaisella tarvitsevalla olisi mahdollisuudet saada turvakotipalvelua asuinpaikasta riippumatta.

Tähän asti palvelut ovat olleet kunnan järjestämää palvelua ilman selvää lakisääteistä velvoitetta, ja tämä on tehnyt siitä epävarmaa palvelun tuottajalle ja asiakkaalle. Meillä Suomessa on noin 20 turvakotia, kun Euroopan neuvoston suosituksen taso olisi 530 turvakotipaikkaa. Suomessa olevia turvakotipaikkoja on vain noin yksi neljäsosa suositusten edellyttämästä määrästä. Valtion tulo- ja menoarvioesityskehykseen vuosille 2015—2018 on varattu 8 miljoonaa euroa per vuosi. Tällä määrärahalla katettaisiin vain olemassa olevien 123 perhepaikan säilyminen.

Viimeisin tutkimus on vuodelta 2011. Tuon tutkimuksen mukaan perheväkivallan aiheuttamat kustannukset ovat vuosittain noin 90 miljoonaa euroa. Suurimmat kustannukset muodostuvat uhrien joutuessa osittain tai kokonaan työelämän ulkopuolelle. Turvakotipalveluissa on asiakkaana kaikenikäisiä ja eri etnisistä ryhmistä, myös eritarpeisia ihmisiä. Myös ikäihmiset ovat enenevässä määrin turvakotipaikkaa tarvitsevien joukossa perheväkivallasta johtuen.

Tämä esitettävä määräraha on täysin riittämätön takaamaan riittävät ja kattavat turvakotipalvelut maassamme.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelussa oleva laki todellakin siirtää turvakotipalvelut valtion vastuulle.

Tällä hetkellä avuntarvitsijat ovat hyvin erilaisessa asemassa liittyen siihen, missä he asuvat ja mistä he tulevat. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tehtäväksi laatia turvakotipalveluiden tarvekartoituksen ja siihen pohjautuvan koko maan sijoitussuunnitelman sekä laatia arvion turvakotipalveluiden kustannuksista. Luin tuota selvitystä tänään ja mietin, mihin tuo kaavailtu 8 miljoonan euron summa loppujen lopuksi riittää. Se mahdollistaa kenties jo olemassa olevien toimipaikkojen jatkamisen mutta ei kyllä tule lisäämään itse toimipaikkoja. Selvityksestä kävi varsin hyvin ilmi lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille tarjottavien turvakotipalveluiden hajanaisuus ja vaikea tavoitettavuus. Mietityttää, miten muun muassa mainitsemani hajanaisuus ja vaikea tavoitettavuus hoidetaan suunnitelluilla määrärahoilla.

Toinen iso murhe on kuntien järjestämisvastuulle kuuluvat avohuollon palvelut. Miten kunnat kiristyvässä taloustilanteessa hoitavat kyseiset palvelut, vai hoitavatko? THL:n selvityksessä oli myös surullinen kartta siitä, että turvakotiasiakkaita on eniten siellä, missä on turvakotipalveluita. Voisi sanoa, että itsestään selvä asia, mutta mietityttää siitä syystä, että parisuhdeväkivaltaa on varmasti yhtä lailla muuallakin.

Turvakoteja on Suomessa auttamattoman vähän. Suositushan on yli 500, kun nykyinen määrä on 123. THL:n selvitys on kattava, ja siinä todetaan myös se, että turvakotipalveluiden määrä ei vastaa kansainvälisiä suosituksia ja paikkamäärä on vähäinen muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vaatii tekoja ja oikeita valintoja, jotta paikkamäärää kurotaan tulevaisuudessa umpeen palveluiden laatua unohtamatta.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Modigia siitä, että hän tuli kertomaan, että aiemmassa puheenvuorossani oli vahingossa tullut virhe. Olin sanonut nimittäin, että meillä olisi turvakotipaikkoja 223, vaikka niitähän on todella vain 123.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erinomaista keskustelua tästä tärkeästä asiasta, mutta haluan tuoda esille vielä yhden huolen, mistä ei kenties ole vielä täällä puhuttu. Tässä lakiesityksessä on nimittäin ristiriita kahden keskeisen tavoitteen välillä: Jos palveluita halutaan tasaisesti koko maahan, niin silloin meidän pitäisi perustaa uusia turvakoteja sinne, missä niitä ei vielä ole. Mutta jos taas halutaan turvata nykyisten turvakotien toiminta, niin kattavuuteen jää aukkoja. Molemmat tavoitteet eivät vain kerta kaikkiaan voi toteutua tällä 8 miljoonalla eurolla.

Ymmärrän hyvin, että meidän on edettävä nyt asteittain ja portaittain, mutta tärkeää olisi laatia suunnitelma siitä, miten aiomme tietyllä aikavälillä saada tämän tärkeän asian kuntoon maassamme.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Turvakotien rahoituksen huoli on ihan aiheellinen, niin kuin täällä on puheenvuoroissa todettu. Itse tein asiasta ministerille viime kuussa kirjallisen kysymyksen, johon sain vastauksen, ja luenkin pienen pätkän nyt tästä vastauksesta: "Kysyjän huoli rahoituksen riittävyydestä on aiheellinen. Toimintaan osoitettu 8 miljoonan euron määräraha riittää kattamaan nykyisellä turvakotipaikkamäärällä tarjotun akuutin kriisiavun, mutta avohuollon toimenpiteet ja tuki jäävät rahoituksen ulkopuolelle. Jos turvakotipalvelujen tarve lisääntyy, tarvitaan määrärahaa lisää. Nyt saaduilla varoilla päästään alkuun." Tämä on minusta erittäin huolestuttava signaali, ottaen huomioon, että tällä määrärahalla pystytään turvaamaan nämä 120 nykyistä paikkaa, olemassa olevaa paikkaa, ja kuitenkin olemme aika kaukana Euroopan neuvoston suosituksesta, 530:stä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensi- ja turvakotien liitolla on pitkä kokemus omien jäsenyhdistysten turvakotityön ja siihen kiinteästi liittyvän avotyön koordinoinnista, kouluttamisesta ja laadun valvonnasta. Toivottavasti koordinaatiotehtävän järjestelyissä otetaan huomioon tämä osaaminen ja kokemus, nimittäin lakiesityksestä ei täysin selviä tehtävien jako jatkossa muun muassa Valviran, avien ja THL:n välillä. Päällekkäistä toimintaa ei tarvita, mutta jotain on tehtävä, jotta nykytilassa eri viranomaisten toisistaan poikkeavista tulkinnoista päästäisiin eroon.

Kuten täällä on todettu, on hienoa, että valtio ottaa vastuun perheväkivallan hoidosta ja ehkäisystä. On hyvä myös, että kunnalliset ja yksityiset palveluntuottajat asetetaan tulevaisuudessa samalle viivalle. Samat lupakäytännöt ja valvontaperiaatteet tulevat koskemaan jatkossa kaikkia.

Mutta, arvoisa puhemies, on erittäin tärkeätä huomata se, että vielä on määrittelemättä, mihin valtion maksama apu päättyy ja mistä kunnan maksama apu alkaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös jälleen kerran kiittää, täällä on ollut erittäin hyviä puheenvuoroja turvakotiasian tiimoilta. Haluaisin kuitenkin oikeastaan kahta asiaa vielä pohtia. On vahinko, että ministeri ei ole enää paikalla vaan on sote-uudistusta pohtimassa.

Ensinnäkin on aivan totta, että yksityiset ja julkiset palveluntuottajat tulevat samalle viivalle turvakotipalveluiden tuottamisen osalta. Mutta nyt tämä tuo yhden ison ongelman: mikä on ensi- ja turvakotien tilanne jatkossa? Ne kriteerit, joilla THL tulee määrittämään tulevat turvakodit, näyttävät siltä, että osa turvakodeista ei pysty tuottamaan niitten kriteerien perusteella turvakotipalvelua asiakkaille, ja nyt olisi erittäin tärkeää, että sitä osaamista, jota siellä on, voitaisiin hyödyntää ja voitaisiin turvata olemassa oleva turvakotiverkosto, nimenomaan näiden ensi- ja turvakotien osalta eri puolilla Suomea, että näillä olisi edelleen mahdollisuus toimia.

Toinen asia on Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus ensi- ja turvakotien osalta. Raha-automaattiyhdistys on tukenut tätä toimintaa. Mitenkä tämän rahoituksen osalta on jatkossa, tullaanko se kohdentamaan mahdollisesti sisältötoimintojen kehittämiseen tai johonkin? Nyt olisi tärkeää sitten myös selkeyttää, mikä on Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen rooli jatkossa.