Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Hallituksen esityksessä laiksi Lääkehoidon
kehittämiskeskuksesta puututaan mielestäni aika
tärkeään asiaan. Esityksen tarkoituksena
on rationaalisen lääkehoidon edistäminen
perustamalla Lääkehoidon kehittämiskeskus,
mutta perusteluissa olevien esitysten mukaan jotenkin tuntuu ristiriitaiselta,
ettei jo nykyisin käytettävissä olevia
keinoja ole täysimääräisesti
kehitetty ja viety eteenpäin täyttämään
sitä tehtävää, joka tällä esitetyllä uudella
elimellä on tarkoitus olla.
On tietty ongelma, että lääkäreiden
ja muun ammattihenkilökunnan keskuudessa terveydenhuoltoalalla
sellainen jatkuva, säännöllinen, yhteiskunnan
taholta tapahtuva tiedon jakaminen ja työkäyttäytymisten
ohjaaminen on ollut puutteellista ja monesti lääkärit
ovat lääkkeitä määrätessään
hyvinkin yksittäisten ja irrallisten informaatiotilaisuuksien
varassa ja jos niitä ei olisi ollut ollenkaan, sitten se
tilanteen vakavuus oikeastaan vasta kärjistyisi ja nähtäisiin,
mikä se yhteiskunnan osuus oikein on ollut asian eteenpäinviemisessä.
Perusteluissa mainitaan vähän, mihin pyritään.
Mainitaan muun muassa: "- - lääkäreiden toimintakäytäntöihin
vaikuttaminen edellyttääkin usean eri strategian
käyttöä. Niihin kuuluvat ammatillisen
tiedon ja osaamisen kehittämisen lisäksi työskentelyolosuhteiden
muokkaaminen tiedon hyödyntämistä tukevaksi
ja muutoksia mahdollistavaksi. Lääkäreiden
lääkkeenmääräämiskäytäntöihin
vaikuttaminen edellyttää monipuolista keinovalikoimaa,
kuten koulutuksellista, hallinnollista, taloudellista ja yhteiskunnallista
toimintaa." Tässä siis annetaan ymmärtää,
että nykyisissä työolosuhteissa lääkäreiden
omaksumia tietoja lääkkeistä ja lääkkeiden
käyttötarkoituksista ei voida hyödyntää asianmukaisesti. Tämä perustelu
on vähän erikoinen, koska tietysti lääkäri
aina pyrkii omaksumaansa tietoa käyttämään
mahdollisimman hyvin potilaan hoitoon, koska muutoin potilas tulee
alta aikayksikön uudestaan vastaanotolle.
Nyt tässä perustetaan siis uusi Lääkehoidon kehittämiskeskus,
ja jää tosiaankin ihmettelemään,
miksi Lääkelaitos, Stakes, Kansaneläkelaitos,
yliopistot ja muut tutkimusyksiköt eivät ole omaa
toimintaansa järjestäneet niin, ettei enää uutta
keskusta tarvittaisi. Kaikissa näissä on riittävästi
asiantuntemusta uusimman tiedon hallitsemiseksi ja sen jakamiseksi
lääkäreille.
Sitten tässä on vielä mainittu, että tälle
uudelle yksikölle "voitaisiin asettaa strategisia tulostavoitteita,
jotka tukisivat maassamme hyväksyttyjä lääkestrategisia
ja terveyspoliittisia linjauksia". Nyt kun uudella keskuksella ei
tule olemaan viranomaistehtäviä, vaan ne säilyvät
entisillä organisaatioilla, jää kysymään,
mitä ovat nämä uuden kehittämiskeskuksen
tulostavoitteet, rahallisia vai muitako tavoitteita. Rivien välistä on
luettavissa, että tarkoitus on alentaa tietenkin lääkekuluja
ja saada lääkärit määräämään eri
tavalla lääkkeitä kuin tähän
asti.
Toinen seikka lakipaketin yhteydessä, johon haluan
puuttua, on se, että lukemalla esityksessä olevia
lakipykäliä tulee mieleen, että tämä esitys olisi
tullut lähettää perustuslakivaliokuntaan
lausunnolle ainakin sen takia, että pykälätekstissä on
liian epämääräisesti määrätty,
miten kehittämiskeskuksen tehtävät hoituvat.
Muun muassa 1. lakiehdotuksen, Laki Lääkehoidon
kehittämiskeskuksesta, 1 §:n 2 momentissa on aivan
asiallisesti mainittu ensin: "Lääkehoidon kehittämiskeskuksen
tehtävistä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella." Tämä täyttää minun
mielestäni täysin perustuslain kirjaimen, koska
on määritelty, että asetuksella voidaan
antaa tehtäviä. Mutta sama momentti jatkuu: "Lisäksi
kehittämiskeskus hoitaa ne tehtävät,
jotka sosiaali- ja terveysministeriö sille määrää."
Tämä mielestäni on ongelmallinen, kun
siinä ei ole erikseen määrätty,
että kyseessä on ministeriön asetus.
Tarkoitetaanko tällä, että voi olla mikä tahansa
muu ministeriön päätös tai A4-kokoinen
paperi? Tämän takia tulisi harkita lausunnon pyytämistä perustuslakivaliokunnalta.
Toinen seikka, joka lausunnon pyytämistä puoltaa,
on mielestäni 3 §:ssä mainittu tietojen saanti
"salassapitosäännösten estämättä".
Valiokunta on näissäkin asioissa monta kertaa
esittänyt lausunnossaan, että joko sanamuoto pitää poistaa
tai jotenkin tarkemmin ilmoittaa.
Kolmas tekijä on se, että 2. lakiehdotuksessa, Laki
lääkelain 76 §:n muuttamisesta, esitetään säädettäväksi
nyt, että "Lääkehoidon kehittämiskeskuksen
tehtävänä on rationaalisen lääkehoidon
edistäminen siten kuin siitä erikseen säädetään".
Tässäkin tapauksessa sanamuoto on turhan väljä,
ja siinäkin pitäisi määrittää,
miten — mahdollisesti ministeriön asetuksella — tämä säädettäisiin.
Toivonkin, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä tähän
huomiooni puututaan.
Niilo Keränen /kesk:
Arvoisa puhemies! Lääkehoidon kehittämiskeskuksen
perustaminenhan juontaa juurensa Kansallisesta terveysprojektista
ja on yksi sen tuloksia. Kansallisessa terveysprojektissa todettiin,
että yksi tärkeä asia olisi niin kutsutun
Rohto-ohjelman vakinaistaminen ja virallistaminen. Rohto-ohjelma
on projektiluonteisesti pyörittänyt juuri näitä asioita,
joita Lääkehoidon kehittämiskeskukselle
nyt ollaan antamassa. Minusta tämä on kaiken kaikkiaan hyvin
kannatettava asia. Tämä on yksi niitä asioita,
jotka Kansallisessa terveysprojektissa todellakin tulevat tuottamaan
tulosta.
Rohto-ohjelman kustannukset vuosittain olivat aikanaan ja ovat
tänäkin päivänä miljoonan euron
luokkaa. Tämän kustannus olisi 1,3 miljoonaa euroa
vuodessa, ja se on kyllä suhteellisen pieni kustannus siihen
nähden, että meillä lääkekustannukset
vuodessa ovat 1,8 miljardia euroa. Sen lisäksi, mihin ed.
Puhjo puuttui, että meillä näitä viranomaisia
on, Lääkehoidon kehittämiskeskushan tulee
toimimaan kiinteässä yhteistyössä Stakesin
Finohtan kanssa, joka taasen on yksikkö, joka arvioi terveydenhuollon
menetelmien asianmukaisuutta. Minusta tämä esitys on
hyvin paikallaan.
Keskustelu päättyy.