Ben Zyskowicz /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tunnetuin tavoite on hallitusohjelman tavoite siitä, hallitusohjelman lupaus siitä, että tällä vaalikaudella luodaan vähintään 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä hallitusohjelman lupaus on hallituksen tavoitteista eniten seurattu käsittääkseni kahdestakin syystä.

Ensinnäkin on niin, että kun se on hyvin konkreettinen, kun se on ilmaistu luvulla, sitä on paljon helpompi sekä julkisen keskustelun että esimerkiksi meidän kansanedustajien seurata kuin niitä lukuisia hallitusohjelman kirjauksia, joissa erilaisia hyviä asioita edistetään, kehitetään ja parannetaan.

Mutta toinen ja paljon tärkeämpi syy siihen, miksi hallituksen tavoite vähintään 100 000 uuden työpaikan luomisesta vaalikauden loppuun mennessä on hallitusohjelman seuratuin kohta, hallitusohjelman tarkimmin seurattu kohta, on se, että tällä tavoitteella ja sen onnistumisella on välitön vaikutus siihen, miten lähivuosina kykenemme Suomessa ylläpitämään nykymuotoista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tarkoitan nykyisiä peruspalveluita ja tulonsiirtoja. Toisin sanoen sillä, miten hyvin edistymme työllisyyden lisäämisessä ja parantamisessa, on välitön vaikutus siihen, miten pystymme nykymuotoiset peruspalvelut ja tulonsiirrot rahoittamaan.

Miten tämän lupauksen on tähän saakka käynyt? Miten on käynyt tämän työllisyyslupauksen, jonka hallitus itse ohjelmassaan toteaa tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tavoitteekseen?

En kysy nyt, onko hallituksella ollut vakaa tarkoitus toteuttaa tämä lupaus. En kysy, ovatko hallituksen aikeet olleet hyviä. Niistä ei ole epäilystä. Hallituksella on hyvä tarkoitus toteuttaa tämä tavoite, ja hallituksen aikeet ovat varmasti vilpittömiä. Kysyn: Miten tulosten valossa on tälle kaikista tärkeimmälle nykyisen hallituksen tavoitteelle tähän mennessä käynyt? Tähän on vastattava, että tulosten valossa hallitus on tähän saakka surkeasti epäonnistunut tämän kaikkein tärkeimmän hallitusohjelman tavoitteen toteuttamisessa.

Viimeiset tilastot, jotka ovat syyskuulta, kertovat, että nettomääräisesti tähän saakka punamultahallitus ei ole onnistunut luomaan tähän maahan ainuttakaan uutta työpaikkaa. Päinvastoin, syyskuun tilasto kertoo, että sen jälkeen kun punamultahallitus on puolitoista vuotta yrittänyt luoda tähän maahan lisää työllisyyttä, on tuloksena se, että ollaan suunnilleen lähtöruudussa edelleen. Jos tarkkoja ollaan, ei olla edes lähtöruudussa, vaan ollaan miinuksella 7 000 työpaikkaa.

En epäile sitä, etteikö lähikuukausina, kun talouskasvu maassamme on selvästi kiihtynyt, tässä työllisyyden edistämisessä edistytä. Toisin sanoen, olen vakuuttunut siitä ja hyvä niin, että lähikuukausina tulemme näkemään työllisyyden parantumista Suomessa. Mutta aivan selvää on se, että ellei hallitus ryhdy tarpeellisiin tehokkaisiin ja uusiin toimiin työllisyyden edistämiseksi, meillä ei ole mitään mahdollisuutta Suomessa saavuttaa vaalikauden loppuun mennessä niitä vähintään 100 000:ta uutta työpaikkaa, jonka hallitus on siis ilmoittanut kaikista tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tavoitteekseen.

Ministerien julkisista esiintymisistä päätellen myös hallituksen omassa piirissä usko hallituksen onnistumiseen tässä tavoitteessaan on hiipunut ja epäusko tämän lupauksen toteuttamiskykyyn on kasvanut. Näyttääkin siltä, että pääministeri Matti Vanhanen on ainoa, joka uskoo hallituksensa kykenevän tämän lupauksen lunastamaan, ja hänkin taitaa uskoa siihen enempi virkansa puolesta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tehnyt eräitä budjettiin liittyviä lakialoitteita, joilla pyritään työllisyyttä edistämään, työllisyyskehitystä vauhdittamaan. Täällä on jo tänään iltapäivällä keskusteltu esimerkiksi kotitalousvähennyksen parantamisesta, ja keskeinen kysymys on myös tuloverotuksen taso ensi vuonna, johon varsinaisesti palaamme, kun tiedämme, mitä hallitus tältä osin lopullisesti on eduskunnalle esittämässä. Nyt keskustelussa on aloitteemme, joka tähtää työnantajamaksujen alentamiseen, yrittäjien työvoimakustannusten alentamiseen, palkkatasoa tietystikään kuitenkaan alentamatta. Nämä verotukseen liittyvät ratkaisut ovat aivan oleellisia työllisyyskehityksen kannalta. Hallitus on sekä viime vuodelle että tälle vuodelle toteuttanut maltillista työnteon verotuksen keventämistä, joka tasoltaan on vastannut juuri sitä, mitä kokoomus on vaatinut. On toisin sanoen menty noin prosenttiyksikkö vuodessa eteenpäin kautta koko tulotason. Tähän asti toteutettu veropolitiikka ja tähän asti toteutetut työnteon verotuksen keventämiset ovat olleet hyödyllisiä työllisyyskehityksen kannalta. Tästä vallitsee tässä salissa hyvin laaja yhteisymmärrys, josta eri mieltä taitavat olla ainoastaan vasemmistoliiton edustajat ja ilmeisesti osa vihreistä. Kysymys on siitä, mitä tehdään tästä eteenpäin.

Parhaillaan meillä on eduskunnassa käsittelyssä hallituksen ensi vuoden budjettiesitys, joka merkitsee työnteon verotuksen kiristymistä. Hallitus on siis antanut eduskunnalle budjettiesityksen, joka kiristää ansiotulojen verotusta ensi vuonna. Erityisen selvästi verotus kiristyy yli 53-vuotiailla työntekijöillä johtuen veroluontoisen työeläkemaksun noususta, joka liittyy eläkeuudistukseen. Hallitus on kuitenkin todennut, että mikäli syntyy sellainen laaja-alainen, maltillinen tulopoliittinen ratkaisu, joka tukee hallituksen yleisiä talouspoliittisia tavoitteita, hallitus on valmis muuttamaan eduskunnalle antamaansa budjettiesitystä siten, että myös ensi vuonna toteutettaisiin työnteon verotuksen kevennys. Valtiovarainministeri Kalliomäki on luvannut tuntuvia veronkevennyksiä siitä hyvästä, että työmarkkinoilla syntyisi riittävän maltillinen tulopoliittinen ratkaisu. Ymmärrämme tämän hallituksen pyrkimyksen käyttää niin sanotusti keppiä ja porkkanaa, saattaa tulopolitiikan osapuolet järkevään ratkaisuun.

Tänä päivänä kuitenkin juuri nyt näyttää siltä, että tulopoliittinen ratkaisu tavoitellussa aikataulussa voi hyvinkin jäädä syntymättä. Noin puoli tuntia sitten Elinkeinoelämän Keskusliiton hallitus on todennut, että ainakaan tällä hetkellä he eivät näe edellytyksiä tulopoliittisen ratkaisun syntymiselle, ja saattaa olla, että ajaudumme asiassa liittokierrokselle, jolloinka ratkaisut, siis päätökset, palkkasopimuksista eivät varmasti synny sellaisessa aikataulussa, että palkkasopimukset ehtisivät otettavaksi huomioon silloin, kun eduskunta viimeistään joulukuussa päättää ensi vuoden budjetista ja ensi vuoden veroista.

Sanoin, että ymmärrämme hallituksen pyrkimyksen niin sanotusti keppiä ja porkkanaa käyttämällä kannustaa työmarkkinaosapuolia järkevään tulopoliittiseen ratkaisuun. Näinhän toimittiin myös silloin, kun itse olimme hallituksessa mukana. Sitä emme kokoomuksessa kuitenkaan ymmärrä emmekä hyväksy, että hallitus toteuttaisi uhkauksensa verotuksen kiristämisestä, mikäli työmarkkinaratkaisu keskitettynä ratkaisuna jää syntymättä. Kun on olemassa ainakin hallituksen ja kokoomusopposition kattava yksimielisyys siitä, että työnteon verotuksen keventäminen on ollut myönteistä työllisyyskehityksen kannalta ja että se jatkossakin toimii myönteisesti työllisyyden edistämiseksi, niin miksi hallitus tässä tilanteessa lähtisi ampumaan itseään jalkaan eli kiristämään verotusta ja siten vaikeuttamaan työllisyyskehitystä?

Viimeksi tänään on Kaupan Keskusliiton johto todennut, että kaupan ensi vuoden kehitysnäkymät ovat sellaiset, että työllisyyden edistyminen kaupan alalla edellyttää veronkevennysten jatkamista. Kokoomuksen lähtökohta ensi vuoden veroratkaisujen osalta on siis se, että nyt eduskunnassa olevaa hallituksen budjettiesitystä, joka siis merkitsee palkansaajien verotuksen kiristämistä, tulisi eduskunnassa muuttaa siten, että ensi vuonnakin jatketaan maltillista ansiotuloverotuksen keventämistä, joka keventäminen myös edistää työllisyyttä. Mielestämme hallituksen tulisi olla tähän muutokseen valmis ja ensi vuonna toteutettavaan verokevennykseen valmis jo eduskunnan hyväksyessä ensi vuoden budjettia joulukuussa riippumatta siitä, onko siinä vaiheessa tulopolitiikan pöydissä syntynyt sopimusta. Lähdemme siitä, että tulopolitiikkaa tekevät järkevät naiset ja miehet, ja oli ratkaisu sitten keskustasolla solmittu tai liittotasolla solmittu, niin näissä tulopolitiikan pöydissä osataan laskea ja ottaa huomioon myös se veronkevennys, jonka eduskunta ensi vuodelle on päättänyt jo ennen tulosopimusten solmimista.

Viestini hallitukselle ja viestimme hallitukselle tässä vaiheessa on se, että hallituksen ei tule toteuttaa uhkaustaan verojen kiristämisestä, vaikka tulopolitiikan aikataulut pettäisivät ja vaikka maltillista tuloratkaisua ei syntyisi kaavaillussa aikataulussa eli marraskuun loppuun mennessä.

Herra puhemies! Tässä aloitteessamme on varsinaisesti kyse, voisi sanoa, työhön kohdistuvan verotuksen toisesta puolesta, ei palkansaajan veroista, vaan työnantajan palkkoihin kohdistuvista veroista, yrittäjien työvoimakustannuksista kokonaisuudessaan. Aloitteessa esitämme, että työnantajakustannuksia työllisyyden edistämiseksi alennettaisiin ja se tehtäisiin siten, että tämä alennus porrastettaisiin palkkatason mukaan ja kohdennettaisiin ennen kaikkea matalapalkka-aloille, missä, uskomme, varsinkin palvelualalla, olevan paljon potentiaalia uusien työpaikkojen syntymiselle, kun kokonaiskustannukset työnantajan kannalta olisivat sellaisia, että niille palveluille ja tavaroille, joita tuotetaan, löytyy myös vastaavasti kysyntää.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut alentamaan työnantajakustannuksia. Ongelma onkin siinä, että hallitus on lykännyt tämän asian toteuttamista jatkuvasti eteenpäin. Hallituksen ohjelmassa todetaan: "Matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksin." Siellä todetaan: "Tavoitteena on, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2004 aikana." Tällaista esitystä ei kuitenkaan sisältynyt hallituksen budjettiesitykseen tälle vuodelle. Vuoden 2003 budjettiriihessä hallitus päinvastoin totesi että "Matalapalkka-alojen verotuesta tehtävät päätökset valmistellaan vuoden 2004 aikana niin, että ne voidaan ottaa käyttöön vuoden 2005 talousarviossa", siis siinä talousarviossa, joka tällä hetkellä on eduskunnassa käsittelyssä. Kuitenkin tai itse asiassa vielä tässä vaiheessa tämä oli tavoitteena, kun hallitus maaliskuussa 2004 niin sanotun kehysriihen yhteydessä antoi tiedotteen, jossa todettiin: "Ratkaisu matalan tuottavuuden työn kysynnän tukemisesta valmistellaan kevään 2004 kuluessa." Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja vielä kesäkuun alussa valtiovarainministeri Kalliomäki totesi, että asia otetaan päätettäväksi kesän budjettiriihessä. Aikataulu muuttui kuitenkin elokuussa, kun päätökset siirrettiin tehtäväksi vasta tulopoliittisen ratkaisun jälkeen vuoden 2005 alkupuolella. Eli budjettiriihessä ei tehtykään ensi vuodelle esitystä työnantajamaksujen alentamisesta.

Budjettiriihessä hallitus päätyi jälleen kerran lykkäämään varsinaisten päätösten tekemistä. Nyt on siis voimassa se hallituksen päätös, että päätökset työnantajamaksujen alentamisesta tehdään vuonna 2005 ja uusi järjestelmä tulisi voimaan vuonna 2006. Toivotaan parasta.

Arvoisa herra puhemies! Tämän liian pitkäksi venyneen puheenvuoroni lopuksi haluan kuitenkin todeta, että kun meillä nyt on käsittelyssä useampia kokoomuksen eduskuntaryhmän ensi vuoden budjettiin liittyviä aloitteita, on täällä aiemmin käydyssä keskustelussa valiteltu ja moitittu sitä, että esitämme valtiolle menojen lisäyksiä ja veronalennusten kautta tulojen vähennyksiä ja osoitamme tällä tavoin vähemmän vastuullista budjettipolitiikkaa.

Haluan korostaa sitä, että useat aloitteistamme, kuten tämä nytkin käsittelyssä oleva työnantajamaksujen alentamista koskeva aloite, nimenomaan tähtäävät työllisyyden edistämiseen. Ja mikäli onnistumme edistämään Suomessa työllisyyttä, niin jo hyvinkin pienellä työllisyyden parantumisella on huomattava vaikutus valtiontalouteen, siis huomattava myönteinen vaikutus valtiontalouteen. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos on laskenut, että prosentin nousu työllisyysasteessa lisää valtion välittömiä verotuloja 760 miljoonaa euroa ja vähentää sosiaalimenoja 400 miljoonaa euroa eli toista miljardia euroa yhteensä. Tämä on sellainen asia, joka on näköjään ylivoimaista ymmärtää vasemmistoliitolle ja ainakin pääosalle vihreitä. Mutta toivon, että kun näihin asioihin vielä lisää perehdytään, niin nähdään ja ymmärretään se, että järkevillä veroratkaisuilla voidaan tukea talouskasvua, voidaan tukea työllisyyttä ja siten saada aikaiseksi sellaisia lisäyksiä valtion tuloissa ja vähennyksiä valtion lähinnä sosiaaliturvaan liittyvissä menoissa, että kokonaisvaikutus näillä veronalennuksilla ei ole sillä tavoin kielteinen valtiontalouden kannalta kuin tällaisessa staattisessa ajattelussa kuvitellaan.

Marjo Matikainen-Kallström  /kok:

Arvoisa puhemies! Yrittäjien työvoimakustannuksia on alennettava nyt, ei joskus sitten tulevaisuudessa. Viiden vuoden kuluttua Suomi saa huomata kehityksen junan jo menneen ohi, ellei täällä tehdä radikaaleja päätöksiä niin pian kuin mahdollista. Entisessä pysyttäytyminen tai pienten askelten ottaminen ei riitä. Kehitys muualla maailmassa etenee hurjaa vauhtia, jolloin se, joka etenee kuten ennenkin, huomaa katsovansa ohiajavien perävaloja. Meidänkin moottorimme on löydettävä turbovaihde tai edes painettava kaasua. Siksi kokoomus esittääkin, että työvoimakustannusten alentamista koskeva laki tulisi voimaan jo vuoden 2005 alusta lukien ja kestäisi kokeiluna vuoden 2008 loppuun asti. Nyt tarvitaan välttämättömiä toimia, eli välittömästi, joilla lisätään työvoiman kysyntää vähemmän erityisosaamista edellyttävien töiden piirissä.

Kansainvälisestikin verrattuna matalasti koulutettujen työttömyysaste on Suomessa korkea. Tänne on syntynyt jo 1990-luvun alussa suhdanteista riippumaton pitkään työttömänä olevien ihmisten ryhmä. Ammattitaitoisista työntekijöistä saattaa olla jopa pulaa, samaan aikaan kun erityisesti heikon ammattikoulutuksen saaneita on pitkäaikaistyöttöminä. Tämän kaltaisen rakennetyöttömyyden vähentäminen vaatii toteutuakseen monia erilaisia tukitoimia valtion taholta.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan yhdeksi keinoksi yrittäjien työvoimakustannusten alentamista. Sen lisäksi tarvitaan muitakin tukitoimia matalapalkka-alojen työpaikkojen lisäämiseksi. Näitä tukitoimia olisivat ostovoiman lisääminen kaikkien palkkaluokkien tuloveroa keventämällä ja palvelualojen alv:n pienentäminen. Vain kaikkia keinoja samanaikaisesti käyttämällä on edes pieni mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja matalan tuottavuuden aloille.

Keskustellessaan matalan tuottavuuden työpaikkojen lisäyksestä hallitus ei itsekään tiedä, minne nuo työpaikat muodostuisivat. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää, että hallitus on joutunut tietynlaiseen neuvottomuuden tilaan työllisyystavoitteen karatessa sen käsistä. Vaihtoehtona matalan tuottavuuden työlle on usein matalan tuottavuuden pienyrittäjyys. Tätä kehityssuuntaa ei voi pitää hyväksyttävänä, vaan työmarkkinoiden jäykkyyksiä tulee purkaa siten, että ihmiset voivat luontevasti tehdä myös matalan tuottavuuden työtä työsuhdeturvan piirissä.

Jos hallituksella on aito pyrkimys matalan tuottavuuden alueella työllisyyden kasvattamiseen, on työpaikkoja luontevaa ja järkevää synnyttää yksityiselle kotimaiselle palvelusektorille. Keinoja ovat sekä työn kysynnän että sen tarjonnan edistäminen. Työn kysyntä kasvaa, kun verotusta alennetaan myös ylemmissä tuloluokissa ja työtilaisuuksien tarjoaminen tehdään hallinnollisesti helpoksi ja joustavaksi. Ihmisten halukkuus puolestaan tehdä matalan tuottavuuden työtä kasvaa, kun työstä saatavaa nettotuloa kasvatetaan erilaisin vero- ja tukiratkaisuin, kuten työnantajamaksuja alentamalla. Hallituksen on myös laskettava reilusti palvelualojen arvonlisäveroa, jotta palvelujen hinnoittelu saadaan tasolle, jolla ihmisillä on aidosti mahdollisuus käyttää niitä.

Tänään on puhuttu paljon kotitalousvähennyksestä. Palvelujen aito käyttömahdollisuus realisoituu ja luo kysyntää yksityiselle palvelusektorille, jos kotitalousvähennystä laajennetaan. Yrittäjien työvoimakustannusten alentaminen toimisi tässäkin niin kuntalaisten kuin pienyrittäjien etujen mukaisesti. Sillä olisi sekä työllistävä vaikutus että kuntien taloutta tasaava vaikutus.

Sen paremmin vientiteollisuus kuin julkinen sektorikaan eivät tarvitse lisää matalan osaamistason työntekijöitä. Bulkkituotteita tekemällä me emme pärjää. Työntekijöiden lisäyksen tuleekin muodostua yksityisellä kotimaisella palvelusektorilla. Yksi tämän yksityisen palvelusektorin tuottamien palvelujen käyttäjistä olisivat luontevasti kunnat. Ilman hallituksen säästölakia kunnilla olisi ensi vuonna 420 miljoonaa euroa käytettävissä palveluiden järjestämiseen. Nyt hallituksen pakkolaina kunnilta maksetaan käytännössä vasta vuonna 2008. Voi vain kysyä, kuinka paljon peruspalveluja jää hoitamatta, kun hallitus ei hoida velvoitettaan maksaa kunnilta lainaamaansa rahaa pikaisesti takaisin.

Hallitukselta on hyvin ovela veto leikata kuntalaisille kuuluvia palveluita ikään kuin mutkan kautta. Kieltäytyessään maksamasta kunnille oikeudenmukaisesti kuuluvia korvauksia se tehokkaasti estää kuntien hyvinvointipalvelujen ylläpitoa ja kehittämistä. Ensin siis leikataan kunnilta, jotka joutuvat tämän seurauksena leikkaamaan kuntalaisilta. Eivät kuntalaiset tyhmiä ole. Kyllä he tämän ennen pitkää huomaavat. Se ei kuitenkaan hallituspuolueita enää hetkauta, ovathan vaalit silloin jo ohi.

Arvoisa puhemies! Yrittäjien työvoimakustannusten alentaminen on yksi niistä välttämättömistä toimenpiteistä, jotka on toteutettava, jotta Suomi pysyy kansainvälisellä moottoritiellä edes muiden vauhdissa mukana.

Rosa Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi on onnistunut matalan osaamisen työvoiman työllistämisessä varsin huonosti noin EU-mittakaavassa. Suomessa työhön kohdistuva kokonaisverotus — siis valtion tulovero, kunnallisvero, työnantajien ja -tekijöiden sotu- ja eläkemaksut sekä alv — on varsin vähän progressiivista, mikä tarkoittaa, että myös matalapalkkaista työtä verotetaan varsin ankarasti. Suomessa on perinteisesti tehty suurituloisia suhteessa suosivia veroratkaisuja ja pienituloisia suosivia palkkaratkaisuja, kun työllisyyden nimissä olisi ehkä kannattanut tehdä toisin päin. Näin matalan osaamisen työvoimaa hinnoiteltiin ja on hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta. Tämän korjaamiseksi tarvitaan lisää töitä, jotka soveltuvat myös vähemmän osaavalle työvoimalle. Toki samaan aikaan on arvokasta tarjota koulutusmahdollisuuksia niille, jotka haluavat omaa osaamistasoaan kohottaa. Joka tapauksessa näitä työpaikkoja voidaan synnyttää jonkin verran julkiselle sektorille, mutta tärkeintä on alentaa tällaisen työn hintaa työnantajien sekä kuluttajien silmissä.

Minä en kuitenkaan hyväksy sitä, että työllisyyden nimissä pienipalkkaisten ihmisten olisi köyhdyttävä. Jos haluamme, että matalan tuottavuuden työn on tultava halvemmaksi ilman, että sen tekijät köyhtyvät, tuohon työhön kohdistuvaa kaikkinaista verotusta on vähennettävä tai työtä on verovaroin jotenkin muuten subventoitava. Kotitalousvähennys on yksi esimerkki tällaisesta tuesta, ja se on myös lisännyt työpaikkoja.

Keinoja matalan tuottavuuden työn tukemiseksi on siis monia: Voidaan pienentää pienipalkkaisten verotusta, ja jos alentunut verotus otetaan huomioon palkkaratkaisuissa, se lisää työllisyyttä. Voidaan alentaa pienipalkkaisen työn työnantajamaksuja. Voidaan alentaa valikoiden arvonlisäveroa palveluammateissa. Mutta ehkä yksinkertaisinta on tehdä työnantajamaksuista progressiivisia, kuten kokoomus lakialoitteessaan esittää. Tällöin työnantajamaksut ovat tietty prosenttiosuus palkoista siltä osin kuin kuukausipalkka ylittää vaikkapa sen 300 euroa. Ongelma kuitenkin näissä toimissa, joita siellä kokoomuksen aloitteessa on, on se, että tällaiset toimet maksavat aluksi melko paljon ja alkavat maksaa itseään parantuneena työllisyytenä vasta sopeutumiskauden jälkeen, joten lyhyellä aikavälillä ne ovat tuiki tarpeellisten menojen, kuten sosiaali- ja terveysmenojen, suhteen hankalia. Tilanteen voisi kuitenkin mahdollistaa tekemällä pitkän aikavälin ohjelman, jossa alennuksia lisätään asteittain ja aikataulu on kaikkien tiedossa etukäteen. Tässä mielessä toivottavasti hallituksen piirissä tällaista valmistellaan. Ilman asiantuntevaa virkamiesvalmistelua ehkä tällaista ohjelmaa on hyvin hankala tehdä. Ehkä sellainen on muutenkin reilumpaa tehdä laajemmalla porukalla kuin vain esimerkiksi yhden eduskuntaryhmän piirissä.

Lisäksi haluan muistuttaa, että yksi reilu ja solidaarinen tapa tukea työtä olisi toteuttaa vihreiden esittämä perustulo. Samalla kun parannettaisiin työllisyyttä, tilkittäisiin myös sosiaaliturvajärjestelmämme aukkoja.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Satoja kertoja tässäkin salissa on puhuttu siitä, että meidän kansakuntamme suurin ongelma on työttömyys, ja nykyisillä keinoilla se ei näytä ratkeavan.

Oletteko myös huomanneet, että meidän maastamme puuttuu lähes kokonaan avustava henkilökunta? Esimerkiksi, kun lääkäri pitää vastaanottoa yksityissairaalassa tai tekee leikkauksia, suurimmassa osassa paikkoja hän joutuu itse kirjoittamaan tietokoneella sairaskertomuksen, koska ei ole varaa palkata siihen konekirjoittajaa. Hän voisi katsoa jo seuraavan potilaan sinä aikana, kun hän itse kirjoittaa sairaskertomuksen, jos hän voisi sen sanella. Jos lakialoite 100 nyt voisi tuoda parannusta tähän asiaan, se olisi erittäin tervetullut.

Meillä on ollut sosialidemokraattinen työvoimaministeri jo viisi kuusi vuotta ja Ruotsissa on sosialidemokraattinen pääministeri. Ruotsissa työttömyys on matala, meillä se on korkea. Ruotsissa on avustavaa henkilökuntaa ja Suomessa ei ole. Miten tämä yhtälö on mahdollinen?

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tulin varmuuden vuoksi puhujakorokkeelle. Yritän kyllä käyttää varsin lyhyen puheenvuoron, mutta se voi mennä yli 2 minuutin. Mielestäni tämä kokoomuksen lakialoite on erittäin hyvä, ja olin toivonut, että tästä syntyisi debatti. Valitettavasti meitä salissa olevia ei ole tällä hetkellä kuin neljä, eli minkäänlaista debattia ei taida syntyä.

Tämä lakialoite on siinä mielessä hyvä, että se toisi tuntuvaa helpotusta työnantajan palkkakustannuksiin. Me puhumme paljon yrittäjyyden edistämisestä ja me teemme erilaisia esityksiä, ja hallituskin on tuonut joitakin parannuksia yrittäjän elämään, mutta ne parannukset ovat kyllä aika vaatimattomia.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituspuolueiden edustajat ovat lehtikirjoituksissaan ja puheissaan maakunnissa maininneet hyvinä esityksinä muun muassa arvonlisäveron alarajan nostamisen 20 000:sta 22 500:aan, johon saakka saadaan vielä helpotusta arvonlisäveroon. Laskin, kuinka paljon tuo merkitsee keskimäärin yrittäjää kohti, ja se on 5 euroa kuukaudessa helpotusta yrittäjälle. No, jos joku luulee, että 5 eurolla kuukaudessa parannetaan työllisyyttä, kannattaa kyllä silloin lopettaa keskustelut yrittäjyyden edistämisestä. Jotta yrittäjyyttä voitaisiin edistää ja samanaikaisesti työllistämiskynnystä alentaa, pitää olla kyllä tuntuva alennus. Siinä ei auta 5 euroa eikä 10 euroa eikä 15 euroa.

Tässä lakialoitteessa alennus olisi suurimmillaan 135 euroa kuukaudessa, ja sellainen helpotus palkkakustannuksiin merkitsisi kyllä sitä, että moni yrittäjä lisäisi työvoimaa ja tällä olisi työllisyyttä edistävä vaikutus. Paljonko se maksaa, on heti ensimmäinen kysymys, mikä esitetään, ja jos nämä laskelmat pitävät paikkansa, 450 miljoonaa euroa vuositasolla on loppujen lopuksi aika pieni summa verrattuna siihen, mitä esimerkiksi tuloveronalennus 1 prosenttiyksiköllä merkitsee; se on noin 600 miljoonaa euroa. Pitäisi käydä debattia ja keskustella siitä, kummalla on suurempi vaikutus työllisyyteen.

Minulla on se vakaa käsitys, että tällä olisi suurempi merkitys, ja kun kerran hallituksen päätehtävä on työllisyyden edistäminen, toivon, että eduskunta ottaisi askeleen tähän suuntaan. Tiedän, ettei tätä lakialoitetta tulla hyväksymään. Se merkitään tiedoksi, mutta ajatus on oikea työllisyyttä ajatellen.