Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Varsin irvokasta on se, että salissa ei ole yhtään keskustapuolueen edustajaa tänä iltana. Salissa ei tietenkään ole myöskään ministeri Karpelaa, joka erityisesti viime kaudella tällä asialla ilkamoitsi, elämöitsi. Eli kyse on lapsilisien sitomisesta indeksiin.

On jotenkin irvokasta, että viime perjantaina pääministeri Vanhasen johdolla Säätytalolla pidettiin seminaari väestöpolitiikasta. Kannetaan huolta Suomen tulevaisuudesta ja kuitenkin nostetaan täysin kädet pystyyn ja ollaan sitä mieltä, että asia hoidetaan jatkossa maahanmuuttajien avulla.

Vuonna 2010 on jo 1,4 miljoonaa suomalaista eläkkeellä. Katsotaan, että vuonna 2010, eli samana vuonna, EU-maista Suomessa ensimmäisenä eläkeläisten osuus on puolet äänestysikäisistä. Kuka maksaa näiden ihmisten eläkkeet? Nykyisen hallituksemme linjan mukaisesti ilmeisesti maahanmuuttajat, mutta ilman voimakkaita veropoliittisia ratkaisuja sekään ei tule toimimaan. Tänne ilmastoon, jonka nyt katsomalla ulos näemme — vettä sataa, kohta on pakkanen — ei niin vaan tällaisella verotuksella myöskään riittävästi saada niitä koulutettuja maahanmuuttajia houkuteltua.

Nostammeko siis kädet pystyyn, vai lähdemmekö tekemään jotain sille asialle, että suomalaiset lisääntyisivät luonnonmenetelmällä? Jos lapsiperheitten asema olisi niin hyvä, että sille ei tarvitsisi tehdä mitään, meillä perheet tekisivät monta lasta, eivät valittaisi sen perään, kuka hoitaa lapset illalla, eivät eroaisi, hymyilisivät tuolla iltaisin, käyttäisivät kulttuuripalveluita eivätkä lainkaan valittaisi rahojensa perään. Suomessa olisi varmasti nykyisen 1,8 lapsen sijaan 3 lasta per perhe. Mutta näinhän ei ole, eli kyse on puhtaasti perheitten taloudellisesta ahdingosta. Kyse on myös siitä, kuka maksaa tulevaisuudessa eläkkeet.

Veronmaksajien Jaana Kurjenoja on vuosi sitten ilmestyneessä tutkimuksessaan osoittanut, että Suomen perhetukien reaalinen arvo on vuodesta 94 pienentynyt kaikissa tuloluokissa. Lapsilisien alikehittyneisyydestä johtuen suomalaisten lapsiperheitten ostovoima ei ole kasvanut lainkaan muiden tulonsaajien tahtiin. EU-maista olemme häntäpäässä perheitten tukemisessa.

Hallitus korjasi tätä asiaa vuonna 2004 antamalla ensimmäiselle lapselle lisää 10 euroa kuukaudessa. Ajatushan on todella kaunis, mutta realismi ei tue tällaista lapsilisävaihtoehtoa. Kulut eivät nimittäin vähene toisella, kolmannella, neljännellä, viidennellä lapsella eivätkä kahdeksannella eivätkä millään muulla; ne kulut jokaista lasta kohti ovat aivan yhtä suuret. Jopa siinä määrin kasvavat, että kun perhekoko on esimerkiksi kaksi aikuista ja neljä lasta, niin ihminen joutuu tienaamaan huomattavasti enemmän kuin kahden aikuisen ja kahden lapsen perhe kyetäkseen tarjoamaan likikään samaa elintasoa kuin tämä pienempi perhe. Tämä johtuu progressiivisesta verotuksesta, joka puree asunnon koossa, autonhankinnassa, kautta linjan jokaisessa kengänostossa.

Raainta nykyinen lapsilisäpolitiikka, joka suosii ensimmäisiä lapsia, on juuri monilapsisissa perheissä. Kuitenkin väestöpoliittisista syistä tarvitsisimme yhä enemmän niitä perheitä, jotka synnyttävät enemmän kuin kolme lasta. Ikävältä asia näyttää, varsinkin kun alamme tarkastella esimerkiksi aborttikäyttäytymistä. Toinen ikävä asia on, että nelilapsiset perheet ovat toimeentulotukijonoissa ylikorostetusti. Jos perheitten tuki olisi sillä tasolla, kuin millä sen kuuluu olla, näin ei olisi, vaan silloin jokainen lapsi olisi tervetullut eivätkä monilapsiset perheet olisi toimeentulotukijonoissa.

Vähintä, mitä me tässä tilanteessa voimme tehdä, on, että sidomme lapsilisät indeksiin. Tällä takaamme sen, että jatkossa lapsilisien ostovoima ei enää laske. Voimme tietenkin tyytyä nykysuuntaukseen, ihmetellä, kun kukaan ei enää halua tehdä lapsia, ja ihmetellä tuota pikaa, kuka minunkin eläkkeeni maksaa, kuka teidän eläkkeenne maksaa. Siitä on kyse! Niitä maahanmuuttajia ei tule, jotka ne tulisivat maksamaan.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsitteillä olevassa lakialoitteessa esitetään, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin. Asia on hyvin hyvin tärkeä. Tälle asialle oli yksimielinen kannatus viime eduskunnassa.

Me kävimme kahteen kertaan viime kaudella laajan keskustelun lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Ensin meillä oli lasten ja nuorten hyvinvointia koskeva selonteko, ja sen jälkeen vielä oli välikysymys lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvoinnista. Tämän laajan ja ansiokkaan selonteon pohjalta sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi esittämään muutamaa pontta. Toinen ponsi oli se, että lapsilisät tulisi sitoa indeksiin. Ymmärrettävää oli, että ei aivan heti tämä asia toteutunut, mutta hienoinen pettymys oli, että tätä tavoitetta ei kirjattu edes minkäänlaiseksi tavoitteeksi, ei edellisen pääministerin, Jäätteenmäen, eikä nykyisen pääministerin, Vanhasen, hallitusohjelmaan.

Tuossa lasten ja nuorten hyvinvointia koskevassa selonteossa sosiaali- ja terveysvaliokunta, jonka jäsenenä silloin olin, määritteli lapsiperheiden tulonsiirtojen kehittämisen painopisteeksi niiden ostovoiman turvaamisen, eli varsin maltillisen tavoitteen. Ei puhuttu suurista korotuksista, vaan siitä, että näiden tulonsiirtojen ostovoima turvattaisiin. Valiokunta edellytti, että tämän tavoitteen mukaisesti lapsilisät sidottaisiin indeksiin.

Olen erityisen hämmästynyt siitä, että tämä hallitusohjelmasta jäi pois, koska nykyiset ministerit Hyssälä ja Karpela, olivat etunenässä täällä tätä tavoitetta vaatimassa ja olivat tästä välikysymyksen tekemässä ja käyttivät salissa puheenvuoroja, joissa todettiin, että kokoomus ja sosiaalidemokraatit tekevät tahallaan lapsiperheitä vaurioittavaa politiikkaa. Olin hyvin pahoillani noista puheenvuoroista, mutta olisi luullut, että niin kovienkin vaateiden jälkeen, edes tavoitteeksi tämä asia olisi hallitusohjelmaan kirjattu. Mutta näin ei tehty, siksi tämä lakialoite.

Haluamme tällä muistuttaa siitä tavoitteesta, joka pitkien pohdintojen ja laajojen selontekojen jälkeen yksimielisesti nostettiin esille. Toivomme todella kokoomuksen eduskuntaryhmässä, kun ensi vuoden talousarviota käsitellään, että tämä asia voitaisiin yksimielisesti viedä eteenpäin. Lapsilisien sitominen indeksiin on hyvin perusteltua. Lapsilisillä tasataan lapsiperheiden suurempia kuluja verrattuna lapsettomiin perheisiin. Lapsilisiä ei kuitenkaan ole sidottu indeksiin, toisin kuin merkittävä osa muita sosiaalietuuksia. Tämän vuoksi niiden reaaliarvo laskee, aivan kuten täällä jo ed. Hemming totesi, eli reaaliarvo laskee koko ajan ja se on laskenut. Jotta nämä lapsilisät todella korvaisivat perheille lapsista aiheutuvia kustannuksia, pitäisi ostovoiman turvaamiseksi lapsilisien taso sitoa elinkustannusindeksiin.

Edellisellä hallituskaudella toteutettu palkansaajien tuloverotuksen keventäminen ja talouden kehitystä seurannut korkotason lasku ovat kyllä tuoneet helpotusta erityisesti asuntovelkaisten lapsiperheiden arkeen. Toisaalta kohonneet vuokrakustannukset sekä erityisesti kasvukeskuksissa tapahtunut asuntojen hintojen nousu ovat samanaikaisesti lisänneet lapsiperheiden asumiskustannuksia.

Kuten täällä on todettu, useiden tutkimusten mukaan lapsiperheiden toimeentulon kehitys on jäänyt jälkeen muun väestön toimeentulon kehityksestä. Monien selvitysten mukaan lapsiperheiden köyhyysongelmat ovat lisääntyneet. Huoli monilapsisista perheistä on erityisesti lisääntynyt sen jälkeen, kun hallitus teki päätöksensä korottaa vain ensimmäisen lapsen lapsilisää. Yhtä lailla huoli on yhden huoltajan perheistä, jotka ovat taloudellisesti hyvin heikossa asemassa. Näihin seikkoihin viitaten pidän hyvin perusteltuna, että tosiaankin lapsilisät sidottaisiin indeksiin ja turvattaisiin se, että niiden reaalitaso ei jää jälkeen vuosi vuodelta, niin kuin nyt on tapahtunut. Todellakin toivon, että erityisesti ministerit Karpela ja Hyssälä olisivat täällä salissa tästä nyt keskustelemassa. Nyt on lupausten lunastamisen aika. Suomalaiset lapsiperheet odottavat.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä ed. Sarkomaan hyvästä puheenvuorosta on kiva jatkaa. Myös minä lähestyn tätä lapsilisäasiaa nimenomaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, en niinkään väestöpolitiikan näkökulmasta niin kuin ed. Hemming.

En usko, että ihmiset hankkivat lapsia etuuksista, kuten lapsilisistä, johtuen. Sen sijaan on erittäin reilua tasata eri elämänvaiheitten välisiä tuloeroja tällaisilla siirroilla, kuten lapsilisät, koska tunnetusti siinä vaiheessa, kun on lapsia kotona, menotkin on kovat. Toisaalta siihen samaan elämänvaiheeseen liittyy myös yleensä sekä opinto- että asuntolainojen lyhennykset, jotka vaikeuttavat taloudellista tilannetta, vaikka tulot olisivatkin kohtuullisia.

Vihreät ovat omassa vaihtoehtobudjetissaan esittäneet, mitä me olisimme nyt halukkaita tällä kertaa erityisesti priorisoimaan lapsilisien osalta. Toisin kuin kokoomuksella meillä tosiaan on tällainen tasapainotettu vaihtoehtobudjetti, jossa kerrotaan myös menojen lisäksi tulot eli se, mistä rahat otetaan. Joka tapauksessa tässä meidän vaihtoehtoesityksessämme esitetään, että lapsilisän korotukset kohdistettaisiin uudelleen siten, että kaikille alle kouluikäisille lapsille maksetaan lapsilisän korotuksena 12 euroa kalenterikuukaudessa jo ensi vuodesta alkaen.

Kymmenen viime vuoden aikana lapsiperheet ovat köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön. Erityisesti näin on tapahtunut monilapsisille perheille, kuten täällä myös aikaisemmissa puheenvuoroissa on esiin nostettu. Kuitenkin hallitus suuntasi viime vuonna lapsilisän korotuksen koskemaan vain perheen ensimmäistä lasta. Lapsilisän korotuksen suuntaaminen suhteellisesti suuremmalta osalta yksilapsisille perheille ei ole mielestäni sosiaalisesti oikeudenmukaista. Olen hieman yllättynyt, kun vertaan keskustalaisten aikaisempia puheita, että juuri keskusta on ollut halukas suosimaan tällaista yhden lapsen perhemallia. (Ed. Seppo Lahtela: Tuskin pitää paikkaansa!) Hallituksen esityksen myötä tulee kaikkien muiden paitsi yksilapsisten perheiden lapsilisien reaaliarvo tällä vaalikaudella laskemaan. Tämä ainoalle keskustalaiselle, joka paikalla on, ed. Seppo Lahtelalle, tiedoksi, jos ette usko.

Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyysriski on suurin niissä perheissä, joissa lapset ovat pieniä, ja yksinhuoltajaperheissä. Vaikka kaikkien lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt, ovat juuri yksinhuoltajat usein taloudellisesti hankalimmassa asemassa, koska siinä on taustalla myös muita huonompi työllisyys. Tässä on kyse aika mittavasta ihmisjoukosta, sillä yksinhuoltajaperheissä elää 16 prosenttia lapsista.

Arvoisa puhemies! Köyhyysrajalla elävillä perheillä ei ole aikaa odottaa indeksikorotuksia pidempään.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt tärkeästä asiasta on kysymys, arvelen, että tässä tarvitaan kyllä allekirjoittaneenkin näkemystä tähän aiheeseen. (Ed. Pulliainen: Sitä on odotettu!) — Ymmärrän, että ed. Pulliainen kantaa omalla laillani huolta siitä, mitä Lahtela niin sanotusti vanhana miehenä, niin kuin on ed. Pulliainenkin minun mielestäni olemassa, tietää tästä asiasta, taikka miten tämän aistii ja tuntee. — Katson, että kuitenkin kyse on kansallisvarallisuudesta, koska lasten ja nuorten hyvinvointi ja tulevaisuus on tämän yhteiskunnan vahvistamista eteenpäin.

Se, mitä pidän valitettavana piirteenä tässä asiassa, on, että jotenkin tämän aloitteen perusteluissa todetaan, että kokoomus tästä yksin kantaa huolta ja tätä murehtii. Ed. Meriläinen äsken kantoi puheenvuorossaan huolta, miten keskustaedustaja Lahtela tämän asian näkee ja tuntee. Kun tässä nyt hallituksen ja opposition puolivälistä suurin piirtein tätä asiaa tarkastelen, niin kyllä minun mielipiteeni on sellainen, ettei tämä yksin ole kokoomuksen asia, vaan muistan takavuosilta, että erityisesti keskustan eduskuntaryhmä kantoi tästä huolta ja vastuuta. (Ed. Perho: Entä nyt?) Ja nyt katsottuna täytyy sanoa, että ainakin salissa olevat keskustan eduskuntaryhmän jäsenet kantavat kovasti tästä huolta ja vastuuta. (Naurua) Kaikki, keitä salissa on läsnä, kantavat huolta ja vastuuta tästä asiasta.

Näin katsottuna tiedän erinomaisen hyvin, että kukaan ei hanki perheeseen lapsia sillä perusteella, oliko lapsilisä vähän suurempi vaiko pienempi; kukaan ei hanki ensimmäistä eikä toista lasta, ei hankkiudu ensimmäisen eikä toisen lapsen vanhemmiksi, sillä perusteella, oliko se ensimmäisen lapsen lapsilisän suuruus suurempi vaiko pienempi kuin sen seuraavan jne. Mutta kyllä epäilen tätä hallituksen linjaa siinä, että tämä tarkistus, mikä tapahtui, kohdistuu vaan ensimmäiselle lapselle. Tässä on, niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossanikin joskus olen todennut, vähän tämmöistä Kiina-mallista ilmiötä, jolloin lähdetään siitä liikkeelle, että vain se ensimmäinen lapsi olisi ikään kuin arvokkaampi kuin ne seuraavat jne., mitä se suinkaan tietysti ei ole eikä tarkoita.

Mitä tulee tähän lapsilisien indeksitarkistukseen, niin kyllä tämä aloite on aivan erinomainen olemassa. Olisin tietysti toivonut, että jo silloin, kun ed. Perho oli ministerinä, tämä asia olisi hoidettu kuntoon ja tähän tullut oikea linja. Ei tämä nykyinenkään hallitus siitä linjasta olisi pystynyt lipeämään eikä joustamaan pois, mutta nyt jatketaan vaan tällä vanhalla tutulla linjalla, missä perusteet ovat tuolta 90-luvun alun tasolta olemassa, silloin kun Suomi todellisessa suossa ja lamassa oli olemassa. Näin katsottuna toivon, että joskus syntyy sellainen yhteiskunnallinen paine, missä tämä asia tulee järjestykseen. Sillä paineella tarkoitan sitä, että nämä kaksi vahvaa sektoria, lapsilisät ja sitten eläkeläisten loppupään kohtelu, pitää saada parempaan hoitoon kuin ne tällä kertaa ovat olemassa. Siihen tällä yhteiskunnalla on varmasti varaa olemassa, jos vain tahtoa löytyy, mutta näyttää siltä, että tahtoa ei aina tunnu olevan, ei ole eikä synny.

Tähän samaan aiheeseen, jos herra puhemies sallii, katsoen tätä maailmaa vähän kauemmas Suomessa tulevaisuudessa tulee syntymään kuitenkin pula työvoimasta ja pula tulevaisuuden kansalaisista, sellaisista, mitkä ovat käsistänsä taitavia, pystyvät tätä maata eteenpäin viemään. Niitä ei vaan muuten tule eikä synny, ellei niitä nuoresta kasva ja kasvateta, ja sen yksi pieni porkkana, yksi mielialaporkkana, on se, miten se lapsilisä syntyy ja tulee.

Tietenkin seuraavassa vaiheessa tätä asiaa pohditaan ja katsotaan, onko kaikissa perheissä tämä lapsilisä tarpeellinen. Ed. Hemming aikaisemmin jossain puheenvuorossaan totesi, että kaikki on tarpeellista, mutta jos tätä maailmaa nyt katsotaan, niin se on aivan yhtä tärkeä sille köyhälle — niin kuin ed. Meriläinen totesi, että yksinhuoltajaperheelle — aivan yhtä välttämätön, kuin myöskin sille niin sanotusti hyvinvoivalle perheelle, millä ei oikeastaan rahanpuute ole ongelma, vaan kaikki muut asiat ovat suurempia ongelmia. Olen vahvasti kyllä sitä mieltä, että ei löydy yhteiskunnasta semmoista instanssia, mikä voisi vetää rajan sen köyhän ja rikkaan perheen välille. Kaikissa lapset ovat yhtä toivottuja, yhtä tärkeitä ja yhtä merkittäviä Suomen tulevaisuuden kansalaisia. Näin ollen katson, että tämä kuuluu kaikille, niin kuin se nykyisellään kuuluukin.

Mutta tästä aloitteesta voisi todeta, että erittäin hyvä ja erinomainen. Herra puhemies! Valitettavana pidän, että oikeastaan, kun tätä keskustelua on kuunnellut ja seurannut, niin aloitteen tekijät, allekirjoittaneet kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenet, eivät oikein ole tähän asiaan uskoneet, koska eivät laajoin joukoin ole sitä täällä salissa puolustamassakaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela on äärimmäisen oikeassa siinä, että vaimoa ei oteta bisnesmielessä eikä lapsia tehdä bisnesmielessä. Se on harvinaisen selvä asia. Nyt tämä lakialoite, siis lapsilisien sitominen indeksiin, on ikään kuin osa kansallisen kokoomuksen tämänkertaista budjettipakettia, elikkä siitä on tullut osa kokoomuksen politiikkaa, näin minä ymmärrän. Ymmärrän kuitenkin myöskin niin, että edellinen eduskunta oli sitä mieltä, että näin juuri pitäisi menetellä, ja se eduskunta oli siinä kannanotossaan täysin yksimielinen. No hyvä, että kansallinen kokoomus nyt ainakin on pysynyt siinä kannassa, vaikka kansanedustajat ovat osittain vaihtuneet.

Arvoisa puhemies! Olisin vain kiinnittänyt huomiota tässä yhteydessä siihen, että minä vieläkin toivon, että kokoomuksen eduskuntaryhmä tekisi uuden linjaratkaisun käytännön politiikassa ja todella sen vaihtoehtobudjetin julkaisisi, nimittäin seuraavasta erityisestä syystä: Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, kahta peräkkäistä puheenvuoroa, niin ensiksi ed. Sarkomaa kehotti hallitusta tulemaan kokoomuksen tielle ja linjalle ja siis osoitti puheellaan, että hallitus on muulla linjalla kuin kokoomuksen tiellä. Sitten ed. Hemming meni tuonne puhujakorokkeelle ja railakkaaseen tapaansa ilmoitti, että kaikki se, mitä hallitus perusjuuriaan myöten tekee, se meille käy. Tämä on tarkka siteeraus: "Tämä käy." Näin hän sanoi. Ei tästä saa enää kukaan mitään selvää.

Lyly  Rajala  /kok:

Arvoisa puhemies! Oli erittäin lohdullista ja mukavaa kuulla ed. Seppo Lahtelan mielipide ainoana hallituspuolueen salissa istuvana edustajana, että juuri lapset ja vanhukset ovat se henkilöryhmä, joitten puolta hänenkin mielestään pitää pitää. Olen täsmälleen samaa mieltä. Taidan olla kohtuullisen vihreä näissä asioissa, eri tavalla vihreä kuin ed. Pulliainen ainoana vihreänä salissa. Kun täällä aloitteessa kuitenkin kerrotaan, että eduskunta on 4. lokakuuta 2002, lähes päivälleen kaksi vuotta sitten, käsitellessään täällä salissa selontekoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista hyväksynyt yksimielisesti ponnen — näitä ponsia käsittääkseni on sinä päivänä täällä salissa ollut kaksi, siis hyväksyttyä pontta — lieneekö ollut, että tuon aikainen pääministeri on ollut sen verran voimakas henkilö, että hän on saanut tyrehdytettyä nämä viisaat ajatukset kaikilta niiltäkin edustajilta, jotka ovat tuon ponnen hyväksyneet täällä salissa, vai mistä lienee kysymys, kun nykyinen hallitus ei tätä sangen merkittävää ja jo kertaalleen täällä kaksi vuotta sitten pontena hyväksyttyä asiaa ole ottanut opikseen ja laittanut tuonne hallitusohjelmaan.