Toimi Kankaanniemi  /kd(esittelypuheenvuoro):
            		
         
         
         Herra puhemies! Sairausvakuutusjärjestelmän
            pahimpien epäkohtien korjaaminen on kristillisdemokraattien
            vaihtoehtobudjetin toinen lakialoite. Tässä esitetään
            omavastuuosuuden supistamista nykyisestä. Tämä aloite
            merkitsisi noin 20 miljoonan euron lisäpanostusta, eli
            ei mistään valtavan suuresta summasta ole kysymys,
            kun katsotaan sairausvakuutuksen kokonaismenoja.
         
         
         Suomalaisten potilaitten omakustannusosuus terveydenhuollon
            rahoituksesta on läntisten teollisuusmaiden huipputasoa.
            Kotitaloudet rahoittavat tällä hetkellä noin
            22 prosenttia. Kymmenen vuotta sitten se oli vielä noin
            15 prosenttia. Lääkkeille, asiakasmaksuille ja
            matkakuluille on erilliset maksukatot, ja nuo yhteenlasketut maksukatot
            nousevat yli 1 300 euron. Lisäksi tulevat hammashoidon
            ja fysikaalisen hoidon kustannukset. Muissa Pohjoismaissa nämä meidän
            korkeat maksumme aiheuttavat suurta ihmetystä. Kun suomalainen
            potilas maksaa lääkkeistään
            keskimäärin 52 prosenttia, Ruotsissa potilas maksaa vain
            29 prosenttia ja Norjassa 21 prosenttia. Maksukatot ovat Norjassa
            noin 200 euroa, Ruotsissa noin 100 euroa vuodessa. Tanskassa terveyspalvelut
            ovat maksuttomia.
         
         
         Näitä vertailuja ei Suomessa ole oikein kunnolla
            tehty eikä mielletty, kuinka raskasta sairastaminen sen
            fyysisen ja henkisen tuskan lisäksi, joka itse sairaalle
            ja hänen läheisilleen koituu, on vielä näiden
            maksujen suhteen. Köyhyydestäkin Suomessa aika
            suuri osa kohdistuu ja keskittyy juuri pitkäaikaissairaisiin,
            joilla taakka usein on jopa kohtuuton. Sitä pitäisi
            solidaarisesti jakaa hyväosaisten ja terveiden kesken.
            Mehän voimme kuka tahansa joutua milloin tahansa pitkäaikaissairaaksi,
            niin että on myös inhimillistä, että taakkaa
            jaetaan. Kantakaa toistenne kuormia, sanotaan jo Isossa Kirjassa.
            Jopa korkeat kustannukset ovat osoittautuneet hoitoon hakeutumisen
            esteeksi, ja se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.
         
         
         Suomalaisen terveydenhoidon rahoitus suhteutettuna bruttokansantuotteeseen
            on alhaisin kaikista EU-maista, vuonna 2000 Stakesin mukaan 6,6
            prosenttia bruttokansantuotteesta, kun muissa EU-maissa käytetään
            terveydenhuoltoon keskimäärin yli 8 prosenttia.
            Vain Slovakia, Turkki ja Meksiko käyttävät
            pienemmän bkt-osuuden terveydenhuollon kustannuksiin, eli olemme
            Turkin ja Meksikon kanssa samassa sarjassa. Vuonna 2004 lääkkeiden
            vuotuinen omavastuuraja oli 604,72 euroa. Rajan ylittävät
            lääkekustannukset korvataan kokonaan, mikäli
            vuotuisen omavastuurajan ylitykset yhteensä ovat enemmän
            kuin 16,82 euroa.
         
         
         Herra puhemies! Tämä lakialoite sairausvakuutuslain
            9 §:n muuttamisesta alentaisi tuon katon siis 532 euroon,
            joka sekin on vielä paljon korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa.
            Tämä on sellainen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan
            epäkohta, joka näin on syytä mahdollisimman
            pian korjata.
         
         
       
      
         
         Bjarne Kallis /kd:
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Budjettipuheenvuorossani sanoin, että Suomessa
            ei ole helppoa olla työtön, mutta Suomessa ei ole
            myöskään helppoa olla sairas. Vaikkakin meillä on
            noin 600 euron katto lääkkeissä, jonka jälkeen
            kaikki kustannukset periaatteessa korvataan, voi käydä niin
            kuin ed. Kankaanniemi totesi, että se omavastuu määrätään
            niin monesta eri menosta. On matkakulut, on lääkekulut
            jne.
         
         
         Yksi epäkohta, mikä tähän
            liittyy, on myöskin se, että vaikka tämä raja
            ylittyy, niin saattaa mennä kuukausia, ennen kuin potilas
            saa takaisin sen, minkä hän on maksanut yli tämän
            oman osuuden. On olemassa paljon potilaita, joilla on myöskin
            sellaisia lääkekuluja, joita ei korvata, jotka
            eivät kuulu korvattavien piiriin. Ei ole mitenkään
            harvinaista, että joillakin on kustannuksia tuhansia markkoja
            kuukaudessa. He saavat sitten aikanaan palautuksen siitä ylimenevästä summasta,
            mutta tavalla taikka toisella pitää aina rahoittaa
            sen seuraavan kuukauden suuret lääkemenot, ja
            se ei ole helppoa.
         
         
         Tämä muutos, mitä kristillisdemokraatit
            esittävät, merkitsisi vuositasolla hieman yli
            70:tä euroa niille, joilla on suuret lääkekulut.
            Muuttuuko elämä 70 euron takia paljon paremmaksi?
            Se muuttuu jonkin verran, mutta kaikkein tärkeintä olisi
            kyllä se, että nämä korvaukset
            tulisivat nopeammin.
         
         
       
      
      Keskustelu päättyy.