Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Lyhyesti totean, että metsähallituslain säätämisen yhteydessä viime syksynä todettiin, että Metsähallituksen erävalvontaa koskeva osa on syytä valmistella erikseen, ja tätä valmistelua on sen jälkeen tehty hyvässä yhteistyössä sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kesken. Nyt esillä oleva ehdotus on tämän yhteistyön tulos.

Suomalaiseen metsästykseen ja riistanhoitoon kuuluu järjestäytynyt toiminta, joka on luonut sen luottamuksellisen ilmapiirin, jossa riistakantaa Suomessa hoidetaan ja metsästystä harjoitetaan. Valtion maiden osalta ja näihin liittyvien alueiden osalta tärkeä rooli tässä kokonaisuudessa on ollut ja on Metsähallituksen harjoittamalla erävalvonnalla. Tätä tehtävää on ollut tarpeen ja on tarpeen nyt uuden perustuslain tultua voimaan tarkemmin lainsäädännössä säätää. Tässä nyt käsillä olevassa ehdotuksessa on voimassa olevan uuden perustuslain määräykset täyttävät säädökset Metsähallituksen erävalvonnan osalta.

Haluan tässä yhteydessä vielä esittää parhaat kiitokset sisäasiainministeriölle ja oikeusministeriölle hyvästä yhteistyöstä tämän säädöksen valmistelussa. Näen, että ministeri Rajamäki omalta osaltaan haluaa myöskin kertoa tämän asian hänen toimialaansa koskevan osan sisällöstä.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Metsästysrikokset ovat viime vuosina muuttuneet entistä vakavammiksi ja ammattimaisemmiksi. Lisäksi metsästysrikoksia tehdään sellaisilla alueilla, joilla poliiseja on vähän ja toiminta-alueet ovat laajoja. Kyseessä on selvästi suunnitelmallinen ja järjestäytynyt toiminta, joka tähtää taloudellisen voiton tavoitteluun, järjestäytynyt rikollinen toiminta.

Haasteellisesta työkentästä huolimatta metsästysrikoksien ehkäisyyn ja tutkintaan on panostettava. Kaikki rikollisuus on yhteiskunnan kannalta tietysti vahingollista. Metsästysrikosten ennalta estämisellä ja tutkinnalla varmistetaan erityisesti, ettei myöskään luonnon monimuotoisuudelle aiheudu uhkaa rikollisesta toiminnasta. Metsästyslainsäädäntö ja sen noudattaminen edellyttävät eri viranomaisilta tiivistä yhteistyötä. Sisäasiainministeriö osaltaan on siihen erityisen valmis maa- ja metsätalousministeriön kanssa ja on hyvin tyytyväinen tästä nyt valmistuneesta esityksestä, joka kuvaa viranomaispoikkihallinnollista yhteistyötä ja vastuuta.

Viime aikoina metsästysrikokset ovat tulleet myös entistä häikäilemättömämmiksi. Lisäksi todistajia ja viranomaisia on uhkailtu. Tämä on erittäin vakava asia. Todistajien aseman turvaaminen ja turvallisuuden takaaminen on tärkeää. Ilman henkilötodisteita moni rikos jää tietysti selvittämättä tai ainakin sen selvittäminen hankaloituu huomattavasti. Tietysti myöskin toivoisi, että silloin, kun todistetusti järjestelmällistä metsästysrikollisuutta saadaan pitkän pöydän ääreen, niin siinä tehtäisiin muutakin kuin oikaistaisiin jakausta. Poliisin rajallisten voimavarojen takia pidän erittäin tärkeänä, että myös muut viranomaiset panostavat metsästysrikosten ennalta estämiseen ja eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö toimii tehokkaasti.

Nyt tässä maa- ja metsätalousministeriön esityksessä Metsähallituksen erävalvojien asemaa vahvistetaan, ja voin korostaa vielä kerran, että poliisi pitää heitä tärkeänä yhteistyötahona. Käytännössä poliisilla ei ole, kuten aikaisemmin jo viittasin, juurikaan mahdollisuuksia suorittaa valvontaa valtion suurilla erämailla, joilla erävalvojat puolestaan toimivat. Metsästysrikollisuuden torjunnan kulmakivi onkin viranomaisten hyvä yhteistyö ja karkea, toimiva työnjako, jonka mukaan erätarkastajat ja rajavartiomiehet painottaisivat toimintansa valvontaan ja poliisirikosten tutkintaan ja torjunnan koordinointiin.

Valitettavasti minun on tässä todettava, että vaikka olemme tähän asiaan puuttuneet viime kevättalvellakin sisäasiainministeriön puolesta myös julkisuudessa, tuoreimmat tilastot osoittavat tilanteen pysyneen tämän vuoden tammi—syyskuun aikana suurin piirtein samana kuin edellisenäkin vuotena kokonaisuudessaan. Tuoreet tiedot Itä-Suomen ja Oulun läänien poliisien lääninjohdosta kertovat metsästysrikoksia tapahtuvan edelleenkin, eli salakaatoja tehdään vanhaan malliin. Oulun läänissä on kuluvana syksynä poliisin tietoon tullut metsästysrikoksia enemmän kuin aikaisempina vuosina. Yksityiskohtiin menemättä voin vakuuttaa, että molemmat lääninjohdot ovat varmistamassa, että poliisi tutkii näitä rikoksia.

Herra puhemies! Lisäksi haluan myös tuoda tämän käsittelyn yhteydessä esille, että sisäasiainministeriö laatii vielä tämän vuoden aikana metsästysrikosten valvonnan ja tutkinnan strategian, jossa linjataan poliisin toimintaa.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Johdantona hallituksen esitykseen Metsähallituksen erävalvonnasta lainaan muutamaa kohtaa tämänsyksyisestä Lapin Kansan jutusta, jossa kerrotaan hyvin osuvasti, mihin erävalvonta, poliisitoiminta sekä innokkuus ja taitamattomuus yhdessä voivat pahimmillaan johtaa.

"Inarilainen metsästäjä ampui kolme vuotta sitten kaksi karhua, jotka molemmat poliisi takavarikoi ja joiden lihat sekä taljat menivät takavarikon aikana piloille. Poliisitutkinnat osoittautuivat aiheettomiksi, ja niitä venytettiin kohtuuttomasti. Juttuun sotkeutui myös Riistanhoitoyhdistys, jonka toiminnanohjaajana oli tuolloin poliisitutkintaa johtanut ylikonstaapeli. Ennätysmäisiin korvauksiin johtanut poliisitoimi alkoi epäilystä, että tietyllä suunnalla Inaria harjoitettiin karhujen loukkupyyntiä. Sopan käynnisti Metsähallituksen erätarkastaja, joka arvioi virheellisesti ensimmäistä karhua ammutun takaapäin niskaan. Vaikka jo parin päivän päästä poliisilla oli selvillä, että ampuminen oli tapahtunut edestä, juttua kehiteltiin eteenpäin. Metsästäjän toisen karhun kohdalla erätarkastaja ja poliisi koettivat sovittaa kaatopaikan kivenkoloa karhun talvipesäksi, jolta metsästäjä olisi pedon yhyttänyt. Ensiksi ammutun karhun lihoja säilytettiin poliisin suojassa lihan jäähdyttämisestä ja hygieniakäsittelystä annettujen määräysten vastaisesti. Ruhoa muun muassa rahdattiin Ivalosta Rovaniemelle ja takaisin poliisiautojen takakonteissa. Myös pakastetut taljat sulatettiin, ilman että ne olisi sen jälkeen suolattu ja toimitettu pikimmiten muokattavaksi. Tänä syksynä Rovaniemen hovioikeus korotti ja lisäsi valtiolle langetettuja korvauksia tehdyistä karhujen takavarikoista. Yhteensä lasku veronmaksajille nousi yli 20 000 euroon."

Arvoisa puhemies! Tämä esimerkki kuvaa hyvin, miksi on ollut tarpeellista uudistaa erävalvontaa koskevaa lainsäädäntöä. Tosin toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa mainitaan muun muassa Ylä-Savon ja Pohjois-Karjalan salametsästystapaukset, jotka ovat olleet ammattimaisia ja taloudelliset arvot huomattavat. Kyse ei ole ollut mistään pakon edessä omaan tarpeeseen pyydetystä leivän jatkeesta. Salametsästykseen on liittynyt pelottelua, uhkailua ja kiristystä, mihin ministeri Rajamäkikin täällä viittasi. Kaikki tällainen ammattimainen rikollisuus tulee kitkeä kovin ottein ja riittävät resurssit takaamalla. Mitä rehellisemmin metsästetään, sitä vähemmän annetaan aseita ja aihetta niille, jotka haluavat romuttaa kotikuntalaisuuden perusteella tapahtuvan vapaan metsästyksen valtion mailla Pohjois-Suomessa, ja tätä asiaa minä pidän kaikkein kalleimpana pohjoisen metsästäjän kannalta.

Erätarkastajien mutta myös muiden kansalaisten oikeuksien osalta hallituksen esitys parantaakin tilannetta. Esitys vaikuttaa muutenkin pääkohdiltaan ihan hyvältä ja oikean suuntaiselta. Lakiesityksessä rajataan erätarkastajien toimivaltuudet tarkkarajaisuuden ja oikeasuhtaisuuden periaatteita kunnioittaen. Valtuuksien käytön edellytyksenä on aina yksittäisen erävalvontatehtävän suorittaminen, joten kyse ei ole mistään yleisistä valtuutuksista. Voimakeinojen käytössä aina ensisijainen vaihtoehto on turvautuminen poliisin tai Rajavartiolaitoksen virka-apuun. Myös rikesakon määrääminen ja rangaistusvaatimuksen tiedoksianto on tarkkaan säädelty. Lisäksi erätarkastajan virkaan nimitettävän tulee olla nuhteeton ja tehtävään soveltuva. Häneltä vaaditaan poliisin perustutkinto ja, mikä tärkeintä, perehtyneisyys erävalvontatehtäviin, mikä tarkoittaa myös eräasioiden käytännön, ei pelkästään lain tuntemusta, ja tällaisten asioitten kokonaisvaltaista hallintaa olisi kaivattu kyllä tässä Inarinkin tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä saataneen erävalvontaa valtion mailla perusteiltaan kohdalleen, mutta ainainen ongelma valtiosektorilla on määrärahojen niukkuus. Ei ole pitkä aika siitä, kun eduskunta hyväksyi valtiontalouden kehyskeskustelussa periaatteen, jonka mukaan valtionhallinnosta eläköityvän tai poislähtevän tilalle otetaan uusi työntekijä vain joka toisessa tapauksessa. Se tietää liki 20 000 työpaikan vähenemistä muutaman lähivuoden aikana. Tämä lähtökohta tuottaa ylivoimaisia ongelmia ei ainoastaan metsäsektorilla vaan kaikissa valtion organisaatioissa. Ensimmäisenä lähtevät yliopistot, mutta perässä tulevat kaikki muutkin, kunhan tulosneuvottelujen todellisuus selviää, kun supistustavoitetta pakotetaan sisään eri organisaatioihin. Kestää meidän laatia hyviäkään lakeja, kun niiden toteuttaminen ja valvonta jäävät kiinni puuttuvista henkilöresursseista, ja tätä minä pelkään myös erävalvonnan suhteen. Olen varma kuitenkin siitä, että kaikki aktiivimetsästäjät ovat sitä mieltä, että erävalvonta täytyy saada asianmukaiselle tolalle.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet kolme esittelypuheenvuoroa tästä erittäin tervetulleesta hallituksen esityksestä. Nämä puheenvuorot ja hallituksen esitys ovat sisällöltään kovin toisenlaisia, kuin miltä se asia näytti viime vuoden lopulla metsähallituslain käsittelyn yhteydessä. Silloinhan näytti siltä, että tämä koko operaatio menee aivan pipariksi, suoraan sanottuna. Siis hallintouudistuksen yhteydessä olisi siis tuotettu erävalvontapuolelle kohtuuton menetys, jos ne synkimmät odotukset olisivat toteutuneet, jotka valiokuntatyössäkin tulivat esille, mutta nyt asiat ovat kohdallaan. Hallituksen esitys on hyvä, ja sen sisältö on täällä selvitetty.

Äskeisestä ed. Mustajärven puheenvuorosta sai sellaisen käsityksen, että nämä asiat ovat täydellisesti kunnossa, siis erävalvonta-asiat ja lainkuuliaisuus Lapissa ovat loistavasti, mutta kun tullaan Oulun läänin puolelle ja siitä itärajaa pitkin alaspäin, niin kaikki on nyt aivan päin seiniä.

Arvoisa puhemies! Asia ei nyt tietysti aivan näin ole, mutta täytyy häpeäksi todeta, että Oulun läänin itä- ja keskiosissa on, juuri niin kuin ministeri Rajamäki äsken totesi, järjestäytynyttä rikollisuutta eräalalla, ja se on sen laatuista, että toivon hartaasti, että nyt kun tämä valtuusasia saadaan Metsähallituksen erävalvojien osalta kuntoon, myöskin ministeriössä mietittäisiin taktisesti sitä, että poliisivoimia muualta käytettäisiin tämmöisiin operaatioiskuihin tuolla alueella, sillä ei ole laitaa sillä, että on, sanotaanko näin, että on purkkitehtaita suorastaan siellä olemassa. Tapetaan laittomasti riistaa, purkitetaan se ja laitetaan markkinoille, eli siis siellä on elinkeinotoimintaa, jolla ei ole minkäänlaista laillista perustetta. Tässä katsannossa katseet jälleen kääntyvät sisäministeriön puoleen, että kannattaisi miettiä, kun poliisin operaatioita johdetaan, suunnitellaan ja taktiikoita rakennellaan, että tämä mahdollisuus voitaisiin käyttää hyväksi.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti alueellisiakin eroja löytyy valvonnan tehokkuudesta, mutta minä luulen, että se, että nimenomaan Pohjois-Suomessa, Oulun ympäristössä ja itäpuolella näitä tapahtuu paljon, johtuu siitä, että kiinnijäämisriski näillä alueilla on kaikkein pienin. Se johtuu tietenkin siitä, että siellä on hyvät metsästysmahdollisuudet ja laajat pinta-alat ja valvonnan suorittaminen on tietenkin äärimmäisen hankalaa, koska pinta-alaa riittää ja metsäautoteitä riittää ja pakenemismahdollisuuksia riittää.

Myöskin yksi asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on se, mikä on lähiympäristön halu puuttua tähän toimintaan, mikä on puuttumiskynnys, jolloin poliisille tulee ilmoitus laittomasta toiminnasta. Tässäkin on havaittavissa selvästi alueellisia eroja. Esimerkiksi tietyillä alueilla Länsi-Suomessa paheksutaan, reagoidaan nopeasti ja tehdään ilmoitus, kun toisilla alueilla se katsotaan jopa hyväksyttäväksi toiminnaksi.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä hieman ihmettelen ed. Pulliaisen tulkintaa minun puheenvuorostani. Minä otin esimerkkejä, ja ne esimerkit koskivat sitä, missä on harjoitettu salametsästystä, Ylä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, minä en puhunut Oulusta mitään. Nämä tapaukset sitten oli mainittu myöskin tuolla esittelytekstissä.

Se esimerkki, minkä minä kerroin Inarista, on vaan valitettavasti totta. Siitä tuli nyt hovioikeuden päätös. Siinä tilanteessa valvojat olivat väärässä, metsästäjä oli oikeassa. Ja kyllä kai tämäkin laki, mitä nyt käsitellään, on tarkoitettu niin metsästäjien suojaksi kuin myöskin turvaamaan viranomaisten toimintaedellytykset ja samaten turvaamaan sen, että tätä erittäin hienoa harrastusta voivat harjoittaa mahdollisimman monet.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuripa sen takia tämän totesin, vaikutelmani ed. Mustajärven äskeisestä puheenvuorosta, että nämä vuorosanat esitettäisiin, eli tällä tavalla ei luotaisi kuvaa, etteikö Metsähallituksen erävalvojilla olisi Lapissakin tehtäviä.

Kalevi Lamminen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vain tulee mieleen takavuodet, kun monta kymmentä vuotta sitten viinaa keitettiin esimerkiksi Pohjois-Satakunnan lähes jokaisessa pitäjässä. Sitten kun se kulttuuri vaihtui, kulttuuri muuttui, että sitä ei katsottu enää hyväksyttäväksi, eivät isät enää keittäneet poikansa kanssa viinaa eivätkä käyneet salametsällä, niin sitten se viinankeitto loppui. Tässä on ihan sama: jos salametsästys iskostuu tapoihin ja sitä ei pidetä lainvastaisena, sitä on hyvin vaikea millään kontrollillakaan saada poistetuksi niiltä laajoilta lakeuksilta, mitä esimerkiksi Lapissa ja Oulun läänissä on. Tämän asian pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ensiksi haluaisin kiittää sisäministeri Rajamäkeä erittäin hyvästä puheenvuorosta. Hän viittasi myös luonnon monimuotoisuuteen ja biodiversiteettiin. Se on tässä talossa ympäristövaliokunnan vastuulla oleva asia. Tämä hallituksen esitys 147 ei mene lausunnolle ympäristövaliokuntaan, sen ei ilmeisesti tarvitsekaan, koska tämä on lähinnä hallinnollinen asia.

Mutta joka tapauksessa Suomen salametsästys on osa maailmanlaajuista salametsästystä, joka on erittäin suuri ja kannattava bisnes. Sitä verrataan laittomaan asekauppaan, sitä verrataan öljykauppaan ja ihmiskauppaan. Se on tuottoisaa, siinä tuhoutuu päivittäin tuhansia yksilöitä ja se uhkaa monia lajeja. Nimenomaan kissaeläimet ovat siinä ensin uhattuina: amurintiikeri, siperiantiikeri, lumileopardi, intiantiikeri, sumatrantiikeri jne. (Ed. Lamminen: Onko niitä Lapissa paljon?) —Tämä on kansainvälinen kysymys, ed. Lamminen, ja tähän aluksi hahmotan tämän tilanteen. — Tämä on siis kaupankäyntiä hyvin paljon. Suomi on allekirjoittanut Cites-sopimuksen, ja väitän myöskin, että Suomesta viedään laittomasti salaa metsästettyjä ja laittomasti kaadettuja eläimiä ulos, myöskin linnunmunia, mikä on osa tätä ongelmaa.

Tämä on siis bisnestä, ja niin tämä salametsästys on Suomessakin bisnestä. Ja aivan oikein, yleisperusteluissa sivulla 3 todetaan tähän ammattimaisuuteen viitaten, ja siteeraan tästä suoraan: "Oulun läänin sekä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon riistanhoitopiirien alueilla on tullut esiin tavanomaista laajempaa hirvien, suurpetojen ja metsäkanalintujen salametsästystä." Tämä ei ole ainoastaan kulttuurikysymys, vaan tähän liittyy siis bisneksenteko. Sitä tukee tietysti se, jos ympäristö on sellainen, että se ei kritisoi tätä tilannetta. Mutta joka tapauksessa takana on myöskin raha ja rahan tekeminen.

Muuten, puhemies, meillä on nyt tietysti syytä olettaa ja odottaa, että tilanne paranisi tältä osin ja pääsemme parempaan tulokseen, kun kerran nyt tämä hallituksen esitys vie asioita oikeaan suuntaan. Sisäministeri totesi aivan hyvin, että kun pitkän pöydän ääressä ollaan, niin tehtäisiin muutakin kuin vain "korjattaisiin jakausta". Tässä on tietysti sellainenkin tilanne, että kun on poliisitutkinta suoritettu, niin syytekynnys ei usein sitten ikään kuin ylity ja asia jää paikallisoikeuksissa ja käräjäoikeuksissa silleen. Tässä on ongelmallisia ennakkotapauksia, jotka vähentävät myös lain kunnioitusta. Tässä meillä on lainsäädännössä aukkoja. Meiltä puuttuu törkeä metsästysrikos, ja se pitäisi säätää lainsäädäntöön. Siitä on myöskin lakialoitteita tehty eduskunnassa.

Kaiken kaikkiaan ja lopuksi, kysymys on biodiversiteetistä, lajien oikeudesta elämään, eikä siitä, että on yksi laji ylitse muiden, jolla on oikeus tuhota muut ja jatkaa omaa lisääntymistään. Se ei voi olla tällä planeetalla myöskään tämän ylivertaisen lajin eli ihmislajin näkökulmasta oikea tie. Se on lyhyt tie myös tälle lajille.

Näin totesin, että nyt mennään hallituksen esityksellä oikeaan suuntaan, ja sinne Länsi-Suomen puolelle, lähinnä Pohjanmaalle, lähetän terveisiä, että kaksi muuttohaukan ampumista jokin aika sitten osoittaa, että myös joko lajituntemus, jos niitä esimerkiksi sorsalintuihin sotketaan, tai sitten muuten lain kunnioitus on kyllä koko Suomessa vielä pahasti kesken.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Puutun tähän asiaan ihan semmoiselta vähän niin kuin periaatteelliselta kannalta ja lainsäädännön työn kannalta.

Tämä lakiesityshän täydentää, taikka voisi sanoa, että paikkaa voimassa olevaa metsähallituslakia. Mehän viime vuonna teimme valtavan työn maa- ja metsätalousvaliokunnassa tästä metsähallituslaista, ja sitten vähän niin kuin yllättäen, kun tämä meidän lainsäädäntöjärjestyksemme on sellainen, tämmöinen valiokunta kuin perustuslakivaliokunta sitten aivan käsittelyn loppumetreillä räjäytti ikään kuin koko pankin elikkä homma meni uusiksi. Jostakin sitten tuli käsky, että tämä laki Metsähallituksesta on saatava voimaan 1.1.2005, ja sitä kautta sitten tämäkin laki jäi ikään kuin käsittelemättä oikeassa järjestyksessä. Eli kun täällä puhutaan perustuslakivaliokunnan, sanoisiko, vallasta ja siitä, miten sitä johdetaan ja tehdään, niin minusta tässä koko lainsäädäntöhomman ongelma on se, miten on mahdollista, että tämä niin sanottu toimeenpanolaki sitten käsitellään vähän niin kuin vuotta myöhemmin, kun tämän olisi pitänyt samanaikaisesti tapahtua, kun laki Metsähallituksesta astui voimaan, koska se muutti niin paljon tässä. Mutta en lähde tässä retostelemaan näillä salametsästyksillä ym.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kauppila mielestäni aika hyvin kuvaili sitä, että tehdään myöhemmin, tullaan jälkikäteen. Hän lopetti puheenvuoronsa suurin piirtein näin sanoen, että en ryhdy retostelemaan nyt tällä asian kokonaisuudella ja järjestyksellä. Sen sijaan, herra puhemies, kun minä näen, että ministeri istuu täällä paikalla, niin retostelen vähän laajemminkin tätä asiaa, vähän tässä, miten sanoisin, ei välttämättä asiassakaan pysyen, mutta olen huomannut, että muutkin ovat sitä täällä tehneet. (Ed. Salo: Se on pakko tehdä asiassa pysyen!) — Ed. Salo, muuten ei tämä asiakokonaisuus ilmene eduskunnalle, jos ei tätä tässä lähetekeskustelussa käsitellä vähän laajemminkin.

Minusta näissä asioissa on vähän semmoisen mustasukkaisuuden luonteita olemassa ja mustasukkaisuuden luonteita siinä, että kun Metsähallituksen erätarkastaja tätä työtänsä suorittaa ja toteuttaa, niin häneltä on tähän saakka ollut ikään kuin kielletty oikeitten asioitten ilmoittaminen silloin, kun hän toteaa ja löytää. No, tämä on vähän karrikoitu. Häneltä on ollut kielletty oikeus tarttua asioihin, tarkastaa papereita, kun ei sitä ole laissa kirjoitettu. Mutta näin arvellen, kun kuuntelin ed. Mustajärven puheenvuoron, mikä oli erinomainen paneutuminen tähän asiaan, ja kun tiedän, että ed. Mustajärvi Lapista tullen tietää kokonaisuuksia ja näkee myöskin sen hengen ja ajatusmaailman, mikä siellä on olemassa, niin ymmärrän, että hän kyllä syventyy näihin silläkin perusteella, vaikka ei kovin ankara metsämies vielä olekaan. En ole kyllä toivettani heittänyt siinä, etteikö hänestä voisi vielä sellainen tulla.

Näin arvellen tätä peliä siihen, mitä tässä syntyy ja tulee, niin tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta siitä aiheesta, kun maa- ja metsätalousministeri antoi uuden asetuksen muutoksen, missä hirvenmetsästyksen tai metsästyksen johtajalta jonkun tulkinnan mukaan kiellettiin oikeus tarkistaa metsästäjän aseenkanto-oikeus ja siihen liittyvät taidot. Sitä ei niin kirjoitettu, että kiellettiin, mutta se on niin tulkittu, että kun ei ole sallittu tai ei ole vaadittu, niin se on myöskin samalla kielletty. En tiedä, kenen asemaa ja oikeuksia tässä asiassa sitten loukattaisiin, jos hirvenmetsästyksen johtaja katsoisi, kun ed. Lahtela S. ja tulevaisuudessa ed. Mustajärvi menevät hirvijahtiin, onko meillä aseenkanto-oikeus jne. Minusta se on turvallisuuteen liittyvä asia ja se pitäisi olla oikeus katsoa ja nähdä.

Samaan pakettiin liittyy myöskin se, että tarkistettiin asetusta — en muista pykälää — missä oli ilmoitettava vanhan asetuksen mukaan metsään jäävästä haavoittuneesta hirvieläimestä, karhusta, sudesta ja ahmasta. Nyt tätä uudelleen kirjoitettaessa haavoittunut hirvieläin jätettiin pois sieltä ja lisättiin sen sijaan yksi kissa, nimittäin ilves, sinne lisää ja muistaakseni villisikakin.

Kyllähän tässä käytännön järki on toiminut niin, että kaikista metsään jääneistä haavoittuneista hirvieläimistä ei ole ilmoitettu eikä niitä ole pohdittu eikä poliisiviranomainen ole niitä tietämään päässyt, mutta käsittääkseni se, joka hirvenmetsästystä ja semmoista seuruemetsästystä tuntee, niin tietää ne paineet, mitkä johtajalla ovat olemassa, paineet onnistumisesta, turvallisuudesta ja myöskin sellaiset paineet, että ulospäin säilyy hyvä kuva ja seurataan hyvässä ryhdissä näitä asioita. Kun tällaista riisumista tehdään, viedään ikään kuin muodollisia johtamisen valtuuksia pois, niin kyllä sen johtajan on entistä vaikeampi valvoa niitä takarivin viisaita, jotka eivät tunne mitään vastuuta mutta muodostavat jonkin näköisen mielipiteen kuitenkin tähän asiaan, kun tämä vie oikeuden nuhdella heitä jne., ja tätä järjestystäkään, mihin asetuksen kautta ennen voi turvautua ja vedota, tätäkään siinä ei ole olemassa. Toivoisin, että kun ministeriötasolla, sisäasiainministeriössäkin, näitä asioita pohditaan, niin katsottaisiin myöskin se, mikä oikein on ja kohtuullista.

Kun edelleenkin tulkitsen vähän tätä asiaa niin kuin piru Raamattua tulkitsee omaksi edukseen — en tulkitse nyt omaksi edukseni, vaan tulkitsen, kuinka kansalainen näkee ja ymmärtää tämän meneillään olevan suunnan ja linjan — niin tähänkö tämä nyt sitten johtaa, että jokamiehenoikeuden perusteella ei enää ilmoitetakaan viranomaiselle sitä ja tätä eikä olla auttamassa poliisia, rajavartijaa eikä tätä Metsähallituksen vartijaa, kun todetaan, että sitä ei ole mihinkään lakiin ja asetukseen kirjoitettu?

Herra puhemies! Vielä kovempi kärjistys tavallaan tähän peliin: Yleinen henki eduskuntatasollakin vähän joittenkin edustajien toimesta on sellainen, että hirvet ovat suuresti vahingollisia tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, kun ne juoksevat autojen alle ja aiheuttavat maa- ja metsätalousvahinkoja ja kaikkia muitakin vahinkoja, ja maailmassa pohditaan, eduskuntatasollakin nykyisellään, kuinka se metsästys voitaisiin saada tehokkaammaksi ja paremmin toimivaksi ja siellä, missä hirviä on ja mihin niitä talveksi jää, ne pois päästettäisiin ja syötäisiin ne. Kun vähän on ajatellut sen äskeisen tulkinnan mukaan, miten sitä Raamattua tulkittiin sen pirun toimesta, niin pitäisikö siellä, missä tämä Metsähallituskin nyt vaikuttaa, Lapissa, idässä, miksei myöskin Kaakkois-Suomessa, lakihan käsittelee koko valtakuntaa, nämä, ketkä lakia rikkovat, salametsästykseen syyllistyvät, sitten tuomita, kun he tekevät joittenkin mielestä niin tärkeätä hommaa, vai pitäisikö heidät sitten jopa palkita? En kuitenkaan esitä, että näin tehtäisiin, mutta tämmöisiä ajatuksia tulee mieleen ja syntyy.

Herra puhemies! Totean, että esitys on hyvä, sisältö on oikein kirjoitettu enkä sitä paremmaksi osaa neuvoa. Toivon, että valiokunta tämän nopeasti käsittelee ja saattaa voimaan. Kun tästäkin ongelmasta täällä viranomaisyhteistyössä on päästy eroon, kansa on tyytyväinen ja näkyvä valvonta ja järjestys säilyy, niin tämä on kaikkien etu, se on myöskin suomalainen järjestäytyneen yhteiskunnan etu.

Harry  Wallin  /sd:

Herra puhemies! Kun maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli metsähallituslakia hyvin perusteellisesti, niin kuin täällä on käynyt selville, viime vuoden aikana, niin tämä erävalvontakysymys nousi myöskin keskeisesti esille tässä yhteydessä. Se, mihin perustuslakivaliokunta otti tiukan kannan, koski lupamenettelyjärjestelmää ja siitä valittamista. Erävalvonta ei ollut se ratkaiseva, mihin perustuslakivaliokunta otti kantaa, mutta perustuslakivaliokunnan lausunnossa kyllä selvästi todettiin: "Valiokunta katsoo, että 11 §:n 2 momentti on liian avoin eikä täytä oikeasuhtaisuuden eikä lailla säätämisen ja siihen liittyvien täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Sen vuoksi sitä on täsmennettävä luettelemalla ja rajaamalla poliisilain 2 luvun säännöksistä ne, joiden mukaisia valtuuksia voidaan pitää välttämättöminä erävalvojien tehtävien hoidon kannalta. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." Sittenhän tämä asia siirrettiinkin uuteen valmisteluun.

Silloinhan, kun asiantuntijakuulemisessa oli myöskin erävalvojia paikalla, he pitivät kyllä tärkeänä, että heillä on tulevaisuudessakin oikeuksia suorittaa tätä tehtävää. Pelkkä tällainen viestinviejän rooli ei palvele erävalvontaa eikä luonnonsuojeluakaan. Näin ollen oli hyvä, että tämä meni uudelleen valmisteluun ja nyt tämä hallituksen esitys pitää myöskin oikeuksia näillä erävalvojilla ottaa kiinni, selvittää henkilöllisyys, suorittaa puhallustestejä ym., eli heillä on todellinen oikeus siihen.

Käytiin myöskin keskustelua siitä, pitäisikö nämä niin sanotut poliisitehtävät siirtää suoraan poliisille eikä enää erävalvojille. Kyllä enemmistö oli kuitenkin sitä mieltä, että tämä järjestelmä voi hyvin olla erävalvojien tulevaisuudenkin tehtäviä. Näin ollen hallitus on kyllä varmaankin tässä lakiesityksessään noudattanut tällaista hyvää käytännön, sanotaanko, selväjärkistä toimintatapaa, maalaisjärkeä, ja näin valiokunnassa varmaan sitten asiaa hyvin perusteellisesti tutkitaan.

Meillä tietysti on se ongelma, mikä kävi ilmi asiantuntijakuulemisessa, että meillä on Suomessa vain yhdeksän erävalvojaa, eli tämä resurssien määrä. Jos me annamme nyt tämän lain kautta heille hyvät mahdollisuudet toimia, niin kyllä meidän täytyisi saada laajemmin erävalvonta koko maassa tapahtumaan. Minusta tähän seuraavien budjettien tai Metsähallituksen talousarvioiden yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota.

Hyvää on myös näin oikeusvaltion kannalta se, että erävalvojien toimintoja myöskin valvotaan yhteiskunnan toimesta. Metsähallituksen onkin annettava ja laadittava erävalvonnasta kalenterivuosittain toimintakertomus ja toimitettava se asianomaiselle viranomaiselle, ja näin säilyy myöskin oikeusvaltioperiaate.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa on varsin ansiokkaasti käsitelty tätä lakiesitystä. Heti aluksi on esitettävä kiitos asianomaisille ministereille, että nyt vihdoinkin meillä täällä eduskunnassa on käsittelyssä laki Metsähallituksen erävalvonnasta. Totean varsin lyhyesti vain, että viime vuoden lopussa, kun Metsähallituksesta annettua lakiesitystä käsittelimme, niin totesimme, että sen yhteydessä emme voi viedä tätä erävalvontaa ja erävalvojia koskevia oikeuksia kyseiseen lakiesitykseen tyydyttävällä tavalla.

Näissä käytetyissä puheenvuoroissa on tosiaan hyvin paljon käsitelty metsästysrikkomuksia ja -rikoksia. On tietysti ikävää, että niitten lukumäärä ei näytä vähenevän. Tuossa muutama vuosi sitten varsin laaja rikosvyyhtihän paljastui ja sitten kansalaisten taholta kyllä ihmeteltiin oikeuden päätöstä, mitä tulee tuomioihin ja niitten lievyyteen.

Mutta joka tapauksessahan erävalvojan toimenkuva on hyvin laaja. Nyt on muistettava, että erätarkastajien määräaikaiset toimivaltuudet uusittiin viimeksi vuonna 2000 ja tällöin erätarkastajien toimivaltuuksista poistettiin muun muassa rangaistusmääräyksen ja rikesakon tiedonanto-oikeus. Tämä oli vain yksi asia, jonka takia haluttiin tällä erillisellä lailla tavallaan palauttaa nämäkin oikeudet erävalvojille. Totta kai tässä muutenkin heidän toimivaltuuksiaan on väljennetty. Minusta nyt erävalvojilla, niin kuin rajavartijoilla, on varsin yhteneviä oikeuksia. Itse tulen Pohjois-Karjalasta, ja siellä jo todella pitkään on erittäin hyvin toiminut niin poliisin, Rajavartiolaitoksen kuin erävalvojien yhteistyö. Totta kai, kun nyt tämän lain myötä myös näitä erävalvojien toimivaltuuksia laajennetaan ja mielestäni todella oikealla tavalla, niin tämä yhteistyö ja sen toimintaedellytykset entisestään paranevat, eli muun muassa tämä suppea esitutkinnon suorittaminen tulee ja tosiaan tämä mahdollisuus antaa rangaistusvaatimusilmoitus jne. Tällä tavalla myös asiakaspalvelu paranee.

Lain henki myös on pitkälti siinä mielessä oikean suuntainen, että erävalvojat tekevät hyvin paljon ennalta ehkäisevää työtä ja myös neuvontaa, joka on tosiaan hieno asia. Omalta osaltaan, kun he liikkuvat näissä erämaissa, voi puhua erämaista, joita löytyy varsinkin rajakuntien alueilta, he luovat myös omalla toiminnallaan turvallisuutta. He ovat tietynlaisia asiakaspalvelun suorittajia. Totta kai kaikki toivomme, että tämä salametsästys saataisiin vähenemään. On epärealistista toivoa, että se koskaan poistuu. Mutta myös toisaalta on varsin ikävää, että se pieni joukko, joka lakia rikkoo, on mustamaalaamassa sitä suurta enemmistöä, joka on lainkuuliaista ja noudattaa tätä hienoa harrastusta niitten pelisääntöjen mukaan, joiden mukaan se on hoidettava.

Erävalvonnan tehokkaan hoitamisen kannalta tämä lakiesitys todella luo uusia edellytyksiä, ja vielä kerran kiitos ministereille tämän lakiesityksen tuomisesta eduskuntaan. Uskon, että varsin nopeassa tahdissa myös saadaan tämä lopullisesti hyväksyttyä.

Erävalvojia tosiaan on valtakunnassa yhdeksän, ja voidaan tietysti toivoa, että jatkossa heidän lukumääräänsä voitaisiin lisätä. Kaikilla muilla paitsi yhdellä on myös tämä poliisin pätevyys. Tässä vaiheessa, kun tämä siirtymävaihe on, niin hän voi jatkaa tehtävässään, mutta jatkossa kaikilla tosiaan on myös se asia kunnossa. Sitä myöten myös voidaan sanoa, että ei varmasti ole mitään epäilystä, etteikö näiden laajennettujen valtuuksien hoitamisessa olisi muodollisestikin asiantuntemusta.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä monissa puheenvuoroissa on todettu, laki Metsähallituksen erävalvonnasta on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, ja ennen kaikkea siitä syystä, että Metsähallituksen hallinnassa on noin kolmannes valtakunnan maa- ja metsäalueista sekä vesialueista. Nyt kun otetaan huomioon viime vuosina tapahtuneet metsästysrikokset laajassa Itä-Suomessa sekä Oulun ja Lapin läänissä, niin on ymmärrettävää, että tähän asiaan kiinnitettiin vakavaa huomiota Metsähallituksesta annetun lain tarkistamisen yhteydessä, ja näin tämä asia on tulossa nyt kuntoon.

Minusta tässä on hyvää lain valmistelutyötä suoritettu. Erätarkastajat toimivat virkavastuulla. Heidän toimivaltuutensa ovat oikeassa suhteessa annetun tehtävän kanssa, ja siinä suhteessa tähän lakiesitykseen ei ole mitään huomauttamista. Toivotaan, että tämä saadaan pikaisesti voimaan.

Ed. Seppo Lahtela nosti esille puheenvuorossaan tämän hirvenmetsästysasetuksen muutoksen metsästyksen johtajan oikeudesta tarkistaa nämä tarvittavat lupatiedot. Itse ajattelin näin, että jos olisin menossa vieraaseen seurueeseen hirvimetsälle, en pitäisi pahana sitä, jos metsästyksenjohtaja pyytäisi minua ilmoittamaan nämä tarvittavat tiedot, aseenkantoluvan, riistanhoitomaksun suorittamisajankohdan ja hirvenmetsästyskokeen ammunnan tuloksen, joten näkisin, että hyvää tapaa noudattaen nämäkin tiedot aina ovat metsästyksen johtajan käytettävissä ja siinä mielessä ongelma ei ole kovin polttava. Mutta voi olla toisenlaisiakin näkemyksiä.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Tähän asiantuntevaan keskusteluun ei ole tarve enemmälti puuttua. Haluan vaan lyhyesti vielä todeta, että metsästysrikollisuutta ilmenee siis koko maassa. Vakavampi metsästysrikollisuus on kuitenkin keskittynyt, kuten täällä on tullut ilmi, valtakunnan itä- ja pohjoisosiin, ensi sijassa valtion omistamille maille. Metsästysrikollisuuden erityisestä luonteesta johtuu juuri se, että on korostettava erityisesti yhteistoimintaa eri viranomaisten kesken sekä yhteydenpitoa riistaorganisaatioon ja eri toimijatahoihin päin. Meillä on myös mahdollisuus tiivistää ja voimistaa yhteistyömuotoja nyt valtuuksiaan vahvistavan Rajavartiolaitoksen kanssa, ja näin varmasti tullaan myöskin tekemään. Perusteltua on käyttää myös määräajoin näihin erikoistehtäviin, metsästysrikosten selvittämiseen, myös muilta alueilta tulevia komennuskuntia. Näitä ed. Pulliainenkin kaipasi, ja voin kertoa, että niistä on saatu hyvää kokemusta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Viestinä vielä, kun tämä on lähetekeskustelu, valiokuntaan, maa- ja metsätalousvaliokuntaan ennen muuta, se, että olisi hienoa, jos valiokunta voisi hiukan käsitellä sitä, miten Suomen lainsäädäntö määrittelee metsästysrikoksen, ja sitä, että törkeä metsästysrikos sieltä puuttuu. Näin ollen sen puuttuminen heikentää näitä oletetun, epäillyn rikoksen tutkimusmahdollisuuksia. Lain 4 §, sen toiseksi viimeinen momentti, on erityisesti tällainen lieventävä: "Erätarkastaja voi luopua toimenpiteestä, jos sen loppuun saattaminen voi johtaa kohtuuttomaan seuraukseen asian merkitys ja tavoiteltava tulos huomioon ottaen."

Puhemies! Tässä halutaan ikään kuin, sanotaanko, tervettä järkeä painottaa ja sen käyttöä, mutta toisaalta se on aina mahdollista. Nyt tällä hetkellä tilanne on tietysti toisinpäin eli ei niinkään käsitellä asioita, ei tutkita, ei selvitetä, vaan todella suomalaisissa metsissä tapahtuu ja muuallakin peltoaukeilla varsin kielteisiä tapahtumia. Tässä mielessä tuon 4 §:n mietinnön osuus, miten se sitä valottaa, voisi olla tärkeä.

Petri Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ministeri ehti poistua salista, niin haluan vielä muutaman näkökulman tähän asiaan kertoa. Tämä laki on hyvä. Siitä on vallinnut pitkälle menevä yksimielisyys tässä salissa, mutta täällä on kiinnitetty parissa kolmessakin puheenvuorossa tähän resurssikysymykseen huomiota. Jokainen voi kuvitella, mitä yhdeksän erävalvojaa saa aikaan tämän päivän työajoilla niillä laajoilla Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla ja myöskin Länsi-Suomessa, jos tämä työ aiotaan todella tehokkaasti tehdä. Ja jos tähän työhön sisältyy vielä pakollista plankettien täyttämistä, tutkintaa ja toimistossaoloa, niin kuinka paljon käytännössä jää yhdellä erävalvojalla aikaa siihen kenttätyöhön, mikä pitäisi tehdä nimenomaan maastossa? Tätä tilannetta ne rikollisjärjestöt, jotka tätä ammattimaisesti harrastavat, käyttävät hyväkseen, koska he tietävät myöskin nämä resurssit.

Ministeri kiinnitti täällä myöskin huomiota hyvin uhkaavaan asiaan, ja se on se, että todistajia uhkaillaan ja viranomaisia uhkaillaan. Siis vielä vuonna 2005 jopa metsästysrikoksissa käytetään todistajien uhkailua ja viranomaisten uhkailua. Voidaan kysyä, ovatko silloin asiat mallillaan. Olen tulkinnut ministeri Rajamäen puheenvuoroja niin, että sisäasiainministeriössä olisi ymmärrystä todistajansuojelulainsäädännön kehittämiseen, mutta oikeusministeriössä laitetaan edelleen enemmän tai vähemmän hanttiin. Niin kuin huomaatte, jo pienemmässäkin rikollisuudessa kuin törkeässä huumausainerikollisuudessa tarvittaisiin joskus malleja, jolloin pystyttäisiin suojaamaan esimerkiksi todistajan henkilöllisyyttä, jos näihin asioihin halutaan todella puuttua ja päästä niissä eteenpäin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo puheenvuorossaan käsitteli tätä resurssikysymystä ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Niin kuin aikaisemmin varsinaisessa puheenvuorossani totesin, tämä kansalaisten aktiivisuus ja yhteistyö tässä asiassa ilmoittajana, toteuttajana ja valvojana on tavattoman tärkeä. Erittäin tärkeätä on se, että kansalaisilta ei viedä henkeä ja oikeutta sillä perusteella, että hän puuttuu tämmöisiin asioihin, ilmoittaa ja todistaa. Mutta kun tapana on ollut olemassa, että otetaan epäkohtia yleisesti esille, niin pitäisi myöskin olla niin, että lain pitää olla kohtuullista, ja se ei liity tähän, mutta kun tapana on ollut tämän asian yhteydessä puhua niitä näitä, niin puhunpa minä vieläkin.

Kun Euroopan unioni toteaa, että Suomessa pitää olla tuhat sutta, ennen kuin niitä voidaan vähentää ja sitä kautta metsästyksellä rajoittaa — Itä- ja Kaakkois-Suomi on susia kohta täynnä — ja kun on sellainen lainsäädäntö, millä susi suojellaan, niin minusta oikeus ja kohtuus on se, että tämän oman käden oikeuden osuus tulee kasvamaan siellä eivätkä kaikki kansalaiset, miten minä sanoisin, ole sitten kovin alttiita ilmoittamaan myöskään, jos he jotakin näkevät ja havaitsevat. Tähänkö tätä yhteiskuntaa viedään? Toivon, ettei sitä vietäisi siihen suuntaan, vaan laki ja oikeus olisi semmoinen, että se on myöskin kansalaiselle kohtuus.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on yleisesti puhuttu erävalvonnasta, ja tietysti on todettava se, että silloin jos lainsäädäntö on ja annetaan valtuuksia toimia, niin silloin kyllä myöskin valtiovallalla ja nimenomaan Metsähallituksella täytyy olla resursseja siihen, taloudellisia resursseja, että erävalvojia on riittävästi. Minun mielestäni sellaista lainsäädäntöä on turha säätää, niin kuin viime aikoina on valitettavasti ollut tapana, että sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, kun sitä ei pystytä kaikilta osin valvomaan.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen koko erävalvonta-asia on hyvin problemaattinen sen takia, että nykyisin normaalia erävalvontaa ei juurikaan suoriteta sen johdosta, että niin sanottuja eräpoliiseja ei enää ole, niin kuin ennen vanhaan, jolloin he suorittivat lähes päätoimisesti joko kalastuksenvalvontaa, metsästyksenvalvontaa taikka muuta siihen liittyvää. Ainakin meidän alueellamme, Vaasan vaalipiirin alueella, kun se ainut liikkuvan poliisin eräpoliisi, joka meillä toimi, siirtyi pois keskuudestamme, niin sen jälkeen tilalle ei ole tullut uutta. Saattaa olla, että se vaikeuttaa ja lisää sitten sitä hämärää metsästystä ja saattaa olla esikuvana monelle muullekin, niin että jonkinlaista kuria minun mielestäni pitää olla valtion metsä- ja erämaissa kuin myöskin tavallisten ihmisten metsissä, kun he ovat antaneet oikeuden, että siellä voidaan säällisesti metsästää.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin tuosta, mihin ed. Seppo Lahtela jäi hyvässä puheenvuorossaan. On tärkeää, että lakeja noudatetaan ja myös valvonta on uskottavaa. Mutta yhtä tärkeää kuin se, että nämä edellä mainitut asiat ovat kunnossa, on ottaa huomioon, että esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa viime viikonloppuna susi raateli monta todella arvokasta hirvikoiraa. Pari koiraa menetti henkensä ja yksi raadeltiin sellaiseen kuntoon, että en tiedä, onko eläinlääkäri tehnyt johtopäätöksen koiran kunnosta jo tällä hetkellä. Mutta on kohtuutonta, että esimerkiksi talon pihoissa on vaarallista, kuten erään ystäväni pihassa. Tällä kyseisellä perheellä on kaksi tai kolme pientä lasta, ja sudet istuvat pihassa iltaisin. Jopa semmoinen karmeus on tapahtunut ihan viime viikonloppuna, että lapset olivat yksin sisällä ja soittivat isälle kännykkään, kun isä oli metsää raivaamassa läheisen suon takana omalla palstalla, ja kysyivät, mitä tehdä, voiko mennä ulos leikkimään, kun hukat istuvat tuossa, on jotain koiria pihalla, voivatko he mennä. Jos lapsiraukat jostain syystä oma-aloitteisesti olisivat menneet ulos eivätkä olisi soittaneet isälle, miten siinä olisi käynyt, jos kolme neljä hukkaa istuu pihalla? Tällaisessa tilanteessa, jossa ihminen ottaa vaikka omankädenoikeuden käteen ja ampua päräyttää, siinä käy sillä tavalla, että joutuu tämän nykyisen tiukan lain takia, esimerkiksi tämän luontodirektiivin toteuttamisen takia, syytteeseen rikoksesta, josta voi saada tuomion käräjäoikeudessa.

On aivan kohtuutonta, että tavalliset ihmiset pannaan tällaisen eteen ihan syyttään, ja sitten ei ole mahdollista toimia lain mukaan. Tähän pitää eduskunnan puuttua kovalla kädellä. Pitää ajatella myös niitä ihmisiä, jotka elävät haja-asutusalueella ja hankkivat siellä elantonsa ja kasvattavat perheitään. Kuinka moni kansanedustaja lähettäisi esimerkiksi oman lapsensa semmoisen syrjäisen tien varteen linja-autoa odottamaan koulutielle? Ihan varma olen, että kukaan ei teistä lähetä. On kohtuutonta vaatia, että me sellaisen teemme, kun täällä ei ole mitään valmiutta ruveta asiassa toimimaan. Tämä asia tulee eduskunnan käsittelyyn jonain päivänä, kun joku onneton ihminen menettää henkensä, mutta sitten on liian myöhäistä selitellä. Nyt on toiminnan aika mielestäni.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa puhemies! Tässähän on nyt kyse tietysti tästä eräpoliisijärjestelmän lainsäädäntöön saattamisesta. Tämä susiasia on tärkeä, mutta se varmaan tulee eri momenttien tai muitten kautta. Mutta sen vaan toteaisin, että kun näitä erävalvojia kuultiin valiokunnassa, niin he pitivät ensimmäiseksi tärkeänä sitä, että heillä on valtuuksia tehdä tätä työtä, ja toisekseen tulivat nämä resurssit, ja molempia tarvitaan. Tämän lain kautta tulee nyt sitten näitä valtuuksia ja varmaan sitten Metsähallituksen budjetin kautta tulevat resurssit.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Wallin totesi, susiasiat eivät nyt kuulu tähän erityiskysymyksinä. Mutta kun ed. Hoskonen kysyi, olisiko mahdollista, että lapsia laittaisin susien kanssa samaan paikkaan, niin minä ilmoitan, että minun pikkulapseni ovat olleet minun kanssani susien kanssa samassa häkissä, kun minä olen tehnyt susitutkimuksia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lyhyesti näistä resurssikysymyksistä. Ed. Vistbacka viittasi siihen, että aiemmin on ollut huomattavasti enemmän näitä erävalvojia. En tunne asianomaisen alueen tilannetta, mutta itse Pohjois-Karjalan kansanedustajana tiedän sen, että ainakin siellä Metsähallituksen alueilla resurssimäärät ja erävalvojien määrät ovat olleet entiset ja varsin näkyvää se heidän toimintansa on ollut paitsi varsinaisessa erävalvonnassa ja neuvonnassa myös yhteistyössä poliisin ja Rajavartiolaitoksen edustajien kanssa. En tietenkään panisi pahakseni, jos heidän lukumääränsä kasvaisi, mutta uskon, että tämä erävalvonta entisestään tehostuu, kun tämän lain myötä myös heidän valtuutensa toimia kasvavat.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti, puhemies, toivon mukaan tästä lähetekeskustelusta ei lähde mitään yllytystä lain rikkomiseen, kun nyt kerta ollaan erävalvonnasta hyvää hallituksen esitystä laatimassa ja lähettämässä asianomaisiin valiokuntiin. Yleisperusteluissa on erittäin hyvin perusteltu tilanne, nykytilanne ja annettu yleinen perustelu sille, miksi tämä uusi lainsäädäntö on tärkeätä. Viitataan tähän menossa olevaan ammatilliseen rikollisuuteen ja myöskin näihin uhkailuihin ja muihin, mitä suuntautuu niihin ihmisiin, jotka yrittävät ylläpitää metsästysoikeutta lain säätämässä tasossa. Ed. Salo muun muassa viittasi tähän ongelmaan, mikä on ihan asiallista. 1800-luvun lopun jälkeen ei ole tiedossa, jos susista puhutaan, suden aiheuttamaa ihmisvahinkoa, ja silloinkin ovat mahdollisesti koirasudet olleet kyseessä, mutta nythän me olemme aivan muun asian parissa. Tässä mielessä vielä vaan kiitoksia ministeriöille, niin kuin täällä monta kertaa on todettu.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! En avaa tätä susikeskustelua, mutta sen verran totean vaan, että kyllähän tämäkin laki osittain koskee sutta siinä mielessä, että tällä suojellaan myöskin susien metsästystä. Kyllä nämä asiat tietenkin liippaavat toisiaan. Kyllä minä ymmärrän näitä Pohjois-Karjalan kansanedustajien huolestuneita äänenpainoja. Kukaan, joka siellä asuu ja kuuntelee niitä ihmisiä, jotka tämän päivittäisenkin ongelman kanssa painivat, ei näihin voi suhtautua välinpitämättömästi vaan ihan vakavasti.

Ed. Vistbacka totesi hyvin osaamisesta. Kyllähän poliisivoimissa on edelleen hyvää metsästysosaamista ja ammattitaitoa johtuen siitä, että varmaan yli puolet ammattikunnasta jatkuvasti harrastaa metsästystä jossakin muodossa. Ongelma on vain se, että tämän päivän työssä siirtyminen vakinaisesta poliisin työstä ehkä lyhyiksi ajoiksi eläinvalvontaan on vähän hankala hyppäys ja kynnys. Minä toivoisin, että sisäasiainministeriöllä on viisautta antaa niitä käskykirjeitä jossakin, että koulutettu, metsästysosaamista oleva poliisimies voisi joustavasti siirtyä esimerkiksi vuodeksi välillä erävalvontatehtäviin ja palata sen jälkeen omaan virkaansa, jos tuntuisi, että tämä ei olisi ollut välttämättä pitkän ajan ratkaisu, ja käytettäisiin olemassa olevia resursseja hyödyksi. Kyllä meillä osaamista on. Mutta hyppäys vakituisesta poliisinvirasta erävalvontatehtäviin ja mahdollisesti sinne jääminen ei ole aina houkutteleva vaihtoehto.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Minä haluan muistuttaa hallituspuolueitten kansanedustajia siitä, kun puhuin jo aikaisemmin täällä ja samoin ed. Vistbacka siitä, että pitää huolehtia aina, kun laki säädetään, myöskin siitä, että on olemassa tarpeeksi resursseja. Tässä nyt on kyse nimenomaan henkilöresursseista. Viime keväänä tehtiin iso strateginen linjaus valtiontalouden kehyskeskustelussa. Siellä ilmoitettiin, että vuoteen 2011 mennessä valtionhallinnosta vähenee 35 000 työpaikkaa, joista vain puolet täytetään, eli liki 20 000 työpaikkaa valtionhallinnossa vähenee, ja nyt te olette täällä ihan oikeasti odottamassa ja varmaan haluattekin niin, että erävalvontaan turvataan riittävät henkilöresurssit. Uskotteko te juuri niin, että Metsähallituksen rooli on niin vahva tässä yhteiskunnassa, että kun valtionhallinnossa mennään kaiken kaikkiaan aivan toiseen suuntaan, niin resurssit Metsähallituksessa jostain syystä sitten lisääntyisivät näin oleellisesti?

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähkönen totesi erävalvojien osalta. Siihen itse totesin vaan, juuri niin kuin ed. Mustajärvi täällä sanoi, että jos ja kun lakeja säädetään, pitäisi olla resurssit, että pystytään niitä noudattamaan. Olen ihan samaa mieltä kuin ed. Wallin siinä, että silloin, kun jotakin toimintaa on, henkilöllä täytyy olla lakiin perustuvat valtuudet ja myöskin resurssit.

Arvoisa puhemies! Itse laajensin asiaa hieman ja viittasin siihen, mitä ed. Salo tarkensi, eli toivoisin, että myös yleisesti poliisihallinnossa kunnioitettaisiin ja arvostettaisiin erävalvontatoimintaa, joka tällä hetkellä ei ole vallalla niin kuin muutamia vuosia sitten, eli koko valtakunnassa saataisiin tämä valvonta kuntoon.