Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Lakialoite koskee siis opintotukilain 48 §:n muuttamista, ja tämä lakialoite on meidän kristillisdemokraattisen ryhmämme vaihtoehtobudjetissa huomioitu, että saataisiin selkeä parannus myös opiskelijoitten opintotukilakiin ja saataisiin siihen siis lisäeuroja. Aloitteessa ehdotetaan, että indeksisuojan ulkopuolella olevien opintotuen opintorahan ja asumislisän määrä sidotaan kuluttajahintojen muutosta vastaavaan kansaneläkeindeksiin.

Tiedämme, että työryhmä, joka pohti opintotuen kehittämistä päätoimista opiskelua tukevaan suuntaan, esitti jo tuen sitomista indeksiin. Myös opetus- ja kulttuuriministeri esitti vuoden 2011 valtion talousarvioon opintorahan sitomista elinkustannusten kehitykseen, mutta tämä esitys karsittiin jossakin vaiheessa eli ennen lopullista päätöstä vuoden 2011 budjetista. Ehdotus karsittiin siis, ja opintotuki on nyt ainoana perustoimeentuloa turvaavana etuutena jäämässä vaille indeksisuojaa.

Vuoden 1994 opintotukilain mukainen opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Opintotuen tehtävänä on yksilön kouluttautumisen tukeminen, ja tukea saa noin 290 000 opiskelijaa vuodessa. Heistä on korkeakouluopiskelijoita noin 165 000. Opintorahan reaaliarvo on laskenut 29 prosenttia vuodesta 1992 vuoteen 2009, ja vuonna 2008 tehdyn tasokorotuksenkin jälkeen opintorahan ostovoima on noin 15 prosenttia alhaisempi kuin nykyistä opintotukijärjestelmää perustettaessa. Ilman indeksiin sitomista etuuden määrä ei vastaa lainsäätäjän tarkoittamaa tasoa.

Tällä hetkellä merkittävin syy opiskelijoiden valmistumisen viivästymiseen ovat toimeentulovaikeudet, jotka pakottavat työntekoon opintojen aikana. Opintotukilain mukaisen opintotuen tehtävänä on nykyisen lain mukaan yksilön kouluttautumisen tukeminen, ja opintotuen pitää mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu. Eli tämä on tämän lakialoitteen perusteena, että opiskelijoille mahdollistuisi täysipäiväinen opiskelu, ja tällä hetkellähän opintotuki ei sitä tee.

Tiedämme, että työurien pidentämiseksi on tavoitteena nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista. Valmistumisen viivästymisen merkittävin syy ovat toimeentulovaikeudet, jotka pakottavat siis työntekoon opintojen aikana. Opintotuen indeksisidonnaisuuden kustannukset ovat pienet verrattuna valmistumisen nopeutumisesta saatavaan hyötyyn. Sitominen indeksiin maksaisi vuonna 2011 ainakin erään laskelman mukaan noin 400 000 euroa, minkä jälkeen määrä riippuu vuosittain elinkustannusten merkityksestä.

Opiskelijoiden aseman parantamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta he voivat keskittyä siihen opiskeluun ja saada hyviä tuloksia ja sitä kautta — ei pelkästään hyviä tuloksia opiskelun aikana, vaan — tulla työelämään ja mahdollistaa meillä työelämässä elinkeinoelämän kehittymisen. Kaikki se, mitä tässä tehdään opintotuen parantamiseksi, saadaan varmasti takaisin, ei pelkästään nopeutuneina valmistumisaikoina vaan hyvinä työntekijöinä, kun opiskelijat pääsevät työelämään.

Vielä lopuksi, että opintotuen kehittämistä pohtinut työryhmä ja opetus- ja kulttuuriministeriö, jotka ehdottivat opintotuen sitomista elinkustannusten kehitykseen vuonna 2011, olivat varmasti tehneet aivan oikean arvion sen tarpeellisuudesta. Ja näin ollen se peruste, millä se sieltä sitten karsittiin, on aivan selvästi raha, joka sitten vaikutti siihen, että sitä parannusta ei tullut. Näin toivon, että lakiin saadaan tämä muutos, että indeksisidonnaisuus tulee opintotukeen.