Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhykäinen esittely tästä kyseisestä hallituksen esityksestä.

Kuten monet täällä tietävätkin, vuosina 2010—2012 toteutettiin poronhoitajien sijaisapukokeilu. Tuon kokeilun aikana poronhoitajalla oli tarkoitukseen varatun määrärahan rajoissa mahdollisuus saada sijaisapua työkyvyttömyyden perusteella. Poronhoitaja hankki lomittajan itse, ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos maksoi hänelle korvausta siitä aiheutuneisiin kustannuksiin valtion varoista. Korvauksen enimmäismäärä oli hieman alle 18 euroa tunnilta vuonna 2012 ja sijaisavun enimmäismäärä oli 150 tuntia. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyrkinyt tämän kokeilun jälkeen vakinaistamaan sijaisavun jo oikeastaan heti tuon kokeilun päätyttyä. Asiaa esitettiin kevään 2012 kehysriihessä, syksyn budjettiriihessä ja viime kevään kehysesityksessä. Vasta vuoden 2014 talousarviota valmisteltaessa, siis ennen budjettiriihtä, saatiin valtiovarainministeriön kanssa sovituksi, että poronhoitajien sijais-apuun varataan 300 000 euron suuruinen määräraha. Sijaisavusta säädettäisiin tässä vaiheessa määräaikainen laki vuodeksi 2014, ja järjestelmä toimisi pääosin samalla tavoin kuin tuossa kokeilussa. Sijaisavun vakinaistamista tullaan käsittelemään ensi kevään kehysriihessä.

Arvoisa puhemies! Niin saamelaiskäräjät, Porosaamelaiset ry kuin Paliskuntain yhdistyskin ovat antaneet lausuntonsa tästä hallituksen esityksestä. Järjestelmää pidetään toimivana eikä sitä pidetä liian byrokraattisena. Kaikki lausunnonantajat ovat toivoneet tämän sijaisavun vakinaistamista. Saamelaiskäräjät ja Porosaamelaiset ry esittävät lisäksi, että sijaisavun perusteet olisivat samat kuin maatalousyrittäjällä, erityisesti kuntoutuksen ja äitiysloman osalta. Lisäksi Porosaamelaiset ry pitää esitettyä enimmäistuntimäärää liian alhaisena.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos laati sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tästä kokeilusta arviointiraportin. Sen mukaan sijaisapukorvaus on poronhoitajille tarpeellinen, sillä sitä on hakenut lähes 15 prosenttia edellytykset täyttävistä poronhoitajista. Raportin mukaan ikääntyminen ja poronhoitajien vähäisyys asettavat kasvavia vaatimuksia työssä selviämiselle. Sijaisavun vakinaistaminen edistää myös poroelinkeinon harjoittajien yhdenvertaisuutta muihin tuotantoeläintaloutta harjoittaviin yrittäjiin nähden ja vahvistaa myös poronhoidon yleisiä toimintaedellytyksiä. Lisäksi sillä on merkitystä saamelaisten oman kulttuurin säilymisen kannalta. Tätä sijaisavun vakinaistamista on ehdottanut myös maatalousyrittäjien työhyvinvointia ja sen kehittämistä sekä työurien pidentämistä selvittänyt työryhmä, joka päätti työnsä elokuun lopussa.

Arvoisa puhemies! Tällä lyhyellä esittelyllä tämä tärkeä asia eduskunnan lähetekeskusteluun.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä poronhoitajien sijaisavusta. Esityksen sisältö on tervetullut, mutta minua ihmetyttää se, kuinka poukkoilevaa asian eteenpäinvienti on ollut. Sijaisapuhan lähti liikkeelle kolmivuotisena kokeiluna, mutta sitten tuli katkein. Kokeilun tavoitteena oli saada tietoa sijaisavun tarpeellisuudesta, arvioida käytäntöjä ja kehittämismahdollisuuksia, ja tämäkin esitys koskee vain vuotta 2014. Paliskuntain yhdistys oli liikkeellä jo vuonna 2004, jolloin se teki ehdotuksen sosiaali- ja terveysministeriölle kokeilun käynnistämiseksi. Jos tätä järjestelmää halutaan toden teolla kehittää, niin jatkuvuudesta pitää olla paljon paremmat takeet. Kyse ei kuitenkaan ole valtavista rahasummista. Pakollisesti eläkevakuutettuja poronhoitajia on hieman yli tuhat, ja heistä noin neljällä viidesosalla on riittävä poromäärä.

Lähtökohdat niin kokeilussa kuin tässä hallituksen esityksessäkin ovat aivan oikeat: poronhoitajat tarvitsevat sijaisavun siinä missä maatalousyrittäjät ja turkistarhaajatkin. On aika mielenkiintoista, että pohjoisen elinympäristön, porojen ja petojen terveydestä on kannettu kohta suurempi huoli kuin poronhoitajien terveydestä. Muissa ammateissa me pidämme itsestään selvänä, että kenenkään ei tarvitse työskennellä sairaana, mutta poronhoitajien todellisuus on ollut toinen. Tietyt työt on ollut pakko tehdä, tai sitten on loppunut leipä.

Poronhoitotyöt ovat hyvin kausiluonteisia. Niitä ei tehdä kellon mukaan, ja jos tapaturma tai sairastuminen sattuu kiireisimpään aikaan, on apu tarpeen. Kyse on paitsi yksilön myös koko perhekunnan toimeentulosta. Pahaan aikaan sattuva työkyvyttömyys vaikeuttaa myös paliskunnan töitä.

On aivan oikein lukea perhekunnan eli samassa taloudessa asuvien alaikäisten porot sen hyväksi, joka tosiasiassa vastaa töistä. Näinhän menetellään myös työttömyysturvaratkaisujen yh-teydessä silloin, kun porotyöt eivät työllistä ympärivuotisesti, ja lukuporomäärä suhteutetaan työttömyysturvaoikeuteen. Sijaisapu tukee poronhoitajien työssäjaksamista ja vähentää ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Poronhoitajat ovat entistä iäkkäämpää väkeä, ja silloin apua tarvitaan aivan erityisesti.

Suomen porosaamelaiset ovat omassa lausunnossaan esittäneet toiminnan vakinaistamisen lisäksi, että enimmäistuntimääriä lisätään ja laajennetaan sijaisavun perusteita samalla tavalla kuin maatalouden sijaisaputoiminnassa. Esimerkiksi saamelaisen kulttuurimuodon aineellinen perusta on poronhoito, eikä kielen, kulttuurin ja elämänmuodon ylläpitäminen, saati sen kehittäminen, ole ilman sitä mahdollista.

Arvoisa puhemies! Porotalouden turvaamiseksi ja myös poronhoitajien jaksamisen tukemiseksi pitää tehdä paljon muutakin. Petotilanne täytyy saada kuriin tavalla tai toisella, sillä kyse on koko elinkeinon tulevaisuudesta. Vaikka en haluakaan tässä yhteydessä avata petokeskustelua, niin korostan, että kaikkia porotalouteen vaikuttavia tekijöitä pitää arvioida kokonaisuutena, jos halutaan, että tällainen ainutlaatuinen ammatti, elämisen muoto ja kulttuuri säilyvät tulevaisuudessa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvi toi varmasti tietyistä syistäkin erittäin ansiokkaasti esille, mitä tässä asiassa on tehty ja mitenkä asioita olisi pitänyt vielä johdonmukaisemmin viedä päätöksentekoon ilman katkoksia.

Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä esitys ja ne perustelut, mitä kaiken kaikkiaan tähän on hallituksessa tehty, ovat johdonmukaisia, hyvin suunniteltuja, ja mikä kaikkein tärkeintä, tässä tasavertaisuus muita maatalouselinkeinoja harjoittavien yrittäjien kanssa tulee nyt samalle viivalle. Meillä turhaan on ollut aiemmin niin, että meillä on sen oman sektorinsa osalta voinut olla eräs tuotantoeläin sivussa näistä samoista palveluista. On tärkeätä, että jaksamisesta huolehditaan myös poronhoitajien osalta. Ehkä juuri poronhoitajilla on vielä eräs lisästressi, ja — avaamatta petokeskustelua — on aivan selvää, että ne omalle porotaloudelle koituneet vahingot, joita petoeläimet tuovat poronhoitajille, ovat raskas taakka, ja silloin tämmöinen sijaispalvelu varmasti siinä stressaavassa tilanteessa on erittäin omiaan tuomaan sitä jaksamista ja uskoa siihen, että tämä yhteiskunta tukee myös porotaloutta. Hallitus on ottanut hyvin oman vastuunsa tässä asiassa, ja siinä mielessä on tätä ilolla tuettava.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on siis tänään laki, joka antaa mahdollisuuden poronhoitajalle saada sijaisapua. Taustahan on se, että monet poronhoitajat joutuvat ottamaan eri syistä osan tokkaansa myös talveksi ruokintaan tarhaan. Poroja on tällöin siinä hoidettava ja seurattava lähes päivittäin. Lakiehdotuksen nykytilan kuvauksessa todetaankin tästä poronhoidon merkityksestä ja tämän lain merkityksestä poronhoidolle. Poronhoito on muuttunut entistä sitovammaksi ja poronhoitajien työmäärä kasvanut. Lisäksi poronhoitajien keski-ikä on kohonnut, mikä osaltaan vaikuttaa heidän työssäjaksamiseen. Edelleen todetaan tästä meneillä olevasta kokeilusta, että sen toimeenpanosta on vastannut Mela ja sen yleinen johto- ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Kun poronhoidossa on tällainen kehitys tapahtunut, kun on todettu kokeilun kautta, että tällainen sijaisaputoiminta on välttämätöntä, niin on erittäin positiivista, että nyt on päädytty kyseiseen lakiesitykseen. Itse olen tätä perännyt kirjallisessa kysymyksessä jo aiemmin, ja on miellyttävä todeta, että hallitus vastaa siihen nyt käytännössä toteuttamalla tämän. Laki tarjoaa siis poronhoitajille palkattua sijaisapua silloin, kun sijaisavun tarve johtuu poronhoitajan sairaudesta tai tapaturmasta. Kokeilun aikana korvauksen enimmäismääräksi katsottiin 17 euroa tunnilta vuoden 2010 tasossa ja sijaisaputuntimäärä oli rajoitettu ensimmäisenä vuonna 40 tuntiin ja viimeisenä kokeiluvuonna 150 tuntiin. Vuosittain oli varattu 300 000 tähän järjestelyyn, ja sillä summalla uskotaan pärjättävän jatkossakin. Tästä laista voi sanoa, että se tuo poronhoitajat lähemmäksi tasa-arvotilannetta suhteessa muihin yhteiskunnan jäseniin, erityisesti alkutuottajiin, ja tätä on tervehdittävä siis myönteisesti.

Sijaisapujärjestelmän käytännön toimivuuden kannalta on keskeistä, niin kuin tuossa lakiesityksessä todetaan, poroisännän rooli lausunnon antajana. Onkin todettava, että paliskuntien toimivuuden kannalta on tärkeää, että poroisännän virkamiesluonne tiedostetaan ja myös sitä vastuuta korostetaan. Järjestelmän yleinen johto on siis sosiaali- ja terveysministeriöllä, ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos vastaa sitten käytännön toimivuudesta. On myöskin muistettava, että niihin hallintomenoihin on syytä varata riittävästi rahaa. Sanalla sanoen tämä on hyvä laki, antaa turvaa poronhoitajille ja takaa sen, että eläimet eivät jää huonolle hoidolle, kun hoitajaa kohtaa sairaus tai tapaturma.

Tässä ovat edelliset puhujatkin viitanneet myöskin siihen, että poronhoitajiin kohdistuu myöskin nykyaikana — sanoisin, että epäonnistuneen petopolitiikan vuoksi — tavallista suurempaa henkistä painetta. Erityisesti ahmojen aiheuttamat tuhot ovat mittavia. Esitän tässä, että hallitus selvittäisi ensi tilassa, miten ahmakantaa tehokkaasti säädellään, ja kysyn, miksi meillä ei voida mennä muiden Pohjoismaiden linjalle eli siihen, että myös ahmoja voitaisiin vähentää metsästäen. Juuri muuta keinoa ei ole vähentää näitä poronhoitajiin kohdistuvia petojen aiheuttamia tulonmenetyksiä ja sitä kautta niitä henkisiä paineita, jotka osittain ovat myöskin tämän lain säätämisen taustalla.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Porotalous elinkeinona on vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi petopolitiikan aiheuttamat vahingot ovat ajaneet monet poromiehet todella ahtaalle. Monen jaksaminen on aivan täysin rajoilla tällä hetkellä. Kaikki apu, mitä me voimme nyt antaa tässä tilanteessa poromiehille, auttaa heitä selviämään tästä tilanteesta henkisesti ja taloudellisesti, ja se on nyt tervetullutta.

Porotaloudessa porotuen saamisen ehtona oli aluksi 25 lukuporoa. Nyt se on noussut jo 80 lukuporoon. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että porokarjojen määrät ovat suurentuneet, töihin osallistuvien poromiesten määrä on romahtanut ja nyt sitten on monia paliskuntia ja porotyöporukoita, missä vain muutama ihminen tekee tällä hetkellä ne työt. Eli rikkoumavaraa ei kerta kaikkiaan ole, ja sitten kun työpaineet ovat lisääntyneet, myöskin vakavien tapaturmien määrä on lisääntynyt paljon.

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä tehdystä lakiesityksestä. Itse tein ensimmäisen kirjallisen kysymykseni tällä eduskuntaurallani pari vuotta sitten tästä porotalouden sijaisapukokeilun jatkamisesta. Olin silloin todella huolestunut ja nyt sitten kiitollinen siitä, että tämä työ saadaan jatkettua eteenpäin. Tämän kolmevuotisen kokeilun aikana aluksihan niitä hakijoita oli vain vähäsen, ja isosta rahastahan tässä ei koko aikana ole ollut kysymys, mutta kyse on tärkeästä asiasta, sille todella on tarvetta ollut, ja tänä vuonna, kun sitä toimintaa ja tukea ei ole ollut, niin sen perään on kysytty paljon, että eikö sitä ole saatavilla. Niin kuin tuossa jo aikaisemmin on tullut esille, niin kyse on siitä, että tavoitteena on saada poromiehen oikeusturva edes suurin piirtein samalle tasolle kuin maatalousyrittäjien, turkistarhaajien. Nythän on kyse vain sijaisavusta sairastapauksissa.

Poromiehen vuodenkierto, mitä siihen kuuluupi? Nehän ovat hyvin tiiviitä jaksoja vuodenaikojen mukaan. Siinä on vasanleikko, erotukset, ettotyöt, paimennukset, tarhaustyöt ja kaikki, mitä tämmöisiä on, töitä, mitkä on tehtävä justiinsa silloin, kun niiden aika on. Ei niitä pysty siirtämään yhtään. Ja mikäli poronhoitaja sitten sairastuu tai joutuu tapaturman uhriksi tämmöisen työn aikana, niin ei näitä töitä voi siirtää eteenpäin. Jonkun ne työt on tehtävä ja jostakin on löydettävä se tekijä.

Poromiesten taloudellinen tilanne on heikko. Huomattavasti keskimääräistä alhaisemmat tulot on poromiehillä, ja kokemusta on ollut siitä, että kun tätä sijaisapukokeilua tai sijaisaputoimintaa ei ole ollut meneillään, niin ei ole kerta kaikkiaan ollut varaa palkata ketään tekemään näitä töitä. Töihin on menty vajaakuntoisena, ja tulokset on sitten nähty, miten se on vaikuttanut.

On hyvä, että tässä lakiesityksessä rajana on 50 lukuporoa eikä 80. Silloin pystytään huomioimaan esimerkiksi se, että petotilanteen vuoksi voi porokarjan lukumäärä alentua tiettyinä aikoina. Toinen asia sitten on se, että 50 lukuporoa omissa nimissä ja alaikäisten lasten nimissä on jo niin iso poromäärä, että töihin tarvitaan osaava sijainen. Siten kiitos tästä lukumäärästä.

Muutos tähän kokeiluun, mikä oli, oli se, että nyt sitten lasketaan matkaan myöskin alaikäisten lasten porot. Se on erittäin hyvä huomio tässä hommassa, koska porotalouskulttuuriin kuuluu se, että lapsille annetaan poromerkki. Poromerkki ja puukko annetaan jo heti pienenä ihan sen takia, että opitaan siihen kulttuurin ja kasvetaan siihen asiaan, koska poromieheksi ei voi tulla, siihen pitääpi kasvaa. Ja nyt hyvä on se, että turvataan se, että pienille lapsillekin voi antaa poromerkin ja elinkeinoa jatkaa oikealla lailla sitten eteenpäin.

Elikkä tämä kokonaisuus on hyvä, mutta yhden asian minä olisin halunnut lisätä tähän lakiesitykseen. Kokeilun aikana tuli esille muutama todella ikävä tapaus. Ikävät tapaukset olivat niitä, että poron omistaja kuoli, tapaturmaisesti tai muuten, ja sitten tämä tilanne olisi pitänyt saada hoidettua jollakin tavalla eteenpäin. Näitä ta-pauksia ei ole kuin 1—3 vuosittain, mutta kuitenkin toivon, että nytten tämän lain käsittelyn aikana otettaisiin huomioon se, miten hoidetaan nämä ääritilanteet, tapaukset, jolloin poronomistaja kuolee, voisiko silloin käyttää tätä sijaisaputoimintaa myöskin näissä tapauksissa. Kyse ei ole isosta rahasta. Kyse on käytännön tarpeellisesta toiminnasta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuossa hetki sitten edustaja Autton kanssa keskustelin tästä asiasta, ja on erittäin myönteistä Lapin elinkeinolle, että nyt poronhoitajien sijaisapu saadaan vakinaistettua. Siitä oli hyviä kokemuksia vuosilta 2010—2012, ja nyt tämä asia saadaan sitten järjestykseen.

Nostaisin oikeastaan tähän keskusteluun, kun ministerikin on paikalla, myös sen, että meillä on Suomessa paljon hevosalalla toimivia yrittäjiä, jotka eivät täytä näitä MYELin, maatalousyrittäjien eläkelain, vaatimuksia — tai jopa täyttävät niitä, mutta verottaja katsoo heidät ratsastuskoulun pyörittämisen kautta sen lomituspalvelulain ulkopuolelle kuuluviksi. Kun kuitenkin tällaisissa paikoissa hevosia on 10—20, niin kyllä se on selvästi jo sellainen elinkeino, jossa olisi tarpeen myös saada jonkinlaista sijaisapua, lomituspalvelua. Toivoisin, että tätä asiaa voitaisiin poronhoitajien sijaisavun jälkeen seuraavaksi pohtia, nimittäin ratsastuskoulujen pyörittäminen on kovaa työtä ja olisi oikeus ja kohtuus tarjota heillekin näitä tuki- ja apupalveluita ja oikeutta myös lomaan joko sijaisavun taikka lomituspalveluiden kautta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus myös Suomen eteläisimpien paliskuntien reviiriltä, kuten arvostamani edustaja Kääriäinen tuossa totesi.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys poronhoitajien sijaisavusta on monella tavalla aivan ehdottoman välttämätön. Poronhoitajien sijaisapulainsäädännön tarve on tullut monella tavalla selväksi. Se on tullut selväksi määräaikaisen sijaisapulain aikana. Tämä on tullut selväksi Melan selvityksissä, ja tämä on tullut selväksi myös Lapin yliopiston tekemissä selvityksissä.

Vaikka totta kai annan hallitukselle kiitosta tämän lain esittämisestä vuoden 2014 alusta, niin on pakko myös esittää tässä yhteydessä kritiikkiä ensinnäkin siitä, että tämä esitys on vain yksivuotinen, ja myös kritiikkiä siitä, että tämä lakiesitys tuodaan vasta nyt tänne saliin. Kokeilulakihan päättyi vuoden 2012 lopussa, ja jo helmikuussa 2012 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa valmistui selvitys, joka osoitti aivan selkeästi sen, että vuoden 2010 aikana alkanut sijaisapulaki koskien poronhoitajien sairaustilanteita ja tapaturmia on ehdottoman tarpeellinen. Mela totesi tämän omassa selvityksessään jo helmikuussa 2012. Todettiin siis, että tämä sijaisapulaki on välttämätön ja ehdoton niin poronhoitajien jaksamisen, ennenaikaisen eläköitymisen estämisen näkökulmasta mutta myös yleensäkin porotilan toiminnan kannalta. Laki parantaa porotilojen toiminnan edellytyksiä.

En tiedä, minkä vuoksi tällainen viive tässä nyt sitten kaiken kaikkiaan tapahtui. Ilmeisesti hallituksen piirissä, ministeriön piirissä tätä asiaa kaiken kaikkiaan pidettiin hiukan vähäpätöisenä, mutta on erittäin hyvä, että nyt ministeri Huovisen aikana tämä lakiesitys tänne tuli. Tämäkin osoittaa sen ja muistuttaa siitä, että maa- ja metsätalous kaiken kaikkiaan tarvitsee pitkäjänteisyyttä ja valitettavasti tässä poliittisessa toimintaympäristössä täällä maa- ja metsätalouden sektorilla tämmöistä pitkäjänteisyyttä näyttää hiukan puuttuvan.

Itse tätä lain sisältöä on syytä arvioida valiokuntakäsittelyssä. Tähän on tehty muutamia erittäin hyviä täsmennyksiä, mutta on syytä pohtia muun muassa sitä, voisiko tämä sijaisapuoikeus koskea muitakin tilanteita kuin vain poronhoitajien sairautta tai tapaturmia. Tällaisen yhden esimerkin edustaja Maijala täällä äskeisessä puheenvuorossaan toi. Tätä on syytä miettiä, olisiko lakitekstiä syytä hiukan muuttaa ja täsmentää.

Samoin on kaiketi hyvä arvioida myös sitä, voisiko nämä lomituskorvaukset hoitaa suoraan Melan ja lomittajan kesken. On pakko sanoa se, että on syytä ehdottomasti arvioida, ja olisi välttämätöntä tietysti, että laki poronhoitajien sijaisapujärjestelmästä voitaisiin säätää pysyväksi järjestelmäksi. Jos kuuntelin oikein ministeri Huovisen selostusta, niin tätä on ajateltu arvioitavan ensi kevään kehysriihessä, ja toivon totta kai, että siinä yhteydessä tämä laki voitaisiin säätää pysyväksi.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Korhonen, tuon minäkin terveisiä täältä eteläisimpien paliskuntien alueilta, eteläisemmältä poronhoitoalueelta, ja synnyinsijani paliskuntien poronhoitajat ovat olleet tästä asiasta yhteydessä jo tämän eduskunnan aloittaessa, ja on hyvä, että tämä esitys on nyt saatu tänne eduskuntaan — kiitoksia ministerille esittelystä. Mutta tuolta eteläisistäkin paliskunnista on todettava se, mikä täällä on tullut jo Lapin edustajien taholta kerrotuksi: petovahingot ovat todellinen ongelma. Esimerkiksi Hossan ja Näljängän paliskuntien petovahingot ovat romahduttaneet siellä porokannan ja samalla elinkeinon, joka on Pohjois-Suomessa erittäin merkittävä elinkeino. Se on totista työtä, ja poroelinkeinon turva on tietenkin viime kädessä se poronhoitaja, joka jaksaa tässä työssään. Se on myös tämmöinen perinneammatti, ja kunnia sille. On hyvä, että lakiesityksessä on otettu huomioon se, että pyritään yhdenvertaisuuteen muitten maatalousyrittäjien kanssa. Mutta yhdenvertaista ei ole nyt sinänsä se, että sijaisapukorvaus ei tule suoraan tälle sijais-aputyöntekijälle. Se olisi ehkä juuri parannus, niin kuin edustaja Korhonen täällä otti esille, ja enemmän sitä yhdenvertaista.

Elinkeinona poronhoidolla on tietysti merkitystä myös saamelaiselle kulttuurille, ehdottomasti, josta osa perustuu puhtaasti poronhoitoon ja paimentolaiskulttuuriin ja juuri tähän perinneammattiin. Samaten on kiitettävä siitä, että tämä perinne, että alaikäinen omistaa sen poron, otetaan huomioon juuri tätä porolukua laskettaessa.

On ehdottoman tärkeää, että sijaisapua voi käyttää myös porotuotteen jalostukseen, sillä puhutaan todellakin tuotteesta, jonka käsittelyketju voi olla hyvinkin herkkä, ja voidaan menettää todellakin merkittävä osa ansiota, jos menetetään tämä jatkojalostustuote.

Tämän eduskuntakauden aikana tehty päätös yhdistää Rovaniemen ja Oulun hallinto-oikeuksien tuomiopiirit liittyy siis tietysti tähän muutoksenhakuoikeuteen lomituspalveluja koskevissa asioissa. Elikkä Rovaniemen ja Oulun hallinto-oikeudet yhdistetään Pohjois-Suomen hallinto-oikeudeksi. Silloin, kun tätä lakipakettia käsiteltiin, siitäkin käytiin juuri keskustelua, että säilyyhän sitten riittävä asiantuntemus tässä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa ja — kun nimenomaan puhutaan tällaisesta erityisosaamisesta ja siitä, että poronhoitajat tulevat sitten myöskin hyvin pitkien matkojen takaa — että tämä palvelu ja muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuksien osalta sitten säilyy siellä Rovaniemellä.

Kyse ei ole, kuten on sanottu, isoista rahoista, mutta isosta periaatteesta ja elinkeinon tukemisesta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset ministeri Huoviselle siitä, että tämä laki on täällä meidän käsiteltävänämme, ja viesti sinne ministeriöön, että tästä on tultava vakituinen lainsäädäntö. Ei voi olla niin, että tällaista väliaikaista vuodesta toiseen pomputtelua jatketaan.

Tuossa edustaja Timo Korhonen, edustaja Maijala ja edustaja Rundgren toivat hyviä kehittämisviestejä, ja pyydän ottamaan niitä vakavasti harkintaan.

Mutta asia, mistä haluaisin puhua myös ministerille, oli se, että tämän hallituskauden alussa ja monessa välivaiheessakin on julistettu sitä, että sosiaaliturvaa ei leikata miltään osilta, ja kuitenkin nimenomaan maatalouslomitukseen on kohdistettu 5 miljoonan leikkauspaineet. Ne eivät tähän poronhoitajien sijaisapuun kohdistu, vaan täällä sijaisapu korvataan täysimääräisesti. Mutta muiden sijaisapulomitettavien osalta nämä korvaukset ovat vaarassa nousta niin, että sijaisapua ei enää jatkossa voisi kaikissa tilanteissa vähävaraiset viljelijät käyttää. Tämä on erittäin vakava asia semminkin, kun vielä MYEL-maksut nousivat, toisin kuin tosiaan lupaukset ovat, että sosiaaliturvaa ei leikata.

Pyytäisin ministeriltä selvitystä siitä, mitä lomituksen leikkauksia ollaan tekemässä ja miten ne kohdennetaan sitten niin, että niistä mahdollisimman vähän viljelijöille koituu haittaa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä poronhoitajien sijaisavusta vuonna 2014. Sijaisaputoimintaa on kokeiltu määräaikaisesti vuosina 2010—2012. Hallituksen esitys on pääosin kokeilujakson mukainen.

Esityksen pääajatus on turvata poronhoitajille sijaisapua sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Koen tärkeäksi, että hallituksen esitys nostaa poronhoitajat yhdenvertaisiksi maatalousyrittäjien ja turkistuottajien kanssa. Kun kysymyksessä on alkuperäiskulttuurin asema, niin on hämmästyttävää, että olemme tässä tilanteessa vasta nyt. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei ollenkaan. Toivottavasti laki saa jatkoa vuoden 2014 jälkeen ja muuttuu pysyväksi. Saamelaisen kulttuurin, elinkeinojen sekä myös kielen säilymistä ei voi liiaksi korostaa. Niiden aseman tulisi olla kansallisen ylpeyden aihe.

Poronhoitajien määrä on noin 1 060 henkilöä. Arviolta noin 200 poronhoitajaa tulisi käyttämään sijaisapua vuosittain. Sijaisavun kustannuksiin on varattu 300 000 euron kahden vuoden siirtomääräraha. Pienehköstä summasta on siis kyse. Toimiva sijaisapu parantaa huomattavasti poronhoitajien työssäjaksamista ja poronhoidon harjoittamisen edellytyksiä. Elinkeinon jatkuvuuden turvaamisella ja ennenaikaisten eläköitymisten riskin pienentämisellä on taloudellisesti positiivisia vaikutuksia.

Esityksessä on huomioitu poronhoitajien toive siitä, että he saavat itse valita sijaisensa. Tätä on pidetty tärkeänä, koska työssä vaaditaan hyvää paikallistuntemusta ja poronhoitotavat vaihtelevat myös alueittain. Kysymys on myös periaatteellisesti tärkeästä itsemääräämisoikeudesta.

Edustaja Maijala teki hyvän lisäesityksen omassa puheessaan. On hyvä selvittää tässä yh-teydessä, voisiko sijaisapua laajentaa niihin valitettaviin tapauksiin, joissa poronhoitaja kuolee ja elinkeinon jatkuvuus ja eläinten hyvinvointi ovat vaarassa.

Kiitän ministeri Huovista hyvästä lakiesityksestä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan kiittää tästä laista: erittäin hyvä lakiesitys. Tuolla Lapin raukoilla rajoilla on erittäin tervetullutta se, että myös poromiehet ja poronaiset saavat sijaisapua silloin, kun tarvitsevat. Vaikka karuissa olosuhteissa kasvetaankin sitkeimmiksi, ei ole mitään syytä olettaa, että sen enempää lappalaiset kuin lantalaisetkaan lappilaiset olisivat yli-ihmisiä, jotka jaksavat mitä vain. Poronhoito on paitsi eksotiikkaa meille eteläsuomalaisille, lantalaisille, mitä minäkin nyt sitten olen, myös rankkaa laiduntamista ja jutaamista ja kotieläinten hoitoa sitä tekeville. Tällä hetkellä esimerkiksi porojen ruoka alueilla ei riitä, vaan poroja on kylmän pakkastalven aikana lisäruokittava niin tarhoihin kuin metsäänkin. Tämä on raskasta ja vaativaa työtä.

Poroisännät ja -emännät vanhenevat, ja he tarvitsevat toimenpiteitä jaksaakseen raskaassa työssä. Jos emme turvaa inhimillisiä työolosuhteita myös porotalouteen, voimme olla varmoja, että suomalaisessa ruokapöydässä tullaan näkemään saksanhirveä poron sijasta, ja se ei todellakaan ole toivottavaa.

Arvoisa puhemies! Porotalous pitäisi muutoinkin ottaa valtion erityissuojelukseen. Nimittäin poronkäristys, kuivaliha, koparasoppa ovat lappilaisia ja suomalaisia perinneruokia, joita on syytä vaalia. Ne ovat niitä herkkuja, joita kehtaa tarjota myös berlusconeille. Mutta jos emme pysty takaamaan samanlaisia työskentelyolosuhteita uusille ja tuleville poronhoitajille kuin muillakin vastaavankaltaista maaseututyötä tekevillä on, voimme olla varmoja, että poronkäristys muuseineen jää vain kaukaiseksi haijuksi muistin perille.

Petopolitiikkaan en halua myöskään tässä vaiheessa mennä, mutta toivon, että se nostetaan tässä salissa jossain vaiheessa käsittelyyn ihan porotaloudenkin kannalta.

Tuula Väätäinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ministeri Huovisen tänne tuomana on todella tärkeä. Poromiesten mahdollisuus saada sijaisapua, joka tilanne on ollut jo pitkään muilla maatalousyrittäjillä, on todella tärkeä asia.

Edustaja Maijala otti mielestäni tärkeän asian esille eli tilanteen, jossa poromies kuolee, useimmiten yllättäen, ja tämä on tietysti sellainen tilanne, joka on perheelle ja koko perikunnalle yllättävä tilanne, johon ei ole pystynyt varautumaan. Siinä mielessä olisi tärkeätä, että me voisimme nyt tämän lain yhteydessä keskustella siitä, että tämä sijaisavun oikeus siirtyisi myös näihin tilanteisiin, jotta varmistettaisiin sen yrityksen porotalouden jatkuminen ja myös eläinten hyvinvointi siinä äkillisessä tilanteessa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tämän sijaisavunhan voi järjestää joko työsuhteessa tai työkorvauksena. Aika moni poronhoitaja toimii yrittäjästatuksella. Siihen liittyen on esitetty, että maksuliikenteestä vastaisi kaiken kaikkiaan Mela. Tämä esitys on muun muassa Porosaamelaisten lausunnossa, mutta hallituksen esityksessä sanotaan esteeksi tälle, että sijaisavusta tehdyn selvityksen mukaan silloin olisi vaarana, että sijaisavun suorittaneiden työntekijöitten katsottaisiin olevan työsuhteessa Melaan. Minusta tämä on aika lailla ontuva peruste. Meillähän on jo nykyisessä lainsäädännössä työnantajan ja työnantajan sijaisen käsitteet tämmöisissä tapauksissa. Roolit ja tehtävät menevät hyvin paljon ristikkäin ja lomittain, eikä siinäkään tilanteessa ole mitään epäselvyyttä siitä, kuka on se työnantaja ja kuka kantaa työnantajan vastuun kaikkinensa. Toivonkin kyllä, että asianomainen valiokunta tutkisi vielä tämän mahdollisuuden, voiko tätä maksatusjärjestelmää yksinkertaistaa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Minulle tämä lakiesitys poronhoitajien sijaisavusta on mitä suurimmassa määrin työssäjaksamisasia ja myöskin työllisyysasia, ja se on jo pelkästään näitten kahden asian kautta mitä kannatettavin. On se minulle myös osa sitä, että Suomi pysyy mahdollisimman laajalti asuttuna ja elettynä. Etelän miehelle tämä asia on vielä kaiken lisäksi myöskin tällainen matkailullinen asia, sillä mielellään tuolla pohjoisessa retkeilen, ja kun siellä tokkia näkee, niin se on myöskin tae siitä, että täällä eletään ja voidaan hyvin.

Vielä viittaus tähän työllisyysasiaan eli poronkäristykseen ja muihin porotuotteisiin, jotka jatkojalosteitten muodossa tuovat elämää ja työtä ja toimeentuloa tuonne poronhoitoalueelle: kyllä tämä lakialoite tässäkin mielessä on todella kannatettava.

Sitten vielä yksi pieni huomio tähän: tässä on mitä suurimmassa määrin myöskin eläinten hyvinvoinnista kyse.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Haluan vain lyhyesti kiittää tästä keskustelusta ja niistä terveisistä, joita kansanedustajat tämän keskustelun yhteydessä toivat. Voi kyllä sanoa, että tämän lakiesityksen juuret varmasti ovat aika pitkälti myös siinä palautteessa, jota kansanedustajat yli puoluerajojen eri puolilta Suomea ovat tässä vuosien kuluessa myöskin tuonne hallituksen suuntaan ja ministeriöihin päin tässä tärkeässä asiassa tuoneet.

Ehkä pariin asiaan kommentti. En lähde nyt tässä tuohon maatalousyrittäjien sosiaaliturvaan, koska se ei valitettavasti minun tontilleni edes kuulu. Toivottavasti voimme käydä siitä jossakin toisessa yhteydessä sitten paremmalla ajalla ja asiantuntemuksella keskustelua.

Mutta kun keskustelussa ehkä useampikin kansanedustaja totesi, että olisi tärkeää saada nyt tämä asia vakinaistettua pidemmällä aikajänteellä eikä vain näin, että tavallaan pienissä erissä tuodaan näitä uudistuksia, niin todellakin olen kyllä aivan sitoutunut siihen, että tuossa ensi kevään kehysriihessä yritettäisiin saada tässä asiassa pysyvämpi ratkaisu, koska kaikki me varmasti täällä ymmärrämme nämä perustelut, joita niin hallituksen esitykseen tässä asiassa sisältyy kuin niihin kommentteihinkin, joita tässä keskustelussa täällä tänään on esitetty.

Itsekin katson, että tässä keskustelussa esiin nousi sellaisia kysymyksiä, jotka varmasti on hyvä vielä valiokunnassa sitten tarkemmin selvittää, ja varmasti ministeriö voi olla tässä hyvänä tukena. Varsinkin tuo tilanne, joka saattaa syntyä silloin, kun äkillinen kuolemantapaus tulee: on varmasti selvää, että siinä tilanteessa tarvittaisiin myöskin jonkinlaista tukea, jotta perhe ja yrittäjä voivat tuosta tilanteesta selvitä. Luulen, että tähän kysymykseen eduskunnan valiokuntakäsittelyssä voidaan saada vähän lisävalaistusta.

Mutta todellakin, puhemies, on kiva, että joskus hallitus saa näin laajasti eduskunnan lähetekeskustelussa kiitosta ja tukea jostakin esityksestä. (Markku Rossi: Hyvistä esityksistä!) Siitä lämmin kiitos, ja vien nämä terveiset laajemminkin hallitukselle ja teemme sitten yhteistyössä töitä, jotta tämä asia voitaisiin viedä siihen lopulliseen maaliin ensi kevään kehysriihessä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani myöskin tuon erityiskiitokset siitä, että tämä asia on mennyt näin eteenpäin. Kyllähän meillä porotalouspuolella paljon kaikennäköisiä asioita on ja varmasti tullaan näihin törmäämään ihan niin kuin varmasti näihin maatalouspuolen lomitusasioihinkin. Ehkä, ministeri Huovinen, teidän kanssanne vielä näitäkin asioita käydään läpi. Mutta nyt sitten odotetaan seuraavia hyviä ratkaisuja.