Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin
hyvä lakialoite. Kaikenlaiset toimet lasten kaltoinkohtelun
kitkemiseksi ovat tervetulleita ja tarpeellisia. Erittäin
hyvää on myös se, että tässä pyritään
lopettamaan salailu. Meillä suomalaisilla on maan tapana
suojella itsemme hengiltä. Tietosuojalaki on niin tiukka, että se
estää viranomaisia ja lääkäreitä toimimasta
ihmisen, niin lapsen kuin aikuisenkin, parhaaksi silloinkin, kun
siihen on ilmiselvä tarve.
Tässä lakialoitteessa pyritään
parantamaan lapsen asemaa seksuaalisen hyväksikäytön
ja muiden pahoinpitelyiden osalta. Tämä laki haluaa
taata kaltoin kohdelluille lapsille kunnollisen tutkinnan ja tarvittavat
lääkäri-, psykologi- ja
sosiaalipalvelut. Mutta tuoko tämä laki lisää resursseja,
tuoko lain voimaan saattaminen lisää psykologeja
ja ammatillisesti koulutettuja sosiaalityöntekijöitä tai
erityisesti kaltoin kohdeltuihin lapsiin erikoistuneita lääkäreitä?
Jollei näin ole, mikä on sanktio valtiolle siitä,
että se ei järjestä edellytyksiä eduskunnan
säätämän lain käyttöönotolle
ja käytölle?
Arvoisa puhemies! Tässä laissa nämä mainitut
toimet on siirretty yliopistollisille sairaanhoitopiireille. Se
kuulostaa hienolta, mutta onko se sitä? Tarkoittaako se
mahdollisesti sitä, että kaltoin kohdellut lapset
rahdataan tiettyyn yliopistolliseen sairaalaan tutkimuksia varten?
Esimerkiksi Inarissa asuva kaltoin kohdeltu lapsi viedään
Ouluun, Vaasassa kaltoin kohdeltu tai seksuaalisen hyväksikäytön
kohteeksi joutunut lapsi viedään Turkuun. Onko
se lapsen edun mukaista? Ei, sitä se ei ole. Se on minun
mielestäni lisärangaistus ja nöyryytys
kaltoin kohdelluille lapsille.
Arvoisa puhemies! Minusta tällaisessa esimerkkitapauksessa
pitäisi pystyä takaamaan se, että asiansa
osaavat lääkärit, sosiaalityöntekijät ja
psykologit tuodaan lapsen omalle kotipaikkakunnalle eikä lasta
lähdetä riepottamaan minnekään
muualle. Toivoisin todella, että tässä salissa
mietittäisiin myös sitä, miten nämä toimet
taataan. Vaikka maksumiehenä on nyt valtio, niin käytännön
toimien järjestäminen tapahtuu lähimpänä lasta,
ja täytyy pitää asia niin, että valtio maksaa
nämä kulut. Jos ne menevät kuntien maksettaviksi,
se ei takaa lapsille yhdenvertaista asemaa eri puolilla maata. Lisäksi
meidän pitäisi varmistaa se, että lapsen
pahoinpitelijä tai seksuaalinen hyväksikäyttäjä samoin
kuin sellaista tekoa suunnitteleva ihminen varmasti saa tuntuvan rangaistuksen.
Eli myös suunnittelun ja suunnitelman pitäisi
olla rangaistava.
Lapset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, koska kaikkein pienimmät
eivät edes tiedä, että heitä on
kohdeltu kaltoin. On lapsia, jotka joutuvat tässäkin
maassa elämään epäinhimillisissä olosuhteissa,
eivätkä he pidä sitä sinänsä minään
sen takia, että he eivät tiedä, että parempaakin
on olemassa. Nämä ovat niitä kohtia,
missä tämän salin, joka valitettavasti
on aika lailla tyhjä nyt, mutta sitten kun tämä on
täysi, on puututtava siihen ja taattava se, että meidän
lapsemme, meidän nuoremme ja meidän tulevaisuutemme
voivat elää turvallisessa, kaltoin kohtelemattomassa
maassa ja että mikäli tällainen ihmisarvoa
alentava teko tapahtuu, sen tekijä joutuu asianmukaisesti
siitä tuomiolle.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Tämä on kannatettava
laki ja askel oikeaan suuntaan. Voidaan pitää hyvänä,
että kaltoin kohdeltujen lasten oikeusturva toteutuu yhteneväisesti
koko maassa ja yhdenvertaisesti seksuaalirikoksia kokeneiden lasten
kanssa ja että alueellinen eriarvoisuus poistuisi.
Oikeusturvan laajentamisen hintalappu on 2,2 miljoonaa alussa.
Vähintäänkin yhtä tärkeää kuin rikostapausten
tutkiminen olisi pahoinpitelyjen ehkäisyyn panostaminen.
Ennalta ehkäisevän työn merkitys tiedetään,
mutta tuki perheille on lähes olematonta ja nykyisin kuntien
vastuulla. Tulisi panostaa tässäkin asiassa perheneuvontaan
ja kriisiapuun matalan kynnyksen periaatteella. Tämänkin
lakimuutoksen kautta toki saadaan ennalta ehkäisevää vaikutusta,
jos kiinnijäämisen riski ja rikosseuraamukset
ovat riittävän kovat, mutta pahoinpitelyt ovat
monimutkainen ilmiö, usein perhepiirissä ja lähipiirissä tapahtuvia,
joiden ennalta ehkäisevä työ olisi myös tehtävä paljon
monipuolisemmaksi, jatkuvaksi ja johdonmukaiseksi.
Mutta, arvoisa puhemies, tämäkään
laki ei käytännössä toteudu,
ellei ole riittävästi henkilökuntaa ja
ammattimaista henkilökuntaa, varsinkin jos ajatellaan tässäkin
asiassa ennalta ehkäisevää työtä.
Keskustelu päättyi.