Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys tekijänoikeuslain muutoksesta ja lain säätämisestä niin sanottujen orpoteosten käytöstä. Pidän tätä esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Tässä esityksessä ehdotetaan, että esittävän taiteilijan suoja äänitallenteelle tallennetun esityksen osalta samoin kuin äänitallenteen tuottajan suoja pidennettäisiin 50 vuodesta 70 vuoteen.

On tärkeää, että tunnustamme tekijänoikeuksien aseman luovan työn tekijöiden toimeentulon perustana. Tekijänoikeuslainsäädännön tehtävä on turvata luovan työn tekijöiden neuvotteluasema. Esitys lakimuutoksesta suojan pidentämiseksi merkitsee parannusta esittävien taiteilijoiden ja äänitallenteiden tuottajien asemaan. Tämän orpoteoslain tarkoituksena on parantaa orpoteosten säilyttämistä, entistämistä ja saattamista yleisön saataville kulttuuri- ja opetuskäyttöön kirjastoissa, oppilaitoksissa, museoissa sekä arkistoissa, elokuva- ja äänitearkistoissa ja julkisen palvelun yleisradio-organisaatioissa.

Mutta mikä tämä orpoteos oikein on? Tässä orpoteoksena pidettäisiin teosta, jonka kaikkia tekijöitä ei tiedetä tai tunnisteta taikka voida tavoittaa eikä näitä tietoja saada selville selvityksessä. Ehdotettavat säännökset helpottaisivat myös arkistoaineistojen käyttöä. Nythän tarvittavien käyttölupien hankinta jokaiselta ohjelman tekijänoikeuksien haltijalta erikseen on ollut käytännössä mahdotonta.

Tämä ehdotus myös lisäisi laitosten kiinnostusta säilyttää entistä huolellisemmin aikaisemmin julkaistuja aineistoja mahdollisia uusia käyttötilanteita varten. Niinpä ehdotuksella olisi myönteisiä vaikutuksia myös kulttuurin- ja tiedonvälityksen, tutkimuksenkin näkökulmasta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kyseessä olevassa hallituksen esityksessä on kysymys tekijänoikeuslain muuttamisesta ja muun muassa teoksen suoja-ajan muuttamisesta 50 vuodesta 70 vuoteen.

Suoja-ajan pidentämisen takana keskeisin peruste on musiikintekijän oikeudet. Musiikintekijän ja artistin oikeuksia tuleekin suojata. Toisaalta olen huolissani suurten monikansallisten levy-yhtiöiden omistamista immateriaalioikeuksista suomalaisen musiikkikulttuurin osalta. Jos esimerkiksi tunnettu artisti on kuollut aikaa sitten mutta oikeudet tuotantoon ovat levy-yhtiöllä, jolla ei välttämättä ole kiinnostusta julkaista juuri kyseisen artistin musiikkia, ei sitä julkaise kukaan, vaikka toisilla levy-yhtiöillä, tässä tapauksessa kansallisilla, pienemmillä levy-yhtiöillä, olisi kiinnostusta tähän.

Nyt kun kysymys on tekijänoikeusasioista, haluan nostaa esille uhkakuvan, joka leijuu tällä hetkellä radiotaajuuslupien haussa. Maassamme toimii vielä pieni joukko itsenäisiä pieniä radioasemia, joiden toiminnan tärkeys alueellisesti on kiistaton. Niiden kautta oman alueensa musiikin esittäjät, tapahtumat ja paikallisasiat pääsevät esille. Nykyisin soittolistojen aikaan suuret levy-yhtiöt ja radioasemat ovat saaneet paljon määräysvaltaa, jossa pienet radiotoimijat voivat joutua laittamaan lapun luukulle. Taloudellisesti näille pienille radioasemille tämä on vaikeaa aikaa. Nyt pitääkin kiinnittää huomiota hallituksen toimiin. Kenelle näitä taajuuslupia tullaan jatkossa myöntämään?

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on hyvää se, että taiteilijalle annetaan oikeus peruuttaa tämä tekijänoikeuksien luovuttaminen kustantajalle, mikäli kustantaja ei näitä taiteilijan teoksia myy tai markkinoi. Se on hyvä asia ja varmasti auttaa montaa artistia ahdingossa.

Muilta osin täytyy kyllä todeta, että kokonaisuudessaan tämä meidän tekijänoikeuslakimme, vaikka se verrattain ja suhteellisen tuore onkin, ei vastaa kyllä enää tämän päivän vaatimuksia ja on ajastaan jälkeen jäänyt ja ennen kaikkea monilta osin se ei vastaa kansalaisten oikeustajua. Nyt näyttää siltä, että meille tulee tänne eduskuntaan ennen pitkää käsittelyyn kansalaisaloite tämän tekijänoikeuslain muuttamisesta, ja toivoisin kollegoilta, että se otetaan vakavasti täällä. Se aloite minun käsittääkseni pitää sisällään hyviä ehdotuksia siitä, kuinka lakia pitäisi brukata uusiksi, ja ne toivottavasti huomioidaan. Ennen kaikkea siinä valmisteluprosessissa toivon, että asiantuntijoina asiaankuuluvissa valiokunnissa käytetään sitten laaja-alaisesti eri puolien edustajia, etteivät pelkästään sitten nämä monikansalliset levy-yhtiöt sun muut tekijänoikeuksien valvontajärjestöt ole siellä lausuntoja antamassa, vaan kuunnellaan sitten myös digitaalisen jakelun ja tekniikan asiantuntijoita ja muita kansalaisoikeusjärjestöjä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tekijänoikeus on kuuma peruna silloin, kun puhutaan taiteellisista aloista, kuten tiedetään. Itselläni on radio- ja televisiotausta, kuten varmasti aika moni tässä salissa tietää. Tekijänoikeudet tulivat tuossa työssä aika usein esille sen takia, että kotimaista musiikkia ei voinut käyttää sen kalleuden takia. Siispä aika monesti oli pakko tyytyä niin sanottuun jenkkikamaan elikkä amerikkalaiseen musiikkiin, joka oli ilmaista musiikkia, ja tämä on tietysti erittäin väärin näitä kotimaisia tekijöitä kohtaan.

Tässä ovat taustalla tietenkin nämä immateriaaliset oikeudet, jotka ovat ylikansallisilla yhtiöillä, ja he haluavat tietysti omat rahansa pois silloin, kun ne on pakko sieltä ottaa. Se on siinä mielessä harmittavaa, että jos näitä tekijänoikeuksia kasvatetaan hirveän pitkälle aikaa, niin se vie entistä kauemmas sen, että voitaisiin käyttää myös kotimaista musiikkia kotimaisissa ohjelmissa, ettei niitä tarvitsisi niin sanotusti kuvittaa sitten tällä ulkomaisella musiikilla.

Toinen puoli on tietenkin se, että kun tekijänoikeudet on suojattu, se suojaa silloin artistien ja musiikintekijöiden ja muusikoiden leivän ylipäätään, mutta silloin kun puhutaan esimerkiksi 70 vuodesta tai ehkä 90 vuodesta, niin aika harva tekijä on enää siinä kohdassa kokemassa sitä menestystään. Toki sitten ovat hänen lapsensa ja lapsenlapsensa, koska nämähän periytyvät aivan samalla tavalla niin kuin kaikki muutkin asiat.

Mutta olen täsmälleen samaa mieltä kuin edustaja Kopra, että kun tämä tulee tähän saliin, tätä on syytä pohtia aika monelta kantilta ja katsoa, mikä on tekijöille hyvä, mikä on esittäjille hyvä, mikä on taas radioasemille, televisioasemille, suomalaisille ihmisille hyvä. Tekevätkö liian pitkät suoja-ajat sen, että meidän hyvät teoksemme ikään kuin hukkuvat, jos ei ylikansallisilla yhtiöillä, joilla on nämä oikeudet, ole halukkuutta tuoda niitä esiin ja pitää niitä yllä? Tässä on monta näkökantaa.