Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Kärkkäisen lakialoitteessa ihmetyttää se, että hän esittää lievennettäväksi tätä työmarkkinatuen tarveharkintaa. Minusta lieventämisen vaatiminen on outoa tässä tilanteessa, kun tämä asia on ollut Sata-komiteassa ja siellä yhteen väliin oli jo esitys pöydässä siitä, että tarveharkinnasta luovuttaisiin kokonaan, ja kuitenkin sitten, kun ilmeisesti valtiovarainministeriössä alettiin laskea, että rahat eivät tule riittämään, tämä välttämätön parannus sitten haudattiin.

Nykyiselläänhän tämä työmarkkinatuen tarveharkinta tarkoittaa sitä, että se on hankala tilanne naiselle, jos hän vuosikausia joutuu elämään ilman omia rahojaan puolisonsa "siivellä", mutta kuitenkin niin, että ei ole mahdollisuutta omien tulojen hankkimiseen. Ja vielä rankempi se on kuitenkin tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, jos se onkin mies, joka joutuu elämään vuosikausia naisen armoilla. Tiedän, että on tehty tämmöisiä lume-eroja sen vuoksi, että puoliso ei mahdollisesti saa sentin senttiäkään vuosien aikana, koska toinen puoliso tienaa sen verran rahaa. On vain sovittu, että tehdään muodollinen ero, vaihdetaan osoitteita ja toinen muuttaa kirjansa ehkäpä kakkosasuntoon, ja tällä tapaa sitten toinen puoliso saa oikeuden edes jonkunlaiseen omaan rahaan. Eli vähintä, mitä voitaisiin sosiaaliturvan osalta tehdä, olisi välittömästi luopua tästä työmarkkinatuen tarveharkinnasta kokonaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, mitä ed. Mustajärvi edellä sanoi, on todettava, että todellakin kyllä tämä ed. Kärkkäisen aloitteessa esittämä toive lieventää tätä tarveharkintaa on hieman kummallinen sen vuoksi, että Sata-komiteakin oli yksimielinen siitä, että tämä historiallinen jäänne itse asiassa pitäisi poistaa. Ministeri Rehula totesi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tällä viikolla, että ministeriössä on pykälätkin jo valmiina laille, puuttuu ainoastaan valtiovarainministeriön suostumus sille, että se 30 miljoonaa tai 40 miljoonaa — yllättävää sinänsä, että 10 miljoonaa on löytynyt ikään kuin tyhjästä lisää kustannuksia — saataisiin siihen.

Siis koko suomalaisen demokraattisen järjestelmän kannalta on mielenkiintoista, että ilmeisesti eduskunnankin suuri enemmistö on ihan perustellusti ja oikeutetusti sitä mieltä, että tämä asia pitäisi saada kuntoon, mutta sitten yhden ministeriön ja yhden ministerin ikään kuin voimakas käsi tarttuu näitä pyrkimyksiä pillistä kiinni, ravistelee demokratiaa ja tipauttaa sen sitten tuonne vähän sivuraiteille ja tässä sitä ollaan. Siksi on minun mielestäni välttämätöntä, että kansan ja eduskunnankin yhteisen tahdon mukaisesti tämä tarveharkinta poistetaan kokonaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon voi yhtyä. Itse jo tuossa käytin aikaisemmin tästä samasta aiheesta edellisen pykälän kohdalla puheenvuoron, koska nipussa on kaikki aloitteet käsittelyssä.

Mutta tähän tarveharkinnan poistamiseen. Pitäisi tehdä semmoinen vertailulaskelma. Niin kuin täällä itse totesin ja ed. Mustajärvi totesi, tämmöisiä teknisiä eroja tapahtuu. On tämmöinen lume-ero, hän taisi sanoa tätä. Pitäisi tehdä semmoinen nimetön tiedustelu, miten paljon niitä mahtaa olla, jolloin katsotaan, mitä se tekee lisäkustannusta asumistukien puolella. Kumminkin tunnen monta tapausta, joissa on useampi lapsi ja äiti lähtee lapsien kanssa erilleen, hän saa yksinhuoltajalisät ja kaikki tämän tyyppiset hommelit. Se kun laskettaisiin yhteen, mitä se maksaa kokonaisuutena, niin minä väitän, että voi olla, että se toinen puoli korvaa sen kokonaan, että tämä olisi täysin nollasummapeliä.

Toisaalta sitten tässä tuli esille se, jotta kenelle se on vaikeata. Esimerkkinä vaan tapaus, se nyt ei ole hyvä esimerkki, mutta erään mieshenkilön, joka on tämmöiseen loukkuun pudonnut, vaimo sattui olemaan sairaanhoitaja ja tämä mies oli jäänyt työttömäksi. Sairaanhoitajan palkka on juuri sen suuruinen, jotta se mies ei saanut työmarkkinatukea muuta kuin että muutama kymmenen senttiä maksettiin hänelle päivää kohti. Kaveri oli kova tupakkamies. Hän sanoi, että hän joutuu pummaamaan tupakat kavereilta. No, se tupakointihan ei ole mitenkään hyväksyttävää, että sinällään hyvä, jos se jäisi pois, mutta kun sekään ei auttanut siinä tilanteessa, niin hän kysyi, jotta onko tämä ihmisarvoista elämää, pitääkö hänen ottaa vaimostaan ero sen takia, että hän saa omat tupakkarahat. Minä kehoitin kyllä lopettamaan sen tupakoinnin. En tiedä, joko se nyt on toteutunut.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä edellisissä puheenvuoroissa on tuotu kyllä niitä arjen, monen mielestä pieneltä tuntuvia, kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin asianomaisille tärkeitä kysymyksiä. Minä toivon, että meillä lainsäädännössä ja lainkäytössä löydettäisiin semmoisia ratkaisuja, että asiat olisivat yksinkertaisia, kansalaisille helppoja ja myöskin elämän olosuhteissa elämän normaalin kulun mahdollistavia. Ja voi olla niin, että jos tätä ajattelua byrokratian keskeltä voitaisiin löytää, kustannukset eivät välttämättä kasvaisi vaan voisi käydä jopa päinvastoin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä edellä olevat edustajat ovat tuoneet todella aivan oikeat asiat esille liittyen tähän sisältöön, työttömyysturvalakiin ja tarveharkinnasta kokonaan luopumiseen.

Tässä lakialoitteessa, mikä on ed. Kari Kärkkäisen nimellä, kyllä sisällä lukee ihan se, että "valtiontaloudellisista syistä esitämme tarveharkintaa lievennettäväksi ensi vaiheessa - -". Keskustelussa aivan varmasti ryhmämme on tässä ja nyt ja on ollut myös tätä valmistaessaan sitä mieltä, että tarveharkinnasta tulee luopua, mutta kun tiedämme myös tämän reaalitilanteen, mikä on, niin lähtökohta on nyt tässä asetettu siihen, että ainakin sitä tarveharkintaa lievennetään. Mutta ilolla otamme vastaan sen ja olemme samaa mieltä, että sen tulee olla tavoite, ja toivotaan, että se seuraavassa hallitusohjelmassa sitten toteutuisi, jos siellä ollaan jo pykäliäkin hyvin pitkälle laatimassa, että näin siihen myös päästäisiin. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että me emme olisi tästä olleet tietoisia, että kokonaan tarveharkinnasta luopuminen on se paras ratkaisu.

Juha  Mieto  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi kyllä otti oikean asian esille, vähän varovasti, mutta mun mielestä se on akuutti asia sen suhteen, jotta nuo niin sanotut lumeavioliitot on tavallaan myös harmaata taloutta. Kun puhutahan rehellisyyrestä, sen pitää lähtiä yksilötasolta. Perheet on siinä hyvänä esimerkkinä, pitääs olla.

Jos näin kerran asian laita on, jotta lakia voirahan sillä lailla ketkutellen kiertää, että muorollisesti erotahan, jotta päästähän paremmille oksille, tierän ja uskon, että tällaista valitettavasti paljon tapahtuu. Mutta jos ajatellaan sitä, mitä ed. Lahtela sanoo, jotta miehellä oli kauhia kiusaus siitä, ottaako hän eron tupakista vai vaimosta, toivottavasti otti tupakista. Se oli hänelle suuri helepotus ja varmahan terveyttä eristävä pitkällä juoksulla.

Mutta kun tämä nyt on lähteny rönsyylemähän, niin sen verran sanoosin, jotta tänäkin päivänä on liian paljon näitä luukkuja, mistä voirahan ottaa, ja jotka osaa sen tairon, niille tuloo kiusaus olla tässä vyyhrissä mukana, ja ne vieraantuu tästä yhteiskunnasta. Tämä on kans niin sanottua harmaata taloutta, joka pitää kitkiä yhteiskunnasta.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä kuitenkin perusongelma on se, että laki pakottaa tekemään näin. Minä muistan omasta elämästäni sen, että elämänkumppanillani ei ollut viiteen vuoteen käytännössä omaa rahaa käytössä. Minulla oli kohtuuhyvät kuukausiansiot, ja sen tuloksena puoliso ei sitten saanut sentin senttiä mistään suunnasta. Vaikka toimeen tultiin lailla muutamalla, niin asetelma kuitenkin oli hyvin nöyryyttävä, ja sen näki, että se rassasi sitä toista osapuolta.

Mutta perusongelma kaiken kaikkiaan koko suomalaisessa työttömyysturvajärjestelmässä on se, en puhu pelkästään työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisesta vaan siitä, että on kolme porrasta: on ansiosidonnainen turva, peruspäiväraha, joka on samansuuruinen — tai paremminkin niin päin pitää sanoa, että työmarkkinatuki on samansuuruinen kuin peruspäiväraha — ja sitten työmarkkinatuki on laitettu monen eri tekijän suhteen eri asemaan kuin mitä on peruspäiväraha. Se on nuorten kohdalla erilainen ja sitten puolisoitten kohdalla, ja työmarkkinatuessa sitten harjoitetaan tätä hyvinkin tiukkaa tarveharkintaa. Aivan hyvin riittäisi se, että Suomessa olisi vain kaksi eri mallia: olisi ansiosidonnainen työttömyysturva ja peruspäiväraha ja työmarkkinatukea ei ollenkaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! On kyllä nyt ed. Miedolle todettava, että kun entisessä elämässä joutui oman työnsä puolesta läheltä katsomaan niitä perheitä, jotka joutuivat miettimään sitä, pitääkö ryhtyä keplottelemaan saadakseen riittävän toimeentulon itselleen, korostan sanaa "riittävän", että jouduttiin jopa harkitsemaan, pitäisikö ottaa näennäinen avioero, että ensisijainen turva riittäisi tai että edes viimesijainen turva eli toimeentulotuki riittäisi, niin kyllähän silloin vika on jossain muussa kuin niissä ihmisissä.

Minä olen sinänsä kanssanne samaa mieltä siitä, että tällainen harmaa talous, kuten osuvasti nimititte, tulee poistaa, ja se poistuu erinomaisen helposti poistamalla työttömyysturvan ja muutamien muittenkin etuuksien tarveharkinta, joka vain vähäisistä valtiontaloudellisista syistä nöyryyttää ihmisiä. Niistä ihmisistä, jotka joutuvat harkitsemaan sitä, "keplottelisiko" vai ei, suuri enemmistö ei tee sitä vapaaehtoisesti vaan vain siksi, että heidät on lainsäädännöllä ja siihen liittyvällä erilaisella tarveharkinnalla saatettu tähän tilanteeseen.

Tällaiset rakenteelliset ongelmathan sieltä pitäisi poistaa, ja tässä samalla poistuisi myöskin iso joukko näistä kuuluisista kannustinloukuista, jotka tulevat tämän saman viitekehyksen myötä. Kyllä köyhilläkin ihmisillä pitää olla oikeus arvokkuuteen ja samalla toimeentuloon.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on pakko antaa tunnustusta kristillisten eduskuntaryhmälle ja ed. Kari Kärkkäiselle ja ed. Rauhalalle, ja ketä täällä muita allekirjoittajia on, että tämä on kyllä erittäin tarpeellinen aloite nimenomaan tässä muodossaan kuin tämä on esitetty, koska tämä nykyinen taso, jossa alkaa se pieneneminen, kun puolison tulot ylittävät 1 384 euroa, on liian matalalla ja se aiheuttaa aivan oikeasti köyhyysongelmia.

Olin juuri tänään valtakunnallisen työttömien yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa, jossa tämä asia tuli esille. Toin omana kantanani esille myöskin juuri tämän suuntaisen esityksen, mitä tässä nyt kristillisdemokraatit esittävät, koska en taas pidä sitä järkevänä, että silloin, kun tulotaso on todella korkea, sen puolison tulot saavatkin vaikuttaa. Itse olen käyttänyt sitä esimerkkiä, että en näe järkevänä, että jos esimerkiksi kansanedustajan puoliso on työttömänä, hänellä olisi oikeus tähän työmarkkinatukeen. On kuitenkin ensisijaisesti niin, että meidän pitää lähteä siitä, että kaikkein köyhimpien toimeentulo turvataan niissä tilanteissa, joissa he eivät itse tienaa niin paljoa, että he voivat siitä selvitä, mutta ensisijainen vastuu jokaisella itsellään ja perheellä on siitä omasta taloudestaan. Sen takia sellaisen signaalin antaminen, että luovutaan kokonaan tästä tarveharkinnasta, ei ole viisasta. Mutta järkevää on kyllä se, että tätä rajaa korotetaan, ja toivon, että tämä esitys tulee menemään jatkossa läpi. Tiedän, että myös sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut vastaavanlaisia suunnitelmia, juuri saman tyylisiä kuin tässä lakiesityksessä esitetään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olen yhä edelleen sitä mieltä, jotta tämä tarveharkinta pitää poistaa työmarkkinatuesta, koska se on siinä linjassa, mikä on verotuksen puolella. Minusta sitten pitää muuttaa kanssa verotuksen puolella perheverotukseen. Se muuttaisi sen tilanteen kokonaan. Elikkä pitäisi olla linjakas kaikessa, että lait ovat linjassa toistensa kanssa.

Minulla nimittäin sattuu olemaan monta semmoista tuttavaa, jotka ovat tämän teknisen lume-eron tehneet. Takaan ihan sen, jotta niissä tapauksissa se on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpi järjestelmä kuin poistaa tämä tarveharkinta.

Esimerkkitapaus vaan, jossa molemmat olivat töissä, olivat ostaneet asunnon, ottivat velkaa siihen asuntoon, ja kun tuolla itäisessä Suomessa niitä työpaikkoja ei ole hirveän paljon tarjota, kun tehtaita on suljettu aika paljon ja Kiinaan ja mihin ovat karanneetkin nämä työpaikat, niin sitten kun jäi tämä vaimo työttömäksi, hän ei saanut mistään töitä. Hän sai ansiosidonnaista aikansa. Sitten tuli aika, kun ei vielä tarveharkintaa käytetä, mutta sen jälkeen hän tipahti kokonaan pois. Ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa, koska talovelat olivat päällä, piti tehdä tämmöinen tekninen ero. Siitä huolimatta tiedän, että ovat yhä edelleen hyviä ystäviä ja ovat ikään kuin avioliitossa, vaikka ovatkin eronneet. Minusta tässä on iso inhimillinen puoli. Tässä tapauksessa he ilmeisesti pystyivät hoitamaan sen jollakin tavalla, ettei taloa pantu pakkohuutokauppaan. Mutta se inhimillinen puoli on siinä, jotta teemmekö me varta vasten lainsäädännöllä semmoisia tilanteita, että tehdään paha olo. Ja toisaalta siinä voi tapahtua, että siinä tapahtuukin oikea ero, kun sitten joudutaan erilleen asumaan. Siinä voi tapahtua tämmöinen, että siinä äkkiä hairahtuu semmoiselle tielle, jotta siinä ei ollakaan enää niin hyviä ystäviä ja tapahtuu oikeasti ero. En tiedä, haluammeko me yhteiskunnassa tämmöistä sirpaleisuutta.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minä nyt väitän, että ed. Satosella pettävät logiikka ja perustelut aika lailla. Jos otetaan esimerkki, että henkilö on 33 viikkoa töissä, joissa viikoittainen työaika on vähintään se 18 tuntia, niin hänhän on tämän jakson jälkeen työmarkkinatuella, jos aiempaa työhistoriaa ei ole. Mutta jos hän onkin 35 viikkoa samanlaisissa töissä, niin silloin hän tulee peruspäivärahan tai ansiosidonnaisen turvan piiriin. Jos ongelma on se hyvätuloinen puoliso, ettei ole oikein, että olisi oikeutta näihin etuuksiin, miksi te ette sitten esitä tarveharkintaa tänne ansiosidonnaisen tai peruspäivärahan puolelle? Sekö yksi viikko ratkaisee sitten sen, onko perusteltua ja onko eettisesti kestävällä tavalla se, saako se puoliso jotain etuutta vaiko ei? Ansiosidonnainen ja peruspäiväraha eivät koskaan ole tarveharkintaisia, vaikka puolisolla olisi miljoonatulot kuukaudessa, mutta työmarkkinatuella, jossa yksi viikko saattaa ratkaista sen henkilön kohtalon, etuudet ovat välittömästi ja pienistäkin tuloista tarveharkintaisia. Missä se logiikka on?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tiedämme sen, että ansio-sidonnainen turva ja perusturva ovat lähtökohtaisesti erilaisia asioita — ja se on se ero, mistä se johtuu — mutta kaikkein suurin tekijä omassa ajattelussani on se, että näen asian niin, että jokaisen yksilön ja jokaisen perheen pitää ensisijaisesti pyrkiä hankkimaan oma elantonsa. Silloin kun se ei ole mahdollista, kun ollaan esimerkiksi työttömänä ja jos perheen tulot jäävät riittävän alas, meillä on olemassa järjestelmä, jossa me autamme, että ei jäädä köyhyyteen ja selvitään elämässä eteenpäin. Mutta ensisijainen tarve on hoitaa se siellä oman perheen kautta, ja sen takia lähtökohtaisesti en pidä hyvänä mitään sellaista lainsäädäntöä, jossa yhteiskunnan tukea maksetaan silloin, kun se henkilö ei sitä itse varsinaisesti tarvitse.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtaselle vain haluaasin sanoa yhden asian, että toivottavasti ei mun puheenvuorosta jääny sellaasta kuvaa, jotta mä syyllistääsin nämä ihimiset siinä mielessä, jotta ne käyttää ehkä lumeavioliiton kautta tätä väärin. Tämä on vain johtanu siihen, eli tämä on ny hyvä keskustelu siitä, että jotakin olis tehtävä sen suhteen, jotta näin ei tarvitte menetellä. Ed. Lahtela ku kehui, jotta sitten kun joutuu nämä avioparit erilleen, sieltä ehkä sitten vieraannutahan ja jatkossa tuloo torellinen ero, ni joskus voi käyrä jopa terveellisesti päinkinvastoin, jotta kun kuitenkin rakastetahan toisiaan ja olosuhteitten pakosta houkutin on taikka jourutahan tekemähän näin, jopa suhre tuloo vakiintuneemmaksi, ja kun mennään jatkossa yhtehen, niin elämä kukoistaa taas entistä hehkeemmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää yhtään enää tätä hyvin pitkittynyttä keskustelua, mutta ed. Miedon edellisen puheenvuoron perusteella, kun hän viittasi tähän yhden luukun periaatteeseen, tietoisku: 1980-luvulla täällä oli kaikista eduskuntaryhmistä koostunut yhden luukun periaatetta tutkinut ryhmä. Se pääsi täydelliseen yksimielisyyteen, jopa kokoomuksen Anna-Kaarina Louvo toi mukaan siihen kokoomuksen, mutta mikä petti? Jouko Skinnari, demarit, petti ratkaisevalla hetkellä, ja nyt keskustelemme taas yhden illan näistä asioista.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti haluan täsmentää sitä, mikä tökkii tässä ed. Satosen ajatuksen juoksutuksessa, tai sitten ed. Satosen pitää reilusti tunnustaa se, että hän ajaa tarveharkintaa myöskin peruspäivärahan puolelle, jos meinaatte olla johdonmukainen. Nimittäin jos tätä tarkastellaan etiikan ja moraalin kannalta, niin kuin ymmärsin, että ed. Satonen hakee sitä kautta perustelut, niin meneekö etiikan ja kestävän moraalin raja siinä, onko henkilöllä viikossa 17 tuntia töitä vai 18 tuntia, tai meneekö työssäoloehdon tulkinnassa moraalin ja etiikan raja siinä, että on 33 viikkoa niitä hyväksi luettavia työviikkoja tai 35 viikkoa? On se nyt kumma, jos se moraalin ja etiikan raja menee yhdestä tunnista viikossa tai yhden viikon ajalta kahden vuoden tarkastelujaksossa. Mikä ihme siinä on? Nimenomaan tässä tarveharkinnassa on sitten se, että se jos mikä on tehnyt sosiaaliturvasta kaiken kaikkiaan semmoisen viidakon, jota se tänä päivänä on.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty monille tärkeästä asiasta hyvin rakentavaa keskustelua, jossa erilaiset näkökohdat ovat täydentäneet toisiaan. Kun suuri yleisö katsoo television kyselytunteja, niin usein sanotaan palaute: miksi siellä vain riidellään? Olen koettanut selittää kyselytunnin luonnetta, mutta juuri tällaiset keskustelut kansanedustajien laki-aloitteista osoittavat mielestäni aivan toisenlaisen kuvan tämän salin yhteistyöhakuisuudesta, rakentavasta hengestä, ja toivon, että nämä myös tulisivat esille kaikissa eri medioissa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt en enää pitkitä keskustelua, mutta ihan vaan, jotta ed. Mieto totesi ihan oikeasti. Tätä näkökulmaa en ajatellutkaan, mitä hän puhui siitä, jotta tämmöinen tilanne voi jopa lähentää suhteita. Siinä tapauksessa kävin miettimään, onko tämä tarveharkinnan poisto ollenkaan sitten tarpeellinen, jos se parantaa suhteita. Tilannehan on tietysti sillä tavalla, jotta kun tässä nyt on järjestelmä, joka vaatii myös vahtimista — se vaan, jotta siinä on naapurikateutta — ja kun tiedetään, jotta nämähän ovat eronneet ja siitä huolimatta kaveri hiippailee yöjalkaan sinne vaimon luokse, niin sehän on jännää juttua tehdä naapurilta salaa vielä, ja viranomainen vielä vähemmän tietää siitä. Sehän voi olla, että se lähentää suhdetta. Siinä mielessä ed. Mieto voi olla ihan oikeassakin. Mutta siitä huolimatta minä olen nyt sitä mieltä, jotta kyllä tämä tarveharkinta poistetaan, se kallistuu sille puolen kuitenkin nyt.