Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitteeni, jonka on allekirjoittanut 14 kansanedustajaa kuudesta eri puolueesta, sisältö on kyykäärmeen suojelu.

Kivikaudesta rautakauteen kyy oli suomalaisten kunnioittama eläin. Se oli ihmisen ja maaemon välinen napanuora, joka takasi jokapäiväisen ravinnon ja jota ei haluttu vahingoittaa. Uskonpuhdistus ja Raamatun suomennos antoivat synkän kuvan käärmeestä, vähitellen myös kyystä.

1980-luvun alkuun tultaessa kyy oli taantunut voimakkaasti koko Euroopan alueella. Länsi-Euroopan maat päättivät yhteisellä sopimuksella rauhoittaa kyyn. Suomessa valtion luonnonsuojeluvalvoja Antti Haapanen esitteli vuonna 1981 asian maa- ja metsätalousministeri Taisto Tähkämaalle ja ehdotti kyyn suojelua lailla. Ministeri Tähkämaa ei tähän suostunut.

Tehometsätalous, rakentaminen, tielinjaukset ja muu maansiirto ovat olleet hävittämässä kyykantaa nopeasti. Samaan suuntaan ovat vaikuttaneet kyyn suolistoloiset. Kannat ovat kutistuneet 40 vuodessa 10—20 prosenttiin 1960-luvun tilanteesta. Kyytä pelätään ja sitä vainotaan. Taustalla ovat ihmisten ennakkoluulot ja kulttuuriperinteemme, joka on tehnyt käärmeestä kavalan ja pelottavan ihmistä vaanivan eläimen. Tosiasiassa kyy on rauhallinen hyötyeläin, joka ei vaani ihmistä vaan jyrsijöitä, kuten myyriä ja sammakoita. Se ei käytä myrkkyään ihmiseen kuin viimeisessä hengenhädässä, silloinkin vain pienen määrän pakoon päästäkseen. Kyyn hengenvaarallisuus käy selville verrattaessa sitä hirvieläimiin, puutiaisiin tai ampiaisiin. Suomessa on 25:n viime vuoden aikana kuollut yksi ihminen kyyn puremaan.

Luonnonsuojelulain 6 luvussa säädetään eliölajien suojelusta. Kaikki Suomen matelija- ja sammakkoeläinlajit ovat kyytä lukuun ottamatta rauhoitettuja. Rauhoitus on toteutettu monimutkaisella tavalla siten, että luonnonsuojelulain eliöiden suojelua koskevan luvun säännöksiä sovelletaan vain nisäkkäisiin ja lintuihin. Matelijoiden ja sammakkoeläinten rauhoituksesta on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa. Kansallisen rauhoituksen lisäksi matelijoita ja sammakkoeläimiä suojelevat myös Euroopan yhteisön keskeiset luonnonsuojelusäännökset.

EU:n direktiivilainsäädäntö perustuu muun muassa Euroopan luonnonsuojelusopimukseen eli Bernin sopimukseen vuodelta 1979, jossa edellytetään muun muassa kaikkien luonnonvaraisten matelijoiden ja sammakkoeläinten rauhoittamista. Sopimukseen liittyessään Suomi teki kuitenkin varauksen päättää rauhoituksesta kansallisella tasolla, ja niinpä muun muassa kyy on Suomessa rauhoittamaton, vaikkei rauhoittamattomuudelle ole perusteita.

Luonnonsuojelullisin perustein kyy tulisi rauhoittaa heti. Kyyn rauhoittamattomuus on vakava uhka lajille, sillä se mahdollistaa muun muassa luonnonvaraisten yksilöiden keruun ja terraariokasvatuksen sekä vaikkapa eläinten kaupan ulkomaalaisiin yksityiskokoelmiin. Kyyn tappaminenkin on sallittua, kunhan se tehdään eläinsuojelulain säännösten mukaisesti eli mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Luonnonsuojelulaissa kielletään rauhoitettujen eläinten ottaminen elätettäväksi, mutta tämä ei koske kyytä, koska sitä ei ole määrätty rauhoitettavaksi luonnonsuojelulain 38 §:ssä tai sen perusteella annetussa luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 2. Eläinsuojelulaissa kielletään ainoastaan luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden ottaminen elätettäväksi, ja metsästyslaki koskee ainoastaan laissa määriteltyjä rauhoittamattomia lajeja, joiden joukossa ei kyytä ole. Kyy on Suomessa vailla lain suojaa. Suomea pidetään luonnonsuojelun esimerkkimaana. Ei ole kunniaksi, että kyy on rauhoitettu muualla Euroopassa mutta ei Suomessa. Kyyn rauhoittamisella on kiire.

Arvoisa puhemies! Lakialoite liittyy luonnonsuojelulain 38 §:n 1 momenttiin, jota esitetään muutettavaksi, ja saman lain samaan pykälään ehdotetaan uutta momenttia 4. Eli luonnonsuojelulain 38 § Eläinlajien rauhoittaminen 1 momentti kuuluisi: "Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät, linnut ja matelijat ovat rauhoitettuja." Eli tähän lisätään tämä matelija-käsite. Ja uusi 4 momentti kuuluisi: "Koko maassa rauhoitettuja kotoperäisiä matelijoita ovat kangaskäärme (Coronella austriaca), rantakäärme (Natrix natrix), sisilisko (Lacerta vivipara), vaskitsa (Anguis fragilis) ja kyy (Vipera berus)."

Arvoisa puhemies! Todellakin 14 kansanedustajaa, itseni lisäksi edustajat Pulliainen, Puhjo, Kuusisto, Juurikkala, Karpela, Gustafsson, Lapintie, Taiveaho, Tallqvist, Sirnö, Kyllönen, Laxell, Uotila, ovat tämän allekirjoittaneet, eli kuudesta eri eduskuntaryhmästä.

Tässä jossakin vaiheessa keskustelujen yhteydessä, kun tätä valmisteltiin ja keskusteltiin allekirjoituksista, tuli kyse siitä, mitä tehdä, jos kyy on vaikkapa uhkaavan lähellä lasta, pientä lasta, ja pitäisi toimia, eikä osata muuta kuin hävittää eläin. Jos näin tapahtuu, niin silloin tietysti, niin kuin kaikkien rauhoitettujen eläinten kohdalla, poliisilakia noudatetaan, ja siellä on tämä hätävarjelu hyväksytty silloin, kun siihen nähdään syy, ja se tuomioistuimissa huomioidaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Tiusanen tuosta tekstistä luki, nimeni on tämän lakialoitteen alla. Katsaus oli siinä määrin perusteltu ja sitä paitsi, kas kun se teksti oli vielä se, joka on tässä painettuna, niin enpä rupea sitä nyt täydentämään. Totean vain, että näistä viidestä matelijalajistamme nyt sitten kyy saisi tämän erityiskohtelun.

Tähän liittyy vähän tätä luonnonsuojeluproblematiikkaa menettelytapojen osalta. Minuun otti yhteyttä henkilö, joka tarjosi tätä tekstiä. Nyt sattui vain kiusallinen yksityiskohta, jouduin ohitusleikkaukseen, ja en sitten ryhtynyt olemaan töissä täällä yhtä aikaa, kun olin toipilaana. Sitten kun hän otti minuun yhteyttä, minä sitten kerroin, mikä tämä tilanne on, ja onneksi sattui sillä tavalla, että ed. Tiusanen tuossa käytävällä kertoi, että hän on tehnyt sen, mitä minutkin kehotettiin tekemään. No, minä säästyin sitten tältä vaivalta. Mutta sanon vaan, että ei ole luonnonsuojelulle kunniaksi se, että ei kerrota sitä, että teetätetään samaa monella kansanedustajalla. Se on pikkuisen kansanedustajuuden halveeraamista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olisin kyllä laittanut tähän aloitteeseen nimeni, koska tämä on siinä mielessä ihan oikein, jotta kyy laitetaan tämmöisen suojelun piiriin.

Siitä huolimatta, vaikka ed. Tiusanen sanoo, että kyy ei ole vaarallinen eläin, niin itse olen ollut melkein viikon sairaalassa sen takia. Siihen aikaan, kun itse olin joskus 5—6-vuotias, ei ollut niin tehokkaita lääkkeitä olemassa, ja henkihän siinä meinasi lähteä. Savonlinnan keskussairaalassa jalka ylöspäin olin riipuksissa ja jollakin lyijyvedellä, ja en minä tiedä, mitä siihen aikaan ne hauteet mahtoivat olla, kun se jalka oli mustana vähän ja turvoksissa. No, siitä selvittiin sitten, ja siitä huolimatta ei minulle semmoista vihaa kyykäärmeitä kohtaan ole jäänyt.

Tässä toissa kesältä tuli mieleen kertomus vaan siitä, miten sitkeä eläin tämä kyykäärme on, kun minun veneeni keulan eteen joka päivä ilmestyi kyykäärme. Minä ajattelin, että jotenkin se pitää saada pois sieltä, useamman kerran kannoin sen aika kauas. Viimeisen kerran kun kannoin jopa semmoiset 200 metriä, niin se vaan seuraavana aamuna taas oli lämmittelemässä siinä samalla kivellä. Sitten ajattelin, jotta nyt ei muu auta, pitää ottaa se kyykäärme semmoiseen isoon saaviin, ja laitoin veneeseen ja vein toiseen saareen, niin ei sitä sen jälkeen ole näkynyt. Se ilmeisesti kotiutui sinne eikä viitsinyt lähteä uimaan, tai sillä meni suuntavaisto sekaisin.

Minusta siinä tilanteessa, jos kyy on pihassa, kyllä kai se ainut hieno keino on, jotta viedään mahdollisimman kauas siitä — otetaan kiinni ja viedään kauas, senhän pystyy ottamaan rukkaskädessä; ei se pistä, kunhan ei jää paljasta ihoa näkyviin — niin kuin siinäkin tapauksessa vein semmoisen kilometrin päähän toiseen saareen. Kyllä se kesti sitten siellä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs valtakunnan lehti — taisi olla ihan eniten leviävä lehti — mainitsi harvinaisuuksien joukossa sen, jos Lauri Oinonen vastustaa jotakin laki-aloitetta eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa. Nyt tuolle arvoisalle kolumnin kirjoittajalle voisin kertoa, että hänen tähtihetkensä on koittanut: nyt Lauri Oinonen vastustaa täydellisesti käsiteltävänä olevaa lakialoitetta. (Ed. Pulliainen: Niin, mutta Lauri Oinonen on myöskin peräkkäin kannattanut ja vastustanut samaa aloitetta!)

Tämä aloite, joka nyt on käsiteltävänä, liittyy kyykäärmeitten tappamisen kieltämiseen, itse asiassa kyykäärmeitten suojeluun. Kyyt ovat vaarallisia eläimiä, sen me kaikki tiedämme. Kyy on käärme, jolla on myrkkyä, ja tätä myrkkyä kyy käyttää saaliinsa tappamiseen (Ed. Pulliainen: Paljonkos niitä kuolemantapauksia on?) mutta ennen kaikkea siihen, että tämä saaliseläin — hiiri, myyrä, mikä se onkin — jo tuon myrkyn vaikutuksesta muuttuu sopivammaksi ravinnoksi sitten, koska kyyn myrkky on ruuansulatusnesteitä. Elikkä toisin sanoen jos kyyn myrkkyä tulee ihmiseen, niin silloin on käytössä niitä nesteitä, jotka sulattavat ruokaa, ja nämä kyyn myrkkyainekset tuhoavat soluja. Elikkä kyyn myrkky on vaarallinen aine, ja näin ollen on aina viisautta mahdollisimman pian saada lääkäriin potilas, joka on saanut kyyn pistoksen.

Täällä on luonnon asiantuntijoita, te tiedätte sen, että se vaihtelee hyvin paljon, onko kyykäärmeen myrkkyä kovinkin paljon puremassa vai ei. Jos kyy on vasta aterioinut, saanut saaliseläimen, niin myrkkyä silloin on ehtinyt erittyä hyvin vähän. Mutta jos kyyllä on täysi annostus tuota myrkkyä ja se pääsee sen iskemään ihmiseen, niin se on kyllä vaarallinen määrä ja nopeasti on päästävä hoitoon.

Tiedän Keuruulta viime kesältä tapauksen, jossa hivenen oli vähätelty tätä kyykäärmeen puremaa, otettu ehkä näitä apteekkien kyytabletteja, mutta sitten vaiva olikin alkanut illan joutuessa yltyä. Raaja, johonka kyy oli pistänyt, oli käynyt voimakkaasti turpoamaan ja nämä oireet hyvin ilmeisiksi, potilaalla oli myöskin pahoinvointia. Hänet oli sitten pitkän matkan takaa, 30 kilometrin päästä, henkilöautolla viety terveyskes-kukseen, jossa pahaksi onneksi juuri oli lääkäripäivystys loppunut ja ovet olivat sulkeutuneet. Siinä oli kyllä sitten ohje, mihinkä mennään, ja oli otettu suunta Mänttään. Mutta Mäntässä sitten vain oli todettu, että nyt on tilanne niin paha, että nyt pitää jo mennä Jyväskylään keskussairaalaan. Elikkä kyyn purema voi olla vaarallinen. Ne, jotka sanovat, että heitä on kyy pistänyt monta kertaa, ovat ilmeisesti saaneet juuri sen kyyn piston, jolla myrkkyä on ollut vähemmän pistettävänä.

Olen ed. Tiusasen puheenvuoroon viitaten toista mieltä. Oma selkeä havaintoni on se, että kyyt ovat varsin voimakkaasti lisääntyneet, ainakin niissä elämänympäristöissä, missä minä itse liikun. Aikoinaan, kun olin koulupoika, nuorukainen, vieläpä sotaväen käynyt mies, minä en ollut nähnyt kyytä elävänä. Vasta sotaväen käytyäni minä näin omissa asuinpiireissäni elävän kyyn. Miksi minä en nähnyt, johtui ehkä siitä, että minä en osannut niitä huomata, mutta toinen syy oli se, että pihapiirissä ja niissä maisemissa liikkui karjaa ja karja tömisteli niin paljon maastoa, että kyykäärmeitä ei sinne pihapiireihin tullut. Samoin hevoset tömistivät, niin että kyitä ei sillä tavalla ollut.

Nyt sitten, kun karja on ollut pitkälti pois, vähän liioitellen voi sanoa, että pihapiiri on kyitä mustanaan. Ei nyt aivan näin, mutta niitä näkee ihan pihapiirissä. Kaikkein oudoin tapaus, jota ei moni uskoisi, oli se, että myöskin ruokakaapissa oli kyy — minnekä hiiri pääsee, sinne pääsee kyykin. Ja olen kohdannut kyyn myöskin saunassa, useampiakin kyykäärmeitä. Elikkä kyllä niitä hyvin ihmeellisistä paikoista tapaa. Samoin myöskin maalatessani vintin ikkunaa kohtasin kyykäärmeen, joka oli rakennuksen sisäpuolella, vintin ikkunalla. Minä ihmettelin, mikä sähisee, ja sitten minä huomasin lasin takana kyyn. Kyllä minä ihan kyyntappoaikeissa sinne menin, mutta se oli sitten kaikonnut, ja minä hiukan hakkasin paikkoja ja tömistelin ja toivoin, että se olisi löytänyt reittinsä pois. Lienee ollut sama kyy, jonka tapasin ruokakaapissa myöskin. En minä sitä ennättänyt tappamaan, mutta jos oven kiinnipaiskaus olisi olympialaji, niin ennätys olisi varmasti tullut.

Elikkä kohtaan näitä kyykäärmeitä kyllä kovasti, ja aina silloin, jos minulle osuu väline, jolla tuolta pihapiiristä tämän kyyn eliminoin, niin minä sen teen. Minä olen sen verran kömpelö, että minä en aina tuossa onnistu, saatikka siinä taitoteossa, mihinkä täällä viitattiin, että otetaan kyy kiinni rukkasella. Minä en ensinnäkään siihen rohkenisi, koska siinä voisi käydä huonosti, ja minä en oikein kätevänä sitä neuvoa pidä, että sen ottaa kiinni ja siirtää jonnekin. Ne ovat tosi taitureita, jotka tämän tekevät.

Täällä viitattiin tehometsätalouteen kyiden hävittäjänä. Minä en usko siihen lainkaan. Päinvastoin, tehometsätalouden myötä tulee aukeita paikkoja, ja noille aukeille paikoille ilmaantuu kyllä tavaton määrä kyitä. Olen sen havainnut. Samoin tehometsätalouden myötä tulee myöskin myyriä, joita kyyt kiitettävän hyvin hävittävät. Ne ovat siinä myrkkyjä tehokkaampia keinoja hävittämään näitä metsän tuholaisinakin olevia myyriä, täytyy tämä ihan todeta ja sanoa.

Mutta väitän, että ainakin niillä seuduilla, missä minä aika paljon liikun luonnossa, kyyt ovat vahvasti lisääntyneet. Elikkä voi olla, että jossakin kyykannat ovat vähentyneet, ja ainakin Keski-Suomessa ainut matelijalaji niistä, joihinka tässä viitattiin, ovat kyyt. Minä en ole koskaan siellä tavannut näitä muita, en vaskitsaa, en ole tavannut myöskään tarhakäärmettä tai rantakäärmettä, mutta kyitä sitä vastoin erityisen paljon.

Ongelmia kyykäärmeistä on myöskin vapaa-ajan asunnoilla. Monet ovat valittaneet, että on paljon käärmeitä. No, vapaa-ajan asunnot usein sijoitetaan rantoihin, rantakallioille, maisemaan, joka on aurinkoinen, ja kyyt ilmaantuvat sinne.

Elikkä kyllä kyykäärmeet ovat myöskin ongelma, ja silloin minä näkisin, että aihetta tämänkaltaiseen lainsäädäntöön, mitä täällä tuotiin esille, ei ole.

Sitten täällä viitattiin siihen, mitenkä tuo kyy voitaisiin eliminoida laillisesti. Minusta olisi järjettömän kömpelö menettely, jos tässä täytyisi poliisilakia soveltaa, tehdä tutkimuksia, onko ollut hätätilanne, missä kyy tapetaan. Jos kyy on pikkulapsen luona, niin siinä on todella toimittava varovasti, että ei tämä kyy vain koe tulevansa hyökätyksi ja pistä sitä lasta. Siinä ei ole tilaisuutta paljon moniinkaan tehtäviin. Itse en tuommoisissa tilanteissa ole ollut, mutta ajattelisin vain kauhulla sitä tilannetta, että mitenkä siinä parhaiten voi toimia.

Arvoisa puhemies! Niin paljon kuin aloitteentekijät ovat varmaan vaivaa nähneet tähän aloitteeseen, niin en voi tätä kannattaa.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Varmastikin tämä ed. Tiusasen lakialoite on paras siinä suhteessa, että se valottaa näitä tosiasioita ja ehkä hälventää ennakkoluuloja ja pelkojakin käärmeitä kohtaan.

Yllättävää oli kuulla myös ed. Pulliaisen kommentti, että häntäkin oli tässä asiassa lähestytty. Ja ihan oikein: olisi ihan reilua ja mukavaa, jos kansanedustajia pyydetään tekemään lakialoitteita, että tietäisimme sitten toistemme aikeista. Varmasti voimme tehdä myös yhteistyötä ja yhdessä niitä tehdä.

Muutama kommentti heräsi tuosta ed. Lauri Oinosen puheenvuorosta, ja täytyy sanoa, että aika kummalliselta kuulosti, koska itse ainakin olen koko ikäni aina nähnyt kyykäärmeitä. Se johtuu varmasti siitä, että kun olen paljon liikkunut saaristossa lapsesta asti, niin kyllä siellä on ihan normaalia, että vedetään kumisaappaat jalkaan ja otetaan käärmekeppi mukaan ja tömistellään, kun liikutaan. Kyllä ne siitä sitten nopeasti vilahtavat pois.

Jos eläinten vaarallisuudesta puhutaan, niin itse väitän, että Suomen kaikkein vaarallisin eläin on punkki, joka levittää Kumlingen tautia ja borrelioosia.

Mielestäni ed. Tiusasen lakialoite on ihan perusteltu ja perustuu asiantuntemukseen ja faktoihin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kolme kommenttia. Ensiksi ed. Lapintielle: Todella näin on, puutiainen on mainittu tässä laki-aloitteessakin. Ed. Pulliaiselle: Kiitos kommenteistanne!

Mutta nyt tämän lakialoitteen taustaan. Minuun ei kyllä ole otettu sillä tavalla yhteyttä kuin ed. Pulliaiseen. Kerron sen, että oma kantani tähän ja oma aktiviteettini oikeastaan on uinunut jo aika pitkään. Urpo Koponen -niminen lintukuvaaja, luontokuvaaja, käärmeentuntija, joka on esiintynyt myös televisiossa ja radiossa ja joka on muuten Kotkasta ja jonka tunnen hyvin, toi esille, siis sitten ikään kuin viimeksi, että tämä on edelleen rauhoittamaton eläin. On mielenkiintoista, että moni kansanedustaja, jolta pyysin tähän nimeä mukaan, oli siinä käsityksessä, että kyy on rauhoitettu. Mutta näinhän ei siis ole.

Eli tämä on Urpo Koposen aktiviteettia omalta osaltaan. Olen niin paljon ollut Koposen kanssa katsomassa kyitä, että tämän olen kyllä sisäistänyt siis jo aikaisemmin, mutta hän antoi sen viimeisen sysäyksen, ja sitten ilmeisesti Jyri Kuusela, vasemmistoliiton lainsäädäntösihteeri, on nähnyt samaa materiaalia kuin ed. Pulliainen, ja hän on tähän sitä lisännyt. Tässä on näitä Urpo Koposen näkökulmia.

Sitten ed. Lauri Oinoselle yritän hyvin nopeasti todeta sen, että tämä poliisilaki on laki, jota aina noudatetaan silloin, kun rauhoitettu eläin on tapettu, jos siitä tulee tällainen niin sanottu tapahtuma, tällainen case. Siinä mielessä se on juuri näin, että sieltä löytyy se hätävarjelupykälä, (Puhemies: 2 minuuttia!) jonka kautta voidaan sitten ikään kuin jättää tuomitsematta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän kävi erittäin hyvin, tässä lakialoiteasiassa, sillä tavalla, että minä en munannut itseäni kiikuttamalla tänne samaa tekstiä, mikä tulee ed. Tiusaselta, ja sitten lisäksi vielä kahteen kertaan nimeni kirjoitettuna, niin että kyllä se yhteen kertaan riittää. Mutta se siitä. Olenpahan oppinut taas jotakin uutta.

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen, teissä on jotakin tenhovoimaa, imua, kun kaikki maailman pedot tulevat teidän lähellenne: karhuja, susia, ilveksiä, ahmoja, kyitä. Kaikki pyörivät teidän ympärillänne. Sitä ihaillen katsoin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on todella asioista perillä. Olen kohdannut aivan vajaan kilometrin päässä syntymäkotipiiristäni nämä Suomen neljä suurpetolajia ja myös, niin kuin tässä kerroin, käsiteltävänä olevan eläimen luonnossa. Elikkä tämä on ihan todellisuutta ja johtunee siitä, että minä olen niitä harvoja syvän vihreän maaseudun kansanedustajia. Ainakin haluan näin itse kokea ja tuntea, ja sen takia minulla on ollut toisenlaiset tilaisuudet kuin ehkä monilla muilla kollegoilla näihin kohtaamisiin.

Aivan kuten ed. Tiusanen täällä sanoi, punkki on vaarallinen eläin. Se on pieni, paljolti havaitsematon — tämä on kaikki aivan totta — ja tekee todella vahinkoa. Ja aivan kuten ed. Lapintie toi esille, niin saappaat, mieluiten reiteen asti ulottuvalla varrella, olisivat hyvä apu samoin kuin tömistely, sillä kyllä olen sen nähnyt, että kyykäärme pystyy hyppäämään niin paljon, että polven yläpuolelle pystyy pistämään. Tiedän erään metsurin, joka sai melko korkealle reiteen myöskin kyyn pistoksen ja sen takia oli sairauslomalla parisen viikkoa muutama vuosi sitten. Elikkä täyttä turvaa ei kumisaapaskaan välttämättä anna, mutta on se paljon parempi kuin varvastossut tai pikkukengät, totta ihmeessä. Ja kyytableteilla on ensiavun merkitys aina.

Mutta kyytä vastaan voidaan siis toimia. Niitä voidaan pihapiiristä hävittää, poistaa, mutta punkki onkin semmoinen hankaluus, että sen kanssa ei taida niitä keinoja olla. Sen takia kyyhyn pitää suhtautua toisella tavalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nyt kuitenkin mahdollisesti jossakin vaiheessa luonnonsuojelulain 38 §:ää muuttamalla tai muulla tavalla kyy suojellaan, niin haluan vain todeta näistä perusteluista, että tämä perustelujen tekstin kulttuurinen tausta ja nykytila ovat todellakin lähinnä näitä asiantuntija Urpo Koposen ajatuksia. Kotimaiset ja kansainväliset säännökset, siinä kohdin on juuri tätä ed. Pulliaisenkin tuntemaa tekstiä, ja sitten muutosehdotukset ovat tietysti käytännön tekniikkaa tässä asiassa.

Mutta haluaisin vielä ed. Lauri Oinoselle todeta, että kyy voidaan siis aivan vaarattomasti poistaa pihapiiristä ja kyy ei todella, niin kuin laki-aloitteen perusteluissakin todetaan, vaani ihmistä, vaan kyse on juuri sellaisesta sattumoisin tapahtuvasta uhkatilanteesta, joka tapahtuu niin, ettei ihminen aina sitä edes halua, tällainen uhkaava kädenojennus vaikkapa johonkin lähelle kyyn päätä, jolloin kyy tulkitsee sen väärin. Tietysti tämä täytyy huomioida. Mutta kyllä se puutiainen ja nimenomaan krooninen borrelioosi, jota ei ole hoidettu, tällainen neuropatia eli aivotulehdukseen liittyvä sairastaminen, on todella aivan eri asia kuin kyyn pistos, ja sitten nämä kuolemaan johtavat hirvikolarit ja muut ovat tietysti oma lukunsa.

Mutta kiitoksia kaikille tästä keskustelusta!

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinoselle vielä ystävällinen kommentti, että nyt tässä on aika tehdä tieteellisiä johtopäätöksiä. Siis te pelkäätte kaikkia petoja, te kohtaatte niitä tuon tuostakin, ja ne eivät käy teidän kimppuunne. Eikö loogisesti pitäisi olla johtopäätös se, että ne ovat vaarattomia? Ja sitten toisekseen teillä on uskomaton tuuri, kun punkit eivät teihin iske, näitten kertomusten mukaan, mutta pedot tulevat sitten siihen niin kuin huu-lelle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Pulliainen sanoi, minulla on ollut hyvä tuuri. Ne seudut, missä minä liikun, eivät vielä ole punkkialueita, se on aivan onni asiassa, tai jos punkkeja on, niin niistä ei ole kukaan siellä tehnyt havaintoja. Täällä edustajakollegat, jotka tuovat punkkivaaran esille, liikkuvat maisemissa, joissa punkkivaara on todellinen, ja pelkään, että aikanaan nuo punkitkin sitten maisemiin ilmestyvät.

Näissä tilanteissa, missä petoeläimiä olen kohdannut, ilves on todella nopeasti mennyt tipotiehensä. Olen päässyt ihan muutaman metrin päähän, autolla myöskin aivan muutaman metrin päähän. Valitettava olisi ollut uhka, että se olisi jäänyt auton alle. Oli komea uljas ilves, minkä näin, komeassa turkissa aivan auton konepellin edessä, ei ollenkaan mikään nukkavieru, vaan uljas eläin. Karhu ei sitten ole ollut minusta kiinnostunut, lähti 90 asteen kulmassa poispäin, samoin sudet ovat kai menneet pois. Mutta minulla yleensä usein on ollut näissä tilanteissa auto mukana, tai sitten jos ei ole autoa ollut, niin on ollut jotain muuta lähellä olevaa turvaa, esimerkiksi rakennus tai huone, ettei ole ollut todellista vaaratilannetta, vaikka nämä olen nähnyt. Ja kuten voidaan sanoa, niin ahma ja ilves ovat menneet todella kiitämällä pois.

Ainakin tähän mennessä minulla on ollut onnea, että minä olen kyyn riittävän ajoissa havainnut. Mutta tässä muutama kesä sitten Elisabeth Rehn julkisuudessa kertoi, että hän taisi saada loppuiäkseen vapaa-ajan asunnollaan tai asunnollaan kyyn puremasta vamman, joka oli tämä kudosmuutos, jonka myrkky ennätti aiheuttaa.