Arvoisa herra puhemies! Ruotsin puolustusvoimat tekee mittavaa selvitystyötä tänä päivänä Tukholman saaristossa. Toisaalta tiedämme, että jo varsin pitkään pohjoismainen puolustusyhteistyö ja erityisesti Suomen ja Ruotsin välinen sotilaallinen yhteistyö on ollut läpi koko poliittisen kentän, niin Suomessa kuin Ruotsissakin, erittäin vahvassa suosiossa. Meillä selonteossa ja Lissabonin sopimuksessa esitetään tämänkaltaisia linjauksia. Ymmärrän ja tiedän erittäin hyvin, että hallitus ei lainsäädännöllisistä syistä ole voinut tässä asiassa olla aktiivinen, mutta nämä selonteon linjaukset edellyttävät sitä, että Suomella täytyy olla mahdollisuus sotilaallisen avun antamiseen ja sen vastaanottamiseen. Herra puolustusministeri, olisiko nyt hyvä hetki lähteä siitä liikkeelle, että eduskuntaan tuotaisiin esitys siitä, millä tavoin sotilaallisen avun antaminen (Puhemies koputtaa) ja vastaanottaminen kävisi mahdolliseksi?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kriisinhallintalakia ollaan uusimassa. Meillä on työryhmä, joka käy läpi juuri selonteon pohjalta sitä, millä tavoin Suomen osallistuminen erilaisiin kriisinhallintatehtäviin niiden velvoitteiden toteuttamiseksi, jotka sisältyvät muun muassa EU:n yhteiseen solidaarisuuslausekkeeseen, voidaan toteuttaa, koska nykyisellä lainsäädännöllä on tällaisia esteitä. Se ei koske ainoastaan sotilaallista apua tai sotilaiden kautta annettavaa apua, vaan se koskee myöskin pelastus- ja muuta yhteistyötä erilaisissa kriisitilanteissa. Tämä työ on etenemässä sillä tavoin, että työryhmän esitykset tullaan ensi kuun alussa luovuttamaan ja sen jälkeen niitä käsitellään tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa, ja pyrimme myöskin tuomaan mahdollisimman pian eduskunnan käsittelyyn lainsäädännössä tarvittavat muutokset.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä vastuuministeri tästä lainsäädännöstä totesi, tämä on hyvin työn alla, ja tämä edustaja Kanervan kysymys on erittäin tärkeä ja mitä ajankohtaisin. Tämän lisäksi ollaan tarkasteltu nyt Puolustusvoimia koskevaa lainsäädäntöä, joka on puolustusministeriön vastuulla, ja tietenkin yhteensovitetaan nyt niitä sitten niin, että ainakaan ei käy niin, että se poliittinen tahtotila ei sitten pidemmällä tulevaisuudessa ole mahdoton johtuen siitä, että lainsäädäntö asettaisi esteitä. Mutta nämä ovat isoja asioita, ja näitä pitää valmistella huolella, niin että kykenemme sitten tulevaisuudessa poliittisesti toimimaan tavalla, jota toivomme, tilanteessa, missä esimerkiksi joku muu Pohjoismaa tarvitsisi Suomen apua.

Herra puhemies! Herra puolustusministeriltä vielä tiedustelisin: ottaen huomioon turvallisuusympäristössämme viime aikojen myötä esiintyneet ilmiöt, onko Suomi omalta osaltaan varautunut mahdollisen vedenalaisen toiminnan torjumiseen omilla aluevesillämme?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Meillä on tietenkin vedenalaistakin valvontaa koko ajan, aika samantyyppistä kuin mitä Ruotsilla on, puhutaan sensoreista. On varmasti myös hyvä sanoa se suoraan, että meillä ei ole resursseja — eikä millään maalla, jolla on niin pitkä rannikko kuin meillä — pitää kiinteitä sensoreita koko meidän rannikkoalueellamme, ja näin ollen ne ovat tietenkin sijoittuneet niille paikoille, jotka ovat strategisesti tärkeimpiä. Ruotsilla on samantyyppinen järjestely. Sen ohella Ruotsilla tietenkin on omat sukellusveneet, joiden avulla heidän kykynsä toimia veden alla on parempi kuin meidän. Mutta meidän tilanteemme on kohtuullisen hyvä, ja en usko, niin kuin tässä julkisuudessa on keskusteltu näistä sukellusveneistä, että on realistista, että Suomella olisi varaa sukellusvenekalustoon.

Arvoisa puhemies! Nordefcossa elikkä tässä pohjoismaisessa yhteistyöhankkeessa on keskeisenä kohtana ollut merivalvonnan ja ilmavalvonnan tilannetietojen vaihtaminen naapurimaiden kanssa, siis muiden Pohjoismaiden kesken. Kysyisin ministeri Haglundilta: kuinka saumattomasti tuo tieto nyt tulee? Siinähän on periaatteessa mahdollisuus operatiiviseen yhteistyöhön ilman, että tarvitaan mitään korkeatasoisia valtiosopimuksia, niin että voitaisiin vain käytännön toimin varmistaa, että tieto liikkuu meidän naapurimaidemme kanssa, niin vedenalaisista valvontatiedoista kuin veden päällä saatavista tiedoista.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskisen havainto on aivan oikea. Meritilannekuvan osalta tämä järjestely toimii varsin hyvin jo esimerkiksi Ruotsin kanssa ja myös laajemmin täällä meidän lähialueillamme. Ilmatilannekuvan osalta itse asiassa, kun ministeri Hultqvist, joka siis on uusi ruotsalainen kollegani, kävi täällä toissa viikolla, juttelimme siitä, että pyrimme vielä vauhdittamaan tätä. Tämä on ollut, niin kuin edustaja Koskinen tässä totesi, työn alla jo pidemmän aikaa osana tätä pohjoismaista puolustusyhteistyötä, ja tavoitteena nyt myös johtuen näistä ilmatilaloukkauksista ynnä muista, mitä tässä on ollut, on vauhdittaa sitä niin, että voimme myös sitä kautta tukea toisiamme ja edesauttaa sitä tilannetiedon vaihtamista ja sitä kautta ehkä ennaltaehkäistä myös näitä ilmatilaloukkauksia. Tämä on tärkeä asia, ja se pitäisi saada parempaan uskoon edelleen.

Herra puhemies! Edustaja Koskinen viittasi tähän yhteiseen meritilannekuvaan Suomen ja Ruotsin yhteistyömuotona. Sehän viime vuosikymmenellä on rakenneltu erittäinkin toimivaksi puolin ja toisin, ja se on todettu hyödylliseksi. Minun kysymykseni kuuluu, liittyen tähän Tukholman saariston mysteerin selvittämiseen: voitteko kertoa, onko tästä meritilannekuvajärjestelmästä, -systeemistä, ollut hyötyä tämän mysteerin ratkaisemisessa ja mitä parannettavaa kenties tässä meritilannekuvajärjestelmässä teidän mielestänne on?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Tämä meritilannekuva keskittyy lähinnä veden yläpuolella olevaan toimintaan, ja nyt emme tiedä varmasti, mitä siellä Ruotsin vesissä on ollut tai onko siellä ollut jotain, siitä ei ole varmaa tietoa, ja tämä meritilannekuvan vaihto ei ikävä kyllä tähän asiaan ole mitään valoa tai lisätietoa tuonut.

Arvoisa puhemies! Kuten alkuperäisessä kysymyksessä esitettiin, suomalaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämiseen, ja olisin kysynyt asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä: Missä menevät sitten tämän pohjoismaisen puolustusyhteistyön rajat teidän mielestänne? Milloin tarvitaan valtiosopimus? Jos ajatellaan tällaista rauhanaikaa, normaaliolotilaa, varmasti valvontayhteistyö ja muu on mahdollista, mutta jos tullaan kriisin tai sodan olosuhteisiin ja on esimerkiksi jaettu resursseja niin, että jotakin kehitetään Ruotsissa, jotakin kehitetään Suomessa, tullaan varmasti tilanteeseen, jossa tämä pitäisi sopimuksin varmistaa. Onko näköpiirissä nyt, esimerkiksi Ruotsin hallituksen vaihduttua, jotakin vahvempaa pohjaa, sopimusta pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämisestä, vai kehittyykö tämä lähinnä käytännön kautta?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä yhteistyö on hyvin käytännönläheistä liittyen juuri harjoituksiin, koulutuksiin, valvontatehtäviin, kriisinhallintayhteistyöhön, mutta tulevaisuudessa varmasti kasvavassa määrin myöskin yhteisiin hankkeisiin ja hankintoihin. Ja kun mennään tälle puolelle, siinä varmasti tarvitaan aikanaan sitten myöskin jotain sopimuksia siitä, millä lailla tällaisia voimavaroja, jotka palvelevat molempia, käytetään kriisitilanteissa. Se on sitten sen ajan asia, mutta lähtökohtana on se, että me etenemme kohta kohdalta sellaisessa yhteistyössä, joka tuottaa molemmille lisäarvoa, ja arvioimme sitten tilannetta sen mukaan, tarvitaanko tällaista sopimusta. Mutta tähtäimenä ei ole tässä vaiheessa mikään tällainen valtiosopimus kokonaisvaltaisesta puolustusyhteistyöstä. Se on tietysti sanottava, että kukaan ei tiedä, voiko jonkin kymmenen, parinkymmenen vuoden sisään tällainenkin tulla ajankohtaiseksi. Mutta se ei ole nyt tässä tavoitteena, vaan edetään hyvin käytännönläheisesti toteuttamaan niitä tarpeita, jotka molemmilla mailla ovat hyvin samankaltaiset ja joille molempien sotilaallinen liittoutumattomuus antaa hyvän pohjan.