Oikeusministeri   Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Värderade talman! Hallituksen esitys sisältää kolme keskeistä ehdotusta. Ensinnäkin ehdotetaan säädettäväksi nykyistä huomattavasti täsmällisemmät säännökset valvotun koevapauden edellytyksistä ja täytäntöönpanosta.

Aloitan kertomalla, että valvottu koevapaus on enintään 6 kuukauden pituinen jakso, joka ajoittuu ehdottoman vankeusrangaistuksen loppuun juuri ennen ehdonalaista vapauttamista. Valvotun koevapauden järjestelmä otettiin käyttöön jo vuonna 2006 osana vangin suunnitelmallista ja asteittaista vapauttamista. Tämä järjestelmä on toiminut hyvin, ja 85 prosenttia valvottuun koevapauteen päästetyistä suorittaa koevapautensa loppuun.

I propositionen föreslås att en lag om övervakad frihet på prov ska stiftas och att man i denna ska samla bestämmelserna om målen med förutsättningarna för och verkställigheten av övervakad frihet på prov. De bestämmelser som i nuläget finns på förordningsnivå upphöjs till lag. Syftet med övervakad frihet på prov preciseras så att det tydligare än förr framgår att den övervakade friheten på prov är en del av det planmässiga och stegvisa frigivningsförfarandet.

Käsitteellisesti koevapaus on vankeusaikaa, ja törkeissä rikkomustapauksissa koevapauteen sijoitettu toimitetaan takaisin vankilaan suorittamaan koevapaudesta suorittamatta olevaa osaa. Lailla mahdollistettaisiin samojen teknisten laitteiden käyttö, joita käytetään nykyisin valvontarangaistuksen valvonnassa: esimerkiksi pantavalvontalaitteen käyttö tulisi mahdolliseksi. Valvonnan sisältö määriteltäisiin kuitenkin yksilöllisesti vangin arvioidun valvonnan tarpeen perusteella.

Innehållet i övervakningen ska definieras individuellt utifrån fångens uppskattade behov av övervakning.

Toisekseen hallituksen esitys sisältää myös ehdotuksen seksuaalirikollisille tarkoitetun lääkehoidon ja siihen mahdollisesti liitettävän psykososiaalisen hoidon ja tuen mahdollistamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on vähentää seksuaalirikosten uusimista. Tavoitteena on turvata seksuaalirikosten uhrien henkilökohtaista koskemattomuutta. Seksuaalirikokset aiheuttavat uhrille suurta kärsimystä.

Lääkehoito ja siihen mahdollisesti liitettävä muu hoito ja tuki olisivat valvotun koevapauden edellytys, ja ne jatkuisivat myös ehdonalaisen vapauden ajan. Lääkehoito perustuisi aina vangin aitoon suostumukseen, mutta jos vanki lopettaisi lääkkeiden käytön koevapaudessa, koeva-paus peruutettaisiin. Jos vanki lopettaisi lääkkeiden käytön ehdonalaisessa vapaudessa, tuomio-istuin voisi syyttäjän esityksestä määrätä ehdonalaisen vapauden menetetyksi ja jäännösrangaistusta täytäntöönpantavaksi 4—14 vuorokaudeksi. Tässä noudatettaisiin selkeyden vuoksi samaa sääntelyä kuin muissakin ehdonalaisen vapauden valvontamääräysten törkeissä rikkomusta-pauksissa. Asiasta säädetään ehdonalaisen vapauden valvonnasta annetun lain 10 §:ssä.

Lääkehoidon kesto ja sisältö määräytyisivät yksilöllisin perustein, mutta sen enimmäiskesto olisi ehdonalaisen vapauden keston pituinen. Kannattaa myös huomata, että lääkehoidossa käytettäisiin samoja lääkkeitä kuin muussakin terveydenhoidossa. Lääkkeet voivat olla sukupuoliviettiä vaimentavaa hormonaalista lääkehoitoa, masennuksen ja pakko-oireisen häiriön hoidossa käytettävää lääkehoitoa tai, jos rikollinen käyttäytyminen liittyisi päihteiden käyttöön, myös Antabusta tai metadonikorvaushoitoa. Hormonaalisesta lääkehoidosta pisin kokemus on Tanskalla, missä sitä on käytetty vuodesta 1989 lähtien.

Kolmanneksi hallituksen esitys sisältää ehdotuksen siitä, että vankilan ulkopuolella tapahtuvan toiminnan lupaehtoja voitaisiin valvoa sähköisin välinein, muun muassa pantavalvontalaitteilla. Ulkopuolisia lupia ovat opintolupa, siviilityölupa ja sijoittaminen ulkopuoliseen laitokseen.

Suna  Kymäläinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä, ja on erittäin tärkeää, että voidaan ottaa uusia menetelmiä käyttöön. On myös tärkeää, että niistä on säädetty mahdollisimman tarkasti laissa eikä vain asetuksella. Se varmasti takaa paremmin oikeusturvaa ja helpottaa tulkintaa.

Yksi asia nousee kuitenkin mieleen jo näin lähetekeskusteluvaiheessa, uuden teknologian käyttö kun ei aina ole osoittautunut kustannustehokkaaksi eli säästämään veronmaksajien rahoja. Onkin tärkeää seurata, miten tässä on asianlaita tulevassa. Tärkeintähän on, että saavutetaan se asiakaslähtöisyys ja tuottavuus, kuten toivomme. Se, että asia on poissa silmistä, ei tarkoita, että se on hoidettu hyvin ja paremmin kuin ennen. On kuitenkin hyvä, että asia etenee ja täällä eduskunnassa tämä erittäin vaikea ja herkkä asia kammataan vielä läpi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä valvottu koevapaus on aivan perusteltu malli tuossa vapautumisvaiheessa ja niinä viimeisinä aikoina, kun rangaistusta suoritetaan. Se on asteittaista vapautumista ja minun mielestäni ihan hyvä ja kannatettava asia. Se valmistaa rikollista takaisin tavalliseen arkeen.

Mutta oikeastaan tässä samassa keskustelussa kysyisin oikeusministeri Henrikssonilta, millä tavalla tämä vapautuvien vankien vaarallisuusarviointi -asia on etenemässä. Meillähän on tänä päivänä järjestelmä sen oloinen, että ainoastaan aivan vakavimpien rikosten kohdalla vaarallisuusarviointi vapautuville vangeille tehdään, mutta siitä huolimatta meillä on päässyt vapaaksi sellaisia ihmisiä, jotka ovat hyvin nopeasti vapautumisen jälkeen syyllistyneet uuteen väkivaltarikokseen. Ainakin ammattilaiset ovat todenneet, että jos vaarallisuusarviointi tehtäisiin kaikille väkivaltarikollisille, niin silloin näiltä uusituilta väkivallanteoilta voitaisiin välttyä. Kysyisin ministeriltä, onko tämä asia etenemässä.

Seksuaalirikollisten lääkehoito on ihan kannatettava malli. Hyvä, että se nyt lain tasolla etenee ja nimenomaan näin, että se on yksi vaihtoehto näille rikollisille sitten päästä ehkä kiinni tavallisempaan elämään, ja tuo pantavalvonta myös osana tässä on perusteltu.

Mutta oikeastaan oma kysymykseni on tuosta vaarallisuusarvioinnista ja laajentamisesta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Silmä silmästä, hammas hampaasta oli opetus Hammurabin laissa. Onneksi tätä lakia Suomessa ei sovelleta, mutta pakko myöntää, että tietty ajatus siinäkin on järkyttävimpien rikosten kohdalla, näin erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta. EU-maissa Tšekissähän on ollut käytössä jo ihan mahdollista kirurginen mekaaninen kastraatio, ja muun muassa Puolassa on käytössä seksuaalirikollisten pakollinen kastraatio. On hyvä asia, että Suomessakin siirrytään tähän suuntaan, otetaan askel oikeaan suuntaan. Tärkeää on, että nyt erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijät saavat tällaisen lisärangaistuksen sakon, vankeuden tai muun seuraamuksen lisäksi. Myös menettämisseuraamukset ovat Suomessa mahdollisia, ja sekin tässä välttämättä tulee mieleen.

Arvoisa puhemies! Lain jatkovalmistelussa on syytä pitää kristallinkirkkaana mielessä, että lailla ei todellakaan lievennetä törkeiden seksuaalirikosten rangaistuksia, vaikka tämä valvottu koevapaus tuleekin nyt kyseeseen, vaan kyse on nimenomaan lisärangaistuksesta ja sairaan mielen hoitamisesta.

Kari  Tolvanen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti viime vuosina vankiloista on vapautettu sellaisia henkilöitä, joidenka paikka ei missään tapauksessa olisi vapaudessa. Toivon nyt, että tämä nykyinen lainsäädäntö ei enää edesauta tällaisten ihmisten vapaaksi päästämistä. Se on ihan loistavaa, että vankiloissa tehdään vangeille nykyisin rangaistusajan suunnitelma, ja se on ihan loistavaa, että myös sitten tämmöinen vapauttamissuunnitelma tehdään. Näin pitääkin olla.

Tässä valvotussa koevapaudessa on ihan hyviä elementtejä, kunhan vain harkitaan, keitä sinne päästetään, ei vääriä henkilöitä. Nimenomaan sitten sen valvonnan näine niukkenevine resursseineen täytyy olla tehokasta, sekä teknisen että fyysisen valvonnan. Se ei riitä, että on panta jalassa, vaan pitää olla valvontapartio, joka tarvittaessa käy esimerkiksi puhalluttamassa vangin ja selvittämässä, onko hän alkoholin vaikutuksen alaisena.

Se on myös loistavaa, että tämä lääkehoito seksuaalirikollisille tulee kirjattua lakiin. Ajatus on kaunis. On ihan hyvä, että on ihmisiä, jotka siihen vapaaehtoisesti suostuvat, mutta kuten edustaja Kataja tuossa totesi, pahimpia ovat ne, jotka eivät siihen todellakaan vapaaehtoisesti suostu. Tätä taustaa vasten meillä pitää olla mahdollisuus myös pakolliseen kemialliseen kastraatioon etenkin henkilöille, jotka toistuvasti käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Tämä suunta on ihan hyvä, kunhan nyt muistetaan, että tällä valvotulla koevapaudella nimenomaan autetaan vankeja vapautumaan, sellaisia, jotka ovat siihen valmiita, eikä suinkaan säästetä vankeinhoidon varoista.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valvottu koevapaus on tervetullut menetelmä, kun ajatellaan vankien siirtymistä ehdottomasta vankeudesta vapauteen. Tässä välissä tämä valvottu koevapaus on hyvä tapa totuttautua yhteiskunnan jäseneksi jälleen tuon kiinteän vankeuden jälkeen.

Viime kaudella käytiin keskustelua tästä seksuaalirikollisten lääkehoidosta, ja tuossa yhteydessä nousi esille myös tuo kemiallinen kastraatio. Tämä seksuaalirikollisten lääkehoito — silloin, kun se on vapaaehtoista — antaa mahdollisuuden käyttää hyväkseen tätä menetelmää. Varsinkin jos sen myötä, että sitoutuu vapaaehtoiseen lääkehoitoon, voi vapautua valvottuun koevapauteen ehdottomasta vankeudesta, sitä tullaan varmasti käyttämään hyväksi.

Viime kaudella, kun tätä asiaa pohdittiin, käytiin läpi tätä lääkehoitoa, miten tämä lääke otetaan, onko se vangista itsestään riippuva tilanne, ottaako hän sen pillerin muodossa vai miten, vai onko se valvottu tilanne, miten se lääke annetaan. Tähän halusin ministeriltä vastauksen, miten tässä tilanteessa on aiottu tämä lääkehoito hoitaa. Täytyy muistaa, että seksuaalirikokset, varsinkin silloin, kun ne kohdistuvat lapsiin, ovat rikoksista törkeimpiä. Niihin syyllistyneiden kohdalla ei tarvitse hakea mitään keveämpää rangaistusmuotoa sillä verukkeella, että suostutaan vapaaehtoiseen lääkehoitoon.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen lakiesitys jatkaa parin viime vuosikymmenen kovin pehmeää kriminaalipoliittista linjaa, jossa todellinen keskeinen motiivi on pakonomainen tarve säästää vankilakustannuksiin meneviä valtion varoja, olipa tulos suuren, yleisen turvallisuuden kannalta mikä tahansa ja olipa heikentävä vaikutus rangaistusuhkien yleiseen, ennalta ehkäisevään vaikutukseen mikä tahansa. Siis rahaa säästäen entistä enemmän rikollisia päästetään ennenaikaisesti vapaalle jalalle ja toivotaan, toivotaan.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä, 2 §:ssä, jossa ehdotetun lain tarkoitus määritellään, ei ole mitään mainintaa siihen suuntaan, että lainmuutoksella osittainkaan pyrittäisiin lisäämään yleistä turvallisuutta tai rikollisten halukkuutta suorittaa rikosuhreilleen edes osittain näille tuomittuja rikosvahinkokorvauksia. Olisi toivottavaa, että oikeusministeriön lainvalmistelussa edes muodon vuoksi tuotaisiin esiin näitäkin, nykyiselle kriminaalipolitiikalle kovin toisarvoisia tavoitteita.

Lakiehdotuksen perusteluissa lain kustannusvaikutusten osalta todetaan, että lisätyötä kyllä rikosseuraamushenkilöstölle aiheutuu mutta valtiolle ei aiheudu lisäkustannuksia, koska lisätyöt voidaan järjestää jo olemassa olevien henkilöstöresurssien niin sanotulla uudelleen kohdentamisella. Suomeksi sanottuna tämä mitä todennäköisimmin tarkoittaa, että entisillä henkilöstöresursseilla hoidetaan sekä entiset työt että valvotusta koevapaudesta vastedes ennakoidut lisätyöt.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on, kuten keskustelusta on käynyt ilmi, erittäin hyviä elementtejä. Periaatteessa tämä valvottu koevapaus näiden uusien säädösten puitteissa pitää sisällään elementtejä, jotka varmasti parantavat sitä, mutta kuten toisaalta edustaja Tolvanen totesi, niin tämä vankien arviointiprosessi on varmasti asia, johon on syytä panostaa jatkossa nykyistä huolellisemmin resursseja ja panoksia. Esimerkiksi avovankiloistahan meillä on huonoja kokemuksia siitä, että vakavampia rikoksia tehneet ovat sieltä karanneet tai poistuneet luvatta. Tämän suuntaista kehitystä ei tokikaan toivota.

Sitten tämän lääkehoidon osalta olisi hyvä tietää, onko tässä nyt kyse todella sellaisista lääkkeistä, jotka kuuluvat niin sanotun kemiallisen kastraation piiriin, elikkä onko nämä lääkkeet tarkoitettu siihen tarkoitukseen vai onko tässä jostain muusta lääkehoidosta kyse.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtana on varmasti tilanne, jossa kaikki osapuolet joutuvat tehostamaan, säästämään, jopa supistamaan toimintojaan, mutta kyllä minusta samalla tätä vankeinhoitoa ja rikosseuraamusalaa mietittäessä on pohdittava myös sitä, voimmeko yhdistämällä ponnistuksemme saada aikaan enemmän vähemmällä. Uskon, että paljon on tässä asiassa tehtävissä.

Tämä vapautuminen on herkkä ja riskialtis vaihe, ja tämä valvottu koevapaus suljetusta avoimeen siirryttäessä on minusta hyvä lisä vaiheittaisen vapauttamisen keinovalikoimassa, joten kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva lakiesitys tästä valvotusta koevapaudesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä on hyvä ja kannatettava. Kuitenkin mieltä askarruttaa ainakin hieman näistä muutoksista saatava hyöty. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, onko lakia valmistellessa tehty arvioita siitä, minkä verran nämä suunnitellut toimet, siis ihan määrällisesti, lisäävät niitä vapautuvia vankeja, jotka ihan oikeasti sitten pystyvät palaamaan normaalielämään ja sitä kautta kukaties ja toivottavasti vielä työelämäänkin.

Aino-Kaisa  Pekonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vankilan tehtävänä on edistää vangin valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan. Valvotun koevapauden tavoitteena on saada vanki palaamaan yhteiskuntaan mahdollisimman yhteiskuntakelpoisena, ja näen, että se on meidän kaikkien etu. Erityisesti pitkän rangaistusjakson jälkeen koevapaus olisi jakso, jonka aikana koevapauteen sijoitettu totuttelisi toimimaan yhteiskunnassa ja huolehtimaan asioistaan. Oleellisinta on vankien vankeusaikana aloitettu kuntoutus ja sen jatkaminen tässä koevapaudessa ja koevapauden aikana asunnon sekä tarvittaessa tuetun asumisen järjestäminen sekä työn tai kuntouttavan toiminnan osoittaminen sitä tarvitseville.

Itseäni hieman huolestuttaa myös se, onko tässä tarpeeksi varauduttu siihen, että tekniseen valvontaan liittyy aina teknisiä ongelmia. Olisinkin kysynyt arvoisalta ministeriltä, miten niihin on varauduttu. Minua myös kiinnostaa, minkä tyyppisissä rikoksissa tätä valvottua koevapautta voitaisiin käyttää.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kyllä tämäntyyppisiä lakimuutoksia tehtäessä pitää ottaa aina huomioon se, että meidän pitää antaa selvä signaali, että yhteiskunta ei hyväksy tällaisia tekoja ja antaa niistä myöskin sen mukaisen rangaistuksen ja pitää huolta siitä, että se toimii myöskin esimerkkinä, että näitä ei tapahtuisi jatkossa. Kysynkin ministeriltä: missä vaiheessa se asia on menossa ja onko ajatuksia siitä, että lasten törkeät seksuaaliset hyväksikäytöt myöskin vanhenevat? Mielestäni tämä on asia, joka pitäisi pikimmiten korjata, koska tuo traumatisoiva kokemus, jonka lapset ovat saaneet, ei häviä mielestä koskaan. Samalla tavalla pitäisi myöskin lainsäädännön olla sellainen, että voidaan aina nostaa syyte asian suhteen, ja kun tiedetään, että nuo teot ovat useimmiten tapahtuneet sellaisissa olosuhteissa, että niistä on haluttu vaieta, ja kun se teon mukanaan tuoma painolasti seuraa koko elämän ajan, niin on mielestäni täysin kohtuutonta, että tällaiset teot vanhenevat. Siksi kysynkin: onko aikomuksissa tehdä uudistuksia ja muutoksia niin, että nämä teot eivät vanhenisi koskaan?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että säännöksellä korostettaisiin valvotun koevapauden käyttöä osana suunnitelmallista ja osittaista vapautumista. Koevapaus antaa vangeille mahdollisuuden ja valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan erityisesti pitkän vankeusajan jälkeen. Koevapaus voitaisiin toteuttaa myös hoidon, kuntoutuksen tai muun syyn perusteella esimerkiksi päihdekuntoutuslaitoksessa tai asuntolassa. Nämä kaikki ovat erittäin hyviä uudistuksia, ja toivon, että laki saa hyvän vastaanoton ja saadaan nopeasti tehtyä päätökset.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! On täysin oikein yhteiskunnalta, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa harkitaan sellaista lääkitystä, joka vähentää sitten testosteronitasoa ja toivottavasti tuo myös parannusta käyttäytymiseen. Minun mielestäni on yksi ja sama asia, otetaanko nämä lääkkeet tablettina vai injektiona — niitähän on käytössä sekä että — mutta on tärkeintä, että näissä törkeimmissä tapauksissa yhteiskunta muodostaa sellaisen lainsäädännön, että tämä lääkitys tulee pakolliseksi.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta, ja kiitos siitä, että palaute on ollut enimmäkseen myönteistä. Tässähän on kyse siitä, että haluamme, että ne henkilöt, jotka ovat vankilassa, myös tulevat takaisin yhteiskuntaan ja voivat sopeutua takaisin yhteiskuntaan, mennä töihin ja olla osallisina tässä yhteiskunnassa niin kuin kaikki me muut. Tästä on hyviä kokemuksia: 85 prosenttia niistä vangeista, jotka tänä päivänä ovat olleet koevapaudessa, ovat pärjänneet ja suorittaneet sen loppuun asti. Niistä rikollisista, jotka palaavat vankiloihin, suuri osa on sellaisia, jotka aikaisemmin eivät ole olleet valvotussa koevapaudessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että noin puolet meidän vangeista on sellaisia, jotka sitten palaavat joskus vankilaan, valitettavasti, mutta on olemassa selvää tutkimustietoa myös siitä, että juuri niiden vankien osalta, jotka ovat olleet valvotussa koevapaudessa, tämä riski palata rikolliselle alalle on paljon pienempi.

Tässä oli kyse näistä kustannuksista. Niistä voin sanoa sen verran, että 2011 vankipäivän hinta koevapaudessa oli 59 euroa, avolaitoksessa se oli 159 euroa. Tämä valvontapanta ja kotipäätelaite maksavat noin 2 euroa 90 senttiä per vuorokausi, ja paikantaminen, joka tehdään puhelimen välityksellä, maksaa 3,80. Elikkä se on myös kustannustehokas muoto valvoa. Niin kuin tässä keskustelussa myös tuli esille, tietysti tilanne on se, että ei voida vain luottaa näihin teknisiin välineisiin, tarvitaan myös sitä, että henkilö käy tämän vangin kotona tarkkailemassa, että siellä on kaikki kunnossa, käy ottamassa myös näytteitä, tarkistetaan, että hän seuraa päihteettömyyttä, että hän ei ota alkoholia eikä mitään muita huumausaineita, ja tämä sisältyy tähän koko pakettiin. Elikkä se on kustannustehokas tapa hoitaa järjestelmää, ja sen verran meillä on jo kokemusta, että tämä uusi valvontarangaistus on ollut tämän vuoden alusta meillä käytössä, sitä kautta kokemusta on tullut.

Jonkun verran on ollut vaikeuksia myös näitten teknisten laitteiden kanssa, ja tietysti siinä tilanne on se, että täytyy koko ajan olla ajan tasalla ja täytyy pitää huoli myös siitä, että tekniikka pelaa. Mutta siitä ollaan tietoisia, ja luulen kyllä, että käytännöt tässä suhteessa paranevat.

Sitten tässä tuli esille monessa puheenvuorossa kysymys, mikä on asianlaita tämän riskiarvion kanssa elikkä miten arvioidaan tulevaisuudessa rikosten uusimisriskiä, varsinkin kun on kyse vakavista rikoksista. Tässähän oikeusministeriöllä on ollut työryhmä, joka on julkaissut viime kesänä mietintönsä, ja se on ollut nyt lausuntokierroksella. Työryhmähän ehdotti nykyistä laajempaa riskiarvioiden käyttöä, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia, ja tarkoitus on, että tämä myös etenee ja tulee tänne eduskuntaan ensi vuoden aikana. Elikkä on ajateltu, että ei ainoastaan henkirikosten tekijöille vaan myös muille vakaviin rikoksiin syyllistyville voitaisiin tehdä riskiarviointi. Tämän lisäksi on ajateltu, että myös otettaisiin käyttöön nykyistä tiukemmat ehdonalaisen vapauden valvontaehdot. Työryhmä myös ehdotti, että vankeuden jälkeen olisi ainakin kahden vuoden pituinen jakso, jonka aikana tämä vapautettu henkilö olisi valvonnassa. Mutta tähän tullaan palaamaan, ja sen verran tässä on myönteistä kerrottavaa, että tämä menee eteenpäin.

Sitten tässä on peräänkuulutettu myös sellaista lääkehoitoa, joka ei perustuisi vapaaehtoisuuteen. Se on mielestäni meidän oikeusjärjestelmällemme aika vieras ajatus. Seksuaalirikollisen lääkehoidolla puututaan nimittäin voimakkaasti rikoksentekijän fyysiseen koskemattomuuteen, ja tällaisen hoidon toteuttaminen ilman hoidettavan suostumusta olisi vastoin rikosoikeusjärjestelmämme pääperiaatteita. Seksuaalirikollisen tahdonvastainen lääkehoito on kielletty myös Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa, ja sen takia sellaista esitystä en ole tekemässä.

On laskettu, että tähän hoitoon voisi osallistua noin kymmenen rikoksentekijää vuosittain. Nämä lääkkeet määräisi lääkäri, ja hän tietysti katsoisi jokaisen rikoksentekijän kohdalla erikseen sen, mikä lääke sopii millekin rikoksentekijälle ja millä tavalla. Suurin osa näistä lääkkeistä on sellaisia, että ne injisoidaan, elikkä se tarkoittaa myös sitä, että tämän rikoksentekijän on itse mentävä sinne terveyskeskukseen, ja sitä kautta pystytään myös valvomaan, että hän todella ottaa nämä. Jos hän näitä rikkoo, niin silloin myös tämä koevapaus päättyy. Elikkä nämä ovat todella sidoksissa toisiinsa, niin että ei voi päästä koevapauteen, ellei sitten sitoudu tähän ohjelmaan.

Sitten tässä kysyttiin myös asioista, jotka eivät nyt suoranaisesti liity tähän hankkeeseen mutta jotka aiheuttavat keskustelua. Edustaja Leppä kysyi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhentumisajoista. Niistä ei ole nyt käyty keskustelua. Tämän päivän lainsäädännössä ainoa rikos Suomessa, joka ei koskaan vanhene, on murha — se taitaa olla myös teidän tiedossanne. Edellisellä hallituskaudella tähän vanhenemisasiaan tehtiin muutos. Jos muistan nyt oikein, niin tuli sellainen muutos, että lapsen, joka on ollut seksuaalirikoksen kohteena, täytettyä 18 vuotta, vaikka siitä rikoksesta olisikin mennyt monta, monta vuotta, on kuitenkin sitten vähintään kymmenen vuoden vanhenemisaika. Elikkä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos rikos on kohdistunut tähän lapseen ennen kuin hän on täyttänyt 18, niin se vanhenee aikaisintaan, kun hän on täyttänyt 28. Mutta tästä ei ole nyt käyty keskustelua.

Tässä nämä lyhykäisyydessään, puhemies.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan tästä seksuaalirikollisten lääkehoidosta, niin se on ihan hieno asia ja on hienoa, että semmoisia ihmisiä löytyy, jotka siihen vapaaehtoisesti sitoutuvat. Mutta sitten meillä on valitettavasti semmoinen noin parinkymmenen ihmisen joukko Suomen tasavallassa, joka ei tähän hoitoon sitoudu. He ovat vaarallisia seksuaalirikollisia, ja heitä ei — voi sanoa ikävä kyllä — voi koko loppuelämäänsä pitää kuitenkaan vankilassa, vaan se raja tulee vastaan.

Kyllä kummeksun arvoisan ministerin kantaa siitä, että näille rikollisille ei voi suorittaa pakollista kemiallista kastraatiota, että se on epäinhimillistä heitä kohtaan. Pikemminkin pidän tätä hyvin epäinhimillisenä niitä lapsia kohtaan, joita on raiskattu näiden tekijöiden toimesta, useita, kun tunnettu tosiasia on, että näillä henkilöillä on hyvin suuri rikoksen uusimisriski, jotka on tuomittu toistuvista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, he kuitenkin jatkavat sitä tekoaan. (Ben Zyskowicz: Konnan oikeusturva menee aina edelle!)

Jos mietitään, kumman etu on suurempi, niin kuin edustaja Zyskowicz aika selkeästi sanoi, rikollisen oikeus nyt ikävä kyllä taitaa sitten ajaa uhrin oikeuksien yli, valitettavasti. Kuten sanoin, tämä koskettaisi vain pientä osaa rikoksentekijöistä, niitä vaarallisimpia ja pahimpia. Toivoisin, että arvoisa ministeri vielä uudestaan pohtisi asiaa, olisiko tällaisen asian eteenpäin vieminen mitenkään mahdollista tällä hallituskaudella, jotta saataisiin etenkin lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ja raiskaukset vähenemään.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Noihin edustaja Tolvasen ajatuksiin on hyvä ja helppo yhtyä. Minä pidän itseäni jonkin tason kyynikkona näissä asioissa. Nyt kuitenkin viime lauantaina tuli tuo ohjelma Aamusydämellä, josta — kun siellä haastateltiin kahta vankia, joista toinen oli valvotussa koevapaudessa ja toinen panta päällä — siinä tilanteessa jopa, kun sitä seurasi, tuli semmoinen mieleen, että voi tämä olla joissain tapauksissa hyväkin valvontamuoto ja sillä voidaan saada aikaan. Mutta siihen, mitä edustaja Tolvanen kertoi, on helppo yhtyä liittyen tuohon kastraatioon.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyviä puheenvuoroja esitetty. Yhteenvetona voisi kysyä, koska tämä rikollisten hyysääminen tässä valtiossa loppuu. Nämä seuraukset, mitkä ovat lapsen seksuaalisen hyväksikäytön jäljiltä sen uhrilla eli lapsella, seuraavat koko iän mukana, ja täällä mietitään, onko se nyt sitten oikein, jos tähän puututaan. Kastraatio tavalla tai toisella on tässä tapauksessa oikein.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! On totta, että osa seksuaalirikollisista haluaa itsekin pois tuosta kamalasta rikoskierteestä ja poistaa itsestään sen sairauden, joka on heidät noihin rikoksiin ajanut, mutta kaikkein vaarallisin joukko on nimenomaan se joukko seksuaalirikollisista, joka ei tunnista itsessään tuota sairautta eikä ole valmis tähän kastraatioon vapaaehtoisuuden pohjalta, olipa sitten kyseessä kemiallinen kastraatio tai kirurginen, mekaaninen, kastraatio.

On vain niin, että joskus on valittava, asetammeko me uhrin edun vai tekijän edun edelle. Toivon, että Suomessa voitaisiin tehdä niin kuin eräissä muissakin EU-maissa on kuitenkin tehty, että uhrin etu ajaa näissä kysymyksissä rikoksentekijän edun edelle. Uskon, että tämä on mahdollista jatkossa myös Suomessa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että Suomi on oikeusvaltio kaikkien kannalta, mutta voin yhtyä lämpimästi niihin puheenvuoroihin, mitä täälläkin on esitetty, että uhrin suojelu on meidän ensisijainen tavoitteemme, ja siinä tasapainoilemme sitten sen suhteen, keiden etuja missäkin määrin katsomme. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä tätä hallituksen esitystä. Tässä on pyritty löytämään uusia keinoja, jotka ovat sinänsä aivan tervetulleita. Kaikille ne eivät sovi, mutta on tärkeää, että löydämme sen vankiaineksen tai sen vankiryhmän, jonka osalta näitä voidaan käyttää. Mitä tulee lääkehoitoon seksuaalirikollisten osalta, on tietysti hyvin tärkeätä, että siihen liittyy muitakin toimenpiteitä. Tässähän esityksen taustalla muun muassa mainitaan jo 99 alkanut Stop-ohjelma, jolla on ollut erittäin hyviä tuloksia.

Oikeastaan, kun ministeri on paikalla, kysyisin, onko riittävästi myös mahdollisuuksia toteuttaa edelleen näitä ohjelmia, jotka tukevat tavallaan sitä, että henkilöt itsekin motivoituisivat tilanteeseen, jolloin he pystyisivät hallitsemaan sitä omaa viettiään, kuten esimerkiksi pedofiilien osalta valitettavasti on. Se on vietti, jota on vaikea hallita, ja silloin on tärkeää, että on joko oma motivaatio sen hallintaan tai jokin muu tilanne, jolla pystytään mahdollisimman hyvin suojelemaan lapsiuhreja, ettei niitä enempää tulisi.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri aivan oikein totesi, että fyysistä koskemattomuutta pitää kunnioittaa ja se koskee myös rikollisia. Mutta tietenkin, kun me tiedämme, mitä nämä rikolliset ovat tehneet, kun heillä on lapsiin kohdistuva seksuaalirikollistausta, niin kyllähän meidän täytyy vähän joskus pohtia, kenen fyysistä koskemattomuutta me haluamme todella suojella. Hehän eivät ole kunnioittaneet missään nimessä fyysistä koskemattomuutta ja ovat tehneet todella merkittäviä rikoksia.

Kyllä minun mielestäni on täysin oikeutettua lainsäätäjän näkökulmastakin arvioida, lähdemmekö noudattamaan jonkunmoista pakkolainsäädäntöä näitä kriminaaleja koskevissa terapiamuodoissa. Näin ollen itse edelleen korostan sitä, että on aivan täysin oikeutettua vaatia myös lainsäädännössä pohtimaan hieman, onko tämä fyysinen koskemattomuus todella sitä luokkaa, että edes törkeissä rikoksissa me emme voi harkita pakkolääkitystä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Varmasti olemme kaikki huolissamme kaikista niistä lapsista, jotka ovat joutuneet seksuaalirikoksen ja seksuaalirikollisen kohteeksi. Sen takia he ovat myös saaneet rangaistuksensa, ja sen takia meidän pitää lähteä siitä, että meidän tuomioistuinlaitos toimii niin kuin eduskunta edellyttää ja että myös Rikosseuraamuslaitos toimii niin. Meidän pitää myös pitää huolta siitä, että Suomi noudattaa niitä kansainvälisiä sopimuksia, joihinka me olemme sitoutuneet. Suomi on oikeusvaltio, ja siitä oikeusvaltioperiaatteesta pitää pitää kiinni.

Erittäin hienoa nyt tässä esityksessä on se, että nyt otetaan uusi askel. Ei ole aikaisemmin ollut mahdollista liittää lääkehoitoa seksuaalirikollisten hoitoon vankila-aikana. Se on mielestäni erittäin tärkeä askel. Meillä on hyviä kokemuksia Tanskasta. Tanskassa järjestelmä on toiminut vapaaehtoisuuden perusteella, ja voidaan sanoa, että niitä kokemuksia hyödyntäen myös meidän on syytä jatkaa eteenpäin. Tanskassa on tehty 2006 tutkimus, jossa todettiin, että kuudestatoista seksuaalirikollisesta ainoastaan kaksi uusi tämän rikoksensa yhdeksän vuoden aikana. Se on mielestäni hyvä pohja meidänkin lähteä eteenpäin, kun ajattelemme nyt tätä.

Lakivaliokunnan puheenjohtaja nosti esille erittäin tärkeän asian elikkä Stop-ohjelman. Se on ollut meillä käytössä Riihimäen vankilassa, ja edelleen sitä tullaan toteuttamaan. Ongelmana siellä on ollut se, että kaikki eivät ole mahtuneet sen ohjelman piiriin, mutta nyt on myös tilanne se, että otetaan koekäyttöön tämmöinen lyhyempikestoinen niin kutsuttu Uusi suunta -niminen ohjelma, joka kestää 2—4 kuukautta. Tämä on myös nyt yritys päästä siihen, että kaikki seksuaalirikoksiin syyllistyneet voisivat päästä ohjelman piiriin mukaan, koska mikä on parempi kuin se, että rikollinen itse tietää, että nyt minulla on mahdollisuus päästä tästä, jos otan osaa tähän ohjelmaan ja pyrin siihen, että en lähde toistamaan tätä rikostani? Sen takia meidän on yritettävä huolehtia siitä, että Rikosseuraamuslaitoksella myös riittää voimavaroja tähän. On mielestäni hyvä asia, että tämä uusi ohjelma nyt otetaan myös käyttöön. Kaiken kaikkiaan, puhemies, mielestäni tässä otetaan erittäin tärkeä askel eteenpäin, kun on kyse seksuaalirikollisten hoidosta ja lääkityksestä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tismalleen samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että tämä on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Sen jälkeen kun saadaan kokemuksia tämän lainsäädännön pohjalta, kun olemme sen täällä eduskunnassa valmiiksi saaneet, on mielestäni kuitenkin perusteltua arvioida, voidaanko esimerkiksi jossain määrin käyttää myös pakollista hoitoa. Mutta ensisijaisesti on nyt tärkeä edistää tätä hanketta, katsoa, mitkä hyvät tulokset sillä mahdollisesti on, ja sen jälkeen tehdä arviointi mahdollisista jatkotoimenpiteistä ja niiden tarpeesta. Tarvetta varmasti on, sitä en ollenkaan epäile. Myös täällä on moni käyttänyt erinomaisia puheenvuoroja siitä, mitä niiden törkeän rikoksen tekijöiden osalta, jotka eivät välttämättä ole motivoituneet siihen, että kierre katkeaa, voidaan tehdä.